#EDSINKI – Ed Sheeranin keikka 24.7.2019

25.07.2019

HUH! Ei voi muuta sanoa. Oli niin siisti ilta eilen, että mä en ehkä kestä! Musta on vaan niin hienoa, että yksi mies kitaroineen pystyy vangitsemaan 60 000 ihmisen huomion niin täysin ja saa kaikki viihtymään parin tunnin ajan niin, että aika lentää kuin siivillä. Heittämällä mahtavin keikka, millä mä olen koskaan ollut, vaikka monia muitakin isoja nimiä olen käynyt katsomassa elämäni aikana. Eilisessä oli vaan kaikki maailmankaikkeuden palaset loksahdelleet paikoilleen: täydellinen sää ja upea auringonlasku, Zara Larsson parantui ja pääsi lämppäämään, Ed Sheeran oli mieletön ja me saatiin Oton kanssa kahdenkeskinen vapaailta. Ai että!

Se ihmismäärä vähän yllätti kyllä. Etukäteen toki ymmärsi, että 60 000 ihmistä on ihan älytön määrä, mutta vasta paikanpäällä sen tajusi oikeasti. Kaikkialle oli pitkät jonot, mutta melko jouhevasti ne jonot sitten kuitenkin etenivät, paitsi vessajonot. Aloitettiin keikka syömällä vähän pizzaa ruokakojusta. Mä tietysti pudotin marinara-kastikkeella kuorrutettua pizzajuustoa mun topille ja laukulle heti alkuun, mutta ei se mitään. Sitten suunnattiin anniskelualueelle, missä oli hieman väljempää kuin siellä koko alueen keskellä. Me saavuttiin paikalle kesken James Bayn keikan, mutta Zara Larsson ehdittiin katsella hyvin kokonaan.

Mä tykkäsin siitä, että kaikki eteni tosi jouhevasti ja ketään ei tarvinnut odotella. Joskus olen ollut myös keikoilla, missä artistia joutuu odottelemaan vaikka kuinka kauan, mutta tuolla kaikki eteni ilmoitetun aikataulun mukaisesti. Se oli tosi mukavaa. Me yritettiin ehtiä vessaan keikkojen välissä, mutta bajamajajonot ei oikeasti edenneet _yhtään_. Luovutettiin siis ja mentiin takaisin katsomaan keikkaa. Ed Sheeranin keikan puolivälissä oli kuitenkin pakko lähteä takaisin kohti bajamajoja. Silloin ei ollut jonoja, mutta ei tietty päästy enää niin eteen sen jälkeen, kuin missä oltiin oltu.

Päätettiin ihan suosiolla jättäytyä taaemmas. Takaosassa oli väljempää, siellä mahtui rauhassa tanssimaan ja fiilistelemään. Loppukeikka me vaan fiilisteltiin kahdestaan, ympärillä oli tilaa ja me tanssittiin ja laulettiin ja ah, oli vaan  niin ihanaa. Perfectin aikana kaikki oli vaan niin perfect, tuntui kuin oltaisiin oltu vaan kahdestaan siellä ja kaikki muut 58 998 ihmistä unohtuivat ihan täysin. Ed Sheeranilla on taito tehdä biisejä, jotka saa tuntemaan niinkuin hän laulaisi just sen ihmisen elämästä, joka biisiä kuuntelee. Varsinkin Perfectin sanat kolahtaa, koska me oltiin ihan lapsia Oton kanssa kun me tavattiin  ja oikeastaan kaikki maailman odotukset ja tilastot olivat meitä vastaan, mutta tässä me vaan ollaan 8,5v myöhemmin ja tiedettiin se kyllä jo alusta asti.

We are still kids but we’re so in love
Fighting against all odds
I know we’ll be alright this time
Darling, just hold my hand
Be my girl, I’ll be your man
I see my future in your eyes

Mulla on tosi onnekas olo kun sain olla eilen siellä ja kokea tämän kaiken ja vielä just Oton kanssa. Mä katsoin etukäteen, että paikalle oli menossa tyyliin 50 mun tuttua tai kaveria FB:n mukaan. Törmäsin silti paikalla vain yhteen tuttuun, siellä oli niin paljon ihmisiä, että kertakaikkiaan oli ihan mahdotonta koittaa etsiä sieltä ketään, varsinkin kun yhteydet oli ihan pois pelistä kun kaikki yrittivät käyttää puhelimia yhtäaikaa. Olisi ollut ihana nähdä kaikkia, mutta toisaalta nautin siitäkin, että saatiin olla ihan vain me kaksi. Se on meille harvinaista herkkua, että saadaan keskittyä monen tunnin ajan vain toisiimme.

Kotimatka sujui yllättävän jouhevasti ja eilen tuli kyllä melko hyvin askelia keikan ansiosta. Tänään on ollut sellainen olo, että tuli vähän käveltyä, mutta kun oli hyvin kulutetut Vansit jalassa niin ei tullut edes rakkoja tai mitään. Oli loistavaa, että paikalle sai viedä 1,5litran vesipullon per naama, niin ei tarvinnut pelätä nestehukkaakaan siinä helteessä, tai ostella ylikalliita vesipulloja paikan päältä. Paikalle ei saanut viedä järjestelmäkameroita, joten oltiin ihan puhelinkuvien ja videoiden varassa. Mutta se oli toisaalta ihanaa ja vapauttavaakin, kun ei voinut kuvata sen enempää.

Mä annan kyllä eiliselle ihan 6/5. Yksi tän vuoden parhaista illoista ehdottomasti. Kiitos Otto ja kiitos Ed Sheeran, sekä Zara Larsson täydellisestä kesäillasta, joka me saatiin kokea.

Olitko sä Ed Sheeranin keikalla toissapäivänä tai eilen? Mitkä fiilikset jäi?


Synttäri-treffeillä Oton kanssa

27.06.2019

Juhlittiin eilen vihdoinkin Oton 29v-synttäreitä kahdestaan, pari viikkoa myöhässä. Lapsille oli luvattu, että he pääsevät mummolaan yökylään ja sinne me heidät vietiin eilen iltapäivällä sen jälkeen, kun he olivat käyneet leffassa mun serkun kanssa. He jäivät sinne niin mielellään mummun kanssa hoitamaan Armas-koiraa, oli ihanaa kun he olivat itsekin innoissaan. 

Jotenkin niin hassua, miten paljon helpompaa se on itsellekin nykyään jättää lapset välillä hoitoon, kun oli vaikka vielä vuosi sitten kun nuorimmainen oli (melkein) 1,5-vuotias. Silloin oli mulle hirveän iso juttu viedä hänet ekaa kertaa elämässä yökylään isovanhemmalle, ja nyt taas hän itse menisi riemusta kiljuen milloin vaan, eikä se mullekaan ole enää niin big deal. Aika harvoin meidän lapset silti yökyläilee, mutta on ihanaa kun tietää, että se mahdollisuus on olemassa. 

Me käytiin Oton kanssa syömässä Vanhalla Paloasemalla ja sen jälkeen istuttiin vielä iltaa Keltaisen Aitan terassilla torin rannassa, tai siis patiolla, niinkuin Oulussa sanotaan. Ja käytiin myös tunnelmallisessa Pikisaaressa kävelyllä.

Keskiviikkoiltana täällä Oulussa oli kyllä aika hiljaista, se oli jotenkin jännää, kun Helsingissä on aina niin hulluna ihmisiä joka puolella, vaikka olisi vaan ihan tavallinen tiistai. Siellä harvoin näkee vaikka keskustassa tyhjää terassia jos aurinko yhtään paistaa ja lämmintä on edes 15+ astetta. Täällä kaikki paikat olivat puoliksi tai enemmänkin tyhjiä, vaikka oli pikkulauantai. 

Moni kokee Helsingin ihmispaljouden ahdistavana, mä taas inspiroivana. Se on ehkä se, mitä eniten Oulussa asuessa kaipasin: ihmisiä. Toki täälläkin on välillä paljon ihmisiä liikkeellä, niinkuin vaikka Qstockin aikaan tai vappuna, ehkä myös helteisenä lauantai-iltana. Mutta mä rakastan Helsingissä just sitä, että menit minne vaan ja milloin vaan, aina on paljon erilaisia ihmisiä liikkeellä ja paljon erilaisia tapahtumia. Musta se on ihanan virkistävää ja avartavaa. 

Toisaalta, Oulussa mä rakastan sitä rauhaa mikä täällä on milloin tahansa. Täällä pääsee irtautumaan kaikesta tosi helposti jos haluaa. Ja onhan Oulukin kasvanut ja kehittynyt ihan hulluna siitä kun mä täällä asuin.

Oli ihan parasta jutella kahdestaan rauhassa ilman keskeytyksiä koko ilta ja nauttia vaan toistemme seurasta. Mä rakastan sitä, miten meidän keskustelut lähtee lentämään ja voidaan puhua ihan mistä vaan. Toki me voidaan olla hiljaakin yhdessä, mutta aika usein me kyllä keskustellaan, välillä kiihkeästikin, kaikesta maan ja taivaan välillä. 

Musta on ihanaa pohtia eri asioita ja perustella omia näkemyksiä ja kuunnella toista ja saada erilaista näkökulmaa. Se on just parasta kun on eri mieltä jostain ja voi keskustella ja yrittää ymmärtää sitä toisen näkemystä. Välillä me taas ollaan jostain niin samaa mieltä että täydennetään toistemme lauseita monta kertaa peräkkäin. Silloin yleensä revetään nauramaan, ja sanotaan vielä yhteen ääneen kirsikkana kakun päälle, että “mä en kestä”. Molempi parempi. Se olisi kyllä tylsää, jos oltaisiin ihan kaikesta ihan samaa mieltä. 

Olen niin iloinen, kun saatiin viettää yhdessä naurun ja rakkauden täyteinen ilta. Se merkitsi mulle paljon.