Heräsin eilen aamulla jo ennen kuutta, ja aivastin varmaan miljoona kertaa putkeen enkä saanut enää unta. Kun vihdoin aivastelu vähän hellitti, ja alkoi nukuttaa, niin lapset heräsivät jo touhukkaana uuteen päivään. Eilinen päivä oli tosi kiva perjantai silti, aivastelukin loppui kuin seinään, enpä tiedä mikä kumma mua silloin aamulla vaivasi. Mutta sen aikainen aamuherätys aiheutti, että illalla mä en jaksanut edes avata konetta vaan painuin suoraan nukkumaan kun lapsetkin nukkuivat.

Neule H&M / Toppi River Island / Farkut Dr. Denim / Kello Tommy Hilfiger* / Laukku Coach / Kengät Zara / *saatu blogin kautta.

Siksi tässä tuli nyt tällainen tahaton yhden päivän postaustauko, vaikka tarkoituksena oli jo höpötellä eilen. No, onpahan enemmän tarinaa ja kuvia tähän postaukseen sitten. Vietettiin lasten kanssa pari vapaapäivää kotona, joista torstaina mulla oli kuitenkin illaksi blogihommia, kun mentiin Emilian kanssa uuden Ikea-kuvaston lanseerausillalliselle. Ennen sitä me pyörittiin pari tuntia Emilian ja lasten kanssa Kampin Narinkkatorilla kansainvälisillä markkinoilla, joilla oli vaikka ja mitä herkkuja eri puolilta maailmaa. Niin ihania tuoksuja ja juttuja.

Otto kävi hakemassa tytöt töiden jälkeen, ja me lähdettiin Kaapelitehtaan Puristamolle Ikeailtaan. Siellä syötiin hyvää ruokaa ja naurettiin, ja tietenkin tutustuttiin Ikea-uutuuksiin, ja saatiin uudet Ikeakuvastot jotka jaetaan kotitalouksiin ensi viikosta alkaen. Tilaisuuden jälkeen mentiin vielä käymään Memphisissä Mojitoilla ennenkuin Emilian bussi lähti takaisin Turkuun. Oli kyllä ihana ilta, vaikka onkin ollut kiva ottaa kesällä rennommin niin on tässä ehtinyt jo tulla ikäväkin näitä kaikkia tapahtumia ja ennenkaikkea sitä että näkee vanhoja tuttuja ja saa tavata uusia ihania tyyppejä ja tietenkin pääsee tutustumaan kivoihin uusiin juttuihin.

Eilen heräsin tosiaan ihan liian aikaisin, ja aamulla tuntui että silmät eivät pysy kyllä mitenkään auki. Jotenkin mä sain itseni keräiltya kahvin voimalla, ja lähdettiin lasten kanssa leikkipuistoon jo kymmenen maissa. Ulkoiltiin pari tuntia, käytiin hakemassa kaupasta lounasta ja tultiin kotiin. Meidän juniori oli niin väsynyt että nukahti päiväunille jo paljon aikaisemmin kuin yleensä kotona, eli heti lounaan jälkeen. Me laulettiin Tiaran kanssa laulukirjasta kaikkia lastenlauluja, kai meillä oli sitten niin unettava ääni että Zeldaa rupesi väsyttämään kun kesken laulujen nukahti. Mäkin siinä torkahtelin hetken Tiaran kainalossa kun hän katseli Yleareenasta Buuklubbenia Zeldan nukkuessa, ja sain vähän uutta virtaa.

Iltapäivä meni yllättävän nopeasti, ja lähdettiin hakemaan mulle Kicksista BareMineralsin starttipaketti, kun se oli jäsenyystarjouksessa -20% alessa (koko elokuun) ja ajattelin että nyt vihdoin kokeilen kun monta vuotta olen halunnut jo. Mä tässä rustailen ilman meikkiä tätä postausta, mutta tuosta setistä aion ehdottomasti kirjoittaa teille kunhan olen päässyt kokeilemaan, ainakin toivoisin että se auttaisi mun iho-ongelmiin, joita muut meikit eivät ainakaan helpota. Starttipaketissa on kaikki mitä meikkipohjaan tarvitsee, joten toivottavasti nämä nyt oikeasti toimii niin kuin olen lukenut.

Huh, tälle päivälle meillä ei ole mitään suunnitelmia, katsotaan mitä keksitään vai keksitäänkö mitään! Ainakin sain viime yönä nukkua, enkä herännyt aivastelemaan ennen kukonlaulua, mikä oli ihan positiivista. Aivan ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3

Aamut ovat tärkeitä, koska ainakin mulle koko aamu määrittää sen millainen päivästä tulee. Jos on ihana, kiireetön ja hyväntuulinen aamu, päiväkin on luultavasti hyvä. Tai ainakin vastoinkäymisiä sietää paremmin. Siksi mä haluan panostaa aamuihin, ja tehdä niistä mahdollisimman mukavia kaikille. Eniten rakastan tietysti vapaapäivien aamuja, sellaisia kuin tänään. Kaksi pörröpäätä, ei aikatauluja eikä suunnitelmia aamulle.

Vain huriseva kahvikone, lasten aamupalatoiveet ja säihkyvät silmät kun kerron että tänä aamuna herkutellaan jälkkäriksi kaakaolla. Aikaa nautiskella aamupalasta oikein kunnolla, höpötellä lasten kanssa ja miettiä missä apinat asuvat ja kasvavatko banaanit puissa.

Pakko muuten suositella tuota Helsingin Meijeriliikkeen Lohkeavaa puolukka-luonnonjugurttia. Ostin sen ihan vaan minimalistisen tyylikkään purkin takia, mutta se olikin kauniin ulkonäön lisäksi ihan super hyvää. Lohkeavaa raikasta luonnonjugurttia, ja pohjalla puolukkahilloa. Ihana yhdistelmä ja tosi kiva koostumus, ehkä uusi jugurttilempparini?

Ollaan käyty leikkimässä ulkona, syöty jo lounaskin ja kohta lähdetään metrolla keskustaan moikkaamaan Emiliaa. Illalla mulla on yksi blogimeno, ja tytöt viettävät illan Oton kanssa. Ihanaa päästä hetkeksi rentoutumaan ystävän kanssa hyvän ruuan äärelle ja nähdä varmasti muitakin blogituttuja, joita kesän aikana ei ole niin paljoa nähnyt kun blogimaailmakin on viettänyt lomaa. Laitan varmaan Instagramiin ja Snapchatiin illan aikana tunnelmia, molemmissa olen nimellä iinalaura jos ette vielä seuraa. Snapchat on koukuttanut mut viime viikkoina ihan kokonaan, vielä kun oppisi oikeasti käyttämäänkin sitä. Mutta löytyy My Storysta joka päivä pieniä videoita ja kuvia päivän varrelta.

Hauskaa torstaipäivää kaikille <3

Meidän minit ovat olleet vauhdissa satukirjojensa kanssa. Olen teroittanut viime päivinä kyniä useammin kuin kertaakaan ala-asteen jälkeen, koti on täynnä värikkäitä A3-papereita ja lapset höpöttävät satuhahmoistaan. Mua hämmentää ja ihastuttaa se miten suurella innolla he ovat lähteneet satuja tekemään, ja ennenkaikkea se miten ihania ja vivahteikkaita tarinoita sieltä tulee. He suhtautuvat puuhaan intohimoisesti ja täydellä panoksella, ihan loistavaa.

Nämä kuvat on otettu lauantaina, kun kirjaprojekti oli vasta aluillaan eivätkä kirjat olleet lähellekään valmiita. Nyt mulla on täällä hieno seitsemän aukeaman kirja, jonka nimi on Kaunotar ja Hirviö, sekä nuoremmalta Kootut tarinat, kaksi aukeamaa. Zeldan tarina tuossa lukee mun kirjoittamana, ja halusin jakaa myös sen miten meidän esikoisen kirja alkaa, koska mun mielestä se on vain niin ihanasti kirjoitettu. Osa ehkä näkee kunnolla kuvasta mitä hän on siihen kirjoittanut, mutta tässä vielä satukirjailijan ensimmäiset lauseet niille joille tekstin loppu on liian hankala tihrustaa:

”Olipa kerran Kaunotar ja Hirviö. Ne kävi ulkona katsomassa kukkia. Kaunottarella oli ihanat kengät ja ihana kaveri eli Monsteri.”

Olisittepa nähneet millaisella intensiteetillä meidän melkein neljävuotias kirjoitti nuo kolme lausetta, keskittyen aivan täydellisesti. Tarinassa on onnellinen loppu, ja siinä on kuulkaa vaikka minkälaista monsteria mukana, mutta ne on kilttejä vaaleanpunaisia monstereita. Ja Kaunotar pääsee treffeillekin, Burger Kingiin syömään hampurilaisen ja pirtelön.

Mä olen sanoinkuvailemattoman ylpeä mun ihanista pienistä tytöistä, ja tihrustin kyllä melkein itkua kun noita yhdessä tehtiin. Ihania, ihania tyttöjä ja niin parhaita juttuja. Näistä tulee arvokkaita muistoja, jotka lupaan säilyttää aina hyvässä tallessa.<3

Vihdoinkin me saatiin kokea sellainen rantapäivä josta ollaan viime kesästä asti haaveiltu tyttöjen kanssa. Kuumaa, aurinkoista, lämmintä vettä ja loisto fiilis. Lähdettiin tyttöjen kanssa puolen päivän jälkeen rannalle ja viihdyttiin siellä pitkään. Aurinkoranta oli aivan tupaten täynnä, mikä oli mun mielestä ihanaa. On ihan mahtavaa miten kesällä koko Helsinki herää henkiin ja näkee paljon ihmisiä. Vesi näytti jotenkin hurjan siniseltä tänään ja paikalla oli melkein Etelän loman tunnelmaa, vaikka Helsingissä oltiinkin.

Me polskittiin ensin yhdessä tyttöjen kanssa koko perhe, ja mäkin heitin talviturkin hiuksia lukuunottamatta. Vesi ei ollut yhtään niin kylmää enää, mitä edelliskerralla kun käytiin. Zeldalla oli mukana oranssi uimarengas jossa voi istua, ja mä pyöritin häntä vedessä ja voi että hän nautti, kiljui antaumuksella riemusta ja kikatti. Sitten kun oltiin tarpeeksi sähelletty Oton ja tyttöjen kanssa mm. vesipyssyillä, me mentiin viltille loikoilemaan ja tytöt saivat leikkiä hiekkaleluilla. Me tykätään mennä aina ihan vesirajaan melkein, koska sitten ollaan sopivasti siinä ihan lähellä leikkejä eikä tarvitse jättää kamppeita vartioimatta voidakseen seurata tyttöjen touhuja.

Matkaeväänä meillä oli pähkinöitä ja pensasmustikoita, ja juotavaksi iso puolentoista litran vesipullo ja kaikille yhdet herkkujuomat, lapsille pillimehut ja mulle omenafantaa, joka on ihan törkeän hyvää! Se on Jenkkilimu, eli ei ole mitään normivalikoimaa eikä edes pantillinen tölkki, mikä on harmi koska voisin herkutella tuolla vaikka joka viikko. Onneksi niitä ainakin toistaiseksi saa meidän lähikaupasta. Se maistuu ihan sellaiselle cloudy apple -mehulle johon on vaan laitettu hiilihappoja sekaan. Niin super hyvää etten kestä, maistakaa jos löytyy teidän kaupasta!

Kotona meillä on edelleen jatkunut esikoisen piirustustalkoot, hän ei oikeastaan tehnyt koko viikonloppuna sisällä muuta kuin piirteli, niin innoissaan hän on. Jotenkin ihan uudella tavalla on yhtäkkiä syttynyt kiinnostus piirtämistä kohtaan sen satukirjaidean myötä. Allaoleva kuva on mun ihan ehdoton kesän lemppari, se kuvaa täydellisesti meidän kesää. Rento, iloinen meininki, ihana pieni pallero pyyhkeessä<3

Tänään onkin sitten ihan tavallinen arkimaanantai, tytöt päiväkodissa ja me töissä. Saapa nähdä mitä kivaa keksitään päivän jälkeen, jos sää on edelleen lämmin niin voisihan sitä kipaista taas uimaan, tai sitten leikkipuistoon. Nyt kuitenkin töitä, meillä tapahtuu tällä hetkellä isoja juttuja töissä joista ehkä kerron myöhemmin täälläkin, olen aika innoissani.

Ihanaa maanantaita kaikille <3

Me pyörähdettiin tällä viikolla Jumbossa, kun halusin käydä kurkkaamassa Cubuksen lastenvaatepuolen jota ei esimerkiksi Itiksen Cubuksessa ole ollenkaan. Olin käynyt Jumbossa viimeksi silloin kun se oli vasta avattu, muistan kun käytiin ostamassa mulle ekaluokan joulujuhlaan sieltä hopeinen paljettimekko ja ihanat mustat glittersukkahousut. Älkää kysykö miksi muistan jotain tuollaista, kai mä olin niin onnellinen niistä vaatteista että on jäänyt mieleen. Cubuksesta löytyi hauska vaaleanlila tyllihelmainen mekko ja Zeldalle kevyt takki tähän alkusyksyyn.

Samalla Jumboreissulla käväistiin myös Skopunktenissa, ja Tiara löysi sieltä itselleen valkoiset tennarit jotka oli pakko saada, kun ne olivat kuulemma samanlaiset kuin äidillä. Kieltämättä onhan noissa vähän samaa näköä mun Niken AF1:sten kanssa. Esikoiselle samistelu äidin kanssa on iso juttu, ja on se kieltämättä mustakin hauskaa. Harmi kun ei ollut tarpeeksi pieniä että olisi saanut vielä kuopuksellekin samanlaiset!

Nuo tennarit olivat poikien puolelta, mä en ymmärrä miksei tytöillekin voi olla ihan tavallisia valkoisia lenkkareita omasta takaa, joissa ei olisi glitteriä, leopardikuviota ja paljetteja yhtäaikaa. Onhan ne härpäkelenkkarit varmasti lasten itsensä mieleen, mutta se on jotenkin vaan niin hassua että kaikki kivat perusmallit löytyvät aina poikien puolelta. Tytöillekin voisi tarjota useammin härpäkkeiden lisäksi niitä vähän yksinkertaisempia malleja, vai mitä mieltä te olette? Parasta olisi jos ei niitä kenkiä tarvitsisi jakaa ollenkaan tyttöjen ja poikien osastoihin, vaan kaikki olisivat sulassa sovussa vaikkapa värien ja mallien ja kokojen mukaan.

Pakko kyllä jakaa vielä meidän lasten keskustelu tähän loppuun.

”Sä owet iso tyttö Tiawa. Ja mäkin owen iso tyttö.” ”Joo, me ollaan isoja tyttöjä.” ”Sä owet mun sisko, ja mäkin owen sisko.” ”Mä olen sun isosisko ja sä olet mun pikkusisko”. ”Mutta mä owen iso tyttö! Isi, Tiawa sanoi että minä olen pikku, mutta minä owen iso tyttö!”.

Tämä on jokapäiväinen keskustelunaihe, meidän pienempi kun ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena että häntä sanoo millään muotoa pieneksi, kun hän on kerran iso tyttö. Saa kyllä hihitellä täällä, ja vakuuttaa että isoja ovat molemmat, vaikka ovatkin vielä äidin vauvoja. Äidin vauvaksi ei kuitenkaan saa kutsua kuin silloin kun lapset ei kuule, haha. En kyllä pääse yli siitä että kohta tämä neiti on neljä! Hän on niin fiksu ja empaattinen tyttö, ja ennenkaikkea ihan huippu tyyppi jonka kanssa on hauskaa, vaikka niin ovat kyllä molemmat neidit. Me lähdetään varmaankin rannalle tässä ihan kohta kunhan pyykkikone hurisee valmiiksi, ja mennään ottamaan kaikki ilo tästä ihanasta säästä.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3