Meidän olkkari on ollut alakerrassa se viimeinen keskeneräinen tila jo pitkän aikaa. Siellä on ollut pitkälti vanhoihin asuntoihin ostetut kalusteet, jotka eivät ihan sellaisenaan ole toimineet juuri tässä kodissa parhaalla mahdollisella tavalla. Meidän vanha, syvä ja leveä Bestå-kaappi oli tosi hallitseva ja vääränlainen. Se ei tarjonnut fiksua säilytystä kirjoille eikä telkkarille ja se vei tosi paljon tilaa keskellä huonetta. Oltiin jo pitkään pyöritelty erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja, mutta ei keksitty sitä oikeaa.

Viime viikolla Otto sitten löysi Ikean valikoimista uudenlaisen TV-telineen, jonka pystyi kiinnittämään suoraan TV-tasoon. Tähän asti oltiin siis luultu, että telkkarille ainoat mahdolliset paikat on joko kiinnitettynä seinään (keskellä olkkaria), tai tason päällä siinä tai jossain muualla. Tämä tv-tasokiinnitteinen teline muutti kaiken. Yhtäkkiä telkkari olikin mahdollista sijoittaa portaiden alle ja näin ollen sen hallitsevuus väheni huomattavasti ja katseluasento parani kerralla. Telkkarin ollessa keskellä huonetta, sitä ei pystynyt katsomaan kuin sohvan toisesta päästä. Nyt telkkarin sai suoraan vastapäätä sohvaa ja vihdoin koko meidän perhe pystyy hengaamaan sohvalla yhtäaikaa katsomassa leffaa. En myöskään ole meidän portaiden suurin fani (toivon, että joskus tulevaisuudessa saataisi ne kokonaan valkoisiksi), joten on kiva kun ne kaksi olkkarin ei-niin-lempparia asiaa (portaat ja telkkari) on samalla suunnalla ja helppo rajata pois kuvista.

Nyt meillä on fiksusti olohuoneessa kaikki ne toiminnot jotka sinne halutaan: mukava löhösohva, josta telkkarin näkee hyvin. Kirjahylly, jossa lempparikirjat kauniisti esillä. Televisio ja tv-taso, jossa tilaa siististi pelikonsoleille, kaiuttimille ja muille. Kevyt ja siirreltävä nojatuoli, joka toimii niin lukutuolina kuin lisäistumapaikkana leffaa katsellessa. Piano, joka mahtuu kätevästi portaiden alle ja lapset mahtuvat siellä hyvin soittamaan. Ja matolla riittävästi tyhjää lattiatilaa pelata liikunnallisia konsolipelejä, tanssia ja joogata.

Olohuoneen muutos ei tullut kalliiksi, sillä myimme vanhan Bestå-kaapin rungon Ikealle takaisin Second Hand -palvelun avulla ja saimme siitä hyvitystä, jolla sitten kustansimme osan muutoksesta. Hyvityskortin ansiosta hintaa muutokselle tuli vain n. 220 euroa. TV-teline maksoi 59€, Bestå-TV-taso 119€ (kiinnitimme siihen vanhat jalat, jotka meillä oli vanhasta kalusteesta), sekä Billy-kirjahylly vitriiniovilla 99€, johon ostimme vielä messinkiset keittiön kaappeihin sopivat vetimet (4,90€).

Aiempia ”uusia” juttuja olohuoneessa on tuo meidän ihana viiden euron kierrätyslöytö rottinkituoli, joka oli alunperin kirkkaanpunainen. Otto spraymaalasi sen kuitenkin beigeksi ja siitä tuli olkkariin aivan ihana  ja maanläheinen tuoli. Lisäksi ripustettiin kirjahyllyn viereen tuolin taakse nyt vihdoinkin muutama taulu, jotka ovat etsineet paikkaa kotoa meidän makuuhuoneiden vaihdon jälkeen. Kaksi valokuvajulistetta on teetetty meidän omista New Yorkissa kuvatuista kuvista ja yksi on vanha valmis kuva, joka meillä oli jo vanhassa kodissa.

Nyt olohuoneen upea melkein kuuden metrin huonekorkeus tulee paljon paremmin esiin, ja tuntuu, että tila on paljon paremmin hyödynnetty.  Näin pieni muutos ja niin valtavan suuri vaikutus! Olkkaria katsellessa on ollut melkein koko täällä asumisen ajan sellainen bleh-fiilis, mikä on harmi, koska meidän valtavat ikkunat on mun kaikista lempparein asia koko tässä kodissa. Montaa juttua ollaan kokeiltu, mutta ne eivät ole ratkaisseet niitä ongelmia, jotka ovat häirinneet. Mutta nyt. NYT! Nyt tuntuu siltä, että olkkari näyttää siltä miltä toivottiinkin sen näyttävän ja mua hymyilyttää aina kun katson sitä! Ainahan sitä voisi muuttaa jotain ja tehdä enemmän ja blaablaa, mutta juuri nyt tämä on täydellinen meille tällaisenaan. Nyt alakerta tuntuu valmiilta ja yhtenäiseltä.

Seuraavaksi käydään sitten makkarin kimppuun! Siellä ei ole luvassa enää valtavia muutoksia tai järjestyksen vaihtoa, mutta sisustuksen viimeistelyä. Siellä ei nimittäin ole kiinnitettynä vielä mitään seinille, joten melko kolkko on ollut meininki. Mutta tämäkin ”muutos” toteutetaan melko pitkälti jo olemassa olevilla jutuilla, eli käytännössä se ei ole muutos, vaan keskeneräisen tekemistä valmiiksi. Kai tämä on jonkinlaista pesänrakennusviettiä, sitä haluaa saada ne pienetkin yksityiskohdat valmiiksi ennen vauvan syntymää, kun sitten ei välttämättä ole voimavaroja alkaa sen enempää sisustelemaan, eikä halua myöskään joka päivä tuijottaa keskeneräisiä juttuja.

Meidän makuuhuone sai astetta valmiimman ilmeen viime viikonloppuna, kun bongasin Tori.fi:stä pilkkahintaan uudenveroisen sängynpäädyn meidän Ikean Brimnes-sänkyyn. En edes etsiskellyt sängynpäätyjä, vaan yritin etsiä jotain persoonallista 50-luvun tyylistä nojatuolia olkkariin jossa nyt on joulukuusen jäljiltä tyhjä kohta. Tuolia ei löytynyt mutta silmiini osui juuri meidän sänkyyn kuuluva sängynpääty, joka oli priimakunnossa ja noutaa sai vaikka heti. Ei oltu ajateltu hankkia sänkyyn päätyä mitenkään lähiaikoina, mutta kun kerran löysin sopivan niin sama kai se oli käydä hakemassa.

Niin Otto kävi hakemassa päädyn ja nyt meidän sänky näyttää paljon ryhdikkäämmältä, ja mikä parasta: voitiin luopua meidän yöpöydistä jotka estivät sängyn taaempien säilytyslaatikoiden helpon avaamisen, ja veivät muutenkin tilaa. Saatiin myös sängyn päälle kivasti kaikki perhekuvat esille, ja nyt makkari näyttää yhtenäiseltä ja kivalta ja kotoisalta. Mulla ei koskaan ole ollut sängynpäätyä, hassua miten paljon se muuttaa ilmettä, ainakin mun mielestä. En osannut yhtään odottaa että sillä olisi noin suuri merkitys, mutta nähtävästi oli. En kyllä voisi olla tyytyväisempi!

Juuri nyt meidän makuuhuone on aika täynnä, kun siellä on vauvan tavarat, meidän iso sänky ja Oton pelinurkkaus, mutta sitten kun vauva joskus hamassa tulevaisuudessa muuttaa Zeldan huoneeseen, on makuuhuoneessakin taas enemmän tilaa. Kyllä siellä nytkin onneksi hyvin mahtuu liikkumaan, huone on kuitenkin suuri makuuhuoneeksi, mutta se ei ehkä näytä aivan niin esteettiseltä. Onneksi se ei ole niin justiinsa, pääasia että siellä mahtuu tilavasti ja mukavasti nukkumaan me kaksi ja vauveli.

Sänky – Ikea Brimnes

Lakanat – Jotex*

Koristetyynynpäälliset – H&M

Vauvan sänky – Stokke*

Lipasto – Ikea Koppang

Yölamput – Ikea Hektar

*saatu blogin kautta.

Vaikka viime aikoina yöunet on olleet aika katkonaisia, ja saattavat toki olla vielä pitkäänkin riippuen siitä millainen nukkuja meidän vauva on, niin nukkumaan on silti aina ihana mennä. Mä rakastan meidän makuuhuonetta ja omaa rauhaa ja raikkaita pellavalakanoita ja lampaantaljaa joka tuntuu pehmeältä varpaiden alla kun astelee sänkyyn. Sen jälkeen kun ostettiin tuo sänky reilu vuosi sitten on nukkumisesta tullut jotenkin sellainen ihana päätös päivälle. Vaikka mä olen sellainen kokopäiväihminen, tiedättekö – sekä aamuvirkku että iltavirkku – niin nykyään nautin nukkumaan menemisestä, enkä koe että se on  vaan pakollinen paha joka katkaisee mun kivat tekemiset. Ja siihen on iso merkitys viihtyisällä makuuhuoneella.

Vielä kun saadaan yläkerran lattiat valmiiksi joskus tässä kevään aikana niin makkari on valmis ja juuri sellainen kuin olen toivonutkin.

Mahtia tiistaita kaikille <3

Lauantaista asti on testailtu uutta sohvaa ja heti se tuntui niin omalta, että ei epäilystäkään siitä tehtiinkö oikea valinta vai ei. Kirjoitin sohvan valinnasta muutama viikko sitten kun kirjoitin uuden kodin sisustushaaveista. Silloinkin jo haaveilin vähän vaaleanpunaisesta sohvasta salaa, mutta ajattelin sen olevan jotenkin ihan mahdotonta, kysymättä edes Oton mielipidettä. Ajattelin että vaaleanpunainen sohva on sellainen sinkkunaisten etuoikeus, kun he pääsevät yksin valitsemaan kotinsa vaikka täyteen pinkkiä niin halutessaan. Mutta olinkin ihan väärässä.

Käytiin ”muutamaan” otteeseen Ikeassa tuossa ennen muuttoa, ja mä aina haikailin ihanan vaaleanpunaisen Söderhamnin perään, mutta silti puhuttiin harmaan hankinnasta. Yhdellä kerralla Otto kuitenkin uskaltautui kysymään multa, mitä mieltä olen tuosta vaaleanpunaisesta. Ja mä olin haljeta riemusta: ”MÄ RAKASTAN SITÄ VOIDAANKO ME OTTAA SE?!” Ja voitiinhan me. Oton mielestä vaaleanpunainen sohva oli kiva, koska se ei ollut tylsä harmaa ja koska siinä oli 40 asteessa konepestävät päälliset joissa on valikoiman paras kulutuksenkesto. Vaaleanharmaissa päällisissä sen sijaan oli ainoastaan kemiallisen pesun mahdollisuus, vaikka nekin ovat irrrotettavat. Eli vaaleanpunainen oli parempi vaihtoehto, ja jännempi ja persoonallisempi ja hauskempi ja valoisampi ja jotenkin vaan niin siisti!

Alunperin meidän tarkoituksena oli ostaa kulmasohva, mutta kun päästiin asunnolle mittailemaan viime viikolla, ja teipattiin maalarinteipillä kulmasohvan muoto ja mitat lattiaan, tajuttiin että se on aivan liian iso meidän olkkariin. Siksi siis päädyttiin tuohon divaanimalliin. Söderhamnissa on onneksi se kiva että sitä voi muokata ja lisätä ja poistaa palasia ihan miten haluaa ja milloin haluaa. Toistaiseksi meidän nelihenkiselle perheelle riittää tämä divaanimalli oikein hyvin, eikä bebekään hirveästi vielä vie tilaa syntyessään tai heti sen jälkeenkään. Myöhemmin sitä voi täydentää rahilla tai nojatuolilla, ja jos joskus hyvin hyvin hamassa tulevaisuudessa muutetaan jonnekin missä on isompi olkkari, niin voidaan sitten lisätä siihen vaikka pari palaa lisää jolloin siitä tulee esimerkiksi divaanillinen kulmasohva.

Päälliset on helppo vaihtaa ja ne ovat edullisia myös irtonaisena, eli jos tämä vaaleanpunainen alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää tai päälliset eivät kestäkään meidän perhe-elämää, niin voidaan sitten ostaa vaikka tumman tai vaaleanharmaat tai esimerkiksi turkoosit. Muokattavuus on sohvan paras puoli, mukavuuden lisäksi.

Niin, se mukavuus. Tämä sohva on niin mukava että en tiedä mistä aloittaisin! Me käytiin koeistumassa sohvia lukuisissa eri huonekaluliikkeissä Askosta Iskuun ja Vepsäläisestä Sotkaan, eikä yksikään koeistuttu sohva ollut niin mukava kuin juuri tämä Söderhamn. Kriteerinä oli se että sohvan pitää olla löhösohva, siinä pitää voida röhnöttää rauhassa ja siihen pitää voida upota. Siinä pitää olla tilaa makoilla ja rentoutua oikein kunnolla ja sen pitää olla pehmeä. Ja sitä se todellakin on. Kuitenkin pääsen ainakin toistaiseksi siitä vielä ylös myös ihan tarpeeksi helposti, vaikka raskaus onkin jo aika pitkällä. Eli se ei ole liian matala tai hankala liitoskipuiselle raskaanaolijalle.

Mitä muuta olkkariin on luvassa? Sitä me tässä juuri mietitään. Mun työpiste tulee tänne, kunhan saadaan tuo nurkka tyhjennettyä laatikoista ja parista tuolista ja vanhasta sohvapöydästä. Meidän vanha Habitatin kamppiksessa saatu sohvapöytä on ihan mielettömän ihana, mutta se ei mahdu tähän uuteen olkkariasetelmaan, vaan mietin juuri että raaskisinko luopua siitä vai säästänkö sen vielä. Fakta on se että tähän asuntoon se ei tule luultavasti koskaan mahtumaan, ja ajatuksena on kuitenkin asua tässä ainakin seuraavat 5-10 vuotta. Eli luultavasti silloin kun seuraavan kerran muutetaan, makukin saattaa olla eri kuin juuri nyt. Tavallaan pöytää on siis turha säästellä. Sen tilalle meillä on onneksi tuo kuvissa näkyvä Ferm Livingin Wire basket johon ajattelin ostaa tammen värisen tilalle ehkä mustan kannen, ja sitten sille voisi lisäksi hankkia jonkun toisen söpön pyöreän pikkupöydän tai koripöydän. Kaksi pyöreää pientä pöytää ovat paljon muuntautumiskykyisemmät kompaktissa olkkarissa, kuin yksi iso ja neliskanttinen.

Lisäksi etsitään joku ihana nojatuoli meidän ison ikkunan eteen, sellainen jossa voi vaikka lukea kirjaa tai muuten vaan hengailla. Olen miettinyt viime aikoina kovasti mustaa rottinkinojatuolia johon tulisi sitten valkoinen talja, tai jotain muuta sellaista kevyttä ja kivaa tuolia. Mutta en tiedä, en aio hätiköidä vaan sopiva tuoli ostetaan sitten kun sellainen löytyy. Ja ensin juhlitaan joulu pois alta, niin jää joulukuuselle sopiva paikka, hah! Ensi vuonna voi sitten miettiä kuusen paikan uudelleen jos on nojatuolikin jo siihen mennessä hankittu.

Meidän vanha Annon Latu-villamatto tulee varmaankin jossain vaiheessa osaksi olkkaria, värityksen puolesta se sopii tänne tosi kauniisti.  Nyt ollaan vaan kuitenkin tyydytty ihailemaan tuota uutta lattiaa, niin ei olla vielä laitettu mattoja ollenkaan. Ja lattia! Siitä asiaa heti kunhan löydän meidän alkuperäiset mallipalat joiden perusteella tehtiin lattian valinta, ja voin ottaa kuvat niistä, koska me harkittiin tosissaan kahden eri lattian välillä ja mun pitää pystyä näyttämään ne tekstissä myös.

Olkkariin on tulossa tehosteväreiksi mustaa, valkoista, kultaa, harmaata ja tummaa metsänvihreää, jota löytyykin jo parista uudesta koristetyynystä. Sohvan taakse tulee tauluhyllylle kultakehyksissä tauluja, niinkuin vanhassakin olkkarissa oli. Muutama juliste menee kuitenkin vaihtoon. Joulun myötä toistaiseksi vielä aika tyhjä olkkari saa lämpöä ja täytettä, ja siitä tulee vieläkin kotoisampi. En malta odottaa että voin alkaa laittamaan joulua kotiin!

Mitä tykkäätte uudesta sohvasta ja olkkarista tähän asti? Iskeekö vaaleanpunainen tai metsänvihreä, tai niiden yhdistelmä?

Heräsin eilen aamulla jo ennen kuutta, ja aivastin varmaan miljoona kertaa putkeen enkä saanut enää unta. Kun vihdoin aivastelu vähän hellitti, ja alkoi nukuttaa, niin lapset heräsivät jo touhukkaana uuteen päivään. Eilinen päivä oli tosi kiva perjantai silti, aivastelukin loppui kuin seinään, enpä tiedä mikä kumma mua silloin aamulla vaivasi. Mutta sen aikainen aamuherätys aiheutti, että illalla mä en jaksanut edes avata konetta vaan painuin suoraan nukkumaan kun lapsetkin nukkuivat.

Neule H&M / Toppi River Island / Farkut Dr. Denim / Kello Tommy Hilfiger* / Laukku Coach / Kengät Zara / *saatu blogin kautta.

Siksi tässä tuli nyt tällainen tahaton yhden päivän postaustauko, vaikka tarkoituksena oli jo höpötellä eilen. No, onpahan enemmän tarinaa ja kuvia tähän postaukseen sitten. Vietettiin lasten kanssa pari vapaapäivää kotona, joista torstaina mulla oli kuitenkin illaksi blogihommia, kun mentiin Emilian kanssa uuden Ikea-kuvaston lanseerausillalliselle. Ennen sitä me pyörittiin pari tuntia Emilian ja lasten kanssa Kampin Narinkkatorilla kansainvälisillä markkinoilla, joilla oli vaikka ja mitä herkkuja eri puolilta maailmaa. Niin ihania tuoksuja ja juttuja.

Otto kävi hakemassa tytöt töiden jälkeen, ja me lähdettiin Kaapelitehtaan Puristamolle Ikeailtaan. Siellä syötiin hyvää ruokaa ja naurettiin, ja tietenkin tutustuttiin Ikea-uutuuksiin, ja saatiin uudet Ikeakuvastot jotka jaetaan kotitalouksiin ensi viikosta alkaen. Tilaisuuden jälkeen mentiin vielä käymään Memphisissä Mojitoilla ennenkuin Emilian bussi lähti takaisin Turkuun. Oli kyllä ihana ilta, vaikka onkin ollut kiva ottaa kesällä rennommin niin on tässä ehtinyt jo tulla ikäväkin näitä kaikkia tapahtumia ja ennenkaikkea sitä että näkee vanhoja tuttuja ja saa tavata uusia ihania tyyppejä ja tietenkin pääsee tutustumaan kivoihin uusiin juttuihin.

Eilen heräsin tosiaan ihan liian aikaisin, ja aamulla tuntui että silmät eivät pysy kyllä mitenkään auki. Jotenkin mä sain itseni keräiltya kahvin voimalla, ja lähdettiin lasten kanssa leikkipuistoon jo kymmenen maissa. Ulkoiltiin pari tuntia, käytiin hakemassa kaupasta lounasta ja tultiin kotiin. Meidän juniori oli niin väsynyt että nukahti päiväunille jo paljon aikaisemmin kuin yleensä kotona, eli heti lounaan jälkeen. Me laulettiin Tiaran kanssa laulukirjasta kaikkia lastenlauluja, kai meillä oli sitten niin unettava ääni että Zeldaa rupesi väsyttämään kun kesken laulujen nukahti. Mäkin siinä torkahtelin hetken Tiaran kainalossa kun hän katseli Yleareenasta Buuklubbenia Zeldan nukkuessa, ja sain vähän uutta virtaa.

Iltapäivä meni yllättävän nopeasti, ja lähdettiin hakemaan mulle Kicksista BareMineralsin starttipaketti, kun se oli jäsenyystarjouksessa -20% alessa (koko elokuun) ja ajattelin että nyt vihdoin kokeilen kun monta vuotta olen halunnut jo. Mä tässä rustailen ilman meikkiä tätä postausta, mutta tuosta setistä aion ehdottomasti kirjoittaa teille kunhan olen päässyt kokeilemaan, ainakin toivoisin että se auttaisi mun iho-ongelmiin, joita muut meikit eivät ainakaan helpota. Starttipaketissa on kaikki mitä meikkipohjaan tarvitsee, joten toivottavasti nämä nyt oikeasti toimii niin kuin olen lukenut.

Huh, tälle päivälle meillä ei ole mitään suunnitelmia, katsotaan mitä keksitään vai keksitäänkö mitään! Ainakin sain viime yönä nukkua, enkä herännyt aivastelemaan ennen kukonlaulua, mikä oli ihan positiivista. Aivan ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3