Ollaan oltu nyt pari päivää täällä syyslomalla mun tädin perheen luona, ja täällä on ihanaa! Kyllä tuli taas niin kotoisa ja ihana fiilis kun puin kotona tutun Oulu-paidan päälle, lastasin Oton kanssa tavarat ja lapset autoon, ja otettiin nokka kohti Oulua. Täällä on niin helppo rentoutua ja levätä ja irtautua kaikesta. Tällä hetkellä kun kirjoitan tätä, lapset leikkivät kaikki kolme tuolla mun kummipojan ja hänen kaverinsa kanssa, ja naurun kiljahdukset vaan raikaavat tänne jatkuvasti.  Oulussa mustakin aina tuntuu kuin olisin lomalla, vaikka tekisinkin täällä välillä töitä. Ympäristöllä ja rakkailla ihmisillä on vaan niin rentouttava vaikutus.

Ihanaa ottaa tällainen pieni hengähdystauko tähän väliin, sillä lokakuu on ollut tavallista enemmän täynnä töitä ja tapahtumia, ja vuoden työntäyteisimmät kuukaudet ovat vasta edessä: marras- ja joulukuu. Uskon, että tämän ihanan akkuja lataavan reissun ansiosta saan hurjasti lisää energiaa tuleviin viikkoihin. Odotan innolla kaikkea ihanaa, mitä lähestyvä joulu tuo tullessaan. Ollaan kyllä onnekkaita, kun meillä on tällainen ihana paikka johon ollaan aina tervetulleita, ja jossa meillä on aina hyvä olla tärkeiden ihmisten kanssa.

Näiden päivien aikana ollaan käyty mun mummun haudalla, herkuteltu donitseilla, nähty mun äitiä ja Armasta ja ulkoiltu. Sellaista ihan perus Oulu-puuhaa, mitä nyt täällä aina tehdään. Huomenna mennään moikkaamaan mun pappaa, kun hän on kotiutunut reissusta. Onkin jo ehtinyt tulla hurja ikävä! Pitää yrittää nähdä taas niin paljon sukulaisia ja ystäviä kun vain ehditään tämän loman aikana.

Täällä on ollut uskomattoman kaunista, aurinko on paistanut ja ruskaakin on vielä jäljellä, vaikka pelkäsin, että täällä olisi jo ihan kaikki lehdet pudonneet puista. Upeaa väriloistoa on onneksi edelleen näkyvissä. Lapset ovat nauttineet ulkoilusta ihan täysillä, kun on koko ajan leikkikavereita paikalla, ja iso piha jossa juosta ja touhuta. Huomenna mun tädilläkin alkaa loma, niin voidaan touhuta sitten koko porukalla jotain hauskaa.

Käytiin tänään aamulla Ainolan puistossa Hupisaarten leikkipuistossa leikkimässä, ja meillä oli niin hauskaa. Siellä on paljon tekemistä sekä isoille että pienille, ja koko perhe viihtyi siellä super hyvin. Ainolan puisto oli ihan lemppari jo lapsuudessa, ja edelleen siellä on käytävä aina kun tänne tullaan. Taapero ihmetteli vesisuihkuja, ja halusi mennä kuulemma ”vähän uimaan”. Ihan ei päästetty enää uimaan lokakuun hyiseen veteen, mutta ihasteltiin kyllä vesisuihkuja kauempaa yhdessä.

Mä toivottelen kaikille upeaa syksyistä viikonloppua <3

*Synttärijuhlat Gymissä saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Me järjestettiin tällä viikolla 7-vuotiaan kaverisynttärit Redin uunituoreessa Gymissä. Kulunut kuukausi on ollut niin täynnä ohjelmaa, että tokat synttärit saatiin pidettyä vasta näin kuukautta oikean päivän jälkeen. 7v halusi kutsua synttäreille koko luokan, ja se oli mun mielestä mahtava idea. Ensimmäisenä tuli kuitenkin mieleen, että meidän kotona se ei kertakaikkiaan vaan onnistu, koska kerrosala on sen verran pieni, vaikka neliöitä muuten onkin. Voin vain kuvitella millainen härdelli meidän kotona olisi ollut, jos oltaisiin pidetty niin isot lastenjuhlat täällä, ja kaikki olisivat pakkautuneet esimerkiksi alakertaan. Siksi päätettiin miettiä jotain muuta vaihtoehtoa juhlien järjestämiseen.

Jokin aika taaksepäin oltiin Kauppakeskus Redin uuden Gymin avajaisissa, ja siellä tuli puheeksi, että Gymissä voi järjestää synttäreitä. Meidän lapset selkeästi tykkäsivät kokeilutunnista, jolle avajaisissa osallistuivat, ja mä olin heti ihan myyty. Mikäs sen parempaa kuin ohjatut synttärit, joilla lapset saavat kivaa liikunnallista tekemistä, ja itse ei tarvitse muuta kuin tulla paikalle (ja tuoda tarjoilut).

Gymi-synttäreillä on lasten määrästä riippuen paikalla yksi tai kaksi ohjaajaa, jotka ohjaavat synttärit alusta loppuun asti. Synttärit ovat siis ohjattu yksityistilaisuus. Meidän synttäreillä ohjaajia oli kaksi, mahtavat Arttu ja Lotta, joilta onnistui sekä suomen että ruotsin kieli hyvin. Lapset tykkäävät siitä, että on joku, joka vetää koko tilaisuuden läpi, ja koko ajan on selkeää, että mitä tehdään. Tunnelma Gymi-synttäreillä oli kuitenkin tosi rento, eli kyseessä olivat selkeästi juhlat, eikä mihinkään temppuradan juttuihin tarvinnut aiempaa kokemusta.

Meidän juhlissa oli ekaksi sellainen alkupiiri, jossa käytiin nimet läpi. Sitten oli vuorossa lämmittelyleikkiä, joka oli meidän juhlissa tanssihippaa. Sitten oli varsinaisen Gymi-radan vuoro, jonka aikana lapset saivat kaikki touhuta eri pisteillä trampoliineista akrorenkaisiin ja puolapuista patjoihin. Gymissä on ihan super paljon tekemistä, ja kenenkään en nähnyt seisoskelevan paikoillaan siellä, vaan kaikki touhusivat koko ajan. Ohjatun tunnin jälkeen oli vielä loppuvenyttely-leikki, jonka lapset eivät edes huomanneet olevan venyttelyä, kun keskittyivät leikkiin.

Viimeisenä oli vielä tarjoiluiden vuoro. Meidän synttärit oli arki-iltana, joten ajateltiin, että ei mitään hurjia sokeripommeja viitsitä tarjota. Me leivottiin Oton kanssa kaksi pellillistä herkullista omenapiirakkaa (vaikka itse sanonkin), ja lisäksi tarjolla oli popcornia ja pillimehua. Kelpasi vallan hyvin kaikille lapsille. 7v puhalsi kynttilän omenapiirakkaviipaleen päältä, ja se oli oikein hyvä. Kaikki jaksoivat istua kivasti pöydän ääressä liikuntahetken jälkeen, ja siihen oli hyvä päättää kivat juhlat. Juhlien päätyttyä meidän ei tarvinnut muuta kuin vaan lähteä kotiin, sillä myös juhlien jälkeinen siivous kuuluu juhlien hintaan. Ihanan helppoa vanhempien (ja tietty juhlista väsyneiden lasten) kannalta.

Juhlat onnistuivat kyllä yli odotusten, ja kaikkein suurin kiitos ehdottomasti kuului Gymin mahtaville ohjaajille (ja tietty huipuille lapsille). Me oltiin siellä taustalla vaan Oton kanssa, laitettiin tarjoilut esille, annettiin juomista silloin kun lapsilla tuli jano, ja juostiin meidän taaperon perässä, joka nautti jumppailusta täysin rinnoin. Tämä oli vanhemman kannalta erittäin mukava ja helppo tapa järjestää näinkin suuret juhlat, ja varmasti pidetään mielessä myös jatkossa. Ainakin meidän 5v ilmoitti myös, että hän voisi pitää omat 6v-synttärinsä myös Gymissä sitten puolen vuoden päästä. Hyvä aloittaa suunnittelut ajoissa.

Gymejä löytyy tällä hetkellä Helsingin Kalasatamasta (tämä Redin Gymi), Espoosta, Kirkkonummelta ja Valkeakoskelta. Gymeissä järjestetään sekä ohjattua liikuntaa, että juhlia ja muita yksityistilaisuuksia. Gymi-juhlat sopivat hyvin myös aikuisille, ja esimerkiksi polttareille Gymi voisi olla aika hauska ohjelmanumero. Gymin perustaja Christina huomauttaa, että aikuisten juhlissa skumppa ja jumppa sopivat hyvin yhteen, ja mä olen ehdottomasti samaa mieltä. 

Mä kuvasin juhlatilaa ja ohjaajia etukäteen näihin postauksen kuviin ennen kuin vieraat saapuivat paikalle. Tilat ovat ihanan avarat, ja siellä mahtuu hyvin isompikin porukka liikkumaan ja juhlimaan. Suuri kiitos vielä Gymille ja Artulle ja Lotalle näistä juhlista <3

Olin eilen päivällä Indieplacen järjestämällä Pilots Helsingin kolmen tunnin positiivisen psykologian luennolla. Luento oli tosi mielenkiintoinen, ja musta tuntui, että opin paljon itsestäni, ja sain ikäänkuin sellaista vahvistusta omille valinnoilleni ja ajatuksilleni. Että en ole naiivi tai tyhmä siksi, että haluan ajatella asioista positiivisesti ja uskon asenteen voimaan. Ymmärrän realiteetit, mutta en yleensä takerru negatiivisuuteen, vaan mietin asioita positiivisuuden kautta. Olen ihan tiedostamattani harjoittanut arjessa posiitivista psykologiaa jo monta vuotta, mutta usein olen saanut kuulla siitä myös negatiivista palautetta. Oli ihanaa kuulla joltain muultakin, että positiivinen suhtautuminen on enemmän kuin ok ja siitä voi olla monenlaista hyötyä mulle.

Vaikka monia asioita ajattelen jo posiitisuuden kautta, on mullakin myös muutamia sellaisia juttuja, joissa toistan usein samaa ajatusmallia. Esimerkiksi saatan joskus ylianalysoida jonkun tutun kirjoittamaa viestiä tai kiinnittää huomiota johonkin pieneen negatiiviseen asiaan, vaikka se olisi paljon vähemmän merkityksellinen kuin ne sanotut posiitiviset asiat siinä ympärillä. Se on ihan inhimillistä, mutta toivon, että luennolla läpikäytyjen haitallisten ajatusmallien myötä sain uusia keinoja käsitellä asioita. On tärkeää pysähtyä miettimään, mitä oikeasti tapahtui ja miten se oikeasti vaikuttaa elämään, vai vaikuttaako mitenkään, eikä heti hypätä tekemään niitä ikäviä johtopäätöksiä.

Myös pelot ovat sellaisia, joiden kanssa en ole aina osannut olla niin positiivinen kuin haluaisin. Esimerkiksi joistain pienistäkin fyysisistä oireista saatan huolestua ja epäillä heti pahinta, vaikka järjellä tiedän, että kyse ei todellakaan ole mistään vakavasta. Kuolemanpelko on ihan selkeä seuraus vanhemmuudesta itselläni, tai siis, että sen myötä se on pahentunut. Uskon, että sain luennolta vahvuuksia käsitellä myös näitä pelkoja rationaalisemmin, ja päästä irti niistä turhista pelottavista ajatuksista. Eivät nämä satunnaiset pelot ole mulle mitään arkea hankaloittavia asioita, mutta olisi mahtavaa jos asioiden pelkääminen ei koskaan veisi nanomilliäkään tilaa mun ajatuksista, koska se on ihan turhaa.

Luennolla vinkattiin myös Via-instituten persoonallisuustestistä, jolla voi testata omia luonteenvahvuuksiaan. Mä heti kiinnostuin testistä, ja teinkin sen tänä aamuna. Testi oli ilmainen, piti vaan täyttää joku profiili, ja vastata kysymyksiin. Testi kertoi mulle 24 luonteen vahvuuttani, ja sen järjestyksen, että mitkä ovat mun luonteessa kaikkein vahvimpia, ja mitkä taas eivät tule niin luonnostaan. Testi ei kerro luonteen heikkouksista, mutta ne, jotka sijoittuvat listan häntäpäähän ovat niitä, jotka tarvitsisivat enemmän harjoitusta tullakseen esiin vahvemmin.

Tässä mun TOP10:

1. Luovuus

2. Uteliaisuus

3. Reiluus

4. Kiitollisuus

5. Rakkaus

6. Oppimisen ilo

7. Innokkuus

8. Rehellisyys

9. Ystävällisyys

10. Johtajuus

Mä olin jopa vähän yllättynyt tästä testin tuloksesta! En ollenkaan arvannut, että esimerkiksi johtajuus voisi olla mulla noin korkealla. Koen kyllä olevani sosiaalinen tyyppi, mutta en ole koskaan ollut johtavassa asemassa. Mä olen aina ajatellut, että pystyn kyllä tekemään hyvin yhteistyötä erilaisten ihmisten kanssa, mutta en koskaan ole pysähtynyt ajattelemaan, että mulla voisi olla taitoja johtamiseen, koska se ei koskaan ole ollut asia, josta olisin erityisesti haaveillut.

Luovuus, uteliaisuus, oppimisen ilo ja innokkuus liittyvät mulla oikeastaan kaikkeen mitä teen. Silti olin yllättynyt siitä, että ne olivat noin korkealla vastauksissa. Mutta kyllähän tuo käy järkeen nyt kun mietin, miten olen edennyt esimerkiksi influencerina. Mä tykkään haastaa itseäni, etsin aina uusia keinoja tehdä mun työtä ja olen tosi kiinnostunut oppimaan uutta. Koen saavani hurjan paljon irti keskusteluista muiden alalla olevien kanssa, ja olen erittäin halukas kehittämään tätä alaa ja omia kanaviani ja keinojani tehdä työtäni entisestään.

Reiluus ja rehellisyys on mulle ihan kunnia-asioita. Kaikkia ihmisiä pitää kohdella reilusti ja oikeudenmukaisesti, ja haluan aina olla rehellinen sekä kaikille ympärillä oleville, että itselleni. Mä haluan olla ihminen, jonka sanaan voi luottaa, ja koen kyllä sitä olevani. Joskus pidän niin hanakasti kiinni lupauksistani, että aiheutan sille jopa itselleni hankaluuksia, mutta koen vaan ihan super tärkeäksi olla luottamuksen arvoinen. Esimerkiksi pidän lähes aina kiinni sovituista deadlineista, vaikka mulle tulisi oksennustauti, paha migreeni tai mitä ikinä. En vaan halua aiheuttaa kenellekään muulle hankaluuksia omien ongelmieni vuoksi, vaikka tiedän, että se olisi muille ihan ok. Koen siis reiluuden ja rehellisyyden olevan pääosin vahvuus, mutta joskus se on mulle myös heikkous.

Rakkaus, ja ystävällisyys on mun henkilökohtaisessa TOP2:ssa asioissa, joita arvostan kaikkein eniten. Olen siis iloinen, että ne olivat myös luonteenvahvuuksissa korkealla. Mä osoitan rakkautta mielelläni sanoin ja teoin, ja haluan, että kaikki mun ympärillä olevat ihmiset tietävät, kuinka rakkaita ja tärkeitä he ovat minulle. Mä haluan, että mun ja mun läheisten arki tuntuu rakkaudentäyteiseltä ja lämpimältä, ja pyrin siihen vahvasti ihan joka päivä.

Kiitollisuus on jotain sellaista, mitä tunnen joka päivä ihan valtavan suurissa määrin. En koskaan lakkaa hämmästelemästä ja olemasta kiitollinen siitä, miten ihania ihmisiä mulla on ympärillä ja miten mahtavia asioita olen päässyt kokemaan ja tekemään.

24 kohdan häntäpäässä mulla oli harkitsevaisuus, henkisyys ja urheus, ja se käy myös aivan hyvin järkeen. Olen jossain määrin harkitsevainen, mutta olen uskaltanut tehdä rohkeitakin ratkaisuja, kuten esimerkiksi ryhtyä yrittäjäksi raskausaikana, tai heittäytyä täysillä rakkauteen ja perhe-elämään oikean ihmisen kanssa vain hetken tuntemisen jälkeen. Positiivinen asenne ja usko omiin kykyihin ja rakkaisiin ihmisiin, ja siihen, että kaikki järjestyy, ajaa mulla yleensä sen varovaisuuden ohi. Silti mietin aina ensin, mihin oikeasti pystyn ja mitä ei todellakaan kannata lähteä tekemään.

Henkisyys on jotain sellaista, mille haluaisin järjestää arjestani enemmän aikaa. Haluaisin enemmän pysähtyä miettimään, ja antaa tilaa niille omille ajatuksille. Usein arki on vaan sen verran toiminnallista, että ei vaan tule mieleen keskittyä henkisyyteen tai alkaa esimerkiksi meditoimaan. Olisi kuitenkin hyvä pysähtyä edes muutamaksi minuutiksi päivittäin tyhjentämään ajatukset kaikesta, ja vaan olla. Tästä aion ottaa onkeeni.

Urheus yllätti häntäpäässä, koska nimenomaan siellä oli myös se harkitsevaisuus. Ehkä ne olivat molemmat häntäpäässä, koska sijoitun sinne rohkean ja varovaisen välimaastoon niin selkeästi. En ole uhkarohkea, mutta en myöskään ylivarovainen? Mene ja tiedä.

Yhtäkaikki, tämä oli tosi mielenkiintoinen testi, ja oli hauskaa pysähtyä hetkeksi miettimään itseään ja omaa luonnettaan. Usein sitä vaan porskuttaa eteenpäin ja toimii totutulla tavalla, pysähtymättä yhtään miettimään niitä omia tapojaan ja ratkaisujaan. Välillä tosi hyvä ottaa tällainen hetki itsenanalysointiin, niin voi jatkossa tehdä entistä parempia valintoja ja muuttaa omia pinttyneitä tapojaan.

Oletteko te tehneet tuota testiä? Miten itse koette omat luonteen vahvuutenne? Entä heikkoudet? 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä CeraVen kanssa.

Mä melkein itkin onnesta, kun muutama viikko sitten sain pahvilaatikollisen Suomessa syyskuussa lanseerattuja CeraVe-tuotteita testattavaksi. Olen kirjoittanut täällä ennenkin tuoksuherkästä nenästäni, ja siitä, kuinka monet tuoksut aiheuttavat mulla migreeniä. Viimeisen parin vuoden aikana olen jättänyt varmaan n. 90% ennen käyttämistäni tuoksuvista tuotteista pois, koska niissä on se riski, että saan migreenin. Siksi olin niin älyttömän iloinen näistä CeraVen tuotteista, koska ne ovat kaikki hajusteettomia, ja niitä on paljon erilaisia tuotteita, erilaisille ihotyypeille. Nyt luvassa siis mun kokemuksia CeraVen tuotteista.

Tiedättekö, kun usein hajusteettomia tuotteita kyllä löytyy, mutta ne ovat luokkaa ”hajusteeton puhdistusaine”, ”hajusteeton kosteusvoide” ja ”hajusteeton saippua”. Siinä missä tuoksullisia tuotteita on erilaisia kaikille mahdollisille ihotyypeille, tarpeille ja erilaisilla koostumuksilla, hajusteettomien tuotteiden pitäisi yleensä vaan sopia ihan kaikille. Ja näin ei tietenkään ole. Eihän voida olettaa, että kaikilla hajusteita välttelevillä on samanlainen iho ja samanlaiset tarpeet. Silti se todellisuus, varsinkin helposti saatavilla olevissa tuotteissa on sitä, että on se yksi hajusteeton vaihtoehto per tuoteryhmä.

CeraVen tuotesarjassa on 10 eri tuotetta päivittäiseen, kokonaisvaltaiseen ihonhoitoon. CeraVe on ensimmäinen ihonhoitosarja, joka sisältää kolmen iholle tärkeän keramidin yhdistelmän, joka korjaa ja vahvistaa ihon suojakerrointa. Keramidit jättävät ihon kosteutetuksi, ja parasta CeraVen tuotteissa on tuoksuttomuuden lisäksi se, että ne eivät koskaan jätä ihoa tahmaisen tuntuiseksi tai rasvaiseksi, vaan pehmeäksi ja raikkaaksi. Lisäksi CeraVen tuotteet sisältävät mm. hyaluronihappoa.

Kävin CeraVen järjestämässä tilaisuudessa ihotautilääkärin konsultaatiossa, jossa valittiin juuri mun omalle iholle sopivimmat tuotteet. Mun iho ”räjähtelee” jonkin verran edelleen, koska lopetin vasta pari kuukautta sitten imetyksen. Tämä on tuttu juttu mulle, sillä olen kokenut tämän saman joka kerta lopetettuani imetyksen. Siksi valittiin mulle normaalille ja rasvoittuvalle – sekä mun kaltaiselle sekaihollekin – sopiva putsari, joka on mun ihon tämänhetkiselle kunnolle aivan loistava. Mulla on kuitenkin nimenomaan sekaiho (eikä rasvainen iho), joka kuivuu reilusti otsalta, nenänpielistä ja leuasta, ja siksi on tärkeää myös kosteuttaa sitä tehokkaasti.

CeraVella on kaksivaiheinen ihonhoitofilosofia: ensin puhdistetaan ja sitten hoidetaan. Mä puhdistan kasvot siis aamuisin CeraVen normaalin ja rasvoittuvan ihon vaahtoavalla puhdistusgeelillä, ja sitten hoidan normaalin ja kuivan ihon SK25 kosteusvoiteella, sekä CeraVe Eye Repair Cream -silmänympärysvoiteella. Iltaisin puhdistan meikit kasvoilta CeraVen Hydrating Micellar Cleansing Water -misellivedellä, ja pesen sen jälkeen vielä samalla vaahtoavalla puhdistusgeelillä. Myös kosteutus tapahtuu samoilla tuotteilla, kuin aamuisin.

Ihanien kasvotuotteiden lisäksi CeraVelta löytyy myös koko kropan puhdistusemulsio, erittäin kosteuttavat jalka- ja käsivoiteet, sekä kosteusvoide ja kosteusemulsio erittäin kuivalle vartalon iholle. Kaikki tuotteet sopivat hyvin myös lapsille, ja meillä onkin tuo puhdistusemulsio suihkussa koko perheen käytössä. Lapset tykkäävät leikkiä kasvomaaleilla välillä, ja CeraVen hajusteettomalla misellivedellä uskalsi hyvin putsata myös lapsilta hienot maskit pois, kun se sopii nimenomaam herkälle iholle eikä sisällä mitään turhaa.

CeraVen ihonhoitotuotteet on saatavilla apteekeissa (esim. Yliopiston Apteekki), ja niissä on loistava hinta-laatusuhde, sillä tuotteiden hinnat vaihtelevat 6,90-15,90 välillä. Edullinen voi olla myös laadukasta, ja näin ainakin mun kokemuksen mukaan todellakin on näissä CeraVen tuotteissa. Nämä ovat tulleet nyt syyskuussa myyntiin, eli ei ole kovin pitkään vielä olleet markkinoilla Suomessa, vaikka CeraVe on perustettu jo vuonna 2006. Mahtavaa, että mekin saatiin tämä kulttibrändi vihdoin Suomeen, mun nenä ja iho ainakin kiittää!

En ole vielä ottanut mitään joulukoristeita esiin, mutta pikkuhiljaa olen huomannut alkavani katselemaan joulujuttuja taas Pinterestistä. Ilokseni olen bongannut myös jo useammat tunnelmavalot, ja muutaman blogipostauksenkin niistä, joten päätin, että nyt on erittäin hyvä hetki kaivaa ekat omatkin ledivalot esille! Mitään muuta jouluisaa meillä ei vielä ole, ja todellakin juhlitaan tässä nyt halloweenitkin ensin ja nautitaan kurpitsoista. Mutta voin kertoa, että tuli ihan hykerryttävän hyvä fiilis makuuhuoneen kutsuvan lämpimästä tunnelmasta, tällainen jouluhullu kun olen. Ulos en vielä ole laittanut tunnelmavaloja, mutta varmaan sitten marraskuun puolella ripustetaan nekin. Tosin meillä on siellä kyllä aina paviljongissa sellaiset kesäisemmät valot, joita ei olla vielä otettu pois. Ne näyttävät ihanan tunnelmalliselta iltaisin.

Ostettiin keväällä meille isompi ”parisuhdepeitto” parisänkyyn, ja meillä on ollut tähän asti siihen vain kaksi pussilakanaa, pellavaisia molemmat. Ollaan vaihdeltu niitä kahta tässä nyt reilut puoli vuotta, ja päätettiin ostaa vihdoinkin kolmas, kun löydettiin Ikeasta ihana 100% kestävämmin valmistetusta puuvillasta tehty flanellinen pussilakanasetti. Me ollaan tosi tarkkoja lakanoiden materiaaleista, koska niiden on vaan pakko tuntua hyvältä nukkuessa. Flanelli on ihanan pehmeää ja lämmintä, ihan täydellinen tähän talveen. Musta on tärkeää, että sänky on sellainen kutsuva ja pehmeä, ja sinne on ihanaa vaan käpertyä illalla.

Me ollaan nukuttu kesän ajan meidän vanhoilla kevyillä yhden hengen peitoilla, mutta tuossa pari viikkoa sitten kun viileni, vaihdettiin takaisin tähän jättipeittoon. Meillä ei ole vielä lämmitykset päällä, joten ulkona viilentyessä myös makkarissa oli melko viileää. Nyt on tietty ollut taas lämpimämpää kun ulkonakin on päivisin se 15 astetta, joten nyt me ollaan välillä vähän hikoiltu tuolla flanellin alla. Mutta voin vaan kuvitella miten ihanaa sinne on käpertyä jonkun kirpeän pakkaspäivän jälkeen, jos sellaisia meille suodaan tänä talvena.

En ole ihan varma, mutta luulen että tämä on ensimmäinen ruudullinen sisustus-asia ikinä, jonka olen kotiini ostanut. En tiedä miksi? En ole koskaan erityisemmin mielestäni vältellyt ruutuja, eikä mulla ole ainakaan koskaan ollut mitään negatiivista mielipidettä niistä, mutta en vaan ole koskaan tullut ostaneeksi ks. kuosia ennen. Nyt kun katson noita lakanoita, mietin vaan, että miksi en ennen ole ihastunut näihin, nämähän ovat aivan ihanat! Mulla on vaatteissakin paljon ruutukuosia, niin miksi ei koskaan ennen sisustuksessa? En kyllä tiedä. Mutta olen iloinen, että ostin näin ”rohkeat” lakanat, kun meillä on muuten aika rauhallisia ja yksivärisiä lakanoita aikuisille. Lasten lakanoissa sitten taas paljon kuosia ja väriä.

On meillä jouluvalojen lisäksi tietty toinenkin aavistuksen jouluisa juttu jo kotona: huonekuusi. Mun edellinen huonekuusi kuukahti heinä-elokuun helteillä jostain syystä, vaikka hoidin sitä ihan samalla tavalla kuin siihenkin asti. Olen ikävöinyt sitä, kun se oli mun pitkäikäisin huonekasvi ikinä, se oli meillä melkein vuoden ajan, viime syksystä asti. Nyt ostin sitten uuden huonekuusen, kun huomasin niitä tulleen myös Ikeaan. Me oltiin siellä pitkästä aikaa ostamassa parempia astioita jätteiden lajitteluun täällä kotona, ja samalla sitten löytyi tuo pussilakana ja huonekuusi.

Iskeekö teihin ruutukuosi sisustuksessa? Joko teillä on tunnelmavalot laitettuna?