Gender reveal – meille tulee:

22.03.2021

Tänään käytiin yksityisellä ultrassa kurkkaamassa vauvaa. Hän vilkutti meille niin suloisesti ja hän istui puolet ultrasta jalat risti-istunnassa, napanuora jalkojen välissä. Varmaankin harjoitteli tulevaisuuden joogaliikkeitä. Saatiin hienosti otettua mittoja ja hän oli kasvanut taas tismalleen viikkojensa mukaan. Ihanan lunki tyyppi siellä. Sydämensykkeet kuulostivat hyvältä ja kaikki näytti oikein hienosti kehittyneeltä. Ultran loppupuolella hän vaihtoi asentoa ja paljasti oletetun sukupuolensa kätilölle.

Meillä oli mukana kaksi konfettitykkiä jotka oltiin ostettu etukäteen, sekä teippiä ja tussi. Niihin laitettiin teipinpala siihen kohtaan, joka paljastaa sukupuolen ja kätilö merkkasi X-kirjaimella sen, jonka sisältö oli oikean värinen. Näin me ei itsekään tiedetty vielä päivällä, mikä lupaus saatiin. Haluttiin yllättyä yhdessä lasten kanssa, se tuntui kivalta ajatukselta.

Odoteltiin kotona tulisilla hiilillä, että lapset tulevat koulusta ja dagiksesta kotiin ja sitten vihdoin oli aika paljastaa konfetin väri! Meitä kaikkia jännitti tosi paljon etukäteen. Haastattelin lapsia vielä ennen paljastusta, kaksi veikkasi tyttöä ja yksi poikaa. Itsekin veikkasin tyttöä etukäteen, koska olin melko varma, että me jatketaan samalla linjalla kuin tähänkin asti.

Ja tyttölupaushan me saatiin! Se tuntui niin hyvältä ja ihanalta. Otto saa pitää vitsikkään suuren rakastajan tittelinsä (meille on sanottu n. miljoona kertaa tämä kuuluisa ”suuret rakastajat tekevät vain tyttöjä” -mantra. Ekaksi kerrottiin kaikille läheisille tietenkin ja saatiin hurjasti onnitteluita, sekä hurjasti ei-ollenkaan-yllättyneitä reaktioita! Kaikki meidän läheiset veikkasivat etukäteen tyttöä myös. Mulla nyt ei sinällään ollut mitään tuntemuksia juuri tästä vauvasta, mutta oletin vaan, että jatketaan samalla linjalla ja oikeassa olin. Ja heti kun näin sen, niin tuli sellainen oli, että juuri näinhän sen pitikin mennä.

Oli niin ihana saada tietää tämä yhdessä lasten kanssa, se tuntui jotenkin tosi tärkeältä ja antoi ihan oman merkityksensä tälle hetkelle, kun poksautettiin konfetit, eikä joku vaan sanonut sitä ultran yhteydessä pelkästään meille vanhemmille. Tottakai tämä on vasta vahva veikkaus ja onhan sekin vielä mahdollista, että lupaus vielä muuttuu. Ja ei haittaa ollenkaan jos näinkin kävisi, me ei aiota muutenkaan tehdä mitään kovin sukupuolitettuja hankintoja, varsinkaan isoja. Mutta nyt tiedetään, että ollaan saatu tyttölupaus ja seuraavaksi jännitetäänkin enää sitä kaikkein tärkeintä asiaa: Kuka on juuri tämä meidän vauva? Millainen tyyppi hän on? Mistä hän pitää? Millaiseksi hän kasvaa? Millaisista asioista hän kiinnostuu?

Nämä nyt jännitettävät asiat ovat niitä, joilla on kaikki maailman merkitys meille<3 On kuitenkin hauska tietää se konfetin väri, sillä nyt ainakin tiedän, että meidän viime päivinä pyörittelemä nimi pääsee mahdollisesti käyttöön. Ollaan makusteltu sitä nimeä ja se tuntuu hyvältä. Mitään muuta me ei sitten vielä tiedetäkään ja se on ihanaa!


10 vuotta sitten me muutettiin yhteen

18.03.2021

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Vuokraovi kanssa.

10 vuotta sitten, me oltiin seurusteltu kuukausi ja viikko ja tiedetty kuukauden verran, että meille on tulossa vauva. Mulla oli mun oma vuokrakoti kämppiksen kanssa Ullanlinnassa Vuorimiehenkadun Alepan vieressä, mutta suurimman osan ajasta majailin Oton huoneessa neljän pojan opiskelijakämpässä Kannelmäessä. Oli aika nopeasti hyvin selvää, että me mieluummin etsitään yhteinen koti, johon muuttaa ja jossa voidaan alkaa rakentaa meidän yhteistä elämää.

Muistan vieläkin sen kutkuttavan fiiliksen kun etsittiin koteja Vuokraoven sivuilta. Oltiin kummatkin asuttu Helsingissä vasta hetki omillamme. Otto oli muuttanut soluasuntoonsa vuodenvaihteessa ja minä Oulusta takaisin Helsinkiin edellisen vuoden elokuussa. Meillä oli kova halu löytää koti juuri meille, koti, jossa saataisiin itse päättää sisustuksesta, eikä kukaan söisi meidän ostamia ruokia jääkaapista, kuten opiskelijakämpässä joskus tapahtui. Meillä ei ollut kovinkaan tarkkoja kriteereitä kodille tai asuinalueelle, tärkeintä oli löytää se koti nopeasti.

Ensimmäinen koti, jota käytiin katsomassa, oli myös se koti, johon me päädyttiin vuokralaisiksi. Asunnon edellinen asukas oli todella mukava ja myi meille samalla edullisesti lähes uuden astianpesukoneensa, sekä lahjoitti meille myös vanhan, mutta toimivan pyykinpesukoneen ja vielä pyykinkuivaustelineenkin. Ne helpottivat meidän nuoren perheen alkua todella paljon. Siitä päivästä lähtien kun kirjoitettiin vuokrasopimukset, ei millään maltettu odottaa, että päästäisiin muuttamaan.

Muutettiin hieman ennen vappua vuonna 2011 ja muutto kesti aamusta yöhön asti, kun tavaroita piti roudata kahdesta eri osoitteesta eri puolilta kaupunkia vielä kolmanteen osoitteeseen. Mutta nopeasti se oma koti alkoi muotoutua. Oton mustat kalusteet yhdistyivät mun valkoisiin, Oton punaiset tekstiilit mun vaaleanpunaisiin. Mustapunainen ei ollut yhtään mun juttu, eikä valko-vaaleanpunainen Oton, mutta sieltä se oma tyyli alkoi löytyä. 10 vuotta myöhemmin meillä on Oton valitsema vaaleanpunainen sohva ja mun valitsemat mustat ruokapöydän tuolit.

Olin asunut koko siihen astisen elämäni erilaisissa vuokrakodeissa. Mulle siis vuokrakoti oli nimenomaan oma koti, jota mielellään laitoin oman näköiseksi. Se tuntui heti kodilta ja omalta, meiltä. Otolla kesti ehkä hetken kauemmin tottua siihen, että vuokrakoti on oma koti ihan samalla tavalla kuin omistuskoti. Hän oli ehkä epävarmempi siitä, mitä vuokrakodissa saa tai ei saa tehdä. Itse olin oppinut, että kodissa voi ihan samalla tavalla elää ja olla ja vaikka maalata seiniä ja muuta, kunhan varmistaa ensin vuokranantajalta/isännöitsijältä, että se on ok. Nopeasti Ottokin huomasi, että koti on aina koti.

Myös meidän toinen yhteinen koti oli vuokrakoti, kaunis uudiskohde. Sinne muutettiin, kun perhekoko kasvoi ja yhden makuuhuoneen sijaan kaivattiin kahta. Se oli meidän unelmien asunto, unelmien alueella, josta meillä ei ikimaailmassa olisi ollut mahdollisuutta silloin ostaa omaa kotia 21- ja 22-vuotiaina. Se on myös yksi vuokralla asumisen kiistattomia etuja, että vuokrakotiin voi päästä asumaan juuri sille omalle unelmien alueelle, vaikka omistusasuntoa sieltä ei olisikaan resursseja ostaa.

Meidän talossa oli rauhalliset ja mukavat naapurit, ihana leikkipiha ja näköala kauniille kanavalle. Meillä oli valtava parveke, joka toimi yhtenä lisähuoneena melkein ympäri vuoden. Uimaranta oli niin lähellä, että kesäisin käveltiin sinne suoraan uikkarit päällä. Rakastettiin asua siellä ja yhä edelleen meidän vanhimmat tytöt ikävöivät joskus sitä kotia, se kun oli niin kiva ja asuttiin siellä kuitenkin yli neljä vuotta.

Sieltä kodista me muutettiin seuraavaksi asumisoikeusasuntoon, kun alettiin odottaa meidän kolmatta lasta. Asumisoikeusasunnot löytyvät muuten myös kätevästi Vuokraovi.com -sivustolta vuokra-asuntojen lisäksi. Asumisoikeusasunto oli meille hyvä silta vuokrakodin ja omistuskodin välillä. Sielläkin me asuttiin 3,5 vuotta, ennen kuin viime keväänä ostettiin tämä meidän nykyinen koti. Myös asumisoikeusasunto on mun mielestä joustava ja hyvä asumismuoto.

Kaikissa meidän kodeissa viihdyttiin mainiosti, eikä meillä koskaan ollut mitään ongelmia. Kerran meidän jääkaappi hajosi ja saatiin uusi tilalle jo samana päivänä. Se oli ihan huippua! Jokainen koti oli meille oma kodikas koti. Paikka, jossa luotiin tärkeitä muistoja, johon kannettiin vastasyntynyt ensimmäistä kertaa kynnyksen yli, jossa päätettiin mennä naimisiin, jonne asteltiin ensi kertaa herrana ja rouvana. Rakkaita koteja, joissa meidän lapset oppivat jokainen vuorollaan puhumaan, halimaan, kävelemään ja kasvoivat.

Vuokralla asuminen oli meille helppo, turvallinen ja joustava vaihtoehto melkein kymmenen vuoden ajan. Saatiin etsiä sitä meidän omaa unelmien asuinaluetta ja kokeilla erilaisia vaihtoehtoja, ennen kuin sitouduttiin pidemmäksi aikaa. Päästiin asumaan meidän unelmien alueelle, vaikka meillä ei ollut valtavaa budjettia. Pystyttiin helpostí vaihtamaan kotia tarpeiden muuttuessa, eikä tarvinnut murehtia kodin myymisestä ensin.

Meidän mielestä vuokralla asuminen sopi mainiosti myös arkeen pienten lasten kanssa. Ei tarvinnut itse murehtia mistään hoidettavista asioista, kuten lumitöistä tai huolloista. Vuokralla asuminen oli ihanan huoletonta, ja kyllä sitä huolettomuutta on monesti myös ikävä, esim silloin, kun orava riehuu välikatossa eristeitä riepotellen ja se ei ole kenenkään muun ongelma kuin ihan meidän oma!

Vuokraoven sivuilta löytyy kattavasti vuokra-asuntoja ympäri Suomen, kaikkiin erilaisiin tarpeisiin yksiöistä perheasuntoihin ja kimppakämpistä kaksioihin. Jo vuonna 2008 lanseerattu Vuokraovi on asiantunteva ja laadukas sivusto, joka ainoana Suomessa keskittyy vuokrattaviin asuntoihin. Nykyisin en etsi sieltä enää meille kotia, mutta muuten sivustoa tulee vilkuiltua. Seuraan nimittäin vuokra-asuntojen hintakehitystä eri alueilla ja etsin inspiraatiota. Kenties joskus tulevaisuudessa saan itse ilmoittaa vuokra-asunnon sinne vuokrattavaksi ja tarjota jollekin yhtä ihanan kodin, kun meille on joskus tarjottu. Se on ainakin mulle suuri unelma. Jos sä etsit kotia juuri nyt, niin tästä pääset suoraan Vuokraoven sivuille!


Vauvan sukupuoli – aiommeko selvittää sen?

17.03.2021

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsinkin, ensi viikolla meillä on ylimääräinen ultrakäynti yksityisellä, koska haluttiin ihan oman mielenrauhan takia käydä kurkkaamassa pikkuista myös tässä niskapoimu-ultran ja rakenneultran välissä. Siinä ultrassa on mahdollista jo nähdä tulevan vauvan oletettu sukupuoli. Aiommeko selvittää sen? Kyllä. Aiommeko paljastaa sen? Kyllä.

Se, mikä se vauvan oletettu sukupuoli on ultrassa, ei muuta meidän suhtautumista vauvaan tai sitä, miten häntä tulevaisuudessa kasvatetaan. Mutta se antaa meille mahdollisuuden nimetä hänet jo ennen syntymää ja on lapsille kiva, konkreettinen juttu, joka tuo tulevaa pikkusisarusta taas aavistuksen lähemmäs. Myös lasten kanssa ollaan juteltu jo aiemmin siitä, että syntymässä (tai varsinkaan ultrassa) määritelty sukupuoli ei kuitenkaan kerro ihmisestä yhtään mitään, eikä takaa sitä, että pikkusisko olisi ikuisesti pikkusisko, tai pikkuveli olisi ikuisesti pikkuveli. Vasta tulevaisuus näyttää sen, millainen persoona ja millainen sukupuoli-identiteetti kullekin lapselle muotoutuu.

Tuli meille lapsi millä tahansa oletetulla sukupuolella, häntä kasvatetaan samanlaisella rakkaudella, lempeydellä ja avoimuudella kuin meidän kolmea aiempaakin. Tiedostaen, että ei ole olemassa vain kahta sukupuolta ja tiedostaen, että hänellä on oikeus muodostaa juuri sellainen sukupuoli-identiteetti itselleen, joka hänestä tuntuu oikealta. Häntä ei tulla sullomaan minkäänlaiseen lokeroon, eikä koskaan tulla olettamaan, että hän pitäisi tietyistä asioista tai olisi tietynlainen oletetun sukupuolensa vuoksi. Hänellä, kuten jokaisella, tulisi olla oikeus kasvaa juuri sellaiseksi tyypiksi, kuin itse haluaa.

Mulla ei ole minkäänlaisia tuntemuksia, enkä koskaan ole arvannut sukupuolta ”oikein” ollessani raskaana. Siksi en ole edes yrittänyt tällä kertaa. Toki todennäköisyydet kolmen tyttöoletetun vanhempina puhuvat sen puolesta, että samalla linjalla jatkettaisiin edelleen. Mutta sitähän ei voi etukäteen tietää, kaikki on mahdollista.

Jakaessani ultrakuvan aiemmin, sain runsaasti viestejä seuraajilta, jotka innostuivat soveltamaan nub-teoriaa meidän kuvaan. Osa viesteistä oli sitä mieltä, että vauva on selvä poika. Osa taas sitä mieltä, että nubin perusteella ehdottomasti tyttö! Uskon, että teorian perusteella sukupuoli on mahdollista päätellä, mikäli on siihen erityisen perehtynyt. Mutta ei sekään mikään aukoton totuus ole, kuten tämäkin tulkintojen kirjo osoittaa. En siis ole tuudittautunut vielä niidenkään perusteella minkäänlaisiin fiiliksiin siitä, kumpaa sukupuolta vauva oletetusti on.

Vatsan muodon perusteella on veikattu poikaa myös. Mutta vatsan muoto vaihtelee päivittäin, se näyttää ihan erilaiselta aamulla heti herättyä, istuessa, illalla nukkumaan mennessä ja kävellessä. Välillä se on pyöreä, välillä leveä, välillä terävä pallo, välillä se näyttää vaan turvotukselta. Makoillessa se ei vielä juurikaan erotu. Vatsan muodon perusteella meille on aiemminkin veikattu poikaa, joten siihen ei ole kyllä mitään luottamista. En usko, että vatsan muoto kertoo mitään vauvan sukupuolesta.

Toiveita meillä ei myöskään sukupuolen suhteen ole. Tavallaan ymmärrän ne toiveet vauvan sukupuolen suhteen, vaikka itselläni ei toiveita olekaan. On inhimillistä toivoa jotain tiettyä ja haaveilla, kunhan tiedostaa sen, että vaikka vauva olisikin syntyessään sitä toivetta vastaavaa sukupuolta, se ei tarkoita sitä, että ne oletetun sukupuolen varaan rakennetut haavekuvitelmat välttämättä toteutuisivat. Jokainen voi luoda mielikuvia ja kuvitella millainen vatsassa kasvava vauva tulee olemaan, mutta vasta aika näyttää millainen hän sitten lopulta on, millaisista asioista hän kiinnostuu jne.

Millaista olisi, jos meille tulisi poika? Miten pojan kasvatus eroaisi tytön kasvatuksesta? Tätäkin multa on kysytty. En osaa kuvitella etukäteen, koska en voi tietää millainen persoona lapsella on. Ja siitähän kaikki on kiinni. Vauvavuoden aikana ehkä siten, että en pukisi itse oma-aloitteisesti hänelle mekkoja. Jos hän taas itse joskus myöhemmin pyytäisi saada pukeutua mekkoon, en epäröisi sekuntiakaan. Toinen eroava juttu joka tulee mieleen, ja jonka olen kuullut on se, että poikavauva saattaisi pissiä helpommin mun päälle vaipan vaihdossa!

Mutta hän saisi leikkiä ihan samoilla barbeilla, parkkitaloilla, autoilla, nukeilla, kirjoilla, junaradoilla, duploilla, leikkikeittiöllä, Spidermaneilla, poneilla ja muilla leluilla, joilla meidän tytötkin ovat vauvana leikkineet. Hän saisi itse näyttää mistä kiinnostuu ja innostuu ja me tuettaisi häntä niissä omissa kiinnostuksen kohteissa. Hän saisi olla ihan samalla tavalla iloinen, surullinen, riehakas, rauhallinen, hiljainen, puhelias, utelias, ujo tai mitä tahansa onkaan, kuin meidän kolme aiempaakin lasta saa.

Yritin miettiä vielä, että opettaisinko pojalle elämästä joitakin asioita eri tavalla kuin tytölle? Opettaisinko hänelle, että tyttöjä pitää kohdella kauniisti ja heille pitää avata ovi? En opettaisi. Vaan opettaisin, kuinka arvokas, rakas ja tärkeä hän on omana itsenään, että hänen täytyy kohdella aivan kaikkia ihmisiä tasa-arvoisesti ja kunnioittavasti, puuttua aktiivisesti kohtaamaansa epäoikeudenmukaisuuteen tai rasismiin, kunnioittaa aina toisen ihmisen rajoja (ja toisten ihmisten hänen rajojaan), ja että aina on kohteliasta avata ovi, tai pitää ovea auki seuraavalle. Paitsi jos on ahtaassa välikössä ja on korona-aika ja olisi mahdotonta huolehtia turvavälistä pitäessään ovea auki. Tai jos joku pelottava tyyppi seuraa. Silloin on parempi vaan pujahtaa nopeasti eteenpäin.

Opettaisin tunnetaitoja ja turvataitoja. Opettaisin, että kaikkea ei tarvitse tietää ja ottaisin yhdessä lapsen kanssa asioista selvää. Opettaisin rakkautta, antaisin läsnäoloa ja luottamusta. Opettaisin ja antaisin siis niitä aivan samoja asioita, kuin jo opetan.

Jos oletettu sukupuoli selviää ensi viikolla ultrassa, me kerromme sen myös julkisesti, kuten olemme aiemminkin tehneet. On mahdollista, että se paljastuisi muutenkin, koska lapset saattaisivat puhua siitä, joku tietty vaate tai jonkin tietyn vaatteen puute voisi paljastaa tai saattaisin itse sanoa sen vahingossa epähuomiossa muutenkin. Ja sitä aivan varmasti spekuloitaisiin, jos en kertoisi. Joten sama se on paljastaa, ei se mikään salaisuus ole. Se ei silti muuta mitään. Toivon kovasti, että kumpi tahansa ”lupaus” me saadaan, en saisi mitään ”jee vihdoinkin teille tulee poika”, tai ”harmittaako, että ette vieläkään saaneet poikaa”-kommentteja. Koska me ei täällä odoteta mitään muuta kuin sitä, että elokuussa saataisiin syliin hyvinvoiva lapsi, jota meillä olisi suuri kunnia ja etuoikeus saada kasvattaa ja rakastaa.

Meidän lapset ovat nähneet YouTubesta gender reveal -videoita ja he muistavat edelleen meidän edellisen gender revealin vuodelta 2016. Se oli heille silloin tärkeä ja hauska juttu ja ovat kovasti toivoneet, että nytkin meillä on jotain hauskaa tilpehööriä, jonka avulla sukupuoli paljastetaan. (Viimeksi oli ilmapalloja).

Tullaan nytkin luultavasti tekemään joku gender reveal -video (kenties reels). Mutta mua henkilökohtaisesti ärsyttää, että kaikki oletetun sukupuolen paljastamiseen myytävät konfetit, ilmapallot ja muut ovat joko vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä. Omiaan vahvistamaan väreihin liittyviä sukupuolistereotypioita, joihin itsekin tässä kuvituksessa (ärsytyksestä huolimatta) turvauduin.

Toisaalta, jos paljastettaisiin oletettu sukupuoli keltaisella tai vihreällä konfetilla, niin kukaan ei arvaisi värin perusteella yhtään mitään. Joten luultavasti mekin tullaan tekemän paljastus juuri niillä stereotyyppisillä väreillä, vaikkakin samalla naureskellen sille, miten typeriä ne väristereotypiat on. Tuli meille millainen lapsi tahansa, hän taatusti tulee elämänsä aikana pukeutumaan sekä vaaleanpunaiseen että vaaleansiniseen.  Mutta olisipa mahtavaa, jos tähän gender reveal -hömppään keksittäisiin joku muukin keino, kuin nuo iänikuiset kaksi väriä.

Siinäpä tiivistetysti mun ajatuksia tästä aiheesta. Nyt vaan jännityksellä odotetaan ensi viikkoa. Eniten odotan sitä, että pääsenkö käyttämään mulla mielessä pyörivää nimiyhdistelmää, vai en. KÄÄK!

Nuo kuvien Minna Parikan puputennarit meillä on vaaleanpunaisena kuopuksen jäljiltä. Vaaleansiniseksi muokkasin kahteen kuvaan alleviivaamaan tätä postauksen aihetta. Mutta oli vauvan oletettu sukupuoli mikä hyvänsä, tulen näitä meidän puputennareita käyttämään. Näin kauniit (ja mun lempiväriset) kengät ansaitsee päästä ulos laatikosta, jos niille on sopivan kokoinen jalka tarjolla! 


Raskausviikko 16 (15+0-15+6)

16.03.2021

Jo 17. raskausviikko alkoi, hurjaa! Kulunut 16. raskausviikko oli aika mukava. Jaksoin fyysisesti paremmin kuin moneen viikkoon ja kävelinkin pitkiä matkoja ilman, että supistukset pahasti vaivasivat. Jaksoin hyvin tehdä kaikenlaista. Toisaalta, mulla oli useana päivänä päänsärkyä, mikä oli kurjaa. Tässä raskaudessa päänsärkyä ei ole ollut niin paljon kuin aiemmissa, mutta se on tullut sellaisina kummallisina aaltoina. Että aina välillä voi mennä viikkokin, ettei ole lainkaan päänsärkyä, ja sitten taas on monen päivän putkia. Tällä raskausviikolla siis oli ensin monen monta hyvää päivää edellisen päänsäryttömän viikon jatkoksi, mutta sitten loppuviikosta päänsärky kiusasi päivittäin ja jatkui edelleen vielä maanantaina ja tänäänkin.

Päänsärkyä lukuunottamatta olen muuten siis voinut todella hyvin. Vauva on liikkunut ja olen tuntunut hentoisia liikkeitä jopa päivittäin. Samalla se liikkeiden lisääntyminen synnyttää jotain paradoksaalista huolta. Silloin kun liikkeet oli epäsäännöllisempiä ja niitä tunsi harvemmin, ei niitä osannut kaivata ja olettaa. Mutta nyt kun niitä tuntuu enemmän, sitä tulee heti vähän huolestuneeksi, jos jonain päivänä tuntuu, ettei niitä meinaa kuulua. Vaikka toki tiedän, että tässä vaiheessa vauva on vielä ihan pikkuruinen tyyppi, ja saattaa helposti majailla välillä niin piilossa, että liikkeet vaan eivät aina tunnu. Ei pitäisi huolestua, mutta silti sitä kuitenkin aina kaipailee niitä. Onneksi tämä tyyppi vaikuttaa olevan melko liikkuvaista sorttia ja on nyt ilmoitellut hyvinvoinnistaan melko usein.

Eilen jopa ekaa kertaa näin kunnolla vauvan liikkeet ulospäin, kun hän muljahti ja työnsi selkää ylöspäin. Maha meni ihan vinoon. Tänään näin saman uudelleen jo kaksi kertaa. Ehkä hän sieltä vakuuttelee, että älä murehdi, hyvin mulla täällä menee! Potkut eivät varmasti vielä hetkeen näy, mutta nämä isommat käännökset kyllä. Ihanaa!

Meillä on ensi viikolla ylimääräinen ultra yksityisellä, koska halusin käydä kurkkaamassa vauvaa myös niskapoimu-ultran ja rakenneultran välissä. Niiden välissä on niin hurjan pitkä aika, että ehdottomasti haluan käydä kurkkaamassa, että mini kasvaa ja kehittyy siellä ja voi hyvin. Aiemmin olen jaksanut odottaa tämän pitkän välin ilman ylimääräisiä ultria, mutta koska tämä raskauden alku oli mitä oli, tuntuu nyt todella tärkeältä saada tietää säännöllisesti, että kaikki on hyvin. Olen odottanut tuota ultraa jo monta viikkoa ja ihanaa, kun se lähestyy. En malta odottaa, että nähdään taas meidän pikkuinen. Päivät tuntuvat matelevan ennen sitä, mutta pian se jo koittaa.

Vatsan koko ja muoto vaihtelee edelleen päivittäin ja jopa vuorokauden aikojen mukaan. Mulla ei ole muuten turvotusta, mutta vatsa on selkeästi pinkeämpi ja turvonneempi aina iltaisin ja aamuisin se on taas pehmeämpi ja aavistuksen pienempi. Välillä se on pyöreämpi ja toisinaan taas terävämpi. Hassua, miten paljon se muuttuu ihan muutamissa tunneissa. Kasvu on hidasta, mutta kyllä sitä tapahtuu. Jos vertaa tämän viikon kuvia vaikkapa muutaman viikon takaiseen, on maha kasvanut ainakin hieman. Mutta se kasvu alkaa kiihtyä enemmän vasta sitten puolivälin jälkeen mulla. Toistaiseksi nautin siitä, että maha on vielä niin pieni, ettei se ole tiellä, tai tunnu kävellessä hankalalta.

Nautin niin paljon siitä, että nyt on fyysisesti helpompi olla ja mua ei supistele niin paljoa. Se helpottaa arkea ja elämää ja aion fiilistellä tätä vaihetta niin kauan kuin sitä vain kestää. Ainahan sitä voi toivoa, että ne supistukset eivät kiusaisi loppuraskaudessakaan, mutta hieman epätodennöiseltä se tuntuu, kun tähänkin asti niin on aina ollut. Mutta sitä on turha miettiä etukäteen, kun nyt voi vaan nauttia tämänhetkisestä tilanteesta.

Checklist raskausviikko 16:

Vauvan koko hedelmänä: Avokado.

Cravings: Edelleen ne samat mansikat, ja pitkästä aikaa myös suklaa. Suklaata ei ole tehnyt mieli koko raskaudessa ennen tätä viikkoa, mutta tällä viikolla on tullut vähän syötyä myös sitä. Toivottavasti tämä suklaanhimo menee ohi! 

Oireet: Päänsärky, harjoitussupistukset satunnaisesti, mutta harvemmin kuin edellisellä viikolla. 


Vauvan tarvikkeet – mitä meillä on valmiina ja mitä ostoslistalla?

15.03.2021

Ei vielä olla tehty juurikaan hankintoja vauvalle. Häntä on odottamassa (tuoreita ostoksia siis) nyt muutama body ja housut, sekä yksi tutti. Enemmän ajateltiin tehdä hankintoja sitten joskus puolivälin jälkeen ehkä. Vielä ei ole ollut mikään kiire ja muutenkin vaikean alun jälkeen on vaatinut paljon ajatustyötä, että uskaltaa luottaa kaiken menevän hyvin. Joten ehkä sitten kun on se 22 viikkoa täynnä, uskalletaan alkaa enemmän tekemään tarvittavia hankintoja. Silloinkin on vielä hyvin aikaa kaikelle. Ja paljon meiltä löytyy jo valmiina. Ei olla vielä edes käyty kunnolla läpi mitä kaikkea meillä jo on, mutta nopealla listauksella mieleen tulee ainakin  muutama juttu, jotka ollaan säästetty meidän 4-vuotiaan vauva-ajalta.

Vauvan tarvikkeet, jotka meiltä löytyy valmiina:

– Tripp Trapp ja baby set (mutta ei newborn setiä, se pitää hankkia vielä). Meillä on Tripp Trapp edelleen päivittäisessä käytössä tuolina, mutta toki vauva saa sen sitten käyttöön itselleen kun tarvitsee. 4-vuotias yltää kyllä melko hyvin jo ruokailemaan tavalliseltakin tuolilta ja usein haluaa istua ihan tavallisella tuolilla. Meillä on se syöttötuoli-osa tallessa, mutta vastasyntyneen setti laitettiin viimeksi eteenpäin. Koettiin se kuitenkin tosi kätevänä, joten luultavasti hankitaan se uudelleen. Se oli kovassa käytössä ja oli kivaa saada vauva samalle tasolle muiden kanssa ruokapöytään.

– BabyZen YoYo -matkarattaat. Ihan parhaat matkarattaat, jotka olivat meillä käytössä kaikilla ulkomaan reissuilla ja muutenkin pääasiallisina arjen rattaina 1,5v iästä eteenpäin. Harkitsen, että ostetaan myös näihin turvakaukalo-adapterit, mutta katsotaan, katsotaan.

– Leikkimatto. Joku värikäs leikkimatto meillä on tallessa varastossa, se varmasti sopii myös tulevalle vauvalle. Leikkimattoikä on  niin lyhyt, että mun silmää ei häiritse värien kirjo, vaikka ei sisustukseen sovikaan.

– Sitteri. Meillä on joku ihan perus Emma-merkkien muutaman kympin sitteri, joka oli varsin toimiva. Sitä keinuteltiin jalalla aina. Meillä oli myös toinen sitteri, joka saatiin Oton pikkuserkulta, jossa oli joku värinä-toiminto ja sekin oli aika hyvä, mutta se me annettiin eteenpäin kun vei enemmän tilaa varastosta, kuin tuollainen parin kympin rimpula. Koin senkin kyllä tosi käteväksi, mutta se on kuitenkin aika vauvakohtaista, että missä sitterissä kukainenkin viihtyy. Ehkä ensin kokeillaan pärjätä jo olemassaolevalla, ja jos se ei toimi, niin kartoitetaan muita vaihtoehtoja.

– Tula Free-to-Grow kantoreppu. Paras ikinä ja menee jo vastasyntyneestä asti. Helpottaa arkea, kaunis, mukava vauvalle ja äidille ja muuntuu suuremmaksi vauvan kasvaessa. Tulee varmasti olemaan kovassa käytössä nytkin.

– Lakanoita ja pyyhkeitä, ehkä jotain harsojakin. Suurin osa näistä on ollut käytössä jo esikoisen vauva-ajoilta asti, eli osa on kyllä jo hieman kulahtaneen näköisiä. Mutta kaikki ovat puhtaita ja raikkaita. Ehkä hemmottelen itseäni ja investoin yksiin laadukkaisiin lakanoihin ja pyyhkeeseen vielä. Harsoja meillä ei kyllä montaa ole tallessa, ehkä pari, joten niitä täytyy hankkia lisää.

– Vauvaleluja ja kirjoja. Vaikka osasta on luovuttu, on niitä paljon jäljellä. Paljon puisia soittimia, palikoita, taaperokärryä, kaikkia ihania kuvakirjoja äänillä ja ilman on säästössä.

– Joitakin isompia (sisä)vaatteita (74/80 eteenpäin –>). Suurin osa minipienistä vaatteista on lähtenyt eteenpäin, mutta joitakin hieman isompia lemppareita on säästössä.

– Stokke Flexibath -kylpyamme ja vauvatuki. Amme on meillä edelleen käytössä, 4v mahtuu kylpemään siellä vielä vallan mainiosti. Vauvatukikin ollaan säästetty, se helpottaa kyllä kylvetystä.

Cybex Priam vaunukoppa

Vauvan tarvikkeet, jotka meillä on hankintalistalla:

– Yhdistelmävaunut, joihin saa kiinni turvakaukalon. Viimeksi meillä oli Cybex Priamit, joihin oltiin todella tyytyväisiä. Tälläkin kertaa Priamit kiinnostaa kyllä kovasti, Ottoa erityisesti sähköavusteiset e-Priamit. Katsotaan mihin päädytään.

– Turvakaukalo. Oltiin viimeksi erittäin tyytyväisiä Cybex Cloud Q -turvakaukaloon, josta on nyt tullut päivitetty malli, olikohan Cloud Z nimeltään. Sen saa myös makuuasentoon silloin kun ei olla auton kyydissä, mikä on tosi hyvä, niin vauvan selän saa suoraksi silloin, kun kaukalo on kiinni rattaissa ja vauva esim. nukkuu. Se kaukalo siis ainakin kiinnostaa ja se helposti menisi myös yhteen Priameiden kanssa.

– Isofix-telakka. Cybexin oma telakka oli huippu ja teki kaukalon kiinnittämisestä todella helppoa ja sujuvaa. Aiotaan ehdottomasti ostaa kaukalon kaveriksi myös siihen kuuluva telakka.

– Ensisänky ja/tai pinnasänky & patja. Harkittiin jo viimeksi vuokrattavaa Vaavi-sänkyä, mutta päädyttiin silloin toiseen ratkaisuun mun työn puolesta. Mutta nyt, nyt mä aion oikeasti vuokrata Vaavi-sängyn! Siitä on kuultu niin paljon hyvää, se on kätevä ja söpö. Myöhemmin sitten varmaankin hankitaan pinnasänky, mutta jos ensimmäiset kuukaudet pärjäisi Vaavi-sängyllä, niin se olisi huippua.

– Lämpöpussit turvakaukaloon ja vaunuihin. Kaukalopussi oli viimeksi ihan best, niin vauvan sai sinne pelkissä sisävaatteissa ja sen pystyi helposti avaamaan, jos vauva nukkui siellä. Ja vaunuihin tarvitaan myös lämpöpussi! Meillä on yksi lämpöpussi, joka sopii isomman lapsen kanssa hyvin, mutta ihan vastasyntyneelle haluan mieluummin untuvapussin.

– Vaatteet ja asusteet sisälle ja ulos. Vaatehankinnat on tosiaan aivan kesken, koko vaatekaapin saa rakentaa ihan alusta asti. Ihanaa! Aion ostaa osan käytettynä, osan uutena, osan merkkiä ja osan ketjuista, kuten tähänkin asti. Toistaiseksi olen ostanut sinne mustaa, vaaleankeltaista ja beigeä. Minna Parikan Pupu -tennarit meiltä löytyy jo valmiiksi kolmannelta vauvavuodelta vaaleanpunaisena, en malta odottaa, että pääsen pukemaan ne tulevalle minille!

– Rintapumppu, pullo, tutit & muut tilpehöörit. Suunnitelmissa on tälläkin kerralla täysimettää vauvaa sinne n. 5kk-6kk ikään ja jatkaa imetystä lapsentahtisesti niin pitkään kun lapsi itse haluaa, mutta olisi huippua, jos hän myös toisinaan voisi tarvittaessa syödä mun maitoa pullosta. Toki kukaan nyt ei vielä tiedä miltä syksy näyttää ja onko mulla silloin esim. yhtäkään työmenoa, joka vaatisi kotoa poistumista (vai onko kaikki edelleen etänä), mutta olisi kiva, että meillä olisi se vaihtoehto olemassa, että vauva osaisi syödä myös pullosta.

Ja tutti! Olisi mahtavaa, jos tämä vauva osaisi syödä tuttia. Yhden tuttivauvan ja kahden ei-tuttivauvan äitinä, koen, että kyllä se tutti olisi mahtava apuväline. Mutta sitähän ei voi etukäteen vielä tietää. Erilaisia vaihtoehtoja ajateltiin kuitenkin kokeilla. Viimeksi meillä ei ollut rintapumppua lainkaan, eikä yhdelle tuttipullolle tullut yhtäkään käyttökertaa, mutta olen viimeksi testannut rintapumppua v. 2013, joten ajattelin, että voisi olla aika testata ovatko ne kehittyneet tässä kahdeksassa vuodessa ja heruisinko tällä kertaa pumpulle, toisin kuin silloin.

Näillä pärjätään oikein mainiosti.

Lisäksi sellaisia ”vauvan tarvikkeita”, jotka virallisesti eivät edes ole vauvan tarvikkeita, mutta jotka ollaan koettu hyödylliseksi, on ainakin Ikean Dihult-lattiatyyny, jota ei enää myydä. Nyt se on meillä 4-vuotiaan huoneessa leffapesässä tyynynä, mutta saa varmasti tulla sitten ainakin vauvavuoden ajaksi takaisin olkkariin. Siihen on niin hyvä nukuttaa vauva päikkäreille helposti (tissitainnutus) ja turvallisesti, kun ei voi tippua korkealta. Tai nostaa esim. autosta siihen jatkamaan unia matkan jälkeen. Oli meillä kovassa käytössä ja uskon, että tulee nytkin olemaan. Hoitopöytä oli meillä viimeksi tosi tarpeellinen, mutta nyt tehdään hoitotaso kodinhoitohuoneeseen. Siellä on vesipiste ja hyvä syvä allas, ja heti sen viereen saa kätevästi tasolle vauvan hoitoalustan ja tarpeelliset tarvikkeet.

Olipa hyvä kirjoittaa näitä ihan konkreettisesti ylös ja miettiä! Meillä on ilahduttavan paljon vielä jäljellä kaikkea, vaikka tauko edellisen ja tämän vauvavuoden välillä on ollut pisin, joka meillä koskaan on ollut. Kai se oli vaan niin vahvana se toive alusta asti, että niille tavaroille joskus vielä tulisi käyttöä. Tulen kirjoittamaan hankinnoista lisää sitten kun niitä on tehty.