Viisi kuukautta tässä kodissa | Plussat ja miinukset

27.08.2020

Multa toivottiin postausta siitä, miten tämä koti on täyttänyt meidän tarpeet nyt, kun asumista on takana täällä jo useampi kuukausi. Onko herännyt jotain sellaisia juttuja, joiden toivoisi olevan toisin?  Listasin siis tähän postaukseen plussia ja miinuksia, joita täällä asuessa on tullut mieleen. Jätin kokonaan pois tästä pohdinnat uuden keittiön toimivuudesta ja käyttökokemuksista, koska niistä teen myöhemmin ihan oman (toivotun) postauksensa. Tässä tekstissä keskityin kotiin ihan kokonaisuutena. 

PLUSSAT

– Asumiskulut ovat olleet vielä pienemmät kuin oletimme. Maalämpö on oikeasti ihan huippu ja lämmitys + veden lämmitys -lasku on ollut etenkin näin kesäaikaan erittäin matala. Arvion mukaan se on talvella n. tuplat tästä kesäajan laskusta, mikä on silti erittäin kohtuullinen summa. Vaikka neliöitä tuli lisää, meillä ei mene täällä myöskään käyttösähköön yhtään enempää rahaa kuin ennenkään. Voi olla, että uudemmat kodinkoneet vaikuttavat, sekä tietty se, että on ollut niin valoisaa, ettei juurikaan pidetä lamppuja päällä. Telkkariakin tulee katsottua vähemmän. On myös mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon käytämme vettä todellisuudessa, kun aiemmin maksettiin vaan kiinteää vesimaksua. Ilmeisesti olemme myös veden käytössä melko säästeliäitä. Tämä on ollut mukavaa huomata. Kuten keväällä varovaisesti toivoin, muuton myötä asumiskulut eivät ole juurikaan nousseet.

– Tuntuu edelleen niin hyvältä, että tämä kaikki on meidän. Vaikka koti tuntuu niin kodilta kuin voi vaan tuntua, se on silti jotenkin niin epätodellista, että se on meidän oma. 

– Kodinhoitohuone on ihan loistava keksintö. Toki ilmankin sitä pärjää, mutta onhan se nyt mukavaa kun meillä on sellainen. Puhtaat pyykit kyllä tulevat edelleen joskus olkkariin, jos kodinhoitohuoneessa on sotkua, mutta pääosin kaikki kodinhoito-jutut pysyy siellä, missä kuuluukin. Kodinhoitohuone toimii myös maalaus-studiona lasten kanssa ja milloin missäkin puuhassa. Ja ei tietty oltaisi selvitty niin helpolla keittiörempasta ilman kodinhoitohuoneen vesipistettä ja työtasoa. 

– Oma, ja helsinkiläismittapuulla myös iso, piha on paras ikinä. Ollaan vietetty ihan valtavan paljon aikaa ulkona tänä kesänä ja uskon, että se tulee vaan jatkumaan. Pihalla riittää puuhaa, mutta se on onneksi mukavaa puuhaa. Mä oikeasti odotan jo, että pääsee haravoimaan syksyllä! Ja myöskin meidän katettu terassi on mahtava. Niin vaan vietettiin rapujuhlia vesisateessa, eikä kastuttu ollenkaan ja oli niin mysig tunnelma. 

– Asuinalue on juuri niin ihana kuin toivoimme, samoin kaikki lähialueen palvelut toimivat hyvin. Ollaan oltu erittäin tyytyväisiä etäisyyksiin ja fiilikseen täällä. 

– Kaikki lähimmät naapurit ovat tosi mukavia ja täällä on ihanan yhteisöllinen meininki, mutta kuitenkin ihan oma rauha. Tykkään! 

– Nyt kun tietää, että koti on oma ja mahdolliset ongelmat maksetaan ainoastaan omasta pussista, on jotenkin ihan uudenlainen kunnioitus kotia kohtaan. Täytyy myöntää, että ennen en esimerkiksi ole orjallisesti ihan joka kerta kuivannut lattiaa suihkussa käynnin jälkeen lastalla, jos on laiskottanut. Täällä kuivaan seinätkin. Joka_ikinen_kerta.

– Meillä oli kriteerinä, että sauna on oltava, mutta ollaan ihan yllätytty siitä, miten kovalla käytöllä se sauna on ollut. Se ei ollut mikään sellainen tekijä, johon olisin erityisesti ihastunut asuntoa ostaessamme, mutta ollaan huomattu, että se on aivan hurmaava. Juuri sopiva meidän perheelle ja siellä saa niin hyvät löylyt. Se on yksi mun lemppareimpia asioita tässä kodissa. Parasta on myös vilvoitella saunan jälkeen terassilla!

– Lasten huoneet ovat oikeasti kovassa käytössä ja kaikki sisustusratkaisut niissä ovat toimineet kivasti. Isojen huone on ollut täydellinen kavereiden yökyläilyyn ja he hengailevat huoneessaan mielellään niin yhdessä kuin erikseenkin. Leikit taas ovat pysyneet hyvin kuopuksen huoneessa eli leikkihuoneessa. Leluja ei enää juurikaan tule olohuoneeseen tai alakertaan ylipäätään, mikä on siisteyden ylläpidon kannalta mukavaa.

– Suurin plussa on varmasti se, että ollaan edelleen erittäin tyytyväisiä asunnon pohjaan, huonejakoon ja kaikkeen sellaiseen. Vaikka kirjoittelen täällä remppasuunnitelmista ja sisustuksen mietinnöistä, me mietitään niitä kaikkia vain siksi, että nautitaan siitä miettimisestä niin paljon. Nautitaan siitä, kun saadaan pyöritellä huonekaluja ja miettiä parhaita ratkaisuja ja nautitaan siitä, että saadaan kodista pala kerrallaan vieläkin enemmän oman näköinen. Ollaan jo nyt pystytty toteuttamaan täällä enemmän haaveita kuin missään koskaan ja koti täyttää kaikki ne tarpeet, jotka toivottiinkin sen täyttävän. 

MIINUKSET

– Raju ukkonen ja sade kuuluu täällä niin kovaa, että siihen herää keskellä yötä, vaikka ikkunat on kiinni. Ihan uusi ilmiö mulle, johon en ollut varautunut. Mutta kaipa siihenkin tottuu vielä joskus. Erilainen katto siis varmasti vaikuttaa tähän. Olen myös asunut suurimman osan mun elämästä kerrostalossa, jossa meidän ja katon välissä on ollut muita asuntoja, jolloin tietenkään ropina ei ole ollut niin kova. 

– Kodinhoitohuoneen kaapistot/työtasot & alakerran vessan allaskaappi eivät ole toiminnallisuudeltaan sellaiset, jotka itse olisin valinnut (kuten ehkä keittiön perusteella tiedätte, suosin vetolaatikoita), mutta ollaan pärjätty kyllä. Mutta jossain vaiheessa tullaan varmasti vaihtamaan ne toimivampiin. 

– ÖTÖKÄT! Olen löytänyt meiltä kotoa valtavan hämähäkin, ison tuhatjalkaisen ja hyttyset ja kärpäset nyt on ihan perus. Meillä on yläkerrassa joka ikkunassa sellainen verkko, jotta voi rauhassa tuulettaa, mutta alas pitäisi hommata vielä jotkut yhtä hyvät, mutta katseenkestävät ratkaisut oviaukkoihin. Se on kuitenkin ehkä laskettava plussaksi, että olen alkanut tottua ötököihin, ainakin paremmin kuin ennen. Mutta kyllä ne isoimmat saa mut edelleen kiljumaan. Ja sekin on plussa, että täällä ei ole juurikaan ampiaisia. Rauhallisia kimalaisia kyllä, mutta ei pelottavia amppareita. 

– Ollaan vieläkin melko tietämättömiä ja joka viikko tai ainakin kuukausi tuntuu olevan jotain selvitettäviä asioita tai yllätyksiä. Jonkun eläimen kaivamia kuoppia pihalla tai jotain muuta, mitä pitää googlata. Tämä nyt ei ehkä ole varsinainen miinus sinällään, ollaan innokkaita oppimaan ja monia uusia juttuja on kiinnostavaa opetella. Mutta välillä naurattaa, että taasko jotain.

Tein aikaisemmin sen postauksen, että mitkä meidän toiveet toteutuivat tässä asunnossa ja mitkä eivät. Vielä useamman kuukauden asumisen jälkeen ollaan tosi samoilla linjoilla ihan kaikesta, mitä siinä kirjoitinkin. Fiilis on edelleen se, että ne asiat saatiin, joilla oli merkitystä ja hyvin ollaan pärjätty ilman niitä, joita ei saatu. Nuo listaamani miinukset eivät tavallaan edes ole ”miinuksia”, koska en vaan keksinyt mitään enempää. Ja se onkin varmaan ihan hyvä, sillä täällä olisi tarkoitus asustella pitkään. En voi enkä halua kuvitella meitä minnekään muualle kuin tähän kotiin, niin hyvä täällä on olla.

Meidän koti <3


10 suoraa kysymystä rahasta osa 3

14.06.2020

Tein viime vuonna maaliskuussa ja lokakuussa 10 suoraa kysymystä rahasta -postaukset. Alkuperäinen postausidea on peräisin Sara Tickle -blogista ja samalla kaavalla tehtyjä postauksia löydät useista eri blogeista. Ne osoittautuivat todella suosituiksi ja niitä oli munkin mielestä hirveän hauskaa tehdä. Ajattelin, että nyt kun maailman taloustilanne on tänä keväänä muuttunut ja toki myös meidän oma on muuttunut sen myötä, kun ostettiin oma koti, niin voisi olla hauskaa antaa mahdollisuus kysyä mikä nyt mieltä askarruttaa. Jonkin verran kysymyksiä on toki tullutkin instassa muutenkin esim. DM:llä ja myös blogin kommenteissa, mutta ajattelin, että olisi kivempaa tapani mukaisesti puhua suoraan ja vastata kerralla kunnolla. Sen pidemmittä puheitta, tässä siis tulee vastaukset teidän kysymyksiin rahasta.

1. Säästimmekö ASP-tilille ennen asunnon ostoa? Jos joo, niin suosittelemmeko sitä?

Me otettiin ASP-tili joskus muistaakseni v. 2011 tai 2012 pankkivirkailijan ehdotuksesta. Säästimme sinne minimisumman kuukaudessa ehkä noin vuoden tai kahden ajan, mutta meille tuli tarve sille rahalle ja lopetimme ASP-tilin kokonaan ja nostimme rahat (joka ei ollut vielä kovin iso summa edes vaan alle 1000€). Onhan ASP-tili fiksu, etenkin jos on ostamassa sellaista kotia, johon ASP-lainan määrä riittää ja muuten ASP-ehdot täyttyvät. Meille se ei kuitenkaan ollut fiksu varsinkaan enää nyt, koska ASP-lainan enimmäismäärä esim. Helsingissä on 180 000 (lähde: OP) ja sillä ei saa mitään sellaista asuntoa, johon meidän perhe mahtuisi. 

EDIT: ASP-laina on fiksu ja sen kaveriksi voi ottaa ”tavallista” asuntolainaa, mikäli tarvittu lainamäärä ylittää enimmäissumman, kannattaa lukea siitä lisää esimerkiksi valtiokonttorin sivuilta tai oman pankkisi sivuilta. Onneksi meillä ei vaikuttanut kuitenkaan lainan saantiin se, että ei säästetty ASP-tilille ja saatiin muutenkin lainaa hyvillä ehdoilla. Tässä päästään siihen, miten hitsin tärkeää olisi saada laajasti talouskasvatusta ihan kaikille (ks. 10. kysymys), sillä vaikka itse koen lukeneeni ja selvittäneeni asioita tosi paljon ja keskustelleeni paljon pankissa, en silti ollut ymmärtänyt esimerkiksi ASP-säästämistä oikein. 

2. Millainen budjetti meillä oli asunnon ostamiselle ja miksi juuri se? 

Meidän maksimibudjetti asunnon ostolle oli n. 550 000€. Se tuntui realistiselta summalta, jolla voisi löytää meidän tarpeita vastaavan kodin Helsingistä meidän toivealueilta, johon meidän perhe mahtuisi edes jotenkin. Se tuntui myös sellaiselta summalta, jonka myötä asumiskulut eivät kasvaisi liian suuriksi aiempaan nähden.

3. Paljonko meidän uusi asunto maksoi ja kuinka paljon jouduimme ottamaan velkaa sitä varten/kuinka paljon oli omarahoitusosuutta? 

Uusi asunto alitti meidän maksimibudjetin joillakin kymmenillä tuhansilla euroilla, mikä oli oikein mukava yllätys. Meillä oli omarahoitusosuutta n. 10% asunnon hinnasta. (Ensiasunnon ostajille 5% riittää, seuraavissa asunnoissa pitää olla 15%). 

4. Millaiset ehdot meillä on asuntolainassa, esim marginaali & maksuaika? Vinkit lainaneuvotteluihin?

Meillä on korkomarginaalina 0,4. Maksuaikana meillä on 25 vuotta. Esim. tässä Salkunrakentajan artikkelissa on hyviä esimerkkejä siitä, miten korkomarginaali vaikuttaa lainan kokonaishintaan. Suosittelen ehdottomasti lainatarjousten kilpailuttamista. Niissä on aivan valtavan suuria eroja eri pankkien välillä niin lainan määrässä, marginaalissa kuin maksuajassakin. Kannattaa hakea tarjous useammasta pankista. Asuntolainan voi kilpailuttaa myös myöhemmin, vaikka sen olisi jo ottanut toisesta pankista. Kannattaa kokeilla. Myös tässä YLE:n artikkelissa on kerrottu hyvin lainojen koroista ja siitä, miten esimerkiksi lainan lyhennystapa (annuiteetti, tasaerä vai tasalyhennys) vaikuttaa lainan hintaan ja mitkä tekijät vaikuttavat pankin tarjoamaan marginaaliin. 

5. Ovatko asumiskulut muuttuneet tai kasvaneet aiemmasta omistusasunnon myötä? Paljonko lyhennämme lainaa kuukausittain?

Itse asiassa tähän asti asumiskulut ovat olleet jopa matalammat kuin aiemmin (mutta ei olla vielä saatu ekaa 3kk sähkö- ja vesilaskua, eli todellisuus tulee vastaan piakkoin). Uskoisin kuitenkin, että mikäli meidän himosaunominen ei ole liikaa nostanut sähkölaskua, asumiskulut ovat suunnilleen samat kuin aiemminkin tai maksimissaan alle 100€/kk korkeammat. 

6. Miten korona on vaikuttanut meidän töihin ja tuloihin? Onko töitä siirtynyt tai peruuntunut kokonaan tai olenko itse perunut niitä?

Olen siitä onnekas, että minulla ei ainakaan vielä ole peruuntunut kokonaan yhtään työprojektia. Siirtynyt sen sijaan on useampia kamppiksia syksylle sekä yksi ihana tapahtuma, joka piti järjestää huhtikuun alussa, on siirtynyt näillä näkymin elokuulle. Korona vaikutti siten, että yhteistyötarjouksia tuli keväällä vähemmän ja lyhyemmällä varoitusajalla kuin aiemmin. Töitä on kuitenkin kokonaisuutena ainakin toistaiseksi ollut yhtä paljon kuin ennenkin, mutta tosiaan siinä missä aiemmin työtilanteen tiesi varmasti kuukausia etukäteen, nyt onkin tiennyt vain päiviä tai viikkoja – mikä on tuonut epävarmuutta ja ahdistusta ja halun pitää entistäkin tiukemmin kiinni tienatuista euroista. Viime viikkoina tilanne on alkanut taas tasaantumaan, mutta edelleen kaikki menee nopeammassa aikataulussa kuin ennen. Tästä syystä saattaa käydä esim. niin, että yhdelle viikolle kasaantuu paljon kamppiksia ja toiselle ei ollenkaan. Otto on edelleen opintovapaalla ja opinnot ovat jo aivan loppusuoralla. Virtuaalisiin monimuoto-opintoihin korona ei vaikuttanut mitenkään.

7. Koenko, että olemme taloudellisesti vakaalla pohjalla? Pelottaako tai stressaako tulevaisuus?

Koen, että olemme taloudellisesti vakaalla pohjalla koronatilanteesta huolimatta, koska meillä on säästöjä ja nyt omistusasunnon myötä meillä on mahdollisuus tarvittaessa hakea esimerkiksi lyhennysvapaata, jos tulisi tiukempia kuukausia eteen. Yrittäjänä on myös se vapaus kehittää kassavirtaa myös uudenlaisilla tavoilla ja nopeassakin tahdissa, eli kaikki munat ei ole samassa kulhossa, eikä minulla ole vaaraa tulla irtisanotuksi, koska olen itse itseni pomo. Silti tulevaisuus on pelottanut ja emme ole esimerkiksi tehneet kaikkia niitä investointeja, joita alunperin suunnittelimme tekevämme tänne kotiin jo tänä kesänä. Mieluummin pidän nekin rahat nyt säästössä ja seuraan tilannetta. 

8. Kuinka paljon säästämme rahaa kuukausittain ja olemmeko koronan ja talon oston aikana pystyneet säästämään samalla tavalla kuin ennenkin? Säästämmekö lapsille, miten?

Säästämme rahastoihin kuukausittain vähintään 5-10% kuukausituloista (säästetty summa on sama, mutta tulot vaihtelee). Meillä säästöt menevät automaattisesti tililtä aina, eikä niitä ole tauotettu tänäkään keväänä. Tarkoitus on nostaa säästettävää summaa entisestään, kunhan syksyn työtilanne on täysin selvillä. Säästämme myös jokaiselle lapselle tietyn automaattisesti tililtä lähtevän summan joka kuukausi. Olen kertonut enemmän lapsille säästämisestä tässä postauksessa. Lisäksi asuntolainan lyhentäminen kerryttää meidän omaa varallisuutta myös nykyisin, mikä on suuri muutos entiseen. 

9. Kuinka paljon rahaa pitää olla säästössä, jotta on turvallinen olo?

Mulla itselläni alkoi olla turvallinen olo rahan kanssa siinä vaiheessa, kun säästössä oli kolmen kuukauden tuloja vastaava summa. Tulojen (ja menojen) kasvaessa sekin muuttuu, että kuinka paljon rahaa pitää olla säästössä, jotta on turvallinen olo. Mitä isommat menot, sitä enemmän pitää olla säästössä. Tänä keväänä olen ollut säästöjen olemassaolosta erityisen kiitollinen. Vaikka tulevaisuus on ahdistanut, on tiennyt, että on kuitenkin pelivaraa vaikka kaikki työt peruuntuisivat. 

10. Onko meillä ikinä ollut maksuhäiriömerkintää tai pahoja vaikeuksia laskujen maksussa?

Meillä ei kummallakaan koskaan ole ollut maksuhäiriömerkintää. Nuorena kouluttamattomana perheenä kuitenkin olimme alkuun todella pienituloisia ja silloin jokainen kuukausi oli yhtä selviytymistä ja laskimen kanssa kaupassa käyntiä. Selvisimme vain tarkalla budjetoinnilla, jonka opettelin tyhjästä. 

Tilastokeskuksen mukaan lähes 400 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä ja niihin liittyy ihan kauheaa häpeää ja ne aiheuttavat paljon hankaluuksia. Mun mielestä se niiden ympärillä oleva stigma pitäisi poistaa ja löytää keino auttaa ihmisiä selvittämään raha-asiat (ja keino saada ihmiset matalalla kynnyksellä sen avun pariin). Monen ihmisen pitäisi myös ymmärtää se, että todellakaan aina talousvaikeudet eivät ole ihmisen oma syy. Esimerkiksi terveydelliset ongelmat voivat johtaa pahoihin talousvaikeuksiin, joissa ihminen tarvitsee apua ja tukea eikä syyllistämistä. Kouluissa pitäisi myös ehdottomasti olla enemmän talouskasvatusta, koska on niin paljon lapsia, jotka eivät sitä saa kotoa ollenkaan. Taloustaitojen puute aiheuttaa valtavaa epätasa-arvoa ihmisten välille. 

Aiemmissa postauksissa on vastaukset moniin kysymyksiin, joita kysyttiin myös nyt. mm. tulot, kuukausittaiset menot, ruokakulut, säästäminen ja sijoittaminen, pihistäminen ja panostaminen sekä rahapolitiikka lasten kanssa (esim. onko meillä viikkorahaa yms.) vastaukset löytyvät niistä. Löydät aiemmat postaukset alta: 

Osa 1

Osa 2


Nämä asiat yllättivät pientaloasumisessa

04.06.2020

Kaksi kuukautta tässä kodissa takana ja moni asia on kyllä yllättänyt tähän mennessä. 

Yksi suurimmista yllätyksistä on ollut se, miten hiton paljon asioita pitää vaan ostaa! Ja me vielä ollaan päästy helpolla, koska ihanat edelliset asukkaat jättivät meille tänne esim. naapureiden kanssa puoliksi ostetun sähkökäyttöisen ruohonleikkurin. Mutta siis niin monet jutut puutarhaletkusta (ja sen telineestä) korkeisiin tikkaisiin ja jopa postilaatikon nimikyltti! Siis tottakai ne pitää itse ostaa, mutta kun on aina asunut ennen vuokralla tai asoasunnossa, niin joku muu on huolehtinut niistä. Nyt ei. 

Ja siis vaikka joku nurmikon kastelu, niin tietenkin sitä pitää kastella ja hoitaa, mutta ei siihen ole koskaan kiinnittänyt ennen huomiota, kun joku muu, kuten huoltoyhtiö on aina huolehtinut tällaiset asiat. Ei se nurmikko itsekseen nättinä pysy jos ei kesällä vaikka sada yhtään.

Jätehuollon toteutumisesta täytyy huolehtia itse. Lämmitys, vesi ja sähkö – kaikki sopimukset piti tehdä ihan itse ja mittarilukemiakin täytyy seurata. Ei meillä ennen ole ollut mitään käsitystä siitä, paljonko kulutamme esim. vettä kuukaudessa, kun ei ole ollut mittareita vaan kiinteä maksu per hlö/kk, joka menee suoraan. Täytyy myös pysyä kärryillä kodin eri toimintojen huolloista. Vesikiertoisen lattialämmityksen virtauksista, ilmanvaihtokanavista ja siitä, että sadevesiviemärit eivät tukkeudu (+ miljoonasta muusta asiasta). Onneksi saimme kaikkeen hyvät kirjalliset ohjeet edellisiltä asukkailta, joilla on jo vuosien kokemus juuri tästä talosta ja sen seuraamisesta ja ylläpidosta. Olemme niistä ikuisesti kiitollisia. 

Yksi iso yllätys mulle on ollut se, miten elementissään Otto on täällä. Hän muistaa kaikki ne asiat, mistä pitää itse huolehtia ja huolehtii niistä mielellään. Näiden kuukausien aikana on vaan vahvistunut se tunne, että oli todellakin oikea juttu muuttaa tänne keskustan sijaan, jota myöskin harkittiin vahvasti. Kun mä näen miten onnellinen hymy kasvoillaan Otto leikkaa pihalla nurmikkoa, kiusoittelee lapsia puutarhaletkusta syöksyvällä vedellä ja tsekkailee meidän istutuslaatikoiden tilannetta, mulla on niin hyvä fiilis.

Ainahan me oltiin puhuttu tästä ja Otto on meidän yhteisten vuosien aikana muistellut haikeana lapsuuttaan, puutarhanhoitoa äitinsä kanssa yhdessä ja kaikkia niitä pientaloasumisen hyviä puolia. Ennen tänne muuttoa en osannut samaistua niihin muistoihin, enkä ollut edes tajunnut miten suuri merkitys näillä asioilla oli Otolle. Tiedän, että se näkyy muillekin, sillä saan lähes päivittäin viestejä, joissa hihitellään sille, miten onnelliselta Otto näyttää pihalla heiluessaan. 

Koska itse en ole koskaan ennen asunut näin, en voinut tietää miten onnellinen fiilis tästä mulle tulisi. En tiennyt miltä se tuntuu, kun on oma piha. Olen aina luullut, että se mun rauhallinen ja hetkeen keskittyvä fiilis Oulussa johtuu pelkästään siitä, että saa olla rakkaiden ihmisten ympäröimänä. Ja paljon niillä ihmisillä onkin merkitystä. Mutta osa siitä hyvästä olosta on aina tullut siitä, kuinka paljon ollaan Oulussa kesäisin ulkona. Siitä vapauden tunteesta, kun on tilaa hengittää.

Hengataan kesäisin Oulussa pihalla aamusta iltaan, kun se on niin helppoa. Ja nyt sen fiiliksen voi kokea myös kotona. Tämä on ehkä kaikista lähimpänä mun saavuttamatonta unelmaa (sitä, että Oulu ja Helsinki olisivat kartalla vierekkäin). Täällä tuntuu niin paljon Oululta kun ilman ihmisiä on mahdollista. 

En oikeasti tiennyt, että nauttisin näin paljon tästä rauhallisuudesta. Luulin, että kaipaisin myös sitä keskustan vilinää, pieniä kahviloita, kivijalkaliikkeitä ja ihmispaljoutta, kuten kaipasin meidän vanhassa kodissa asuessa. Mutta täällä en kaipaa niitä ollenkaan mun jokapäiväiseen arkeen. Luulin, että mun sisällä tulisi aina olemaan se ristiriitainen fiilis, jossa toinen haluaa omaa taloa ja toinen haluaa asua Ullanlinnassa, mutta olin väärässä.

Toki välillä tulee se tunne, että haluaisin lähteä keskustaan kävelemään ja katselemaan (ja silloin on helppo sinne lähteä hetkeksi piipahtamaan). Mutta mulle itselleni tällä hetkellä paljon suuremmat onnentunteet tulee itse keitetystä kahvista omalla pihalla linnunlaulua kuunnellen, kuin lattesta take away -mukissa Korkeavuorenkadulla. Enkä nyt tarkoita sitä, että olisi yleisesti parempi vaihtoehto nauttia se kahvi omalla pihalla, olen ainoastaan yllättynyt omista tunteistani. Luulin, että kaipaisin jotain sellaista, mikä nyt harvemmin edes käy mielessä. Nyt tämä tuli mieleen, kun oikein aloin kaivelemaan näitä “huomioita” mieleni sopukoista.

On monta uutta asiaa, joista pitää itse huolehtia. Toisaalta on myös monta asiaa, joita ei tarvitse enää miettiä. Sekin on mahtavaa. Ja rakastan sitä, että nyt meidän pihalla on tilan lisäksi oma rauha. Rivitaloasumisessa oli puolensa (kuten se, että lapsille oli koko ajan leikkikavereita), mutta mä rakastan sitä, että nyt meidän pihalla on täysin meidän oma rauha. 

Näin parin kuukauden kokemuksella sanoisin, että pientaloasuminen sopii meille. Katsotaan toki sitten uudelleen kun ensimmäinen ongelma tulee joskus vastaan – jotain hajoaa, eikä voikaan vain soittaa huoltoyhtiöön, niinkuin aina ennen on voinut. Täytyy toivoa, että saadaan elää ilman sellaisia huolenaiheita mahdollisimman pitkään. Mutta on se silti sen arvoista. Tämä rauhallinen ja harmoninen fiilis on kultaakin kalliimpi. En osaa selittää sitä tämän paremmin.

Tuleeko teille mieleen asioita, jotka ovat yllättäneet teidät, kun on muuttanut vuokralta omaan kotiin, tai kerrostalosta pari-/omakotitaloon?


Mitä meidän kodin etsintä -projektille kuuluu?

29.05.2019

Mua oikeastaan hävettää melkein kirjoittaa tämä postaus, kun oltiin talvella niin varmoja siitä, että ollaan tehty nyt hyvä suunnitelma ja päätöksiä, ja tiedetään tasan mitä halutaan. Tai siis, missä halutaan asua ja miten. Tässä kuluneen puolen vuoden aikana, kun ollaan asuntoja etsitty, katseltu ja tutkittu, meidän mieli on muuttunut jatkuvasti.

Näiden kuukausien aikana me ollaan huomattu se, miten paljon menee aikaa liikkumiseen päivän aikana niinä päivinä, kun mulla on tapaamisia tai tilaisuuksia. Se katkaisee työpäivän ihan täysin, jos lähden käymään lounastapaamisessa keskustassa. Ollessani taaperon kanssa kotona, vähensin tapaamiset ja tilaisuudet ihan minimiin, jolloin se ei juurikaan häirinnyt enkä sitä huomannut. Mutta tällä hetkellä mulla menee aina vähintään 2-4 päivää viikosta tapaamisissa ja tilaisuuksissa, jolloin sillä niihin kuluvalla ajalla on  merkitystä.

Matkoihin menee 45min per suunta julkisilla, jolloin esim. 1h tapaaminen vie lähes kolme tuntia päivästä. Tai jos on kaksi tilaisuutta, joiden välissä on tunti. Silloin niihin meneekin jo yhteensä viisi tuntia. Ja toki, vaikka matkojen aikana voi hoitaa esim. puheluita ja sähköposteja, se vaikuttaa silti tosi paljon siihen, minkä koen kuitenkin olevan pääasia: kirjoittamiseen. Siihen tarvitaan aikaa ja erityisesti rauhaa.

Tietysti tämän voisi ratkaista hankkimalla esim. toimistotilan keskustasta ja tekemällä siitä itselle tukikohdan työpäiviin, silloin se 45min menisi vain aamuisin ja iltaisin matkoihin. Mutta tällä hetkellä koen, että haluan tehdä töitä pääosin juuri kotoa. Se on se mun juttu. Pystyn maksimoimaan ajankäytön niinä päivinä kun muita menoja ei ole, ja mulle sopii parhaiten kirjoittaminen oman kodin rauhassa. En myöskään halua maksaa erikseen toimistotilan vuokraa koko ajalta, jos käyttäisin sitä vain niinä päivinä kun hengaan keskustassa.

Ilmastoraporttikin herätteli ajattelemaan pidemmällä tähtäimellä. Halutaanko me jatkaa asumista kaukana, jolloin omaa autoa tulee väistämättä käytettyä julkisia, pyörää ja kävelyä enemmän? Halutaanko me ostaa iso talo tai paritalon puolikas? Vai haluttaisiinko me asua vähän lähempänä ja tiiviimmin tai edes samoissa neliöissä kuin nyt ja pienentää meidän hiilijalanjälkeä nykyisestä edes vähän? Tarvitaanko me iso ja valtava talo meidän ympärille, vai riittäisikö kompaktimman kodin ympärille inspiroiva ympäristö, harrastusmahdollisuudet ja läheiset, joista suurin osa asuisi siinä samassa ympäristössä?

Nyt asutaan kaukana lasten harrastuksista, jolloin heitä joutuu väistämättä vielä vuosien ajan viemään ja hakemaan useana iltana viikossa, varsinkin kun he kasvavat ja esim. viikottaisten treenikertojen määrä on jo nyt lisääntynyt kahdella ja kolmas vasta aloittelee harrastus-uraansa. Haluttaisiinko asua kaikkien harrastusten lähellä, jolloin he voisivat itsekin käydä niissä helposti? Tällöin ei tarvitsisi ollenkaan miettiä sitä puolta, kuinka monta iltaa viikossa pystyy tulevaisuudessa itse viettämään harrastusrumban parissa, vaan treenimäärän voisi valita puhtaasti lapsen oman kiinnostuksen pohjalta.

Halutaanko asua kaukana läheisistä, jolloin heitä on mahdotonta tavata niin usein kuin haluaisi? Vai haluttaisiinko asua lähempänä, jolloin voisi sopia esim. extempore-treffit samalle illalle milloin vaan. Silloin meillä olisi tukiverkkokin lähellä ja voitaisiin lähteä vaikka Oton kanssa muuten vaan leffaan joku ilta sen jälkeen, kun lapset on menneet nukkumaan, kun joku läheisistä voisi helposti vaikka tulla meille hengailemaan ja valvomaan lasten unta.

Tai entä jos vaikkapa Otto saisi mielettömän mahdollisuuden lähteä ulkomaille vuoden työprojektiin? Jos meillä olisi iso talo kaukana keskustasta, sitä voisi olla vaikea saada vuokrattua vuodeksi tai myytyä pois nopealla aikataululla. Mutta jos meillä olisi fiksun kokoinen perhekoti lähellä keskustaa, sen voisi hyvinkin saada vuokrattua määräaikaisesti. Ulkomailla asuminen on yksi meidän suurista haaveista, joka voisi olla mahdollista toteuttaa, jos tehdään sen eteen kovasti töitä. Lapsillekin voisi olla aivan mieletön kokemus olla joskus vuosi kansainvälisessä koulussa ja tutustua uuteen kulttuuriin ja kieleen. Suuri seikkailu, josta voisi oppia aivan älyttömän paljon. Mutta sekin on vain jos – eihän sitä voi vielä tietää mitä vaikka seuraavan viiden vuoden aikana tapahtuu.

Sitten on vielä se toinen puoli, joka haluaa tarjota lapsille lapsuuden siellä samassa tutussa paikassa, jossa he ovat aina asuneet. Samassa koulussa, samojen kavereiden kanssa, jotka heillä aina on ollut. Toisaalta olen tajunnut sen, että vaikka me itse päätettäisiin asua aina samassa paikassa, muut voivat kuitenkin muuttaa. Vaikka me pysyttäisiin aina paikallaan, kaikki muu ympärillä voi kuitenkin muuttua ihan milloin vaan. Mehän päätetään vain siitä, mitä meidän perhe tekee. Ikinä ei voi elämässä tietää mitä tapahtuu, ei meidän eikä muiden.

En kuitenkaan koskaan haluaisi lapsille sellaista tunnetta, että he eivät juurru mihinkään ja heidät raahataan aina uuteen paikkaan kun he ehtivät tottua edelliseen. Haluan, että heillä on turvallinen olo ja he voivat rakentaa kestäviä ystävyyssuhteita ja muistoja. Haluan, että koti on heille tuttu ja rakas turvapaikka. Siksi mulle on todella tärkeää kuunnella heitä herkällä korvalla tässä asiassa.

Me ollaan Oton kanssa kaksi ääripäätä omien lapsuuksiemme kanssa: Toinen on asunut lapsuutensa rauhallisessa pikkukaupungissa lähellä pääkaupunkia ja toinen asunut keskustassa korttelin päässä metroasemasta. Toinen on asunut kyllä lapsuudessa ulkomailla, mutta sen jälkeen käynyt eskarin, peruskoulun ja lukion samassa paikassa, samojen ihmisten kanssa. Toinen taas on vaihtanut koulua alakoulun jälkeen eri yläkouluun kuvisluokalle, puolivälissä yläkoulua Helsingistä Ouluun ja vielä kesken lukion vaihtanut lukiota. Ja aina tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia ystäviä vanhojen lisäksi.

Kummallakin meillä on ollut onnellinen lapsuus ja meillä on molemmilla paljon ystäviä, myös niitä ystäviä, jotka on tuntenut ihan ikuisuuden. Se, että muuttaisi eri paikkaan ei siis ainakaan mun mielestä sulje pois kestävien ystävyyssuhteiden mahdollisuutta, enkä itse osaa nähdä myöskään koulun vaihtamista lähtökohtaisesti huonona asiana. Mulle se oli aina jännittävää ja hauskaa, vaikka oli se tietty myös aina vähän haikeaa. Me juteltiin aina äidin kanssa avoimesti siitä, kun vaihdettiin paikkaa ja äiti antoi aina mun osallistua päätöksentekoon tosi vahvasti.

En itsekään siis ikinä haluaisi, että lapset joutuvat käymään tällaisia isoja muutoksia läpi, elleivät itse missään nimessä sitä halua. Koskaan en pakottaisi lapsia siihen, mikäli he itse olisivat täysin sitä vastaan. Ennemmin pakottaisin itseni silloin asumaan siellä, missä lapsilla on paras olla ja valitsisin tehdä elämästä mahdollisimman hyvää siellä niillä resursseilla mitä on ja keksimään muunlaisia ratkaisuja.

Me ollaan tänä keväänä kyseenalaistettu aivan kaikki asumiseen liittyvät suunnitelmat ja se on tehnyt asunnon etsinnästä vaikeaa. Ei me oikeasti tiedetäkään mitä me halutaan.

Helpointahan olisi siis vaan olla päättämättä mitään ja jatkaa tässä nykyisessä asumista hamaan tulevaisuuteen. Samaan aikaan säntillistä säästäjää kuitenkin ärsyttää laittaa jäätävä summa rahaa jonkun muun taskuun joka kuukausi, kun sen voisi myös käyttää kokonaan omaan asuntoon ja omaisuuden kerryttämiseen. Silmissä vilisevät euron kuvat ja hirvittää se, miten iso summa rahaa niistä asumisoikeus-vastikkeista vuodessa tai kolmessa kertyy.

Tämä oli tosi helppoa silloin kun keskusta (tai asunnon ostaminen) ei edes ollut mikään realistinen vaihtoehto meille taloudellisesti, mutta nyt kun on vaihtoehtoja, on myös vaikeuksia päättää. Tämä on niin pirun iso päätös! En tiedä, halusin vaan kertoa tämän, kun joku varmasti jo ihmettelee, että miksi me ei olla jo ostettu kotia. Niin siksi, kun ei me osata päättää. Siksi me ollaan painettu jarrua. Eikä meillä ole hajuakaan miten tällaisen päätöksen saa tehtyä tai onko olemassa ratkaisua, joka ei ahdistaisi ollenkaan.

Miten voi tehdä tällaisen suuren päätöksen? Pitäisikö meidän tehdä joku + ja – -lista ja vaan rationaalisesti miettiä kumpi on parempi ratkaisu, vaikka se tuntuu mahdottomalta? Pitäisikö vaan tehdä joku päätös ja just go with the flow? Vai pitäisikö vaan rauhassa odotella, että miltä tuntuu vaikka vuoden päästä ja selkenevätkö ajatukset nykyisestä?  


10 suoraa kysymystä rahasta

06.03.2019

Törmäsin Sara Vannisen Tickle Your Fancy -blogissa ja Mona Visurin Mona’s Daily Style -blogissa mahtavaan 10 suoraa kysymystä rahasta -postaukseen ja halusin ehdottomasti toteuttaa oman tästä aiheesta. Rahapuhe on viime vuosina muuttunut yleisemmäksi ja neutraalimmaksi, mikä on todella hienoa. Silti siihen liittyy yhä edelleen todella paljon salailua ja häpeää ja sellaista, että ei uskalleta puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

Täytyy myöntää, että myös mua jännittää hirveästi puhua tästä aiheesta. Vaikka monet puhuvat tosi rohkeasti rahasta ja moni ihminen kokee sen nykyisin jo aivan tavallisena puheenaiheena, on myös paljon ihmisiä, jotka edelleen ajattelevat rahasta puhumisen olevan esimerkiksi leuhkimista. Rahan puutteesta on tänäkin päivänä paljon sallitumpaa puhua kuin siitä, miten rahaa käyttää. On enemmän ok sanoa, että rahaa ei ole, kuin kertoa, että tulee ihan mukavasti toimeen. Sen pitäisi muuttua niin, että jokainen voisi puhua rahasta suoraan, oli sitä paljon tai vähän tai sopivasti.

Ilman Saran ja Monan esimerkkiä en olisi uskaltanut ottaa lukuja tässä esille. Vaikka luvuthan ne on, jotka kaikkia kiinnostavat kun tällaista postausta tulee lukemaan.  Ja tottahan se on, että vain puhumalla asioista avoimesti voi raottaa salaisuuksien verhoa. Mä uskon, että avoimuus luo tasa-arvoa tässäkin asiassa.

Kysyin teiltä Instagram Storiesin puolella, mitä te haluatte tietää rahasta ja tehän vastasitte. Sain kymmeniä kysymyksiä, joiden joukosta mä valitsin kymmenen. Onneksi monet kysymykset olivat myös samoista aiheista ja muutamia yhdistelin niin, että pystyn kertomaan hieman monipuolisemmin. Älyttömän suuri kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneille ja tässäpä tulisi nyt mun suorat vastaukset suoriin kysymyksiin rahasta.

10 suoraa kysymystä rahasta

1. Kuinka paljon tienaat vuodessa? Kumpi teidän perheessä tienaa enemmän, sinä vai Otto?

Viime vuonna tienasin karvan vajaat 100 000 euroa, josta maksoin toki myös ison siivun veroja. Yrittäjänä palkan maksu on kuitenkin vähän erilaista kuin palkansaajana. En maksa itselleni joka kuukausi yhtä suurta palkkiota, vaan se vaihtelee suuresti. Osa tästä summasta koostui muille yrityksille tekemästäni sisällöntuotannosta.

Minä tienaan enemmän ja näin on ollut jo muutaman vuoden. Nyt varsinkin kun Otto on opintovapaalla, päävastuu perheen elatuksesta on minulla. Näin oli myös Oton vanhempainvapaan aikana. Se sopii tosi hyvin meille. Ensimmäisinä vuosina tilanne oli aivan toisinpäin, kun minä olin minimi-äitiysrahalla kotona lasten kanssa ja Otto taas on ollut alusta asti vakitöissä.

2. Onko teillä yhteiset rahat vai omat rahat? Entäs omat tilit vai yhteiset tilit? Kuka maksaa mitäkin?

Meillä on aina ollut 100% yhteiset rahat. Molemmilla on omia tilejä ja molemmat säästävät myös omiin rahastoihin, mutta kummallakin on käyttöoikeus tileihin ja kaikki mitä tulee on yhteistä. Vaikka meillä on lähes aina ollut niin, että jompikumpi tienaa huomattavasti enemmän, ollaan aina pidetty itsestään selvänä, että meillä ei ole mun tai sun rahoja. Mä hoidan meillä laskujen maksun ja muut käytännön asiat, mutta maksan niitä ihan yhtä lailla kummankin tililtä. Ollaan ehkä muutama vuosi sitten n. vuoden verran tienattu suunnilleen yhtä paljon, mutta ennen sitä Otto tienasi mua paljon enemmän ja nykyisin taas päävastuu taloudesta on mulla.

3. Miten paljon rahaa kuluu kuukaudessa ruokaan ja päivittäistavaroihin? Entäs viikossa? Mihin kuluu eniten rahaa kuukaudessa? Missä asioissa pihistätte ja mistä ette ole valmiita tinkimään?

Me pyritään siihen, että käytettäisiin kotona valmistettavaan ruokaan ja päivittäistavaraan n. 200€ viikossa, eli n. 800-900€ kuussa, koska se tuntuu järkevältä summalta. Usein menee kuitenkin enemmän, koska meidän ei ole absoluuttinen ”pakko” pysyä tuossa summassa. Eniten rahaa meillä menee ruokakauppaan ja ulkona syömiseen, koska ruoka on vaan niin hyvää, heh.

Me pihistetään esim. siivousvälineissä ja päivittäistavarassa: voin hyvin ostaa kaupan oman merkin talouspaperia, leivinpaperia, siivousrättejä tai mopin, eikä tarvitse olla aina sitä hienointa merkkiä. Ruuasta ei tingitä, se on meillä aina ykkönen ja eniten katson sitä, missä ruoka on valmistettu ja mitä se sisältää. Voin kyllä ruuassakin ostaa kaupan omaa merkkiä, jos ravintoarvot ja tuotanto-olosuhteet on kohdallaan. Halutaan syödä terveellisesti ja monipuolisesti ja innostutaan helposti uusista resepteistä. Ei tingitä myöskään terveydestä ja turvasta, vaan meillä on kattavat henki-, tapaturma- ja sairaskuluvakuutukset kaikilla.

4. Jääkö teillä kuukausittain rahaa säästöön ja/tai sijoittamiseen? Harrastatko säästämistä tai sijoittamista? Kuinka paljon rahaa säästät tai sijoitat kuukaudessa? Paljonko rahaa on säästössä?

Meillä ei ”jää” rahaa säästöön tai sijoituksiin, vaan ne on ensimmäiset rahat jotka tililtä lähtee kun jotain sinne tulee. Mä en ajattele niin, että säästän jos jotain jää, vaan säästö on automatisoitu ja tärkeä osa kuukausibudjettia. Eli säästöt ja sijoitukset lähtee aina tiettynä päivänä kuukaudesta, aina ekana säännöllisesti tililtä ennen kaikkea muuta. Toki säästöön tai rahastoihin voi laittaa ylimääräistä myös kuun lopussa tai milloin vaan jos haluaa. Me sijoitetaan itsellemme kuukaudessa n. 10-20% meidän kuukauden tuloista, riippuen ihan siitä paljonko tilille tulee.

Tietty summa lähtee automaattisesti, mutta esim. mun tulot voivat vaihdella todella paljon kuukaudesta riippuen ja aina jos on enemmän mitä laittaa talteen niin laitetaan. Meillä on säästössä puskurirahoina n. 4 kuukauden tulot, tulevaan asuntoon käsiraha ja sitten erilaisissa rahastoissa jonkin verran ja niihin säästetään säännöllisesti. Mulle on tärkeää, että jos jotain yllättävää tapahtuu, meillä on sitä varten rahaa säästössä. Lisäksi on ihan äärimmäisen tärkeää kartuttaa varallisuutta ja säästää pitkäaikaisesti rahastoihin ja/tai osakkeisiin esim. eläkepäiviä varten, koska yrittäjänä mun eläketurva on ihan olematon palkansaajiin verrattuna. Oman asunnon ostamisen jälkeen aion jatkaa sijoittamista myös asuntosijoittajana.

5. Kuinka suuri osa meidän kuukausittaisista menoista muodostuu asumiskustannuksista?

Ehkä n. 1/5 muodostuu asumiskustannuksista, eli vastikkeesta ja asuntolainasta, sähköstä, vedestä ja autopaikasta.

6. Oletteko koskaan joutuneet ”elämään kädestä suuhun”? Voiko vähätuloinen olla onnellinen yhtälailla kuin se jolla on rahaa?

Olemme todellakin. Silloin kun me tavattiin, Otto oli osa-aikaisena McDonald’sissa töissä ja itse olin pelkällä opintotuella. Keskeytettyäni koulun sain hetken aikaa jopa toimeentulotukea koska en ollut oikeutettu työttömyyspäivärahaan enkä näkyvästi raskaana 19-vuotiaana (ja kouluttamattomana) enää saanut töitä loppuraskauden ajalle, vaikka niitä aktiivisesti hain. Me elettiin aivan todella pienillä tuloilla.

Onneksi meidän esikoisen syntymäpäivän aamuna Otto sai puhelun, että hän oli päässyt siihen työpaikkaan töihin, jossa häntä edelleen odottaa työpaikka opintovapaan ajan. Se oli meille ihan älytön lottovoitto, jonka jälkeen ei enää saatu muita tukia kuin minimiäitiyspäivärahaa & myöhemmin kotihoidontukea, kun olin lasten kanssa kotona. Kyllä ainakin meiltä se vei hurjasti energiaa ja aiheutti stressiä ja unettomia öitä, kun ei ollut tarpeeksi varaa ihan perustarpeiden täyttämiseen. Vaikka aika oli lyhyt, se on silti jäänyt mieleen tosi stressaavana. Uskon, että pienillä tuloillakin voi olla onnellinen, mutta kyllä se heikentää ihmisen turvallisuudentunnetta tosi paljon, jos joka kuukausi joutuu miettimään miten rahat saa riittämään, eikä pysty varautumaan mihinkään yllättävään.

7. Säästättekö tai sijoitatteko lapsille? Onko lapsilla omat tilit? Säästättekö lapsille ensiasunnon ostoon tai ajokorttiin?

Molempia. Kaikilla lapsilla on omat tilit ja omat arvo-osuustilit sekä sijoituksia rahastoissa. Säästämme jokaiselle saman summan kuukausittain. Vaikka oltiin tosi nuoria kun esikoinen saatiin, niin onneksi tajuttiin, että säästäminen hänelle kannattaa. Kaikille kolmelle ehtii kertyä hyvät säästöt tässä kaikkien vuosien aikana ja ne pääsevät kasvamaan korkoa, kun rahat on sijoitettu rahastoihin. Pitkäaikaisesti säästäessä pystyy myös ottamaan hieman enemmän riskiä, koska pitkä aikaväli tasaa sitä niin hyvin. Näin rahoille voi saada paremman tuotonkin. Sitten kun lapset saavat rahat, he saavat toki itse tehdä niillä mitä haluavat. Mä en halua ajatella niin, että lapset olisivat jotenkin tilivelvollisia meille siitä, mihin he rahat käyttävät aikuisena. Ne ovat sitten heidän rahojaan, jotka me ollaan vapaaehtoisesti haluttu heille säästää.

8. Miten opetatte lapsille rahan käyttöä tai säästämistä? Saako teidän lapset viikkorahaa? Miten raha näkyy lastenne elämässä, puhutteko rahasta lapsillenne?

Lapset saivat viikkorahaa jonkin aikaa, mutta lopulta luovuttiin siitä käytännöstä. He eivät olleet vielä kiinnostuneita viikkorahasta (kuin ehkä ekalla ja tokalla viikolla) ja monesti koko juttu vaan unohtui meiltä. He eivät myöskään muistaneet viikkorahojen olemassaoloa, joten käytännössä he vaan keräsivät kolikoita lompakkoon. Ajateltiin, että siirrytään viikkorahakäytäntöön myöhemmin takaisin, kunhan lapset on vielä vähän isompia.

Synttäri- ja hammaskeijurahat he säästävät myös lompakkoon ja saavat tehdä niillä mitä haluavat. Suurimmaksi osaksi nekin vaan hengaavat siellä lompakossa, eli voisihan ne käydä myös viemässä pankkiin ja tilille, niin pääsisivät nekin kasvamaan korkoa. Me jutellaan kyllä rahasta paljonkin lasten kanssa ja erityisesti ollaan puhuttu siitä, että rahaa ei vaan tipu jostain, vaan meidän aikuisten pitää tehdä töitä, jotta saadaan rahaa. Ollaan puhuttu summista ja ollaan puhuttu siitä, että mitään ei voi ostaa jos ei rahaa ole. Ollaan keskusteltu siitä paljonko asuminen maksaa, paljonko ruoka maksaa ja paljonko käytetään rahaa heidän harrastuksiinsa. Ollaan puhuttu myös siitä, että kaikilla maailman ihmisillä ei ole yhtä paljon rahaa eikä samanlaisia mahdollisuuksia elämässä. On tärkeää, että he ymmärtävät rahan arvon.

9. Millaisia rahankäyttäjiä olette? Kumpi teistä on säästäväisempi ja kumpi tuhlaavaisempi Oton kanssa? Millaiset opit rahankäyttöön saitte kotoa?

Kaikessa muussa ollaan melko maltillisia paitsi siinä ruuassa. Ulkona syöminen tai ruuan tilaaminen kotiin on varmaan meidän suurin ”rahankäyttöpahe”. Ollaan molemmat muuten ihan yhtä säästäväisiä ja pohditaan ostopäätöksiä tarkkaan. Otto on saanut kotoa eväät säästämiseen ja sijoittamiseen ja järkevään rahankäyttöön. Meillä ei koskaan kotona ollut varaa sijoittaa tai edes säästää mun lapsuudessa ja varsinkin äidin sairastuttua vakavasti meillä oli paljon talousvaikeuksia. Varmasti äidin olisi ollut helpompi opettaa rahataitoja, jos rahaa olisi ollut. Äiti teki parhaansa niillä eväillä mitä sai. Mä olen opetellut oman perheen myötä säästämään ja sijoittamaan ja miettimään muutenkin omaa rahankäyttöäni.

10. Miten olette valmistautuneet omakotitalon hankintaan? Mikä on teidän budjetti uudelle kodille? Onko se se mihin teillä on varaa vai se mitä haluatte maksaa?

Meillä on tulevaa kotia (joka ei välttämättä ole omakotitalo) varten tarpeeksi suuri käsiraha, jotta saadaan sellainen koti kuin me halutaan. Me ei haluta ottaa niin isoa lainaa kuin mikä meillä ehkä olisi mahdollisuus saada, sillä toiveissa on oman asunnon ostamisen jälkeen ostaa myös sijoitusasunto(ja). Halutaan pitää omat asumiskustannukset järkevällä tasolla (samana tai matalampina kuin nyt) ja hankitaan sellainen koti, joka täyttää meidän tarpeet ja jossa on hyvä olla, mutta ei yhtään sen enempää.

Nyt mä haluaisin kuulla teidän rahatarinoita! Jos haluatte vastata näihin samoihin kysymyksiin (johonkin niistä tai vaikka kaikkiin), niin olisi aivan älyttömän mielenkiintoista lukea teidän kokemuksia ja ajatuksia! Mihin teillä kuluu arjessa eniten rahaa? Sijoitatteko ja jos niin mihin (vinkit on aina paikallaan)?