Tänä vuonna kesä yllätti ja tuli kerrankin jo ennen kuin sitä osasi edes kunnolla kaivata. Me ollaan vaan kokoajan tässä odoteltu lähestyvää lomaa ja haaveiltu +20 asteen lämpötilasta, kun yhtäkkiä mentiinkin jo sen ohi. Eilen oltiin piknikillä isolla porukalla Kaisaniemenpuistossa, ja lapset pelasivat kolme tuntia jalkapalloa. Synttäreiden jälkeen esikoinen lähti kaverin synttäreille, ja kuopus jäi isin ja äidin kanssa ulkoilemaan ja syömään jäätelöä. Ihan hyvä diili. Kotimatkalla takaisin hakemasta Tipaa synttäreiltä oli vaan niiiiin täydellistä. Lämmin kesätuuli, auringonporotus, paljaat sääret ja iloiset hymyt.

Se oli tyyntä ennen myrskyä, tänään herättiinkin viideltä aamulla siihen että esikoinen oli napannut ilmeisesti synttäreiltä jonkun oksennustaudin, rajun sellaisen. Onneksi lapsilla nuo tuntuvat menevän nopeaa ohi, sillä nyt tätä kirjoittaessani hän jo mankuu ulos leikkimään, vaikka vielä pari tuntia sitten mikään ei pysynyt sisällä kymmentä minuuttia kauempaa. Nyt vaan jännätään sairastutaanko me muut ja ehditäänkö sairastaa kaikki ennen lomaa, onhan tässä vielä viikko aikaa että luulisi kyllä. Himosiivous ja käsienpesu ovat olleet tämän päivän sana.

Kuopuksella oli tänään neuvola, ja me käytiin kahdestaan siellää kun Otto piti etäpäivää ja hoivasi samalla kipeää esikoista. Neuvolassa oli kaikki juuri niinkuin pitääkin, ja oli ihanaa viettää Zeldankin kanssa kahdenkeskistä aikaa. Hänestäkin on tosiaan kasvanut jo niin iso tyttö, että rattaita ei enää tarvita ja me käveltiin puolentoista kilsan matkat suuntaansa ihan reipasta tahtia. Kävelymatkoilla me juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, ihmeteltiin miksi kukat kuihtuvat jos ne poimii, mietittiin minkä muotoisia pilvet olivat ja laskettiin ohi ajaneita autoja.

En voi sanoin kuvailla miten ihanaa on saada tutustua omiin lapsiin jokainen päivä vähän enemmän ja enemmän, ja tietää että (yhdessä Oton kanssa) tuntee heidät paremmin kuin kukaan muu tässä maailmassa. He ovat nimittäin aika mahtityyppejä, ja mä tunnen itseni valtavan onnekkaaksi ja etuoikeutetuksi kun saan olla juuri heidän äitinsä. Vaikka tavallaan on haikeaa että lapset kasvavat, ja esimerkiksi rattaista luopuminen on tietyn aikakauden loppu, on se kuitenkin ihan mielettömän ihanaa että oppii omasta lapsestaan taas vähän lisää ja voi tehdä hänen kanssaan taas vähän enemmän kaikkea jännää ja puhua  kaikesta mahdollisesta enemmän ja enemmän hänen kasvaessaan.

Menipä syvälliseksi yhtäkkiä! Nyt mä lähden takaisin ulkoilemaan kuopuksen kanssa, ja käyn samalla ostamassa kaupasta lisää mustikkakeittoa. Pidetään peukkuja että pysytään me muut terveenä.

IHanaa viikonloppua kaikille <3

Olin viime lauantaina ystäväni Great Gatsby -teemaisilla 25v-synttäreillä, ja sinne piti tietysti pukeutua teeman mukaisesti. En meinannut millään löytää sopivaa mekkoa, koska rakastamani 20-luvun tyyli ei ole juuri nyt pinnalla muodissa yleisesti, eikä sellaista näinollen ihan joka kaupasta löytynytkään. Ystäväni oli tilannut oman mekkonsa Englannista riskipelillä, palautus olisi kuulemma maksanut 60 euroa – eli mekon oli parempi olla sopiva. Ja sehän oli, synttärisankari näytti upealta.

Juhlapäivänä, edelleen tuskaillessani asuttomuuttani mä vielä kerran selasin Pinterestiä ja yritin keksiä jotain tee-se-itse-hätäratkaisua, kunnes mulla vihdoin välähti: Hitto mullahan on ihan 100% teemaan sopiva mekko omassa vaatehuoneessani. Zeldan odotusaikana ostin Cubuksesta silloisen blogialustani avajaisiin ihanan puuteriroosanvärisen helmikoristellun mekon, joka on tyyliltään ihan 20-lukua.

Sovitin mekkoa, ja se oli edelleen oikein hyvän kokoinen, sillä se on malliltaan muutenkin väljä eikä ihonmyötäinen. Mekko itsessään oli sen verran hyvin teemaan sopiva, että en jaksanut edes ottaa stressiä muista asusteista. Yksinkertaiset sandaletit ja laukku vain, ja avot.

Takki Sheinside* / Mekko Cubus / Kengät Zara / Laukku Rebecca Minkoff / Koru Nora Norway / Kello Marc by Marc Jacobs* / Korvakorut Glitter / *saatu blogin kautta

20-luvun tyyliä miettiessäni olin onnellinen pidennyksistä ja siitä että tukassa löytyy sekä massaa että pituutta, sain tehtyä hiuksistani sekä koristeen että kampauksen. Muistin että mulla on yksi ihana helmikoristeltu mekkoon sopiva otsapanta, mutta etsiessäni sitä en löytänytkään sitä tai mitään muutakaan todistetusti ainakin joskus omistani otsapannoista. Niinpä piti ottaa käyttöön suunnitelma ö ja tehdä sellainen itse, omista hiuksista. Letitin puolikkaan päässäni kiinniolevan teippipidennyksen itselleni pannaksi, ja kiinnitin sen pinnillä.

Nutturan väkersin ihan summanmutikassa juuri ennen lähtöä, puolet pidennyksistä kieritin vaan ympyräksi niskaan ja kiinnitin pinneillä, toisen puolen pyörittelin kahden osion letille ja sen jälkeen kiinnitin sen pinneillä myös. Koristelin vielä toisella pikkuletillä. Kuulostaa hankalammalta kuin se olikaan, siis oikeasti vaan mun kädet teki jotain ja yritin tihrustaa vessan likaisesta peilistä että mitä ne teki, ja kuorrutin lopputuloksen isolla kerroksella ainoaa lakkaa mitä meiltä löytyi: pettämätöntä Wellan 2,95 hiuslakka extra strongia jota löytyy jokaisesta kaupasta.

Mielestäni lopputulos oli erittäin onnistunut, varsinkin kun asuun käytetty rahasumma oli pyöreä nolla. Tämä oli osoitus siitä että joskus kannattaa säästää niitäkin vaatteita mitä ei ole käyttänyt kolmeen vuoteen, sillä ei sitä koskaan tiedä milloin niille tulee tarvetta. Tosin tämä koskee vain sellaisia erikoisempia vaatteita joita ei ihan helposti kaupasta löydä koska tahansa.

Eilen tuli pieni postaustauko, kun me viiletettiin töiden ja dagiksen jälkeen ensin tanssiin ja sitten hakemaan mun äidille etukäteisäitienpäivälahjaa kun hän lähtee tänään kotiin, ja sitten vielä hakemaan Ottoa lentokentältä, kun hän tuli takaisin työreissulta. Nyt nautitaan tyttöjen kanssa neljästä vapaapäivästä ja suunnataan pian kaveriporukalla piknikille puistoon.

Aivan ihanaa helatorstaita kaikille <3

Sunnuntaina oli harvinainen Vappupäivä monestakin syystä. Ensinnäkin: kevään lämpimin päivä tähän mennessä, viimeisenä parina vuotena vappuna on ollut ihan jäätävn kylmää ja nyt oli niiiiin upea sää! Toiseksi, me saatiin sekä Tiaran kummitäti miehineen paikalle Jyväskylästä, että Zeldan kummisetä paikalle kahden vuoden Aasiassa reissaamisen jälkeen. Ilmassa oli siis todellakin jälleennäkemisen riemua. Me kokattiin kaikki yhdessä kunnon vappubrunssi, ja saatiinkin aika mehevä herkkupöytä aikaiseksi.

Tarjolla oli tietysti vapun henkeen itsetehtyä perunasalaattia, nakkeja ja hodareita, broileri-pekoni-salaattia hunajamelonilla, avokadolla muilla herkuilla, hedelmiä, ruisnachoja, juuressipsejä, kastikkeita, paahdettua sipulia, vege”liha”pullia, patonkia, brie-juustoa, munkkeja, simaa, prinsessaskumppaa, limuja* (*saatu blogin kautta) ja mehua. Ruokaa oli enemmän kuin tarpeeksi ja otettiin vielä monta kertaa lisääkin. Kaikki oli ihan superhyvää ja oli ihanaa kun yhdessä ahertamisen jälkeen sai vaan nauttia ja syödä ja höpöttää.

Kummitäti toi tytöille prinsessaskumpan ja me tytöt kilisteltiin sillä, pojat ja mun äiti joivat simaa. Neidit olivat aivan pähkinöinä omasta skumpastaan, veikkaan että tästä tulee kaikkien tulevien juhlahetkien kiva juttu. Armas-koirakin hengaili partsilla ja vilkuili kaihoisasti nakkia ja pekonia. Oli oikeasti niin rentoa ja kivaa, ja mahtavaa nähdä tyyppejä joita ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Lapsetkin ottivat yllättävän lämpimästi vastaan kummisedän, aivan kuin hän ei olisi koskaan poissa ollutkaan, vaikka olisi voinut luulla että kahden vuoden tauko ja tuuhea parta pelottavat.

Brunssailun jälkeen lähdettiin vielä leikkipuistoon ja nautittiin mielettömän upeasta säästä porukalla. En voi sanoin kuvailla miten hyvältä tuntuu nämä ihanan lämpimät säät! Kyllä se kesä vielä sieltä tulee. Sunnuntai ja koko viikonloppu olivat kyllä just sitä mitä tähän väliin kaivattiin. Rentoa yhdessäoloa vailla aikatauluja, aurinkoa ja ihan superisti hyvää ruokaa ja ihania ihmisiä. Näillä jaksaa tämän työviikon, ja helatorstai onkin jo vapaa taas! Mulla on rentoutuneempi fiilis kuin pitkään aikaan, ja sitä vielä edesauttaa se että ensi viikolla koittaa vihdoin meidän Mallorcan loma!

Kiitos meidän ihanille vieraille. On parasta että on sellaisia kavereita joiden kanssa voi jatkaa aina siitä mihin on jääty, oli välissä sitten tuhannet kilometrit, kaksi vuotta tai kolmen tunnin automatka.

Ihanaa alkanutta viikkoa ja toukokuuta kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin ja Fennia Henkivakuutuksen kampanjassa, jossa pääsin kaivamaan luurangot kaapistani ja paljastamaan sen asian mitä mä aina lykkään seuraavaan päivään. Mä olen muuten aikalailla sellainen tyyppi että teen mieluummin kaiken aina heti enkä myöhemmin, ettei tarvitse stressata, mutta yksi sellainen juttu on jota lykkään aina vaan: vaatekaappien siivous, ja etenkin lasten vaatekaapin siivous. Laskut maksan aina heti kun ne tulevat, astianpesukoneen tyhjennän heti kun se on valmis ja työt teen mieluummin aina etukäteen kuin juuri ennen deadlinea.

Lasten vaatekaappi kuitenkin saa tursua ja pursua joka suuntaan, vähän liian pitkään, ennenkuin teen inventaarion ja luovun niistä vaatteista jotka eivät enää mahdu lapsille. Mä näen tässä lasten vaatekaapin tyhjennyksessä ja sen siirtämisessä jotain vähän samaa, kuin henkivakuutuksen ottamisessa (tai sen ottamisen lykkäämisessä). Mä en halua luopua niistä ihanista lemppareista, jotka joskus puin pienen kaksivuotiaan makkaran jalkaan tai siitä hellehatusta joka esikoisella oli päällä kivalla kesälomareissulla. Mutta kyllähän niistä pitää jossain vaiheessa luopua. Se on vaan niin haikeaa ja surkeaa, että sitä tulee lykättyä, vaikka aina kun sen saa tehtyä on helpottunut olo ja tilaa kaikelle uudelle ja kivalle.

Henkivakuutusta ottaessa ei tarvitse luopua mistään muusta kuin pienestä kuukausittaisesta summasta rahaa, mutta sen ajatteleminen tekee kipeää, että henkivakuutukselle voisi olla tarvetta. Eihän kukaan halua ajatella että entä jos kuolen, tai entä jos joudun työkyvyttömäksi loppuelämäksi. Mä olen oppinut omakohtaisesti että ikinä ei voi tietää mitä voi tulla eteen. Mun äiti joutui työkyvyttömyyseläkkeelle aivoinfarktin, molemminpuolisen keuhkoveritulpan sekä molempien lonkkien kuolioitumisen seurauksena 48-vuotiaana. Hän joutui lopettamaan työnteon miltei 20 vuotta liian aikaisin.

Mun äidillä ei ollut henkivakuutusta, ja siksi mulla on. Mä otin henkivakuutuksen jo vuosia sitten, ja sen pienen summan maksaminen kuukausittain takaa mulle sen että jos ikinä mitään pahaa tapahtuisi, mun, Oton ja lasten elämä on turvattu. Meidän perheessä kaikilla perheenjäsenillä on henkivakuutus ja turva vakavan sairauden varalta, ja ihan syystä. Henkivakuutuksella taataan sekä perheenjäsenten turva kuolemantapauksen sattuessa, että oma elintaso mikäli eteen tulisi vakava sairaus joka aiheuttaisi pysyvän työkyvyttömyyden. Lakisääteinen turva voi olla yllättävänkin alhainen, riippuen toki siitä kauanko on ollut töissä ja kuinka paljon on tienannut.

Fennian henkivakuutuksesta maksetaan kertakorvaus edunsaajalle perheenjäsenen kuoltua, ja henkivakuutus on voimassa 90-vuotiaaksi asti. Vakuutuksen voi ottaa 15-75 -vuotiaana. Pysyvän työkyvyttömyyden turvasta maksetaan myös kiinteä kertakorvaus, todistetusti pysyvän työkyvyttömyyden sattuessa. Tällä korvauksella voi kattaa esimerkiksi asuntolainan, autolainan ja muut kiinteät kulut.

Henkivakuutuksen hinnan voi laskea kätevästi nettilaskurilla omien tarpeiden mukaan, ja vakuutuksen ottaminen onnistuu helposti kotisohvalta käsin ilman käyntiä vakuutusyhtiön konttorissa tai soittelua. Vakuutusmaksun suuruus määräytyy ikäsi ja valitsemasi korvaussumman mukaan.

LUKIJAKILPAILU:

Onko sinulla jo henkivakuutus? Jos ei, niin miksi? Mä ainakin suosittelen hank

kimaan henkivakuutuksen heti eikä myöhemmin! Vastanneiden kesken arvotaan 50€ lahjakortti Stockmannille. Osallistumisaikaa on 5.5. klo 22.00 asti, voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti joten muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Onnea arvontaan! Arvonnan tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ.

Helou tyypit! Saatiin Otto viikonlopuksi kotiin ja ollaan vietetty perheaikaa oikein urakalla. Eilen herättiin Oton kanssa siihen kun lapset perinteisesti kiipesivät meidän sänkyyn kello puoli kahdeksan ja alkoi armoton pulputus = parasta. Lähdettiin  jo aamupäivästä keskustaan tsekkailemaan muksujen kanssa vappumeinkejä, ja olihan siellä porukkaa. Rautatientorillakin oli vapputori, ja me käytiin siellä pyörimässä kun siellä oli vähän vähemmän jengiä ja sellainen kyläjuhlamainen tunnelma. Jotenkin kotoisaa ja sopivasti ihmisiä, sekä pomppulinnaa ja trampoliini ja metrilakua, mitäpä muuta sitä olisi voinut kaivatakaan.

Lapset tykkäsivät hirveästi vappupöhinästä, ja muistan itsekin kuinka vappuna oli aina lapsena ihana lähteä keskustan ihmisvilinään. Silloin Helsinki herää talvihorroksesta eloon ja joka paikassa on värikkäitä ja iloisia ihmisiä. Ostettiin pussillinen metrilakua ja syötiin niitä siellä ulkona, vesimelonin makuinen on ihan parasta.

*Tyttöjen kaulakorut saatu blogin kautta.

Säät on todellakin suosineet, eilen oli mahtavan lämmin päivä eikä kerrankin tuullut juuri ollenkaan, ja upea sää näyttää jatkuvan tänäänkin. Keskustassa pyörimisen jälkeen tultiin kotiin syömään kotiin, ja tehtiin vielä lasten kanssa pyörä- ja potkulautalenkki rantaan. Oli ihanaa, eilen oli täydellinen päivä kaiken hulinan jälkeen.

Lasten mentyä nukkumaan me lähdettiin vielä piipahtamaan kaverin Gatsby-teemaisilla 25v-synttäreillä Jätkäsaaressa autolla. Oli aivan ihanaa pukeutua 20-luvun teemaan ja tehdä kampaus ja kaikki, me kerettiin juuri kuvata asu ja kampaus kunnolla ennenkuin tuli pimeää, ja niistä lisää myöhemmin. Puolen yön aikaan ajeltiin takaisin kotiin nukkumaan, ja tänä aamuna ollaankin herätty pirteinä lasten kanssa leikkimään junaa ja valmistelemaan vappubrunssia.

Pian meille tulee kylään Tiaran kummitäti avomiehensä kanssa, sekä Zeldan kummisetä, ja taidetaan pitää vappubrunssia aurinkoisella parvekkeella. Tästä tulee varmasti ihana päivä!

Mahtavaa vappupäivää kaikille <3