Vuosi kotona – kuvia kodista silloin ja nyt

04.04.2021

Tänään tuli vuosi siitä, oltiin nukuttu täällä ensimmäinen yö. Muistan kuin eilisen sen, kuinka kasattiin tavaroita, syötiin pakastepizzaa ja lämmitettiin sauna perjantai-iltana 3.4.2020. Se oli niin parasta. Se tunne oli aivan huumaava. Vihdoinkin me saatiin muuttaa meidän ikiomaan kotiin ja tehdä niitä juttuja, joista oltiin niin pitkään haaveiltu. Ensimmäiset puoli vuotta me melkein joka päivä ihmeteltiin toisillemme, että ajattele, että me saadaan asua juuri täällä. Niin suurelta ja isolta asialta se tuntui. Nyt siihen on ehkä jotenkin jo tottunut, että tämä tosiaan on meidän koti. Ei tule enää toisteltua joka päivä tuota. Mutta joka ikinen päivä olen edelleen kiitollinen. Täällä on niin älyttömän hyvä olla. Täällä on meidän koti.

Tämä koti on kokenut aika suuren muutoksen siitä päivästä, kun me ekan kerran astuttiin kynnyksen yli. Tummat kohokuviotapetit ovat vaihtuneet värikkäisiin maaleihin. Tumma kivilattia vaaleaan eteisessä ja keittiössä. Korkeakiiltovalkoinen ja tummilla tasoilla varustettu keittiö mattaharmaaseen ja vaaleisiin komposiittitasoihin.

Pikkuhiljaa meidän oma tyyli on alkanut rakentua. Edelleen moni paikka on aivan kesken, kuten olohuone, kodinhoitohuone, eteinen ja meidän oma makuuhuone. Mutta paljon ollaan saatu myös valmiiksi. Keittiö, ruokailutila ja lastenhuoneet ovat sellaisia, että niissä ei tarvitse tehdä enää mitään (paitsi joskus hamassa tulevaisuudessa uusia 4v:n ja vauvan nukkumaratkaisu, kun he joskus muuttavat samaan huoneeseen). Kylpyhuoneet ja sauna olivat jo valmiiksi juuri sellaisia kuin toivottiin, eikä niillekään onneksi tarvitse tehdä mitään.

En usko, että oma koti tulee koskaan kokonaan valmiiksi, ei ainakaan ilman rajatonta budjettia. En toisaalta haluaisikaan, että tulisi. Sehän olisi vallan tylsää. Toiveet ja tarpeet muuttuvat ja se on ihan okei.

Ehkä järkevin strategia olisi tarttua jäljellä oleviin tiloihin yksi huone kerrallaan, kuten ollaan tähänkin asti tehty. Helpoin ja edullisin kohde olisi varmaankin eteinen. Sinne pitäisi uusia vain komeron sisusta, säilytyskaluste ja seinien väri. Luultavasti aloitetaan siitä jo melko pian. Kallein tulee olemaan varmaankin kodinhoitohuone, sillä sieltä pitää uusia kodinkoneetkin. Meidän kuivausrumpu on Oton perheen vanha ja se on oikeasti to-del-la vanha. Ja pesukonekin on vuodelta 2012, eli pian 10 vuotta vanha. Toimii edelleen kuin unelma, mutta se alkaa 7kg koneena olla liian pieni meidän pian  k u u s i h e n k i s e l  l e  perheelle. Nämä meillä on tarkoituksena uusia vielä ennen vauvan syntymää helpottamaan pyykkihuoltoa vauva-arjessa. Muilla tiloilla ei sinällään ole niin kiire, vaikka tietysti sitä aina innostuu kaikesta ja toivoisi, että saisi niitä ihania juttuja toteutettua mahdollisimman nopeasti. Mutta kaikelle on aikansa.

Tämä koti on ollut meille paras mahdollinen miljöö viettää korona-arkea. Täällä ei ole kaatunut seinät päälle, ulos on päässyt milloin vaan ja on riittänyt mielekästä tekemistä. Asuinalue on ollut juuri sitä mitä toivottiin ja palvelut ihanan lähellä, mutta silti sopivan välimatkan päässä, jotta täällä on ollut rauhallista. Naapurit ovat mukavia, kaikki asiat ovat hoituneet mallikkaasti. Lapsilla on turvallista kulkea täällä lähikauppaan, pyörälenkille, kavereille (silloin kun koronatilanne sallii) tai puistoon. Oma piha on ollut luksusta ja trampoliini helpottanut lasten innostamista ulos. Laatikkoviljely on ollut mukavaa puuhastelua ja grillijuhlat omalla terassilla pienelläkin porukalla olivat juuri sitä, mitä viime kesältä kaivattiin (ja kaivataan tältäkin kesältä, mikäli se vain onnistuu).

Välillä on yllättänyt jotkin pientaloasumisen jutut, kuten orava välikatossa, mutta onneksi siihenkin löytyi sitten ratkaisu ja orava saatiin onnistuneesti häädettyä, eikä se saanut mitään tuhoja aikaan. Eläimiä meidän pihalla pyörii harva se päivä, lintuja, pupuja ja oravia. Kunhan eivät mene välikattoon enää, mä rakastan niitä. Luonto on lähellä ja se on ihanaa. Lumitöitä sai tänä talvena tehdä tosi ahkerasti, viime talvenkin edestä, mutta Otto ainakin omien sanojensa mukaan nautti siitä. Ensi talvena mäkin voin auttaa niissä, kun en ole enää raskaana ja joudu lepäämään, kuten alkuraskaudessa jouduin.

Lapset rakastavat omia lastenhuoneitaan, jotka saivat itse suunnitella. Vaikka 4-vuotiaalla on oma huone, niin suurimmaksi osaksi kaikki lapset nukkuvat meidän isojen tyttöjen huoneessa, jossa on yksi ylimääräinen sänky ja leikkivät 4-vuotiaan huoneessa. Aivan kuten etukäteen arveltiinkin, ja siksi myös se yksi ylimääräinen sänky hommattiin sinne toiseen huoneeseen. Heillä on ollut oikein riittävästi tilaa omille ajatuksille, leikeille, rauhalle ja lukemiselle. Tämänkin pääsiäisloman he ovat nukkuneet kaikki kolme yhdessä ja iltaisin huoneesta on kuulunut ihana höpötys.

Ollaan rakastettu sitä, että meillä on tuplasuihkut, juuri niin paljon kuin etukäteen ajattelin. Kun saunotaan koko perhe, ne auttavat ja nopeuttavat hommaa huomattavasti. Yläkerran kylppärin yksinäistä suihkua ei toistaiseksi ole vielä käyttänyt kukaan (jep, kuvitelkaa!), mutta mikäli me asutaan täällä isojen tyttöjen murrosiän lähestyessä, sillekin varmaan tulee enemmän käyttöä. Ja se korkea huonekorkeus, josta niin kovasti haaveilin, on edelleen mun lemppariasia tässä kodissa. Rakastan sitä joka ikinen päivä. Se on se meidän kodin the juttu, ja se tuottaa mulle iloa edelleen ihan valtavasti.

Tavallaan tuntuu kuin me oltaisiin asuttu täällä aina, niin koti tämä on. Toisaalta muistaa hyvin sen matkan tänne, joka yhdeksän vuoden aikana kuljettiin. Sen ansiosta osaa arvostaa tätä vielä miljoona kertaa enemmän. Kippis kuluneelle vuodelle ja kaikille tuleville päiville, viikoille ja vuosille tässä rakkaassa kodissa.


Mitä koti merkitsee minulle

28.01.2021

Bongasin Hilla Stenlundin blogista ihanan postausidean, jossa Hilla jatkoi lauseen alkuja kotiin liittyen. Päätin tarttua tähän samaan ideaan itsekin, sillä oli niin kiva lukea Hillan vastauksia. Toivottavasti teistäkin on kiva lukea myös minun vastaukset!

Lastenhuone

Minulle koti merkitsee…

Paikkaa, jossa on kaikkein turvallisinta ja rennointa olla. Koti on se paikka, jossa voi olla 100% rauhassa ja missä rakkaat ovat ympärillä. Kotona pitää tuntua kotoisalta ja omalta.

Ominta sisustustyylissäni…

on varmaan vaaleanpunainen. Uskon, että sitä tulee aina löytymään mun kodista hamaan tulevaisuuteen asti. Rakastan vaaleanpunaisen kaikkia eri sävyjä ja vivahteita, rakastan sitä kaikessa mahdollisessa. Vaaleanpunaisen lisäksi myös kulta tuntuu edelleen tosi omalta. Mutta en tiedä kelpaavatko vastaukseksi vain yksittäiset värit? Ehkä sanoisin, että ominta sisustustyylissäni on värit ja rentous. En todellakaan ole mikään taitava sisustaja, mutta yritän löytää sellaiset ratkaisut, jotka miellyttävät omaa silmää ja ovat mukavia.

Kotini tavarat…

Ovat löytäneet tiensä meille useiden vuosien aikana. Meillä on täällä sekä täysin uutta muuton yhteydessä ostettua, vanhoihin koteihin ostettua että sukulaisilta saatua, kuten Oton isoisän vanha keinutuoli. Meidän mielestä tällainen sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa on paras juuri meille.

Arvostan…

Meidän kodissa eniten sitä, että se palvelee kaikkia meidän tarpeita niin hyvin. Joka päivä olen kiitollinen siitä, että onnistuttiin niin pitkän etsinnän jälkeen löytämään juuri se koti, jossa meidän on hyvä olla. Rakastan meidän korkeita ikkunoita ja huonekorkeutta, rakastan lasten isoja huoneita ja rakastan niitä hitsin tuplasuihkuja, joista haaveilin. Toki täälläkin on asioita, jotka itse olisin sijoitellut toisin tai jotka muuttaisin jos voisin, mutta kyllä tämä suurimmaksi osaksi vastaa meidän unelmia ihan täysin. Ollaan niin onnellisia täällä.

Kotini kertoo minusta…

Tämä onkin paha! Mitähän tämä koti kertoo minusta? Varmaankin, että viihdyn paljon kotona, tykkään avoimesta tilasta ja tällä hetkellä ainakin, että oikeasti ollaan tosi paljon kotona. Sen näkee siitä, että koko ajan jonnekin kertyy jotain pientä sotkua. Aina kun saa yhden siivottua, on jo jotain uutta jossain.

Innostun…

Tällä hetkellä sisustuksessa pastellivärien yhdistelemisestä, kuvioista, maalauksista, valtavista mustavalkovalokuvista, eläinkuoseista ja viherkasveista. Ja kaikesta pehmeästä ja mukavasta.

Rakkaimpia aarteitani ovat…

Häälahjaksi saadut astiat, pyyhkeet, lakanat ja löylykiulu kauhoineen, sekä muut kodin tavarat joita saatiin silloin. Kaikki ovat olleet ihan päivittäisessä käytössä sieltä vuodesta 2014 asti. Niistä oli valtava apu nuorelle perheelle, joka halusi lähteä rakentamaan kotia laadukkaista ja aikaa kestävistä esineistä, mutta omia resursseja ei ollut silloin vielä niin valtavasti. Kaikki mitä silloin toivottiin ja saatiin lahjaksi, on ollut sellaista, mitä aidosti rakastan ja käytän edelleen. Muita rakkaita aarteita kotona ovat valokuvat omasta, Oton ja meidän lasten lapsuudesta.

Erityisen onnistunut ratkaisu…

On kyllä varmaan meidän keittiö kokonaisuudessaan. Se on vaan niin toimiva juuri meille. En muuttaisi, lisäisi tai poistaisi sieltä mitään. Rakastan sekä kokkailla siellä, että makoilla sohvalla ja katsella sitä.

Kotimme on tehty…

Varmaan oikeasti perheelle, jossa on yksi tai kaksi lasta. Mutta meilläpä on enemmän, ja me mahdutaan silti hyvin. Olen ikuisesti kiitollinen talon piirtäneelle arkkitehdille siitä, että hän teki makuuhuoneista todella hyvän kokoiset, jolloin ei ole mitään ongelmaa mahtua tänne. Se on myös huippua, että alakerrassa on niin paljon yhteistä tilaa, koska se on kuitenkin se kaikkein tärkein juttu meille.

Hienoimmat hetket täällä…

Ovat olleet ne harvat hetket, kun ollaan saatu rakkaita ihmisiä kylään istumaan iltaa. Niitä ei ihan hirveästi ole vielä ehtinyt kertyä, koska korona, mutta uskon, että me tullaan viettämään täällä vielä monia monia ihania illanistujaisia ja grillijuhlia ja perhejuhlia ja kaikkea. Kaikkein hienoin hetki oli kuitenkin varmaan se, kun me oltiin juuri muutettu ja ekana iltana syötiin täällä pakastepizzaa ja käytiin saunassa. Se tuntui niin hyvältä!

Tämä oli kyllä niin hauska kysely tehdä, oli ihana miettiä näitä juttuja!