Olen ehkä vähän hullu, mutta aion nyt jakaa teille muutamia noloja hetkiä mun elämän varrelta. Niitä on mahtunut mukaan aika tosi monta, enkä kaikkea edes muista, mutta osa on jäänyt niin hyvin mieleen että kerron teillekin.

1. Kun mulla oli ala-asteella kaksi minuuttia aikaa ehtiä bussiin ja juoksin koulun käytävällä vaikka ei saanut, törmäsin opettajaani ja kaaduin lattialle. Sain opettajalta nuhtelut, myöhästyin bussista ja itkin kotona varmaan kolme tuntia että en mene enää ikinä kouluun. Se tuntui niin maailmanlopulta silloin oikeasti, itkusta ei ollut tulla loppua. Mulla oli ikää ehkä 10 vuotta silloin, enkä koskaan ollut hävennyt mitään niin paljon. Näin jälkeenpäin tekisi vaan mieli silittää 10-vuotiaan Iinan päätä ja sanoa että voi kuule, eihän se nyt niin noloa ollut ja tulet kokemaan elämässäsi paljon nolompiakin tilanteita. En sitten tiedä lohduttaisiko se, hah!

2. Kaikki raskaanaolevat tietävät että silloin pissattaa, ihan kokoajan. Kun odotin esikoistamme ja olin jo aika pitkällä, mulle kävi yksi juttu jota häpesin ja samaan aikaan huvituin siitä ihan hulluna, mikä ei kyllä yhtään auttanut. Olin tulossa muistaakseni Kampista kotiin, ja jo metrossa mulla oli pissahätä. Jotenkin pääsin kuitenkin pitkän matkan meidän kodin rappuun asti, kun hississä sitten alkoi tuntua siltä että nyt ei tästä tule enää yhtään mitään. Sain juuri ja juuri kotioven auki, kun se tapahtui. Vauva potkaisi mua lujaa virtsarakkoon, ja mä pissasin housuun. Siinä meidän ovella, ovi oli vielä auki. Kukaan ei nähnyt tätä, mutta ai luoja musta tuntui että mä kuolen häpeästä. Samaan aikaan mua kuitenkin nauratti että eihän hitto vie aikuiselle ihmiselle voi käydä noin! Tästä on viisi vuotta aikaa eikä tätä varmaan saisi vieläkään kertoa ääneen koska se on niin noloa, mutta pointtini on että ihan sama, ei se ole noloa koska en voinut mitenkään estää sitä tilannetta, enkä mä nyt tahallaan sitä tehnyt.

3. Tämä sattui yläasteella, muistaakseni seiskaluokalla. Me keskusteltiin nimistä, ja mä sanoin että en tykkää yhdestä nimestä. Kaikki muutkin olivat sanoneet nimiä joista tykkäävät, ja nimiä joista eivät tykkää, mutta tämä yksi nimi jonka mä sanoin sattuikin olemaan yhden tytön koiran nimi. Ja siitähän riemu repesi. Mä olisin voinut vajota maan alle, kaikkien muiden mielestä mä olin ihan törkeä koska en tykännyt koiran nimestä, jonka en edes ollut tiennyt olevan kyseisen koiran nimi. Se sama olisi voinut käydä kenelle tahansa, mutta se kävi sitten vain mulle. Silloin posket punertuivat ja teki vaan mieli oikeasti juosta piiloon ja pysyä siellä. Miten pienistä jutuista tuleekin niin hirveän isoja tuossa iässä?

4. Opiskeluaikana mä matkustin joka päivä raitiovaunulla. Yhtenä päivänä sinne tuli tarkastajat, ja näytin ihan muina naisina korttiani koska olin ihan varma että siellä on aikaa. En tiedä mikä aivopieru se oli, mutta aika oli umpeutunut jo kaksi päivää aiemmin, enkä ollut vaan tajunnut. Sain sakot pummilla matkustamisesta, ja paljon pahoja katseita. Voitte uskoa että sen jälkeen olen ollut ekstrahuolellinen siitä että kortilla on aina aikaa tai arvoa. Opiskelijan kukkarossa silloin se 80€ sakko todella tuntui ja kyllä hävetti. Tuntui että kaikki katsoivat mua kuin B-luokan kansalaista koska sain tarkastajalta sakkolapun kouraani.

Nykyään noloja tilanteita on ehkä vähemmän kuin nuorempana, tai sitten mua ei vaan hävetä enää niin paljoa. En jää enää murehtimaan jos jotain vähän hassua tapahtuu. Mutta nyt tämän sanottuani ääneen lähiaikoina on varmasti luvassa jotain ihan supernoloa. Pitääkin kertoa siitä sitten täällä!

Ai miksi mä kerron teille mun elämän noloimpia hetkiä? Siksi, että kävin tuossa pari viikkoa takaperin yhdellä elämäni mielenkiintoisimmista illallisista ravintola Grönissä (illallisen tarjosi Kirjakauppaliitto). Mukana oli tuttuja bloggaajia, sekä tämän vuoden Kirjan ja Ruusun päivän kirjailija Ronja Salmi, 23, kuvittaja Jami Nurminen ja Kirjakauppaliiton puheenjohtaja Katriina Jaakkola. Kirjan ja Ruusun päivän (23. huhtikuuta) konsepti on varmasti monelle tuttu, silloin puolisot ostavat toisilleen toinen kirjan ja toinen ruusun.

Jokaisena Kirjan ja Ruusun päivänä valitaan yksi kirjailija, jonka kirjoittaman kirjan saa vain sinä päivänä, kaupan päälle vain ostaessaan kirjakaupasta minkä tahansa toisen vähintään 10€ maksavan kirjan. Nerokas taka-ajatus tässä on siis houkutella ihmisiä käymään kirjakaupassa, eikä vain selaamaan Buzzfeediä ja iltapäivälehtiä. Kirjaa ei tosiaan saa koskaan muulloin mistään, kuin tuona kyseisenä päivänä, sitä ei jaeta siis bloggaajille tai toimittajillekaan arvosteltavaksi etukäteen.

Tämän vuoden kirjailija, Ronja Salmi on 23-vuotiaana saavuttanut enemmän kuin moni kaksikymmentä vuotta vanhempana. Onks noloo? on paitsi Ylellä pyörinyt TV-sarja, myös Ronja Salmen kolmas teos, joka käsittelee ystävyyttä, heppoja, kiusaamista, ihastumista ja tietysti sitä paljon puhuttavaa noloutta. Ensimmäistä kertaa ikinä Kirjan ja Ruusun päivän kirjaksi on valittu lasten kirja aikuisten kirjan sijaan, mikä on musta aivan huikeaa ja vallankumouksellista. Kirja soveltuu parhaiten alakouluikäisille, mutta varmasti myös vanhemman kannattaa se selata läpi.

Itse suurena lukutoukkana aion ehdottomasti käydä kirjaostoksilla silloin, koska ostan kirjoja muutenkin paljon ja pakkohan mun on päästä lukemaan tämäkin teos. Mä olen pienestä asti lukenut paljon, ja jatkanut samaa lukuperinnettä myös lasten kanssa. Rakastan kivijalkakirjakauppojen tunnelmaa, ja uuden kirjan tuoksua. Tämä kirja on varmasti myös hyvä säilyttää kaapissa, sillä ennenkuin mä huomaankaan on mun omista lapsista tullut niitä varhaisteinejä joista vanhemmat on noloja, pojat on noloja, itse on ainakin tosi nolo ja kaikki muukin on ihan noloa. Kahden vuoden päästä mun esikoiseni astelee jo koulun penkille, herregud!

Molemmat sekä Ronja että Jami ovat aivan huikean inspiroivia tyyppejä, ja nauraa rätkätettiin illallisella vähän väliä. Saatiin myös aikaiseksi erittäin mielenkiintoinen keskustelu noloudesta ja kaikesta muusta. En voi muuta sanoa kuin että tunnen itseni onnekkaaksi kun pääsen tapaamaan näin huikeita ihmisiä.

Mitä noloa teille on sattunut? Oletteko tykänneet aiemmista Kirjan ja Ruusun päivän kirjoista? Aiotteko juhlistaa päivää kirjaostoksilla?

Olen saanut ihmetellä uutta violettia tukkaa jo tovin. Se tuntuu niin omalta, että entiseen puolipitkään blondiin ei taida olla paluuta ainakaan ihan äkkiä. Siksi koin tarpeelliseksi hieman uudistaa blogin ulkoasua vastaamaan tämänhetkistä lookiani paremmin. Mä kaipasin väriä, ja kerrankin sain tehtyä ihan itse sellaisen bannerin kuin halusin. Me napattiin nämä kuvat eilen juuri ennen tyttöjen tanssituntia kun sopivan iloinen ja värikäs tausta löytyi ihan vahingossa. Mulle uusi banneri on ihana piristävä uusi alku ja raikkauden tuulahdus.

Toivottavasti tykkäätte muutoksesta! Banneri on myös pikkuisen aiempaa pienempi korkeudeltaan jotta teidän ei tarvitse scrollailla niin paljoa ennenkuin pääsette lukemaan uusia juttuja. Väriä ja kuviota siitä toki löytyy, mutta en mä tiedä, mä kaipasin jotain ihan muuta kuin harmaata ja sieviä kukkia mitä vanhassa oli. Tämä tuntuu sopivalta just nyt, just niin multa.

Päivitin myös blogin kuvausta, sillä ”bloggaavan miehen vaimo” ei ollut kauhean ajankohtainen enää. Kuvaus tulee luultavasti muuttumaan, kunhan löydän jostain aikaa miettiä kunnolla kuvausta niin että kuulostaa fiksulta. Mä en ole koskaan ollut sitä lyhyestä virsi kaunis -tyyppiä, vaan enemmänkin sellainen rönsyilevä kirjoittaja. Siksi on hankala tiivistää kaikkea mitä haluan yhteen pieneen boksiin. Blogi on ottanut askeleen kohti kevättä, ja niin mäkin.

Kuvissa näkyvä Zaran pilottitakki on mun kevään lemppari, se on just eikä melkein. Halusin vihreän pilotin, mutta monet olivat liian räikeiltä väriltään mun uutta hiusväriä ajatellen. Tämä näyttää valosta riippuen rusehtavalta ja khakin vihertävältä ja sävy on sopivan kylmä eikä riitele hiusten kanssa, niinkuin monet muut vihreät sävyt. Tykkään erityisesti musta-kultaisista yksityiskohdista ja siitä että takki on sopivan kokoinen. Vähän reilu muttei liian.

Valkoiset farkut mulla on ollut jalassa viimeksi 15-vuotiaana, vaikka ne muodissa ovat olleetkin uudempaan otteeseen jo pitkään. Nämä polvesta auki olevat löysin takin kanssa Zarasta, ja mä tykkään näistä tosi paljon. Tosin yleensä tummia alaosia käyttävänä mulla on pientä totuttelua siihen että jalat näyttävät ainakin kilometrin lyhyemmiltä kuin yleensä, hah! Kengät löytyi myös sieltä samaisesta Zarasta, tällaiset aika klassiset matalat nilkkurit. Oli kerrankin hyvä reissu Zaraan, ja siis nämä mun uudet lempparilöydöt tein kymmenessä minuutissa. Kuten joku muukin tarkkasilmäinen kommentoi, olen hylännyt mun punaisen Rebecca Minkoffin laukun. Se on niin ihana laukku mä ikävöin sen käyttöä! Mutta hitsi, paloautonpunainen on kyllä sävy joka ei sitten tämän tukan kanssa mätsää yhtään.

Takki ZARA / Paita H&M / Housut ZARA /Korvakorut H&M / Kengät ZARA / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kello Marc by Marc Jacobs* / *saatu blogin kautta.

Sen sijaan käytössä on vanha kunnon Marc by Marc Jacobs jonka sain viime äitienpäivänä Otolta. Saapa nähdä sopiiko tämän vuoden tuleva äitienpäivälaukku sitten paremmin uuteen tukkaan. Marc by Marc Jacobsin Double Percy on kyllä ihanan tilava verrattuna Mini Loveen, se on kivaa. Ja kyllä, myönnän että on ihan loskaiset kengät! En ehtinyt putsata niitä ennen näiden kuvien ottoa koska sopiva tilanne tuli ihan yllätyksenä, joten niillä mentiin. Vaan mitäpä sen on väliä, siellä loskapisaroiden alla on ihanat kengät <3

Vaikka tämä viikko on ollut harmaa niin mun fiilis on ihan super värikäs ja keväinen ja pirteä ja ihana! Ja arvatkaa mitä, vaikka meidän esikoinen tuli tänään kipeäksi ja vieläpä sairastui päiväkodissa ollessaan mahatautiin, mä en aio lannistua. Nyt toivotaan vaan että ei tartu koko muulle perheelle, vaikka varmaan tarttuu. Mutta mä en jaksa edes sitä pelätä, kaiken muun hyvän lisäksi vanhemmuus on auttanut mun emetofobiaan. Olen tajunnut sen että vaikka kuinka pelkään niin en voi välttyä, joten parempi vaan hyväksyä se. Jotenkin olen onnistunut järkeistämään tämän itselleni ja siedättämään itseni pois siitä pelosta, ainakin osittain. Ja eihän nyt kukaan voi pelätä omaa raukkaa murupientä joka on kipeänä, mä ainakin haluan vaan että hänellä on parempi olla ja ottaisin mieluummin sen taudin itselleni.

Uusi ulkoasu ja asu ja takki ja tukka ja kaikki hot or not? 😀

Mahtavaa torstaita kaikille!

Aamu alkoi ihanalla ruusulla jonka sain ruokakaupasta, ja jonka kotoisasti laitoin vedellä täytettyyn jaffapulloon työpaikalla jotta se ei kuihtuisi heti. Päivä kului töissä lepppoisasti, ja töiden jälkeen Otto tuli hakemaan mua. Sitten haettiin yhdessä lapset, ja suunnattiin Jumboon, sillä Otto halusi viedä meidät kaikki syömään jotain herkkua naistenpäivän kunniaksi. Me käytiin testaamassa Jumbon Ahorita, meksikolaistyylinen semipikaruoka-ravintola, jossa kuitenkin käytetään vain tuoreita ja aitoja aineksia, jopa maissilastut olivat itsetehtyjä.

Ruoka oli herkkua ja maistui myös lapsille hyvin. Täytevaihtoehtoja oli monia, ja me testattiin sekä kanaa, possua, kasvista että juustotäytettä tacoissa. Juomalle otettiin kaveriksi limonadaa, eli vesimeloni- ja lime-kurkkumehua. Nam! Sopivan rento paikka, työ- ja tarhapäivän jälkeen ei yhtään olisi houkutellutkaan mikään pönötys, varsinkaan lasten kanssa.

Otto vei meidät myös pienille ostoksille, toisinsanoen tytöt saivat valita itselleen ihan mitkä satukirjat halusivat, ja minä, noh ostin itselleni uuden kulmakynän ja kaksi söpöä purkkia keittiöön. Sen jälkeen oli vuorossa lasten koko päivän odottama ohjelmanumero: mentiin yhdessä kukkakauppaan. Ja me kaikki naiset saatiin valita omat kukat. Zelda valitsi pinkin ruusun, Tiara valitsi viininpunaisen ruusun, ja mä valitsin vaaleanpunaisen leinikin – mun lempparikukan joita oli myös mun hääkimpussa, tosin valkoisina silloin. Lapsille oman kukan valinta oli iso juttu, he olivat niin innoissaan ja kukkakauppiastakin vähän pisti hymyilyttämään pienet asiakkaat.  Me oltiin täyteen tupatun kukkakaupan ainoat naisasiakkaat tänään, meidän lisäksi siellä pyöri lähemmäs kymmenen miestä ostamassa toinen toistaan upeampia kimppuja naisille. Ihania!

Parasta oli kuitenkin tytöt kysyivät Otolta, minkä kukan hän valitsee itselleen naistenpäivän kunniaksi, ja Otto vastasi että me tytöt ollaan hänen kukkiaan eikä hän tarvitse muita. AWW! En kestä. Tytötkin sanoivat että isi on kyllä ihana. Ja onhan se, hitsi vieköön, vaikka olisi se kukankin voinut valita meidän kukille kaveriksi. Tästä kukkakauppareissusta tulee meidän jokavuotinen Naistenpäivän perinne, näin me ollaan päätetty. Ja joka vuosi mä aion ikuistaa meidän valitsemat kukat jollain tavalla. Ehkä aikuisena tytöistäkin on sitten hauska nähdä, mitä kukkia he ovat valinneet. Yksinkertainen ja pieni juttu, mutta tuntui lapsista niin isolta.

Tämä naistenpäivä oli ihana. Loppuilta vietettiin lukien lasten uusia kirjoja, Disneyn Insidan ut eli Inside Out sekä Katt Kan -kirja. Eilinen postaus kommenttibokseineen toimikoon muistutuksena siitä, miksi Naisten-  ja Miestenpäivät ovat tarpeellisia, ja miksi niitä oikeasti vietetään vuosittain. Tämä postaus toimikoon pienenä ilon pilkahduksena arjen keskelle. Tämä päivä oli täydellinen <3

Ihanaa Naistenpäivän iltaa vielä kaikille<3

Kukkuluuruu! Helmikuu jäi jo tasan viikko sitten taakse, mutta nyt on aika ottaa pieni kurkistus vielä kuukauden tapahtumiin vähän arkisemmasta näkökulmasta: mun puhelimen linssin läpi. Nämä ovat siis kuvia, joita ei ole nähty instassa tai snapchatissa tai missään muuallakaan, arkisia räpsyjä joita tulee otettua enemmän tai vähemmän joka päivä. Sitä arkea aidoimmillaan, hupsuja tilanteita, arkiruokia ja kaikkea mitä meidän päiviin nyt sisältyy. Tämä postausidea oli niin tykätty viimeksi, että päätin siis tehdä tästä sarjan. Jatkossa saatte siis nähdä aina kuukausittain näitä puhelinkuvia.

1.  Makoilin sohvalla töiden jälkeen Zeldan kanssa. Maailman söpöimmät leggingssit pääsivät mukaan kuvaan<3
2.  Zelda matkalla pulkkamäkeen.
3. Ja pulkkamäen jälkeen kaupassa, pirteänä kuten kuvasta näkyy <3
4.  Hugon Ryhmä Hau -synttäreillä oli niin nastaa! Ja paljon herkkuja!

1. Äidin ikivanhat lasit päässä. Nämä on säästetty huumoriarvon vuoksi.
2. Armasta ulkoiluttamassa helmikuun alussa, kun mummu oli täällä käymässä.
3. Vika lounas Döner Harjussa ennenkuin toimisto muutti Kalliosta keskustaan.
4. Isin kanssa vähän vispipuuroa ja isin masulle sopivaa maitoa, tää on noiden kolmen herkku.

1. Oton kokkaama illallinen, uunimunakasta ja salaattia. Nam!
2. Vapaapäivän aamuna ehtii vähän pomppia sängyssä ja hengailla yökkärissä puolille päivin.
3. Neiti päätti irroittaa seinätarrat ja liimata ne paitaan. ”Kato äiti miten hienon mä tein!”
4. Onko mitään söpömpää kuin uninen taapero? No okei on montakin juttua mutta aww kattokaa nyt!

1. Matkalla päiväkotiin aamulla.
2. Uuden toimiston kulkukortti. Ihanan pirteä ja keltainen!
3. Sushia lounaaksi Iso-Roban Yamatossa, tosi hyvää.
4. Ja vaihteeksi uninen isi rankan työviikon jälkeen. Otto on niin söpö kun se joskus nukahtaa sohvalle.

1. Uuden toimiston tiloja, parissa kerroksessa on mukavat sohvat ja koko paikka muutenkin ihanan rennosti sisustettu.
2. Päivälliseksi lihamureketta, salaattia ja bataattiperunamuusia.
3. Oton isovanhempien luona Kangasalla saatiin maailman herkuinta banaani-marenkijuttua jälkkäriksi. Otin aika monta kertaa lisää, hups!
4. Tytöt Lempäälän Ideaparkin karusellissa, piti päästä monta kierrosta ympäri.

1. Demi oli meillä töissä mallina Viiman ja äitinsä kanssa, olivat ihan huikeita malleja kaikki kolme!
2. Salon Pepe Åhmanilla oli mahtava päivä, vaikka vähän jännitti värjäysvaiheessa kun väriaine oli noin kirkasta.
3. Isin kainalo paras kainalo<3
4. Uusi tukka, uusi minä. Niin niin niin paljon pirteämpi fiilis edelleen!

1. Fafa’sin pita oli superhyper hyvää!
2. Verkkokaupassa ostamassa leuanvetotankoa, Otto salakuvasi meitä tyttöjä.
3. ”Äiti saisinko pliis sitä juuris-leipää iltapalaksi?” (niitä uusia punajuuri-porkkana-leipiä, on muuten superhyviä).
4. Tän mä kyllä lähetin Otolle, olin niin tyytyväinen kun sain kerrankin treenattua heti aamusta.

1. Selfie tämän söpöliinin kanssa, en kestä mikä hoopo<3
2. Meidän pieni lukutoukka, aina kirja kourassa.
3. Tuhottiin perheen kesken yksi ananas viidessä minuutissa yhtenä sunnuntaina. Päätettiin tehdä sunnuntai-ananaksesta perinne, ja eilenkin vedettiin ananasta naamariin niin että napa ruskasi. On se vaan herkkua!
4. Arvaisitteko mitä tässä kuvassa tapahtuu? Ette varmasti arvaisi oikein. Kyllä, kuopuksemme on piilossa. Eteisen matolla, silmät kiinni, on hyvä paikka olla piilossa. ”Jos mä en nää muita niin ei nekään nää mua”, ja silleen. 😀

1. Aamupala auringonpaisteessa.
2. Kauppareissulla, pienet pipopäät kärryssä.
3. No olihan se nyt pakko ottaa yhteiskuva, kun meidän tukat mätsää! Tää on vieläkin niin hassua, meidän hiukset ei ole koskaan aiemmin sopineet yhteen.
4. Törkeän hyvä salaatti Factoryssa Aleksilla, ja toi kastike(!!!!), sinappi-hunaja-oliiviöljy -sekoitusta. Yksinkertainen on parasta.

1.  1. Muut näyttää peukkua jos on hyvät meiningit, mutta meidän Zelda näyttää etusormia. Mutta tässä kuvassa on tosi hyvä meininki, eikö olekin!
2. Tytöt odottelemassa tanssitunnin alkua.
3. Ruispastaa parsalla ja pinaatilla ja tietenkin parmiggiano reggiano -juustolla.
4. Kun molemmat halusivat olla yhtäaikaa elefantteja, sai esikoinen kuningasidean. ”Ollaan molemmat tiikerielefantteja, ota sä toi elefantin pää ja tiikerin puku, niin mä otan tiikerin pään ja elefantin puvun!” ”JOOOO!!!”. Ja niin oli kaikilla hyvä mieli <3

1. Kuopus opasti meillä kyläillyttä pientä vierasta bObles-keinumisessa.
2. Toinen selfie, nyt mätsää takitkin. Mitä meille on tapahtumassa!!
3. Kaverin piirustustaulu on niin paljon coolimpi kuin oma, että pitihän se kirjoittaa ihan täyteen. ”Tipa, kirjoita sipuli!” ”Joo mä kirjotin. Ja sit mä kirjotin et parsa, ja kukkakaali”.
4. Kotiruuaksi bataattiranuja, salaattia ja BBQ-pihviä. Namnamnam!

Sellainen ihana helmikuu ja pari maaliskuun ensimmäistä päivää! Mä tulen luultavasti tekemään tämän aina suunnilleen samaan aikaan, eli aina muutaman päivän seuraavan kuukauden puolella jo. Näitä on hauska katsoa jälkeenpäin, muistaa niin ihanasti kaikkia pieniä tärkeitä hetkiä, ajatuksia ja hassuja tilanteita.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin & F-Securen kampanjassa, jonka myötä sain mielenrauhan siitä että tämän perheen tietoturva-asiat ovat hyvässä turvassa. Mieheni ollessa kunnon teknologiahamsteri, meiltä löytyy laitetta vähän joka lähtöön. Kaksi tablettia, iPad, tietokoneet ja puhelimet, joita mulla on käytössä kaksi töiden takia. Laitteita on sen verran paljon, että jos jokaisen virus- ja tietoturvasta lähtee erikseen huolehtimaan, on se aika raskasta. Se että F-Securen uuden SAFE-tietoturvan saa asennettua kerralla viidelle laitteelle, on siis ainakin meidän perheelle varsinainen helpotus. Asennukseen ei tarvitse myöskään mitään fyysisiä levyjä, vain yhden koodin.

Me aikuiset toki tiedetään aina mitä tehdään ja ei ainakaan tähän asti olla koskaan päädytty sivuille joilla olisi joutunut epäilemään turvallisuutta, mutta lapset eivät tietenkään aina voi tietää mitä tekevät kun selaavat tablettia. Heillä on kyllä selkeät säännöt ja heitä on opastettu iPadin käytössä, mutta ei tarvittaisi kuin pari virheellistä näpäytystä ja youtubestakin saattaisi päätyä vaikka minne. F-Secure SAFE analysoi sivujen turvallisuutta taustalla huomaamatta jatkuvasti, ja se estää pääsyn vaarallisille ja lapsilta kielletyille sivuille automaattisesti. Kun SAFE on käytössä, ei siis ole riskiä että lapset näkisivät jotain lasten silmille sopimatonta vaikka esimerkiksi youtubesta jotain videolinkkiä vahingossa klikkaisivat.

Meidän lapset ovat tosi taitavia käyttämään padia, ja vaihtavat helposti sovelluksesta toiseen sen mukaan mitä haluavat tehdä. iPad on lapsista tietysti ihan super hauska juttu, ja aina he eivät haluaisi luopua siitä silloin kun vanhemman mielestä ruutuaikaa on ollut jo ihan tarpeeksi. F-Secure SAFE mahdollistaa myös aikarajan asentamisen lapselle. Aikarajasta on hyvä tehdä yhdessä pelisäännöt niin että lapset tietävät sen muutenkin, mutta viimeistään automaattinen aikaraja varmistaa sen että lapsi ei unohdu ruudun ääreen turhan pitkäksi aikaa. Sitten kun meidänkin tytöt ovat vähän isompia, ja alkavat asentamaan sovellukset itse, on kiva että Android-versiossa on mahdollista ottaa käyttöön myös turvalliset sovellukset -toiminto. Se tarkastaa kaikki asennetut sovellukset haitallisten koodien tai epäilyttävän mainonnan  varalta, ja varmistaa ettei laitteisiin päädy vaarallisia sovelluksia.

Mä olen välillä vähän huithapeli, kuten tälläkin viikolla kun unohdin mun rakkaat aurinkolasit tyttöjen tanssikouluun. Niissä ei tietenkään ollut mitään henkilökohtaisia tietoja, ja sain ne jopa vielä takaisinkin, koska tanssikoulussa onneksi liikkuu vain mukavia ja rehellisiä ihmisiä. En voinut kuitenkaan olla miettimättä, että mitä jos se olisikin ollut vaikka mun puhelin tai tabletti, ja paikka vaikkapa metron penkki. F-Secure SAFEn avulla voi suojella omia laitteitaan myös etänä. Vaikka puhelin hukkuisi, unohtuisi tai se varastettaisiin, sen voi paikantaa ja lukita etänä, ja omat tiedot voi poistaa pysyvästi tarvittaessa.

Tietoturva on sellainen juttu joka helposti unohtuu arjessa, mutta oikeasti se on todella hyvä pitää kunnossa. Kun tietoturva on kunnossa, ei ole pelkoa että omat luottokorttitiedot päätyisivät huijareiden käsiin verkkokauppaostoksilla tai että lapset saavat traumoja pelatessaan tabletilla. F-Secure SAFE on hyvä apu kun lasta opetetaan käyttämään erilaisia laitteita, mutta se on tärkeä myös aikuisille.

F-Secure SAFEa voi nyt kokeilla ilmaiseksi neljän kuukauden ajan, ja se ei velvoita mihinkään pidempään sitoutumiseen. Kokeilu tapahtuu yhdellä koodilla, jolla palvelun saa käyttöön neljäksi kuukaudeksi. Koodin saat käyttöösi F-Secure SAFE -sivulta.

Lukijakilpailu: Haluaisitko palvelun käyttöösi ilmaiseksi vuodeksi? Kerro kommenttiboksissa miksi juuri sinä tarvitsisit F-Securen vuodeksi ja olet mukana kilpailussa, jossa voit voittaa palvelun käyttöösi vuodeksi! Muista lisätä sähköpostisi sille varattuun kenttään. Kilpailuaikaa on 10.3. klo 22.00 asti. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Onnea kisaan kaikille ja ihanaa sunnuntaita!