Toisen kolmanneksen viimeinen viikko pyörähti käyntiin tänään, jännää! Muuton aiheuttamat supistukset on helpottaneet tosi paljon ja nyt ollaan menty ohi siitä kriittisestä viikosta mitä mä jotenkin jännitin koko alkuraskauden ajan: viikosta 25+1, jolloin mulla viimeksi Zeldaa odottaessa alkoi säännölliset supistukset. Ei alkaneet tällä kertaa, onneksi. Mä olen niin huojentunut että en voi sanoin kuvailla. Olen uskaltanut nyt taas vähän purkaa tavaroita ja käydä kaupassa Oton ja lasten kanssa, enkä vaan levätä. Eikä ole silti tullut kipeitä supistuksia, vaan ihan normaaleja epäsäännöllisiä harjoitussupistuksia eikä niitäkään mitenkään liikaa. En silti ole tosiaankaan rehkinyt ja aika rauhassa aion ottaa sinne turvallisille viikoille asti kuitenkin, mutta se helpottaa että ei tarvitse kokonaan eristyä neljän seinän sisälle makaamaan vaan oman voinnin mukaan saa touhuta.

Tässä kolmannen raskauden aikana on ollut tosi vähän neuvolakäyntejä tai ylipäätään mitään seurantaa, mikä on ehkä vähän pelottavaa. Vaikka olenkin terveydenhuollon silmissä jo ”konkari”, niin kyllä se aina tuo sellaista mielenrauhaa kun saa käydä kuulemassa että kaikki on hyvin. Onneksi mulla on kuitenkin seuraava neuvola tässä parin viikon päästä, ja onneksi meidän vauva on niin kova liikkumaan että hän kyllä ilmoittelee itsestään eikä sillä tavalla tarvitse panikoida hänen vointiaan. Hän hengailee edelleen mahan oikealla puolella kuten isosiskonsakin, ja mun napa on siirtynyt aivan vasemmalle puolelle mahaa. Tosi hassun näköistä!

Pääsin tällä viikolla hoitamaan tyttöjen pikkupikkuserkkua joka on kaksi kuukautta vanha aurinkoinen pieni tyyppi, ja jotenkin oikein tunsin kun vauva oli siinä kainalossa ja mulla tulvahti jotain oksitosiinia aivot täyteen ja tuli sellainen ”haluanmeidänvauvannythetijotänne”-fiilis. Se oli varmaan tähänastisen elämäni vauvakuumeisin hetki, ihan oikeasti sen jotenkin fyysisestikin tunsi. Mutta no, ei tässä enää pitkä aika ole odottaa. Meidän pikkupikkuserkuksista tulee varmasti oikein hyvät kaverit ensi vuoden aikana kunhan meidänkin tyyppi on masun ulkopuolella.

Kaivelin tänään vertauskuvia mahakollaasiin aiempien raskauksien ajalta samoilta viikoilta, ja jotenkin tuli sellainen hetkellinen paniikki että eihän meillä ole mitään valmiina vaikka viimeksi oli jo paljon enemmän. Mutta näin niinkun järjellä ajateltuna, ei ole mitään pakkoa että kaikki olisi valmiina raskausviikolla 27, sillä vaikka vauva päättäisi syntyä tällä viikolla tai vaikka kuukauden päästä niin millekään vauvanvaatteille tai tarvikkeille ei olisi vielä käyttöä, koska hän olisi maailmassa aivan liian aikaisin eikä edes pääsisi kotiin. Tässä on aivan hyvin aikaa laittaa kaikki valmiiksi, ja meillä on tavoitteena että viimeistään tammikuun alussa kaikki on tyyppiä varten valmiina. Kaikki isommat hankinnat meillä on jo päätettynä ja osittain valmiina, mutta haetaan ne kotiin vasta myöhemmin kunhan täällä on enemmän tilaa. Ei ole mitään järkeä tuoda niitä tänne tielle vielä koska ei ole mikään pakko.

Vauvanvaatteita sen sijaan voisin taas alkaa ostelemaan, en ole ostanut Oulun reissun jälkeen mitään kun edellisetkin hengasivat vaan muuttolaatikossa enkä muistanut ajatella koko asiaa. Ne sukat puuttuu siis edelleen, hah! Tänään juuri tuli mieleen tämä vaateasiakin, kun purin ne muutamat vauvanvaatteet laatikosta kaappiin odottamaan pesua ja omaa tulevaa säilytyspaikkaansa. Mulla on tarkoituksena tehdä sellainen DIY-vaatetanko vauvan vaatteille, johon ripustan minivaatteet kauniisti hengareissa roikkumaan.

Tässä on tosiaan mahavertausta aiempiin raskauksiin. Löysin vanhan kollaasin johon olen kirjoittanut vanhalla fontilla nuo raskausviikot, eli tuo ”nyt” on kuitenkin Zeldan odotusajalta, haha. Aika saman kokoisia masuja ehkä? Eri muotoisia vaan, tämä masu on ylempänä kuin nuo kaksi kaveria. Ja mäkin olen ihan eri näköinen joka kuvassa! Näitä on niin hassua katsoa aina näitä vanhoja kuvia kun näyttää niin eriltä. Toki on ihan positiivista että 25v odottajana näytän eriltä kuin vaikkapa tuossa keskimmäisessä kuvassa, jonka ottohetkellä olin vielä 19-vuotias.

No juu, mutta tiivistelmänä siis että hyvät on meiningit ja olot, ja vauva voi hyvin ja on kasvanut niin paljon! Vauva potkii aina sänkyä ja sohvaa hulluna kun mä makoilen kyljelläni, ja aina jos joku laittaa käden mahalle niin hän kyllä varmasti potkaisee siihenkin. Ihana tyyppi <3

Kolmannen raskauden aikana itse raskaus ei ole vaikuttanut kauheasti mun mielestä enää parisuhteeseen. Molemmat ollaan otettu rennosti alusta asti ja katsottu miten raskaus etenee, ja parisuhde on mennyt siinä mukana. Raskaus ei ole muuttanut mua hormonihirviöksi, mutta herkistänyt se kyllä on niin että olen ehkä tavallista tunteellisempi ja dramaattisempi, ja kaipaan enemmän läheisyyttä. Onneksi se ei tunnu Ottoa haittaavan, yhdessä me ollaan täällä rakenneltu pesää tämäkin viikko, halittu sohvalla ja ihasteltu tuoksukynttilöitä ikkunalaudalla ja kasvavaa lumikinosta ikkunan toisella puolen.

Me ollaan oltu pian kuusi vuotta yhdessä Oton kanssa, ja sinä aikana kolme raskautta on aika paljon. Elämä on mullistunut näiden vuosien aikana hurjasti mutta yksi asia on säilynyt samanlaisena läpi vuosien, ja se on nimenomaan meidän parisuhde. Se on ollut sellainen ankkuri ja turvasatama, mihin me molemmat ollaan tarrattu kiinni aina kun koko muu elämä on ollut yhtä vuoristorataa. On helpottavaa kun tietää että vaikka kaikki muu olisi aivan sekavaa, on yksi asia joka on aivan selkeä ja toimii juuri niinkuin pitää. Niin se on ollut alusta asti, joka vuosi ollaan jossain määrin suunnattu kohti tuntematonta – mutta aina yhdessä, aina toisiamme tukien.

Oma puoliso on just se tyyppi jonka kanssa uudet asiat kuuluukin kohdata, ja johon kuuluukin turvautua. Harmittavan usein pikkulapsiarjessa kuitenkin kuulee niitä tarinoita, kuinka raskaus tai vauvavuosi ovat karkottaneet puolisot kauemmas toisistaan. Osa jopa eroaa sen ensimmäisen vauvavuoden aikana. Tärkeintä on kuitenkin ehkä ymmärtää että vaikka se vuosi olisi ihan hitsin raskas, niin se ei helpotu sillä että puolisot asettuvat toisiaan vastaan. Ja toiseksi – vuosi on ihan naurettavan lyhyt aika, ainakin jos mielii viettää toisen kanssa loppuelämänsä.

Mistä se sitten johtuu että osa ajautuu erilleen jo raskausaikana? Mä uskon että jos on ollut pitkään yhdessä ja rakentanut tietynlaisen kuvan toisesta ihmisestä ja oppinut siihen että hän on aina tietynlainen, se voi tulla suurena yllätyksenä miten paljon raskaus voi (hetkellisesti) muuttaa ihmistä. Pahin virhe on kuitenkin luulla että se muutos on lopullinen. En itsekään ole aina sellainen kauppaitkupilli jota harmittaa kun ei tiedä minkä jäätelön valitsisi, tai joka kriiseilee omasta ulkonäöstään joka päivä. Mutta raskausaikana olen usein ollut, ja Otto on osannut suhtautua siihen huumorilla, mutta mua lohduttaen. Raskaudetkin ovat erilaisia, toisen raskauteni aikaan olin seesteinen viilipytty ja muistan itkeneeni ainoastaan kerran sen raskauden aikana, tai oikeastaan välittömästi sen jälkeen: silloin kun sain tyttäreni ensi kertaa rinnalle.

Olen aina ajatellut että meille se on ollut etu että kaikki kävi niin nopeasti. Että kuukauden seurustelun jälkeen asuttiin jo yhdessä ja oltiin matkalla vanhemmiksi. Monen mielestä se on sulaa hulluutta, mutta meille se on nimenomaan ollut etu. Kumpikaan ei ehtinyt luoda minkäänlaisia odotuksia toista kohtaan, ei paineita ei vaatimuksia. Me vaan mentiin päivä kerrallaan, yhdessä, kohti sitä vanhemmuutta ja uudenlaista elämäntilannetta. Me oltiin nuoria ja naiiveja, eikä osattu pelätä että joku menisi meidän kahden välillä pieleen. Nuori ja naiivi olen vieläkin, ja ylpeä siitä. Kyynisyys aiheuttaa enemmän ikävyyksiä kuin naiivius. Mä voin edelleen katsoa Ottoa, ja ajatella että en tiedä yhtäkään asiaa maailmassa joka voisi tulla meidän väliin ikinä. Ja tiedän että kun hän katsoo mua, hän voi ajatella samaa.

En sano että kaikkien kannattaisi alkaa perustamaan perhettä ensitreffeillä, mutta sanon että raskauteen ja vauvavuoteen kannattaa suhtautua avoimin mielin, oli se ensimmäinen, toinen tai seitsemäs. Ei kannata ikinä uskoa että tietää jo etukäteen mitä tuleman pitää, vaan kannattaa ottaa vastaan se mitä tulee, rauhallisin mielin ja ennen kaikkea yhdessä. Kenenkään toisen parisuhteeseen, raskausaikaan, vauvavuoteen, tai mihinkään kokemuksiin ei kannata omia odotuksia perustaa koska maailmassa ei ole toista samanlaista paria kuin sinä ja kumppanisi. Ja te yhdessä päätätte millaista teidän elämänne on tai tulee olemaan. Meillä on Oton kanssa aina ollut sellainen taisteluasenne, me vastaan maailma, ja se pätee kaikkeen. Vaikka me ei olla vastaan kaikkea, me ollaan yhdessä kaikkia mahdollisia vaikeuksia vastaan. Ja yhdessä me ollaan vahvempia ja selvitään kaikesta helpommin.

Kun uusi vauvavuosi koittaa, me saatetaan olla ihan pirun väsyneitä ja välillä kiukkuisia. Tai sitten ei, etukäteen ei voi tietää. Mutta mä tiedän että sen mahdollisen väsymyksenkin keskellä lupaan etsiä niitä hyviä asioita Otosta ja meidän perheestä, enkä osoittaa sormella sitä minkä voisi tehdä paremmin. Lupaan halata ennemmin kuin huutaa, ja lupaan että en luovu siitä minkä koen olevan parisuhteessa tärkeintä: halusta tehdä toinen onnelliseksi. Siitä kaikki lähtee, että ei halua tehdä kaikkea mahdollisimman kivaksi ja helpoksi itselle, vaan toiselle. Ja siitä että tämä halu on parisuhteessa molemminpuolinen.

Kiitos Otto, että elät tätä jännittävää matkaa vanhemmaksi mun kanssa jo kolmatta kertaa, ja kiitos siitä että olet niin hyvä isä ja puoliso <3

Lapset olivat aivan innoissaan, kun täältä muuton keskeltä löysivät yhden pahvilaatikon täynnä iloisia yllätyksiä: lasten kirjoja. Olen mukana Sandviksin ja Lifien yhteistyökampanjassa, jossa saimme testattavaksi Sandviksin kolmen kirjakerhon kirjoja ison paketillisen. Sandviks on tuttu monelle vauvaperheelle Vau-kirjasta, mutta heiltä löytyy myös kaksi muuta kirjakerhoa: Disney-kerho ja alakoulukäisille suunnattu Twinsy. Me kuuluttiin Vau-kirjaan monta vuotta, ja meillä on edelleen tallessa kaikki silloin saadut kirjapaketit. Erottiin kirjakerhosta silloin kun lapset aloittivat ruotsinkielisen päivähoidon, ja alettiin lukemaan heille pääasiassa ruotsin kielellä, jotta kieli vahvistuu. Nyt kieli alkaa olla jo niin vahva että ollaan alettu taas lukemaan välillä suomeksikin, joten sikäli tämä tuli aika hyvään saumaan ja oli kiva tutustua moneen uuteen suomenkieliseen kirjatuttavuuteen.

Molemmat meidän tytöistä ovat aina olleet kovia lukemaan tai kuuntelemaan satuja, ja tykkäävät myös selata itse kirjoja. Olen usein kirjoittanut blogissakin meidän lempikirjoista ja siitä miten tärkeää lukeminen on lapsen kehitykselle, ”Lukeminen” -tägin alta löytyy paljon meidän kokemuksia ja ajatuksia lukemisesta. Iltasatu kuuluu meidän jokaiseen iltaan, ja kumpikin neideistä saa valita sadun aina vuorollaan. Usein luetaan myös pidempiä satuja jotka jatkuvat monta iltaa. Päivisin luetaan enemmän kuvakirjoja, ja iltaisin sitten vähän pidempiä satuja. Esikoinen tosin lukee päivisin ihan itse mitä haluaa milloinkin, ja iltaisin sitten kuuntelee satua. Toivon että meidän iltasatuperinne jatkuu vielä pitkään vaikka tytöt oppivatkin lukemaan itse. Se on sellaista perheen yhteistä rauhallista aikaa jolloin ollaan täysillä läsnä ja jutellaan ihanista tarinoista ja niiden herättämistä ajatuksista.

Kirjapaketti oli aivan loistava piristys tytöille muuton keskellä, ja he ihastuivat erityisesti uusiin Disney-kirjoihin joissa oli monta heidän suosikkihahmoaan. Oli ihanaa nähdä miten kovasti he ilahtuivat, ja käpertyä moneksi tunniksi yhdessä sohvalle lueskelemaan valtavaa kirjapinoa. Nämä ovat niitä ihania hetkiä joita ei voi olla arjessa liikaa.

Vau-kirja on 0-6 -vuotiaille suunnattu kirjakerho, joka haluaa tarjota oikeaa lukemista oikeaan aikaan. Kirjapaketit on räätälöity lasten iän mukaan, jotta varmistetaan että lapselle voidaan lukea aina oman ikätasonsa mukaisesti. Pikkuvauvojen kirjat sisältävät kaikkea ihanaa näperreltävää ja rapisteltavaa, loruja ja kauniita kuvia, taaperoille on jo tarinoita ja lisäksi värejä ja muotoja ja numeroita ja kurkistusluukkuja, ja isommille jo pidempiä tarinoita. Meidän tytöt tykkäsivät Vau-kirjasta todella paljon, ja Vau-kirjan kirjan avulla meidän esikoinen oppi aakkoset alle 2-vuotiaana ja laskemaan kymmeneen 1v3kk iässä.

Disney-kirjakerhossa lapsi saa paketissa aina yhden isomman Disney-kirjan, jossa on klassikkosatu tai elokuvista tuttuja tarinoita, yhden pienemmän Disney-kirjan jossa seikkailevat Ankkalinnan hahmot ja Mikki, sekä yhden Disney-lelun joita ei saa missään muualla. Disney-saduista meidän kaikkien suosikki oli Leijonakuningas klassikkosatu.

Twinsy on alakouluikäisille tai jo lukemaan oppineille tytöille suunnattu, ja kirjat ovat sellaisia että lapsi mielellään lukee niitä itsekseenkin. Niissä on mukaansatempaavia tarinoita ja aiheet ovat juuri sellaisia jotka ainakin itseäni kiinnostivat alakouluiässä. Twinsylla on myös oma appi, jossa satua voi samaan aikaan kunnella kun itse selaa kirjaa. Tämä tukee hyvin lukemaan opettelua. Esikoisen lemppariksi muodostui Isa & Bea -kirja Twinsyn valikoimasta. Sitä hän on lukenut itsekseenkin, mutta ollaan myös luettu välillä yhdessä.

LUKIJATARJOUS:

Vau-kirjan tutustumispaketin saa yleensä tilattua pelkkien postikulujen (5,90) hinnalla, mutta Vau-kirja tarjoaa nyt lukijoilleni tutustumispaketin täysin ilmaiseksi, eli ilman postikulujakin. Tutustumispaketin voi valita oman lapsen iän ja mieltymysten mukaan, ja jos tutustumispaketista tykkää niin jäsenyyttä kannattaa ehdottomasti jatkaa sen jälkeenkin. Jäsenyys on todella iisi ylläpitää, sillä kaikki onnistuu kätevästi omilla tunnuksilla salasanasuojatuilla sivuilla netissä. Niin paketin kuin jäsenyydenkin peruuttaminen, tai vaikka lisäkirjojen tilaaminen ja omien laskutustietojen tarkastelu on helppoa omilla tunnuksilla vau-kirjakerhon sivuilla, tai sähköpostitse tai puhelimitse asiakaspalvelun kautta. Paketit ovat myös todella edullisia, sillä ne maksavat aina alle 20 euroa, yleensä 14,95-17,95. Tilaa paketti ilmaiseksi TÄSTÄ!

Nyt kun joulukin on tulossa niin tässä on tosi kätevä lahjaidea vaikka kummilapselle, omalle lapselle tai ihan kenelle vaan joka on mahtavien lukukokemusten tarpeessa. Lukeminen kehittää lapsen sanavarastoa ja ilmaisukykyä ja on ihanaa yhteistä puuhaa vanhemman tai jonkun muun tutun ja turvallisen aikuisen kanssa. Lapset nauttivat tarinoista valtavasti, ja on mahtavaa huomata miten heidän mielikuvituksensa kehittyy satujen myötä.

Yhteistyössä Sandviks.

Millaiset kirjat ovat teidän lasten suosikkeja? Tykkäättekö lukea yhdessä?

Aurinkoista päivää kaikille ja ihania lukuhetkiä!

Ounastelin perjantaina, että tästä saattaa tulla aika kiva viikonloppu, mutta en mä nyt tajunnut että ihan NÄIN kiva! Olen vieläkin sanaton ja häkeltynyt siitä, että Inspiration Blog Awardsien Vuoden Inspiroivin Lifie Vaikuttaja -kategorian voitto osui eilen omalle kohdalleni. Istuskelin gaalassa Oton kanssa, suunnilleen perimmäisessä nurkassa kahdestaan ja yhtäkkiä kuulin oman blogini nimen sanottavan ja mulle tuli kauhea kiire mennä lavalle vastaanottamaan palkintoa. Olin ihan paniikissa väkijoukossa ja pelkäsin että kompuroin matkalla, mutta pääsin kuin pääsinkin ehjänä perille. Huhhuh sitä tunnetta! Mua jännitti ihan uskomattoman paljon ensinnäkin olla ihmisten ilmoilla, kun olin ensin ollut kotona verkkareissa melkein pari viikkoa, ja toiseksi yhtäkkiä olla vielä siinä kaikkien edessä seisomassa ja puhumassa. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin.

Kuvat: Henri Ilanen

Kiitos ihan mielettömän paljon vielä tätäkin kautta kaikille teille jotka äänestitte, ja ja jotka olette onnitelleet mua eilen ja tänään. Tuli kyllä ihan huikea fiilis sekä tästä tunnustuksesta että teidän sanoista. Aina välillä sitä miettii, että teenköhän mä tätä hommaa oikein ja tykkäävätköhän ihmiset vielä vuosienkin jälkeen, ja nyt ainakin tuli sellainen olo että en mä ihan hakoteillä välttämättä ole, ehkä mä teen jotain oikein. Vaikka olen ollut ehdolla useasti ja saanut palkintojakin, niin ei siihen koskaan voi tottua, en mä ainakaan. Joka kerta se tuntuu yhtä ihmeelliseltä ja hienolta, ja joka kerta siitä tulee yhtä nöyrä fiilis. Teille mä tätä hommaa teen – vaikkakin täydellä sydämellä ja tasan omalla tyylilläni. On ihan mielettömän mahtavaa, että se mun tyyli kolahtaa. Kiitos, oikeasti.

Me ei viivytty eilen gaalassa kovinkaan kauaa, sillä sen lisäksi että en halunnut rasittaa itseäni liikaa, mua jännitti vaan ihan hirveästi ja ahdisti ihmispaljous vaikka tuttuja olikin ihana nähdä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta olin ihan todella epävarma itsestäni ja ulkonäöstäni ja oikeastaan ihan kaikesta, ja odotin vaan että pääsen kotiin sohvalle peiton alle piiloon. Se on tämä raskaus ja hormonit jotka saavat mut tuntemaan itseni niin epävarmaksi, yleensä olen vaan innoissani juhlista. Onneksi Otto oli mun mukana, muuten olisin varmaan pökertynyt jännityksestä eilen, haha. Onneksi kerettiin kuitenkin pikavisiitistä huolimatta moikkaamaan vaikka kuinka monia ihania huipputyyppejä pitkästä aikaa, ja jäi hyvä mieli.

Mun mekko oli Asoksen Maternity-puolelta tilattu, ja mä tykkäsin siitä tosi paljon, Rakastan tuota mekon retrohenkisyyttä ja ihanaa mintunvihreää väriä, vaikka olisin kieltämättä saattanut tuntea oloni kotoisaksi jos olisin vaan pukeutunut mustaan niinkuin niin moni muu. Noo, laitetaan vaikka raskausaivojen piikkiin tämäkin väri-päähänpisto. Nuo kengät on musta myös tosi söpöt kun ne olivat niin karkkiset jotenkin, ja tosi hyvät jalassa kun korko oli niin tukeva ja maltillinen.

Tytöt olivat illalla oman tätinsä hellässä huomassa, ja nukkuivat kun me tultiin kotiin puoli yhdentoista maissa. Tänään herättiin jo aikaisin aamulla ja mä kokkasin koko porukalle munakokkelia ja muuta aamupalaa. Tytöt olivat ihan fiiliksissä mun kukista ja palkinnosta. Eilen illalla he kysyivät multa ennen kun me lähdettiin että ”Äiti voitatko sä?”. Mä vastasin että enhän mä sitä voi etukäteen tietää mitenkään, niin he olivat maailman ihanimpia ja sanoivat että ”Me voidaan askarrella sulle pokaali jos sä et voita koska oot silti meidän paras äiti!”. Ihanat tytöt en kestä<3

Ollaan saatu tänään kämppää laitettua kuntoon ja alakerrassa on enää neljä muuttolaatikkoa, mikä on ihan mieletön edistys. Päivällä niitä oli vielä ainakin kymmenen. Yläkerrassa riittää vielä puuhaa mutta on sielläkin saatu paljon jo aikaiseksi. Kyllä tämä tästä vielä, olen yllättynyt että päästiin tänään näinkin pitkälle. Pikkuhiljaa tämä tästä edistyy. Takana on tosiaankin ihan huikea ja uskomaton viikonloppu, ja saa kyllä mennä hymy korvissa nukkumaan tänäänkin.

Huomenna alkaa uusi viikko ja uudet kujeet! Marraskuussa blogissa on luvassa vaikka ja mitä kivaa mistä olen jo etukäteen innoissani. Super onnellinen ja kiitollinen  Iina kuittaa täältä, ollaan kuulolla <3

Ihanaa perjantaita kaikille! Mä olen ollut tyttöjen kanssa kotosalla eilen ja tänään, ja meillä on ollut kivaa. Vaikka mä en ole voinut hirveästi osallistua mihinkään lumileikkeihin, tytöt ovat päässeet eka kertaa elämässään leikkimään ihan omalle pihalle lumeen. Ja voi sitä luksusta! Siis kuinka helppoa ja ihanaa on kun on oma pihaterassi, lapset voivat mennä ulos silloin kun itse haluavat ja mä voin seurata heitä ikkunasta josta näen ihan koko terassin ja tytöt kokoajan. Tämä on niin loppuraskauden pelastus (ja ehkä pikkuvauva-ajan mahdollisten valvottujen öiden myös)!

Kuva by Tiara <3

Kumpanakin päivänä tytöt ovat viihtyneet pari tuntia ulkona, lumiukkoa rakentaen, lumilinnaa tehden, välillä toisiaan pulkassa kiskoen ja välillä lapioista kinastellen. Vaikka niitä lapioita onkin viisi niin kummankin on saatava just se tietty yksi samaan aikaan, varmaan tuttu juttu monelle sisarukselle. Ulkoilun lisäksi ollaan luettu paljon kirjoja, katsottu Risto Räppääjää miljoonatta kertaa, ja leikitty barbeilla. Koti muotoutuu tässä kokoajan pikkuhiljaa, luulen jopa että ihan jo parin postauksen päästä saattaisi olla luvassa jossain toisessakin huoneessa otettuja kuvia kuin pelkässä olkkarissa, heh!

Ei voi kuin olla iloinen ja onnellinen siitä miten kivasti tytöt ovat sopeutuneet muuttoon, vailla mitään ongelmaa. Nyt jo tuntuu kuin oltaisiin aina asuttu täällä, jos ei sotkua oteta huomioon. Omat huoneet on olleet heille tosi iso ja tärkeä juttu, ja niissäkin on leikitty paljon. Ja tytöt ovat myös ihanasti ymmärtäneet sen että äidin täytyy levätä, ja tyytyneet mun kanssa rauhallisempiin leikkeihin kuten lelukuvastojen ja kirjojen lukemiseen, ja niihin barbileikkeihin mitä voi leikkiä sohvallakin onneksi.

Eilen kuvattiin vielä olohuoneessa, sillä mä saan jakaa teille huikean alekoodin jonka voimassaolo loppuu jo tiistaina! Tyttöjen päällä olevat BANG BANG Copenhagenin mekot* ja sukkahousut* on saatu Lilla Companylta meidän yhteistyön merkeissä, ja marraskuussa yhteistyöetuna on teille siis 20% alekoodi BANG BANG Copengahenin tuotteisiin. Mä ihastuin tuohon All Ears -pupumekkoon* heti kun sen näin, ja ei ollut epäilystäkään ettenkö olisi valinnut sitä Tipalle. Voisin ottaa itsellekin samanlaisen pitkän collegemekon jos mun kokoa vaan löytyisi, tuonne saisi ison mahankin mahtumaan hyvin. Pupun korvat ja naama ovat unelmanpehmeää tekokarvaa, ja niihin on ihana kääriytyä näin talvipakkasilla.

Zelda rakastaa raitoja ja rusetteja, ja hänelle valitsin ihanan Naja -mekon* josta molempia siis löytyy. Mekko on niin söpö tuon keltaisen rusetin kanssa. Kummallekin valkkasin vielä hauskat sukkahousut joissa on pilviä ja salamoita, Tiaralle mustat Pink Cloud tightsit* ja Zeldalle Thunder tightsit*.

Tykkään siitä että kaikki BBCHn vaatteet sopivat kivasti yhteen keskenään ja ne ovat yksinkertaisia, hauskoja ja värikkäitä. Merkki on perustettu vuonna 2008 nimensä mukaisesti Köpiksessä, ja sen perustajat Louise Lundholm & Mia Risager ovat sitä mieltä että koko maailma on sirkus ja leikki on tärkeä juttu. Vaatteet poikkeavat monesta muusta merkistä siinä että niissä ei ole mitään tyttöjen ja poikien värejä erikseen vaan kaikille löytyy kaikkea. 

Meidän tytöillä oli nämä asut päällä myös taannoin päiväkotikuvissa, ja tuli kyllä niin supersuloisia kuvia että en kestä! Katsokaa vaikka <3

Koodilla HUMAN saatte siis 8.11. asti 20% alennusta Lilla Companyn BANG BANG Copenhagen -valikoimasta. Sieltä vaan shoppaamaan vaikka ihanan kimaltavat joulujuhlamekot tai hauskat sukkikset syysasujen kaveriksi. Käykää ihmeessä shoppaamassa!

Huomenna on luvassa Inspiration Blog Awards -gaala, ja tarkoituksena on mennä siellä piipahtamaan pikaisesti autolla ja kokoajan istuen jos vaan olo on yhtä hyvä kuin tänään ja eilen on ollut. Päivätapahtumaan en uskalla sittenkään lähteä, sillä siellä tiedossa olisi paljon kävelyä ja sinne meno tapahtuisi julkisilla Oton ollessa tyttöjen kanssa sirkuskoulussa. Tänään saan vielä illalla hemmottelua osakseni, kun ihana Reetta tekee mulle ripset! Aika kiva viikonloppu siis tulossa,

Aivan ihanaa viikonloppua kaikille <3