Tämä oli se tulos, jonka tutkijat saivat laajasta FINterveys2017 -väestötutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan pikkulasten vanhemmat olivat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä sekä saavutuksiinsa elämässä kuin muut 18–50-vuotiaat aikuiset. Pikkulasten vanhempien ja muiden samanikäisten aikuisten tyytyväisyydessä omaan taloudelliseen tilanteeseen ei ollut eroa. Pikkulasten vanhempien elintavat olivat terveyden kannalta hieman suotuisammat kuin muiden samanikäisten. Pikkulasten vanhemmat joivat harvemmin yli kuusi alkoholiannosta kerralla ja istuivat vähemmän ruudun ääressä vapaa-ajalla kuin muut samanikäiset aikuiset. Toki he myös kokivat hieman muita samanikäisiä harvemmin nukkuvansa riittävästi ja kärsivät psyykkisistä oireista saman verran tai aavistuksen vähemmän kuin muut samanikäiset, mutta lopputulema oli se, että lapsiperheillä yleisesti ottaen on ihan kivaa ja asiat hyvin. Samaistuin. (lähde: FINTerveys2017-tutkimus)
Nämä tutkimustulokset olisivat saattaneet mennä mulla aivan ohi ilman mun ihanan aktiivista seuraajaa, joka YLE:n uutisen aiheesta linkkasi mulle Instagramissa. Hän halusi kertoa uutisesta minulle, koska minä olen alusta asti puhunut meidän onnesta lapsiperheenä ja siitä, miten ihanaa mun mielestä on elää lapsiperheessä. Kaikkien näiden vuosien ajan olen mielipiteeni kanssa kuulunut julkisessa keskustelussa selkeään vähemmistöön.
Uutinen olisi saattanut mennä mulla ohi, koska se ei mitenkään hurjan laajasti noussut yleiseen keskusteluun. Törmäsin siihen yhdessä IG-Storyssa sen jälkeen kun olin itse lukenut sen ja siihen se jäi. Siitä ei tullut kohua, eikä suurta blogipostausten vyöryä kuten esimerkiksi taannoin siitä, että lapsiperheiden vanhempien yövalvomiset eivät jakaudu tasaisesti tai siitä, että äidit uupuvat täydellisyyden tavoittelusta. Niihin keskusteluihin osallistuin itsekin heti blogipostauksilla, mutta tämän postauksen tekemistä epäröin monta päivää. Eihän lapsiperheiden onnellisuudesta mitään shokkiotsikoita saa revittyä, vaan tämä on just sellainen tylsä aihe, jonka moni jättää huomiotta. Kun jaoin uutisen mun storyssa, lähes kukaan ei reagoinut millään tavalla, vaikka yleensä reaktioita ja keskustelua syntyy reippaasti paljon vähäpätöisemmistäkin aiheista.
Ja tässä on ehkä myös se syy, miksi keskustelu perhe-elämästä on mediassa niin vääristynyttä. On paljon helpompaa (ja esimerkiksi medioille kannattavampaa) tarttua niihin aiheisiin, jotka synnyttävät kiihkeää keskustelua ja keräävät paljon klikkejä ja jakoja. Shokeeraaviin ja negatiivisiin paljastuksiin, jotka saavat äänekkäimmät kertomaan lisää shokeeraavia ja negatiivisia asioita, jotka keräävät lisää klikkejä ja jakoja. Myös tutkimuksen yhteenvedossa todetaan, että mediasta välittyy hyvin raskas kuva pikkulapsiperheiden arjesta, vaikka tutkimuksen perusteella valtaosa lapsiperheistä voi oikein hyvin.
Mun mielestä se on aivan älyttömän surullista, miten monta kertaa esimerkiksi meidän elämää on epäilty kulissiksi. Aivan kuin ei olisi mahdollista olla onnellinen ja elää tasapainoista elämää hyvinvoivassa parisuhteessa, jos on pienten lasten vanhempi. Tämä tutkimus osoittaa, että aika moni muukin elää tätä ihan samanlaista kulissia mukavaa lapsiperheen arkea ja nauttii siitä.
Muutama vuosi sitten pyysin ihmisiä kertomaan positiivisia ja ihania asioita perheistään median antaman negatiivisen kuvan vastapainoksi (en siis väittämään, että mitään negatiivista ei ole, vaan ainoastaan kertomaan vaihteeksi myös jotain kivaa). Mulle jopa suututtiin siitä. Että miksi ei saisi puhua siitä, miten rankkaa on ja eikö mun mielestä ole hyvä, että niistä huonoistakin asioista puhutaan. Siitä huolimatta, että olin tekstissä selkeästi kirjoittanut, että mielestäni on tosi hyvä, että negatiivisista asioista puhutaan ja ihmiset saavat sitä kautta vertaistukea ja tekevät vaikeudet näkyvämmiksi. Halusin vaan vastapainoksi kiinnittää välillä huomiota myös niihin hyviin asioihin. Kommenttiboksissa ne hyvät ja ihanat asiat jäivät täysin näiden vihaisten kommenttien varjoon. Mä hämmennyin siitä, koska en osannut olettaa, että niin kävisi.
Jotain julkisessa keskustelussa on muuttunut muutamassa vuodessa, tai sitten mä osaan nykyään ilmaista itseäni paremmin (epäilen), sillä pari viikkoa sitten kun pyysin ihmisiä kertomaan, miksi he rakastavat omaa perhettään, kukaan ei suuttunut. Sen sijaan keräsin valtavan määrän aivan ihania vastauksia ihmisiltä. Niistä vastauksista tuli hyvä mieli ja sellainen olo, että teidän perheissä on älyttömän paljon rakkautta ja ihania asioita. Mulle ei tullut niistä sellainen olo, että kukaan näistä ihmisistä ei olisi koskaan ollut ihan pirun väsynyt valvottuaan yön vauvan kanssa, tai kironnut joskus koko perheeseen iskenyttä oksennustautia tai riidellyt väsyneenä puolison kanssa. Mulle tuli vaan sellainen olo, että niistä ihan tavallisista lapsiperhearjen jutuista huolimatta (tai juuri niiden vuoksi) monet näkevät ihan hirveästi ihanaa ja hyvää ja rakastettavaa siinä omassa perheessä ja arjessa.
Musta tuntuu, että lähes aina kun puhutaan lapsiperheiden onnesta tai hyvinvoivasta pienten lasten vanhempien parisuhteesta, pitää laittaa hirveästi disclaimereita, että tiedostaa kyllä, että kaikilla ei ole asiat näin hyvin ja muistuttaa, että meilläkin on oksutauteja ja meilläkin joskus valvotaan tai kinastellaan tai syödään eineksiä. Muuten joku tulee samantien huomauttamaan. Sen sijaan jos joku lapseton kertoo omasta onnesta tai parisuhteesta, mitään disclaimereita ei tarvita (tai en ainakaan huomaa niitä samalla tavalla). Silloin kaikki tuntuvat ymmärtävän, että tollakin Riitta-Maijalla on varmasti joskus flunssa tai PMS, mutta se on niistä huolimatta onnellinen. Niiden vaikeuksien olemassaoloa ei tarvitse erikseen korostaa. Miksi lapsiperheiden kohdalla pitää muistaa muistuttaa, että meilläkin kärsitään joskus?
Tämä tutkimuksen yhteenveto oli ihanaa luettavaa ja mulle tuli siitä hyvä mieli. Pikkulasten vanhemmista valtaosa, eli n. 8/10, on tyytyväisiä saavutuksiinsa elämässä. Perhe-elämäänsä tyytyväisiä pikkulasten vanhemmista on lähes 9/10. Muilla samanikäisillä aikuisilla vastaavat osuudet ovat pienempiä. Voi kun näistä hyvistä asioista puhuttaisiin vieläkin enemmän. (lähde: FINTerveys2017-tutkimus)
Edelleen olen sitä mieltä, että on aivan mahtavaa, että raskaista tai negatiivisista asioista keskustellaan avoimesti. Niistä saa ja pitää puhua. Olisi silti hienoa, että niistä ihanistakin asioista puhuttaisiin mediassa yhtä innokkaasti. Olisi mahtavaa, että media ja julkinen keskustelu heijastelisi nykyistä paremmin tämän tutkimuksen tuloksia ja lapsiperheiden todellista tilaa, jotta kenellekään perhe-elämästä mahdollisesti haaveilevalle ei syntyisi vääristynyttä kuvaa. Kaikki erilaiset äänet pitäisi saada kuuluviin. Tällä hetkellä median antama kuva perhe-elämästä on 9/10 väsymystä ja masennusta, vaikka tutkimuksen mukaan vanhemmista 12% on masentuneita (aavistuksen vähemmän kuin samanikäiset lapsettomat aikuiset) ja 1/3 kokee saavansa liian vähän unta. (lähde: FINTerveys2017-tutkimus)
Samalla kun toivon muutosta mediassa ja asenteissa, toivon myös, että lapsiperheiden hyvinvointi lisääntyisi entisestään ja yhä harvempi joutuisi kärsimään mielenterveyden ongelmista tai jäisi väsymyksen kanssa yksin, oli lapsia tai ei. Avoimella keskustelulla on tässä varmasti oma tärkeä roolinsa.
Itse aion jatkaa samalla tiellä, jolla olen jatkanut jo pian yhdeksän vuotta. Kerron avoimesti niin meidän kuin muidenkin lapsiperheiden erilaisia tarinoita, iloineen ja suruineen, mutta positiivisen kautta. Jaan (entistäkin hanakammin) positiivisia ja ei-shokeeraavia artikkeleita silloin kun sellaisiin törmään. Puhun lapsiperheiden erilaisuuden huomioimisen puolesta ja peräänkuulutan sitä, että lapset saavat olla näkyvä ja arvokas osa yhteiskuntaa, ihan kuten kaikki muutkin.
En löytänyt mainitsemaasi postausta, johon sait niin paljon negatiivisia kommentteja. Milloin julkaisit sen tai voitko laittaa linkin siihen?
Kysyin jo joku aika sitten, että milloin julkaiset sen teidän lapset päättää päivä -videon?
Hyvä teksti, kiitos Iina! <3
Mahtavaa, että nostit tämän esiin! Just tänään näitä tuloksia lukiessa mietin, että varmasti jää aivan liian vähälle huomiolle mediassa tämä.
Loistava teksti! 🙂 Ihmettelen uutisoinnissa sitä, että miksi juurikin negatiiviset asiat nostetaan aina esille, varsinkin lapsiperheiden kohdalla, koska uskon, että sillä tavalla ei saada Suomen syntyvyyttä nousemaan. Ei se ainakaan tilannetta helpota. Siksi on ihanaa, että sinun kaltaiset ihmiset uskaltavat vihapuheidenkin varjolla puhua kauniisti asioista. Ja niinkuin sanoit, et pidä mitään kulissia yllä, vaan teidän elämä on TODELLA sellaista, mitä kerrot. Et siis edes ns. tahallasi kerro kauniisti asioista, teidän elämä vain on sellaista 🙂 Tämä onkin yksi syy, miksi tykkään seurata sinua somessa. Levität hyvää tähän maailmaan ja ankeuteen ja tuot ainakin minulle hyvän mielen, kun saan seurata teidän perheen elämää 🙂
Ruuhkavuosi rakkautta on kyllä, niin ihanan uusi podcasti liittyen juuri tähän, että perhe elämä on ihanaa. Toivoisin että ihmiset näkisivät sen rikkauden mikä lapsissa on, myös väsymyksen hetkellä.
Niinhän se on, että elämä on helpompaa, jos säilytät kyvyn nähdä auringon.
Tie onnellisuuteen voi olla kivinen, mutta kiitos elämä, että olen tajunnut että minulla on jo kaikki, kun perhe 💜 on monta syytä onneen. Kun aikuisen asiat ahdistaa, suljen lapseni syliin ja muistan, että kaikki on hyvin.
Ja kyllähän välillä lähtee järki 🤯 kun talossa on kaksi teiniä, jotka ottaa mittaa toisistaan, mutta vitsi miten siistejä tyyppejä ne myös osaa olla 😍 perheen kuopus sulattaa jokaisen teinin kiukun.
Hyvä kommentti. Voin niin samaistua tuohon että” minulla on jo kaikki kun minulla on perhe”
Moi. Olisi tosi mukavaa saada vastaus tähän kommenttiin, en ole mitenkään kynsin ja hampain liikkeellä vaan olen blogisi pitkäaikainen lukija 😊Haluaisin tuoda oman näkemykseni asiaan. En itse vierasta ajatusta – enkä usko kovin monen muunkaan – siitä että lapsiperhe-elämä olisi onnellista. Ei teidän arkea sen vuoksi luulla kulissiksi. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että annat sen kuvan että kodissanne asuu viisi ihmistä, ettekä koskaan ole eri mieltä, eikä mistään tule kinaa. Kaikki on aina parasta. Elämä on tottavie ihanaa, mutta myös konfliktit kuuluvat elämään, ja itse neljän tytön äitinä pidän tärkeänä kasvattaa siihen myös lapset. Ei arjen tarvitse tai kuulu olla loputonta tai jatkuvaa riitelyä, eli sitä en tarkoita. Olet monta kertaa kirjoittanut että nyt tulee suoraa puhetta asiasta Y ja X, mutta valitettavasti ne ovat jääneet pintaraapaisuksi. Blogillasi olisi paljon enemmän tarttumapintaa, jos siinä näkyisi myös arjen rosoisuus – se ei ole sama asia kuin että lapsiperhe-elämä olisi paskaa.
Ihana teksti Iina 😍
Välillä tuntuu, että pitää olla yhtä rohkea kertoakseen olevansa onnellinen, kuin kertoakseen jonkin dramaattisemman asian.
Eikai toisten onni ole muilta pois?
Ymmärrän kyllä että pikkulapsiarjen kuormittavuudesta täytyy myös puhua, mutta varmasti sille on oma aikansa ja paikkansa.
1v7kk yhtäjaksoisesta valvomisesta huolimatta, olen erittäin onnellinen nyt kolmen lapsen äitinä.
Hyvä teksti!
Positiivisuus tuo lisää positiivisuutta!
Nykyisin on niin paljon negatiivisia aiheita, toki niistä on hyvä puhua, mutta onneksi voi lukea näitä aiheita positiivisessa valossa!
Lapset ja lapsiperhearki on ihanaa ja parasta mitä mulle on tapahtunut. Kaikilla on varmasti joskus rankkaa mutta asenne tekee paljon. Jos kaikkeen asennoituu negatiivisesti niin semmoista se elämä sitten varmaan on.
Onnellisia lapsiperheitä on ainakin mun lähipiirissä paljon, en uskoisi hetkeäkään että se olisi kulissia.
Sinulla on ihana perhe ja hyvänmielen blogi kiitos!
Tärkeä postaus ja aihe!!
Sähköpostia heitetty aiheesta Vauvan päivä, toivottavasti se löytyy 🙂
Todella hyvä teksti!! Mulla on 10kk ikäinen vauva ja ennakko-odotukset perhe-elämästä olivat suoraan sanoen aika huonot. Ajattelin sen olevan vain selviytymistä päivästä toiseen ja kauhulla ajattelin tulevia Prisma ja Hop lop-reissuja. Kuinkas kävikään, arki on juuri se mistä nautin eniten. Oma lapsi on maailman rakkain ja on ihanaa olla äiti. On valvottu, taisteltu nukutusten ja syömisen kanssa, mutta kaikesta on kuitenkin jäänyt vain kiitollinen ja onnellinen olo omasta lapsesta. Tottakai välillä on raskasta, mutta niin elämässä on oli perhettä tai ei. En ole myöskään tähdännyt täydellisyyteen vaan ajatellut, että rakkaus lapseen ja vaistojen varassa toimiminen riittää. Olen paras äiti lapselleni ja sen tiedostaminen on auttanut vaikeiden hetkien keskellä. Lapset on ihania!!
Olipa aivan mahtava kirjoitus. Kiitos tästä❤
Mistä postauksesta puhut, kun en löytänyt sellaista? Siis tarkoitan sitä, mihin sait paljon negatiivisia kommentteja.
Meinasin itsekin kysyä samaa. Iina mikä postaus on kyseessä?
Puolen vuoden ikäisen esikoisen äitinä haluaisin todellakin kuulla monenlaisista perheistä, arjesta ja elämästä. Hyvistä ja huonoista. Omat tunteet ja ajatukset ovat kaiken uuden edessä vaihdelleet laidasta laitaan ja jotenkin itseäni helpottaa, kun kuulen muillakin olevan näin. Etten ole yksin tämän, ehkä pohjimmiltaan riittämättömyyden tunteen kanssa.
Vauva-aika ja pikkulapsi-aika voi muuttua niin nopeasti suuntaan tai toiseen, esimerkiksi siinä missä esikoinen 3 kk iässä nukkui yhdellä syötöllä yöt, meneekin 6 kk iän kynnyksellä yöt jopa tunnin välein heräillen. Kun esikoinen oli tuon 3 kk ja ulkopuolinen ihminen kuuli ehyistä öistä, oli kommentti ”teillä on l i i a n helppoa”. Nyt jos kerron olevani väsynyt hulinaöistä, on vastaanotto tyyliä ”voi voi, itsepä lapsen hankit”
Mutta hulinaöistä tai mistään muustakaan huolimatta, olen niin onnellinen ja kiitollinen meidän pienestä rakkaasta ja meidän pienestä perheestä.
Ihanaa kun nostit aihetta esiin. Tämä on niin tärkeää!!
Ihanaa, että teit tästä aiheesta postauksen! ♥️ Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta haaveilen useammasta lapsesta ja sun blogin kautta olen päässyt näkemään miten onnellista lapsiperheen arki voi olla ja miten paljon lasten kanssa voi mennä ja tehdä erilaisia asioita. 😍 Näin ollen ootan innolla sitä kun itsellänikin on lapsia enkä ajattele pelkästään oksennustauteja ja unettomuutta.