heinäkuu – elokuu – lokakuu

Kolmeen kuukauteen mahtuu myös treenittömiä viikkoja

Lupasin päivittää treenien tilannetta kun syksy etenee, ja nyt on takana siis kolme kuukautta treeniä personal trainerin opastuksella. Aiempi osa löytyy TÄÄLTÄ. Ollaan vaihdettu kerran jo ohjelmaa haastavampaan, ja pian on edessä uusi taas vähän astetta haastavampi ohjelma. Olen ollut tosi rennolla asenteella, ja tähän kolmeen kuukauteen on mahtunut myös viikkoja jolloin en ole ehtinyt liikkua ollenkaan varsinaisen ohjelman mukaan, ainoastaan hyötyliikuntaa. Onneksi mun PT on kannustanut mua koko ajan, ja kehottanut olemaan armollinen myös niiden huonompien viikkojen kanssa, ei se maailma siihen todellakaan kaadu jos jollain viikolla jää lihaskunto-treenit kokonaan välistä.

Mulle tärkeintä treenaamisessa on että se on mahdollisimman helppoa, matalan kynnyksen liikuntaa. Siksi mä en vieläkään ole siirtynyt kotitreeneistä salille. Ja olen alkanut miettimään, että miksi mun tarvitsee väkisin lähteä sitä salikorttia hommaamaan ainakaan vielä, kun ei siellä välttämättä tulisi käytyä. Kotitreenaaminen on niin paljon enemmän mun juttu. Se että voin herätä aamulla puoli tuntia ennen kaikkia muita ja vetää sen treenin kaikessa rauhassa, ja sen jälkeen käydä omassa suihkussa ja ei tarvitse käyttää aikaa mihinkään paikasta toiseen siirtymiseen, on mulle ihanaa ja käytännöllistä. Voi olla että mulla vähenisi treenien määrä reippaasti, jos pitäisi lähteä muualle treenaamaan, olen liian mukavuudenhaluinen (ja kotihiiri) siihen.

Kotitreenit kuminauhan avulla

Kotitreeneissä mulla on apuna kuminauha, mitään muuta en tarvitse. Kuminauha on yllättävän monipuolinen ja sitä voi hyödyntää kokonaisvaltaisesti koko kropan treenaamisessa. Mun ohjelma on suunniteltu koko kropan treenaamiseen, mutta selkäpainoitteisesti. Mun selkä ja ryhti on ollut tosi huonossa kunnossa, ja tämä kolme kuukautta on tehnyt molemmille ihan taikoja. Lihaskuntotreenin lisäksi olen tehnyt 2-3 reipasta kävelylenkkiä viikottain, yleensä niin että lapset pyöräilevät ja me kävellään Oton kanssa rivakkaa vauhtia.

Ryhti on tärkein treenitavoite

Kun katson noita kahden kuukauden takaisia välivaihekuvia – mun ryhti näyttää suoraan sanoen aivan hirveältä. Ja silloinkin oli jo tapahtunut edistystä aiempaan. Kun katson niitä kuvia, en melkein voi uskoa että silloin mun ryhti oli p-a-r-e-m-p-i kuin aiemmin. Huh! Kun vieressä on nyt kuva tämänhetkisestä tilanteesta, mä näen eron ryhdissä todella selvästi. Se on kirjattu mulle tärkeimmäksi treenitavoitteeksi, että saan selän ja ryhdin parempaan kuntoon, ja siinä olen mielestäni onnistunut hyvin.

Ryhti vaikuttaa ihan kaikkeen, mulla on vähentynyt pää- ja niskakivut todella paljon kun ryhti on parantunut, ja olen muuttanut työasennon kokonaan. Niinkuin viikonlopun faktapläjäyksessä kirjoitin, työskentelen nykyisin mieluiten seisoma-asennossa, ja se on vaikuttanut liikunnan lisäksi kaikkein eniten selän kuntoon. Edelleen mun selkä ja niska rasittuu imetyksestä jonkin verran, onneksi nykyään paljon vähemmän, kun kuopus kannattelee jo itse itseään paljon enemmän ja imetysasentoja on helppoa vaihdella.

Vetreyttä venyttelystä

Mä nautin liikunnasta ja treenaamisesta tosi paljon, ja eniten nautin siitä kun huomaan kuinka oma fiilis paranee koko ajan. On ihanaa huomata pystyvänsä liikkumaan monipuolisemmin ja helpommin. Olen ottanut myös säännölliset venyttelyt tavaksi, ja on ihanaa huomata että kroppa tulee koko ajan notkeammaksi. Notkeaa musta ei saa tekemälläkään, mutta ainakaan en ole enää ihan niin jäykkä kuin aiemmin.

Suoria vatsalihaksia en ole treenannut vielä ollenkaan, koska odotettiin että se pieni rako vatsalihasten välissä menee raskauden jäljiltä umpeen. Uskoisin että nyt se alkaa olla poissa, ja ehkä seuraavassa treeniohjelmassa otetaan nekin mukaan. Toistaiseksi mun ohjelma on sisältänyt siis eniten selkää ja alavartaloa vahvistavia liikkeitä, vaikka toki keskivartalo ja vatsakin on siinä samalla saanut voimaa.

Tavoitteena vahva vartalo

Olen tosi tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen ja samalla linjalla jatketaan. Tavoitteena mulla on vahva ja hyvinvoiva vartalo. Kävin neuvolan aulassa vaa’alla ekaa kertaa kesäkuun jälkeen tällä viikolla, ja kiloja mulla on lähtenyt kesäkuusta kolme. Eli noiden kolmen kuvan välillä on eroa siis vain kolme kiloa, mikä mun mielestä aika hyvin todistaa sen että ei ne kilot vaan se mistä ne kilot koostuvat. Raskauskiloja mulla on jäljellä vielä neljä. Toisaalta en kyllä tavoittele painon pudotusta, tai ole tavoitellut sitä missään vaiheessa. Itse asiassa tämän hetkinen paino tuntuu oikein sopivalta, ainoastaan haluan edelleen jatkaa vartalon voimistamista ja lihasten harjoittamista, ja lihas painaa enemmän kuin rasva, eli saattaa olla että joskus paino vielä tästä nousee (ei tosin tällä kehon painoon pohjautuvalla treeniohjelmalla, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa), eikä se mua ollenkaan haittaa.

Ihanaa torstaita kaikille <3

Kun vauvavuotta on jo kulunut kahdeksan kuukautta, alkaa ihan pikkuvauva-aika olla takana päin, ja voidaan hyvin tehdä katsausta siihen mitkä vauvan tarvikkeet ovat olleet turhia, ja mitkä ollaan koettu tosi tarpeellisiksi. Jokainen vauva on oma yksilönsä, ja meilläkin on olleet tosi vauvakohtaisia kaikki tarvikkeet. Esikoisen kanssa oli ihan eri jutut tarpeellisia kuin kuopuksen, ja keskimmäisen ja kuopuksenkin tarvikkeissa oli monia eroavaisuuksia, että mitä tarvittiin ja mitä ei.  Listan meidän hankinnoista raskausaikana löydät TÄÄLTÄ.

Turhat:

Vaunukoppa

Oltaisiin oikeastaan pärjätty hyvin turvakaukalo+adapterit+yhdistelmävaunujen runko -kombolla, mutta koska meille tuli talvivauva, ajattelin vaunukopan olevan suojaisampi ja näin ollen pakollinen. Todellisuudessa vauva ei viihtynyt kopassa kauheasti, eikä loppujen lopuksi käytetty sitä kuin muutaman kerran. Oltaisiin pärjätty ihan mainiosti ilmankin, sillä turvakaukalo oli niin hyvä, suojaisa, ja sen sai täyteen makuuasentoon.

Toppahaalari helmikuun vauvalle

Myös toppahaalarille oli todella vähän käyttöä, sillä käytettiin turvakaukalossa aina kaukalolämpöpussia, ja jos lähdettiin ulos, puin villavaatteet ja niiden päälle lämpöpussin. Viime talvena ei paukkupakkasilla muutenkaan juuri ulkoiltu, joten toppahaalarille ei ollut tarvetta. Sekin eksyi päälle alle viisi kertaa. Suloinen se kyllä oli mutta täysin tarpeeton.

Tutit & tuttinauhat

Leluina ihan kivoja, mutta niin on moni muukin. Meidän vauvalle tutti ei koskaan ole kelvannut lohduttajaksi, ja ollaan pärjätty hyvin ilmankin.

Tuttipullo

Novalle ei koskaan olla kokeiltu tuttipulloa, kun ei ole tullut tarvetta. Silloin kun tissimaito oli ainoa ravinto mitä hän sai, en koskaan ollut pois kotoa syöttöväliä pidempään. Nyt hän syö jo kiinteitä niin reippaasti että pärjäisi kyllä hyvin ilman tissiä vaikka useammankin tunnin, mutta ei ole vielä ollut tarvetta olla pois hänen luotaan paria tuntia pidempään. Tuttipullosta en kuitenkaan enää antaisi näin isolle maitoa vaikka olisinkin poissa, kun on nokka-/pillimukitkin keksitty. Tuttipullo jäi siis meillä ihan käyttämättä.

Rintapumppu

En hommannut rintapumppua ollenkaan, koska tiesin kokemuksesta että multa ei pumpulle heru maitoa vaikka kuinka yrittäisin huijata rintani luulemaan sitä vauvaksi. Ei tule niin ei tule. Enkä ole onneksi tarvinnut.

(ekat 4kk) Pinnasänky*

Aluksi Nova nukkui pelkästään perhepedissä, ja ennen 4kk ikää hän ei koskaan nukkunut yksin missään muualla kuin päiväunia vaunuissa/turvakaukalossa/sitterissä. Muuten hän nukkui aina mun kainalossa, lähellä maitoa. Neljän kuukauden iässä alettiin pikkuhiljaa nostamaan hänet iltaisin omaan sänkyyn nukkumaan imetyksen jälkeen.

Tarpeelliset:

Kaukalolämpöpussi

Tämän avulla me tosiaankin mentiin koko viime talvi ja kevät. Ei turhaa pukemista, ei riisumista, aina sopivan lämpöinen vauva ilman härdelliä. Kaukalolämpöpussin kanssa oli niin helppoa, mentiin me minne tahansa niin vetskarin avaaminen tai sulkeminen riitti eikä tarvinnut herättää vauvaa kesken unien liikuttelemalla.

Tula Free-To-Grow kantoreppu*

Välillä vauvalla oli kausia että hän ei viihtynyt ollenkaan itsekseen, ja vaunuissa hän ei kopassa viihtynyt myöskään. Jos siis halusin silloinkin saada tehtyä jotain tai mentyä jonnekin, oli Tulan Free-To-Grow aivan ehdoton. Se on edelleen mun suosikki reissatessa, koska se on kevyt ja kätevä. Nova viihtyy siellä edelleen hyvin vaikka ikää on jo se kahdeksan kuukautta. Lisää Tula FTG:stä voit lukea TÄÄLTÄ.

Cybex Cloud Q plus-turvakaukalo* ja Q-fix base Isofix-telakka

Cybexin makuuasentoon menevä Cloud Q-kaukalo on ollut meillä ihan hurjan kovassa käytössä. Se on paras mahdollinen kaukalo mitä kuvitella saattaa, eikä olisi voitu valita parempaa. Siinä vauva viihtyi kaikki Oulun ja Ruotsin reissut, ja matkusti kaukalossa niin rattaiden rungon kanssa kuin autollakin. Yksinkertaisesti PARAS! Hei ja muuten, olen juuri laittamassa kaukaloa ja isofix-telakkaa myyntiin, sillä me ostettiin nyt isompi istuin kun Nova jo liikkuu niin paljon ja haluaa olla pystymmässä. Jos olet siis kiinnostunut ostamaan hyväkuntoista ja kolaroimatonta settiä, laita viestiä. Turvakaukalon esittelyn löydät TÄÄLTÄ.

Cybex Priam yhdistelmävaunujen runko, kaukaloadapterit ja ratasistuin

Tämä kolmikko on ollut meillä superkovassa käytössä. Runkoa on käytetty päivittäin alusta asti, ja edelleen olen sitä mieltä että se oli todella hyvä ostos. Se menee näppärästi ja nopeasti pieneen kasaan, ja sen saa yhdellä kädellä takaisin. Rattaat on hylkineet likaa, näyttäneet upealta ja mikä tärkeintä: vauva on viihtynyt niissä loistavasti. Kokemuksia Priameista löydät TÄÄLTÄ ja  esittelyn vaunuista uutena TÄÄLTÄ. Kolmas osa on tulossa tässä vauvavuoden aikana vielä, kun osaan kertoa jo enemmän ratasistuimesta.

Stokke Home Bed Pinnasänky* (6kk iästä alkaen)

Siitä asti kun alettiin nukuttaa Nova iltaisin omaan sänkyyn, Home Bed on ollut meidän sängylle sivuvaununa ilman toista laitaa. Se on ollut turvallinen ja tosi hyvä, ja koska se on niin pitkä, se toimii hyvin myös turvalaitana silloin kun kuopus nukkuu meidän vieressä. Hän osaa itse laskeutua omaan sänkyynsä turvallisesti itse meidän sängystä, mutta ei vielä pois pinnasängystä meidän sänkyyn, mikä on hyvä juttu. Aamuisin hän usein menee omaan sänkyynsä leikkimään, tai seisomaan ja läpsyttelemään mua naamaan. Esittelyn vauvan nukkumanurkkauksesta voit lukea TÄÄLTÄ.

Stokke Tripp Trapp + Newborn set*

No nämä! Parhaat!  Newborn set mahdollisti sen että mäkin sai syötyä ruokani lämpimänä (edes välillä), ja Nova sai olla mukana ruokapöydässä meidän muiden tasolla. Tripp Trapp on ollut päivittäisessä käytössä syntymästä asti, ja  meidän kokemuksia siitä voi lukea lisää TÄÄLTÄ.

Leikkimatto

Nova on viihtynyt aina hyvin lattialla, ja leikkimatto oli meillä monta kuukautta päivittäisessä käytössä. Nova toki alkoi liikkumaan tosi aikaisin, nousemaan konttausasentoon  silloin 5,5kk iässä, jolloin hän ei pysynyt enää matolla. Mutta siihen asti matto oli ihan ehdoton. Meillä oli ihan perus joku verkkokaupasta ostettu leikkimatto joka ajoi asiansa mainiosti.

Sitteri

Ei olla koskaan pidetty Novaa hereillä sitterissä, mutta hän on nukkunut siinä monet päiväunet ja nukkuu edelleen. Meillä on ihan perus edullinen tavissitteri, koska ostettiin se ainoastaan päiväunikäyttöön. Hereillä ollessa Nova on ollut aina ennemmin sylissä tai lattialla, ja nykyään hän osaa kiivetä itse matalaan sitteriin ja sieltä pois niin halutessaan. Vieläkin se on siis satunnaisessa päikkykäytössä meillä, kun tyyppi nukahtaa hyvin rauhalliseen keinutteluun.

Hoitopöytä

Hoitopöydälle on ollut tosi paljon käyttöä ja se on ollut tosi kätevä. Nyt tyyppi on jo niin iso että ollaan vaihdettu jo pitkään pääosin lattialla tai sylissä vaipat, mutta ekoina kuukausina sille oli varsinkin hulluna käyttöä. Ja vieläkin se on täällä alakerrassa sellainen vauvanhoitoyksikkö, jossa on säilössä kaikki vaipat ja hoitovoiteet ja muut tarvikkeet (ja vähän mun meikkejä).

Muita tarpeellisia pikkujuttuja: Happy Mat*, Ikean lattiatyyny olkkarissa (ihan paras vauvan kanssa hengailuun), tulpat pistorasioihin nopean liikkeellelähtijän kanssa.

*osa tuotteista saatu blogin kautta, merkitty tähdellä. 

Näistä on tosiaan osa ainakin ihan eri juttuja kuin aiemmin, ja osa taas samoja. Esikoisen kanssa tarvittiin tutteja ja tuttipulloja, keskimmäisen kanssa taas ei. Leikkimatto oli ekat puoli vuotta keskimmäisen kanssa aivan turha, kun hän ei viihtynyt yksinään. Esikoisen kanssa taas ei juurikaan käytetty kantoreppua, eikä sitä osattu kaivata, keskimmäisen kanssa en olisi saanut melkein mitään tehtyä ilman sitä. Jokaisen vauvan kanssa on vaan pitänyt löytää ne tarvikkeet jotka sopivat, ja ne jotka eivät sovi. Aika vähän meillä nyt oli tarvikkeita jotka olisivat kokonaan jääneet ilman käyttöä, ja siihen olen tosi tyytyväinen.

Mitkä teillä on ollut tarpeellisia tarvikkeita, mitkä taas turhakkeita?

Keskustelut lapsiperheiden arjesta ennakkoluulojen pohjalta

Törmään usein sosiaalisessa mediassa keskusteluihin aiheesta, ”en halua lapsia syystä [lisää yleistävä perustelu], mitä mieltä olette vapaaehtoisesta lapsettomuudesta?”. Usein näissä keskusteluissa perustellaan vapaaehtoista lapsettomuutta esimerkiksi sillä, että on itse isosta perheestä ja tietää siten, millaista se lapsiperheen arki on eikä halua sellaista itselle. Toinen suosittu perustelu on että ”en jaksa kuunnella huutoa ja kiukuttelua ja sitähän ne lapset tekevät”.

Ihan heti alkuun haluan sanoa, että mulla ei ole mitään sitä vastaan jos joku ei halua lapsia, se on musta ihan täysin ok! Mutta mun mielestä ei myöskään kannata viljellä totuutena ympäriinsä yleistyksiä siitä, millaista kuvittelee lapsiperheiden arjen olevan, jos ei sitä ole itse vanhemman roolissa kokenut.

Esimerkiksi jos on vaikka itse isosta perheestä, eihän se tarkoita että oma arki olisi samanlaista vaikka yhden lapsen kanssa, tai edes kymmenen lapsen kanssa. Koska ei kyse olisi samoista lapsista, samasta perheestä tai samanlaisesta elämästä. Tai jos on nähnyt kaupassa tai bussissa huutavan tai itkevän lapsen, ei se tarkoita että kaikki lapset on sellaisia ja tekee sitä. Jokainen lapsi, jokainen perhe, jokainen vanhempi on yksilö. Yhden, kahden tai edes viiden ulkopuolisen kokemuksen perusteella ei voi kukaan sanoa millaista lapsiperheiden arki yleisesti on.

En missään nimessä kiistä sitä, etteikö arkeen lasten kanssa mahdollisesti kuuluisi rankkojakin hetkiä, uhmaa, räkää, itkua, oksennustauteja ja riitojakin, mutta silti jokainen perhe on silti omanlaisensa. Vanhemmilla on valta viedä oman perheen arkea itse haluamaansa suuntaan. Jos ei itse vaikka tykkää ajatuksesta että perheessä olisi viisi lasta, aina kiire ja kauhea stressi, ei kannata tavoitella itselleen sellaista elämää. Se ei silti tarkoita että kaikilla viiden lapsen perheillä olisi aina kiirettä tai stressiä, tai että yhden tai vaikka seitsemän lapsen kanssa elämä olisi sellaista. Joillakin varmasti on, toisilla taas ei.

Omasta arjesta oman näköistä

Kannatan ehdottomasti sitä, että rakentaa oman elämänsä omien voimavarojensa ja toiveidensa mukaan, eikä muiden odotusten tai yleisen tavan vuoksi. Jos siis ei halua nähdä itseään vanhemman roolissa ikinä, siinä ei mun mielestä ole mitään vikaa. Ei kaikkien tarvitse ryhtyä vanhemmiksi. Elämä ilman lapsia on varmasti aivan yhtä merkityksellistä kuin lasten kanssa. Kyse on vain siitä, mitä kukin elämältään haluaa.

Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan mistä se ajatus kumpuaa, että ei halua lapsia, sillä tuntuu että monet etenkin nuoret vaan juttelevat keskenään näiden ennakkoluulojen pohjalta, eivätkä ole miettineet asiaa sen syvällisemmin. Onhan se nyt ajatuksena aivan kummallinen jos lähtee sitä ihan todella miettimään, että koska on nähnyt yhden lapsiperheen jollaista ei haluaisi itselleen, olisi omakin lapsiperhearki varmasti sellaista kuin sillä perheellä.

Mun mielestä olisi ikävää ajatella, että joku oikeasti vaikkapa tykkää lapsista, ja vähän jopa haaveilee, mutta ei uskalla ryhtyä tuumasta toimeen haavetta tavoittelemaan ennakkoluulojen takia. Jos on lukenut vaan niitä ennakkoluuloja, tai nähnyt vain niitä negatiivisia puolia, mutta ei koskaan mitään positiivista, voi varovainen haave jäädä toteuttamatta. Tai voi olla että parisuhteessa toinen osapuoli haluaa lapsia, mutta toinen ei, näiden stereotypioiden vuoksi. Ja stereotypioiden vuoksi luulee, että itsellä ei ole valtaa vaikuttaa siihen oman lapsiperheen arkeen, vaan ”se nyt vaan on sellaista”.

Omalle perheelle sopivat valinnat

En halua väittää että jokaisella olisi valta tehdä omasta elämästään juuri sellaista kuin haluaa, sillä tiedän itsekin kokemuksesta että ei elämä vaan aina mene niin kuin toivoisi. Jos mun elämä olisi mennyt aina niin kuin itse toivon, ei mun äiti olisi esimerkiksi koskaan sairastunut vakavasti. Jokainen voi silti tehdä siitä omasta arjestaan sellaista kuin itse haluaa, niiden korttien puitteissa mitä on saanut. Sitä ei aina voi valita mitkä kortit saa, mutta sen voi, miten niihin suhtautuu.

Olen elämäni aikana nähnyt ihan hurjan määrän erilaisia perheitä, elämäntilanteita, lapsia ja vanhempia. Joillakin perheillä on sellainen arki tai sellaiset lapset jotka ottaisin ilomielin itselleni koska tahansa.  Toisilla taas sellaiset joita en osaisi kuvitella itselleni mitenkään päin, mutta se ei tarkoita etteikö se toimisi heillä itsellään. Joidenkin perhe-elämä ei toimi ja surullisiakin tarinoita kuulee joskus. Meidän oma perhe ja arki on juuri sellaiset jotka me vanhemmat ollaan rakennettu ja toivottu. Meidän elämä lasten kanssa on meidän näköistä. Ei varmasti toimisi kaikilla, mutta toimii meillä loistavasti.

Eihän kukaan jätä vaikkapa polkupyörää ostamatta sen takia, että naapurin Pekalle sattui huono pyörä jossa on koko ajan jotain rikki,  tai koska Pertillä on maastopyörä vaikka itse tarvitsisi city-pyörän, tai koska Sirpan pyörä on pinkki, vaikka itse ei pidä pinkistä. Jokainen ymmärtää että on olemassa erilaisia pyöriä, ja erilaiset polkupyörät sopivat erilaisille ihmisille. Jos haluaa polkupyörän, kannattaa valita itselle sopiva pyörä, pyöräillä sinne minne itse haluaa, ja jättää pyörä kotiin silloin kun siltä tuntuu. Kaikkia pyöriä joutuu huoltamaan, renkaita täyttämään ja joskus paikkaamaan, sellaista se pyöräily joskus on. Se ei silti tee pyöräilystä huonoa asiaa, tai tarkoita että edellä mainittujen seikkojen takia ei kannattaisi pyöräillä ollenkaan.

Lasten kanssa voi tehdä juuri niitä asioita mitä itse haluaa

Ei pitäisi yleistää tässäkään asiassa, vaan luottaa itseensä ja omaan kykyyn vaikuttaa asioihin. Sillä omasta elämästä, lasten kanssa tai ilman, voi muokata itsensä näköistä. Jos rakastaa matkustaa, voi matkustaa lasten kanssa. Jos inhoaa sisäleikkipuistoja mutta rakastaa museoita, voi lasten kanssa käydä museoissa. Jos tykkää käydä kahvilla pienissä söpöissä kuppiloissa, kannattaa käydä niissä, yksin ja lasten kanssa. Jos rakastaa tehdä ruokaostokset kauppahallissa, niin voi edelleen tehdä, ei missään lue että lapsiperheen on pakko käydä Prismassa ja ottaa auto-ostoskärryt (niinkuin me usein tehdään, hah). Jos tykkää ottaa äkkilähtöjä, kannattaa pitää lapsen passi ajan tasalla. Jos pitää reppureissaamisesta, kannattaa lapsen kanssa hommata kantoreppu. Jos rakastaa käydä yökerhossa tanssimassa aamuneljään, voi niissä käydä edelleen. Jos rakastaa hitaita ja rauhallisia aamuja, voi niitä viettää lasten kanssa.  Jos tykkää luistella, voi edelleen sitä harrastaa, ja joskus ottaa lapsenkin mukaan luistelemaan.

On ihmisiä jotka eivät halua tehdä mitään asioita ikinä lasten kanssa, tai jolle riittää vaikka kummilapsen tai veljen tytön seura joskus ja jouluna. Silloin ei kannata edes yrittää lasta. Mutta jos olet ihminen joka rakastaa yleisesti ”aikuisten juttuina” pidettyjä asioita, ja pelkäät että lapsen takia niitä ei voisi enää tehdä, ei kannata pelätä. Koska se ei ole totta.

Haastan jokaisen mun blogia lukevan vanhemman kommentoimaan jotain positiivista omasta arjesta tähän, koska haluan kumota vahvassa istuvia ennakkoluuloja! Mikä on parasta mitä lasten kanssa voi tehdä? Mitä sellaista teet edelleen, minkä pelkäsit menettäväsi lapsen saatuasi? Mistä asiasta lapsi on tehnyt elämässä parempaa kuin ennen? Jaa se täällä! Haluan näyttää, että jokainen perhe on erilainen, ja elää omanlaistaan elämää. Haastan myös toiset bloggaajat tarttumaan tähän aiheeseen, koska mitä useampi puhuu positiivisesti lapsiperheiden puolesta, sitä useampi väärä ennakkoluulo kumoutuu! 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Vermanin Minisun Omega Juniorin kanssa.

Kaikkien tulee Suomessa syödä D³-vitamiinilisää kahden viikon iästä alkaen suositusten mukaan, ja meilläkin ovat erilaiset lasten D-vitamiinit ja monivitamiinit tulleet vuosien aikana erittäin tutuiksi. Lapset muistavat itse joka aamu ottaa ”D-vitskun”, ja tykkäävät ottaa sen, se on sellainen rutiini joka kuuluu jokaiseen päivään. Nyt kokeiltiin kuitenkin ensimmäistä kertaa vähän erilaisessa muodossa olevaa vitamiinia – nimittäin Minisun Omega Junior -geelipaloja, jotka ovat paljon muutakin kuin pelkkä D-vitamiinilisä.

Minisun Omega Junior sisältää kalaöljyä ja D³-vitamiinia. D-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa, ja kalaöljyn sisältämä DHA-rasvahappo ylläpitää normaalia aivotoimintaa ja näkökykyä. Yksi geelipala sisältää lapsille suositellun annoksen (eli 10 mikrogrammaa) D³-vitamiinia, sekä 600 milligrammaa korkealaatuista kalaöljyä. Kätevää siis että ei tarvitse erikseen olla eri vitamiineja tai ravintolisiä, vaan riittää kun muistaa ottaa tämän yhden.

Kalaöljy on juuri sitä samaa ainetta, joka omassa lapsuudessani oli pahanmakuista litkua, mitä joutui irvistellen syömään. Vaan onnekkaita ovat tämän sukupolven lapset, kun voivat ottaa kalaöljynsä paljon mukavammassa muodossa: vadelman, appelsiinin ja sitruunan makuisina oransseina geelipaloina. Meidän lapset eivät kertaakaan ole irvistelleet ottaessaan kalaöljyään, sillä hedelmäisen makeat geelipalat maistuvat oikeasti ihan karkilta, ja koostumuskin on hassunhauska pehmeä geelilöllö, joka lapsia naurattaa. Geelipalat eivät sisällä gluteenipitoisen viljan ainesosia ja ne ovat maidottomia, laktoosittomia, soijattomia, alkoholittomia ja hiivattomia.

Mä en tiennyt ennen tätä kaupallista yhteistyötä, että aivoista 60% on rasvaa! Tämän luettuani ymmärrän oikein hyvin, miksi aivot tarvitsevat omega3-rasvahappoja. Varsinkin lasten aivot kehittyvät ja kasvavat hurjan nopeaa vauhtia, ja tarvitsevat hyviä rakennusaineita. Ruuasta lapset saavat usein määrältään riittävästi rasvaa, mutta rasvan laatu ei välttämättä ole aina se paras mahdollinen aivoja ajatellen.

Kalaa ja kasvirasvoja ei useinkaan syödä tarpeeksi, jolloin tärkeiden rasvahappojen saanti voi olla liian vähäistä. Mä yritän pitää huolen että syödään monipuolisesti kasviksia ja kalaa ruokavaliossa, ja kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa, mutta kun on niinkin tärkeästä asiasta kysymys kuin aivoista, haluan pelata varman päälle. Lisänä otettavasta Minisun Omega Juniorista ei ole mitään haittaa vaikka ruokailisikin täysin suositusten mukaan.

Esikoinen aloitti tänä syksynä eskarissa, ja ensimmäistä kertaa hän on päässyt nyt varhaiskasvatuksessa oppimaan uutta, ja saamaan välillä haastavampiakin tehtäviä jotka vaativat keskittymistä. Hän on osannut lukea, kirjoittaa ja laskea jo pitkään, ja on kaivannutkin enemmän haastetta. Hän nauttii eskarista tosi paljon, ja haluan tukea oppimista ja luontaista kiinnostusta opiskeluun, sekä keskittymiskykyä, tarjoamalla tarpeeksi näitä aivojen tärkeitä rakennusaineita, eli Omega3-rasvahappoja. Myös keskimmäinen on juuri nyt sellaisessa iässä että hänellä on selkeä herkkyyskausi monen uuden asian opetteluun. Hän oppii helposti ja nopeasti, kun jaksaa istahtaa hetkeksi alas ja keskittyä.

Omega3-rasvahappojen on todettu tukevan keskittymis- ja oppimiskykyä, sekä lukutaitoa, ja jos näissä asioissa on haastetta, kannattaa niitä ehdottomasti syödä säännöllisesti. Niistä on kuitenkin hyötyä ihan kaikille lapsille, myös meidän lapsille jotka eivät onneksi kärsi oppimis- tai keskittymisvaikeuksista. Minisun Omega Juniorit löytyvät apteekkien hyllyltä.

LUKIJAKILPAILU:

Missä asioissa teidän lapset kaipaavat tukea oppimiseen tai keskittymiseen? Vastaa tämän postauksen kommenttiboksiin ja voita Minisun Omega Junior vitamiinipaketti (arvo n. 60€). Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa on 16.10. asti. Arvonnan tarkemmat säännöt löydät TÄÄLTÄ.

Onnea kisaan kaikille!

Bongasin blogikollegani Irenen Mutsie-blogista juuri sopivasti ennen viikonloppua vinkin ihanasta paikasta, Kurpitsakaupasta Vantaalla! Täytyy muuten nostaa hattua Irenelle, hänen blogistaan bongailee usein tällaisia ihania paikkoja joissa käydä lasten kanssa, joista en muuten olisi välttämättä ikinä kuullut. Oikeita piilotettuja jalokiviä!  Kannattaa käydä kurkkaamassa jos kiinnostaa kiva tekeminen Pk-seudulla (ja muutenkin super mielenkiintoiset ja kivat postaukset!).

Vantaalla sijaitsee siis aivan ihana kurpitsatila, jossa kasvatetaan jenkkityylisiä isoja Halloween-kurpitsoita, joita myydään suoraan kuluttajille. Sieltä sai itse käydä poimimassa mieleisensä kurpitsan, ja me otettiin yksi iso kurpitsa, ja jokaiselle lapselle omat euron minikurpitsat. Meille sattui ihan kunnon syyskeli eli suunnilleen kaatosade, ja pelto oli aikamoista mutavelliä, mutta onneksi oli gore-texit jalassa kaikilla niin ei haitannut yhtään. Oikeastaan se loi vaan tunnelmaa.

Jenkeissähän tämä on monelle perheelle jokasyksyinen perinne että käydään hakemassa Halloween-kurpitsa pellolta, mutta meillä Suomessa ei niin kovin yleistä ainakaan vielä. Aika kiva perinne kuitenkin, itse tykkään kaikista perinteistä joihin kuuluu perheen kanssa yhteinen mukava tekeminen. Tämä oli mukavaa perheen yhteistä tekemistä parhaimmillaan, kurpitsan valintaa, mutalöllössä tarpomista, ajomatka sateen ropinassa Fröbelin palikoita kuunnellen, ja kurpitsan kovertamisessa riittää vielä lisää tekemistä. Ja toki lapset saavat osallistua myös kurpitsaruuan laittamiseen, kunhan meidän hieno halloweenkurpitsa on valmis.

Mä en ole ikinä itse kovertanut kurpitsaa tai koittanut taiteilla siihen mitään naamaa, mutta ajattelin yrittää tänä syksynä. Kurpitsaruuat sen sijaan on kovinkin tuttuja meille, kun niiden mausta tykätään hurjasti! Sisuksesta voisin taiteilla ehkä piirakan kun en ole vielä koskaan tehnyt kurpitsapiirakkaa. Jos tiedätte hyvän ohjeen niin saa linkata!

Meillä oli muutenkin kiva ulkoilupainotteinen viikonloppu, lauantaina käytiin kaksi kertaa leikkipuistossa ja tehtiin puolentoista tunnin pyörälenkki lasten kanssa. Oli niin mielettömän ihana ilma että oltiin monta tuntia ulkona, käytiin vaan välissä syömässä kotona. Ulkoilun päätteeksi käytiin hakemassa kaupasta vähän leffaherkkuja, ja sillä aikaa rupesi satamaan kaatamalla aivan yhtäkkiä. Juostiin sitten vesisateessa naureskellen kotiin koko perhe. Mutta oli ihanaa käpertyä peiton alle katsomaan leffaa lasten kanssa ja syömään vähän irtokarkkeja, ihan paras lauantai.

Kurpitsakauppa meni eilen valitettavasti tältä vuodelta jo kiinni, me ehdittiin juuri ja juuri käymään vielä tälle syksylle. Mutta täytyy pitää tämä huippu paikka mielessä myös ensi vuotta ajatellen, kääk sitten meidän kuopuskin jo taapertaa siellä valkkaamassa itselleen mieluisinta minikurpitsaa. <3

Ihanaa maanantaita kaikille!

PS: Vinkatkaa ihmeessä niitä kurpitsareseptejä jos teiltä löytyy!