Välipäivien rentoilua ja uudesta vuodesta intoilua

28.12.2017

Torstai, ja kolme päivää tätä vuotta jäljellä. Tuntuu kyllä uskomattomalta, että ihan vastahan mä kirjoitin viime vuoden vuosikatsausta, puin mökillä Oton isoisän toppahousut jalkaan jotka juuri ja juuri menivät kiinni mahan kohdalta, ja juhlittiin uutta vuotta Oton pikkuserkun perheen kanssa hodaribuffetilla ja tähtisadetikuilla. Mutta ei se ollut ihan vasta, se oli vuosi sitten. Kohta on jo aika ottaa vastaan vuosi 2018 ja uudet jutut sen mukana.

Me ollaan otettu ihan rennosti, Otto on tehnyt töitä nämä välipäivät mutta onneksi etänä, niin ollaan saatu olla kuitenkin koko perhe yhdessä. Ollaan leikitty uusilla ja vanhoilla leluilla, ja innostuttu esikoisen hampaasta, joka lähti eilen. Suuri merkkipaalu jota hän oli odottanut jo monta vuotta (hän alkoi odottaa hampaan irtoamista kun kuuli asiasta ekan kerran joskus alle kolmevuotiaana). Hammaskeiju-isi kävi tietenkin viime yönä sujauttamassa pikkurahan tyynyn alle, ja hakemassa hampaan sieltä. Hieno ja mieleenpainuva juttu saatiin kokea siis vielä tämän vuoden puolella. Lisäksi meidän keskimmäinen oppi sanomaan R-kirjaimen aivan itse tässä jouluviikolla, ja sekin on niin hieno juttu!

Mun äiti ja Armas lähtivät tänään jo junalla Ouluun, ja me seurataan parin päivän päästä perässä. Mennään mun tädin luokse viettämään uutta vuotta, luistelemaan ja hengailemaan. Käydään ehdottomasti myös moikkaamassa mun pappaa useamman kerran, ja sitten mulla on yksi mahtava työjuttu siellä myös. Tällä kertaa ollaan Oulussa ihan pikavisiitti, mutta parempi edes muutama päivä kuin ei ollenkaan, niin ikävä on jo kaikkia. Sitten tullaan loppulomaksi kotiin, ja ajateltiin käydä ainakin leffassa ja Heurekassa lasten kanssa.

Ihanaa kun Oulussa on lunta ja saa nauttia kunnon talvesta, toisin kuin täällä Helsingissä. Vantaalla ja Espoossakin on ollut lunta kun ollaan käyty tällä viikolla, mutta ei meillä, ainoastaan tuo tumma ja pimeä maisema. Toivottavasti se siitä muuttuisi valkoisemmaksi sillä aikaa kun ollaan Oulussa, että päästäisiin kotonakin pulkkamäkeen testaamaan kuopuksen uutta hienoa vauvapulkkaa jonka hän sai joulupukilta.

Koko joulukuu on kyllä ollut aivan ihana  ja humpsahtanut ohi ihan hurjaa vauhtia. Vaikka joulu oli aivan ihana, ja rakastan joulukuusta ja koristeita ja sitä lämmintä tunnelmaa, olen kyllä innoissani uudesta vuodesta, lähestyvästä keväästä ja siitä että vuoden pimein päivä on jo takana päin. Nyt mennään vain valoa k0hti, ja se jos mikä on ihan parasta!

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3


Mun paras ja ainoa työkaveri – ASUS läppäri

27.12.2017

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä ASUSin kanssa.

Mun työ on samaan aikaan tosi yksinäistä, ja silti tosi sosiaalista. Suurimmaksi osaksi mun ainoa työkaveri on läppäri, vaikka toki käyn myös paljon tilaisuuksissa, joissa tapaan ihmisiä ja kollegoita. Kotona mun työkaveri on kuitenkin nimenomaan se läppäri, ja sen kanssa koen päivien, viikkojen ja vuosien aikana pal-jon. Läppäri on se, jonka ääressä saan inspiraation ja kirjoitan näppis sauhuten, se joka vastaanottaa ärsytyksen ikävistä sanoista, se jonka kanssa opin uusia taitoja ja se jonka kanssa haastan itseäni joka päivä.

Mulla on ollut oma läppäri vasta siitä alkaen kun täytin 18, siihen asti käytettiin äidin kanssa yhteistä. Ostin läppärin 18-vuotiaana omilla rahoillani, kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini. Se sama läppäri koki kovan kohtalon vain muutamaa kuukautta myöhemmin, kun illanvietossa biisiä vaihtaessani kaadoin punaviinit suoraan koneeni näppikselle. Sen jälkeen läppäri ei ollutkaan enää niin kätevä, kun se toimi vain erillisen näppiksen kanssa. Sillä mä kitkuttelin, kun opiskelijabudjetilla ei ollut varaa uuteen. Sillä samalla läppärillä mä myös perustin tämän blogin vuonna 2011. Aina välillä joku näppäimistä painui itsestään pohjaan, ja kesken postauksen kirjoituksen näytölle alkoi ilmestyä yhtäkkiä pitkä lista ruotsalaista å:ta.

Se vasta oli ärsyttävää! Mutta sillä mä kitkutin siihen asti, että ostin itselleni ihan kunnon läppärin, joka tuntui niin pelastukselta monen vuoden hankaluuksien jälkeen. Kuinka paljon bloggaaminen helpottui kun ei tarvinnut enää tehdä sitä rikkinäisellä koneella! Kun olin ostanut uuden koneen ja tajusin miten paljon nopeampaa ja helpompaa kaikki oli sillä, mua harmitti miten paljon aikaa oli mennyt hukkaan ihan vain rikkinäisen koneen takia, kun piti odotella aina esimerkiksi sovellusten ja nettisivujen latautumista ihan hillittömän kauan.

Koneet on kehittyneet niin paljon niistä ajoista kun mä kaadoin ne punkut, että se vuonna 2009 ostettu läppäri ei riittäisi enää mihinkään, vaikka silloin olikin tosi hieno sen muutaman kuukauden ajan ennen hajoamistaan. Sekin kone on jo aika outdated jonka ostin vuonna 2013, vaikka vielä toimii jos sen laittaa käyntiin. Sen jälkeen hankkimani koneet sen sijaan ovat edelleen ihan priimaa, sillä kun ostaa kerralla kunnollisen, sillä pärjää hyvin monta vuottakin.

Kun tietokone on tärkein työväline, sen ominaisuudet ovat avainasemassa. Mun pitää voida ottaa kone mukaan, kun lähden tekemään töitä kotioven ulkopuolelle. Samalla sen pitää kuitenkin olla riittävän tehokas, jotta pystyn tekemään kaiken mitä tarvitsee. Esimerkiksi videoiden editointi vaatii paljon tehoja koneelta, ja jos samaan aikaan pitää muita ohjelmia auki, ei ihan perustehoilla pärjääkään.

Työn lisäksi läppäri on tärkeässä asemassa myös vapaa-ajalla, sillä sen kautta kuunnellaan musiikkia, katsellaan animea Crunchyrollista tai Netflixiä, tilataan valokuvakalentereita joululahjaksi ja välillä myös lapset saavat pelata sillä esim. Ekapeli Alkua tai vaikka koneelta valmiiksi löytyvää ”kakkupeliä”. Otosta puhumattakaan, suurin osa Oton vapaa-ajan huvituksista tapahtuu nimenomaan tietokoneella, ellei pelikonsoleita lasketa.

Mun työ on liikkuvaa, pätkittäistä ja monipuolista. Tarvitsen koneen, jonka saan päälle heti kun haluan, kymmenkuukautisen vauvan äitinä, kun mun työaikaa ovat esimerkiksi vauvan päiväunet. Jos kuopus nukkuu vaikkapa tunnin, ei minuutteja ole hukattavaksi vaan on ihanaa, että kone menee tehokkaasti päälle heti kun pääsen koneen ääreen istahtamaan.  Jos joku tökkii, se hidastaa työntekoa todella paljon. Siksi olen pitänyt siitä ensimmäistä ehjästä läppäristä eteenpäin todella hyvin huolta työvälineistäni, ja myös valinnut todella huolella sen elektroniikan johon turvaudun.

Mun blogista voi lukea useampia postauksia yhteistyöstä ASUSin kanssa, sillä olen toiminut ASUSin lähettiläänä viime vuonna ja käyttänyt merkin laitteita jo vuosikaudet muutenkin. Olen testannut montaa eri laitetta, nähnyt ihmiset merkin takana ja oppinut monet tarpeelliset bloggaajan taidot sormet ASUS-läppärin näppiksellä heiluen. ASUS on myös nörttimieheni luottobrändi, ja hänen miesnurkkauksensa onkin ASUSia täynnä, hiirestä näyttöön ja tabletista läppäriin. Viimeisen kuukauden ajan Otolla on ollut käytössä mulla käytössä ollut ASUSin pienempi läppäri, kun itse olen testaillut uutta ASUS Zenbook UX430 -läppäriä, jonka sain myös testilainaan.

ZenBook UX430UQ PURE joka mulla on ollut testissä, on ihan mielettömän tehokas, ja samaan aikaan ihanan yksinkertainen käyttää. Siitä löytyy kaikki tarvittavat liitännät valmiina, mikä ilahduttaa mua kovasti. Sen kanssa ei joudu valitsemaan koon tai tehon väliltä, vaan pieneen kokoon on ahdettu mahdollisimman paljon suorituskykyä ja isoin mahdollinen näyttö. ZenBook PURE ei sisällä ollenkaan esiasennettuja kolmannen osapuolen ohjelmia, testiversioita tai sovelluksia, mikä oli ehkä kaikkein parasta. Ei mitään turhaa viemässä tilaa, sillä mun koneet täyttyvät aina ihan tarpeeksi jo pelkistä kuvista ja videoista.  

Vielä ei ole tullut vastaan yhtään huonoa ASUSin konetta, ja se onkin sellainen brändi jota uskallan suositella kenelle tahansa joka on ostamassa itselleen tietokonetta. ASUSin kattavasta valikoimasta löytyy varmasti kone jokaisen tarpeille, kurkkaa vaikka!

Ihanaa päivää kaikille <3