Arjen kuulumisia syyskuussa + muutama arkea helpottava kikka

07.09.2020

Arkea on takana jo useampi viikko ja kaikki tuntuu jotenkin loksahtaneen hyvin paikoilleen. Ollaan taas totuttu Oton kanssa aamuherätyksiin, eikä iltaisin enää väsytä tosi aikaisin. Ollaan löydetty työ- ja koulupäiviin hyvä rytmi ja viikonloput on pystynyt pitämään hyvin vapaana. Harrastuksia on ollut juuri sopivasti. Olen tainnut innostua mun rauhallisista työtunneista vähän liikaakin, kun viime viikolla mulle iski ranteen ja peukalon rasitusvamma, ei kiva. Kipu säteili ranteesta peukaloon ja kyynärpäähän asti. Käsi oli todella kipeä perjantain ja lauantain, mutta sunnuntaina alkoi onneksi jo hieman helpottaa. Laitoin Voltarenia aamuin illoin kipukohtaan ja se kyllä auttoi.

Tänäänkin ranne on vielä arka ja rasittuu herkästi, mutta pystyn kuitenkin jo kirjoittamaan hetken ilman, että se merkittävästi pahenee. Tämän kanssa saa kyllä olla tarkkana. En missään nimessä halua, että rasitusvammasta tulee joku pysyvä seuralainen. Tähän asti se on oireillut vaan kerran-pari vuodessa, jos takana on oikein intensiivinen kirjoitusrupeama. Toivottavasti pysyykin sellaisena hyvin satunnaisena vaivana. Otollahan oli silloin meidän kuopuksen vauva-aikana vanhempainvapaalla oikein pahaksi äitynyt jännetupen tulehdus kädessä ja siksi Otto onkin ollut mulle tosi tiukkana, eikä ole antanut mun tehdä juuri mitään nyt tällä kipeällä kädellä. Mulle on tosi vaikeaa olla ihan toimettomana, kun olen tottunut siihen, että aina puuhailen kaikkea. Mutta yritin viikonloppuna sitten lukea kirjaa ja lenkkeilin.

Naurattaa tämän postauksen ruokapainotteiset kuvat, mutta viime viikko oli kyllä erittäin ruokapainotteinen viikko. Käytiin Oton kanssa pitkästä aikaa kahdestaan lounaalla torstaina hyvin sujuneen työviikon kunniaksi. Mentiin Teurastamolle Lopes y Lopesiin ja siellä oli kyllä _todella_ hyvää ruokaa! Teurastamolla on valtavasti terassitilaa ja viime torstaina oli vielä 18 astetta lämmintä, niin hyvin tarkeni syödä terassilla ulkona. Otettiin cevicheä sekä erilaisia tacoja.

Voin suositella tosi lämpimästi, Lopes y Lopes oli loistava. Mietittiin Oton kanssa, että voitaisiin käydä aina torstaisin kahdestaan lounaalla nyt kun siihen on vielä tämän syksyn ajan mahdollisuus, kun Otto on opintovapaalla. Torstain lounas olisi aina sellainen ihana palkinto hyvin sujuneesta työviikosta, kun muuten yleensä syödään työpäivinä lounaaksi nopsaa kotona jämiä samalla kun tehdään töitä/opiskellaan. Jos ei ma-ke pidä ollenkaan taukoa lounaalla, voi torstaisin hyvällä omallatunnolla käydä rauhassa lounastreffeillä pitkän kaavan mukaan. Ihanaa arjen luksusta.

Perjantaina me haettiin pitkästä aikaa pizzaa kotiin ja vietettiin kunnon pizzaperjantai lasten kanssa. Lauantaina käytiin Oton pikkuserkun lasten synttärikahveilla ja lisäksi meille tuli sukulaisia illalliselle. Sunnuntaina keskimmäisen kummisetä puolisoineen tuli meille ja vietettiin sitten pizzasunnuntaita. Nyt tuli ekaa kertaa testattua meidän keittiö tositoimissa isommalla porukalla ja oikein hyvin mahduttiin kaikki pyörimään siellä ja pilkkomaan ja leipomaan pizzapohjia. Ja voi juma, että tuli hyviä pizzoja! Tehtiin mm. vege-mexicana -pizzaa ja juurespizzaa vuohenjuustolla. Kiinnostaako teitä reseptit? Jos kiinnostelee, niin voisin jakaa ne ihan omassa postauksessa. Molemmat menivät kuin kuumille kiville ja parasta oli se, että tehtiin niin hitsin iso satsi, että niistä sai syötyä tänään vielä iltaruuan.

Yksi hyvä keino helpottaa meidän arkea on todellakin se, että tehdään sunnuntaisin niin iso satsi ruokaa, että siitä riittää vielä maanantaillekin iltaruoka koko perheelle. On ihanaa aloittaa arkiviikko aina viikonlopun jälkeen sillä, että ruoka on jo valmiina. Tiistaina jaksaa hyvin kokata työpäivän jälkeenkin sitten, mutta tämä on ollut meillä myös yksi sellainen kätevä kikka, jolla sujuvoittaa arkea. Meidän lemppareita tähän tarkoitukseen on ainakin makaronilaatikko, nuudeliwokki ja erilaiset pastat, sekä tietty tämä pizza, mitä nyt tehtiin. Yleensä ei kyllä syödä ihan näin paljon pizzaa kuin viime viikolla tuli syötyä.

Muita keinoja, jotka meillä on kultaakin kalliimpia arjessa on ainakin se, että lapset laittavat iltaisin kaikki aamun tavarat valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen iltapala-aikaa. Koko seuraavan päivän asu katsotaan valmiiksi (ja säätiedote tarkistetaan), reppu pakataan ja tuplatsekataan, että kaikki tarvittavat jutut on tehtynä ja lisäksi katsotaan vielä mahdolliset jumppa- tai muut tarvittavat varusteet. Tämä helpottaa aamuja niin paljon, kun ei tarvitse sitten kiireessä aamulla enää etsitä mitään tärkeitä juttuja.

Ja täytyy sanoa, että varmaan kaikkein tärkein arjen helpottaja meillä on kuitenkin Oton kanssa jaettu google-kalenteri, jonne merkitään _ihan_ kaikki. Siis ihan kaikki. Ilman sitä me oltaisiin kyllä aivan pihalla. Mutta heti kun tulee joku kutsu tai viesti tai tapahtuma tai mikä tahansa spessujuttu, se laitetaan sinne ja kalenteri muistuttaa kaikesta etukäteen. En tajua, miten ennen ollaan pärjätty edes ilman, tai paperikalenterilla.

Kyllä se vaan niin on, että nautin tästä tavallisesta arjesta ihan valtavan paljon. Olen kiitollinen jokaisesta tavallisesta arkipäivästä, jonka saan viettää sen jälkeen kun suurin osa koko vuodesta on ollut poikkeusarkea. Lapset nauttivat selkeästi niin paljon siitä, kun voi käydä ihan tavallisesti koulussa ja dagiksessa. Ja se on pitänyt aika hyvin, että ollaan yhdistelty molempien arkien parhaita paloja. Ollaan raivattu arki-illat tyhjiksi ja vietetään paljon perheaikaa. Se on ihanaa!

Mahtavaa uutta viikkoa kaikille <3

Mitkä teillä on sellaisia pieniä juttuja, joilla helpotatte tai piristätte arkea?


#EDSINKI – Ed Sheeranin keikka 24.7.2019

25.07.2019

HUH! Ei voi muuta sanoa. Oli niin siisti ilta eilen, että mä en ehkä kestä! Musta on vaan niin hienoa, että yksi mies kitaroineen pystyy vangitsemaan 60 000 ihmisen huomion niin täysin ja saa kaikki viihtymään parin tunnin ajan niin, että aika lentää kuin siivillä. Heittämällä mahtavin keikka, millä mä olen koskaan ollut, vaikka monia muitakin isoja nimiä olen käynyt katsomassa elämäni aikana. Eilisessä oli vaan kaikki maailmankaikkeuden palaset loksahdelleet paikoilleen: täydellinen sää ja upea auringonlasku, Zara Larsson parantui ja pääsi lämppäämään, Ed Sheeran oli mieletön ja me saatiin Oton kanssa kahdenkeskinen vapaailta. Ai että!

Se ihmismäärä vähän yllätti kyllä. Etukäteen toki ymmärsi, että 60 000 ihmistä on ihan älytön määrä, mutta vasta paikanpäällä sen tajusi oikeasti. Kaikkialle oli pitkät jonot, mutta melko jouhevasti ne jonot sitten kuitenkin etenivät, paitsi vessajonot. Aloitettiin keikka syömällä vähän pizzaa ruokakojusta. Mä tietysti pudotin marinara-kastikkeella kuorrutettua pizzajuustoa mun topille ja laukulle heti alkuun, mutta ei se mitään. Sitten suunnattiin anniskelualueelle, missä oli hieman väljempää kuin siellä koko alueen keskellä. Me saavuttiin paikalle kesken James Bayn keikan, mutta Zara Larsson ehdittiin katsella hyvin kokonaan.

Mä tykkäsin siitä, että kaikki eteni tosi jouhevasti ja ketään ei tarvinnut odotella. Joskus olen ollut myös keikoilla, missä artistia joutuu odottelemaan vaikka kuinka kauan, mutta tuolla kaikki eteni ilmoitetun aikataulun mukaisesti. Se oli tosi mukavaa. Me yritettiin ehtiä vessaan keikkojen välissä, mutta bajamajajonot ei oikeasti edenneet _yhtään_. Luovutettiin siis ja mentiin takaisin katsomaan keikkaa. Ed Sheeranin keikan puolivälissä oli kuitenkin pakko lähteä takaisin kohti bajamajoja. Silloin ei ollut jonoja, mutta ei tietty päästy enää niin eteen sen jälkeen, kuin missä oltiin oltu.

Päätettiin ihan suosiolla jättäytyä taaemmas. Takaosassa oli väljempää, siellä mahtui rauhassa tanssimaan ja fiilistelemään. Loppukeikka me vaan fiilisteltiin kahdestaan, ympärillä oli tilaa ja me tanssittiin ja laulettiin ja ah, oli vaan  niin ihanaa. Perfectin aikana kaikki oli vaan niin perfect, tuntui kuin oltaisiin oltu vaan kahdestaan siellä ja kaikki muut 58 998 ihmistä unohtuivat ihan täysin. Ed Sheeranilla on taito tehdä biisejä, jotka saa tuntemaan niinkuin hän laulaisi just sen ihmisen elämästä, joka biisiä kuuntelee. Varsinkin Perfectin sanat kolahtaa, koska me oltiin ihan lapsia Oton kanssa kun me tavattiin  ja oikeastaan kaikki maailman odotukset ja tilastot olivat meitä vastaan, mutta tässä me vaan ollaan 8,5v myöhemmin ja tiedettiin se kyllä jo alusta asti.

We are still kids but we’re so in love
Fighting against all odds
I know we’ll be alright this time
Darling, just hold my hand
Be my girl, I’ll be your man
I see my future in your eyes

Mulla on tosi onnekas olo kun sain olla eilen siellä ja kokea tämän kaiken ja vielä just Oton kanssa. Mä katsoin etukäteen, että paikalle oli menossa tyyliin 50 mun tuttua tai kaveria FB:n mukaan. Törmäsin silti paikalla vain yhteen tuttuun, siellä oli niin paljon ihmisiä, että kertakaikkiaan oli ihan mahdotonta koittaa etsiä sieltä ketään, varsinkin kun yhteydet oli ihan pois pelistä kun kaikki yrittivät käyttää puhelimia yhtäaikaa. Olisi ollut ihana nähdä kaikkia, mutta toisaalta nautin siitäkin, että saatiin olla ihan vain me kaksi. Se on meille harvinaista herkkua, että saadaan keskittyä monen tunnin ajan vain toisiimme.

Kotimatka sujui yllättävän jouhevasti ja eilen tuli kyllä melko hyvin askelia keikan ansiosta. Tänään on ollut sellainen olo, että tuli vähän käveltyä, mutta kun oli hyvin kulutetut Vansit jalassa niin ei tullut edes rakkoja tai mitään. Oli loistavaa, että paikalle sai viedä 1,5litran vesipullon per naama, niin ei tarvinnut pelätä nestehukkaakaan siinä helteessä, tai ostella ylikalliita vesipulloja paikan päältä. Paikalle ei saanut viedä järjestelmäkameroita, joten oltiin ihan puhelinkuvien ja videoiden varassa. Mutta se oli toisaalta ihanaa ja vapauttavaakin, kun ei voinut kuvata sen enempää.

Mä annan kyllä eiliselle ihan 6/5. Yksi tän vuoden parhaista illoista ehdottomasti. Kiitos Otto ja kiitos Ed Sheeran, sekä Zara Larsson täydellisestä kesäillasta, joka me saatiin kokea.

Olitko sä Ed Sheeranin keikalla toissapäivänä tai eilen? Mitkä fiilikset jäi?