Monen monta viikkoa on jo ollut käytössä perinteinen housukikka: kahdella pompulalla housut kiinni, kun nappi ei enää mene. Nyt kuitenkin alkavat housut puristaa kasvavaa mahaa tästä kikasta huolimattakin niin ikävästi että olen tänään lähdössä äitiysvaateostoksille. Kaikki vanhat äitiysvaatteet mä kerkesin jo antaa pois, enkä usko että niille enää käyttöä olisi ollutkaan, onhan siitä melkein neljä vuotta kun viimeksi tulin raskaaksi vaatemakukin ihan erilainen.

Raskaus ei ainakaan mulle ole mikään syy pukeutua vaan verkkareihin, vaan haluaisin mahdollisuuksien mukaan näyttää edelleen itseltäni. Mun tyylin kulmakiviä ovat normaalisti ainakin tiukat pillifarkut, collegepaidat ja bombertakki. Sellaisista haaveilen myös nyt raskausaikana. Jotenkin tuntuu että ne raskausvaatteiden perus empireleikkaukset on jo vähän nähty kahdessa edellisessä, ja nyt haluaisin nimenomaan säilyttää sen oman tyylini. Raskautta en halua peitellä tai piilotella, mutta ei mun kaikissa asuissa tarvitse erikseen mahaa korostaakaan. Tärkeintä on mukavuus ja omannäköisyys.

Kasasin pienen kollaasin vaatteista jotka tuntuvat ainakin nyt siltä että voisivat päästä kovaan käyttöön tänä syksynä. Yhtään äitiysvaatetta en tosiaan vielä ole ostanut mutta viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata ostoksille. Toki meidän valikoimat täällä Suomessa on aika pienet ja rajalliset, ja luultavasti täydennän ostoksiani sitten verkkokaupoissa. Ensin pitää kuitenkin edes jotenkuten onnistua selvittämään mun tämänhetkinen housukoko, koska en usko että näissä raskaushormoneissa haluan kokea sitä pettymystä että verkkokaupasta tilatut housut ei mahtuisikaan jalkaan, haha.

1. Farkut H&M 2. Bomber New Look Maternity 3. Toppi New Look Maternity 4. College H&M 5. Mekko Zalando Essentials 6. Kengät Timberland 8. Farkut Topshop Maternity 9. College Zalando Essentials 10. Farkut Topshop Maternity

Ihan ensimmäinen ostos tulevat olemaan äitiysfarkut ja perus mustat leggingssit. Koska mun maha on vielä suhteellisen pieni näin alussa, haluan sellaiset farkut joissa ei ole over-the-bump trikookangasta, koska toistaiseksi se jäisi vielä löysäksi. Eli tarvitsen matalavyötäröiset äitiyshousut ja leggingssit. Näitä lähden luultavasti metsästämään ihan H&M:ltä, vaikka sekä Asoksen että Topshopinkin farkkuvalikoimat houkuttelevat. Muhun ei iske sellaiset perus äitiyshousut yhtään, vaan haluan samanlaiset farkut mitä yleensäkin käytän, mutta vaan äitiysmalliset.

Farkuille kaveriksi collegepaitoja ja ihan perus toppeja ja t-paitoja. Lisäksi haluaisin yhden sellaisen luottomekon jonka voisin pukea niinä päivinä kun kaikki kiristää ja tuntuu että mikään ei näytä hyvältä, siihen sopisi hyvin A-linjainen trikoomekko Zalandolta. Se korostaa vartalon parhaita puolia huononakin päivänä. Ja viilenevään syksyyn tosiaan tuo musta bomber olisi aika ihana, mun oma mahtuu vielä hetken aikaa mutta kiinni se ei kyllä kohta enää mene. Saa nähdä päädynkö hankkimaan tämän, New Lookin bomberilla on siis hintaa vaivaiset 24,95 eli hyvin voisi hankkia.

Varsinkin kun talvi alkaa tulla pikkuhiljaa ja tulee liukkaat kelit, mä haluan kunnon kengät jotka pitävät mut pystyssä ison pötsin kanssa. Timberlandin klassikot voisivat olla sellaiset kengät tänä talvena. Niissä on kunnon pohjat joissa on hyvä pito, eikä tosiaan haittaisi sekään että ne ovat lämpimät ja vieläpä hyvännäköiset.

Millaisia vaatteita te olette ostaneet ensimmäisiksi äitiysvaatteiksi? Mitä äitiysvaatteita teidän mielestä on hyvä löytyä kaapista? Vai oletteko pärjänneet kenties ihan normivaatteilla koko raskauden?

Keneltäkään blogiani lukevalta ei varmaan ole jäänyt huomaamatta minkä merkin kamera mulla on käytössä? Aivan oikein, Olympuksen. Mä olen ollut merkin uskollinen kuluttaja jo pian kaksi vuotta, kyllästyttyäni jättimäisiin ja hankaliin möhkälejärkkäreihin ja ostettuani oman ekan Olympukseni. Nyt olen mukana Olympuksen ja Indiedaysin kampanjassa, jossa sain testiin Olympuksen uudet tyylikkäät Accessory World -kamera-asusteet sekä supersöpön PEN E-PL 7-kameran ja 45mm objektiivin, joita olen itseasiassa testannut kerran aiemminkin.

Pen E-PL 7 on yhtä kompakti kuin oma Olympus OMD E-M10 -kamerani. Kuten omaan kameraani, myös Peniin ja kaikkiin Olympuksen peilittömiin minijärkkäreihin sopivat samat laadukkaat Micro Four Thirds -objektiivit. Multa itseltäni linssejä löytyy kolme, 17mm f1.8-, 25mm f1.8- ja 45mm f 1.8 -objektiivit. Ne ovat kaikki todella valovoimaisia, mutta myös erilaisiin tilanteisiin sopivia kiinteän polttovälin, eli zoomittomia, objektiiveja. 17mm objektiivilla voi kuvata kaikista lähimpää, kun taas 45mm objektiivin kanssa saa mennä jo aika kauas että saa koko asun mahtumaan kuvaan. Kaunein taustan epäterävyys asukuviin tulee näistä kolmesta 45mm objektiivilla, siinä missä 17mm objektiivia käytän usein esimerkiksi sisustuksen tai tapahtumien kuvaamiseen.

Kesällä päivänvalossa mä en sitä suurta valovoimaa oikeastaan tarvitse, mutta mitä suuremmalla aukolla kuvaa, sitä kauniimman taustan kuvalle saa. Talvella valovoimainen objektiivi on ehdoton edellytys sille että blogia voi edes säännöllisesti pitää, ainakaan jos haluaa tarjota aina laadukkaita kuvia. Jos siis harkitset kameran ostoa, mä suosittelen ehdottomasti ottamaan laadukkaan Olympuksen rungon, vaikkapa juuri tämän PEN E-PL 7:n, ja siihen esimerkiksi 25mm objektiivin. Niillä pääsee jo todella pitkälle. Mua harmittaa ettei mulla ollut tätä pakettia silloin kun omat tytöt olivat vauvoja, näiden avulla myös molempien vauvakuvat ja -videot olisivat olleet paljon laadukkaampia ja valoisampia.

PEN E-PL 7:ssa on täysin alas taittuva  LCD-näyttö, joten sillä onnistuu myös selfieiden kuvaaminen. Kuvat saa siirrettyä kätevästi suoraan kamerasta puhelimeen ja siitä instaan tai muihin somekanaviin wi-fin avulla. Kameran kosketusnäyttöä on helppo käyttää, ja eri kuvausasetuksia on paljon. Itse kuvaan aina manuaalilla, ellen sitten satu olemaan huonosti valaistussa sisätapahtumassa, missä omat taitoni eivät vielä riitä asetusten säätämiseen. PEN sopii hyvin aloittelevalle kuvaajalle, sillä valmiit kuvausasetukset auttavat alkuun kuvien kanssa. Pikkuhiljaa itse kokeilemalla ja opettelemalla löytää ne parhaat asetukset kuhunkin tilanteeseen.

Kuvissa näkyvä makea laukku on osa Olympus PEN Accessory World Leather Collection -mallistoa, kuten myös laukkuun mätsäävä PENin hihna. Olympuksen Accessory World-valikoimasta löytyy paljon erilaisia asusteita, joilla omasta kamerasta saa tehtyä vielä enemmän omannäköisen. Tyylikkääseen nahkalaukkuun saa hyvin sekä kameran että pari objektiivia tai vaikkapa kameran akkulaturin mukaan. Tai sitten voi pakata pelkän kameran ja puhelimen ja avaimet ja kolikkopussin, ja käyttää laukkua iltalaukkuna juhlissa tai häissä tai missä ikinä haluaakaan. Multa on kysytty jo pari kertaa että mistä mun uusi makea ”käsilaukku” on, ja olen saanut hämmästyneitä ilmeitä osakseni kun olen selittänyt että kyseessä onkin kameravalmistajan kameralaukku.

Accessory World -valikoimasta löytyy olka- ja rannehihnoja, kameralaukkuja ja kamerapussukoita. Leather Collectionin lisäksi saatavilla on Designer Collection ja Style Collection, joista kaikista on saatavilla erilaisia malleja, kuoseja ja värejä. PEN Accessory World -kokoelma löytyy Olympuksen omasta nettikaupasta kokonaisuudessaan.

Jos kameran hankkiminen on ajankohtaista nyt tai lähiaikoina, kannattaa suunnata Olympuksen verkkokauppaan, ja hommata niin kamera kuin asiaankuuluvat varusteetkin! Itseänikin himottelee itseäkin neljännen objektiivin hankkiminen, mulla on nimittäin pitkään ollut mielessä myös 75mm objektiivi joka täydentäisi mun nykyistä kalustoa hienosti. Saapa nähdä päädynkö sen hommaamaan, kovasti houkuttelee ainakin!

Ihan mahtavaa päivää kaikille ja mikäli on mitä tahansa Olympuksen kameroihin, objektiiveihin tai lisävarusteisiin liittyvää kysyttävää, vastaan mielelläni itse tai kysyn vastausta joltain joka tietää paremmin kuin minä!

Nyt on se viikko kun ilmestyy kaksi varmasti suomalaisvanhempien eniten odottamaa lastenvaatemallistoa, Mini Rodinin drop 1 ja Gugguun Drop 1 joka ilmestyi eilen. Itsekin lukeudun niihin jotka näitä mallistoja aina malttamattomana odottavat. Joskus en osta mitään, joskus ostan vaikka kuinka paljon, riippuen ihan siitä miten hyvin kuosit ja mallit mätsäävät oman makuni kanssa ja mitä satutaan tarvitsemaan. Mini Rodinia meillä on ollut ihan Tiaran taaperoajoilta asti käytössä oikeastaan kokoajan, ja juuri pari päivää sitten katselin Zeldaa pingviinimekossaan ja myhäilin tyytyväisenä: Mini Rodinin pingviinimekko syksyn 2013 mallistosta on ollut meillä käytössä taukoamatta siitä syksystä 2013 asti, vähintäänkin kerran viikossa tai kahdessa. Ensin Tiaralla ja sitten Zeldalla. Ja se on edelleen kuin uusi. Ei haalistumaa kuvioissa tai värissä, ei lörpähdystä eikä pesunukkaa.

Myös ulkovaatteet ovat olleet tosi laadukkaita, eikä niistä ole koskaan ollut mitään valittamista. Mä ostan näitä merkkivaatteita siksi, että olen itse huomannut ne käytössä laadukkaiksi. En voi sanoa yhdestäkään meillä olleesta ketjuliikkeen sisävaatteesta, että se olisi ollut kolme vuotta taukoamatta käytössä, enkä varsinkaan että pitkää käyttöikää voisi saavuttaa ilman käytön jälkiä. Mä olen enemmän kuin valmis panostamaan rahallisesti suuremman summan myös sisävaatteisiin, jos tiedän että ne kestävät vuosien käyttöä. Mini Rodinilla tämä on mahdollista myös fiksujen kaksoiskokojen takia: yleensä vaatteen voi ostaa vähän liian isona ilman että se näyttää ihan liian isolta kun vähän kääräisee lahjetta tai hihaa, ja näin se pidentää käyttöaikaa vaikka lapset nopeasti kasvavatkin.

En tiedä muista vanhemmista, mutta kun itse ihastun johonkin lastenvaatteeseen tai kuosiin, toivon mahdollisimman pitkää käyttöikää enkä kyllästy nopeasti. Varsinkaan jos kuosi ja malli on ajaton, sellainen joka toimii aina. Mini Rodinilta löytyy joka mallistosta sekä niitä sen hetken trendituotteita, mutta myös suurimmaksi osaksi ajattomia malleja jotka toimivat vuodesta toiseen. Sen sai huomata esimerkiksi viime viikon Skidit Festareillakin, missä oli monella lapsella päällä jopa lähemmäs kymmenen vuoden takaisia Rodini-kuoseja, kuten karhuja. Ne näyttivät ihan yhtä ajankohtaisilta edelleen.

Tänään Mini Rodinin Drop 1:ssä ilmestyy sisävaatteita ja uusia reppuja. Mun lempparikuosit uutuuksista ovat ehdottomasti puput ja bambit. Mä rakastan bambeja, ne ovat niin hurjan söpöjä ja ihanan värikkäitä, ja puput ovat taas sitten vastaavasti vähän hillitympiä. Syksyn ajan mun yhteistyökumppanina toimii ihana lastenvaateliike Lilla Company, jolta me saatiin valita Mini Rodinin  uutuuksia testiin. Lilla Company oli itseasiassa kolme ja puoli vuotta sitten se liike josta mä tilasin meidän ihan ekat Mini Rodinit, Jaguar-picohaalarin Tiaralle ja budgiebodyn sekä oranssit basic-leggarit silloin masussa olleelle Zeldalle.

Muistan kuinka laitoin silloin vahingossa tilauslomakkeeseen väärän sähköpostiosoitteen, ja kun soitin asiakaspalveluun sain aivan ihanaa ja lämmintä palvelua osakseni. Liikkeestä jäi jo silloin hyvä kuva. Sitä pyörittää nimittäin kaksi ihanaa suomalaista äitiä, joilla on pettämätön tyylisilmä valikoida ne kaikkein makeimmat merkit ja mallit myyntiin. Mulle on ilo ja kunnia tehdä yhteistyötä Lilla Companyn kanssa, ja on myös kivaa voida tarjota sovituskuvia uusista malleista aina ajankohtaisesti heille jotka miettivät uusien mallistojen mitoituksia. Tällä hetkellä meidän tytöistä toisella on pituutta 98cm ja toisella 107cm, ja molemmille otettiin uutuuksista kokoa 104/110.

Pienemmälle neidille vaatteet ovat vielä vähän reiluja pituudessa, mutta eivät häiritsevästi. Isommalle pituus on sopiva, mutta ei sellainen että olisi ihan heti jäämässä pieneksi kuitenkaan. Varmaankin ensi keväänä siirrytään isomman kanssa seuraavaan tuplakokoon ellei hän ota hurjaa kasvuspurttia ennen sitä.

Zelda valkkasi itselleen Bambimekon ja Bambilegginssit värikkäämmässä versiossa kuosista (toinen on ruskeasävinen ja toisessa on myös pinkkiä, violettia ja oranssia). Itse vältän yleensä pukemasta päästä varpaisiin samaa kuosia, mutta eipä sen ole niin väliä jos hän ne haluaa yhtäaikaa päälle. Niitä voi hyvin käyttää myös erikseen. Tiara valitsi pupumekon vaaleansinisenä, sekä tummansiniset basic-leggingssit ja valkopinkkiraitaisin ribbi-basicpaidan pitkähihaisena. Rodinin ribbejä meillä ei ennen olekaan ollut, mutta materiaali on tosi kiva, tykkään ehdottomasti. Kummatkin saivat vielä valkata itselleen uudet reput malliston uusista väreistä. Tiara valitsi räiskyvän oranssin, joka olisi mätsännyt täydellisesti Zeldan vaatteisiin. Zelda valitsi tummansinisen joka oli täydellinen Tiaran sinisten leggingssien ja pupumekon kanssa.

*tyttöjen vaatteet ja reput saatu blogin kautta Lilla Companylta.

Aivan ihania vaatteita kyllä, näistä on hyvä lähteä syksyyn. Kiitos hurjasti Lilla Companylle, ja kipittäkäähän ihmeessä sinne ostoksille sillä mallisto on julkaistu tismalleen samaan aikaan kuin tämä postaus eli klo 11.00!

Mahtavaa torstaipäivää kaikille!

Eilen olimme koko perhe vieraina aivan ihanissa kastejuhlissa Espoossa. Juhlat pidettiin omakotitalon suuren suurella pihamaalla ja onneksi sattui vielä aivan ihana sää niin oli mahtavaa olla ulkona. Kastetilaisuus oli kaunis ja herkkä ja vauva sai aivan ihanan nimen. Tilaisuuden jälkeen me nautittiin notkuvista herkkupöydistä, vauvantuoksusta ja lapset pihalle asetetusta uima-allas-liukumäki-kombosta. Siellä kuulkaa loiskui vesi ja hyvin mahtui lähemmäs kymmenen mukulaa yhteen altaaseen.

Me laitettiin Tiaran kanssa samisteluasut päälle, kun satuttiin löytämään kummallekin melkein samanlaiset hameet. Ainoa ero oli Tiaran hameen glitter, sitä ei tässä minun aikuisten versiossani ollutkaan. Zeldalla oli ihan omat meiningit kun hän löysi itse itselleen hameen perjantaina alennusmyynneistä ja ilmoitti että haluaa laittaa juuri sen ristiäisiin, joten mikäs siinä. Ihanat asut molemmilla tytöillä oli ainakin mun mielestä.

Mulla on vain pari midimittaista hametta, mutta ei ole ollut tällaista a-linjaista midihametta kuin viimeksi ehkä joskus ala-asteen lopussa? Juuri itseasiassa Oulussa äidin kodin varastoa tutkiessani löysin pari niitä tusinan vuoden takaisia hameita ja laitoin kierrätykseen. Silloin muodissa oli matala vyötärö hameissa, eikä mallit tai kuosit olleet enää niin ajankohtaisia näin 12 vuotta myöhemmin. Tämän nudenvärisen hameen löysin Itäkeskuksen Zarasta, kun katsoin että yksinäinen hame vaan roikkuu tangolla. Kuulemma olivat tulleet edellisenä päivänä, ja ainoastaan yksi, mun kokoa, oli jäljellä. Kerrankin loistava tuuri siis! Sanomattakin on selvää että hame lähti matkaan.

Yritin etsiä hameelle jotain yläosaa kaveriksi, mutta en löytänyt mitään kivaa. Muistin että mulla olisi kotona vajaamittainen toppi, joka voisi sopia kivasti. Sovitin yhdistelmää kotona, ja totesin että väliin jäävä 2cm kaistale mahanahkaa ei erotu hameen sävystä melkein ollenkaan ja näyttää vaan jäätävältä valkoiselta rinkulalta. Totesin että ehkä sittenkin jotain ei-vajaamittaista. Valitsin sitten mustan spagettiolkaimisen topin, joka sopii melkeinpä minkä tahansa kanssa. Asussa oli mukava olla ja hame oli ihanan ilmava helteessä, ei yhtään tullut hiki tai mikään kangas liimaantunut ihoon.

Mun asu: Toppi River Island / Hame ZARA / Kengät Mango / Kello Marc by Marc Jacobs* / Laukku Marc by Marc Jacobs / Koru Primark / *saatu blogin kautta.

Tiaran asu: Toppi Gugguu / Hame H&M / Kengät H&M / Kaulakoru H&M

Zeldan asu: Toppi H&M / Hame ZARA / Kengät ZARA 

Sain itsekin pitää pikkuista sylissä ja voi mahdoton että hän oli ihana pieni tuhisija. Ei voi uskoa että omatkin kaksi rämäpäätä ovat joskus olleet niin pieniä ja tuhisevia, kun he juosta viilettävät ja höpöttävät ja kasvavat niin nopeasti. Uskomatonta että kuopuksenkin ristiäisistä on yli kolme vuotta.

Ihana ihana sunnuntaipäivä, kiitos hurjasti juhlien järjestäjille ihanasta tilaisuudesta<3 Tänään on vähän pilvistä mutta aika nätti päivä kuitenkin, katsotaan mitä me keksitään. Ihanaa alkanutta uutta viikkoa kaikille <3

Selailin vanhoja postauksia nostalgiamielessä eräänä lomapäivänä, ja tuli mieleen että olisi hauska toteuttaa katsaus heinäkuiseen Iinaan blogihistorian koko ajalta, eli 6x minä heinäkuussa. Aika paljon on look ja meininki vaihdellut tässä vuosien aikana, ja oli hauskaa katsoa miten erilaisia tyylejä mulla on ollutkaan. Ja miten paljon tukka tai vaikka paidan väri vaikuttaa koko olemukseen! Tämän postauksen tekemisen myötä opin ainakin sen että hitsi mulla on ikävä punaista väriä, miksi sitä ei löydy mun tämänhetkisestä vaatekaapista? Sitä on pakko hankkia koska se jos mikä tuo hehkua kasvoille! Sen pidemmittä puheitta, aloitetaan vuodesta 2011 kun kannoin mukanani jo muhkeankokoista masupalloa.

Heinäkuu 2011

Musta tukka ei sopinut sitten ollenkaan, ei edes ”rusketuksen” kanssa. Ja meikkiä on ainakin kolme kiloa, tulee mieleen tämänhetkiset 100 layers of makeup -haasteet apua! Mutta maiharit ja mustat farkut laittaisin jatkoon edelleen, ja onhan toi toppikin ihan symppis, tosin nykyään käyttäisin enemmän kotitoppina tai yöpaitana. Silloin se oli ihan mun lemppari. Tuo on ihan heinäkuun loppua eli taisi olla lähemmäs 30 viikkoa raskautta täynnä tuossa vaiheessa.

Heinäkuu 2012

Antakaa anteeksi tämä järkyttävä kollaasikuva! Heinäkuu 2012 oli sitä aikaa kun etsin todella itseäni ja omaa tyyliäni bloggaajana, ja silloin hairahduin tähän jäätävään kollaasityyliin, jota kadun joka kerta kun tarvitsen johonkin postaukseen kuvaa kesältä 2012. No mutta, onneksi se oli vain tämä yksi ohikiitävä hetki. Katsokaa nyt, punaista tässäkin: paidassa, arskoissa ja kengissä. Se näyttää niin ihanan pirteältä, punainen takaisin vaatekaappiin. Asu on rönttöinen joo, mutta kyseessä taisikin olla joku hellepäivä niin siihenhän se oli ihan passeli. Myös tuota pitkää hyväkuntoista ja tuuheaa polkkaa on ikävä, silloin se tosin tuntui ihan väärän mittaiselta kun long bob ei ollut vielä muotia. Ei ollut tarpeeksi lyhyt eikä pitkä.

Heinäkuu 2013

Tässäkin: punaista! Ihana ihana pirteä punainen. Muistan kun olin juuri ostanut tuon topin ja kaulakorun, ja toppi mätsäsi täydellisesti mun kenkiin, ja olin niin tyytyväinen. Tässä Zelda oli kolmen kuukauden ikäinen ja siihen nähden näytän kyllä yllättävän pirteältä, kai se oli tuo kesä ja rusketus. Tämä asu on kyllä tähänastisista ehdoton suosikki, ja look muutenkin. Voisin pukeutua tähän asuun vaikka huomenna, ellei oltaisi menossa ristiäisjuhliin joihin laitan kyllä ihan juhlavaatteet. Ja sekin taitaa olla ongelma että olen luopunut tuosta topistakin jo.

Heinäkuu 2014

Tämä kuva on otettu meidän häämatkalla Berliinissä, ja voi vitsi mä olen miettinyt sitä ihanaa reissua viime viikkoina. Jostain syystä Facebook kokoajan tarjoaa mulle Berliinin lentoja tai pakettimatkoja ja mietin vaan meidän ihanaa reissua ja sitä että tuonne lempparikaupunkiin on kyllä päästävä uudelleen vielä. Tuo raitamekko oli mulla päällä viimeksi eilen kun oltiin ostoksilla, joten siinä mielessä sama tyyli iskee edelleen. Mun suoran muotoiselle kropalle vyötäröltä alaspäin levenevät helmat sopivat kivasti, kun ne luovat illuusion tiimalasivartalosta jota mulla ei muuten olisi. Tuota ultravaaleaa tukkaa ei ole ikävä, luulin pitkään että se on mun juttu mutta ei se ole. Jokin luonnollisempi on enemmän mua.

Heinäkuu 2015

Tämä asu on ystäviemme häistä viime vuoden heinäkuulta. Huomenna mennään vuosi sitten naimisiin menneen ihanan parin tyttären ristiäisiin, ja mä olen huomisesta asustani yhtä innoissani kun olin viime kesänä tästä vaaleansinisestä yhdistelmästä. Pastellia on luvassa tälläkin kertaa. Näitäkin kuvia katsoessa se tunne vaan vahvistuu, että kun valitsee klassisia muotoja ja värejä ja kuoseja, voi katsoa kuvia myöhemminkin ihan semiok fiiliksellä. Nuo kengät on niin ihanat, jos niistä ei olisi korkolappu sökönä niin laittaisin ne huomennakin, mutta nyt pitää ehkä turvautua baltsuihin. Vaaleansininen on kyllä ihana väri, sitäkin saisi olla kaapissa enemmän, vaikka osansa saattoi kyllä tehdä tuo vaalea tukkakin jonka kanssa sininen sopi niin kivasti. Ehkä tumman kanssa se ei olekaan niin hyvä, vai mitä olette mieltä?

Heinäkuu 2016

Tämä kuva on otettu kuluneella viikolla. Mä tykkään tästä asusta kuin hullu puurosta, mutta jotain kuvasta puuttuu nyt kun vertaan edellisiin: rusketus. Mä olen ollut niin lomalla että en ole jaksanut edes käyttää itseruskettavaa varmaan kahteen viikkoon, sen sijaan olen ollut paljon ulkona. Rusketusrajatkin olen saanut, jalkapöytiin. Sellaiset tosi coolit neliön malliset superselkeät rusketusrajat joita mun pitäis varmaan esitellä jossain Snapchatissa. No mutta, niistä ainakin tietää että olen ollut ulkona touhuamassa enkä makaamassa auringossa. Tästä asusta puuttuu väriä, se on jotain mitä kaikissa aiemmissa melkeinpä oli. Ja nyt lupaan kiltisti että käytän lisää värejä loppukesän ajan, koska hitsi vie että tämä asu näyttää tämän jonon jatkona tylsältä ja synkältä vaikka olo ei ole yhtään tylsä eikä synkkä.

Sellaisia Iinoja kuusi kappaletta, minkä vuoden Iina oli teidän suosikki tai inhokki? 

Huomenna tosiaan me suunnataan ihanan pienen neidin kastejuhlaan, ja mä päivitän varmaankin ainakin juhla-asuja heti kunhan pääsen juhlan jälkeen koneelle! Olen ihan innoissani mun ja tyttöjen asuista, kun on kerrankin tullut mietittyä ja valmistauduttua etukäteen eikä ole mitään asukriisiä tiedossa. Aivan ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3