En voi uskoa mutta siis iik ensi viikolla me jo muutetaan! Alle viikon kuluttua aletaan asentamaan uuteen kotiin uutta vaaleaa lattiaa, ja kunhan edes osa on valmiina niin loppuviikosta olisi sitten tarkoitus muuttaa kaikki tavarat sisään. Kuten aiemmin kirjoitinkin niin meillä tulee olemaan n. 25 neliötä enemmän tilaa kuin tällä hetkellä, joten huonekaluja on pakko vähän päivittää isompiin neliöihin. Kaikesta turhasta tavarasta sen sijaan ollaan hankkiuduttu rankalla kädellä eroon, ja säilytystilaa ei varmaan edes tarvittaisi lisää vaikka sekin nyt lisääntyy makuuhuoneiden myötä.

Meillä on tarkoituksena uusia sohva, kun vihdoinkin voidaan hommata sellainen jonka ei tarvitse olla vuodesohva. Toiseen lastenhuoneeseen tulee sängyn lisäksi nimittäin myös vuodetuoli, jossa meidän yövieraat (lähinnä mun äiti) voivat yöpyä sitten ihan omassa rauhassa. Kerrossänky pidetään edelleen kasassa sitten toisessa lastenhuoneessa niin että tytöt voivat nukkua yhdessä aina halutessaan ja silloin kun mun äiti on käymässä.

Sohvalta me haluttiin kahta asiaa: vaaleampaa väriä ja löhöilyyn kutsuvaa olemusta, toisinsanoen pehmeyttä ja paljon istumatilaa. Muutaman kuukauden sohvatsekkailun jälkeen me ollaan päädytty Ikean moduuleista koostuvaan Söderhamn-sohvaan jota ollaan käyty koeistumassa useampaan kertaan ja jossa on täysin irroitettavat, pestävät ja vaihdettavat päälliset. Se on muodoltaan ajaton ja siinä on aivan ihana löhöillä, plussaa myös jalkojen korkeudesta joka mahdollistaa helposti imuroinnin myös sohvan alta.

Isoon olkkariin tarvitaan myös iso 2x3m kokoinen matto, ja Ellokselta löytyisi ihana Tanger-ryijymatto joka toisi suureen tilaan pehmeyttä ja kodikkuutta. Mun työpiste tulee olemaan myös olohuoneessa, koska se on tulevaisuudessa vauvan kanssa kotona ollessa kaikkein käytännöllisintä. Näin vauva voi kasvaessaan myös leikkiä samassa isossa tilassa, ja myöskin näen kokoajan työpisteeltäni hänet jos hän on vaikka terassilla päiväunilla vaunuissa. Mä haluaisin työpisteeseeni siron ja kevyen työpöydän, mutta mietin vielä tuota Lillåsenia – se kun on puun värinen. Uuden vaalean lattian kanssa se tietysti voisi vaan tuoda kivaa lämpöä, nyt vaan täällä oranssihtavan tammilaminaatin keskellä kaikki lisäpuunväri tuntuu olevan too much.

Työpisteeseen sopisi ihanasti Muuton vaaleanpunainen ja vähäeleinen E27-valaisin. Samaa sävyä tulee nimittän löytymään myös työpisteen takana olevasta seinästä, ja meillä on sitä muutenkin jonkin verran sisustuksessa käytössä. Lisäksi haluan päivittää olkkarin julisteita uusilla väreillä, olen aivan hurahtanut tummiin sinisen ja petroolin sävyihin pieninä tehosteina.

Toiseen lastenhuoneeseen tulee tosiaan tuo Ikean PS Lövas -vuodetuoli, joka on mukavan tukeva ja myöskin aivan ihana löhöilytuoli jossa voi lukea satuja ja johon saadaan vaikka kolme pyllyä ängettyä yhtäaikaa. Esikoiselle on tarkoitus hommata uusi tukevampi työpöytä sillä eskari alkaa jo ensi syksynä. Siihen tarkoitukseen tuo Ikean Påhl vaikuttaa houkuttelevalta, sitä kun voi aina nostaa korkeammalle lapsen kasvaessa, ja siitä saa ihan täysikorkuisen työpöydän vaikka teini-iässä sitten. Kumpaankin huoneeseen aion hommata hauskoja julisteita lisää, ja jotkut mukavat valaisimet. Tuo Muuton Myy houkuttelee kovasti, kun se on niin hauska ja söpö. Ainakin toiseen huoneeseen tulee mintun vihreää tehosteväriä seinään, ja sen kanssa pastellipinkki sopii tosi nätisti.

Yläkerran aulaaan haaveilen pyöreästä matosta. Ikean Ådum olisi 190cm halkaisijallaa sopivan iso ja pehmeä ja toisi kodikkuutta läpikulkutilaan. Kylppäreistä puuttuu allaskaapit molemmista, mikä tuntuu musta todella kummalliselta näin uudessa asunnossa. Ne pitää siis hommata aivan itse. Sekä alakerran että yläkerran kylppäreiden suihkuihin tarvitaan suihkuverhot ainakin toistaiseksi, saattaa tosin olla että asennetaan niihin myöhemmin suihkuseinät kunhan lattiat ja maalausprojektit on saatu valmiiksi. Lisäksi pitää hommata pari kokovartalopeiliä, sillä kämpän ainoat peilit ovat vessan peilikaapit joista ei vaikka asuja tai kasvavaa masua oikein voi tiirailla. Peilit tuovat myös valoa ja avaruutta kivasti.

Ruokapöytä menee myös vaihtoon, sillä tuo mun vanha perintöpöytä ei vaan kestä meidän elämäntapoja mitenkään, vaan on täynnä rumaakin rumempia jälkiä. Ja itseasiassa löysin meille jo kivan pöydän joka ei ole tuo kuvassa oleva, mutta valkoinen kuitenkin. Ostin sen vain pari tuntia tämän kuvan tekemisen jälkeen! Se on kiva ja sopii hienosti uuteen ruokailutilaan.

No juu, aikamoista. Pitkä lista tässä, eikä siinä ole edes kaikki. Näiden lisäksi tarvitaan ehdottomasti lisää verhoja, koska ikkunoita tulee todella monta lisää. Varmasti hommataan suurimmaksi osaksi vaaleita valoverhoja vain, ehkä lastenhuoneisiin jotain vähän jännittävämpää. Kaikkea ei varmasti saada kerralla valmiiksi mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Jos nyt ainakin sen sohvan saisi laitettua ja tekstiilejä luomaan kodikkuutta niin kaiken ehtii kyllä hoitaa vähän hitaammassakin tahdissa jos ei heti meinaa löytyä. Ja vauvan hankinnat on sitten asia ihan erikseen, niistä tulee varmasti paljon vielä juttua myöhemmin, kunhan saadaan hankintoja tehtyä.

Mitä mieltä näistä sisustushimotuksista? Mitkä oli teidän lemppareita? 

Muutama tunti sitten me tultiin Oulusta kotiin, ja oli kyllä niin rakkauden ja ohjelman täyteinen viikonloppu että en voi kuin olla super iloinen että jaksettiin vielä lähteä reissuun tässä kaiken muuttohässäkän ja raskauden keskellä. Oli ihanaa saada nähdä kaikkia sukulaisia ketä en ollut nähnyt kesän jälkeen ollenkaan ja lapsetkin nauttivat. Tärkeintä oli tietenkin saada nähdä mun mummua. Mä keskityin niin täysillä siellä Oulussa olemiseen, että kameraan kertyi vain kokonaiset kymmenen kuvaa koko reissulta. Siis oikeasti! Ei vaan käynyt mielessäkään ottaa kameraa esiin kuin ihan pari kertaa.

Lauantaina me pyörittiin Kauppakeskus Valkeassa, jossa oli Lasten lauantai. Tytöt saivat koristella pipareita, värittää, askarrella, käydä temppuradalla ja heille tehtiin vielä ihanat lettikampauksetkin. Törmättiin mun ystävään ja Zeldan kummisetään Jarnoon ja vaihdettiin kuulumisia siellä, ja shoppailin mun äidin ja mun tädin kanssa. Ostin esikoiselle uudet talvikengät, sillä muuten meillä on kaikki tämän talven kamppeet jo ihan kunnossa. Superfitiltä löytyi neidille mieleiset mustapinkit superlämpimät ja täysin vedenpitävät gore-texit kokoa 29, ihan kreisiä että meidän muksulla on jo niin iso jalka! Siis huh, mihin aika juoksee.

Ostin myös vauvalle pari uutta bodya Noomi Storesta ja Polarn O. Pyretiltä, ja Zeldalle löytyi mekko. Otolle ostin Billebeinon pipon ja uuden neuleen. Shoppailuaamun jälkeen käytiin mun isovanhemmilla pari tuntia hengailemassa, sen aikaa kun mun mummu jaksoi tavata vieraita. Hänellä on taas vointi vähän huonontunut, ja siksikin olen niin iloinen että päästiin nyt käymään. Sitä ei taas tiedä mihin vointi kehittyy kun mennään kohti kevättä ja vauvan syntymää, ja sitä että päästään käymään Oulussa. Pitää soitella mahdollisimman usein aina kun hän on kotona, eikä hoitokodissa.

Sunnuntainakin nähtiin mun isovanhempia, ja sen lisäksi kävin tädin kanssa vielä kiertämässä Ideaparkissa ja tytöt olivat sillä aikaa mummunsa luona leikkimässä ja hoitamassa Armasta. Otto kävi molempina päivinä mun kummipojan ja mun tädin miehen kanssa metsästämässä Pokemoneja Virpiniemen ulkoilualueella, kun kerrankin oli pokemoneista innostunutta seuraa. Ideaparkista löysin itselleni reiteen asti pitkät villasukat ja vauvalle ihanat kalakuvioiset housut.

Kaikista parasta oli vaan olla mun tädillä ja jutella ja höpöttää ja kokata yhdessä ruokaa. Mun täti on mulle kuin isosisko ja siellä on aina niin ihanaa ja rentoa käydä, että vaikka pääsisi vain yhdeksi päiväksi niin matka on sen arvoinen. Tämä pitkä viikonloppu oli meille kultaakin kalliimpi tsemppiloma ennen muuton loppurutistusta ja ensi viikolla alkavaa lattiaprojektia sekä maalausta. Kyllä me niistäkin vielä selvitään! Ja onneksi sain mun papaltakin hyviä remppavinkkejä, hän kun vanhana kirvesmiehenä tietää kaiken mahdollisen ja vielä vähän päälle remppajutuista.

Tänään tosiaan aamulla lähdettiin ajamaan kotia kohti, ja piipahdettiin vielä Kempeleen Zeppelinissä Hippu Kids & Lifestyle -liikkeessä, mistä ostin vauvalle merinovillapipon ja Tiaralle mustavalkoiset Vimman lettileggingssit. Tämä oli valehtelematta eka kerta kun näin mustavalkoisia lettileggingssejä livenä kaupassa, ja niitä oli siellä vielä useammat kappaleet vaikka ei Zeldan kokoa ollutkaan! Oli pakko ostaa ne, tällaisia harvinaisuuksia ei usein tule vastaan. Mutta joo, musta tuntuu että tällä hetkellä Oulussa ja lähialueilla on paremmat shoppailumahdollisuudet suomalaisissa lastenvaatemerkeissä kuin täällä PK-seudulla. Saatan toki olla väärässäkin mutta kyllä mä ehdottomasti kaipaisin Hipun ja Noomin kaltaisia liikkeitä myös tänne, niissä on reilusti valikoimaa ja juuri niitä tämän hetken suosituimpia  kotimaisia merkkejä jotka ovat joka paikasta aina loppu.

Oli kertakaikkisen ihana reissu, nyt on hyvä mieli. Harmi vaan että meidän Tipalle taisi iskeä syksyn eka flunssa, toivottavasti se ei kierrä sitten koko perheelle kun tässä on tämä muutto! Toivotaan että menee nopeasti ohi.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Yhteistyössä JM Suomi. Me käytiin koko perhe tutustumassa JM Suomen koti-illassa uuteen Kuninkaantammen asuinalueeseen, ja pohtimassa omia sisustusunelmiamme ja sitä mitä koti meille merkitsee. Nyt kun muutto on ollut jo pidempään ajankohtainen asia kolmannen lapsen myötä, on näitä asioita tullut pohdittua paljon. Millaisen kodin haluamme, missä haluamme lapset kasvattaa ja mikä erottaa kivan asunnon siitä omasta kodin tuntuisesta kodista. JM Suomen tilaisuudessa keskityttiin juuri näihin asioihin, samalla kun meille tuli tutuksi Kuninkaantammen upouusi asuinalue jota vasta rakennetaan.

JM Suomi on osa ruotsalaista JM AB -konsernia, joka on Pohjoismaiden johtava asuntojen ja asuinalueiden kehittäjä. Toimintaa löytyy Ruotsin ja Suomen lisäksi myös Norjasta, ja rakentamistoiminta keskittyy isoihin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin. Ruotsissa JM on ollut useita vuosia jo Ruotsin tyytyväisimpien asiakkaiden yhtiö asumissektorilla. Se kertoo jo jotain, sillä ruotsalaisten tyyli asua ja olla vetoaa ainakin muhun erityisen paljon. Viihtyisien kotien luominen on jotain minkä ruotsalaiset todella osaavat, eikä instagram turhaan ole täynnä #skandinavianhome ja #nordichome -kuvia.

Tilaisuudessa käytiin ensin ulkoilemassa ja tutustumassa alueeseen kaupunkiopas Pauli Salorannan johdolla, ja sen jälkeen tultiin sisälle lämpimään herkuttelemaan ja kuulemaan uusimmista sisustustrendeistä sisustusarkkitehti Ruusa Kääriäiseltä. Lapsetkin olivat tervetulleita iltatilaisuuteen ja heidät oli huomioitu askartelujutuilla, mikä oli tosi kiva juttu. Mä harvemmin osallistun iltatilaisuuksiin juuri siksi, että en halua olla erossa lapsista. Mutta nyt päästiin mukaan koti-iltaan koko perhe. Ruokailun jälkeen oli mahtavaa kun me päästiin luomaan Ruusan avustuksella unelmien kodin moodboardit ihan itse. Se selkiytti ajatuksia unelmakodista, ja siitä mikä mulle henkilökohtaisesti luo sitä kodin tunnelmaa. Ruusan avulla sitä kotia sai ajatella vähän laajempana käsitteenä, eikä ainoastaan sisustusjuttuina. Moodboardin pohjalta on ollut helpompi miettiä meidänkin uutta kotia ja sitä millainen me siitä halutaan tehdä.

Kuninkaantammen asuinalue ei ollut meille ollenkaan entuudestaan tuttu, mutta ihastuin kyllä siihen. Siitä tulee moderni, kaunis ja värikäs alue missä varmasti on lapsiperheen hyvä olla. Kuninkaantammi sijaitsee keskuspuiston upeiden maastojen lähellä, turvallisilta piha-alueilta löytyy lapsille hauskoja leikkipaikkoja ja kivenheiton päästä löytyy tulevaisuudessa kuulemma uimarantakin. Mulle itselle on aina ollut tärkeää asua lähellä vettä, sillä olen koko pienen ikäni aina joko joen tai meren lähellä. Se on yksi merkittävä kriteeri mulle kun mä mietin unelmakotia. Jotenkin se veden läheisyys symboloi mulle sellaista vapautta ja rauhaa mitä ei muualla ole.

Jos ei meille olisi ollut niin tärkeää pysyä juuri täällä missä on lasten tuttu päiväkoti ja tuttu tuleva eskari ja koulu, niin olisin hyvin voinut vaikka harkitakin Kuninkaantammea. Me haluttiin ehdottomasti muuttaa uuteen taloon, ja uudiskohde olisi tietysti aina valmista kotia mukavampi mun mielestä: silloin kun pääsee itse vaikuttamaan alusta asti materiaalivalintoihin ja saa aivan omannäköisensä kodin vailla remonttihuolia. Nyt meidän tuleva koti on valmistunut 2014 jouluksi, eli se on melkein uusi, mutta tietenkään kaikki materiaalit eivät ole sellaisia kuin me oltaisiin itse valittu, eli asuntoa tullaan muokkaamaan tässä ajan kanssa aina pikkuhiljaa omempaan suuntaan, siinä missä uudiskohteeseen olisi voinut vaan asettua heti tyytyväisenä asumaan.

Mulle unelmakodin tulee olla valoisa ja vaalea, silloin olokin on seesteisempi. Vaaleat uudet pinnat ja hillitty tyyli on mun juttu, toki sitä on hauska piristää omilla vanhoilla ja uusilla esineillä. Lastenhuoneissa hulluttelen mielelläni väreillä ja kuoseilla, vaikka muuten pidänkin rauhallisemmasta yleisilmeestä. Meitä on pian viisi, eli tärkeä juttu on myös tilavuus – tilaa pitää olla niin paljon kuin mahdollista. Sen huomaa heti jos neliöitä on liian vähän: sen lisäksi että koti tuntuu ahtaalta, se tuntuu myös sotkuiselta heti jos yhdessäkin nurkassa on ylimääräistä tavaraa. Tilava ja avara koti on helpompi pitää siistin näköisenä kun yksittäinen sukka lattialla tai astia tiskipöydällä ei vielä saa koko yleisilmettä törkyiseksi.

Mulle kodin tekee myös sauna, sauna pitää ehdottomasti olla. Ja nyt kun lapsia on pian kolme on oma piha tai terassi entistäkin tärkeämpi, se mahdollistaa sen että isommat lapset saavat joka päivä tarpeeksi raitista ilmaa ja ulkoilua vaikka vauva valvottaisikin yöllä eikä jaksaisi erikseen lähteä puistoon. Mä taidan olla kodin etsijänä sellainen aika perus skandinaavinen: vaaleaa, avaraa, tilavaa ja sauna. Tärkeää on myös että kodista löytyy pehmeyttä ja lämpöä, ja se on kutsuva jo heti sisään astuessa. Siinäpä mun unelmat pähkinänkuoressa. Ja siltä näyttää myös mun moodboard. Toivottavasti se auttaa meitä tekemään meidän tulevasta kodista ihan unelmien kodin.

Mulle kodin erottaa asunnosta vaan se joku tietty fiilis joka tulee kun sinne astelee. Me käytiin katsomassa useampaa asuntoa ennen kuin valittiin se mihin muutetaan, ja moni niistä ei vaan tuntunut kodilta. Mulle henkilökohtaisesti se että jonkun muun tavarat ovat vielä asunnossa hankaloittaa sitä päätöksen tekemistä, en vaan osaa tuntea sitä omaksi kodiksi jos joku toinen vielä asuu siellä. Uudiskohde tai tyhjä / hyvin kevyesti stailattu asunto on paljon helpompi ajatella omana tulevana kotina ja miettiä omien tavaroiden paikat sinne, kun koti ei ole täynnä toisten ihmisten elämää ja tarinaa. Tässäkin me ihmiset ollaan niin erilaisia, toisille se on inspiroivaa ja voimaannuttavaa että kodista voi aistia vanhaa tunnelmaa ja nähdä mitä kaikkea se on käynyt läpi.

Yhteistyössä JM Suomi.

Mikä teidän mielestä erottaa asunnon kodista? Ja mikä tekee kodista kodin? 

Vihdoin, parin kuukauden tauon jälkeen olisi luvassa toka osa mun ja The Realm Of Maria-blogin Marian Coffee Talk -videosarjaan. Meillä vähän venähti tämä, kun koko syksy on ollut niin täynnä ohjelmaa ja isoja juttuja meillä molemmilla. Tässä tokalla videolla tosiaan puhutaan käytöstavoista, ja niistä meillä riittikin ihan superisti sanottavaa. Käytöstavat aiheena on sopivan ajankohtaisesti ollutkin nyt esillä joka puolella viimeisen viikon ajan, kiitos erään videon. Me kuvattiin tämä autuaan tietämättömänä tulevasta jo pari viikkoa sitten, mutta ilmeisesti ihan hyvä hetki kiinnittää huomiota siihen käytökseen, niin omaan kuin lastenkin.

Alunperin materiaalia oli melkein tunti, mutta sain sen tiivistettyä reilusti tiukempaan asiapakettiin ja siinäpä olisi teille nyt reilun kymmenen minuutin mittaista videota. Me käsitellään videolla aihetta aika paljon kysymysten pohjalta, vastatkaa ihmeessä tekin näihin kysymyksiin jos tekee mieli! Mua ainakin kiinnostaa kauheasti lukea teidän ajatuksia, sillä käytöstavat ja niiden puute on todellakin sellainen aihe joka koskettaa ihan meitä kaikkia.

HAhaa en kestä tätä kuvaa! Me unohdettiin ottaa kansikuva erikseen ja tää oli niin hassu pysäytys videolta että oli sitten pakko laittaa tämä. 

Laittakaa ihmeessä Marian kanava tilaukseen jos ei ole jo, sillä sarjan seuraava, naisten ulkonäköpaineita käsittelevä video ilmestyy siellä jo aika pian! Marian kanavalta löytyy vaikka ja mitä My Day -videoista Marian mielenkiintoisiin pohdintoihin, mä olen ainakin ihan koukussa ja en voi kuin ihailla Marian ammattitaitoa videoiden tekemisessä. (Ja yrittää ottaa itse mallia!). Ja hei jos tulee mieleen aiheita joista te haluaisitte meidän höpöttelevän enemmänkin niin saa ehdottaa, me tykätään tosi paljon tehdä näitä yhdessä.

Ihanaa lauantaipäivää kaikille, ja kertokaa ihmeessä siis teidänkin mielipiteitä täällä tai youtubessa! 

Tänään mulla on 22 viikkoa täynnä. Se on mulle iso juttu, koska aiemmissa raskauksissa on ollut ennenaikaisuutta ja supistukset ovat pelotelleet jo aikaisessa vaiheessa. Heti raskauden alusta asti olen odottanut ja jännittänyt että pääsenkö tänne asti, ja täällä sitä ollaan vihdoinkin. Kun 22 viikkoa on täynnä, vauvalla on jo pieni mahdollisuus selvitä mikäli synnytys käynnistyisi, ja hänet yritetään pelastaa mitä ikinä tapahtuukin. Tottakai toivon että vauva on mahassa mahdollisimman pitkään kasvamassa, mutta se tieto että hän ei olisi enää keskenmeno, vaan ennenaikainen synnytys, tuo edes pientä mielenrauhaa vaikka tiedostankin tottakai että kaikki ei siitä huolimatta välttämättä menisi lähellekään hyvin. Mutta onneksi ainakaan toistaiseksi mulla ei ole tullut yhtäkään kipeää supistusta, vaan ainoastaan ihan normaaleja harjoitussupistuksia ja niitäkin maltillisesti. Kun vältän kantamista ja kumartelua niin voin hyvin vaikka shoppailla kolme tuntia, niinkun tässä yksi päivä tein. Tosin tarvitsen kantajan, ja kumartujan mukaan, ja välillä täytyy pitää kahvitauko enkä etene muutenkaan kovin nopeasti, mutta se lienee ihan ok!

Olen voinut tosi hyvin, mikä on ihan mahtavaa varsinkin tämän muuton kannalta. Nyt on niin paljon hommaa tehtävänä, että en ehtisikään voida huonosti. Onneksi aloitettiin pakkaaminen hyvissä ajoin, niin ei ole tarvinnut rehkiä kerralla aina niin paljoa, vaan on voinut kaikessa rauhassa käydä kampetta läpi. Ja nyt tulee vielä pieni pakkaustauko kun huomenna ajellaan pitkäksi viikonlopuksi Ouluun. Siellä saa levätä ja rentoutua kaikessa rauhassa. Ihanaa päästä sinne pitkästä aikaa, ja päästä moikkaamaan mummua ja pappaa, ja mun tädin perhettä ja mun äitiä ja toki muitakin jos vaan viikonlopun aikana keretään. Mulle on tärkeää käydä vielä nyt katsomassa mummua kun voin, kun sitä ei tiedä miten alzheimer etenee hänellä taas siihen mennessä kun päästään sitten vauvan kanssa matkaan.

Jotenkin ollut niin paljon kaikkea kerrottavaa viime aikoina ettei ole ehtinyt kirjoittaa mitään normifiiliksiä tai kuulumisia edes ylös, kun on ollut rakenneultraa ja sitten tämä muutto. Mutta tosiaan, hyvää meille kuuluu todellakin. Niin huojentunut olo siitä että sopiva asunto löytyi niin nopeasti ja aivan ihanaa kun saa laittaa sinne jo joulua ja vauvajuttuja. Jotenkin olen käynyt ihan ylikierroksilla viime aikoina, en tiedä johtuuko innostuksesta vai raskaudesta, mutta jotenkin tosi vaikea keskittyä mihinkään ja rauhoittua, ja öisinkään ei meinaa uni tulla kun suunnittelen vaan seinän värejä ja vauvanurkkausta. Mutta en mä kyllä ole ollut väsynytkään, eli kai tällä jotain tekemistä on taas raskaushormonien kansssa. Energinen keskiraskaus indeed, ylienerginen.

Mulla risteilee ajatuksissa kokoajan sekaisin vauvanpesät ja turvaportit ja sohvat ja piha-aidat, vaikka ihanaa aikaahan tämä on, luoda omannäköistään kotia. Jotenkin sitä on ihan hullaantunut näistä lisääntyneistä sisustus- ja muokkausmahdollisuuksista, kun on koko elämänsä tähän asti asunut vuokra-asunnossa. Mutta rauhassa otetaan ja ei mitään hätiköityjä ratkaisuja, vaan ainoastaan niitä palasia joiden voi kuvitella seisovan omalla paikallaan vuosia. Toivon vaan että mulla ei hormonit tee mitään tepposia ja kyllästynkin keväällä jo näihin raskausajan valintoihin, apua! Siksi siis maltillisuus on tärkeä juttu. Voisin toki tehdä jotain sisustushaavekollaaseja tänne blogin puolelle niin pääsette tekin sanomaan että älä nyt herreguud tuota osta jos joku on ihan kauheaa ja oikeasti raskaushormonien aiheuttaman mielenhäiriön tuotosta, hah!

Huomenna ennen lähtöä mulla on vielä oma neuvola ja esikoisen 5v neuvola, ihanaa päästä taas kuuntelemaan meidän vauvelin sydänäänet ja kiva kuulla myös että miten meidän esikoinen on kasvanut ja kehittynyt. Neuvolasta lähdetään suoraan ajamaan ja mukaan on varattu ainakin Onneli ja Anneli -äänikirja  ja iPadit. Matka sujuu varmasti hyvin kun muistaa pysähtyä pari kertaa jaloittelemaan ja tietenkin syömään. Ja meidän masutyyppi varmana bailaa matkasta ainakin sen osuuden minkä musiikki soi, hän on sellainen autobailaaja että.

Mulla on niin hyvä fiilis ja ihana viikonloppu varmasti edessä! Mahtia torstai-iltaa kaikille <3 T. Beige plussapallo niinkuin kuvissa näkyy 😀

PS: Blogini on muuten ehdolla Inspiration Blog Awardseissa Lifie-kategoriassa. Jos haluatte osoittaa tukenne ja käydä äänestämässä blogia niin se onnistuu TÄÄLLÄ. Mun blogi löytyy jo ihan alkupäästä koska nimi alkaa B:llä ja ehdokkaat on aakkosjärjestyksessä. Kiitos ihan hurjasti teille kaikille jotka jaksatte ja ennenkaikkea haluatte käydä äänestämässä. Jokainen ääni merkitsee mulle paljon<3