Luukku 7. Meidän piparkakkutalo 2020

07.12.2020

Tänä vuonna piparkakkutalo oli kunnianhimoisin piparkakkuprojekti, jonka olen koskaan tehnyt. Keksin, että haluan tehdä piparkakkutaikinasta tänä vuonna Tylypahkan. Kyllä, luitte oikein. Jostain syystä mulle vaan tuli sellainen fiilis, että haluaisin viettää puoli vuorokautta pipareita leipoen. No ei, mutta siis halusin tehdä jotain hauskaa ja erilaista ja ennen kaikkea näyttävää. Mikä olisi näyttävämpää kuin piparkakkutaikinasta tehty mahtipontinen velhokoulu?

Aloitin projektin googlaamalla muiden tekemiä piparkakku-Tylypahkoja, sekä kaavoja sellaisen tekemiseen. Ylläriylläri kaavoja ei kertakaikkiaan löytynyt, tai sitten olin huono etsimään, joten päädyin piirtämään ne alusta asti itse. Aloitin projektin piirtämällä kaksi tuntia kaavoja paperille. Näyttävän piparkakkutalon tekeminen vaatii yllättävän paljon suunnittelua, mittailua ja piirtämistä. Päätin, että en lähde edes yrittämään mitään överi-näyttävää, vaan sallin itselleni sen kotikutoisuuden, josta omat tekeleeni yleensä tunnistan. Halusin kuitenkin tuoda mukaan joitakin Tylypahkasta tuttuja elementtejä, pilareita suuren salin seiniin, sillan ja ainakin muutamia torneja. Muutaman turhankin kaavan piirsin, joille ei sitten ollutkaan käyttöä, kun kaikki ei ihan toiminutkaan niin kuin etukäteen ajattelin. Mutta ei se mitään!

Piirtämisen jälkeen oli aika aloittaa osien leipominen. Tähän meillä oli alkuun varattuna 2,5 kiloa piparkakkutaikinaa, mutta lopulta käytimme Tylypahkaan yhteensä 3,5 kiloa piparkakkutaikinaa. Tästä muutama sata grammaa tosin meni siihen, kun lapset tekivät itse pikkupipareita. Osien leipomisessa kesti yhteensä n. seitsemän tuntia. Aika kului kuin siivillä, enkä lainkaan huomannut, että siihen meni oikeasti niin kauan!

Seuraavana päivänä oli aika koristella osat. Koristeluun meni yhteensä 3,5 tuubia valkoista sokerikuorrutetta, puoli tuubia vihreää sekä yksi pieni kultainen koristegeelituubillinen. Lisäksi käytettiin sokerihelmiä koristelussa. Koristelu oli hauskaa, mutta käsi tuli kipeäksi jatkuvasta puristamisesta, apua. Onneksi sain kuitenkin juuri ennen jännetupentulehdusta kaiken koristeltua.

Osien kiinnittäminen yhteen oli kaikkein haastavin homma. Ensin aloitettiin tekemällä alustat rakennuksille kahdesta pahvilaatikosta, jotka päällystettiin alumiinifoliolla. On tärkeää, että piparkakkutaloja pystyy helposti siirtelemään, kun ne ovat niin valtavia. Sitten kiinnitettiin kuumalla sulatetulla sokerilla kaikki yhteen. Eikä edes poltettu sormia kertaakaan! Ostettiin myös leivontaliimaa, mutta ei osattu käyttää sitä. Todettiin, että sokeri toimii varmasti ja tarttuu super nopeasti ja näin myös kävi. Mitään ei mennyt kiinnitysvaiheessa rikki tai kiinnittynyt huonosti, vaan kaikki meni aivan nappiin. Yllätettiin itsemmekin!

Kun osat oli liitetty yhteen, peitin vielä osan sokeriliimauksista uusilla koristuksilla ja lisäsin ”valumat” rakennusten kattojen reunuksille. Sitten pujotettiin paristokäyttöiset led-valot talojen sisään ja avot! Valmista tuli! Piparkakku-Tylypahkaa oli tosi hauska tehdä. Aika kului oikeasti kuin siivillä, tämä on juuri sellaista joulupuuhastelua mitä rakastan. Päätettiin jo, että ensi vuonna aiotaan yrittää jotain vieläkin mahtipontisempaa, odotan jo sitäkin innolla.

Eihän tämä välttämättä heti kaikille aukene, että tässä on nyt Tylypahka. Eroavaisuuksia löytyy ja taiteilijan vapauksia on käytetty. Mutta itse tiedän mikä rakennusten taustatarina oli, olen tyytyväinen lopputulokseen ja meillä oli hauskaa sitä tehdessä ja se on kaikkein tärkeintä! Oli hauskaa leikkiä oman elämänsä arkkitehtia parin päivän ajan ja nyt tämä hauska talo ilahduttaa meitä jouluun asti kotona, kauniisti valaistuna.


Luukku 15: Meidän piparkakkutalo 2019

15.12.2019

Voihan piparkakkutalo! Mä naputtelen tätä palaneilla sormilla. Täytyy sanoa, että tänä vuonna piparkakkutalon rakennus meni meillä aivan pipariksi. Tai siis minulla, minulla meni. Lopputulos on kyllä omaa silmää miellyttävä ja sitä on ihana katsella illalla valot päällä, mutta prosessi oli kyllä kertakaikkisen ei-mennyt-yhtään-niinkuin-strömsössä-tyyppiä.

Aloitin piirtämällä kaavat tuollaiseen townhouse -tyyliseen asetelmaan. Se oli varmaan se helpoin osuus. Suunnittelin kolme erilaista kerrostaloa, jotka olivat kiinni toisissaan. Samalla otin piparkakkutaikinat sulamaan pakkasesta.

Ekaksi tietysti kaulin pohjan ja paistoin sen. Siitä tuli tosi hieno ja iso. Alettiin siirtämään sitä Oton kanssa uuninpelliltä pöydälle, niin leivinpaperi repesi ja koko pohja putosi lattialle ja meni aivan tuhannen päreiksi. Siinä pääsi pari ärräpäätä kyllä. No, ei siinä mitään, jatkoin tekemällä talon seiniä. Ekat seinät laitoin jo uuniin ja vasta ottaessani niitä pois uunista tajusin, että hitto, unohdin laittaa ne murskatut karkit ikkunan reikien kohdalle sulamaan. No, laitoin sitten karkit jo paistettujen seinien ikkunareikien kohdalle ja laitoin ne uudelleen uuniin hetkeksi. Ikkunoista tuli super hienot, mutta seinät vähän paloivat.

Seuraavat seinät sujuivat aivan ilman kommelluksia, olin jopa ihan yllättynyt että wow, enkö tosiaan mokannut mitään. No en mokannut, niistä tuli oikein hyvät. Samalla sain juuri tehtyä viimeiset (ja kaikkein eniten ikkunoita) sisältävät seinät valmiiksi. Laitoin ne uuniin ja aloin julkaisemaan kaupallista yhteistyökampanjaa instassa samaan aikaan . Kyllä mä ehdin hyvin, ei tässä mene kuin pari minuuttia, ajattelin. Unohdin samalla ne uunissa olevat seinät. Voin kertoa, että kymmenen minuutin jälkeen kun aloin ihmetellä hajua ja muistin ne uunissa olevat seinät, niistä ei ollut enää jäljellä muuta kuin mustaa ja savua.

Aloin siis tekemään uudelleen seiniä, just niitä, joissa oli eniten leikattavia ikkunoita. Tajusin samalla, että piparitaikina loppuu kesken, koska pohjakin piti vielä tehdä uudelleen. Otto lähti siis kauppaan hakemaan vielä yhtä piparitaikinaa. Onneksi siihen loppuivat sen illan kommellukset. Viimeiset seinät ja pohja saatiin kuin saatiinkin hyvin valmiiksi, sekä muutamat yksityiskohdat vielä.

Seuraavana pävänä oli vuorossa koristelu ja se sujui oikein nätisti. Sain myös jopa kaikki piparkakkutalon palat liitettyä yhteen sulatetulla sokerilla varsin tehokkaasti. Yksi kattopala meni rikki kolmesta kohtaa, mutta sain senkin liimattua sokerilla entistä ehommaksi. Olin ihan yllättynyt, miten hyvin sain talon lopulta valmiiksi, vaikka oli vieläpä perjantai 13. päivä, enkä suinkaan ole yhtään taikauskoinen.

 

Lapset itse pyysivät, että he saisivat tänä vuonna sellaiset valmiit piparkakkutalot kaupasta, jotka kootaan ja koristellaan itse. Me siis ostettiin sellaiset ja lapset koristelivat palat tosi hienosti ja kauniisti oman mielensä mukaan. Mun sormet paloivat siinä vaiheessa, kun liitin näitä valmistalojen paloja yhteen. Jotenkin huvittavaa, että onnistuin kasaamaan monimutkaisen townhouse-kompleksin täysin ongelmitta, mutta sitten sormet palaa maailman yksinkertaisinta piparitaloa kasatessa.

No, onneksi ei käynyt pahemmin ja palovammatkin olivat vain muutama vesikello sormissa. Kyllä ne tästä nopeasti paranevat. Nyt meillä on ihanat piparkakkutalot, jotka tuovat entisestään joulutunnelmaa. Vaikka rakentaminen olikin tällä kertaa tällainen kaukana kiiltokuvasta oleva projekti, niin lopputulos kyllä palkitsi. Nuo ovat aivan ihanat ja niitä kelpaa kyllä ihastella jouluun asti. Lapset kuulemma odottavat eniten sitä, kun isi hakkaa talot vasaralla palasiksi ja ne saa syödä joulun jälkeen, se on kuulemma parasta!

Onko teille sattunut kommelluksia piparkakkutaloja rakentaessa?