Arjen kuulumisia syyskuussa + muutama arkea helpottava kikka

07.09.2020

Arkea on takana jo useampi viikko ja kaikki tuntuu jotenkin loksahtaneen hyvin paikoilleen. Ollaan taas totuttu Oton kanssa aamuherätyksiin, eikä iltaisin enää väsytä tosi aikaisin. Ollaan löydetty työ- ja koulupäiviin hyvä rytmi ja viikonloput on pystynyt pitämään hyvin vapaana. Harrastuksia on ollut juuri sopivasti. Olen tainnut innostua mun rauhallisista työtunneista vähän liikaakin, kun viime viikolla mulle iski ranteen ja peukalon rasitusvamma, ei kiva. Kipu säteili ranteesta peukaloon ja kyynärpäähän asti. Käsi oli todella kipeä perjantain ja lauantain, mutta sunnuntaina alkoi onneksi jo hieman helpottaa. Laitoin Voltarenia aamuin illoin kipukohtaan ja se kyllä auttoi.

Tänäänkin ranne on vielä arka ja rasittuu herkästi, mutta pystyn kuitenkin jo kirjoittamaan hetken ilman, että se merkittävästi pahenee. Tämän kanssa saa kyllä olla tarkkana. En missään nimessä halua, että rasitusvammasta tulee joku pysyvä seuralainen. Tähän asti se on oireillut vaan kerran-pari vuodessa, jos takana on oikein intensiivinen kirjoitusrupeama. Toivottavasti pysyykin sellaisena hyvin satunnaisena vaivana. Otollahan oli silloin meidän kuopuksen vauva-aikana vanhempainvapaalla oikein pahaksi äitynyt jännetupen tulehdus kädessä ja siksi Otto onkin ollut mulle tosi tiukkana, eikä ole antanut mun tehdä juuri mitään nyt tällä kipeällä kädellä. Mulle on tosi vaikeaa olla ihan toimettomana, kun olen tottunut siihen, että aina puuhailen kaikkea. Mutta yritin viikonloppuna sitten lukea kirjaa ja lenkkeilin.

Naurattaa tämän postauksen ruokapainotteiset kuvat, mutta viime viikko oli kyllä erittäin ruokapainotteinen viikko. Käytiin Oton kanssa pitkästä aikaa kahdestaan lounaalla torstaina hyvin sujuneen työviikon kunniaksi. Mentiin Teurastamolle Lopes y Lopesiin ja siellä oli kyllä _todella_ hyvää ruokaa! Teurastamolla on valtavasti terassitilaa ja viime torstaina oli vielä 18 astetta lämmintä, niin hyvin tarkeni syödä terassilla ulkona. Otettiin cevicheä sekä erilaisia tacoja.

Voin suositella tosi lämpimästi, Lopes y Lopes oli loistava. Mietittiin Oton kanssa, että voitaisiin käydä aina torstaisin kahdestaan lounaalla nyt kun siihen on vielä tämän syksyn ajan mahdollisuus, kun Otto on opintovapaalla. Torstain lounas olisi aina sellainen ihana palkinto hyvin sujuneesta työviikosta, kun muuten yleensä syödään työpäivinä lounaaksi nopsaa kotona jämiä samalla kun tehdään töitä/opiskellaan. Jos ei ma-ke pidä ollenkaan taukoa lounaalla, voi torstaisin hyvällä omallatunnolla käydä rauhassa lounastreffeillä pitkän kaavan mukaan. Ihanaa arjen luksusta.

Perjantaina me haettiin pitkästä aikaa pizzaa kotiin ja vietettiin kunnon pizzaperjantai lasten kanssa. Lauantaina käytiin Oton pikkuserkun lasten synttärikahveilla ja lisäksi meille tuli sukulaisia illalliselle. Sunnuntaina keskimmäisen kummisetä puolisoineen tuli meille ja vietettiin sitten pizzasunnuntaita. Nyt tuli ekaa kertaa testattua meidän keittiö tositoimissa isommalla porukalla ja oikein hyvin mahduttiin kaikki pyörimään siellä ja pilkkomaan ja leipomaan pizzapohjia. Ja voi juma, että tuli hyviä pizzoja! Tehtiin mm. vege-mexicana -pizzaa ja juurespizzaa vuohenjuustolla. Kiinnostaako teitä reseptit? Jos kiinnostelee, niin voisin jakaa ne ihan omassa postauksessa. Molemmat menivät kuin kuumille kiville ja parasta oli se, että tehtiin niin hitsin iso satsi, että niistä sai syötyä tänään vielä iltaruuan.

Yksi hyvä keino helpottaa meidän arkea on todellakin se, että tehdään sunnuntaisin niin iso satsi ruokaa, että siitä riittää vielä maanantaillekin iltaruoka koko perheelle. On ihanaa aloittaa arkiviikko aina viikonlopun jälkeen sillä, että ruoka on jo valmiina. Tiistaina jaksaa hyvin kokata työpäivän jälkeenkin sitten, mutta tämä on ollut meillä myös yksi sellainen kätevä kikka, jolla sujuvoittaa arkea. Meidän lemppareita tähän tarkoitukseen on ainakin makaronilaatikko, nuudeliwokki ja erilaiset pastat, sekä tietty tämä pizza, mitä nyt tehtiin. Yleensä ei kyllä syödä ihan näin paljon pizzaa kuin viime viikolla tuli syötyä.

Muita keinoja, jotka meillä on kultaakin kalliimpia arjessa on ainakin se, että lapset laittavat iltaisin kaikki aamun tavarat valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen iltapala-aikaa. Koko seuraavan päivän asu katsotaan valmiiksi (ja säätiedote tarkistetaan), reppu pakataan ja tuplatsekataan, että kaikki tarvittavat jutut on tehtynä ja lisäksi katsotaan vielä mahdolliset jumppa- tai muut tarvittavat varusteet. Tämä helpottaa aamuja niin paljon, kun ei tarvitse sitten kiireessä aamulla enää etsitä mitään tärkeitä juttuja.

Ja täytyy sanoa, että varmaan kaikkein tärkein arjen helpottaja meillä on kuitenkin Oton kanssa jaettu google-kalenteri, jonne merkitään _ihan_ kaikki. Siis ihan kaikki. Ilman sitä me oltaisiin kyllä aivan pihalla. Mutta heti kun tulee joku kutsu tai viesti tai tapahtuma tai mikä tahansa spessujuttu, se laitetaan sinne ja kalenteri muistuttaa kaikesta etukäteen. En tajua, miten ennen ollaan pärjätty edes ilman, tai paperikalenterilla.

Kyllä se vaan niin on, että nautin tästä tavallisesta arjesta ihan valtavan paljon. Olen kiitollinen jokaisesta tavallisesta arkipäivästä, jonka saan viettää sen jälkeen kun suurin osa koko vuodesta on ollut poikkeusarkea. Lapset nauttivat selkeästi niin paljon siitä, kun voi käydä ihan tavallisesti koulussa ja dagiksessa. Ja se on pitänyt aika hyvin, että ollaan yhdistelty molempien arkien parhaita paloja. Ollaan raivattu arki-illat tyhjiksi ja vietetään paljon perheaikaa. Se on ihanaa!

Mahtavaa uutta viikkoa kaikille <3

Mitkä teillä on sellaisia pieniä juttuja, joilla helpotatte tai piristätte arkea?


#EDSINKI – Ed Sheeranin keikka 24.7.2019

25.07.2019

HUH! Ei voi muuta sanoa. Oli niin siisti ilta eilen, että mä en ehkä kestä! Musta on vaan niin hienoa, että yksi mies kitaroineen pystyy vangitsemaan 60 000 ihmisen huomion niin täysin ja saa kaikki viihtymään parin tunnin ajan niin, että aika lentää kuin siivillä. Heittämällä mahtavin keikka, millä mä olen koskaan ollut, vaikka monia muitakin isoja nimiä olen käynyt katsomassa elämäni aikana. Eilisessä oli vaan kaikki maailmankaikkeuden palaset loksahdelleet paikoilleen: täydellinen sää ja upea auringonlasku, Zara Larsson parantui ja pääsi lämppäämään, Ed Sheeran oli mieletön ja me saatiin Oton kanssa kahdenkeskinen vapaailta. Ai että!

Se ihmismäärä vähän yllätti kyllä. Etukäteen toki ymmärsi, että 60 000 ihmistä on ihan älytön määrä, mutta vasta paikanpäällä sen tajusi oikeasti. Kaikkialle oli pitkät jonot, mutta melko jouhevasti ne jonot sitten kuitenkin etenivät, paitsi vessajonot. Aloitettiin keikka syömällä vähän pizzaa ruokakojusta. Mä tietysti pudotin marinara-kastikkeella kuorrutettua pizzajuustoa mun topille ja laukulle heti alkuun, mutta ei se mitään. Sitten suunnattiin anniskelualueelle, missä oli hieman väljempää kuin siellä koko alueen keskellä. Me saavuttiin paikalle kesken James Bayn keikan, mutta Zara Larsson ehdittiin katsella hyvin kokonaan.

Mä tykkäsin siitä, että kaikki eteni tosi jouhevasti ja ketään ei tarvinnut odotella. Joskus olen ollut myös keikoilla, missä artistia joutuu odottelemaan vaikka kuinka kauan, mutta tuolla kaikki eteni ilmoitetun aikataulun mukaisesti. Se oli tosi mukavaa. Me yritettiin ehtiä vessaan keikkojen välissä, mutta bajamajajonot ei oikeasti edenneet _yhtään_. Luovutettiin siis ja mentiin takaisin katsomaan keikkaa. Ed Sheeranin keikan puolivälissä oli kuitenkin pakko lähteä takaisin kohti bajamajoja. Silloin ei ollut jonoja, mutta ei tietty päästy enää niin eteen sen jälkeen, kuin missä oltiin oltu.

Päätettiin ihan suosiolla jättäytyä taaemmas. Takaosassa oli väljempää, siellä mahtui rauhassa tanssimaan ja fiilistelemään. Loppukeikka me vaan fiilisteltiin kahdestaan, ympärillä oli tilaa ja me tanssittiin ja laulettiin ja ah, oli vaan  niin ihanaa. Perfectin aikana kaikki oli vaan niin perfect, tuntui kuin oltaisiin oltu vaan kahdestaan siellä ja kaikki muut 58 998 ihmistä unohtuivat ihan täysin. Ed Sheeranilla on taito tehdä biisejä, jotka saa tuntemaan niinkuin hän laulaisi just sen ihmisen elämästä, joka biisiä kuuntelee. Varsinkin Perfectin sanat kolahtaa, koska me oltiin ihan lapsia Oton kanssa kun me tavattiin  ja oikeastaan kaikki maailman odotukset ja tilastot olivat meitä vastaan, mutta tässä me vaan ollaan 8,5v myöhemmin ja tiedettiin se kyllä jo alusta asti.

We are still kids but we’re so in love
Fighting against all odds
I know we’ll be alright this time
Darling, just hold my hand
Be my girl, I’ll be your man
I see my future in your eyes

Mulla on tosi onnekas olo kun sain olla eilen siellä ja kokea tämän kaiken ja vielä just Oton kanssa. Mä katsoin etukäteen, että paikalle oli menossa tyyliin 50 mun tuttua tai kaveria FB:n mukaan. Törmäsin silti paikalla vain yhteen tuttuun, siellä oli niin paljon ihmisiä, että kertakaikkiaan oli ihan mahdotonta koittaa etsiä sieltä ketään, varsinkin kun yhteydet oli ihan pois pelistä kun kaikki yrittivät käyttää puhelimia yhtäaikaa. Olisi ollut ihana nähdä kaikkia, mutta toisaalta nautin siitäkin, että saatiin olla ihan vain me kaksi. Se on meille harvinaista herkkua, että saadaan keskittyä monen tunnin ajan vain toisiimme.

Kotimatka sujui yllättävän jouhevasti ja eilen tuli kyllä melko hyvin askelia keikan ansiosta. Tänään on ollut sellainen olo, että tuli vähän käveltyä, mutta kun oli hyvin kulutetut Vansit jalassa niin ei tullut edes rakkoja tai mitään. Oli loistavaa, että paikalle sai viedä 1,5litran vesipullon per naama, niin ei tarvinnut pelätä nestehukkaakaan siinä helteessä, tai ostella ylikalliita vesipulloja paikan päältä. Paikalle ei saanut viedä järjestelmäkameroita, joten oltiin ihan puhelinkuvien ja videoiden varassa. Mutta se oli toisaalta ihanaa ja vapauttavaakin, kun ei voinut kuvata sen enempää.

Mä annan kyllä eiliselle ihan 6/5. Yksi tän vuoden parhaista illoista ehdottomasti. Kiitos Otto ja kiitos Ed Sheeran, sekä Zara Larsson täydellisestä kesäillasta, joka me saatiin kokea.

Olitko sä Ed Sheeranin keikalla toissapäivänä tai eilen? Mitkä fiilikset jäi?


Synttäri-treffeillä Oton kanssa

27.06.2019

Juhlittiin eilen vihdoinkin Oton 29v-synttäreitä kahdestaan, pari viikkoa myöhässä. Lapsille oli luvattu, että he pääsevät mummolaan yökylään ja sinne me heidät vietiin eilen iltapäivällä sen jälkeen, kun he olivat käyneet leffassa mun serkun kanssa. He jäivät sinne niin mielellään mummun kanssa hoitamaan Armas-koiraa, oli ihanaa kun he olivat itsekin innoissaan. 

Jotenkin niin hassua, miten paljon helpompaa se on itsellekin nykyään jättää lapset välillä hoitoon, kun oli vaikka vielä vuosi sitten kun nuorimmainen oli (melkein) 1,5-vuotias. Silloin oli mulle hirveän iso juttu viedä hänet ekaa kertaa elämässä yökylään isovanhemmalle, ja nyt taas hän itse menisi riemusta kiljuen milloin vaan, eikä se mullekaan ole enää niin big deal. Aika harvoin meidän lapset silti yökyläilee, mutta on ihanaa kun tietää, että se mahdollisuus on olemassa. 

Me käytiin Oton kanssa syömässä Vanhalla Paloasemalla ja sen jälkeen istuttiin vielä iltaa Keltaisen Aitan terassilla torin rannassa, tai siis patiolla, niinkuin Oulussa sanotaan. Ja käytiin myös tunnelmallisessa Pikisaaressa kävelyllä.

Keskiviikkoiltana täällä Oulussa oli kyllä aika hiljaista, se oli jotenkin jännää, kun Helsingissä on aina niin hulluna ihmisiä joka puolella, vaikka olisi vaan ihan tavallinen tiistai. Siellä harvoin näkee vaikka keskustassa tyhjää terassia jos aurinko yhtään paistaa ja lämmintä on edes 15+ astetta. Täällä kaikki paikat olivat puoliksi tai enemmänkin tyhjiä, vaikka oli pikkulauantai. 

Moni kokee Helsingin ihmispaljouden ahdistavana, mä taas inspiroivana. Se on ehkä se, mitä eniten Oulussa asuessa kaipasin: ihmisiä. Toki täälläkin on välillä paljon ihmisiä liikkeellä, niinkuin vaikka Qstockin aikaan tai vappuna, ehkä myös helteisenä lauantai-iltana. Mutta mä rakastan Helsingissä just sitä, että menit minne vaan ja milloin vaan, aina on paljon erilaisia ihmisiä liikkeellä ja paljon erilaisia tapahtumia. Musta se on ihanan virkistävää ja avartavaa. 

Toisaalta, Oulussa mä rakastan sitä rauhaa mikä täällä on milloin tahansa. Täällä pääsee irtautumaan kaikesta tosi helposti jos haluaa. Ja onhan Oulukin kasvanut ja kehittynyt ihan hulluna siitä kun mä täällä asuin.

Oli ihan parasta jutella kahdestaan rauhassa ilman keskeytyksiä koko ilta ja nauttia vaan toistemme seurasta. Mä rakastan sitä, miten meidän keskustelut lähtee lentämään ja voidaan puhua ihan mistä vaan. Toki me voidaan olla hiljaakin yhdessä, mutta aika usein me kyllä keskustellaan, välillä kiihkeästikin, kaikesta maan ja taivaan välillä. 

Musta on ihanaa pohtia eri asioita ja perustella omia näkemyksiä ja kuunnella toista ja saada erilaista näkökulmaa. Se on just parasta kun on eri mieltä jostain ja voi keskustella ja yrittää ymmärtää sitä toisen näkemystä. Välillä me taas ollaan jostain niin samaa mieltä että täydennetään toistemme lauseita monta kertaa peräkkäin. Silloin yleensä revetään nauramaan, ja sanotaan vielä yhteen ääneen kirsikkana kakun päälle, että “mä en kestä”. Molempi parempi. Se olisi kyllä tylsää, jos oltaisiin ihan kaikesta ihan samaa mieltä. 

Olen niin iloinen, kun saatiin viettää yhdessä naurun ja rakkauden täyteinen ilta. Se merkitsi mulle paljon.


Unelmatreffit & taaperon eka yökylä ikinä

04.08.2018

Me saatiin appiukolta viime jouluna joululahjaksi lupaus lasten ottamisesta yökylään, sekä hotelliyö ja ravintolaillallinen valitsemassamme hotellissa & ravintolassa. I know, ihan paras joululahja, vai mitä! Ajatus kieltämättä tuntui houkuttelevalta jo seitsemän kuukautta sitten kun se saatiin, mutta vasta tässä elokuussa musta alkoi tuntua, että voisin olla itse valmis olemaan erossa meidän taaperosta eka kertaa yön. Hän täyttää ylihuomenna puolitoista vuotta, ja me oltiin oltu viimeksi yö kahdestaan Oton kanssa syyskuussa 2016, eli melkein kaksi vuotta sitten.

Isoisän talo Kauniaisissa on kuopuksellekin oikein tuttu ja turvallinen paikka, jossa hän viihtyy vallan mainiosti. Mä en epäillyt sekuntiakaan, etteikö taapero pärjäisi yökylässä loistavasti. Ympärillä tutut rakkaat aikuiset ja omat siskot, joiden kanssa hänellä on aina turvallinen olo. Etukäteen juteltiin hänen kanssa yökylästä sen verran mitä nyt tuollainen 1,5v taapero ymmärtää, ja hän sanoi itsekin että ”kylään!”. Edellisenä päivänä käytiin laittamasa matkasänky & isojen tyttöjen sänky valmiiksi vierashuoneeseen ja hengailtiin ilta Kauniaisissa, jotta paikka oli ihan tuoreessa muistissa hänellä.

Silti tuntui niin haikealta jättää hänet eka kertaa ikinä yökylään, taas yksi iso askel ja eka kerta. Mulla valui kyyneleet silmistä aurinkolasien takana kun hänet jätettiin sinne, mutta hän vaan vilkutti reippaasti ja sanoi ”Heippa, puistooo kiikkaa!”. He siis lähtivät siinä samalla puistoon keinumaan, ja me lähdettiin sitten ajelemaan kohti Helsinkiä ja hotellia.

Me otettiin huone Jätkäsaaren Clarion Hotelista, ja vielä näköalahuone ysikerroksesta, josta näki ihanasti Helsingin keskustan ja kattojen yli. Alkuilta me vaan ajeltiin ja juteltiin ja nautittiin kahdenkeskisestä ajasta, ja sitten vietiin auto pois ja käveltiin keskustaan. Mentiin MASU Asian Bistro & Bariin syömään, ja voin suositella sitä täydestä sydämestäni! Ihan mielettömän herkullista ruokaa, ihana tunnelma ja niin kiva terassi upeana kesäiltana.

Mä otin alkupalaksi lohitatakia, ja Otto otti Burrata-mozzarellaa maailaisleivän ja marinoitujen tomaattien kanssa. Pääruuaksi mä otin ahventa, ja Otto otti Satay-kanaa. Juotiin ruuan kanssa herkullista Villa Wolf valkkaria, ja nautiskeltiin illasta ihan kaikessa rauhassa. Annokset olivat reilun kokoisia, eikä todella jäänyt nälkä. Tässä oli kyllä ravintola niin meidän makuun, koska ruuat olivat upeita ja laadukkaita ja tuoreita, mutta annokset kuitenkin reiluja ja rentoja. Ihan 5/5!

Illallisen jälkeen käveltiin vielä Kaisaniemen Sori Taproomin terassille yksille, ja istuttiin siinä pimeässä kesäillassa. Juteltiin, nautittiin toistemme seurasta ja kiireettömyydestä. Käveltiin puolen yön maissa takaisin hotellille nukkumaan ihanan pehmeään sänkyyn. Aivan ihana ilta, ja oli niin parasta kävellä lämpimässä kesäyössä ja katsella keskustan meininkejä.

Seuraavana aamuna mä heräsin tietenkin klo 6.45 niin kuin joka aamu, mutta onnistuin jopa tunnin loikoilun jälkeen vielä nukahtamaan puoleksi tunniksi. Lopulta heräsi siis 8.15 mikä on mulle ihan ennätys tällä hetkellä. Sen jälkeen oli niin levännyt olo! Mentiin käymään vielä aamulla hotellin aamiaisella, joka oli myös monipuolinen ja herkullinen. Nautittiin aamiainenkin terassilla ihanassa aamuauringossa, ja oli vaan niin hyvä fiilis. Treffit olivat sujuneet loistavasti, ja niin oli myös taaperon ensimmäinen yö yökylässä.

Mä vannotin laittamaan välillä viestiä taaperon kuulumisista, ja onneksi saatiinkin illan ja aamun aikana muutamat pikkuvideot ja kuvat hänen touhuistaan. Oli mennyt super hyvin eikä ollut kertaakaan ollut mitään ongelmaa. Unikin oli tullut melkein heti illalla, ja hän oli nukkunut läpi yön niin kuin kotonakin, ja jopa herännyt vasta 7.15, vaikka yleensä hän herää pilkun tarkkaan klo 6.45 joka ikinen aamu.

Tuntuu ihan kreisiltä, että tänään on ollut lauantai, kun tuo meidän kahdenkeskinen miniloma tuntui ihan viikonlopulta. Eilen aamulla tuotiin omat tavarat kotiin, ja sitten lähdettiin hakemaan lapsia. Mä unohdin vahingossa puhelimen kotiin, ja me vietettiin koko päivä Kauniaisissa, kun Oton serkku avovaimoineen tuli sinne kylään grillaamaan. Mulle tuli siis sellainen kymmenen tunnin pakollinen someloma, mikä ei haitannut ollenkaan. Oli aika rentoa olla koko päivä ilman puhelinta.

Olen kyllä hurjan kiitollinen ihanista ihmisistä ympärillä. Tämä miniloma teki niin hyvää, ja vaikka tuli ikävä lapsia, niin silti oli ihanaa viettää kunnolla kahdenkeskistä aikaa ja vaan jutella, jutella ja jutella.


Hääpäivää viettämässä – Flamingo Spa & rento päivällinen

14.02.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Offerillan kanssa.

Vietettiin viime viikon torstaina meidän 4. hääpäivää Oton kanssa, ja päästiin ekaa kertaa yli vuoteen ihan kunnon treffeille. Mun äiti jai kotiin lasten kanssa, ja me otettiin auton nokka kohti Vantaata. Käytiin ensin kahdestaan kiertelemässä kaupoissa, ja ostettiin toisillemme pienet hääpäivälahjat. Mä ostin Otolle korun, ja hän osti mulle yksisarvisen. Ei ihan oikeaa, mutta sellaisen ihanan glitterisen laukkuun kiinnitettävän Coachin yksisarvisen, joka toi ison korvasta korvaan -hymyn mun kasvoille.

Sen jälkeen mentiin illalliselle, rennosti ja reteästi Classic American Dineriin hamppareille. Ollaan käyty American Dinerissa pari kertaa ennenkin syömässä, koska tykätään rennosta meiningistä ja hamppareista. Tähän mennessä oltiin testattu Lahden ja Turun Classic American Dinereitä, ja tykätty. Aina välillä on kiva käydä jossain fine dining -ravintolassa esimerkiksi ystävien kanssa, mutta yleensä jos kahdestaan mennään niin meidän valinta on laadukas mättö, ennemmin kuin maistelumenut.

Mahat täynnä ja sopivasti vähän pömpöttäen suunnattiin sitten Jumbosta Flamingoon, ja kohti Flamingo Spata. Mä en ollut koskaan aiemmin käynyt Flamingo Spassa, eikä ollut Ottokaan. Myöskään vesipuisto ei ollut meille entuudestaan tuttu, joten ei oikein edes tiedetty mitä odottaa. Meidän leuat suunnilleen loksahti, kun käveltiin Spahan. Siellä oli niin rentoa, tunnelmallista, hämärää ja ihanaa rentouttavaa musiikkia. Kukaan ei juossut tai huutanut, ei ollut kirkkaita valoja ja vesi oli uskomattoman lämmintä ja ihanaa.

Spa-osastolla nautin yhden mojiton uima-altaassa, ja se oli varmaan yksi tähänastisen elämäni parhaita mojitoja. Oli niin luksusta vaan hengailla kuumassa altaassa Oton kanssa, ihan kahdestaan ja jutella kaikessa rauhassa ilman keskeytyksiä. Käytiin testaamassa myös mineraalivesiallas, ja muutama erilainen sauna johon Spassa miehet ja naiset pääsevät yhdessä. Tehtiin myös pikapyörähdys vesipuiston puolelle, jonne pääsi samoilla lipuilla. Sielläkin oli aika ihanaa, ja päätettiin heti että sinne on pakko tulla pian lasten kanssa. Sitten suunnattiin äkkiä takaisin Spa:n puolelle.

Offerilla -kamppis tuli mahtavaan saumaan, meillä ei nimittäin ollut vielä mitään suunnitelmia hääpäiväksi, ja kamppiksen myötä tuli tutkittua vaikka ja mitä eri vaihtoehtoja yhteiseksi treffitekemiseksi. Olin ostanut aiemmin vain kerran diilisivustolta, silloin kun odotin meidän keskimmäistä. Sain silloin todella huonon kokemuksen eräästä sen ajan sivuston tarjoamasta palvelusta, ja olin onnistunut monessa vuodessa oikeastaan unohtamaan diilisivustojen olemassaolon kokonaan, kun se jäi niin harmittamaan mua. Nyt mulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus kokeilla Offerillaa tämän yhteistyön myötä, ja näin oli helppo antaa uusi mahdollisuus diilisivustoille.

Tämän kokemuksen jälkeen täytyy sanoa, että sivuston käyttö oli todella helppoa, ja tarjonta uskomattoman monipuolinen, eri diilejä on tarjolla yli 1300! Viiden vuoden takaisesta kokemuksestani ajattelin ensin, että saapa nähdä millaisia juttuja oikein on tarjolla. Yllätyin todella positiivisesti siitä, miten Offerillan sivuilta löytyi hurjasti diilejä sellaisiin firmoihin ja palveluihin joita olen muutenkin jo käyttänyt. Alkuperäinen mielikuvani diilisivustojen tarjonnasta oli siis aivan väärä. Sieltä löytyi Subwayta, Robert’s Coffeeta ja Flamingo Spata. Paljon hienoja ravintoloita hienoilla paikoilla, ja sisäleikkipuisto jossa esikoisemme piti 6v-kaverisynttärinsä.

Me pohdittiin ensin että lähdetään japanilaiseen ravintolaan illalliselle Helsingin keskustaan, mutta onneksi huomattiin Flamingo Spa:n huikea diili ja mentiin rentoutumaan ihanaan K-18-kylpylään oikein ajan kanssa. Se tuli todella tarpeeseen. Spa-diiliä ostaessamme tsekkasimme samalla, jos kylpylän kanssa samalta suunnalta löytyisi vielä ravintoladiili, ja löytyihän sieltä: Jumbon Classic American Dinerista kaksi burgeria yhden hinnalla. Hääpäivän suunnitelmat tehtiin ihan extempore vain pari päivää etukäteen, ja ne onnistuivat mainiosti. Kahden hengen luksus- spareissulle ja ravintolaillalliselle tuli yhteishinnaksi 58,90. Ei paha, sanon minä. Ilman diilejä sama setti olisi maksanut 112,60€, eli kyseessä oli aika iso säästö.

Jos haluaa vaikkapa kokeilla jotain uutta hauskaa tekemistä, on tosi hyvä vaihtoehto katsoa löytyisikö siihen diili Offerillasta. Siellä on pakohuonepelejä, joogaa, VR-pelikokemuksia, hemmotteluhoitoja, ja useampia sisäleikkipuistoja. Ja yli tuhat muuta diiliä. Sama juttu ravintoloiden kanssa, paljon pienempi kynnys lähteä kokeilemaan entuudestaan tuntematonta raflaa, kun siihen on diili jonka avulla se tulee edulliseksi. Silloin ei niin paljoa harmittaisi vaikka ruoka ei olisikaan niin hyvää. Diilejä löytyy Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun seuduilla.Palvelulahjakorttien lisäksi myynnissä on myös elämää piristäviä tuotteita. Alennusprosentti on yleisesti 50-90%. Offerillan uutiskirjeen tilaamalla pysyy helposti kärryillä kaikista sivuston tarjoamista diileistä.

Meillä oli kyllä ihan huippu hääpäivä, ja diilin myötä tuli todettua miten mahtava paikka se Flamingo Spa oli. Jatkossa voi sitten hyvällä mielellä ostaa ne liput myös ihan täyteen hintaan, kun on kerran käynyt kokeilemassa.