Tästä postauksesta löytyy lahjavinkkejä 3-4-vuotiaille. Kaikki vinkit ovat joko a) meidän jo etukäteen testaamia tai b) löytyvät nyt meiltä kuopuksen toivelistalta.

1. Mario Kart 8 Deluxe -peli Nintendo Switchille. Tämä oli ensimmäinen peli, jota meidän kuopus oppi pelaamaan jo ennen kuin hän täytti kolme, koska peli on sellainen, että sen asetukset voi pelaajakohtaisesti muokata halutessaan niin helpoiksi, että jo taaperolta onnistuu ohjaimen kallistelu. Vinkataan tällä viikolla ilmestyvässä peli-aiheisessa postauksessa vielä lisää peleistä, mutta tässä on sellainen aloittelijan hitti, jossa ei myöskään ole mitään haitallista pienille lapsille, vaan sopii hyvin ihan kaiken ikäisille. Tämän parissa koko perheellä on hauskaa ainakin meillä!

2. Sleich Bayala- sarjan hevoset. Meidän lapsilla on ollut juuri tuossa 3-4-vuotiaana kova yksisarvisvaihe meneillään ja näin myös kuopuksella. Sleichin heppoja löytää hyvin kirppiksiltäkin ja ne ovat kestäviä ja kauniita. Bayala-hepat ovat upeita ja niissä on mielettömän kauniita yksityiskohtia. Meillä ihan hittilelu.

3. Oppi ja ilo pyyhittävät kortit ja puuhakirjat, erityisesti kaikki ne, joissa on kirjainharjoituksia. Myös nämä ovat meillä olleet tosi isoja hittejä kaikilla lapsilla juuri tässä iässä ja näin on myös kuopuksen kohdalla. Mun mielestä nämä ovat tosi järkeviä ja kestäviä lahjoja ja meillä kuopuksella on edelleen käytössä monta esikoiselle ostettua puuhakirjaa, joita on pyyhitty uudelleen ja uudelleen.

4. Ihanat Päiväkoti Heippakamu -kirjat. Päiväkoti Heippakamu on niin ihana kirjasarja! Kirjoissa on paljon erilaisia hahmoja, inhmillisiä tunteita ja ajatuksia, hauskoja yksityiskohtia ja uskomattoman kaunis kuvitus. Tykätään ihan älyttömän paljon koko perhe ja ollaan luettu sarjan kaikki kirjat. Joku näistä olisi hauska laittaa pukinkonttiin, sillä meillä on vain yksi itsellä ja loput ollaan lainattu kirjastosta.

5. Suloinen koiracollege koirafanille. Koirakuvioiset vaatteet ovat ihania ja esimerkiksi Mini Rodini julkaisi muutama viikko sitten koirakuvioisen malliston, jonka kaikki vaatteet on kuvitettu erilaisilla koirilla. Jos teilläkin asuu pieni koirafani, niin suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan!

6. Lego Friends -sarjan 4+ legot. Lego Friends-setit ovat alkaneet kiinnostaa meillä juuri tässä 3-4v iässä, mutta silloin kun meidän isot olivat sen ikäisiä, sarjassa oli vain yli 6-vuotiaille tarkoitettuja settejä. Nyt on tullut myös näitä 4+ settejä, jotka ovat vähän helpompia, mutta kuitenkin yhtä ihania ja sarjan henkisiä!

7. UNO-peli. Kestosuosikki, jota meiltä ei jostain syystä vielä löydy! Rakastin tätä itse päiväkodissa ja me pelataan aina koko perhe innoissamme jos jossain on UNO. UNO on helppo, mutta koukuttava peli ja se on helppo opettaa jo 3-4-vuotiaalle. Ehkä tänä jouluna UNO löytyy meidänkin  lahjojen joukosta.

Aion laittaa tänään myös kyselyä IG Storiesin puolella pystyyn teidän 3-4-vuotiaiden lahjatoiveista ja vinkeistä, käykäähän vastaamassa niin laitan vinkit jakoon muillekin! 

Viiden euron kierrätyskeskuslöytö, sellaisia en kovin montaa ole tehnyt. Olen petrannut tänä syksynä ja käynyt useammin kiertelemässä Kierrätyskeskuksessa, SPR:n Kontissa ja muilla kirppiksillä. En ole aina heti ekana etsinyt tarvitsemaani uutena, vaan olen ensin tsekannut löytyisikö käytettynä. Olen ostanut tosi rauhassa ja harkiten. Pari viikkoa sitten oltiin Kierrätyskeskuksessa eräänä sunnuntaina, kun silmään osui jotain kirkkaanpunaista ja ihanaa! Punainen rottinkituoli. Punainen kiinnitti varmaan huomion, mutta ei ollut ihan se syy miksi tuoli ostettiin. Meillä ei ole kotona mitään punaista, vaikka se kaunis joulun väri onkin.

Ihastuttiin tuoliin kuitenkin heti, koska se oli ehjä ja hyväkuntoinen ja hintaa oli vain ällistyttävät viisi euroa! En ole tainnut koskaan ostaa mitään huonekalua niin edullisesti. Vaikka maali oli tuolista kulunut, sen kaikki osat olivat ehjiä. Ajateltiin heti, että spraymaalataan tuoli jonakin kauniina päivänä mustaksi tai vaikkapa greigeksi, koska punainen ei ole ihan meidän sisustusväri. Nähtiin heti tuolin potentiaali, meistä se oli loistava lisä meidän kodin sisustukseen.

Meille vapautui olohuoneesta kaivattu paikka nojatuolille ja lukunurkkaukselle kun Oton työpiste muutti yläkertaan. Ihan mahtavaa, että tuoli löytyi kierrätettynä! Rottinki voi trendinä olla jo pikkuhiljaa menossa ohi, mutta itse pidän rottingin fiiliksestä ja lämmöstä, jota se tuo. Kierrätettynä ostettu ja (pian) itse maalattu tuoli on persoonallinen ja kiva lisä sisustukseen.

Nyt on ollut niin paljon sateisia päiviä, että ollaan suosiolla lykätty tuolin maalaamista eteenpäin. Tänään olisi toki voinut sen maalata, mutta ei tajuttu ajoissa käydä ostamassa maaleja, joten tuoli on vaan hengannut olkkarissa kaikessa punaisuudessaan. Toisaalta, näin joulun aikaan tuo punainen väri on aivan herkullisen ihana. Joulukuusen vieressä tuoli näyttää siltä, että se on kuin siihen tehty. Vain joulupukki puuttuu tuolista istumasta, kuuntelemasta joulupukki, joulupukki -laulua aattona, heh. Mutta aika hyvin tuollainen minikokoinen Astrid Lindgrenin joulusatuja kuunteleva tonttukin sopii tuoliin tuomaan joulutunnelmaa, vai mitä!

Olen oikeasti tosi iloinen tästä löydöstä ja vielä iloisempi siitä, että kirppistaitoni kehittyvät pikkuhiljaa. Nykyään muistan jo, että jos tarvitsen tietynlaista kangasta tai astiaa rekvisiitaksi kamppiskuvauksiin, piipahdan ensin Kierrätyskeskuksessa tai tsekkaan Torin valikoiman, enkä heti ensimmäisenä suuntaa ostamaan uutta. Tallennan paljon DIY-ideoita Pinterestiin ja tuntuu, että haaveilen tällä hetkellä useammastakin ihanasta kirppislöydöstä, jotka sopisivat mun projekteihin. Täytyy vaan jatkaa ahkeraa kirppis-tsekkailua ja varmasti niitä löytöjä tulee lisääkin. Ainakin tämä on ollut jo paras kirppisvuosi ikinä tähän mennessä!

Punainen tuoli tosiaan näyttää ihanalta näissä kuvissa ainakin, mutta tällä hetkellä on ihan ristiriidassa meidän kodin muun tyylin kanssa. Jos meillä olisi muuten kirkkaita värejä niin miksi ei menisi punainen tuolikin, mutta murretun värimaailman kanssa se on melko hurja. Mutta jos tuijottaa vaan tuota yhtä jouluista nurkkaa, se on täydellinen juuri siinä! Taidetaan nauttia punaisesta vielä joulun aika, vaikka aurinkoa olisikin ja maalataan se sitten tammikuussa kun joulunpunainen alkaa kyllästyttää.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! 

Tänä vuonna piparkakkutalo oli kunnianhimoisin piparkakkuprojekti, jonka olen koskaan tehnyt. Keksin, että haluan tehdä piparkakkutaikinasta tänä vuonna Tylypahkan. Kyllä, luitte oikein. Jostain syystä mulle vaan tuli sellainen fiilis, että haluaisin viettää puoli vuorokautta pipareita leipoen. No ei, mutta siis halusin tehdä jotain hauskaa ja erilaista ja ennen kaikkea näyttävää. Mikä olisi näyttävämpää kuin piparkakkutaikinasta tehty mahtipontinen velhokoulu?

Aloitin projektin googlaamalla muiden tekemiä piparkakku-Tylypahkoja, sekä kaavoja sellaisen tekemiseen. Ylläriylläri kaavoja ei kertakaikkiaan löytynyt, tai sitten olin huono etsimään, joten päädyin piirtämään ne alusta asti itse. Aloitin projektin piirtämällä kaksi tuntia kaavoja paperille. Näyttävän piparkakkutalon tekeminen vaatii yllättävän paljon suunnittelua, mittailua ja piirtämistä. Päätin, että en lähde edes yrittämään mitään överi-näyttävää, vaan sallin itselleni sen kotikutoisuuden, josta omat tekeleeni yleensä tunnistan. Halusin kuitenkin tuoda mukaan joitakin Tylypahkasta tuttuja elementtejä, pilareita suuren salin seiniin, sillan ja ainakin muutamia torneja. Muutaman turhankin kaavan piirsin, joille ei sitten ollutkaan käyttöä, kun kaikki ei ihan toiminutkaan niin kuin etukäteen ajattelin. Mutta ei se mitään!

Piirtämisen jälkeen oli aika aloittaa osien leipominen. Tähän meillä oli alkuun varattuna 2,5 kiloa piparkakkutaikinaa, mutta lopulta käytimme Tylypahkaan yhteensä 3,5 kiloa piparkakkutaikinaa. Tästä muutama sata grammaa tosin meni siihen, kun lapset tekivät itse pikkupipareita. Osien leipomisessa kesti yhteensä n. seitsemän tuntia. Aika kului kuin siivillä, enkä lainkaan huomannut, että siihen meni oikeasti niin kauan!

Seuraavana päivänä oli aika koristella osat. Koristeluun meni yhteensä 3,5 tuubia valkoista sokerikuorrutetta, puoli tuubia vihreää sekä yksi pieni kultainen koristegeelituubillinen. Lisäksi käytettiin sokerihelmiä koristelussa. Koristelu oli hauskaa, mutta käsi tuli kipeäksi jatkuvasta puristamisesta, apua. Onneksi sain kuitenkin juuri ennen jännetupentulehdusta kaiken koristeltua.

Osien kiinnittäminen yhteen oli kaikkein haastavin homma. Ensin aloitettiin tekemällä alustat rakennuksille kahdesta pahvilaatikosta, jotka päällystettiin alumiinifoliolla. On tärkeää, että piparkakkutaloja pystyy helposti siirtelemään, kun ne ovat niin valtavia. Sitten kiinnitettiin kuumalla sulatetulla sokerilla kaikki yhteen. Eikä edes poltettu sormia kertaakaan! Ostettiin myös leivontaliimaa, mutta ei osattu käyttää sitä. Todettiin, että sokeri toimii varmasti ja tarttuu super nopeasti ja näin myös kävi. Mitään ei mennyt kiinnitysvaiheessa rikki tai kiinnittynyt huonosti, vaan kaikki meni aivan nappiin. Yllätettiin itsemmekin!

Kun osat oli liitetty yhteen, peitin vielä osan sokeriliimauksista uusilla koristuksilla ja lisäsin ”valumat” rakennusten kattojen reunuksille. Sitten pujotettiin paristokäyttöiset led-valot talojen sisään ja avot! Valmista tuli! Piparkakku-Tylypahkaa oli tosi hauska tehdä. Aika kului oikeasti kuin siivillä, tämä on juuri sellaista joulupuuhastelua mitä rakastan. Päätettiin jo, että ensi vuonna aiotaan yrittää jotain vieläkin mahtipontisempaa, odotan jo sitäkin innolla.

Eihän tämä välttämättä heti kaikille aukene, että tässä on nyt Tylypahka. Eroavaisuuksia löytyy ja taiteilijan vapauksia on käytetty. Mutta itse tiedän mikä rakennusten taustatarina oli, olen tyytyväinen lopputulokseen ja meillä oli hauskaa sitä tehdessä ja se on kaikkein tärkeintä! Oli hauskaa leikkiä oman elämänsä arkkitehtia parin päivän ajan ja nyt tämä hauska talo ilahduttaa meitä jouluun asti kotona, kauniisti valaistuna.

Huh, tätä vuotta on jäljellä enää reilut kolme viikkoa. O-n-n-e-k-s-i. Tämä itsenäisyyspäivä on monellakin tapaa erilainen kuin yleensä. Me vietetään suurin osa päivästä autossa, kun ajellaan Oulusta kotiin Helsinkiin. Tänä vuonna ei ole perinteisiä linnan juhlia, eikä muitakaan isompia tilaisuuksia. Voi olla, että tämän vuoden itsenäisyyspäivän juhlinnat jää meidän osalta minimiin, kun suuri osa päivästä menee autossa. Senpä kunniaksi haluankin tässä itsenäisyyspäivän luukussa keskittyä siihen, millainen toivon itsenäisyyspäivän vuonna 2021 olevan! Tästä nyt on jätetty kaikki itsestäänselvyydet pois, kuten se, että toivon meidän kaikkien olevan terveitä ja voivan hyvin ja toivon, että kaikki läheisetkin ovat terveitä ja hyvinvoivia yms. Keskitytään näihin kevyempiin aiheisiin, sillä joulukalenteri on juuri sitä varten.

Itsenäisyyspäivänä 2021 haluaisin:

– Lukea kirjaa jostain tärkeästä suomalaisesta henkilöstä. Ensimmäisenä tulee mieleen Tarja Halonen, Minna Canth ja Miina Sillanpää. Mutta ai että, tätähän voi tehdä tänäkin itsenäisyyspäivänä, ei tarvitse edes odottaa vuotta! Ehkä luen automatkalla BookBeatista e-kirjana jostakin upeista ja inspiroivista naisista.

– Järjestää ystäville tai sukulaisille Suomi-teemaisen brunssin! Vitsit miten ihanaa olisi juhlia Suomen itsenäisyyttä rakkaiden ihmisten kanssa, eikä vaan keskenään kotona. Tekisi varmasti niin hyvää saada herkutella hyvällä ruualla ja juhlistaa päivää porukalla. Jos vuoden päästä joulukuussa se vain on turvallista ja sallittua, aion ehdottomasti järjestää itsenäisyyspäiväbrunssin – isolla porukalla! Brunssilla voisi herkutella kotimaisella riistalla tai kalalla ja muutenkin kaikilla kotimaisilla herkuilla. Ja kenties voisi yrittää imitoida sitä kuuluisaa linnan juhlien boolia, jos löytäisi netistä reseptin! Näin muuten kaupassakin viime viikolla, että ”linnan boolia” on myynnissä pullotettuna! Kenties sitäkin voisi maistella brunssilla, jos se on hyvää.

– Katsella kotona lasten kanssa linnan juhlia telkkarista, ihan kuten aina ennenkin. Linnan juhlat kättelyineen ovat meidän oma hassu suomalainen perinne ja me odotetaan aina innolla lasten kanssa, että saadaan nähdä upeita ja kauniita pukuja. Lapsesta asti linnan juhlat pukuineen ovat olleet mulle tärkeä juttu. Olen piirtänyt lukuisia kertoja linnan juhlien pukuja ja suunnitellut, mitä itse laittaisin päälle (heh!), jos minut kutsuttaisiin.

Harva linnaan oikeasti pääsee, mutta hauskaa joskus vitsillä kuitenkin miettiä, että mitä itse laittaisi päälle. Kenties jonkun kierrätysmateriaaleista valmistetun upean puvun, jossa olisi tiukka yläosa ja jotain liehukkeita. Väriksi valitsisin ehkä jonkun ihanan pastellivärin, tai sitten jotain metalliväriä. Ja kenkiin panostaisin. Ehkä ostaisin ne lapsesta asti haaveilemani Jimmy Choot tai Charlotte Olympiat, jos olisi niin ainutkertainen tilaisuus.

Hienoa, että tänäkin vuonna linnan juhlat kuitenkin järjestetään, vaikka ovatkin ilman vieraita. Pitää kurkata illalla telkkarista millainen meno juhlissa on!

– Että olisi lunta. Sitä ihanaa kaunista valkeaa lunta, jota omassa lapsuudessani tuntui olevan aina itsenäisyyspäivänä(kin). Nykyisin tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että lunta ei ole pysyvästi maassa ennen tammikuuta, jos silloinkaan. Toivon siis ihan älyttömän kovasti, että itsenäisyyspäivänä 2021 meillä olisi kaunis vaalea lumipeite maassa. Ehkä ensi vuosi olisi se vuosi, kun lunta on niin paljon, että saa tehdä kotipihalla kunnolla lumitöitä ja lumiukkoja.

– Saunoa! Koska onko mitään suomalaisempaa kuin sauna? Ehkä me tänäkin vuonna ehditään itsenäisyyspäivänä sentään illalla vielä lämmittää sauna, kun ollaan tultu Oulusta kotiin. Saunominen on ihanaa ja rentouttavaa.

Oi jos nämä viisi toivetta täyttyisivät ensi vuoden itsenäisyyspäivänä, niin se olisi varmasti paras itsenäisyyspäivä ikinä. Niin ihania ja niin tavallisia asioita, joita ei todellakaan saa ottaa itsestäänselvyytenä! Eipä varmasti kukaan olisi viime itsenäisyyspäivänä uskonut, että tänä vuonna itsenäisyyspäivänä ei tule kuuloonkaan järjestää brunssia ystävien kanssa tai katsella kättelyitä linnan juhlista. Mutta niin se vain on. Siitä huolimatta, haluan toivottaa ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille! Jaksetaan vielä yhdessä <3

PS: Postauksen kuvituksena vanhoja kuvia aiempien vuosien Tuomaan markkinoilta. Ensi vuonna sitten taas sinnekin joulun aikaan <3 

Joulukoristeperinteen mukaisesti tänäkin vuonna meidän lapset saivat valita jokainen yhden uuden koristeen meidän joulukuuseen. Kertauksen vuoksi perinteen ideana on siis se, että joka vuosi lapset saavat valita yhden uuden koristeen siihen asti, että muuttavat omilleen asumaan. Sitten he saavat muutossa mukaansa kaikki ne itse valitut koristeet, niin on ainakin jotain mistä aloittaa oman kodin joulun valmistelu! Luultavasti heillä tulee olemaan jo ihan hyvä kokoelma persoonallisia koristeita, joilla kaikilla on tarina sitten, kun he joskus ovat niin isoja ja aikuisia, että muuttavat pois kotoa.

On ollut ihana seurata vuosien varrella, miten lasten maku muuttuu ja millaisia koristeita he valitsevat. Yleensä ei ole koskaan käynyt niin, että kaksi lasta haluaisi saman koristeen itselleen. Tänä vuonna niin meinasi käydä ensimmäistä kertaa, mutta viime tipassa toinen muutti mieltään ja valitsikin eri eläimen kuin alunperin aikoi.

Tänäkin vuonna meille muutti siis kolme uutta koristetta:

1. Upea lasinen ballerina kulta-glitterkoristuksilla:

Rakastan tätä siroa lasiballerinaa, joka niin kauniisti sopii kuusen väreihin. Ollaan monesti ihasteltu aiemminkin ballerina-koristeita lasten kanssa, mutta vasta tänä vuonna joku valitsi sen ihan kotiin asti otettavaksi. Hauskaa saada sellainen vihdoin kuusen koristeeksi!

2. Leopardi, jolla on samettisia pilkkuja:

Leopardi vei munkin sydämen ja täytyy sanoa, että jos tyttäreni ei olisi valinnut sitä, olisin saattanut itse sortua ostamaan sellaisen meidän kuuseen. Leopardissa vaan kohtaa kaikki mun suosikkiasiat: eläimet, leopardikuosi, kuparin väri. Se on niin mahtava ja persoonallinen! Upea lisä kuuseen.

3. Yksisarvispallo, joka on kauniin helmiäisen värinen:

Tämä yksisarvispallo on niin suloinen, että en melkein kestä! Sopii tosi hyvin meidän muiden vähän erilaisten yksisarviskoristeiden seuraksi kuuseen. Tämän myötä meillä on jo aika monta yksisarvista, mutta tämä on tällainen hieman hillitympi versio kaikkiin meidän glitter-unelmiin verrattuna. Tykkään!

Eläimiä siis tuli tänäkin vuonna kaksin kappalein. Meillä on tosi monta erilaista eläinkoristetta jo kuusessa, mutta ei se haittaa, me rakastetaan kaikki eläimiä. Nämä lasten valitsemat koristeet tekevät meidän joulukuusesta sata kertaa mielenkiintoisemman ja ihanamman. Rakastan katsella niitä ja muistella niitä hetkiä, kun lapset ovat valinneet ne. Muistan jokaisen koristeen omistajan ainakin vielä toistaiseksi, mutta katsotaan miten on vaikkapa 10 vuoden kuluttua, hah!