Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun aamulla kello kahdeksan mun kasvoille levisi järjettömän onnellinen hymy, ja liihottelin meidän vanhaan makuuhuoneeseen kertomaan Otolle, että meille tulee kolmas vauva. Ja tänään tuo vauva on jo neljä kuukautta ja 12 päivää vanha. Se absurdi onnen tunne tulevasta on muuttunut riipaisevan suureksi rakkaudeksi maailman ihaninta minityyppiä kohtaan.

Vuosi sitten otetuista kuvista paistaa jännitys, onni ja rakkaus, ja kaikki ne miljoona muuta tunnetta joita sinä aamuna koettiin. Me ei tiedetty ollenkaan millainen vauva meille tulisi, tai saataisiinko me edes vauvaa ollenkaan syliin asti, mutta varovaisesti uskallettiin toivoa että se suuri siunaus osuisi meidän kohdalle vielä yhdesti.

Onneksi me saatiin kokea se onni vielä kolmannen kerran, että raskaus meni hyvin ja saatiin omaksi tuo ihana pehmeä älytöntä tahtia kasvava möllykkä, jota Novaksikin kutsutaan. Vuosi sitten en uskaltanut edes vielä ajatella niin pitkälle, että olisin miettinyt millainen vauva me saataisiin, kun jännitin heti alusta asti jo sitä että kuinka raskaus tulee sujumaan.

Mä en ole koskaan osannut ottaa raskautta itsestäänselvyytenä ja uskoa että se menee varmasti hyvin, ja siksi raskausaika on ollut henkisesti aina aika kuluttavaa, ikäänkuin jatkuvassa kuolemanpelossa (oman ja vauvan) elämistä. Hyvin sujuva raskaus ja synnytys on niin suuri onni, että joka kerta on tuntunut yhtä uskomattomalta, että me ollaan oikeasti saatu terve lapsi eikä sen suurempia komplikaatioita ole tullut kummallekaan.

Meidän elämä vuosi sitten tuntuu jotenkin niin kaukaiselta, vaikka siitä on vasta vuosi. Sen vuoden aikana moni iso asia on kuitenkin muuttunut meidän elämässä. Ollaan muutettu ihan uuteen kotiin ja uuteen kotiympäristöön, mä lopetin päivätyöt ja perustin yrityksen, vaihdettiin auto, ollaan ihan eri näköisiä, esikoinen lopetti päiväkodin ja nyt meitä on viisi. Ja kaiken lisäksi Otto on perhevapaalla, toisin kuin vuosi sitten kun tehtiin molemmat todella pitkää päivää töissä. Todella mullistava vuosi, varmasti ehkä kaikkein mullistavin sen jälkeen kun tavattiin ja saatiin esikoinen.  Suurin osa muutoksista oli seurausta niistä kahdesta viivasta jotka sinä aamuna vuosi sitten piirtyivät raskaustestiin.

Kun mä kirjoitan tätä, Nova nukkuu aamupäikkäreitä vierashuoneessa mun tädin luona. Otto istuu mun vieressä juomassa aamukahvia, ja pelailemassa käsikonsolilla. Isommat tytöt juoksevat mun tädin pihalla mun serkkujen kanssa ja käyvät välillä trampalla pomppimassa. Ja mä naputtelen tätä, tuo sama onnellinen hymy kasvoillani. Me saatiin maailman ihanin pikkuinen vauva joka oli juuri se puuttuva palanen meidän perheeseen.

Hän on se tyyppi, jonka heräämistä odottaa malttamattomana, jota ei malttaisi antaa kenellekään toiselle syliin ja jonka hymy sulattaisi vaikka Pohjoisnavan kaikki jäät. Maailman ihanin tyttö, kuten meidän isommatkin tytöt, jotka ovat niin mielettömän upeasti ottaneet isosiskouden omakseen. En osannut vuosi sitten kuvitellakaan että meidän elämä voisi olla tällaista, kuin se nyt on. En villeimmissä unelmissanikaan. Mutta onneksi yhdeksän kuukauden pelkäämisen jälkeen ollaan saatu nauttia tästä onnesta ja rauhasta.

Täältä löytyy postaus siitä päivästä jona tein raskaustestin, jos on mennyt ohi aiemmin.

Ehkä tämä päivä on tänä vuonna se päivä joka mullistaa jonkun toisen elämän, se on ihana ajatus. Jos tämä päivä on se, joka muuttaa juuri sun elämän: nauti siitä hetkestä niin täysillä kuin vain voit, älä anna pelolle valtaa <3

Ihanaa päivää kaikille <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Ipanaisen kanssa.

Mua melkeinpä harmittaa että on pakko mainita tuo yhteistyö juuri tämän postauksen alussa, sillä tiedän että joku jättää ihan periaatteesta tämän siksi lukematta, vaikka ei kannattaisi. Haluaisin että jokaikinen lapsiperhe, joka asuu pääkaupunkiseudulla, tai menee koskaan edes käymään Helsingissä, saisi lukea tämän postauksen, tai kuulla jotakin muuta reittiä Ipanaisesta. Ipanaisesta, lapsiperheiden pyhiinvaelluskohteesta, matalan kynnyksen kohtauspaikasta ja siinä samalla myöskin täyden palvelun lastentarvikeliikkeestä ja kirpparista, joka sijaitsee Helsingin Hakaniemessä.

Mun ja Ipanaisen tarina alkaa jo vuosien takaa, sillä ensimmäinen arvonta jonka koskaan blogissani järjestin, oli juuri Ipanaisen kanssa. Arvoin Stonzit onnekkaalle lukijalleni, silloisen Ipanaisen nettikaupan valikoimasta. Siitä asti olemme tehneet menestyksekkäästi yhteistyötä, ja olen turvautunut Ipanaisen valikoimaan myös oma-aloitteisesti moneen otteeseen. Kuudessa vuodessa Ipanainen on kasvanut vähintään yhtä paljon kuin mun blogi, ja nykyään Ipanaiselta löytyy nettikaupan lisäksi tämä Hakaniemen mahtava liiketila-kurssipaikka-perhekahvila-kantovälineopastamo-leikkipaikka-kirppis-hybridi. Mahtava on tosin vähättelyä, enkä usko että saan tässä postauksessa edes kerrottua tarpeeksi siitä mitä kaikkea Ipanainen pitää sisällään.

Tuo megapitkä nimitys jota Ipanaisesta äsken käytin, kuvailee ehkä osittain sitä mitä Hakaniemestä voi löytää, mutta mun on pakko tehdä teille tällainen virtuaalinen mielikuvituskierros Ipanaiseen, jos se selventäisi vähän paremmin. Kun ovesta astuu sisään, on olo tervetullut: vastassa on iloisia kasvoja, paljon lastenvaunuja ja rattaita, vauvoja, taaperoita ja äitejä kahvikuppeineen kuhiseva keittiö, ja oikealla kaksi lastenhoitohuonetta joiden välistä löytyvät Ipanaisen säännöt. Säännöt, joissa EIn sijaan lukee mitä Ipanaisessa SAA tehdä.

Lastenhoitohuoneesta ja WC:stä löytyy ilmaisia vaippoja joka koossa, täydellinen juttu juuri meille – mun kaltaisille vanhemmille jotka ovat aina reissussa aivan minimivarustuksella ja joskus on vaippa liian vähän mukana. Keittiössä on aina ilmaista kahvia ja teetä vanhemmille, mikro jossa lämmittää liikkeestä ostettavissa olevia luomulastenruokia, ja sekä mukavia sohvia imetykseen että syöttötuoleja jo kiinteitä ruokaileville naperoille. Keittiöstä löytyy myös kirjahylly, mistä saa lainata itselleen luettavaa vasta lanseeratun Ipanaisen kiertävän kirjan merkeissä.

Keittiöstä katsoen vasemmalle lähteekin sitten itse myymälä, josta löytää kaikki vauva- ja lapsiperheiden luottomerkit. Babiatorsit suojaamaan auringolta, Oogaan ja Ezpz:n huippuhauskat lasten astiat, Kurtisin vaunuverhot, Choomeen uudelleentäytettävät smoothiepussit ja paljon muuta. Elodie Detailsin ihania asusteita, DonebyDeerin supersöpöjä nokkamukeja ja ruokalappuja ja vaikka Pukyn potkupyörät vähän isommille palleroille. Jos täältä ei löydy lahjaa vauvalle niin ei sitten mistään.

Kassan välittömästä läheisyydestä löytyy myös varmasti kivijalkaliikkeiden laajin kantovälinevalikoima, missä on sekä Tulan että ByKayn kantoreppuja, myös ihanaa Tula free-to-growta joka meiltäkin löytyy. Kantoreppujen lisäksi löytyy laaja valikoima kantoliinoja ja kantovälineasusteita, sekä esimerkiksi kantotakkeja ja kantopaneeleja takkeihin. Myymälässä kantovälineitä voi sovitella oman lapsen kanssa, tai sitten oikean vauvan painoisen nuken kanssa, aina paikalla olevien kantovälineohjaajien kanssa. Tänne voi myös tulla, jos omistaa jo kantovälineen mutta tarvitsee opastusta sen käytössä.

Oikealta perältä, myymälän ja kirpparin keskiöstä löytyy aivan ihana leikkipaikka lapsille, pienille ja isommille. Siellä voi leikkiä kauppaa, kahvilaa ja mitä ikinä mieleen juolahtaakaan. Leikkipaikkaa ympäröi matala reunus, ja lapsi on helppo viedä siihen siksi aikaa kun itse katselee leikkipaikan ympärillä olevia hyllyjä. Näin vanhempi saa hetken rauhallista shoppailuaikaa kuitenkin niin että pystyy samalla kokoajan näkemään lapsensa.

Ipanaisen kirppari on täynnä herkkuja vaatteita ja asusteita, sekä leluja ja tarvikkeita. Juuri saapuneet tuotteet on laitettu omaan rekkiinsä ja ne on helppo löytää siitä. Mä ostin Ipanaisen kirpparilta mm. Novalle ihanan Papun mekon.

Vaikka tämä valikoima on itsessään jo ihan huikea, sanoisin että Ipanaisessa parasta on sen tunnelma. Siellä jokainen voi tuntea olevansa tervetullut, ja siellä on helppo löytää samassa elämäntilanteessa olevaa seuraa ja vertaistukea. Se on sellainen paikka johon uskaltaa mennä ihan pienenkin vauvan kanssa, ja missä taatusti ei kukaan katso pahasti jos taapero hermostuu ja heittäytyy ihan spagetiksi. Ipanaisessa saa myötätuntoisen katseen ja kupin kahvia.

Paikalla käy ihan yhtä lailla äitejä kuin isiäkin, nuorempia ja vanhempia, ja Ipanaisen säännöissä erikseen mainitaan että saa olla ostamatta mitään. Mä rohkaisen kaikkia vanhempia tai tulevia vanhempia, miksei mummuja, pappoja ja kummejakin piipahtamaan Ipanaisessa yhdessä lapsen kanssa tai yksin. Se on niin paljon enemmän kuin myymälä, se on loistava matalan kynnyksen kohtaamispaikka jossa kukaan ei tuomitse, vaan tukee, auttaa, ilahduttaa ja arvostaa.

Ipanainen sijaitsee aivan Hakaniemen torin ja metroaseman läheisyydessä, osoitteessa Siltasaarenkatu 2, ja sinne pääsee todella helposti mistä päin Helsinkiä tahansa. Kävellen tai sporalla, metrolla tai bussilla, autollekin löytyy parkkipaikkoja kadulta.

Kunhan me kotiudutaan täältä Oulusta, mennään Ipanaiseen käymään. Lapset ovat kyselleet milloin pääsevät sinne taas leikkimään, ja mua himottavat kirppiksen mahtavat löydöt, herkullinen kahvi, ja vesikantoliina jollaisen ajattelin käydä ostamassa kesän uintireissuja helpottamaan.

Ihanaa lauantaita kaikille <3

Hellou! Täällä naputtelee yksi Iina, jolla on aika vaaleanpunaiset lasit silmillä. Käytiin eilen Oton 27v-synttäreiden kunniaksi kahdestaan syömässä Oulun Kauppuri  5:ssa Oton kanssa, ja tekipä kyllä niin hyvää meille molemmille. Oltiin viimeksi ”treffeillä” juuri ennen meidän muuttoa, eli joskus lokakuussa (?) kun olin vielä raskaana. Novan syntymän jälkeen tämä oli ensimmäinen kerta kun oltiin kahdestaan yhtään missään, niin hassua! Nova jäi mun tädin hellään huomaan ja oli pärjännyt oikein hyvin, kun mä syötin hänet juuri ennen kuin lähdettiin ja ei meidän reissu kestänyt kuin hieman alle kaksi tuntia. Meitä odotti takaisin tullessa niin hyväntuulinen neiti joka kovasti päristeli. Onnea on tasaantuneet kolmen tunnin imetysvälit päivällä ja täti joka rakastaa hoitaa vauvoja.

Facebook muistutti tänään tietysti kaikista menneiden vuosien Oton synttäreistä, nämä kun olivat jo seitsemännet herran synttärit joita yhdessä juhlistettiin. Kyllä me ollaan oltu niin pieniä, niin nuoria. Oli aika hauskaa selata vanhoja kuvia ja katsella miten joka vuosi synttärit on muuttuneet. Viime vuonna me ei synttäreiden aikaan edes saatu olla yhdessä, kun Otto oli juuri silloin työmatkalla Tukholmassa ja mä olin yksin tyttöjen kanssa kotona Helsingissä. Onneksi saatiin juhlia kuitenkin synttäreitä vähän etukäteen silloinkin, ja pari päivää synttäreiden jälkeen Otto sai viime vuonna maailman parhaan synttärilahjankin (siitä lisää huomenna).

Eilen kun me istuskeltiin kahdelleen, mut valtasi vaan sellainen onnentunne jälleen kerran. Miten paljon me ollaankaan koettu yhdessä, ja miten hurjan rakastuneita me ollaan edelleen. Kuusi ja puoli vuotta ollaan yhdessä kuljettu ja ne on olleet mun elämän parhaita vuosia jokainen. Oli ihanaa saada jutella ihan rauhassa, ja kilistää synttäreille ja yhteiselle ajalle. Mäkin heittäydyin hurjaksi ja nautin yhden inkiväärioluen burgerin kanssa, oli muuten hyvää.

En mä arjessa tunne että meillä olisi liian vähän yhteistä kahdenkeskistä aikaa, kyllähän lapset nukkuvat iltaisin ja silloinkin ehtii höpötellä ja herkutella ja katsoa Netflixiä ja halia. Mutta kun pääseekin sitten ihan kahdestaan johonkin, niin että se kahdenkeskinen aika on täysin keskeytyksetöntä, ja voi keskittää sataprosenttisesti huomionsa vain toiseen, se tekee todella hyvää. Koen olevani arjessakin niin onnellinen että en huomaa kaipaavani sitä kahdenkeskistä aikaa sen enempää, mutta sitten kun sitä saa, niin tajuaa että ei se ainakaan haitaksi ollut.

Ainakin mulle tuli heti taas sellainen fiilis niinkuin oltaisiin vasta tavattu ja aivan hurjan ihastuneita. Vaikka kyllä mulla leijailee perhosia mahassa ihan joka päivä kun tuota miestä katselen. Tänään se laittoi uuden paidan päälle, ja mä tuijotin sitä vain ja mietin että miten voin olla niin onnekas että olen saanut juuri tuon tyypin omakseni, hihi. On se vaan niin ihana.

Onnea vielä hurjasti minun rakkaalle murulle <3 Tänään juhlittiin sitten vielä mun ihanaa mummua joka täyttää tänään 78 vuotta. Mielettömän onnekkaita ollaan, että saatiin juhlia vielä tätäkin synttäripäivää yhdessä mummun kanssa.

Ihanaa viikonloppua kaikille täältä synttärihumun keskeltä!

Tätä postausta varten pidin tarkkaa kirjaa töistäni kokonaisen viikon ajan, ja se avasi omat silmät näkemään mitä kaikkea mä teen viikon aikana. Mitä kaikkea vaatii sisällön tuottaminen blogiin, jota lukee kuukaudessa keskimäärin yli 85 000 uniikkia ihmistä?

Yrittäjänä ja bloggaajana jokainen viikko on oikeastaan aika erilainen, työn määrä ja siihen käytetty aika vaihtelee tosi paljon. Välillä jos ennakoin oikein hyvin, pystyn olemaan useamman päivänkin niin että käytän töihin maksimissaan tunnin-pari päivässä. Ja sitten taas on näitä viikkoja, kuten viime viikko, jolloin töihin kuluu enemmän aikaa kuin perus kasistaneljään -työntekijän työviikkoon, ja työt jakautuvat koko päivälle niin että melkein koko päivä on täynnä työntekoa, aamusta iltaan. Veikkaan että kuukaudelle tasaisesti jaettuna mun työhön käytetty aika on suunnilleen sama kuin perus toimistoaika, tai aavistuksen pienempi.

Mä tykkään itse henkilökohtaisesti sekä täydemmistä että väljemmistä päivistä, sillä vaihtelu virkistää. Välillä on mahtavaa tehdä ihan superpaljon kun on hyvä draivi päällä ja saa tosi paljon aikaan. Blogin kirjoittaminen on sellainen juttu mitä ei vaan voi pakottaa, mä en koskaan kirjoita postauksia silloin kun ei tunnu siltä, koska siitä ei vaan synny mitään hyvää. Mutta onneksi silloinkin kun ei ole se hyvä kirjoitusflow, voi tehdä paljon muuta, kuten editoida kuvia tai vaikka suunnitella postauskalenterin sisältöä. Ja ainahan on tietysti kirjanpitohommat, niihin ei tarvita mielikuvitusta.

Maanantai 5.6.2017

8.00-9.55 1300:n sanan mittaisen postauksen kirjoitus ja edellisenä iltana muokattujen kuvien lisäys tekstiin

9.55-10.00 Tauko: Nova syö

10.00-11.00 600 sanan mittaisen postauksen kirjoittaminen

11.00-11.30 Kampanjapostauksen kuvien ottaminen

11.30-12 Sähköpostin läpikäyminen ja vastaaminen, paketin vastaanottaminen kotona yhteistyökumppanilta

12.00 Lounastauko, Nova syö myös

12.30-13 Ajomatka yhteistyökumppanin liikkeeseen Espooseen, autossa viesteihin vastailua

13.00 Kuvien ottaminen postaukseen

13.15-16.00 Tauko töistä ja ajanviettoa lasten kanssa. Samalla pari klippiä instan mystoryyn, Nova syö pariin otteeseen

16.00-16.15 Kuvien ottaminen postaukseen yhteistyökumppanin liikkeessä

16.15-17.00 Ajomatka kotiin, kahteen työviestiin vastaaminen

16.30-19.30 Tauko töistä, lasten kanssa hengailua ja ruokailua koko perheellä

19.30-20.00 Postausidean hahmottelua asiakkaalle

20.00-21.00 Gif-videon tekoa asiakkaalle yhdessä tuottajan kanssa, instakuva, kommenttien julkaisua

Päivän työsaldo: 7h10min

Saadut sähköpostit: 26

Lähetetyt sähköpostit 7

 

Tiistai 6.6.2017

7.00-7.30 Kuvien muokkaus päivän postaukseen ja oikeinkirjoituksen tarkistaminen, sekä postauksen julkaisu

7.30-8.20 Kampanjapostauksen kirjoittamista

8.20-8.30 Tauko: Nova syö

8.30-9.00 Kampanjapostauksen kuvien läpikäymistä ja editointia

9.00-9.45 Laskutusta ja kirjanpitoa

9.45-10.00 Sähköpostin tsekkaus ja vastaus muutamaan viestiin, sekä aiemmin ajastetun kampanjapostauksen julkaisun toimivuuden tarkistus

10.00-11.45 Tauko töistä, Novan ruokailut

11.45-12.15 Ajomatka asiakkaan luokse, sähköpostin tsekkaus autossa

12.15-14.00 Lounastapaaminen asiakkaan luona yhteistyökumppanin ja kampanjatuottajien kanssa, Nova syö siinä samalla

14.30-15.00 Ajomatka takaisin kotiin, sähköpostin ja kommenttien tsekkaus

15.00-15.45 Tauko töistä 

15.45-16.00 Päivän kampanjapostauksen nosto FB & Instagram (eri kuin se jota aamulla kirjoitin)

16.00-16.30 Kommentteihin vastailua, sähköpostin tsekkaus ja yhteen viestiin vastaus. Kuvan lähettäminen asiakkaalle.

16.30-20.00 Tauko töistä

20.00-20.30 Postauksen nostaminen FB & IG, kommentteihin vastailua

Päivän työsaldo: 6h50min

Saadut sähköpostit: 20

Lähetetyt sähköpostit: 3

 

Keskiviikko 7.6.2017

9.00-10.00 Postauksen kuvien läpikäynti ja editoiminen, postauksen kirjoittaminen

10.00-10.30 Kaksi työpuhelua yhteistyökumppaneiden kanssa, keskustelua tulevista mahdollisista yhteistöistä

10.30-11.30 Tauko töistä, brunssi, Nova syö

11.30-12.30 Sähköposteihin vastailua

12.30-14.30 Tauko töistä, suihku ja valmistautuminen, Nova syö

14.30-15.00 Ajomatka yhteistyökumppanin liikkeeseen

15.00-15.45 Tapaaminen liikkeessä, tutustumista tuotteisiin ja valokuvausta

15.45-16.00 Nova syö, Ajomatka koulutukseen

16.00-18.00 Lightroom Workshop: kuvien editointia Lars Johnsonin johdolla

18.00-18.15 Ajomatka kotiin

18.15-20.30 Tauko töistä, Lasten ja turkulaisten kanssa hengailua

20.30-21.00 Postausten nostot FB:ssä ja Instagramissa, kommentteihin vastailua

Päivän työsaldo: 6h45min

Saadut sähköpostit: 19

Lähetetyt sähköpostit: 5

 

Torstai 8.6.2017

8.00-09.50 Postauksen kirjoitusta & kuvien valintaa ja läpikäyntiä, editointi kollaaseiksi

09.50-10.00 Nova syö

10.00-10.30 Postauksen julkaisu, päivän kaupallisen kampanjan ajastuksen toimivuuden tsekkaus

10.30-11.00 Sähköpostin läpikäyntiä ja kommenttien julkaisua

11.00-14.00 Tauko töistä, lounas Novan ja kaverin kanssa keskustassa

14.00-14.30 Kommentit ja sähköpostit, vastaus pariin sähköpostiin

14.30-15.40 Tauko töistä, Novan kanssa hengailua ja neidin päiväunet sylissä sekä ruokailu

15.40-16.00 Ajomatka koulutukseen

16.00-18.15 Photoshop Workshop: kuvien editointia Lars Johnsonin johdolla

18.15-18.30 Ajomatka kotiin

18.30-20.30 Tauko töistä, ruokaa kaikille ja lasten kanssa hengailua

20.30-21.30 Postausten nostot FB:ssä ja Instagramissa, kommentteihin vastailua

Päivän työsaldo: 7h10min

Saadut sähköpostit: 25

Lähetetyt sähköpostit: 3

 

Perjantai 9.6.2017

9.30- 12.00 Postauksen kirjoittaminen ja taustatietojen tarkistaminen, hakukoneoptimointi

12.00-12.30 Tauko töistä, lounas ja ruokaa Novalle

12.30-13.30 Kuvien ottaminen ja editoiminen postausta varten

13.30-14.00 Instagram-kuvan ottaminen ja editoiminen

14.00-15.45 Yhden hankalamman työjutun selvittelyä puhelimitse ja sähköpostitse

15.45-16.00 Nova syö

16.00-17.00 Kuvien editointia, Instakuvien tekstien valmistelua ja julkaisu

17.00-19.00 Tauko töistä, lasten kanssa hengailua, kauppareissu ja ruoka

19.00-19.15 Muutaman kuvan nappaaminen lasten kanssa postausta varten

19.15-21.00 Tauko töistä, lasten kanssa pikareissu puistoon ja iltatoimet sekä nukkumaanmeno

21.00-00.00 Postauksen kuvien editointi ja postauksen kirjoitus sekä hakukoneoptimointi

Päivän työsaldo: 8h

Saadut sähköpostit: 18

Lähetetyt sähköpostit: 4

 

Lauantai 10.6.2017

9.30-10.00 Kuvien ottaminen postausta varten

10.00-10.10 Nova syö

10.00-12.00 Kuvien läpikäyminen ja editoiminen kahteen eri postaukseen

12.00-13.00 Postauksen kirjoittaminen, ajastaminen ja hakukoneoptimointi

13.00-20.00 Tauko töistä, kaverit kylässä ja grillailua (tosin jaoin pari instakuvaa)

20.00-20.30 Postauksen nostaminen somekanavissa ja kommentteihin vastaaminen

Päivän työsaldo:3h50min

Saadut sähköpostit: (töihin liittyviä 0)

Lähetetyt sähköpostit: 0

 

Sunnuntai 11.6.2017

9.00-9.30 Kuvien editointia ja läpikäymistä päivän postaukseen

9.30-10.30 Postauksen kirjoitus, hakukoneoptimointi ja nosto somekanaviin

10.30-11.00 Tauko töistä, Nova syö ja pari erää Mario Kartia

11.00-12.00 Tämän päiväkirjan täyttämistä ja seuraavan päivän postauksen valmistelua

12.00-14.00 Kampanjapostauksen reseptin valmistusta sekä kuvaamista

14.00–> Tauko töistä, normi sunnuntain viettoa paria 10min instagramkuvan jakoa lukuunottamatta

Päivän työsaldo: 4h50min

Saadut sähköpostit: (töihin liittyviä 0)

Lähetetyt sähköpostit: 0

YHTEENSÄ:

VIIKON TYÖSALDO: 44h35min

VIIKON SAADUT TYÖSÄHKÖPOSTIT: 108

VIIKON LÄHETETYT TYÖSÄHKÖPOSTIT: 22

Viime viikko oli työntäyteinen monestakin syystä. Viime viikolle sattui sekä kaksi koulutusta, että kolme asiakastapaamista, ja sen lisäksi oli meneillään viimeinen kiireisempi markkinointiviikko ennen kuin kesän ajaksi taas hiljentyy hieman. Sähköpostin suhteen tosin hiljentymistä on ollut havaittavissa koko kesäkuun ajan, kevään muina kuukausina sellainen perusmäärä työhön liittyviä sähköposteja päivässä on n. 40-60kpl.

Mulla oli monta tosi mielenkiintoista projektia, ja mä oon huomannut esimerkiksi ruokayhteistöitä tehdessäni, että mä nautin aivan mielettömän paljon sekä reseptiikan kehittelystä, että ruoka- ja tuotekuvaamisesta. Se on sellainen ala jolla mä haluan kehittyä paremmaksi ja paremmaksi, luovien tuote- ja ruokakuvien kuvaaminen siis. Haluaisin joskus pystyä ottamaan niitä muutenkin kuin vain tuottaakseni sisältöä omaan blogiini. Toisaalta ruokabloggaajaksi musta ei ikinä olisi, mutta sellainen tuotteisiin ja/tai ruokaan liittyvä sisällöntuotanto on ihan mun lempijuttuja.

Viime viikolla pääsin tapaamaan paria isompaa asiakasta, joiden kanssa olen tehnyt jo pitkään yhteistyötä, ja paljon on vielä tulossa, mutta en ollut tavannut koskaan henkilökohtaisesti heitä aiemmin. Blogatessa on aina ihan mahtavaa, kun saa viesteille kasvot ja äänen, ja pääsee kuulemaan ihan livenä palautetta omista töistä. Se on harvinaista herkkua, ja tuntuu joka kerta yhtä häkellyttävän hienolta. Bloggaajana pääsee ihan älyttömän hienosti näkemään sen sielun yritysten takana.

Moni ajattelee että yhteistyöt on vaan helppoa rahaa, ja bloggaajat mainostaa mitä vaan rahan takia, edes sen kummempia ajattelematta. Mä olen täysin päinvastaista mieltä. Jokainen yhteistyö jonka mä teen on tarkoin valittu – miettikääpä vaikka tuota sähköpostien määrää jonka saan, versus se määrä joka kaupallisia kampanjoita on mun blogissa kuukausittain. Usein joudun sanomaan ei myös kivoille jutuille koska aika ei yksinkertaisesti riitä enkä halua täyttää blogia kokonaan kaupallisella sisällöllä, vaan tehdä sitä miksi alunperin aloin bloggaamaan: kertoa meidän arjesta ja elämästä.

Vaikka joskus teen paljon yhteistöitä tiheänkin ajan sisällä, pyrin vastapainoksi tuottamaan enemmän sitä normisisältöä. Esimerkiksi tämän postauksen ilmestyessä olen julkaissut kesäkuussa 18 postausta (tänään on 15. päivä), ja niistä kaupallisia kampanjoita on ollut viisi. Mielestäni 13-5 on ihan hyvä suhde. Joskus kampanjat vaan ajoittuvat tiheään asiakkaiden tarpeiden vuoksi, mikä on ymmärrettävää. Jos heillä esimerkiksi pyörii vasta ilmestyneen uuden tuotteen ympärillä valtakunnallinen kampanja yhtäaikaa televisiossa ja radiossa ja blogeissa vaikkapa kesäkuun ensimmäisellä ja toisella viikolla, ei ole mitään järkeä että mä postaan tuotteesta juhannuksen jälkeisenä tiistaina.

Viime viikkoa ajatellen on myös vertailun vuoksi on kerrottava, että tällä viikolla mä olen käyttänyt maanantaina töihin kolme tuntia, tiistaina 30 minuuttia, keskiviikkona kaksi tuntia ja tänään tähän mennessä kaksi tuntia. Aika paljon kevyempää meininkiä siis, kiitos viime viikon ennakoinnin. Ensi viikko on varmasti jotain näiden kahden viikon väliltä, ja sekin on ihan ok. Viikkotuntimäärää- ja kuukausituntimäärää lisää tietysti se, että teen töitä pääosin joka ikinen päivä ilman vapaapäiviä, maanantaista sunnuntaihin kuukaudesta toiseen. Vaikka pyrin pitämään viikonloput vapaana silloin kun tytöt ovat päiväkodissa, näin loma-aikaan työt jakaantuvat tasaisemmin koska voidaan viettää sitä vapaapäivää ihan yhtä hyvin tiistaina kuin lauantainakin. Mä nautin siitä että jokainen päivä ja viikko on erilainen, se on yrittäjyydessä parasta. Kirjanpidollisista hommista en nauti kovinkaan paljoa, mutta onneksi mulla on erittäin hyvä kirjanpitäjä joka huolehtii suurimman osan niistä jutuista, mun tarvitsee vain toimittaa tarvittavat tiedot.

Tämä postaus keskittyy nyt täysin työn määrään, kaupallisuuteen ja esimerkkityöviikkoon, mutta aiheessa riittää toki paljon muutakin kerrottavaa. Lähiömutsi kirjoitti pari viikkoa sitten tosi hyvän ja informatiivisen postauksen bloggaajan tuloista ja kulurakenteesta omassa blogissaan, jos kiinnostaa niin kannattaa käydä vilkaisemassa. Varmasti heti kun painan julkaise-nappulaa niin mieleen ryöpsähtää satatuhatta muutakin asiaa jotka olisin halunnut mainita tässä postauksessa, mutta olen vaan unohtanut. Kysykää vaan jos jotain tulee mieleen niin vastaan mieluusti!

Ihanaa päivää kaikille!

Täällä sitä ollaan taas pohjoisessa, Nova nukkuu ekoja päikkäreitä isin kainalossa ja tytöt leikkivät ulkona mun serkun kanssa. Ihanaa olla täällä, ja meillä on vielä aika huikea synttäriviikko tiedossa, sillä tällä viikolla juhlitaan sekä Oton, mun mummun että tyttöjen pikkuserkun synttäreitä. Lähdettiin eilen tänne aamupäivällä ajelemaan ja tultiin alkuillasta perille. Matka lähti vähän hitaasti käyntiin, kun ensimmäinen vaipanvaihto tapahtui jo kilsan päässä kotoa tankatessa, hah. Puolet matkasta sujui onneksi kuin unelma: Nova nukkui ensimmäiset 350km putkeen. Sitten tehtiin vähän pidempi pysähdys ja sen jälkeen neiti nukkui vielä tunteroisen, mutta loppumatkasta sitten hän oli hereillä perille asti ja pysähdeltiin muutamaan kertaan kun kaukalossa istuskelu ei hänelle oikein maistunut. Mutta päästiinpä perille kuitenkin.

Osasin myös odottaa että ei varmaan enää nukuta ihan niin paljoa enää tällä reissulla kuin viimeksi, kun ikääkin on tullut pari kuukautta lisää. Onneksi on keksitty turvakaukalolelut, rapisevat kirjat ja pureskeltava kirahvi, niillä pääsi eteenpäin kuitenkin.

Nyt alkaa hellittää alkukesän työsumakin pikkuhiljaa, keskikesän aika kun on vähän hiljaisempaa aina markkinoinnissa. Mä pidin viime viikolla päiväkirjaa mun työviikosta, ja kunhan saan sen koostettua postaukseksi niin saatte vähän kurkata siihen että miltä päätoimisen bloggaajan arki voi näyttää. Tällä viikolla arki taas näyttää ihan eriltä, kun ollaan täällä Oulussa ja ei ole niin paljoa hommaa. Mutta joo, ei siitä sen enempää nyt, vaan sitten varsinaisessa postauksessa.

Tänään me mennään varmasti moikkaamaan mun isovanhempia, ja muuten vain hengaillaan täällä mun tädin luona ja ollaan ulkona, täällä on aivan ihanan näköinen päivä tulossa. Aurinko paistaa ja ei tuule yhtään. Saapa nähdä laitetaanko tässä joku päivä uima-allaskin tuonne tädin pihalle, viime kesänä se oli täällä kova hitti ja tytöt pakkasivat bikinit mukaan ihan innoissaan että pääsevät uimaan. Ja jos tässä sää ihan kunnolla muuttuu helteeksi niin ehdottomasti lähdetään käymään myös Nallikarissa joku päivä uimassa ja rakentamassa hiekkalinnoja.

Ajateltiin käydä reissun aikana myös Vauhtipuistossa, ja Ainolan puistossa leikkimässä, ja tehdä kaikkea muutakin kivaa. Synttäreitäkin juhlistetaan, tosin varmaan aika rauhallisesti ruokailun ja kakun merkeissä ihan päiväsaikaan.

Nyt mä otan toisen kupin kahvia ja luen Kalevan läpi, niinkuin joka aamu Oulussa ollessani. Paperisessa sanomalehdessä on jotain niin paljon rentouttavampaa kuin hektisissä nettiuutissivustoissa. Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3