Moikkelis! Mä sain vihdoinkin useamman viikon tauon jälkeen kuvattua raskausviikkovideon, eli sellainen on nyt luvassa! Kymmenen minuuttia vauva- ja raskaushöpinää ja vähän vauvanvaateostosten esittelyä ja kaikkea muuta. Olipa hassua tehdä videota kun on ollut niin pitkä tauko nyt. Toisaalta oli aika kivaa ja rentoakin vaan höpötellä pitkästä aikaa oikein rauhassa, mä kun olen tällainen papupata, heh. Video: Raskausviikko 27+0.

Jos video ei jostain syystä näy upotettuna niin TÄSSÄ suora linkki siihen myös!

Tänään tosiaan alkoi viimeinen kolmannes, eli 28. raskausviikko. Niin jännittävää! Nyt aletaan olla jo ihan loppusuoralla, vaikka tässä vielä pari kuukautta odoteltavaa onkin. Maha kasvaa ja niin kasvan mäkin. Mittasin muuten sen vyötärön ympäryksen mistä videolla höpöttelin, ei ollut vielä 100cm rikki, sen aika on sitten ilmeisesti vähän myöhemmin. Ensi viikolla neuvolassa mittaillaan sitten taas SF-mittaa ja muita. Lisärautaa mun ei vielä ole tarvinnut syödä enkä ole tuntenut itseäni mitenkään erityisen väsyneeksi tai oloa heikoksi, toivottavasti ei tarvitsisi aloittaakaan sitä kun se ei sovi mun mahalle sitten yhtään, missään muodossa.  Toki sen aloitan jos tarve niin vaatii, mutta pidetään peukkuja eikö vain.

Tässä vielä mahakuvaa 27+0

Vointi on hyvä, ja toivottavasti hyvänä jatkuukin mahdollisimman pitkään. Pikkuhiljaa mieleen on alkanut hiipiä myös ajatuksia lähestyvästä synnytyksestä, haluaisitteko kuulla niitä? Tulevia raskauspostauksia ajatellen, haluaisitteko mieluummin lukea esimerkiksi sairaalakassin pakkauksesta tekstimuodossa, vai katsoa sisällön esittelyä videolta? Vai molempia? Tosiaan kirjoittelen varmaan jokaisesta raskausviikosta jotakin loppuun asti, mutta ihan jokaisesta en tee videota, osasta kyllä. Voin tehdä jotain teemavideoita myös siis raskauteen, synnytykseen ja tulevaan vauva-arkeen liittyen joten jos on jotain näihin liittyviä aiheita mistä toivotte mun höpöttävän videolla niin kertokaa toki!

Ihanaa torstaipäivää kaikille <3

 

Olen mukana Ella’s Kitchenin ja Lifien kampanjassa, jossa maisteltiin Ella’s Kitchenin herkullisia luomuvälipaloja osana arkea. Meille Ella’s Kitchenin tuotteet olivatkin jo entuudestaan tuttuja, sillä ollaan ostettu niitä siitä asti kun ne tulivat Suomessa kauppoihin joskus Zeldan (vai Tiaran?) vauva-aikana. Eli jo kauan sitten. Ella’s Kitchenin luomusmoothieissa, soseissa ja välipaloissa ei ole lainkaan lisäaineita, ei edes vettä, mikä erottaa ne postiivisesti monista muista samantyylisistä välipaloista.

Tykätään paljon siitä että niissä on käytetty monipuolisesti eri vihanneksia ja juureksia hedelmien kaverina, näin lapset oppivat ihan pienestä asti tutustumaan myös erikoisempien vihannesten makuihin, eivätkä pelkkiin perus omenabanaaneihin, vaikka löytyy toki valikoimasta perus makujakin. Meidän Zeldan ehdoton lempparimaku on iloisen vihreä parsakaali-päärynä-herne.

Nuo pussipakkaukset ovat vanhemman näkökulmasta yksi kivoimpia keksintöjä, koska jo pienelläkin lapsella sellainen pysyy helposti kädessä, ja nuo on helppo napata mukaan niin sirkustreeneihin kuin vaikka ulos pulkkamäkeenkin. Arvostin myös kovasti pakkausten helppoutta kun meillä ei ollut vielä asennettu uutta pesukonetta tänne uuteen kotiin, ja yritettiin minimoida astioiden kulutus. Oli ihanaa kun näihin ei tarvinnut kuppia eikä lusikkaa. Näin talvella on kiva että pakkaus pysyy helposti kädessä vaikka välissä olisi hanskakin, jos yllättää vaikka hiukopalan tarve luisteluretkellä. Silloin kun esikoinen kävi vielä metsäkerhossa, pakkasin aina välipalaksi mukaan Ella’s Kitchenin välipalan, sillä eväshetki pidettiin myös ulkona ja kylmemmillä ilmoilla oli helpompi syödä hanskat kädessä hedelmät suoraan pussista.

Lapsia viehättävät iloiset ja värikkäät pakkaukset ja hedelmien ja vihannesten piirretyt kuvat niissä. Heistä on hauska bongailla tuttuja makuja kuvista, ja valita joka kerta erivärinen pakkaus maisteltavaksi. Mäkin olen maistanut Ella’s Kitchen -välipaloja, ja niissä on mukavan paljon makua, kun sekaan ei ole lisätty vettä heikentämään makuelämystä. Mun lemppari on tosin ainakin näin raskausaikana tylsästi persikkabanaani, joka ei ehkä ole niin jännittävä kuin Zeldan lemppari. Varsinkin nyt kun syön myös meidän kuopuksenkin puolesta, on ihanaa tietää että nämä välipalat ovat 100% puhdasta ja luomulaatuista hedelmää ja vihannesta.

Muita makuja löytyy persikka-banaanin ja parsakaali-päärynä-herneen lisäksi siis mansikka-omena, omena-banaani, bataatti-kurpitsa-omena-mustikka ja porkkana-omena-palsternakka. Kaikki ihanan värikkäitä ja maukkaita, ja jokainen näistä on maistunut meidän lapsille.

Facebook -kisa: Ella’s Kitchenin FB-sivuilla on käynnissä kilpailu, jossa jaetaan omia elämänmakuisia kuvia ruokailuhetkistä. Palkintona kisassa on lastenvaatteita ja Ella’s Kitchen -tuotteita. Kannattaa käydä osallistumassa hauskaan kisaan, ja kurkkaamassa miltä muiden hauskat ruokailuhetket näyttävät.

Mitkä ovat teidän luottovälipaloja kiireessä? Mikä on teidän lasten lempparimaku Ella’s Kitchenin välipaloista?

Kun takana on kaksi hyvin erilaista vauva-aikaa kahden hyvin erilaisen vauvan kanssa, ja kolmas tulossa, mä olen jo varautunut siihen että en välttämättä ollenkaan tiedä mikä meitä odottaa. Kaikki lapset kun ovat erilaisia, ja mitään ei voi yleistää. Siksi aion suhtautua tulevaan vauvavuoteen avoimin mielin, ja ottaa vastaan tulevan tyypin juuri sellaisena kuin hän on, ilman mitään odotuksia.

Ensimmäisellä kerralla mä pelkäsin etukäteen, että meille tulee vauva joka ei halua nukkua ollenkaan ja että koko muu elämä menee tauolle vuosiksi koska vauva-arki on niin haastavaa. Kaikki meni aivan päinvastoin, saimme maailman tyytyväisimmän vauvan joka alkoi alusta asti nukkumaan hyvin ja söi säännöllisesti, ja vauva-arki oli helpompaa kuin koskaan osasin edes haaveilla. Pelkäsin siis aivan turhaan. Vetelin koko vauva-ajan menemään nuoren äidin itsevarmuudella, enkä epäröinyt itseäni hetkeäkään. Ajattelin että koska meillä on niin tyytyväinen lapsi, mä olen riittävän hyvä äiti ja ei ole mitään hätää.

Toisella kertaa osasin odottaa että tyyppi ei välttämättä ole ihan yhtä kova nukkumaan kuin ensimmäinen, mutta en silti tiennyt mikä meitä odotti. 20 minuutin pätkissä ja hyvin vähän nukkuva vauva ei ainakaan ollut ihan sitä mihin olin varautunut. Koin myös valtavasti syyllisyyden tunteita ensimmäisen vauva-ajan helppoudesta ja kyseenalaistin koko siihenastisen äitiyteni. Olinko voinut muka olla hyvä äiti, jos vauvan kanssa kerran oli niin helppoa ja mukavaa ekalla kerralla? Vai kuuluiko äitiyden olla täynnä vastoinkäymisiä, valvomista ja omituisia termejä?

Toisen vauvavuoden aikana mä syyllistyin ihan kaikesta, ja piiskasin itseäni tekemään kaiken vaikeimman kautta. Luin kirjakaupalla kiintymysvanhemmuudesta, imetyksestä, perhepedistä ja oikeastaan ihan kaikesta vanhemmuuteen liittyvästä. Pelkäsin jatkuvasti etten ole tarpeeksi hyvä, ja jopa ehkä vähän omin vauvan itselleni. Ajattelin että minun yksin täytyy hoitaa kaikki että olen hyvä äiti, vaikka se ei niin todellakaan mene.

Nyt kolmannella kerralla olen kannustanut itseäni ottamaan mallia siitä nuoresta esikoisen äidistä Iinasta, joka ajatteli tekevänsä kaiken ihan oikein.  Joka ei osannut syyllistyä, ja joka vähän tuhahteli sellaisille himopaasaajille joiden elämään ei mahtunut muuta kuin vauvavuosi. Vaikka aion uppoutua vauvaan ihan täysillä ja nauttia kaikesta vauva-aikaan liittyvästä, aion myös olla armollinen itselleni. Mun ei tarvitse selviytyä kaikesta yksin, eikä mun tarvitse tehdä kaikkea vaikeimman kautta. Enemmänkin täytyy yrittää yhdessä Oton kanssa keksiä ratkaisuja, jotka tekevät vauva-ajasta mahdollisimman helppoa ja mukavaa ja nautinnollista.

Voin välillä mennä sieltä mistä aita on matalin. Ja sitten kun alkaa tuntua että ajatuksissa on jo tilaa muullekin kuin vauvan tuoksulle, voin rohkeasti myös tehdä ja olla ja mennä eikä se tee musta huonoa vanhempaa. Isän kanssa vauva ei ole hoidossa ja me tullaan muutenkin Oton vanhempainvapaan ansiosta olemaan enemmän yhdessä kuin koskaan ennen. Meidän tukiverkko on turvallinen, hyvä ja ihana, ja myöskin vahvempi kuin aikaisemmin. Meidän ei ole pakko tehdä kaikkea yksin.

Tällä kertaa aion siis syyllistyä vähemmän ja luottaa itseeni enemmän. Hyvä siitä vauvasta tulee. Kun on jo yli viisi vuotta saanut seurata itse kasvattamiensa mukuloiden kasvua, voi helpottuneena todeta että ei me varmasti ihan metsään olla menty. Molemmat tytöt ovat ihania tyyppejä, ja heistä huomaa kyllä että elämä on ollut ja on edelleenkin ihan mukavaa, turvallista ja rakkauden täyteistä. Ja sehän on kaikkein tärkeintä. Varmasti tämä vähän pidempi tauko, mahdollisuus elää muutakin elämää kuin vaipparalliarkea, on tuonut sitä perspektiiviä siihen miten lyhyt se vauva-aika loppujen lopuksi kuitenkin on. Ja vaikka se silloin saattaa tuntua koko elämältä, se ei ole sitä. Se on lyhyt, ohikiitävä vuosi, josta saa ottaa parhaansa mukaan kaiken irti.

Mä odotan niin innolla että saan olla äiti meidän kolmannelle pienelle ja tavata hänet <3

Otsikko sen kertookin, kävin reilu viikko sitten laittamassa ystäväni Reetan luona Bio Sculpture Helsingissä ripsipidennykset! Mulla on viimeksi ollut ripsienpidennys vuonna 2014, ja silloin sain ripsiä tehtäessä silmään ikävän verenpurkauman mistä mulle jäi jotenkin sellainen kammo että en uskaltanut pariin vuoteen ripsiä laittaa ollenkaan. Olen kuitenkin ihastellut Reetan tekemiä ripsiä pitkään jo vaikka kuinka monella bloggaajalla ja ystävälläni, ja ajattelin että jos jonkun uskallan päästää hääräämään silmäkarvojeni kanssa niin se on nimenomaan Reetta. Reetta on tehnyt ripsiä työkseen seitsemän vuotta, ja hän tekee niitä sekä omassa Cecil -liikkeessään Salossa, että Bio Sculpture Helsingissä kerran viikossa.

Reetta tekee ripset JB-lashes merkin kuiduilla, joita saavat käyttää vain koulutuksen käyneet ammattiripsimuotoilijat, ja nämä kuidut tuntuvat tosi laadukkaalta ja luonnolliselta. Mulla on ollut nämä ripset nyt pian kaksi viikkoa, ja sinä aikana on lähtenyt irti vain kaksi kuitua. Raskausaikana ei ole mitään takeita että ripset pysyvät, toisilla kun luonnollinen karvojen uusiutumistahti kiihtyy huomattavasti. Mä taas kuulun siihen koulukuntaan joilla kaikki karvat pysyvät tavallista paremmin kiinni koko raskausajan, ja sitten imetysaikana kaljuunnun.

Halusin ripsiini näyttävää pituutta, ja laitettiin sekaisin 10mm, 11mm ja 12mm kuituja. Ne ovat kestäneet tosi hyvin ja nämä ovatkin itseasiassa pisimmät ripset jotka mulla on tähän asti koskaan ollut. Ripsipidennykset helpottavat arkea tosi tosi paljon, kun mullakin omat on lyhyet, suorat ja vaaleat. Nyt kun raskausaknekin on helpottanut niin pärjään helposti aamuisin kevyellä sipaisulla meikkivoidetta, kulmakarvageelillä ja aurinkopuuterilla. Ihanaa kun meikkaamiseen ei mene aikaa. Vielä kun saisi kulmat värjättyä niin mähän voisin unohtaa melkein koko meikkipussin olemassaolon!

Mä olen ollut omiin ripsiini tosi tyytyväinen, ja aion pitää ripsiä nyt ainakin loppuraskauden ja ihan pikkuvauvavaiheen ajan, kun se helpottaa arkea niin paljon. Saman tein viimeksi Zeldaa odottaessani, ja on ollut paljon kivempi katsoa jälkikäteen kuvia joissa kasvoilla on vähän eloa väsymyksenkin keskellä, vaikka ei olisikaan jaksanut hirveästi meikkailla. Ne on ne pienet jutut joista tulee hyvä fiilis, eikö!

ALEKOODI: Sain Reetalta teille alekoodin jaettavaksi, eli mainitsemalla mun blogin nimen varatessanne, saatte ripsien ensilaiton Bio Sculpture Helsingissä hintaan 85€ (normaalisti 110€). Alennus voimassa myös Salossa. Varauksen voit tehdä soittamalla Reetan numeroon 0442779646. Alekoodi on voimassa perjantaihin 16.12. asti, eli hyvin ehtii käydä laittamasa vaikka pikkujouluripset!

BIO SCULPTURE HELSINKI
Lönnrotinkatu 30
00180 Helsinki

Mitä tykkäätte uusista ripsistä? 

Aurinkoista ja ihanaa tiistaita kaikille <3

Helou! Ensi viikonloppuna joulutunnelma alkaa hiipiä Helsinkiin ja muihin kaupunkeihin, ja lapsille ja lapsenmielisille on vaikka mitä kivaa tekemistä. Meillä jää tänä vuonna perinteiset Joulukadun avajaiset käymättä, koska en aiemman kokemuksen perusteella kertakaikkiaan uskalla tämän mahan kanssa lähteä sinne väkijoukkoon. Mutta onneksi on kaikkea muutakin hauskaa, mä kokosin pienen vinkkipostauksen, ja jos selaatte aavistuksen alaspäin niin löytyy myös tapahtuma jonne voitte tulla moikkaamaan meidän perhettä. Postaus sisältää vinkkejä myös muihin kaupunkeihin kuin vain Helsinkiin, eli kannattaa selata vaikka ette PK-seudulla asuisikaan!

1. LASTENTORI 19.11. klo 10-14 Alppilan seurakuntakeskus, Kotkankatu 2 00510 Helsinki

Lastentori järjestetään jo kolmatta kertaa, ja tokaa kertaa meidän perhe on siellä mukana! Paikalla on siis suosittu bloggaajakirppis, jossa on useampia myyjiä paikalla, ja me ollaan siis myymässä myös. Mulla on lasten juttujen lisäksi myynnissä myös mun omia kenkiä, vaatteita ja laukkuja, joten vaikka ei olisikaan lasten vaatteille tarvetta niin kannattaa tulla kurkkaamaan ja moikkaamaan! Ja kannattaa tulla aikaisin, viimeksi mä myin meidän pöydän tyhjäksi ensimmäisen 1,5 tunnin aikana.

Blogikirppiksen lisäksi siellä on monen monta mahtavaa merkkiä tarjouksineen myymässä kaikkea ihanaa vaikka pukin konttiin, mm. Melli Ecodesign, Kiddow, Oot niin ihana -vauvakirja ja bObles! Tapahtumassa on lapsille vaikka mitä kivaa tekemistä kuten joulukorttityöpaja, leffateatteri, minihampparibaari ja joulupukkikin on tavattavissa. Meidän tytöt odottavat jo ihan intona että pääsevät sinne touhuamaan.

Kuva: Helsingin Kaupunginmuseo

2. Pikkuisten Joulu, 20.11. klo 13-17, Helsingin Kaupungin museon Lasten Kaupunki, Aleksanterinkatu 16

Pikkuisten Joulussa on mm. perinteinen tiernapoikaesitys, piparin koristelua, musiikkiesityksiä, vanhan ajan joulupukin kanssa jutustelua ja joululaulujen laulamista perinteisessä kuusijuhlassa Lasten Kaupungin kansakoululuokassa. Kuulostaa aivan ihanalta!

3. Aleksin Joulukadun Avajaiset 20.11. klo 15 alkaen, Aleksanterinkatu, Helsinki

Joulukatu avataan perinteisesti sunnuntaina, ja siihen liittyvää avajaisohjelmaa musiikkiesityksineen on Senaatintorilla klo 15 alkaen. Itse valot sytytetään ja kulkue lähtee liikkeelle klo 16. Me ollaan tosiaan käyty lasten kanssa joulukadun avajaisissa melkeinpä joka vuosi, ja aina lapset ovat olleet yhtä haltioissaan. Kannattaa kuitenkin varautua tungokseen, ja siihen että aikuiset eivät mitä luultavimmin varo lapsia vaan tunkevat taaperoidenkin eteen ihan surutta että saavat kivan somekuvan joulupukista. Eli jos ei itse ole vähän röyhkeä, niin ei välttämättä näe yhtään mitään. Se on se ikävä puoli. Kulkue kiertää Aleksanterin kadulta Kolmen sepän patsaan ohi Mannerheimintielle, ja siellä saattaa olla ehkä vähän väljempää, mutta sinne kulkue tulee toki sitten vähän myöhemmin sillä eteneminen ei ole mitenkään hurjan nopeaa.

Tsekkailin tarjontaa ja joulukadun avajaisia järjestetään viikonlopun aikana myös mm. Tampereella (su) ja Oulussa (pe). Turussa Satumaisen joulun avajaisia vietetään 26.11. ja joulupolkua on avaamassa itse Robin, Jyväskylässä myöskin ensi viikolla eli 25.11-27.11. Kannattaa tarkistaa oman kaupungin tarjonta Googlesta!

4. Kanelia kainaloon, Tatu ja Patu! -elokuva, koko viikonlopun, Leffateattereissa ympäri Suomen

Meille tulee tyttöjen täti viikonloppuna yökylään ja ajateltiin mennä koko porukalla tsekkaamaan Tatu ja Patu -uutuusleffa. Meillä on Tatun ja Patun ihmeellinen joulu -kirja, johon elokuva ilmeisesti perustuu, ja se on ainakin aivan huikea. Tiara sai kirjan viime vuonna aattoaamun paketissa josta tuo kuvakin on otettu, ja se kirja on luettu kyllä moneen kertaan. Tatu ja Patu ovat ihan huikeita hahmoja ja veikkaan että leffassa riittää huumoria ihan koko perheelle.

5. Kaakao ja satukirjat

Jos on sellainen fiilis ettei kertakaikkiaan jaksa lähteä mihinkään ihmisjoukkoon, tai vaikka talviflunssa iskee päälle niin ihan yhtä varteenotettava vaihtoehto on myös tehdä vaikka herkkua kanelista vaahtokarkkikaakaota ja jäädä sisälle lukemaan satuja koko päiväksi. Tai mennä pulkkamäkeen ja napata kaakaot mukaan!