Olen mukana Indiedaysin ja McDonald’sin kampanjassa, jonka ideana  oli se että perheen isi ottaa vetovastuun ja äiti saa pienen hengähdystauon itselleen. Tämän aiheen myötä entinen bloggaaja, mieheni Otto-Otsukka pääsi vihdoinkin takaisin sorvin ääreen ja kirjoitti tänne muutaman rivin. Jos siis olette kaipailleet Ottoa niin lukekaa ihmeessä pidemmälle. Oton lisäksi myös lapset saivat kertoa lyhyen ja ytimekkään versionsa päivän tapahtumista. Postauksessa tarjolla harvinainen koko perheen näkökulma samoihin tapahtumiin siis.

Otto:

”Olin päässyt töistä vähän aikaisemmin, ja ajattelin yllättää töihinsä aina aika ajoin hukkuvan vaimoni koukkaamalla lapset kotoa ja kurvaisemalla kauppaan hoitamaan viikonlopun ostoksia. Olenhan kuitenkin kekseliäs kuin liitutaulu. Onko meinaan olemassa mitään mistä lapset nauttisivat enemmän kuin kauppareissusta? Häh? Ehkä on, ehkä ei, ei sen väliä. Meidän polvenkorkuinen jälkikasvumme nimittäin viihtyi jo puhki kolutun leluosaston parissa puolisenkin tuntia, niin sama se.

Arkisista asioista pitää osata nauttia. Koska sitähän se arki on. Niitä pieniä asioita. Tottakai on mahtavaa viedä lapsia huvipustoihin, uimaan ja ties minne, ei siinä. Kokonaiskuvassa ne kuitenkin ovat vain pieniä hetkiä. Arki on kauppareissuja ja pyykinpesua, ruoanlaittoa ja yhdessä syömistä, ja minä teen nämä asiat ainakin mielummin lasteni kanssa, kuin siten että lapset vain roikkuvat mukana. Meidän lapsilla on ihan mielettömiä juttuja sanottavana. Pitää vain osata pysähtyä kuuntelemaan. Silleen siitä elämästä lasten kanssa nautitaan. Välillä on esimerkiksi ihan okei antaa lasten pakata ostoksia. Jos ei muuta, aiheuttaa se hilpeyttää kanssaostostelijoissa.

Kauppareissun jälkeen tuli kuitenkin senverta ikävä vaimoani, etten malttanut olla noukkimatta tätä mukaan matkalla paikalliseen mäkkäriimme. Olen ehkä itse alkanut terveysintoilemaan ja laskemaan kaloreita, mutta se ei estä minua nuuhkimasta jonkun muun El Maco Deluxea rapeine kanapihveineneen oman salaattini takaa. Huhhuh, mikä tuoksu meinaan.”

Lapset:

T: ”Oli kivaa käydä isin kanssa kattomassa leluja. Siellä oli selfie bratzeja mutta meillä ei oo niitä, mut ei se haittaa. Siellä oli myös Rarityn kirjatalo jonka mä sain joululahjaksi joulupukilta. Mä sain auttaa isiä ja pakata ostokset, Zeldakin yritti mut se ei ihan osannut. Ja sit me mentiin Mäkkiin ja mä sain ihan ikioman lasten aterian ja Hello Kitty -lelun ja se oli parasta!”

Z: ”Minusta oli kivointa kävellä käsi kädessä isin kanssa. Ja sitten isi otti minut syliin. Ja minä sain omia ranskalaisia!”

Iina:

Mun hengähdystauko sisälsi työntekoa. Mä olen oppinut sen, että kun hoitaa työt pois alta ensimmäisenä, voi sen jälkeen keskittyä nauttimaan täysillä loppupäivän tai -illan. Oton ja tyttöjen reilun tunnin kauppareissu oli mulle kuin pieni ikuisuus, sain sinä aikana hoidettua monta juttua. Päiväsaikaan blogijuttujen tekeminen on mulle harvinaista herkkua, ja silloin olen aina tehokkaimmillani. Onneksi Otto ja lapset tulivat hakemaan mut mukaan Mäkkiin, niin en jäänyt ilman hampparia! Ja kun olin saanut tehdä hommia rauhassa, sain llalla keskittyä liimaamaan Hello Kitty -tarroja Happy Meal -leluihin ja katsomaan Salkkarileffan telkkarista Oton kanssa. Win-Win siis!

Millä tavalla puoliso on pelastanut tai voisi pelastaa teidän päivän? Kertokaa se kommenttiboksissa ja osallistutte Mc Donald’sin 25€ lahjakortin arvontaan! Arvonta-aikaa 4.3.2016 klo 22.00 asti. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti, joten muistakaa jättää sähköpostiosoite sille varattuun kenttään. Käykää lukemassa kilpailun tarkemmat säännöt TÄÄLTÄ.  Onnea arvontaan <3

Meillä oli tälle viikonlopulle vaikka ja mitä suunnitelmia, aikoja sitten sovittuja, mutta yllättäen kaikki suunnitelmat peruuntuivat meistä riippumattomista syistä. Vaikka odotettiin kovasti kaikkea kivaa, niin toisaalta on aivan ihana saada tällainen tsillailuviikonloppu tähän väliin, maaliskuussa kun melkeinpä joka viikonlopulle on ohjelmaa. Eilen aamulla ja tänään koko päivän on ollut aivan törkeän nätti sääkin, on todellakin voinut ottaa ilon irti vapaasta ja ulkoilusta. Välillä tekee hyvää ottaa iisisti.

Mä olen kaikessa hiljaisuudessa vihdoin ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut liikkumaan säännöllisemmin taas, tosin tätä on takana vasta parisen viikkoa. Kun viimeksi etenin sellaisella ”muutan koko elämäni kerrasta poikki”-asenteella, olen nyt tehnyt kaiken vähän hitaammin. Treenaan vain silloin kun siltä tuntuu, ja en kiellä itseltäni karkkia kokonaan: kotona on aina oltava levyllinen lempparisuklaata. Olen huomannut että kun sitä suklaata on, sitä ei edes tee mieli. Ja kun ei ole pakko treenata, alkaa yhtäkkiä mieli tehdä kyykkyjä kahvakuulan kanssa Eye of the tigeriä kuunnellen.

Ruokailu meillä on aina ollut suhteellisen terveellistä, mutta nyt kun Otto on innostunut terveellisestä kokkailusta myös, on jotenkin entistä helpompaa olla sortumatta mihinkään hätävarapakastepizzoihin edes kerran kuussa. Jos itseä väsyttää ruuanlaitto, niin toinen on valmiina paistamaan bravuuriuunimunakkaan helpoksi päivälliseksi joka maistuu kaikille. Tuntuu että molemmilla on paljon enemmän energiaa, kun liikutaan enemmän ja syödään paremmin. Sokeria olen välttänyt jo pitkään kaikessa muussa paitsi suklaassa, ja nyt kun olen ollut ilman suklaatakin olen huomannut etten kaipaa makeita juttuja arjessa muutenkaan. Uskokaa tai älkää, jopa ES-tölkit on kadonneet Oton paikalta aamupalapöydästä. Mutta herkuttelusta ei olla luovuttu silti kokonaan, ja en voi väittää etteikö hamppari maistuisi aina välillä. Kyllä todellakin maistuu, ja hyvällä omallatunnolla.

Ollaan purettu energiaa aurinkoisessa pulkkamäessä, maalattu vesiväreillä, vuokrattu Onnelin ja Annelin talvi ja katsottu se lasten kanssa, kokkailtu aasialaista uunilohta ja uunijuureksia, siivottu hulluna, käyty läpi lisää kirppiskamppeita ja valittu maaleja tulevaan projektiin. Otto on myös juossut lenkin, ja itse tein HIIT-treenin illan ratoksi, tytöt pomppivat mukana.

Ihan paras lauantai <3

Valo lisääntyy päivä päivältä ja alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että talvi alkaa muuttua kevääksi, etenkin kun kuukin vaihtuu ensi viikolla jo maaliskuuksi. Kotikin alkaa riisuutua talvikamppeista, ja olen ostanut aina viikonlopuksi kimpun ihania keväisiä tulppaaneja tai neilikoita kotia raikastamaan. Ollaan piristetty kotia pienillä jutuilla muutenkin. Sain olohuone-keittiöön pitkään kaipaamani astiahyllyn muutama viikko sitten, kun käytiin ostamassa Ikeasta keveä puunvärinen avohylly. Nyt lemppariastiat saavat olla esillä, eivätkä piileskele kaapinovien takana.

Lemppariastioista puheenollen, jos teillä on lapsille kivat murokulhot ja mukit hakusessa niin voin ehdottomasti suositella meidän SuperPetitin uusia kulhoja* ja mukeja*, jotka ovat puoliksi melamiinia ja puoliksi silikonia, jotka saavat ne pysymään hyvin innokkaiden mukuloidenkin hyppysissä. Silikoni myös suojaa pieniä sormia, jos mukissa on vaikka lämmintä kaakaota: muki ei tunnu niin kuumalta koska välissä on irroitettava silikonipinnoite. Kulhojen pohjissa on ihanat linnakuviot, ja mukien pohjissa timantit. Vinkkinä näin kaksivuotiaan välillä erittäin omapäisen neidin äitinä, että tämä on ainakin meillä auttanut siihen kun ruoka ei meinaa joskus maistua. ”Muistatko, kun syöt kaikki myslit ja jugurtit, niin löydät pohjalta sen ihanan linnan?”.

Muutama kyselikin astioista jo aiemman ystävänpäiväbrunssipostauksen yhteydessä, eli nämä siis olivat ne! Astiat voi pestä koneessa ja ne ovat olleet ainakin meillä tosi kovassa käytössä.

Lisäksi piristin olkkaria helpolla DIY-jutulla, eli mustalla metallikehikolla johon kiinnitin valokuvia Tigerin klipseillä ja Maxplaylta saamillani Design by S.H:n ihanilla puuhelmiklemmareilla. Mustaharmaat klemmarit* sopivat hyvin meidän olkkarin väreihin, ja lastenhuoneeseen taas valitsin vaaleanpunaharmaita*. Näistä metallikehikoista ajattelin tehdä ihan oman DIY-postauksensa jos kiinnostaa, itse nimittäin metsästin näitä kissojen ja koirien kanssa että sain oikeanlaiset, mutta lopulta vastaus löytyi lähempää kuin luulinkaan.

Lapset ovat askarrelleet päiväkodissa kevätkotia piristämään ihanat sydämet, ja mä päätinkin että noissa vaaleanpunaharmaissa klemmareissa saa aina olla esillä lasten vaihtuva taidenäyttely. Siihen saa nätisti esille heidän ihania taideteoksiaan, ja tytöt ovat ylpeitä kun niitä pidetään esillä. On meillä muutenkin kyllä lasten taidetta seinillä, Oton miesnurkan magneettitaululla ja jääkaapin ovessa, sekä yksi piirros kehystettynä keittiössä. Lasten taide kuuluu esille, ja se jos mikä tekee kodikasta tunnelmaa.

Design by S.H.Lta lapset valitsivat itselleen myös ihanan puisen satuavaimen. Se on tosi söpö ja sopii hyvin huoneen muuhun sisustukseen. Me löydettiin sille täydellinen paikka aiemmin saamastamme Batman-koukusta.

Innostuin tällä kertaa ostamaan ihania violetteja tulppaaneja, tietysti uuteen tukkaani mätsääviä! Ostin siis ihan perus kauppareissulla nämä kukat, mutta kotiin päästessä huomasinkin että yli puolet niistä oli homeessa varresta. Onneksi ei sentään kokonaan, leikkelin ne ihan lyhyiksi sitten ja laitoin ne H&M:n minipulloihin. Aika söpöt tuli mun mielestä, lastenhuoneeseen en ehkä laittaisi kovin mahtipontisia kukka-asetelmia mutta tämmöiset pienet on ihan jees.

Tämä on nyt poikkeuksellinen viikko kun olen niin onnekas että saan jakaa teille alekoodeja kaksin kappalein! Eilisen kampaamotarjouksen lisäksi saan jakaa teille alekoodin Maxplay.fi-verkkokauppaan! Eli koodilla IINA saatte sunnuntaihin saakka -15% kaikesta Maxplayssa! Jos puuttuu playtray-tarjotin Trip Trappista tai himoitsette ihania pilvinaulakoita, niin kannattaa hyödyntää tarjous!

Ihanaa viikonloppua kaikille teille <3 Terveisin edelleenkin teidän eiliseen postaukseen tulleista hiuskommenteista häkeltynyt Iina. Kiitoksia ihan hurjasti kaikille, ootte aivan parhaita!

Lapset ovat olleet ruotsinkielisessä päiväkodissa pian vuoden päivät, ensi viikolla tulee vuosi täyteen. Sitä ennen ruotsin kielen puhuminen oli kotona ollut satunnaista, ei jokapäiväistä tai ei aina edes jokaviikkoistakaan. Kolme päivää viikossa päiväkodissa teki kuitenkin kielelle hyvää. Jo ensimmäisten viikkojen aikana esikoinen innostui kielestä niin että innosti isinsäkin puhumaan sitä useammin, hän halusi oppia ihan hurjan kovasti. Kuopus oli päivähoidon aloittaessaan vuoden ja kymmenen kuukautta vanha, ja hänellä kestikin huomattavasti kauemmin ennenkuin niitä ruotsinkielisiä sanoja alkoi tulla, mikä on ihan ymmärrettävää.

Nyt, lähes 12 kuukautta myöhemmin, molemmat puhuvat ruotsia. Esikoinen käyttää kieltä melko sujuvasti, ja hän puhuu sitä usein oma-aloitteisesti myös silloin kun on kotona vain mun kanssa. Hän puhuu myös siskolleen usein ruotsia. Nuorempi neiti käyttää joitakin tiettyjä sanoja/lauseita useammin ruotsiksi, kuten nej tai nääää, tack för maten, jag vill, vill du leka med mig ja kisibrott, mutta puhuu pääosin enemmän suomea. Hän kuitenkin vastaa  aina ruotsiksi jos hänelle puhutaan ruotsia, eli huomattavasti edistystä on kuitenkin tapahtunut. Molemmat puhuvat kieltä rohkeasti, eivätkä pelkää virheitä tai sanojen unohtelua. Jos he eivät muista jotain sanaa ruotsiksi, niin se tulee välissä suomeksi, taivutettuna ruotsin kieliopin mukaan. Varsinkin esikoinen muodostaa jo tosi luontevasti ruotsinkielisiä lauseita ja osaa kysellä ja selittää Aliaksessakin ruotsiksi hirmu hyvin.

Me ollaan luettu tosi tosi paljon ruotsinkielisiä kirjoja, oikeastaan melkein kaikki sadut ollaan luettu ruotsiksi viime aikoina. Toki joitain kirjoja suomeksikin, mutta sanotaanko vaikka niin että viitenä iltana seitsemästä iltasatu on ruotsiksi. Tässä on kovasti auttanut myös päiväkodin tuki, ollaan saatu lainata päiväkodista ruotsinkielisiä kirjoja aina kotiin niin pitkäksi aikaa kun ollaan haluttu. Yleensä tytöt ovat valinneet kolme kirjaa, ollaan pidetty niitä pari viikkoa ja palautettu ja sitten taas valittu uudet. Ollaan myös ostettu itse ruotsinkielisiä kirjoja, ja saatu niitä paljon myös lahjaksi kummeilta ja sukulaisilta.

Tytöt ovat katsoneet usein telkkarista Buu-Klubbenia, ja Netflixissä laitan usein kieleksi ruotsin kun he katsovat jotain elokuvaa tai lastenohjelmaa. Netflixissä on tosin se että kieli on Ruotsin ruotsia, eikä suomen ruotsia, niin siellä on välillä sellaisia sanoja joita tytöt eivät ole kuulleetkaan, ja ääntäminen on erilaista. Mutta hyvin he ovat jaksaneet katsoa ohjelmia silti. Kuunnellaan myös paljon suomenruotsalaista lastenmusiikkia kuten Arne Alligatoria, Djungeldrummania, Sos o Koppia ja muita. Etenkin päiväkodissa joulun alla livekeikan vetänyt Arne Alligator on ihan lemppari, sekä tietenkin Buu Klubbenista ja päiväkodin jumppatunneilta tuttu Hoppa på-biisi jota he luukuttavat aina ihan täysillä.

Enää ei ollenkaan jännitä että kykenisivätkö tytöt ruotsinkieliseen kouluun, aivan varmasti kykenevät. Esikoisella on vielä kaksi vuotta aikaa oppia ennen koulua, ja kuopuksella neljä. Ei ole epäilystäkään etteivätkö he voisi myös opiskella ruotsiksi sitten kun sen aika on.

Me ollaan oltu tosi tyytyväisiä ruotsinkieliseen kunnalliseen varhaiskasvatukseen muutenkin. Mä en koskaan, en kertaakaan lapsia viedessä tai hakiessa ole tuntenut että hoitajilla olisi liian kiire tai etteivät meidän lapset tai kukaan muukaan lapsi saisi tarpeeksi syliä tai huomiota. Ryhmät eivät ole kasvaneet, ja lapset ovat saaneet olla tutussa porukassa ja ympäristössä. Lapsilla on viikottain jumppaa, metsäretkiä, tunnekasvatusta ja ruotsinkielentunteja. Lapset ovat päässeet teatteriin, kirjastoon ja saaneet Arne Alligatorin esiintymään päiväkotiin. Silti päähuomio on vapaassa leikissä, laulussa ja arkipäivän asioissa. Niinkuin noin pienillä vielä kuuluukin. Tunnelma on tarpeeksi kodinomainen, eikä pätkääkään sellainen ”laitosmainen” kuten monet päiväkodeista kuvittelevat.

Meidän esikoinen sekoittaa språksoppaa vielä englanninkielellä, hän kun yleensä valitsee katsoa kaikki youtubevideot englanniksi. Hän kyselee kysymyksiä meiltä vanhemmilta englanniksi, ja osaa monia englanninkielisiä lauluja ja loruja. Numerot ja aakkoset hän on osannut englanniksi jo pitkään, mutta nyt hän kyselee sellaisia asioita kuin ”Where is my pony? There it is” tai ”What is this?”. Myös kuopus tuntee monet satuhahmot englanniksi, esimerkiksi Tyyris Tyllerö on heille ihan vieras käsite mutta Humpty Dumpty on tuttu munamies. Mä en koe että se haittaa mitään että opettelee itsenäisesti englantiakin, jossain vaiheessahan sen kuitenkin oppii. En tiedä auttaako ruotsin kieli siinä, mutta myös englannin ääntäminen sujuu tosi luontevasti.

Löytyykö mun lukijoista kaksikielisiä tyyppejä / perheitä? Miten teillä sujuu kielen oppiminen? Onko suomen kieli vahvempi vai heikompi kuin toinen kieli? Miten tuette toisen kielen opettelua?

Meillä on aika rento pukukoodi töissä, jokainen pukeutuu niinkuin itsestä hyvältä tuntuu. Koska mä olen meidän firman toistaiseksi ainoa naispuolinen henkilö, mulla on etenkin aika vapaat kädet, eivät jätkät tule mua neuvomaan pukeutumisasioissa. Viime viikolla valitsin kuitenkin vähän asiallisempaa päälle töihin, kun meidän toimisto muutti uusiin tiloihin keskustan MOWiin, ja en tiennyt minkälaista pukeutumistyyliä tilojen muilta käyttäjiltä löytyisi. Kuluneen viikon aikana on selvinnyt että mä voin edelleen jatkaa tutulla, hyväksi havaitulla linjalla: laittaa päälle ihan sitä mitä haluan.

Silloin kun aloitin työt mä oikein intoilin työvaatteista, haikailin bleisereiden, kynähameiden ja kauluspaitojen perään. Vuoden aikana on kuitenkin tullut huomattua että rennot vaatteet on vaan niin paljon mukavammat. Rakastan kyllä laittautua ja välillä on kiva lähteä vähän fiinimmässä työasussa liikenteeseen, mutta parasta on kun voi ottaa kengät pois ja olla villasukissa ja pehmeässä collarissa ja joustavissa superstretch-housuissa, ja istua miten sattuu.

Mulla tulee myös työpäivinä yleensä aika paljon käveltyä, yleensä n. 3-4km per päivä ja sen takia hyvät kengät on tosi tärkeät. Usein jalasta löytyy tennarit, mutta H&M:ltä reilu vuosi sitten ostetut tolppakorkoiset nilkkurit ovat myös olleet sen verran hyvät jalassa että myös niillä jaksaa kävellä.

Päivän asu / Takki H&M / Jakku Gina Tricot / Kauluspaita ZARA / Housut Gina Tricot / Kengät H&M / Lasit Ray Ban / Laukku  Rebecca Minkoff

Mun vähän siistimpi työasu sisälsi ohuen trenssityylisen mustan jakun, valkoisen epäsymmetrisellä helmalla varustetun kauluspaidan, mustat farkut ja korkeakorkoiset nilkkurit. Hiukset vääntelin lennokkaalle nutturalle minuutissa (kerrankin omasta mielestäni onnistui tämä vahingossa sutaistu kampaus). Päähän Ray Banit ja päälle musta klassinen villakangastakki, siinäpä se. Mun mielestä oikein simppeli ja toimiva perusasu töihin, ja ei nyt niin epämukavakaan kun en sentään farkkuja vaihtanut kynähameeseen.

Tsekatkaas muuten Oton uusi tukka samalla, se on aika päheä vaikka itse sanonkin! Herra luopui kasvatusprojektistaan ja vaihtoi sen hot violet -sävyyn ja tuttuun ja turvalliseen sivu- ja takasiiliin. Mä tykkään ja tyttöjen mielestä isi on myös tosi coolin näköinen. Saattaa ehkä olla että lähitulevaisuudessa mun ja Oton hiukset sopivat yhteen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Työasu hot or not? Millaisia työasuja teillä yleensä on?