Nämä asiat yllättivät pientaloasumisessa

04.06.2020

Kaksi kuukautta tässä kodissa takana ja moni asia on kyllä yllättänyt tähän mennessä. 

Yksi suurimmista yllätyksistä on ollut se, miten hiton paljon asioita pitää vaan ostaa! Ja me vielä ollaan päästy helpolla, koska ihanat edelliset asukkaat jättivät meille tänne esim. naapureiden kanssa puoliksi ostetun sähkökäyttöisen ruohonleikkurin. Mutta siis niin monet jutut puutarhaletkusta (ja sen telineestä) korkeisiin tikkaisiin ja jopa postilaatikon nimikyltti! Siis tottakai ne pitää itse ostaa, mutta kun on aina asunut ennen vuokralla tai asoasunnossa, niin joku muu on huolehtinut niistä. Nyt ei. 

Ja siis vaikka joku nurmikon kastelu, niin tietenkin sitä pitää kastella ja hoitaa, mutta ei siihen ole koskaan kiinnittänyt ennen huomiota, kun joku muu, kuten huoltoyhtiö on aina huolehtinut tällaiset asiat. Ei se nurmikko itsekseen nättinä pysy jos ei kesällä vaikka sada yhtään.

Jätehuollon toteutumisesta täytyy huolehtia itse. Lämmitys, vesi ja sähkö – kaikki sopimukset piti tehdä ihan itse ja mittarilukemiakin täytyy seurata. Ei meillä ennen ole ollut mitään käsitystä siitä, paljonko kulutamme esim. vettä kuukaudessa, kun ei ole ollut mittareita vaan kiinteä maksu per hlö/kk, joka menee suoraan. Täytyy myös pysyä kärryillä kodin eri toimintojen huolloista. Vesikiertoisen lattialämmityksen virtauksista, ilmanvaihtokanavista ja siitä, että sadevesiviemärit eivät tukkeudu (+ miljoonasta muusta asiasta). Onneksi saimme kaikkeen hyvät kirjalliset ohjeet edellisiltä asukkailta, joilla on jo vuosien kokemus juuri tästä talosta ja sen seuraamisesta ja ylläpidosta. Olemme niistä ikuisesti kiitollisia. 

Yksi iso yllätys mulle on ollut se, miten elementissään Otto on täällä. Hän muistaa kaikki ne asiat, mistä pitää itse huolehtia ja huolehtii niistä mielellään. Näiden kuukausien aikana on vaan vahvistunut se tunne, että oli todellakin oikea juttu muuttaa tänne keskustan sijaan, jota myöskin harkittiin vahvasti. Kun mä näen miten onnellinen hymy kasvoillaan Otto leikkaa pihalla nurmikkoa, kiusoittelee lapsia puutarhaletkusta syöksyvällä vedellä ja tsekkailee meidän istutuslaatikoiden tilannetta, mulla on niin hyvä fiilis.

Ainahan me oltiin puhuttu tästä ja Otto on meidän yhteisten vuosien aikana muistellut haikeana lapsuuttaan, puutarhanhoitoa äitinsä kanssa yhdessä ja kaikkia niitä pientaloasumisen hyviä puolia. Ennen tänne muuttoa en osannut samaistua niihin muistoihin, enkä ollut edes tajunnut miten suuri merkitys näillä asioilla oli Otolle. Tiedän, että se näkyy muillekin, sillä saan lähes päivittäin viestejä, joissa hihitellään sille, miten onnelliselta Otto näyttää pihalla heiluessaan. 

Koska itse en ole koskaan ennen asunut näin, en voinut tietää miten onnellinen fiilis tästä mulle tulisi. En tiennyt miltä se tuntuu, kun on oma piha. Olen aina luullut, että se mun rauhallinen ja hetkeen keskittyvä fiilis Oulussa johtuu pelkästään siitä, että saa olla rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Ja paljon niillä ihmisillä onkin merkitystä. Mutta osa siitä hyvästä olosta on aina tullut siitä, kuinka paljon ollaan Oulussa kesäisin ulkona. Siitä vapauden tunteesta, kun on tilaa hengittää.

Hengataan kesäisin Oulussa pihalla aamusta iltaan, kun se on niin helppoa. Ja nyt sen fiiliksen voi kokea myös kotona. Tämä on ehkä kaikista lähimpänä mun saavuttamatonta unelmaa (sitä, että Oulu ja Helsinki olisivat kartalla vierekkäin). Täällä tuntuu niin paljon Oululta kun ilman ihmisiä on mahdollista. 

En oikeasti tiennyt, että nauttisin näin paljon tästä rauhallisuudesta. Luulin, että kaipaisin myös sitä keskustan vilinää, pieniä kahviloita, kivijalkaliikkeitä ja ihmispaljoutta, kuten kaipasin meidän vanhassa kodissa asuessa. Mutta täällä en kaipaa niitä ollenkaan mun jokapäiväiseen arkeen. Luulin, että mun sisällä tulisi aina olemaan se ristiriitainen fiilis, jossa toinen haluaa omaa taloa ja toinen haluaa asua Ullanlinnassa, mutta olin väärässä.

Toki välillä tulee se tunne, että haluaisin lähteä keskustaan kävelemään ja katselemaan (ja silloin on helppo sinne lähteä hetkeksi piipahtamaan). Mutta mulle itselleni tällä hetkellä paljon suuremmat onnentunteet tulee itse keitetystä kahvista omalla pihalla linnunlaulua kuunnellen, kuin lattesta take away -mukissa Korkeavuorenkadulla. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisi yleisesti parempi vaihtoehto nauttia se kahvi omalla pihalla, olen ainoastaan yllättynyt omista tunteistani. Luulin, että kaipaisin jotain sellaista, mikä nyt harvemmin edes käy mielessä. Nyt tämä tuli mieleen, kun oikein aloin kaivelemaan näitä “huomioita” mieleni sopukoista.

On monta uutta asiaa, joista pitää itse huolehtia. Toisaalta on myös monta asiaa, joita ei tarvitse enää miettiä. Sekin on mahtavaa. Ja rakastan sitä, että nyt meidän pihalla on tilan lisäksi oma rauha. Rivitaloasumisessa oli puolensa (kuten se, että lapsille oli koko ajan leikkikavereita), mutta mä rakastan sitä, että nyt meidän pihalla on täysin meidän oma rauha. 

Näin parin kuukauden kokemuksella sanoisin, että pientaloasuminen sopii meille. Katsotaan toki sitten uudelleen kun ensimmäinen ongelma tulee joskus vastaan – jotain hajoaa, eikä voikaan vain soittaa huoltoyhtiöön, niinkuin aina ennen on voinut. Täytyy toivoa, että saadaan elää ilman sellaisia huolenaiheita mahdollisimman pitkään. Mutta on se silti sen arvoista. Tämä rauhallinen ja harmoninen fiilis on kultaakin kalliimpi. En osaa selittää sitä tämän paremmin.

Tuleeko teille mieleen asioita, jotka ovat yllättäneet teidät, kun on muuttanut vuokralta omaan kotiin, tai kerrostalosta pari-/omakotitaloon?


15 Responses to “Nämä asiat yllättivät pientaloasumisessa”

  1. - sanoo:

    Olin n. 6 vuotta sitten vielä sitä mieltä ettei voisi missään nimessä muuttaa keskustan alueelta kun max. 2km päähän. Lapsuudesta asti asunut kerros tai luhtitalossa.
    Toisin kävi kun ostettiin miehen kanssa eka oma rivitalokoti keskustasta ainakin 10km matkan päästä, siitä n. vuosi niin ok.talo 8-9km päästä keskustasta. Edelleen moottoritietä pääsee sinne keskustaan 10minuutissa, mutten ikinä enää vosi asua keskustassa tai varsinkaan kerrostalossa. Oma talo ja oma piha on jotain niin ihanaa etten vaihtaisi sitä enää keskustan hälinään ja autojen ääniin.
    Kesät hillutaan päivät lasten kanssa meidän omalla pihalla. Oma ja miehen perhe käy usein meillä grillailemassa ja viettämässä aikaa, joulut vietetään täällä isossa porukassa, joka on ihan parasta.
    On ihana kun omat lapset saa kasvaa tälläisessa ympäristössä, josta lapsena itse aina haaveilin.

    Nyt on haaveena että tulevaisuudessa(kun lapset on jo peruskoulun käyneet) rakennettaisiin oma hirsitalo jonnekkin ihan jeerankuikkaan omaan rauhaan, luonnon helmaan, eikä naapureita kovin lähelle 😀

  2. Marsuli sanoo:

    Omassa talossa ja pihassa kyl tarvii kaikkia erilaisia vempeleitä. Trimmerillä sais kätsysti leikattua noi terassin lattian ympärysheinät jotka töröttää tuossa noin ja kaikkee muuta mihin ruohonleikkurilla ei pääse 🙂

  3. Nimetön sanoo:

    Itse muutin omakotitalosta kerrostaloon ja olan helpottunut.
    Elämä on niin helppoa, kun ei tarvitse huolehtia juurikin siitä kaikesta. Ei tarvitse enää pelätä, vuotaako katto tai hajoaako öljypannu. Se on helpottavaa.

  4. Sikuriina sanoo:

    Hei Iina, ihana postaus. Kirjoitat kauniisti, ja olet tehnyt mielettömiä oivalluksia asuinmuodon vaikutuksista. Asutaan itse omakotitalossa, mutta liikkuvaiset naapurit on vieri vieressä. Nyt ollaan oltu viikko mökillä ja niiin nauttinut tästä oikeasta rauhasta. Etenkin kun oma pää käy ylikierroksilla pienten lasten ja nukkumattomuuden kanssa koko ajan, huomaat, että täällä luonnon ja rauhan keskellä on helpompi hengittää ja olla.

    Ihanaa kesää teille, nauttikaa 💕

  5. Suvi sanoo:

    Mistä tuo viimeisessä kuvassa näkyvä lepotuoli on ostettu?

  6. J sanoo:

    Olen maaseudun kasvatti ja siellä on se oma rauha, jota olen kerrostalossa vuokralla asuessa kaivannut koko ajan. Kerrostaloasunnoissakin on ollut se fiilis, että ovat mun oma paikka, mutta jotain on puuttunut kuitenkin. Nyt olen muutaman kuukauden asunut rivitalossa pois kaupungin keskustasta. Edelleen vuokralla, koska se tässä kohtaa elämää sopii parhaiten. Mutta nyt on taas se ihana rauha ja kodin tunne! Miten ihanaa onkaan, kun on ”oma” piha, jossa touhuta ja myös rauhoittua! Tässä yhdistyy kaupungin läheisyys, mutta on myös enemmän tilaa hengittää ❤️

  7. Satu sanoo:

    Ollaan asuttu omakotitalossa jo 17v. Mut aina talvella se lumi vaan yllättää paljoudellaan ja kun se pitääkin itse kolata. Siellä teillä ei lunta tietty paljoo tule.

  8. Joanna sanoo:

    WAU en kestä tuota teidän pihan vihreyttä ja sen runsasta kasvillisuutta! Oletko ajatellut jo sisustusideoita mahdollisesti tulevaisuudessa?🤩 Tuonnehan saa vaikka ja mitä, on niin hyvän kokoinen terassikin.

  9. Ellu sanoo:

    Tiedän tuon tunteen! Muutin vanhempieni luonta 19 vuotiaana suoraan ensi asuntooni omakotitaloon keskikokoisen kaupungin laidalle, naapureita pienen talon joka puolella. Se oma talo ja oma piha olivat tärkeitä ja meillä on 7 vuodesta siellä ihania muistoja, sinne kannoimme esikoisen synnäriltä. Muutama vuosi sitten muutimme maalle, ja ai että – vaikka asumismuoto ei muuttunut vaan sitä tilaa on vielä enemmän ympärillä ja naapureita ei näy mailla halmeilla! En tiennyt kaipaavani tätä tilaa ja luonnon rauhaa näin paljon! Elämäni paras päätös muuttaa maalle, täällä lapset saavat kasvaa ja olemme huomanneet miehen kanssa ihmisinäkin kasvamme nyt oikeaan suuntaan, sielu lepää. En voisi kuvitella että asuisimme kerrostalossa, kaikki ystävämme asuvat pk seudulla, siellä on kiva käydä – mutta vielä ihanampi on ajaa kiemurteleva kylätie lehmien ohi kotiin <3

  10. Emiliaa sanoo:

    No juurikin tuo tavaroiden yms. hankkimisen määrä! En edes osaa luetella mitä, mutta aivan koko ajan näin 6kk okt- asumisen ajalla on tullut vastaan joku ”tämäkin nyt vaan täytyy ostaa” – juttu vastaan. Ennen asuttiin siis vuokralla. Se on ollut ihanaa okt asumisessa, että pihalla on paljon mukavaa puuhasteltavaa, ja pihalla menee helposti koko päivä. En tykkää pelkästään maata auringossa.😅

  11. Anniinasss sanoo:

    Tulee iloinen fiilis teidän puolesta, että olette löytäneet teille sopivan ja viihtyisän kodin!

    Ja allekirjoitan myös monta asiaa pientaloasumisesta! Myös me muutimme rivitaloon asuttuamme muutoin koko aikuisikämme kerrostalossa. Ennen muuttoa pohdimme myös kerrostaloasuntoja vaihtoehtona sekä eri alueita Helsingissä, mutta olen ikionnellinen, että päädyimme ostamaan kodin, jossa on oma piha! Juurikin noista samoista syistä, mitä kerroit! Varsinkin kesällä piha on ihana kodin jatke, jossa vietämme koko päivän! Ja lasten kanssa ulos lähteminen on niin paljon helpompaa kuin kerrostalossa. En vaihtaisi enää missään nimessä omaa pihaa esimerkiksi kerrostaloon ja keskeisempään sijaintiin. Toki pientaloalueella ei useinkaan löydy kahviloita, pikkuliikkeitä jne., mutta tarvittaessa pääsee keskustaan kätevästi ja varsinkin tässä elämäntilanteessa pienten lasten kanssa tulee ulkoiltua ja leikittyä pihalla. Kahvilat yms.eivät ole tässä arjessa sellaista, mitä kaipaisin päivittäin.

  12. eeva sanoo:

    Onnea vielä teille ! Meillä kesällä etenkin niin ihanaa pihalla, ettei malteta lähteä täältä edes mihinkään 😀 Iso uima-allas vielä kruunaa sen, ettei edes uimarannalle tarvi lähteä. Ystävät tulee onneksi meille <3

  13. Henni sanoo:

    Omakotitalo ❤️

  14. Hackeslaw sanoo:

    Asunut 19 v paritalossa jossa oli etu- sekä takapiha. Lapsia oli joka talossa siihen aikaan joten leikkikavereita löytyi. Asuinalue oli suisittu ja aika iso niin sitä todellista rauhaa ei vaan tullut.
    Kesäsin lähdimme aina Suomeen sukuloimaan.. Siellä sain sitten nauttia todellakin rauhasta. Suurin osa suvusta asuu maalla ja rakastin sitä lehmänpaskan hajuista kesää. 6 kilsaa oli kirkolle jossa sitten sai nähdä enemmän ihmisiä entä lehmiä.

    Kun muutin kotoa ensimmäisen kerran asuin oppilasasunnossa. Sen jälkeen kolmessa eri vuokra-asunnossa melkein keskellä kaupunkia. Ääniä kuului ja oli metakkaa. Neljäs asunto oli pienessä kylässä jossa lähettyviltä tuli sitä lehmänpaskasta hajua, josta todella nautin. Nykyään asustelen oma koti talossa. Naapurit ovat parin sadan metrin päässä. Tämä tontti on viimeinen ennen metsää joten saa olla rauhassa. TÄSTÄ mä nautin. Hiljaisuus. Joskus kuuluu ruohonleikkurin tai traktorin ääntä. Eniten toki lintujen laulua ja saan haistella sitä lehmänpaskaa.

  15. Maisu sanoo:

    Kerrostalosta omakotitaloon muuttaessa yllätti se tuttavallisuus mikä naapureiden vällillä on omakotitaloalueella. Nyt tiedän kaikista naapuritalojen asukkaista jotakin. Ennen en tiennyt edes ammattia, saatikka jutellut muuta kuin tervehdykset.
    Ennen piti ihan keksiä tekemistä joskus, nykyään tekemistä riittää kyllä kotiin liittyvissä hommissa. Koskaan ei tule tylsää. Monta päivää saattaa mennä terassin, autokatoksen ja muiden talon puuosien käsittelyssä/öljyämisessä. Tarkennettakoon, että asumme rapatussa kivitalossa, silti puuosia löytyy sieltä täältä 😉

Kommentoi

Sinun pitää kirjautua kommentoidaksesi.