Olen mukana Indiedaysin ja Vaasan Ruisnachojen kampanjassa, jossa me testattiin Ruisnachojen uusia suolaisia makuja: tomaatti-rosmariinia ja paahdettuja siemeniä. Ruisnachot olivat mulle jo entuudestaan tuttuja herkkuja, mutta näitä makuja en ollut vielä ehtinyt maistaa aiemmin. Ruisnachot ovat 100% täysjyväruista, ja niissä on todella runsaasti kuitua, jopa 18-19% mausta riippuen. Sanotaanko vaikka niin että siinä missä hiilihydraattia ja rasvaa sisältävät perunalastut aiheuttavat turvotusta, ruisnachot vievät sitä kuitupitoisuudellaan pois. Ne ovat lisäaineettomia, maidottomia ja vähärasvaisia.

Mä tykkään tosi paljon erilaisista siemenistä osana ruokavaliota, koska ne ovat terveellisiä ja tuovat makua ja rakennetta, ja niin myös näistä kahdesta nachovaihtoehdosta paahdetut siemenet oli mun ehdoton lemppari. Tomaatti-rosmariini taas oli enemmän lasten mieleen, vaikka molemmat kyllä maistuivat heille hyvin. Voisin kuvitella lisääväni pelkkien siementen sijaan esimerkiksi näitä paahdetut siemenet -RuisNachoja salaattiin, ne sopisivat varmasti aika hyvin täydentämään makumaailmaa. Ja oikein villiksi voisin heittäytyä korvaamalla texmex -salaatin maissilastut näillä kevyemmillä ja terveellisemmillä vaihtoehdoilla.

Ruisnachot ovat helppo  ja herkullinen naposteltava ihan mihin tahansa tilanteeseen, mutta me päätettiin nyt ottaa ne osaksi päivällispöytää, alkupalaksi ja lisukkeeksi.  Tehtiin viikonloppuna päivälliseksi pulled beef -hampurilaisia, ja niiden kanssa nachot sopivat hyvin alkupalaksi. Laittoipa rohkea kuopuksemme nachon hampurilaisen väliinkin, tästä on todiste alapuolella:

Nachoille kaveriksi mä tein mun bravuurisoosiani, terveellistä ja herkullista guacamolea. Yllämainittu salaatti-idea tuli mieleeni vasta kun pyöräytin guacamolea blenderissä, se olisikin ollut täydellinen kaveri tälle maukkaalle kastikkeelle.

Guacamole

2 hyvin kypsynyttä avokadoa

150g kirsikkatomaatteja

1/2  makea sipuli tai 2 salottisipulia

1 punainen chili

kourallinen minttua

1/2 tl ruokosokeria

1 limen mehu

suolaa & pippuria oman maun mukaan

Kuori avokadot ja poista siemenet. Pese tomaatit, mintut ja chili, kuori sipuli. Poista halutessasi osa tai kaikki chilin siemenistä saadaksesi miedomman lopputuloksen. Sitten kaikki ainekset vaan sekaisin blenderiin ja avot, soossi on valmis viidessä minuutissa. Koristele mintun lehdellä ja tarjoille herkkujen ruisnachojen kanssa.

Helppoja ja herkullisia reseptejä Nachojen kanssa kokeiltavaksi löytyy myös Vaasanin sivuilta.

LUKIJAKILPAILU:

Missä tilanteessa sä söisit RuisNachoja? Pelastaisko ne kiireisen työpäivän vai maistuisivatko guacamolen kanssa iltaherkkuna. Kommentoi ja muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Kilpailuaikaa 17.4. klo 22.00 asti. Palkintona Vaasanin tuotepakkaus! Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Tarkemmat säännöt kisaan löytyvät täältä. Onnea kisaan!

Ihanaa maanantaipäivää kaikille <3

Blogiuraa on takana kuukauden kuluttua tasan viisi vuotta, se on muutaman kuukauden enemmän kuin meidän esikoisella. Vaikka viiden vuoden aikana olen kehittynyt tasaiseen tahtiin mielestäni sekä kirjoittajana että kuvaajana, mun blogi ei koskaan ole ollut se joka loistaa tyylikkyydellään tai mielettömillä verbaalisilla lahjoilla. En ole se jonka kuvat sopisivat minkä tahansa lehden sivuille, tai se jonka sanankäänteet ovat niin huvittavia että vedet tursuavat silmäkulmista. En ole tunnettu viiltävän rehellisistä tuotearvioista, poliittisten epäkohtien paljastuksesta, uskomattomista matkakohteista tai uusimpien trendien asiantuntevasta esittelystä.

Uskon että se syy, miksi mun blogi silti kerää ympärilleen lukijoita, on tasainen viihdyttävyys. Arkielämän rehellinen kuvaus, se että käsittelen asioita pintaa syvemmältä, ja se että me ollaan aika tavallisia pulliaisia siitä huolimatta että blogia kirjoitankin. Mun blogista on turhaa etsiä skandaalinkäryä viihdytykseen, mutta uskon että viihdyttää voi myös positiivisella asenteella, ilolla ja rakkaudella.

Jotkut ihmiset elävät muiden ongelmista, juoruista ja toisille naureskelusta. Uskon että heille mun blogi on kuin hiekkaa silmiin ja aiheuttaa ärsytystä, täältä kun harvoin löytyy mitään äärimmäisen negatiivista. Olenpa joskus saanut kommentin ”ihanaa kun teilläkin menee välillä huonosti!”, kun olen kirjoittanut jostain ikävästä mitä meille on sattunut. Joku taas on järkyttynyt, kun olen ollut harmistunut jostain, eikä ole kokenut negatiivisempaa postausta blogiini sopivana. Mun blogi on kuitenkin mun peilikuva, ja rehellinen siinä mielessä että en mä niitä huonojakaan juttuja ala peittelemään jos jotain ikävää on meneillään. Yritän kuitenkin käsitellä kaikkea sekä omassa elämässä että blogissa samalla näkökulmalla: positiivisuuden kautta. Koska harmissa vellominen ei vaan ole mun tapaista, eikä auta mua mitenkään.

Mä aion jatkossakin olla samalla linjalla, tuoda esille niitä asioita mitkä sananlasku kehottaa kätkemään: onnea, iloa ja rakkautta. Uskon että hyvä synnyttää hyvää, ja jos voin piristää edes yhden ihmisen päivää, on blogin kirjoittaminen arvokasta ja tärkeää. Mulle itselleni arvokkainta on teiltä saatu palaute, ja teidän myötäeläminen. Mä muistan kymmenien lukijoiden nimimerkkejä, mietin teidän kuulumisia, ja ilahdun jos joku vanha tuttu kommentoi pitkästä aikaa. Olen saanut teiltä ihan mielettömiä vinkkejä, ja te ja teille kirjoittaminen saa mut ponnistelemaan arjessa enemmän. Lyhyesti sanottuna: teille kirjoittaminen tekee meidän koko perheen elämästä monin verroin ihanampaa.

Mä viihdyn täällä ruudun takana, tämä ruutu on mun toinen koti, mun ajatusten koti. Tänne mä vuodatan pohdintoja, rakkautta ja hassuja juttuja. Viihdyttekö te täällä? Jos viihdytte, nyt saa halutessaan äänestää mun blogia vuoden viihdyttävimmäksi blogiksi Inspiration Blog Awardseissa. Sain viikko sitten kuulla, että tuomaristo on valinnut mun blogin osaksi toinen toistaan upeampien ehdokkaiden joukkoa Vuoden viihdyttävin blogi -kategoriassa, ja olin todella otettu kunniasta. On mahtavaa olla noin hienossa joukossa. Kiitos siitä kuuluu myös teille kaikille, vaikka tuomarit sinne mut valitsivatkin. Ilman teitä, eivät tuomarit edes tietäisi mun blogin olemassaolosta.

Äänestäminen vaatii vain ”äänestä”-nappulan klikkauksen mun kuvan päällä, ja siinä kaikki. Äänestämään pääset TÄSTÄ ja äänestää voi vaikka kaikkia sarjan ehdokkaita, joten ei tarvitse potea valinnan vaikeuden tuskaakaan jos on monta suosikkia. Kaikissa sarjoissa on kyllä upeita ehdokkaita. Mä lähetän mun ääneni ainakin huipulle #pojatkinlukee -kampanjalle Vuoden blogiteko -kategoriassa, sillä se on mun mielestä ihan maailman paras juttu ja todella hieno ajatus. Kirjojen lukeminen on yksi viihdyttävimpia, kehittävimpiä ja mahtavimpia juttuja maailmassa, ja sen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille ja kiitos hurjasti jo etukäteen <3

Enää viikko niin kuopus täyttää kolme, ja synttärivalmistelut käyvät kuumina. Ollaan käyty ostoksilla ja koristelut alkavat olla selvillä. Asusta on vielä vähän epäselvyyttä, ja tarjoilutkin on vähän kysymysmerkki kakkua lukuunottamatta, mutta onneksi on vielä se viikko. Kuopuksella on mielessään erittäin mahtipontinen kakku, ja mua vähän jännittää että mitä siitä tulee kun minä lähden sitä toteuttamaan. Ainakin siitä tulee luultavasti hauskan näköinen jos ei muuta. Jos on jotain lifehackseja siihen miten toteuttaa iso kerroskakku mahdollisimman helposti niin olen erittäin kiinnostunut kuulemaan!

Jali ja Suklaatehdas -teemaan sopivasti me ollaan hankittu kaikkea vähän kaikissa väreissä, mahdollisimman kirkkaita värejä ja näyttäviä juttuja. Synttäreille on tulossa ainakin ilmapallojäätelöitä, viirejä, tupsuviirinauhaa, jättimäisiä koristetikkareita kartongista ja paljon muuta. Tätä teemaa on ollut niin hauska miettiä ja parasta on ollut ottaa synttärisankari itse mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon: hän on valinnut itse servietit, tupsuviirit ja ilmapallojen värit. Pinterestin ihmeellinen maailma on toiminut suurena innoittajana, sieltä löytyvät aina parhaat juhlavinkit ja kuvat ja ohjeet.

Wonka-suklaata me käydään hakemassa Behnfords’ilta (kiitos vinkistä sinulle ihana blogini lukija!!), ja pöytää koristamaan pitäisi hommata vielä vähän ruohomattoa. Sitä löytyy varmaankin jostain ihan perus rautakaupasta tai muualta. Musta tuntuu että joka vuosi synttäreiden järjestämisestä tulee kivempaa ja kivempaa, kun muksutkin tajuavat enemmän ja enemmän ja heille saa keksiä kaikkea hauskaa aktiviteettia. Synttäreille on tulossa ainakin ongintaa niinkuin mun omilla lapsuuden synttäreillä oli, sekä pari muuta leikkiä, kuten pään kiinnitystä mustikkapalloon, ja muksujakin on tulossa paikalle enemmän kuin koskaan aiemmin. Luulen että Zeldalle tulee huiput juhlat!

Mä olen niin innoissani etten malttaisi enää odottaa, mutta ehkä ihan hyvä kuitenkin että on vielä hetki aikaa valmistella ja tehdä kevätsiivousta. Parveke pitää ainakin laittaa talven jäljiltä kuntoon ennen juhlia ja siinä on hommaa.

Tänään on mun ja tyttöjen vapaapäivä, ja aiotaan ottaa siitä kaikki ilo irti! Täällä öllötellään yökkärit päällä, syötiin aamupalaa sohvalla makoillen ja suunnitelmissa ei ole mitään sen ihmeempää. Saa nähdä mitä keksitään.

Ihanaa perjantaita kaikille <3 HEI ja jakakaa ihmeessä jos on jotain vinkkejä helpoista (teemaan sopivista?) synttäritarjoiluista!

Olen mukana Indiedaysin ja Vaasan Kotiuunin kampanjassa, jossa pääsin testaamaan uusia Kotiuunin taikinoita. Meidän lapset kiljuivat riemusta, kun kerroin että he pääsevät leipomaan kanssani itse patonkia, minä en nimittäin ole mikään varsinainen jauhopeukalo yleensä, ja hiivataikinat olen jättänyt kokonaan jonkun toisen keittiöön tähän asti. Kotiuunin uudet pakastetaikinat ovat kuitenkin sen verran iisi vaihtoehto, että jopa minä voitin pelkoni hiivaleipomuksia kuten pullaa ja leipää kohtaan: niitä taikinoita käyttäessä kun voi skipata kokonaan sen ”mulla on sormet, pöytä, seinät ja vaatteet ihan taikinassa eikä tää lähde millään pois” -vaiheen. Näin ollen oli oikein nautinnollista ottaa lapset mukaan, kun ei tarvinnut miettiä sitä puolta yhtään.

Taikinalevyt sulivat puolessa tunnissa, ja sen jälkeen päästiinkin jo tositoimiin, ilman kaulinta tai muitakaan apuvälineitä. Lapset auttoivat mua venyttämään taikinalevyjä vähän pidemmiksi ja leveämmiksi, ripoteltiin murskatut pähkinät ja kuivatut, sokeroimattomalla ananasmehulla makeutetut kuivatut karpalot levyjen päälle, ja sen jälkeen kiepautettiin ne patongeiksi. Esikoinen pyöräytti toisen patongin ihan kokonaan itse, ja uunia lukuunottamatta hän osasi siis tehdä tämän reseptin alusta loppuun asti aivan omin päin. Onko tarpeeksi helppoa? Musta ainakin, sillä kaiken lisäksi me leivottiin ihan tavallisena arki-iltana töiden ja päiväkodin jälkeen, eikä se tuntunut ollenkaan ylivoimaiselta.

Mun mielestä on tärkeää ottaa lapset mukaan keittiöön, mutta aina ei vaan jaksa tai ehdi. Välillä leivon heidän kanssaan pitkän kaavan mukaan ja he saavat osallistua kaikkeen jauhopussien etsimisestä viimeistelyyn ja koristeluun, mutta silloin kun ei ehdi tai jaksa, on tällaiset valmistaikinat aika hyvä vaihtoehto. Ne nimittäin tekevät siitä lasten mukaan ottamisesta hyvin helppoa, kaikissa tilanteissa ja aikatauluissa. Sotku on minimaalinen, ja hauska maksimaalinen, kun saa keskittyä ainoastaan niihin kivoimpiin osuuksiin: täyttämiseen, muotoiluun ja koristeluun.

Cashew-karpalopatongit 2kpl

1 pkt Vaasan Kotiuunin vaaleaa leipätaikinaa

50g kuivattuja karpaloita

70g naturel cashew pähkinöitä

tilkka vettä

Venytä taikinalevyt n. 30cm mittaisiksi ja vähän leveämmiksi. Murskaa pähkinät muruksi. Ripottele taikinalevyille pähkinämurua ja karpaloita oman maun mukaan. Meillä lapset ripottelivat oikein runsaasti, niin että herkkuja kuumia pähkinöitä ja karpaloita tippui leivän sisältä lautaselle paljon. Voit myös painella niitä vähän enemmän taikinan sekaan, mikäli haluat että ne varmasti pysyvät siellä. Kieritä levyt kulmasta kohti toista kulmaa patongiksi, ja halutettasi kiepauta vielä pari kertaa vähän tiukemmaksi pötköksi. Anna kohota 20min liinan alla lämpimässä paikassa. Kostuta muutamalla pisaralla vettä, koristele pähkinämurulla ja paista 200:ssa asteessa uunin keskitasolla n. 15min ja nauti voin tai omien herkkuleivänpäällisten kanssa.

LUKIJAKILPAILU:

Koska mä olen testannut vain leipätaikinaa, ja haluan testata myös pullataikinaa, te saatte ehdottaa mitä mä leipoisin pullataikinasta! Reseptivaihtoehdot löytyvät helppoina video-ohjeina Vaasan Kotiuunin youtubekanavalta, ja te saatte ehdottaa suosikkianne niistä. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan belgialaiset vohveliraudat, jotka ovat samanlaiset kuin Vaasanin pullavohveli-videossa näkyvät vohveliraudat. Osallistu arvontaan kommentoimalla suosikkireseptisi, ja jättämällä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Osallistumisaikaa 12.4. klo 22.00 asti. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti hänen ilmoittamaansa sähköpostiosoitteeseen. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä.

Mä odotan innolla mitä me päästään seuraavaksi leipomaan tyttöjen kanssa, sillä otan heidät ehdottomasti mukaan myös ensi kerralla, meillä oli ihan superhauskaa! Ihanaa päivää kaikille <3

Joko te olette innoissanne vihdoin koittaneesta parsakaudesta? Mä ainakin olen! Hamstrasin kyllä ylihintaisia kahdeksan euron parsapuntteja jo pari kuukautta sitten, kun oli niin kova himo, mutta nyt on ihanaa kun kaupat pursuavat hyvälaatuista tuoretta parsaa. Me ollaan Oton kanssa luovuttu pekonista lähestulkoon kokonaan jos ei hotelliaamiaisia silloin tällöin lasketa, joten on siis pitänyt keksiä vaihtoehto meidän entiselle lempparille parsa-pekonipiirakalle. Otto ei ole oikein kalan ystävä, ja itse taas rakastan kaikkia mahdollisia kalalajeja kaikissa eri muodoissa. Kylmäsavulohi on kuitenkin onneksi meidän molempien herkkua, Otolle osana ruokaa ja mulle ihan miten vaan.

Korvasin pekonin kylmäsavulohella, ja lisäsin reseptiin vähän lisämakua siemensekoituksesta ja pienestä määrästä maustettua ruokakermaa. Maku oli ihan täydellinen, ja maistui ihan meidän koko perheelle. Rukiinen piirakkapohja me laiskoina työpäivän jälkeen ostettiin kaupan pakastealtaasta, mutta sehän on helppo pyöräyttää itsekin jos ei halua valmista käyttää. Mä tykkään aina käyttää rukiista piirakkapohjaa koska siinä on enemmän makua kuin vaaleassa.

Rukiinen parsa-kylmäsavulohipiirakka

1kpl rukiinen piirakkapohja

400g tuoretta vihreää parsaa

3 kevätsipulia varsineen

3 valkosipulin kynttä

150g kylmäsavulohta

200g Creme Fraichea

1dl Mustapekka-kermaa tai pippuriruokakermaa

3 kananmunaa

100g Parmiggiano Reggiano -raastetta tai lastuja

Tuoreita yrttejä tai yrttisekoitusta oman maun mukaan

Mustapippuria ja suolaa

Laita uuni lämpenemään 175:n asteeseen. Pilko sipulit pieneksi, pese parsat ja leikkaa varresta n. 3cm pois (puumaiset kovat osat). Voit myös kuoria ihan kevyesti nupun alapuolelta jos koet tarvetta, itse en yleensä jaksa ellei näytä jotenkin hassulta. Pilko kylmäsavulohi suikaleiksi. Muotoile piirakkapohja vuokaan ja esipaista uunissa toisiksi alimmalla tasolla n. 10min. Kuullota sipuleita ja valkosipuleita voi-rypsiöjyseoksessa pannulla 1-2 minuuttia. Yhdistä maitotuotteet (myös juusto), kananmunat ja mausteet keskenään kulhossa. Kerrosta esipaistettuun pohjaan lohi, sipulit, parsat ja kaada lopuksi kerma-muna-mausteseos päälle. Paista uunin toisiksi alimmalla tasolla n. 30min ja anna sen jälkeen tasaantua vielä pöydällä hetkinen ennen syömistä.

Niin ja muuten ne pakastepiirakkapohjat, aina lukee että pitäis sulattaa vaan jääkaapissa tai huoneenlämmössä. Mä sulatan aina puoliteholla mikrossa jonkun 1,5 minuuttia, jonka jälkeen nostan pois. Sulaa n. viidessä minuutissa sen jälkeen ihan kunnolla. Kokonaan sulaksi ei kannata pitää mikrossa, koska se sulaa niin epätasaiseksi että voi mennä keskeltä ihan liian lämpimäksi ja pilalle ja reunoilta jäädä kivikovaksi. Mutta jos hetkisen pitää niin se ei haittaa mitään ainakaan mulla, tosi hyvä pohja tulee aina vaikka pikasulatankin.

Ihanaa lauantaita ja viikonloppua kaikille, nauttikaa auringosta ja keväästä <3