En usko että kukaan joka somea käyttää on voinut välttyä valtaisalta #metoo -ilmiöltä, jossa jokaista seksuaalista häirintää kokenutta pyydetään postaamaan omalle sometililleen yksinkertaisesti hashtag #metoo. Alyssa Milanon tweetistä liikkeelle lähtenyt #metoo on levinnyt niin suureksi, että jopa Suomen suurin sanomalehti Hesari on tänään omistanut hashtagille useita artikkeleita päätoimittajaa myöten, ja siitä on tullut Twitterin suosituin aihetunniste. Loistavaa, että tästä aiheesta puhutaan rohkeasti, vihdoin.

Mitä on seksuaalinen häirintä?

Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos THL määrittelee seksuaalisen häirinnän näin:

”Seksuaalisella häirinnällä tarkoitetaan sanallista, sanatonta tai fyysistä, luonteeltaan seksuaalista ei-toivottua käytöstä, jolla tarkoituksellisesti tai tosiasiallisesti loukataan henkilön henkistä tai fyysistä koskemattomuutta erityisesti luomalla uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai ahdistava ilmapiiri. Seksuaalinen häirintä voi ilmetä ainakin seuraavin tavoin:

• Sukupuolisesti vihjailevat eleet tai ilmeet.
• Härskit puheet, kaksimieliset vitsit sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset.
• Seksuaalisesti värittyneet aineistot, viestit tai puhelut.
• Fyysinen koskettelu.
• Sukupuoliyhteyttä tai muuta sukupuolista kanssakäymistä koskevat ehdotukset tai vaatimukset.
• Raiskaus tai sen yritys.”

Myös esimerkiksi tässä artikkelissa on kerrottu seksuaalisesta häirinnästä, jos se tämän yksinkertaisen määritelmän jälkeen tuntuu epäselvältä.

Ensimmäisen kerran se tapahtui alakouluikäisenä, nuorisotalon diskossa. Tanssin kaverini kanssa, ikää oli ehkä 8 tai 9 vuotta, ja joku random poika, vähän meitä vanhempi, puristi mua takapuolesta aivan yhtäkkiä. Hihiteltiin sille kaverin kanssa, mutta jälkeenpäin jäi kyllä outo fiilis.  Miksi se koski mua, vaikka en tuntenut sitä, enkä halunnut että se koskee muhun? Saiko se tehdä niin? Onko tää ihan normaalia, ja mun pitää vain tottua siihen? Jotain sekin kertoo, että muistan tämän tapahtuman vieläkin, vaikka se kesti vain hetken, ja siitä on jo reilusti yli 15 vuotta aikaa. Mä olin kahdeksan tai yhdeksän, vain pari vuotta esikoistani vanhempi, kun joku ensimmäisen kerran kosketti mua niin että siitä jäi outo fiilis.

Ja se oli vasta alkua.

Sporassa, keikalla ja kotibileissä

Seiskaluokalla olin menossa kouluun sporalla, niin kuin joka aamu. Kuuntelin musiikkia hiljaisella kannettavasta CD-soittimestani, ja olin juuri jäämässä pois kouluni pysäkillä Kalliossa, kun humalainen ällöttävän likainen mies, jonka naama oli hakattu verille ja vyöltä roikkui verinen porakone, huusi mulle ”Hei leidi, meetsä mun kaa naimisiin?”. Kun en vastannut, hän lähti tulemaan kohti ja vaatimaan ”Hei, vastaa mulle.” Astuin raitiovaunusta ulos ja juoksin aivan täysillä sporapysäkiltä kouluun sydän hakaten.

Pari viikkoa tämän jälkeen istuin jälleen sporassa, kun toinen humalainen, aivan kusen hajuinen mies, istui mun taakse ja yhtäkkiä varoittamatta tarttui mua hiuksista. Huusin aivan paniikissa että ”Päästä irti mun hiuksista!” ja vaihdoin paikkaa toiseen päähän sporaa. Kotona menin suihkuun ja pesin hiuksia varmaan tunnin. Oli varsin ”ihanaa” että Helsingin ainoa kuvataidepainotteinen luokka sijaitsi 2000-luvun alussa juuri Kalliossa, ja sain kokea näitä tilanteita raitiovaunussa harva se päivä.

Teinivuosien illanvietoissa härskit puheet, kaksimieliset sekä vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset, olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Oli kyse sitten diskosta, bändin keikasta tai kotibileistä, niitä tuli, aina. Enkä todellakaan ollut ainoa joka niitä sai osakseen. Varsinkin bändien keikoilla tuntui olevan ihan normaali juttu, että edessä seisovaan tyttöön sai koskea.

Yökerhossa, bussissa ja hississä

Yökerhot ja baarit eivät 18-vuotiaana todellakaan tuoneet muutosta tilanteeseen, niissä häirintä oli aivan yhtä yleistä kuin muuallakin, ellei jopa yleisempää. Tanssilattialla tanssittiin aina ringissä muiden tyttöjen kanssa, ja joka ikinen kerta meihin liimautui yhtäkkiä takaapäin ei-toivottua miesseuraa. Joskus riitti ystävällinen pyyntö siirtyä muualle, joskus vaadittiin vähemmän  ystävällisiä sanoja. Aina sekään ei riittänyt. Onneksi mulla oli rohkeita kavereita, jotka olivat aina valmiita tulemaan väliin, kun tilanne sitä vaati.

Muistan monta kertaa, kun olen soittanut teininä kaverilleni Jarnolle, että ”tuu esittämään mun poikaystävää ja pelastamaan mut, kun henkilö X ei jätä mua rauhaan”. Kerran olin bussissa matkalla koulusta kotiin iltapäivällä, kun viereen istui yhtäkkiä nuori mies, joka tarttui mua jaloista kiinni ja kysyi saako hieroa niitä. Kieltäydyin monta kertaa, ja jouduin lopulta vaihtamaan paikkaa.

Mua on seurattu illalla bussipysäkiltä, ja olen monta kertaa juossut kotiin peläten että en ehdi saada rapun ovea ajoissa kiinni. Varmasti olen pelännyt myös turhaankin, mutta usein aivan aiheellisesti. Kerran olin varma, että mua jälleen kerran seurataan, kävelin niin nopeaa kuin pääsin ja huokaisin jo helpotuksesta, kun olin astumassa kotitalon hissiin. Se tyyppi olikin naapuri, ja eiköhän hän tullut samaan hissiin ja ehdottanut ”kuumalle naapurin neidille illanviettoa”.

Viimeksi olin yökerhossa melkein kaksi vuotta sitten Tapaninpäivänä, ystäväni sekä Oton ja meidän yhteisen kaverin kanssa. Tanssittiin kaverini kanssa, ja pojat olivat vähän etäämmällä hengailemassa. Meidät piiritti pari poikaa, jotka eivät millään meinanneet uskoa että meitä ei kiinnosta tanssia heidän kanssaan, vaan halutaan tanssia ihan kahdestaan. He uskoivat vasta, kun Otto ja hänen kaverinsa tulivat siihen sanomaan. Naurettavinta on se, että Ottokin joutui sanomaan monta kertaa ennen kuin he lähtivät, vaikka hän on sentään mun aviomies.

Blogeissa ja somessa

Seksuaaliseen häirintään törmää myös netissä. Aapelin minigolfin chatissa ehdoteltiin jo silloin kun olin alakoulussa. Irc-galleriasta puhumattakaan. Snapchatissa mulle on lähetetty dickpicejä. Kerran olen tehnyt rikosilmoituksen. Aloin saamaan joka ikinen lauantain ja sunnuntain välinen yö blogiini kommentteja samasta ip-osoitteesta, joissa kommentin lähettäjä kertoi tulevansa raiskaamaan mut. Aina lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vähän puolen yön jälkeen. Kommentit muuttuivat sairaammiksi ja ällöttävämmiksi kerta kerralta, ja alkoi oikeasti jo ahdistaa. Tätä kesti monta viikkoa, ennen kuin tein rikosilmoituksen. Lopulta tilanne selvisi ja tekijä saatiin kiinni – kommentteja lähetteli alakouluikäinen poika, joka ei tietenkään ollut rikosoikeudellisessa vastuussa, eikä oikeasti ollut tulossa raiskaamaan yhtään ketään. Se oli helpotus kaikin puolin. Heräsi vaan silloin ajatus, että mistä ihmeestä tämä kumpuaa, jo noin pienillä?

Seksuaalinen häirintä koskee meitä kaikkia. Sitä kokevat naisten lisäksi myös miehet ja muun sukupuoliset. Sitä kokevat pienet lapset, keski-ikäiset ja vanhukset. Työpaikoilla, baarissa, metrossa ja ruokakaupassa. Luettelin tässä monta tilannetta, joissa olen kokenut seksuaalista häirintää. Luettelin silti vain murto-osan niistä tilanteista joita olen kokenut. Suurin osa on unohtunut yhtä nopeasti kuin on tapahtunutkin, mutta se ei silti tee niistä tapahtumista hyväksyttäviä. Vaikka en saanut traumoja siitä että mua puristeltiin diskossa, se ei silti tarkoita että se olisi ollut ok.

Mun mielestä on todella hienoa, että tästä asiasta puhutaan. Ymmärrän silti täysin, että joillekin nämä asiat ovat jopa liian kipeitä puhuttaviksi, sillä on mulla itsellänikin kokemuksia joista en halua edes puhua. En tiedä auttaako tämä kansalaisaktivismi ja asian esiin nostaminen mediassa, mutta haittaa siitä ei ainakaan ole. Mua on samaan aikaan sekä voimaannuttanut, että ahdistanut nähdä kuinka monia ihmisiä tämä koskee. Voimaannuttanut, koska olen tajunnut etten todellakaan ole vähemmistössä kokemusteni kanssa. Ja ahdistanut, koska haluan äkkiä tehdä tälle asialle jotain ennen kuin joku omista tytöistäni joutuu tätä kokemaan. Siksi avasin oman sanaisen arkkuni. Jos haluatte jakaa omia kokemuksianne häirinnästä tai jutella aiheesta, sana on vapaa.

#Metoo

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä XZ Muumin kanssa.

Meidän perhe rakastaa saunomista, kylpemistä ja suihkuttelua, ja ollaan melko ahkeria saunojia. Kolmen lapsen kanssa pesuhetkissä riittää vilinää, kun on yksi jota kylvetetään ja kaksi joilta pitää pestä kunnolla hiukset. Kaikki meidän lapset on vielä sen verran pieniä, että kaipaavat pesuhetkessä vanhemman apua.

Vuosien varrella kaikki kolme ovat läpikäyneet tässäkin asiassa erilaisia vaiheita, niin kuin lapsilla on tapana. Välillä kylpeminen on ollut parasta maailmassa, ja välillä hiustenpesu on aiheuttanut vanhemmille harmaita hiuksia, kun lapsi ei ole voinut sietää sitä. Yhdessä ollaan yritetty sitten keksiä keinoja siihen, kuinka suihkuhetki olisi mahdollisimman mukava ja helppo kaikille. Nykyään pesuhetket sujuvat mukavissa ja leppoisissa merkeissä, ja vedestä on tullut kaikille mukava juttu jota ei tarvitse pelätä. Meidän kylppärissä saa leikkiä, läiskyttää vettä, laulaa ja kaataa vähän liikaa kylpyvaahtoa kylpyyn.

Suihkun jälkeen yleensä vielä letitetään tukat yöksi, niin lapset saavat ihanat laineet aamuksi ja ovat niistä aina niin innoissaan. Toisella meidän tytöistä on melko pitkä tukka, johon helposti tulee takkuja, ja sitä saa aina selvitellä suihkun jälkeen. Siinä puuhassa hyvä kaveri on hellävarainen selvityssuihke, kuten XZ Muumi selvityssuihke. Jo omasta lapsuudestani tuttu ihanan tuoksuinen selvityssuihke silottaa takkuja, ja auttaa hoitamaan pitkääkin tukkaa  niin että se pysyy kauniina ja hyväkuntoisena.

Kun puhutaan lasten kosmetiikasta, sen pitää olla tietenkin ehdottoman turvallista, ja mahdollisimman hellävaraista ja lapsille sopivaa. Pitkään käytin lasten kosmetiikkatuotteissa pelkkää hajusteetonta kosmetiikkaa, mutta kun ikää on tullut lisää, lapset ovat alkaneet kaivata kylpytuotteisiinsa tuttuja piirroshahmoja. Vaikka olen joustanut tuoksujen kanssa, valitsen silti lapsille edelleen mahdollisimman yksinkertaista kosmetiikkaa, ilman vahvoja tuoksuja ja pitkiä inci-listoja. Onneksi nykyään löytyy piirroshahmoilla varustettunakin tällaisia tuotteita.

XZ Muumi -tuoteperheestä löytyy sekä hajusteeton suihkushampoo, että miedosti hajustetut vaihtoehdot. Meillä tykätään kaikista, ja yleensä käytetty shampoo valikoituu lähinnä pullon kuvan perusteella. Mikä nyt sattuu lapsia miellyttämään milloinkin. Pitkähiuksiselle esikoiselle tosin suosin herkullisen vadelman tuoksuista shampoo-hoitoaine -yhdistelmää, kun se auttaa pitämään hiukset sileämpinä, kuten selvityssuihkekin.

Veteen on hyvä totutella pikkuhiljaa, jos se pelottaa. Silloin kun vesi-inho vaihe on ollut pahimmillaan, mietittiin jo yhdessä ennen suihkua, millainen tapahtuma se suihku on ja missä järjestyksessä kaikki tehdään. Käytiin yksityiskohtaisesti aina ennen pesua läpi että ensin vanhempi pesee tukan, ja sitten lapsi saa ottaa haluamaansa suihkusaippuaa ja läträtä sillä ja pestä itse barbien tukkaa. Ollaan aina oltu varovaisia, että huuhdeltaessa vettä ei mennyt naamalle pisaraakaan silloin kun lapset sitä pelkäsivät. Nykyään he eivät enää pelkää sitä jos vesi osuu naamaan, ja osaavat pitää silmätkin hyvin kiinni ettei saippuaa valu silmään kirvelemäään.

Kannustaminen ja kehuminen auttaa myös paljon. Silloin kun lapset ei ole olleet suihkusta innoissaan, on hyvin sujuneesta suihkuhetkestä luvattu joku palkinto – kuten vaikka jotain yhteistä kivaa tekemistä suihkun jälkeen, tai kolmesta hyvin sujuneesta tukanpesusta uusi suihkulelu. Nykyään ei mitään porkkanoita enää tarvita, vaan suihkut sujuvat oletukselta kivasti, onneksi. Yritän silti edelleen muistaa kehaista hyvin sujuneista tukanpesuista, ainakin välillä, vaikka usein vastaukseksi saan ”joojoo äiti mä oon jo iso, ei mua enää jännitä tukanpesu!”.

LUKIJAKILPAILU:

Kommentoi postauksen kommenttiboksiin, mikä on sinun lemppari XZ Muumi -tuotteesi, ja voita XZ-Muumi -tuotepaketti (arvo 15€). Paketteja arvotaan kolme kappaletta, ja osallistumisaikaa on 22.10. asti. Arvonnan tarkemmat säännöt näet TÄÄLTÄ.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Edellisen kerran kirjoitin #vainvauvajuttuja silloin kun kuopuksella oli ikää aavistuksen vaille viisi kuukautta. Silloin meininki oli vielä ihan erilaista kuin nykyään vauhdikkaan liikkujan kanssa. Nyt listasin siis uuden satsin: 25 kappaletta vauvajuttuja suoraan touhukkaan vaaperon arjesta, olkaa hyvä!

1. Kun vauvan kanssa harjoittelee kopittelua, ja hän heittää, hän laittaa silmät kiinni ja viskaa pallon kaikella voimalla mitä suinkin vain lähtee, vailla mitään selkeää suuntaa, toivoen vaan että se ei osu itseä päähän.

2. Kun vauva tiputtelee pieniä ruokia alas pöydästä, vain voidakseen kontata myöhemmin pöydän alle niitä syömään.

3. Kun vauva on kaikuvassa, muuten hiljaisessa tilassa ja ihmettelee miksi kukaan ei puhu. ”HÖÖÖ, *ai tää kaikuu tälleen kivasti*, HÖÖÖ, HÖÖ, HÖÖ, *vähän kovempaa* HÖÖÖÖÖÖÖ”.

4. Kun vauva ottaa aina sukat/sukkahousut pois jalasta ja maistelee niitä antaumuksella.

5. Kun vauva seisoo sängyssä ja läpsyttelee aamuseitsemältä onnellisena vanhemman naamaa ”herätyyyyyys!”.

6. Kun vauvalla on suu täynnä ruokaa ja hän päättää harjoitella päristelyä.

7. Kun vauva etsii eteisen kuraisimman kumisaappaan ja on juuri alkamassa imeskelemään sitä antaumuksella, kun saat hänet kiinni itse teosta.

8. Kun vauva oppii istumaan itse kylvyssä, ja eka asia mitä hän alkaa tehdä on läiskyttää vettä. Ei haittaa vaikka läiskyy omalle naamalle, sitä pitää läiskiä tauotta niin pitkään kun vaan saa olla kylvyssä, vaikka vähän inhottaisi nenään tai suuhun menevät pisarat.

9. Kun vauva kuulee hyvän biisin ja jalat alkavat saman tien vispaamaan. Osaisipa itsekin fiilistellä musaa aina yhtä vapautuneesti.

10. Kun vauvan lelu on sohvan alla ja hän yrittää ryömiä sitä hakemaan, mutta pää ei mahdu sohvan alle ilman asennon vaihtoa. Hän yrittää kerta toisensa jälkeen mahtua samassa asennossa, ja aina törmää sohvaan.

11. Kun vauva yskäisee tosi tärkeän kuuloisena tekoyskää.

12. Kun vanhempi herää siihen, että vauva on tunkenut sormensa niin syvälle vanhemman sieraimeen, kun sormi vain menee. *au*.

13. Kun vauvaa suututtaa että hän ei yllä kaukosäätimeen/siskon karkkipussiin/pelikonsolin ohjaimeen ja hän sanoo dramaattisesti ”mämmämmää”.

14. Kun vauva oppii menemään verhon taakse piiloon ja jaksaa leikkiä kukkuu-leikkiä vaikka kolme tuntia. ”Miiiissä vauva on, miissä vauva on” ”Siellä oli, kukkuu!”.

15. Kun vauva oppii kääntämään itse kirjan sivuja, ja seuraavat pari viikkoa kirjojen lukeminen on pelkkää sivujen nopeaa kääntelyä suuntaan ja toiseen.

16. Kun aina auton nähdessään vauva alkaa päristellä sylki roiskuen, oli auto sitten pieni pikkuauto lelukorissa tai vaunulenkillä ohi ajava rekka.

17. Kun vauva tietää että joku asia on kiellettyä mutta tekee sen silti iloisesti ja ylpeänä hymyillen.

18. Kun vauva imee tissiä siihen asti että alkaa tulla maitoa, sitten hymyilee tyytyväisenä ja konttaa takaisin leikkimään/läpsyttelee tissiä/alkaa puremaan, ja maidot suihkuaa paidalle.

19. Kun vauva jo nukkuu kevyesti ja vielä sylissä pitää omaa unikäninäänsä silmät kiinni niin kauan, että on syvässä unessa.

20. Kun vauva ei huomaa että on päästänyt irti tuesta, vaan seisoo ilman tukea jotain jännää käsissään tutkien. Heti kun hän huomaa oman ”virheensä” hän pyllähtää takaisin istumaan, vaikka siihen asti on pysynyt hyvin pystyssä.

21. Kun joka kerta kuullessaan tutun sanan vauvan on pakko tehdä sitä asiaa mihin hän sen sanan mielessään yhdistää. Esim. ”Meidän vauva on nyt oppinut taputtamaan” niin johan alkaa läpsytys kuulua. Tai ”Hei älä ota sitä hammastahnaa enää se on loppu, otetaan tota uutta ja laitetaan se vanha roskiin” –> vauva vilkuttaa.

22. Kun vauva maistaa jotain uutta makua ja naamasta todella näkee että maku ei ollut ihan mieleinen. Ja sitten vauva työntää ruuan uudelleen suuhunsa siitä huolimatta, ja irvistää uudelleen. Tätä jatkuu vaikka kuinka kauan, kunnes vähitellen ilme muuttuu neutraaliksi ja ruoka katoaa pieneen masuun. Ihailtavaa sinnikkyyttä.

23. Kun vauva oppii pitämään hassua ääntä kielellä ja liikuttelee kieltä puolelta toiselle koko ajan ja joka paikassa.

24. Kun vauva antaa pusun, eli avaa koko suunsa ja pyrkii kattamaan sillä mahdollisimman suuren alueen vanhemman naamasta.

25. Kun vauva on tissillä, ja samaan aikaan nipistelee pienillä sormillaan äidin kaulaa, tissiä, leukaa, dekolteeta, poskea tai huulta. Ja äiti on täynnä pienten sormien tekemiä nipistysjälkiä.

Löytyikö tuttuja juttuja? Mitä hauskaa tai söpöjä tai vauvamaisia juttuja teidän minityypeillä on tällä hetkellä, tai mitä on jäänyt mieleen?

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Multa tulee erikseen vielä postaus meidän kuopuksen talven varusteista, vauvan talvipukeutumisesta on nimittäin toivottu vinkkipostausta muutamaan otteeseen. Nyt kuitenkin sellainen välitsekkaus meidän isompien lasten talvipukeutumiseen, sillä tälle talvelle ostettiin molemmille uudet talvivaatteet. Edellisillä seteillä mentiin kaksi edellistä talvea, ja nyt tuli sitten kasvu ja mieltymykset vastaan ja piti katsella uusia vaihtoehtoja. Vanhat setit on edelleen tallessa, esikoisen vanhat keskimmäiselle kakkoskamppeina, ja kaikki muut vanhat topat odottavat kuopuksen kasvua edelleen hyväkuntoisina.

Tähän talveen asti mulla on ollut kokemusta teknisissä talvivaatteissa ainoastaan Mini Rodinista, Polarn O. Pyretistä ja Molosta, mutta tänä talvena ollaan laajennettu nyt esikoisen takin osalta Gugguu:n toppaan. Testikokemuksia käytännössä ei ole vielä Gugguun laadusta siis ollut, kun ilmat on olleet niin lämpimiä, eli vielä en osaa sanoa oliko päätös hyvä vai huono. Toivotaan että hyvä.  Olen kuitenkin lukenut muiden testikokemuksia viime vuoden GG:n talvivaatteista, ja ne ovat olleet tosi positiivisia.

Gugguun takeissa on loistavat tekniset ominaisuudet, eli vesipilariarvo 20 000, hankauksen kesto 40 000, hengittävyys >12 m2Pa/W, 100% tuulenpitävyys, teipatut saumat ja bionic finish eco -käsittely, joka on PFC- eli perfluoratuista yhdisteistä vapaa. Takki on suunniteltu Suomessa, ja valmistettu eteläisessä naapurissamme Virossa. Se on myös tosi kaunis ja yksinkertainen, ja musta väri on varmasti melko turvallinen valinta.

Esikoinen valitsi itse itselleen sekä takin että housut. Katsottiin yhdessä useita eri vaihtoehtoja noilta luettelemiltani merkeiltä, jotka mä olin katsonut etukäteen sopiviksi, ja hän sitten valitsi itselleen mieluisimman yhdistelmän. Hän ei halunnut haalaria, vaan nimenomaan takin ja housut. Gugguun mustan takin kaveriksi valikoituivat Molon Jump Pro -housut ihanassa Fine Feather -kuosissa. Myös niissä on hyvät tekniset ominaisuudet: vesipilariarvo 10 000, Hengittävyys 8000/m2/12h ja 100% tuulenpitävyys, sekä PFC-yhdisteistä vapaa vedenpitävyyskäsittely.

Keskimmäiselle tosiaan menee juuri nyt hyvin esikoisen edellinen talvisetti, eli Molon Pearson -takki Winter Floral -kuosissa, ja  tummanharmaat Molon Pollux Active-housut. Ne on tosi hyvässä kunnossa, ja olen pessyt ne vasta kerran eli niissä on kaikki tekniset ominaisuudetkin hyvin tallella. Ne ovat olleet kovassa käytössä päiväkodissa kaksi talvea esikoisella, ja siitä huolimatta näyttävät edelleen melkein kuin uusilta, ainoastaan vaaleimmissa kukissa on vähän tummentumaa, mutta yhtään kulumaa tai reikää ei ole. Mielestäni se kertoo hyvin siitä, että vaikka ne olivat ostettaessa kalliit, niin ostos kannatti, kun vaatteet ovat säilyneet näin hyvässä kunnossa, ja varmasti säilyvät myös keskimmäisen käytön jälkeen vielä kuopukselle.

Muuten ei olisi ollut oikeastaan edes tarvetta hankkia keskimmäiselle omia uusia talvikamppeita, mutta hän halusi ehdottomasti päiväkodin ulkoilua varten haalarin. Ymmärrän sen hyvin, haalari on helpompi pukea vielä neljävuotiaana, ja hän myös viime vuonna piti aina vuorotellen haalaria ja takki+housut -settiä päiväkodissa. Esikoisella ei ole ollut haalaria enää vuosikausiin omasta halustaan, eikä keskimmäiselle mennyt enää vanha haalari, niin sellainen oli sitten tämän syksyn ostoslistalla. Isommilla tytöillä on usein keskenään melko erilainen maku, mutta nyt he yllättäen ihastuivat molemmat tuohon samaan Molon Fine Feather -kuosiin. Keskimmäiselle ostettiin siis Molon Polaris -haalari Fine Feather -kuosilla.

Polaris-haalarissa on yhtä hyvät tekniset ominaisuudet kuin Jump Pro -toppahousuissakin, eli se on tosi hengittävä, lämmin ja pitää hyvin vettä. Mun omat suurimmat toppasuosikit tälle talvelle olivat Mini Rodinin mäyräkoirat, Gugguun Lilac -väri ja Molon Paper Petals -kuosi, mutta lapset saivat itse valita, ja onhan nämä heidän omatkin valinnat tosi kivoja, tykkään kyllä myös niistä. Tärkeintä mulle on että lapsella on hyvä ja mukava olla ulkoillessa, ja että hän tykkää itse omista vaatteistaan. Ulkovaatteissa kuitenkin vietetään talvella paljon aikaa.

110cm mittaisella esikoisella on sekä takista että housuista koko 116, ja 104cm mittaisella keskimmäisellä haalarista koko 110. Saapa nähdä kuinka pitkään näillä pärjätään, se voi olla että vielä ensi talvenakin menevät – tai sitten ei. Molon kamppeet ovat mitoitukseltaan yllättävän reilua tuohon pari vuotta vanhaan takkiin verrattuna. Gugguun takki taas vastaa hyvin kokoaan, eli kasvunvaraa on mutta ei kovin paljoa.

Ostin molemmille myös Helsinki Design Weekin Little Market -tapahtumasta Metsolan merinovillapipot, joissa on korvien kohdalla tuulensuoja ja joissa merinovilla on suoraan ihoa vasten sisäpuolella (EDIT/ No ei kyllä ole näissäkään, vaan näissä on se sama puuvillavuori mikä tuntuu olevan kaikissa paksuissa merinopipoissa. Jos joku tietää miksi se puuvillavuori laitetaan niihin, niin kertokaa ihmeessä! Mua kiinnostaa!) Ne on tosi lämpimät ja kauniit. Saattaa olla että ostan vielä tuubihuivit kaveriksi samalta merkiltä. Muuten mennään aluskerrosten suhteen samalla tavalla kuin kuopuksenkin vaatteissa: ohutta merinovillaa ja paksumpaa merinovillaa.

Tekniset hanskat meinasin vielä ostaa. Keskimmäiselle menee esikoisen viimevuotiset Reimatecin hyvät tekniset hanskat, mutta esikoiselle ostetaan varmaan Polarn O. Pyretistä tälle talvelle sormikasmalliset tumppujen sijaan, koska ne on kuulemma paremmat käytössä. Lisäksi esikoiselle ostetaan uudet talvikengät, kun viime talven Superfitin kengät on jääneet juuri pieniksi. Ne ovat onneksi keskimmäiselle juuri sopivat nyt, eli pääsevät kuitenkin käyttöön vielä, hyväkuntoiset kun ovat.

Onneksi talven isoimmat vaatehankinnat on jo tehty, niissä on aina sellainen miettiminen ja sovittelu ja pohdiskelu. Toivotaan että näillä nykyisillä seteillä pärjätään mahdollisimman pitkään, kun ne on noin kivat!

Millaisia toppavaatteita teillä on leikki- tai kouluikäisille tänä talvena? Onko teillä kokemusta Gugguun topasta, ootteko tykänneet?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Bayerin ja Lifien kanssa, ja se on osa #Maaliinasti -kampanjaa.

Viime kerralla #Maaliinasti -kampanjassa kirjoitin siitä, kun ehkäisy pettää. Postaus herätti ihan mielettömän hedelmällistä (hehheh) keskustelua, ja oli ihan todella mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia ja huomata miten erilaisia me ihmiset tässäkin asiassa ollaan. Yhteen asiaan kuitenkin kiinnitin huomiota: kommenttiboksiin ei päätynyt keskustelemaan yksikään mies. Miksi?

Ehkäisyn pitäisi olla aina molempien osapuolten yhteinen asia, mutta kovin usein se jää vain toisen harteille. Ehkäisy ja erilaiset ehkäisyvälineet herättävät naisissa paljon ajatuksia ja tunteita, ja niistä keskustellaan aktiivisesti naisten omissa someryhmissä ihan päivittäin. Ehkäisy koskettaa naisten elämää monella tapaa, vaikuttaahan se muodosta riippuen moniin eri asioihin naisen kropassa ja mielessä. Jostain syystä kuitenkin miehet jäävät kovasti tämän kaiken ulkopuolelle ainakin mediassa, ja sen ei pitäisi olla niin.

Ehkäisy on yhteinen asia, ja koskettaa molempia ihan yhtä lailla. Molempien tulisi myös huolehtia siitä, osallistua sen kustannuksiin ja ennenkaikkea jutella yhdessä siitä, mikä on sopiva vaihtoehto. Kuten edellisessä postauksessani aiheesta kirjoitin, me ei ensimmäisellä kerralla asiasta puhua pukahdettu. Seuraus on tänäkin päivänä kaikkien nähtävillä, ja hän on jo ihana ja reipas kuusivuotias. Sittemmin ollaan juteltu kyllä aiheesta monta monituista kertaa, ja pohdittu yhdessä meille sopivimpia vaihtoehtoja. Me jaetaan avioliitossa ihan kaikki, eikä ehkäisy ole ollut poikkeus.

Meillä on takana yhteistä elämää jo kuusi ja puoli vuotta, joten tuntuu aivan luonnolliselta puhua yhdessä ehkäisystä. Väittäisin kuitenkin että jopa suurempi tarve ehkäisystä yhdessä puhumiseen olisi yhden illan suhteissa. Silloin kun toista ei kunnolla tunne, on vielä ihan ekstratärkeää että ehkäisystä huolehditaan hyvin ja huolellisesti, yhdessä. Aihe ei kuitenkaan välttämättä ole ensimmäisenä puheenaihelistalla Tinder-treffeillä, ja sitten tekemisen tuoksinassa saattaa unohtua kokonaan. Miten ehkäisyn saisi niin luonnolliseksi puheenaiheeksi että siitä voisi puhua luontevasti tuntemattomammankin tyypin kanssa?

Mun mielestä siihen on vain yksi keino: rikkoa tabuja ja puhua aiheesta paljon, useissa eri kanavissa ja useille eri ikäisille, naisille ja miehille. Ehkäisyn pitäisi olla yhtä luonnollinen juttu kuin vaikka päänsärkylääkkeen tai jäykkäkouristusrokotuksen. Kaikilla miehillä ei myöskään tunnu olevan samalla tavalla tietoutta eri ehkäisyvaihtoehdoista ja siitä miten niitä käytetään tai miten ne toimivat, ellei (toivottavasti) ilmiselvää kondomia lasketa. On tärkeää että miehet ymmärtävät kuinka paljon ehkäisy saattaa vaikuttaa naisen (ja sitä kautta molempien parisuhteen osapuolten) elämään.

Suurin osa ehkäisymuodoista on suoraan naisille suunnattu, ja siksi mun mielestä on myös tärkeää että puoliso osallistuu siihen ehkäisystä puhumiseen ja tukee omaa naistaan ehkäisyn käytössä ja mahdollisista sivuvaikutuksista selviytymisessä. Optimaalista on jos ehkäisy on niin huomaamaton, pieni ja luonnollinen osa elämää että siitä ei tarvitse pitkässä suhteessa puhua aktiivisesti, ja se toimii hyvin. Mutta monella näin ei ole. Monet saattavat joutua käymään läpi useampia erilaisia ehkäisymuotoja ennen kuin löytyy omalle kropalle sopiva, ja siinä prosessissa puolison tuki on ihan korvaamatonta.

Eri elämäntilanteissa erilaiset ehkäisymuodot ovat kätevämpiä kuin toiset, ja on tärkeää uskaltaa rohkeasti ottaa puheeksi sopivan ehkäisyn valinta myös silloin kun elämässä tapahtuu muutoksia.

#MEIDÄNJUTTU -kampanjan tarkoituksena on kiinnittää huomiota nimenomaan siihen että ehkäisy on yhteinen asia, ei vain naisten asia. Siksi pyydänkin, että jaat tämän viestin vähintään yhdelle miespuoliselle, oli hän sitten puolisosi tai ystäväsi. Haastan myös miehet ottamaan aktiivisempaa roolia ehkäisykeskusteluun mediassa, ja jakamaan omia ajatuksiaan. Mitä sanottavaa sinun puolisollasi on ehkäisystä? #Maaliinasti -sivustolla on aiheesta tietoa helposti ymmärrettävässä muodossa, ja sieltä kannattaa käydä lukemassa lisää vaihtoehdoista.

Kommentit ovat erittäin tervetulleita! Pidäthän kuitenkin mielessäsi, ettei kommenteissa saa näkyä ehkäisyvalmisteiden nimiä, koska lääkkeiden markkinointi ja terveysviestintä on erittäin tarkkaan laissa säädeltyä. Viranomaisten lisäksi lääkkeiden mainostamista ja terveystiedottamista valvoo myös Lääkemarkkinoinnin valvontakunta. Pysytään siis ihan yleisellä tasolla.

Yhteistyössä Bayer.