Pitkästä aikaa on vuorossa kurkistus mun puhelimen kamerarullan syövereihin. Edellisen puhelinkuvapostauksen tein joskus huhtikuussa muistaakseni, sillä toukokuussa meidän reissu ajoittui juuri niille päiville kun normaalisti se oli postausaikataulussa, ja se vaan sitten jotenkin unohtui. Nyt luvassa siis kurkistelua kuluneisiin pariin kuukauteen, joista valkkasin meidän arki- ja lomahetkiä näkyviin.

1. Auringon fiilistelyä partsilla toukokuussa, juuri ennen Mallorcan reissua. Taisi olla yksi kevään ekoja oikeasti lämpimiä päiviä.

2. Näkymää vähän toisenlaiselta partsilta, nimittäin meidän hotellihuoneen terassilta Mallorcalta. Siellä meillä oli hyvät ponileikit ja siellä syötiin aamuisin aamupalaa.

3. Yhden Mallorcapäivän päivällinen, vaihteeksi italialaista. Mä söin herkun Tortellini Tricoloren jossa oli sekä carbonaraa, bolognesea että pestoa.

4. Bikiniselfie altaalta!

1. Lentomatkalla takaisin kotiin hymyilytti.

2. Laiskan kokin kotipizza: pakastepizzaa, salaattia ja itsetehtyä kastiketta. Ihan yli liian hyvää!

3. Sushilounasta töissä, meidän vakkari on Iso-Roobertinkadun Yamato Sushi.

4. Voi Ottoa<3

1. #COOLNESS. En kestä näitä ihania palleroita, heillä on aina niin parhaita posetuksia.

2. Vesivärimaalausta sadepäivänä, ihan kuin parina viime päivänäkin.

3. Lempparilounas Hokussa Viiskulmassa, eli teriyakilohta, perunasalaattia ja riisiä sekä pikkelöityjä vihanneksia. Jos pitäisi syödä vaan yhtä lounasta koko loppuelämä niin se olisi juuri tämä.

4. Pieni iltasatujen lukija, hän osaa jo synttärilahjaksi saadun barbiesadun melkein ulkoa.

1. Tytöt Hernesaaren rannassa eräänä kauniina kesäiltana.

2. Kauppahallin soppakeittiön keittolounas, olikohan tuo katkarapukeittoa! Naminami, herkullista ainakin.

3. Siisti lastenhuone kerrankin, olihan siitä aivan pakko ottaa kuva!

4. Neitokaiset hiekkalaatikolla rakentelemassa.

1. Aikaisemmin jo hehkuttamani ”auki jäätynyt pakastin”. Ai että, aika kauan meni sulatellessa. Mutta nyt on niin puhdas ja siisti pakastin että sielu lepää joka kerta kun sen avaa.

2. Helteisenä iltana livahdettiin kanavanrantaan jäätelölle ja jäätiin ihmettelemään pieniä hyppelehtiviä kaloja.

3. Oton synttäri-illallisella syötiin koko perhe mahat aivan täyteen, paitsi Otto, jolle olisi kuulemma maistunut vielä toinenkin pippuripihvi.

4. Hiekkis on kesän kovimpia juttuja heti uimisen jälkeen. Kun on vaan niin parasta päästä rakentelemaan erilaisia linnoja.

 

Tänään  on ollut ihana lauantai sateesta huolimatta. Aamulla herättiin aikaisin koko perhe, ja kymmenen aikaan oltiin jo Ikeassa pitkästä aikaa pyörähtämässä. Mulla on ollut niin hyvä fiilis koko päivän, oli vaan niin ihana herätä murun vierestä ja loikoilla kaikessa rauhassa. Huomenna me aiotaan päästä lasten kanssa pyöräilemään, joten aurinko hei viitsisitkö näyttäytyä?!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Mä olen opetellut ihan uudenlaista ruuanlaittoa nyt esikoisen uuden ruokavalion myötä, ja yhtä itsetehtyä herkkuakin ollaan jo keretty testaamaan eli vegaanista (maidotonta) ja gluteenitonta suklaakakkua! Ja arvatkaa mitä, sitä oli sekä superhelppoa tehdä että superherkkua syödä. Tämä on sellainen herkku joka kelpaa aika monelle eri ruokavaliolle, tosin soija-allergiselle pitäisi käyttää kaurakermaa soijakerman sijaan, ja tietty koristeitakin voi vaihdella sen mukaan mille kukin on allerginen. Kakku on maidottomuuden, vegaaniuden ja gluteenittomuuden lisäksi myös munaton ja pähkinätön.

Kakku toimii niinkuin hyydytetyt kakut yleensäkin, mutta siihen ei tule yhtään liivatetta tai mitään muutakaan, vaan kovettuessaan uudelleen sulatettu suklaa pitää täytteen muodossaan. Mä käytin kakussa makeutuksena ruokosokeria, mutta senhän voisi hyvin korvata esimerkiksi agavesiirapilla tai vaikka intiaanisokerilla.

Vegaaninen ja gluteeniton suklaakakku n. 20cm irtopohjavuokaan

4,5dl soijavispiä tai kauravispiä

300g tummaa maidotonta suklaata

2rkl tummaa kaakaojauhetta

2rkl ruokosokeria

150g gluteenittomia digestivekeksejä

75g maidotonta leivontamargariinia

koristeeksi marjoja tai hedelmiä oman maun mukaan

Murskaa keksit ja sulata margariini. Sekoita margariini ja keksimuru keskenään, ja painelen leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle. Vatkaa kerma ja sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa. Sekoita vispin joukkoon sulatettu suklaa, kaakaojauhe ja ruokosokeri. Kaada täyte vuokaan. Anna hyytyä jääkaapissa 3-5h. Tarjoile marjojen tai hedelmien tai molempien kanssa. NAM!

Mä en ole koskaan hirveästi maistanut mitään -ttomia herkkuja ennen, koska ei ole ollut tarvetta. Mutta tätä voin todellakin suositella, maistui ihan normijälkkärille, mikään maku ei ollut liian voimakas mutta makua riitti tosi hyvin. Tuli ehkä vähän mieleen suklaajätski, mutta sitten sai vielä herkullista keksipohjaa ja mansikoit kaveriksi. Myös lapsille teki hyvin kauppansa. Tästä vaikka helppo herkku juhliin joihin on tulossa erikoisruokavalioisia vieraita.

Mukavaa iltaa kaikille <3

Tänään Otto täytti 26 vuotta. Tuntuu ihan kreisiltä, että ihan oikeasti Otto täytti kaksikymmentäkuusi vuotta! Kun me tavattiin, Otto oli 20 ja mä 19, ja siitä on ikuisuus. Tiedän että ollaan me edelleenkin nuoria mutta kuitenkin, ei sitä pysty vaan käsittämään. Nämä oli Oton kuudennet synttärit meidän yhdessäolon aikana ja silti musta tuntuu että ne Oton ensimmäiset synttärit jotka yhdessä vietettiin oli aivan vasta.

Palataan hetkeksi niihin tunnelmiin, niihin viiden vuoden takaisiin tunnelmiin kun Otto täytti 21. Hitto me oltiin silloin nuoria, hölmöjä, ja rakastuneita, se täytyy sanoa nyt ihan alkajaisiksi. Luin äsken viisi vuotta sitten kirjoittamani postauksen, ja kyllä sellainen kevyt häpeäaalto pyyhkäisi ylitseni. Mutta jostain sitä on lähdettävä etenemään, eikö?

Ja mitä matalammalta aloittaa, sitä paremmalta se tuntuu kun pääsee elämässä eteenpäin. Me aloitettiin sieltä ihan pohjalta, missä kukaan ei odottanut meistä mitään. Sieltä, missä ihmiset lukivat mun blogia naureskellakseen, tai nähdäkseen meidän eroavan ja epäonnistuvan vanhempina ja puolisoina täydellisesti. Meistä piti tulla ne varoittavat esimerkit joiden jo valmiiksi pilalle menneelle tulevaisuudelle tuhahdeltiin selän takana. Ja mä ymmärrän sen kyllä, ulospäin se varmaan näytti juuri tasan siltä, olisin mäkin meille tuhahdellut jos en olisi itse ollut minä.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Saatiin esikoinen, saatiin kuopus, mentiin naimisiin, eikä meistä tullutkaan kaikkien odottamia yhteiskunnan elättejä. Suuri kiitos siitä kuuluu Otolle. Hän on tehnyt töitä perheensä eteen alusta asti, välillä painanut töitä seitsemän päivää viikossa jotta päästiin muuttamaan hienompaan kotiin ja paremmalle alueelle silloin kun mä odotin vasta Zeldaa ja olin kotona Tiaran kanssa, eivätkä omat tuloni päätä huimanneet.

Mä olen onnellinen, että nykyään voin korvata Oton näkemää vaivaa omalla panoksellani. Oton tuki on mahdollistanut sen, että olen nyt missä olen, sillä ilman Ottoa mä en koskaan olisi yltänyt samaan. Ja en mä ole Otosta ylpeä vain isänä tai puolisona, vaan myös siitä mitä hän on saavuttanut itse omalla urallaan.

Hän on edennyt määrätietoisesti eteenpäin vuosi vuodelta, ja tavoitellut haaveitaan. Kun katsoo matkaa taaksepäin, se on pitkä ja kivinen ja mutkainen, mutta tässä hän nyt seisoo, tai no ei tässä vaan työmatkalla toisessa maassa. Nauttimassa synttäri-illallista työkavereiden kanssa. Videopuhelun päässä musta. Ajattelin laulaa luikauttaa vielä onnittelulaulun, kunhan tyyppi pääsee takaisin hotellille eikä kukaan muu kuule mun epävireistä Paljon Onnea Vaanta.

Me ollaan kuin paita ja peppu, mutta tavallaan nämä työmatkat ovat tehneet hyvääkin. Me ollaan huomattu, että pärjätään myös hetki ilman toisiamme. Vaikka puhelinlinjat käyvät kuumana, ja me höpötetään kokoajan ja ikävä on järjetön – me ollaan selvitty jo monta viikkoa ja vieläpä ihan hyvin. Ennen näitä reissuja me ei juuri olla oltu toisistamme erossa paria yötä kauempaa.

Me ollaan edelleen toisillemme ihan samanlaisia kuin viisi vuotta sitten. Kiusoitellaan toisiamme kokoajan, ja riidellään vaan hölmöistä jutuista. Yleensä nälkäisenä ja väsyneenä, muutoin ei. Ja me pussaillaan vieläkin paljon, ihan joka päivä jos van ollaan yhdessä. Edelleen mun mahassa on perhosia aina kun odotan että näen Oton, oli hän sitten hakemassa mua autolla normi työpäivän jälkeen tai tulossa lentokentältä kotiin.

Mä uskon että tämä fiilis tulee säilymään sinne asti että ollaan oltu yhtä kauan yhdessä kuin mun mummo ja pappa, ja mikäli terveys sallii niin pidempäänkin. En osaa kuvitella millaista olisi, jos en ensimmäisenä aamuna saisi sanoa tuolle höperölle huomenta, ja jos en illalla saisi viimeisenä toivottaa hänelle hyvää yötä. Otto on itsepäinen, sopivasti nörtti, kova höpöttämään vaikka moni ei uskoisi, ja niin hauska että poskiin sattuu kun naurattaa. Ja välillä se jopa nauraa mun jutuille, se on parasta.

Paljon Onnea Otto 26v, sä olet maailman paras ja mä rakastan sua <3

Tänään rakas kotikaupunkini Helsinki juhlii syntymäpäiviään, ja koko kaupunki on ollut täynnä ihania tapahtumia ja menoa ja vilskettä. Helsinki on mulle rakas paikka ja sillä tulee aina olemaan erityinen merkitys mulle, vaikka joskus jonnekin muualle muutettaisiinkin. Mä rakastan sitä miten Helsinki on kasvanut, kehittynyt ja kaunistunut päivä päivältä siitä asti kun mä olen täällä ensimmäiset muistoni luonut 90-luvun alussa.

Helsingissä on aivan omanlaisensa kaupunkikulttuuri, hurja määrä mahtavia ravintoloita, tapahtumia enemmän kuin jaksaa edes käydä ja paljon paljon rentoja ja inspiroivia ihmisiä. Myös lapsille tämä kaupunki on kuin unelmien täyttymys, sopivassa suhteessa kaupungin tarjoamia vaihtoehtoja ja kuitenkin myös luonto ja esimerkiksi upea saaristo ihan lähellä. Helsingissä kukoistaa Startup-kulttuuri, yhteishenki ja tekemisen meininki. Täällä on hyvä olla.

Tänään me suunnattiin ensimmäistä kertaa mun elämässä Herttoniemen kartanoon, jossa oli Helsinkipäivän kunniaksi kotieläimiä sekä kaikenlaista pientä tapahtumaa. Eläimiä pääsi silittelemään ihan läheltä, ja lisäksi me käytiin vanhassa talomuseossa katselemassa ja ihmeteltiin traktoria ja vanhanajan työhevosta. Ihana aurinkokin helli meitä hetken aikaa kun ulkoiltiin. Lapset olivat aivan ihastuksissaan eläimistä.

Kartanovierailun jälkeen me hurautettiin vielä keskustaan, ja käytiin kuuntelemassa Robinia Radio Aallon Helsinkipäivän konsertissa Kaisaniemenpuistossa. Me oltiin niin innoissamme siellä kartanolla että tultiin vähän turhan myöhään paikalle, ei nimittäin enää mahduttu sisään itse konserttialueelle. Mutta onneksi lapset näkivät meidän olkapäiltä kuulemma ihan tarpeeksi Robinia ja olivat tyytyväisiä näkemäänsä. Siitä puhuttiin koko kotimatka ja vielä illallakin.

Loppuilta me keskityttiin ensin syömiseen – uusia perunoita tottakai, niinkuin kesällä joka sunnuntai. Ruuan jälkeen käytiin vielä lasten kanssa pyöräilemässä. Kyllä se pyöräily vaan sujuu kerta kerralta paremmin, instassa ja snapissa (@iinalaura) on videotakin näkyvillä miten meidän esikoinen polkee!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

 

Olen mukana Indiedaysin ja Anttilan Staccato -yhteistyökampanjassa, jossa tutustuttiin Anttilan uusiin Staccato-lastenvaatteisiin. Mulle tuli ainakin ihan yllärinä, että Anttilasta saa näin kivoja, iloisia ja värikkäitä lastenvaatteita jotka ovat sekä käytännöllisiä että ajan hermolla. Staccato on Anttilan oma merkki, jota ei saa mistään muualta, ja olikin kiva tutustua ihan uusiin lastenvaatteisiin.

Mä otin lapset mukaan valitsemaan vaatteita, ja heitä viehättivät kirkkaat värit kuten turkoosi, violetti, persikka ja vaaleanpunainen. Isompi neiti valitsi itselleen persikkaisen hupparin kivalla kukkakoristeella ja rypytyksillä, sekä ihanan violetin meleeratun trikoo t-paidan jossa oli kiva norsukuvio. Mä ehdotin niille kaveriksi valkoisia legginssejä, jotka jotenkin osuivat silmään kun itselläni taisi juuri samaan aikaan olla jalassa valkoiset farkut. Ei ole salaisuus että tykätään välillä samistella tyttöjen kanssa! Valkoiset leggingssit raikastivat kirkkaiden värien yhdistelmää, ja niissäkin on kiva rypytys-yksityiskohta lahkeissa.

Nuorempi neitimme on aivan ihastunut kaikenlaisiin hameisiin ja hulmuaviin helmoihin, ja hän valitsikin itselleen vaaleansinisen kukkakuvioisen hameen. Hame on tosi suloinen sekä vyötärölle nostettuna, että vähän alempana ns. midimittaisena kellohameena. Hameen kaveriksi kuopus valkkasi vaaleanpunaisen kalakuvioisen tunikan, joka toimii kivasti myös legginssien tai shortsien kanssa näin kesällä. Minä lisäsin alle vielä turkoosit trikooshortsit, niin hameen voi huoletta pukea puistoonkin.

Staccato -lastenvaatteita löytyy Anttilasta ihan pikkuvauvojen koosta isommille lapsille saakka. Tyyliltään vaatteet ovat rentoja mutta tyylikkäitä. Vaatteita on saatavilla sekä Anttilan myymälöistä, että Anttilan kattavasta verkkokaupasta. Verkkokauppaan mulla onkin teille aika huikea 30% alekoodi joka toimii siis ainoastaan Staccato -lastenvaatemallistoon.

Koodilla STACCA30BLG saatte siis 30% alennusta kaikista Staccato-vaatteista Anttilan verkkokaupassa. Koodi on voimassa 19.6. saakka, ja sillä voi ostaa esimerkiksi ihanat juhlamekot tai -puvut kesän juhliin lapsille. 

Millainen fiilis tuli näistä vaatteista? Tiesittekö että Anttilasta saa tällaisia ihanuuksia?