Huh, mä en tiedä mistä mä aloittaisin! Tämä viikko. Kun mä viime viikon maanantaina jaoin ekat kurkistukset meidän uudesta kodista, en todellakaan tiennyt, että jo seuraavana perjantaina nukkuisin ekan yön siellä. Me ei oltu aloitettu pakkaamista, ei mitään kertakaikkiaan ollut valmiina vielä silloin, koska meillä oli vielä niin paljon aikaa. Se oli lähinnä hyvä läppä, että hei muutetaanko huomenna, eihän me tarvita kuin patjat nukkumiseen. Mutta sitten tuli se tunne, että täällä on meidän koti. Täällä on niin paljon parempi olla. Tänne me halutaan. Ja sitten me vaan alettiin tekemään töitä sen eteen, että päästään viikonlopuksi kotiin. Se tuntui oikealta ja me kaikki haluttiin sitä.

Tämä viikko on ollut todella intensiivinen, takki on aivan tyhjä ja väsy-itkut itketty pariinkin kertaan. Mutta me tehtiin se. Viisi päivää sen jälkeen kun me saatiin avaimet, me nukuttiin ensimmäinen yö täällä. Ja itketty on useampaan kertaan myös onnen itkut. Kun tuntuu niin hyvältä ja onnelliselta, että kyyneleet vaan nousee silmiin.

Valehtelisin jos väittäisin, että muuttaminen kahdestaan kolmen lapsen kanssa neliöstä toiseen olisi ollut helppoa ja mukavaa. Eniten on harmittanut se, että meillä on oikeasti mahtava, upea tukiverkko ja meillä olisi ollut muuttoapua, lastenhoitoapua ja tapetin irroittajaa, mutta koronan takia me ollaan tehty kaikki yksin. Me ei palkattu muuttofirmaa, ei laitettu lapsia hoitoon, ei vuokrattu muuttolaatikoita. Muuttoautona toimi meidän oma auto, lapset repivät tapetteja, pakkasivat ja välillä leikkivät muuton keskellä ja käytettiin samoja 20 Ikean pahvista muuttolaatikkoa, jotka säästettiin vuoden 2016 muutosta. No, hyvin ne toimivat. Hyvin toimi sekin, että täytettiin laatikot, Otto vei ne uuteen kotiin, mä purin ne paikoilleen ja sitten täytettiin ne vanhassa kodissa uudelleen ja taas purettiin. Me selvittiin.

Vaikka nyt väsyttää, päällimmäinen tunne on kiitollisuus ja suuri onni. Me tehtiin se! Perjantai-iltana kun me syötiin pizzaa ja juotiin cokista uuden kodin ruokapöydän ääressä, musta tuntui, että halkean onnesta. Ja kun me laitettiin lapset nukkumaan ja he sanoivat, että he rakastavat nukkua täällä uudessa kodissa. Ja kun me mentiin Oton kanssa saunaan lasten nukkumaanmenon jälkeen, heitettiin löylyt, käytiin meidän tuplasuihkuissa, joista oltiin niin pitkään haaveiltu ja tuijotettiin toisiamme onnellinen virne naamalla. Ja kun mä heräsin lauantaiaamuna, kävelin meidän yläkerran aulaan ja kurkkasin alakertaan ja näin siellä meidän lapset sohvalla, käpertyneenä toistensa kainaloon katsomaan aamupiirrettyjä. Ja kun me tehtiin ekaa kertaa ruokaa täällä. Täällä on niin hyvä olla.

Pidin viikonlopun ajan blogista lomaa, koska aika ei vaan riittänyt muuton lisäksi tähän. Mutta remppapostauksia tulee, kunhan asiat etenee. Tällä hetkellä meillä on jo ruokailutilan seinä maalattuna ja muut maalattavat seinät valmiina maalausta varten. Alakerrassa ei ole enää pahveja lattialla, wohoo! En malta odottaa, että kaikki tilat alkavat valmistua. Nyt meillä on laatikoita purkamatta enää alle 10 ja nekin lähinnä siksi, että saadaan ne purettua vasta kun seinät on maalattu yläkerrassa ja hyllyt saatu paikoilleen niiden eteen. Ei paha enää. Nyt ollaan voiton puolella. Nyt voidaan edetä ihan rauhassa ja aloittaa arki täällä.

Tämä muutto oli kyllä ikimuistoinen. En olisi ikinä uskonut, että pystytään kahdestaan tähän, kun ei olla koskaan muutettu edes pienempiin koteihin ilman muuttoapua (ja -autoa). Ja yleensä meillä on ollut aikaa pakkaamiseenkin viikkoja, eikä muutamaa päivää. Mutta saipahan huomata, että kun me jotain oikein kovasti halutaan saada tehtyä, niin kyllä me saadaan se tehtyä, vaikka alkuun tuntuisi aivan mahdottomalta. Alkuun meillä oli kyllä tarkoituksena ottaa edes muuttoauto, mutta kun huomattiin miten paljon tavaraa meidän omaan autoon mahtuu, siinä vaan kävi niin, että tavarat siirtyivät autokuorma kerrallaan Oton voimin. Sohva meni purettuna yhdellä autoreissulla ja meidän parisänky meni purettuna yhdellä autoreissulla. Voin kertoa, että aika moneen kertaan päivittelin miten ihmeessä Otto jaksoi roudata yksin kaiken ja vielä kasata heti täällä.

Vanhalla asunnolla meillä on läpikäytävänä vielä varasto ja lisäksi meidän kuopuksen tuleva sänky on siellä vielä. Lisäksi sinne jäi vielä jonkin verran kaikkea pientä tavaraa, mitä varmasti haetaan ensi viikolla vielä tänne. Mutta pikkuhiljaa, nyt meillä on helpotus siitä, että aikaa on vielä se kaksi kuukautta. Meillä oli vaan niin kova halu päästä aloittamaan arki täällä, että siksi kiirehdittiin, vaikka siinä ei ehkä ollut mitään järkeä. Me vedettiin aivan täysin tunteella. Mutta se kannatti. Koska nyt kun me ollaan täällä, niin tässä on kaikki järki.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja kiitos ihan mielettömän paljon kaikista kauniista sanoista, tsempistä ja tuesta, mitä olette laittaneet. Te olette niin ihania <3 

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä  DNA:n & Indieplacen kanssa.

Ihan uskomatonta, että tätä ihan erilaista arkea on takana jo kolme viikkoa. Mutta kaikkeen tottuu. Ei tunnu enää ollenkaan niin oudolta, että koulutehtävät tehdään etänä ja koululainen lähettää opettajille videoita ”musiikin tunneista”. Hän kuvaa ja kirjoittaa tekemisistään joka päivä digitaaliseen päiväkirjaan, joka on myös yksi koulutehtävä. Suomen tunneilla katsotaan suomenkielisiä Lasten uutisia puhelimesta ja vastataan niitä koskeviin kysymyksiin Google Class roomissa.

Älylaitteet ovat tällä hetkellä kovemmassa käytössä kuin koskaan ja niiden ansiosta myös kaukana olevat läheiset ovat onneksi lähempänä. Lapset ovat välillä tehneet koulutehtäviä mummun ollessa etävahtina videopuhelun kautta puhelimen ruudulla.  Mummukin nauttii, kun saa seurailla lastenlasten touhuja, vaikka etänä onkin.

Monissa tehtävissä tarvitsee kuvata joko kuvia tai videoita. Esikoinen kuvaa itse paljon ja viimeksi myös meidän 6-vuotias avusti ja kuvasi esikoisen musiikin tunnin tehtävänä olleen pehmoleluesityksen, jonka lähetin sitten musiikin opettajalle katsottavaksi. Lapset ovat myös tykänneet leikkiä mun Samsung Galaxy S 10+ puhelimen kameralla, sillä siihen tuli juuri uuden 25.3. julkaistun ohjelmistopäivityksen myötä  ihan super cooleja ominaisuuksia käyttöön.

Lapset kuvaavat muka omia ”YouTube-videoita”, joita ei kuitenkaan siis laiteta mihinkään. Mun puhelimen kamerassa on ollut jo pitkään super hyvät kuvausominaisuudet ja lapset ovat leikkineet esimeriksi hyperlapse-toiminnolla, erittäin hidas liike -tilalla ja AR-emojeilla. Päivityksessä Samsung Galaxy S10+ kameraan tuli mm. uusi single take -ominaisuus, joka tallentaa tärkeimmät hetket tekoäly-teknologian avulla. Single take-moodissa kamera tallentaa jopa kymmenen sekunnin ajan valokuvia ja videota yhtäaikaa, yhdellä napin painalluksella, jolloin voi valita parhaat otokset jälkikäteen.

Mullekin on käynyt usein niin, että otan jostain tilanteesta videota ja sitten jälkikäteen mietin, että olisinpa ottanut myös kuvan. Nyt ei tarvitse miettiä! Lisäksi kameraan lisättiin ”pro video” -kuvaustila, joka antaa laajemmat mahdollisuudet hallita videoasetuksia, kuten ISO-arvoa, suljinnopeutta ja valotuksen tasoa. Pro video-tilassa voi myös vaihtaa etu- ja takakameroiden välillä kesken kuvauksen, mikä on huippua. Näillä ominaisuuksilla käy hyvin niin lasten tubetus-leikit, kuin mulla asuntoesittely Insta storyssa.

On mahtavaa, kun nykyisin on olemassa kaikki tämä teknologia, joka mahdollistaa etäopiskelun ja etätöiden sujuvuuden ja auttaa muutenkin viihtymään neljän seinän sisällä. Ollaan hyödynnetty koulutehtävissä ja pikkusisarusten viihdyttämisessä myös monia erilaisia appeja. Matematiikkaa, kieliä, ongelmanratkaisua ja monia muita tärkeitä taitoja on helppoa harjoitella appien avulla. Opettajilta on tullut myös hyviä vinkkejä ilmaisista appeista, joilla opiskelu sujuu.

Esikoisen sirkuskoulun treenit vedetään tällä hetkellä etänä ja ollaan myös yhdessä lasten kanssa  osallistuttu moniin ilmaisiin tanssitreeneihin etänä tanssikoulujen instatilien kautta. Se on ollut ihanaa ja piristävää yhteistä puuhaa ja siinä on saanut vähän askelia kerrytettyä, kun musta tuntuu, että näiden viikkojen aikana on saanut tehdä paljon enemmän töitä, että saa älykellon askelmäärän täyteen. Tai edes puolilleen, heh.

Olen iloinen siitä, että viime vuonna saamani Samsung Galaxy Watch Active2 muistuttelee mua nousemaan ylös, liikkumaan ja venyttelemään tasaisin väliajoin, koska muuten saattaisin olla paljon enemmän jumissa kuin nyt olen. Se on ollut hyödyllinen juttu, kun muutenkin aina työskentelen kotona, enkä aina muistaisi pitää taukoja, jos ei joku muistuttaisi. Kun Galaxy Watch sanoo ”on kulunut melkein tunti siitä kun viimeksi liikuit, nouse ylös” mä yleensä tottelen ja teen kellon ehdottamat viisi venytystä.

Toki olen myös ulkoillut ja käynyt lenkillä yksin, mikä on ollut ihanan terapeuttista omaa aikaa. Nyt kun meillä on tämä muutto näin kesken, en ole ehtinyt lenkille tällä viikolla, jaiks. Onneksi muuton valmistelun ansiosta liikuntaa on kuitenkin tullut tällä viikolla ehkä jopa tavallista enemmän, vaikka en lenkille ole kerennytkään, kun ollaan rampattu asuntojen väliä, kannettu laatikoita  ja huonekaluja ja pakattu ja purettu. Askeliakin on kertynyt.

Pakatessa ja purkaessa olen nautiskellut äänikirjojen ja podcastien parissa Galaxy Budsit korvissa. Kun kuuntelee jotain mielenkiintoista podia tai äänikirjaa, joku vaatteiden ripustelu tai astioiden purkaminen ei tunnu yhtään niin tylsältä.  Galaxy Budsit on mun lempparit, koska ne on ainoat in-ear -kuulokkeet, jotka on ikinä pysynyt mun korvissa kunnolla. Niissä on myös super hyvä äänenlaatu ja ne vaimentaa ihanasti myös muita ääniä, vaikka eivät vastamelukuulokkeet olekaan. Nyt muuten Galaxy Budsit saa kaupan päälle, jos tilaa Samsung Galaxy Note10 tai Note10+ -puhelimen DNA kaupasta. Myös Note 10-puhelimiin tuli juuri samat uudet ominaisuudet kuin munkin puhelimelle.

Tulin huikkaamaan tällaiset pikamoikat täältä meidän muuttorumban keskeltä. Me tosiaan päätettiin nyt, että halutaan uuteen kotiin niin nopeasti kuin mahdollista. As in viikonloppuna. Hetken aikaa pyöriteltiin jo mielessä, että oltaisiin vaan viety sängyt sinne heti ja alettu jo nukkua siellä. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään järkeä, vaikka houkuttelevalta kuulostikin, heh.

Nyt ollaan roudattu jo paikalle kolmisenkymmentä muuttolaatikollista tavaraa ja purettu niistä valtaosa kaappeihin. Meillä on vieläkin tallessa samat hyvät muuttolaatikot, joita käytettiin jo v.2016 muuttaessa. Niitä menee hyvin meidän autoon yhdeksän kerrallaan penkit kaadettuna, niin kerralla saa ihan hyvin tavaraa siirrettyä. Puretaan tavarat aina heti paikoilleen, niin sitten voi viedä taas tyhjiä laatikoita täytettäväksi.

Aina aamulla mä oon tehnyt töitä, Otto on pakannut muuttolaatikoita ja esikoinen on tehnyt koulutehtävät valmiiksi ja sitten iltapäivät ja illat on mennyt uudella asunnolla. Tämä on toiminut hyvin ja tehokkaasti.

Otto on saanut meidän autolla vietyä myös kirjahyllyjä, kaappeja ja tyttöjen uudet sängyt, joissa pisimmät paketit olivat 208cm pitkät. Onneksi meillä on valtavan iso auto. Toistaiseksi ollaan pärjätty hyvin ihan omin avuin tässä puuhassa, vaikka tekemistä paljon onkin. Meillä ei kuitenkaan ole kiire saada tätä vanhaa asuntoa tyhjäksi, niin siinä mielessä tämä on meille helppoa. Voidaan keskittyä saamaan meille kaikkein tärkeimmät jutut viikonlopuksi valmiiksi uudessa kodissa, kun sitten on vielä pari kuukautta aikaa tyhjentää tätä vanhaa asuntoa pikkuhiljaa.

Saatiin eilen iltapäivällä irroitettua yläkerran yhdestä makuuhuonesta tapetit jo kokonaan ja ilta mulla kului ruokailutilan tapettia irroittaessa. Otto osti ison ämpärillisen Kiilto-tapetinpoistoainetta, jolla saatiin tapetit irti. Yläkerran yhdestä makkarista ne lähtivät isoina suikaleina ja koko hommaan meni ehkä 40 minuuttia. Ruokailutilan tapetin irroittelussa taas kesti mulla tunteja. Alettiin myös tyttöjen kanssa repimään toisesta lastenhuoneesta tapettia (kuivana) irti, koska huomattiin Oton kanssa, että noissa paksummissa tapeteissa se aine ei imeydy niin hyvin siitä päällimmäisen kerroksen läpi, jolloin se irroittaminen on tosi hidasta.

Yllättäen sitä lähtikin kuivana tosi hyvin irti ja saatiin varmaan puolessa tunnissa kolmestaan seinästä jo tosi paljon tapettia pois. Lapset olivat todella eteviä siinä irroittelussa ja he saivat varsinkin niitä pikkupaloja irti, joita on ärsyttävää rapsutella. Olen iloinen, että tapetin irroitus sujui kuitenkin näin helposti, koska meillä ei ollut siitä mitään aiempaa kokemusta ja se vähän jännitti etukäteen.

Postauksen kuvat on eiliseltä. Tänään ollaan jatkettu samoissa puuhissa ja kaikki edistyy hyvin. Saatiin loputkin tapetit irti ja ruokailutilan seinä tasoitettua jo. Siitä lähti samalla maalia irti kun irroitettiin tapettia, joten seinää sai vähän tasoitella ennen kuin sitä pääsee maalaamaan. Se yksi mun tilaama tapetti tulikin jo perille, mutta se ei vastannutkaan ihan sitä, miltä se kuvissa näytti ja se lähti palautukseen. Joten nyt ollaan taas ihan lähtöpisteessä, eikä meillä ole vielä mitään hajua, mitä kaikille seinille tapahtuu. Mutta pikkuhiljaa, ainakin ne ovat kaikki nyt valkoisia, mikä ei ole paha juttu sekään.

Jotenkin on ollut ihanaa vaan keskittyä kaikkiin muuttojuttuihin nyt. Paljon konkreettista tekemistä, mikä vie ajatukset pois kaikesta siitä huolesta, mikä on viime viikkoina ollut mielessä.

Sellaisia muuttokuulumisia meiltä! Pitäkää meille peukkuja, että huomenna me syödään pizzaa, saunotaan ja nukutaan uudessa kodissa! <3

Me saatiin eilen avaimet meidän uuteen kotiin ja Instagramin puolella vilautinkin jo meidän olkkaria, kääk! Kuvasin eilen pikaisesti meidän tyhjää uutta kotia. Kodissa on tällä hetkellä vielä aaltopahvit lattialla edellisten omistajien jäljiltä, jotka he ystävällisesti jättivät paikoilleen meille vielä meidänkin muuttoa varten, niin meidän parketit eivät kulu kenkien alla kun kanniskellaan kamppeita. Ei olisi ollut mitään järkeä ottaa niitä pois, kun asunnossa kuljetaan edestakaisin seuraavat viikot. Meillä meni nyt vähän jotenkin pasmat sekaisin kun päästiin sisälle uuteen kotiin.

Tuli samantien sellainen olo, että meidän on päästävä sinne just-nyt-heti pysyvästi! Alunperin ajatus oli siis se, että me ollaan täällä vanhassa kodissa niin kauan, että kaikki on ihan valmista uudessa kodissa, mutta meidän kelkka nyt vähän kääntyi. Meidän olisi vaan niin paljon mukavampi korona-kotoilla uudessa kodissa kuin täällä vanhassa, vaikka siellä uudessa olisikin vähän keskeneräistä. Siellä lapset voivat ulkoilla isolla omalla pihalla ja hyppiä trampoliinilla sydämensä kyllyydestä. Täällä vastassa on ankea tiiliseinä, eikä omalla pihalla ole mitään tekemistä. Me käytiin tänään jo pystyttämässä sinne trampoliini ja lapset olivat niin onnellisia ja kiljuivat ilosta. Sitä oli ihana kuunnella. Tämä tramppa oli meidän strateginen veto, kun ajateltiin, että saadaan sitten rauhassa repiä tapetteja ja muuta, kun heilläkin on siellä tekemistä. Ja samalla sujuu liikuntatunnit kätevästi, heh.

Mutta joo, kurkataanpa nyt sinne kotiin!

Tässä on meidän uusi olkkari. Siellä on aivan mieletön huonekorkeus, joka on just se asia, johon me rakastuttiin. Olkkarissa on myös portaat yläkertaan. Olohuone on avoin meidän keittiöön ja ruokailutilaan ja olkkarin ja ruokailutilan välistä pääsee meidän terassille ja pihalle.

Tässä on meidän eteinen, keittiö ja ruokailutila. Keittiö on vastapäätä meidän yläkerran portaikkoa. Mä vaan rakastan tätä pohjaratkaisua, kun tämä on niin selkeä, eikä ole mitään turhia väliseiniä. Kaikki on niin ihanan avaraa. Keittiö meillä on tosiaan suunnitelmissa remontoida, mutta nyt juuri en vielä osaa sanoa meidän aikataulua. Vanhalle keittiöllekin on jo kohde, mihin se menee  uudelleen käyttöön, joten hukkaan se ei ole menossa. Keittiö on kuitenkin tosi toimiva ja siisti ja miljoona kertaa parempi kuin meidän nykyinen keittiö, niin ei mua haittaisi jonkin aikaa tämän kanssa asustella. Samoin keittiön ja eteisen kivilattiat ovat menossa vaihtoon. Ja ruokailutilan tapetti vaihtuu joko maaliin tai toisenlaiseen tapettiin.

Kodinhoitohuoneeseen ja vessaan pääsee eteisestä, olkkarista katsottuna eteisen oikealta puolelta. Ihanaa kun on tilava kodinhoitohuone ja vessa, joka on ihan omassa rauhassa kodinhoitohuoneessa, ovella erotettuna. Kodinhoitohuoneen ja vessan lattia, sekä vessan muutkin laatoitukset on sellaiset, joita en itse ehkä olisi ekana valinnut, mutta suunnitelmissa ei kuitenkaan ole nyt alkaa mihinkään isoihin kylppäriremppoihin. Pohdiskellaan mikrosementtiä ja/tai kaakelimaalia. Mutta nämä ovat sellaisia vähän pidemmän tähtäimen suunnitelmia. Kodinhoitohuoneessa on vesipiste ja ihanan paljon kaappitilaa! Sinne saa kaikki liinavaatteet ja siivouskamat ja pyykkikorit ja kaikki. Niin parasta.

Eteisestä olkkarista katsottuna vasemmalla on kylpyhuone sekä sauna, jotka ovat ihanan simppelit ja tyylikkäät. Rakastan pieniä valoja pesuhuoneen katossa ja tietenkin meidän tuplasuihkuja! Mun mielestä sekä sauna että kylppäri on aivan ihanan kodikkaat. Tykkään! Niille ei tarvitse tehdä mitään.

Yläkerrassa portaikkoa vastapäätä on meidän toinen kylppäri, joka on ihanan tilava ja pelkistetty. Sillekään ei tarvitse tehdä mitään, tykkään siitä tosi paljon. Kolme suihkua yhteensä on super hyvä juttu!

Makkareita on kolme ja niistä kaksi on samankokoisia kuin mun ja Oton nykyinen masterbedroom ja yksi on ehkä yhden neliön pienempi kuin meidän nykyinen masterbedroom. Kaikki ovat siis valtavan paljon suurempia kuin meidän nykyiset lastenhuoneet. Me otetaan Oton kanssa nyt se kaikkein pienin makuuhuone, koska meidän iso sänky mahtuu sinne ihan hyvin. Lapset saavat kaksi isoa huonetta, joissa heillä tulee olemaan ihan tosi hyvin tilaa nykyiseen verrattuna. Näistä kuvista ei ehkä ihan hahmota vielä sitä, minkä kokoisia lastenhuoneet ovat, mutta sen näkee varmasti sitten paremmin, kun saadaan ne valmiiksi. Toisessa lastenhuoneessa on aivan hurmaava kulmaikkuna ja kaikissa huoneissa on _sikana_ kaappitilaa verrattuna siihen, että nykyisin molemmissa lastenhuoneissa on kaksi hyllykaappia.

Sellainen pikakierros meidän kodissa! Mä laitan heti postauksen julkaisun jälkeen vielä IG Storyyn videomuotoisen kierroksen uudessa kodissa, jossa siitä saa ehkä toivottavasti hieman paremman käsityksen vielä. Näistä kuvista osan olen kuvannut puhelimella, että sain ultralaajaa kuvaa ja osan kameralla.

IIK! Katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu ja kuinka nopeasti asiat etenevät kaikilta osin. Meillä on niin paljon vielä kysymysmerkkejä ilmassa. Yksi juttu on myös se, että meidän pitää saada ne vanhat tavarat eteenpäin täältä vanhasta kodista, joista ollaan luopumassa. Esimerkiksi kerrossänky (jää pieneksi), astianpesukone, ruokapöytä ja pinnatuolit, paljon kirjoja, joitakin astioita, meidän v.2012 ostettu hyvin toimiva pesukone (joka ei riitä 7kg täyttömäärällä enää meidän tarpeisiin) ja sitten paljon kaikkea pienempää kampetta, kuten Pipsa Possu -leluja, parkkihallileluja ja muita, joilla lapset eivät enää leiki. Ja joitakin vauvatavaroitakin meillä on vielä säästössä, kehtoa ja sitteriä ja muita. Olin ajatellut etukäteen pitää kotikirppiksen täällä sitten kun ollaan muutettu pois, mutta nyt näyttää epätodennäköiseltä, että sellainen onnistuisi ennen kesäkuuta. Pitää vähän miettiä, että miten me oikein tehdään.

Jotenkin tosi sellainen sekava (mutta onnellinen) olo, kun me ei oikeasti tiedetä nyt yhtään, että mitä tässä tapahtuu. Mutta aloitettiin pakkaaminen ja Otto kävi viemässä tänään jo yhden kierroksen pahvilaatikoita uudelle asunnolle. Kai me nyt ollaan niinkuin muuttamassa niin nopeasti kuin mahdollista. Jännittävää! Paljon remppa- ja sisustusjuttuja on tulossa heti kun vaan tapahtuu. Yksi ihana tapetti me jo löydettiin ja tilasin sitä tänään. Vaikka nyt ollaan vähän kysymysten äärellä, niin silti fiilis on vaan niin hyvä.

Eilen kun me seistiin meidän uudessa kodissa ekaa kertaa sen näytön jälkeen niin oli vaan jotenkin tosi epätodellinen fiilis. Asunto oli vielä paljon hienompi ja tilavampi ja ihanampi kuin muistin. Pihakin oli paljon isompi kuin muistin ja siis en kestä, siellä oli omenapuita ja kirsikkapuu! Se fiilis vahvistui entisestään, että me tehtiin niin oikea päätös. Nyt vaan tehdään kovasti töitä, että päästään asumaan sinne mahdollisimman pian. Tämä uusi koti on kaikkea mitä me haluttiin. <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Lumme-tuotteiden & Indieplacen kanssa.

Silloin kun jätin kaikki hajustetut tuotteet pois käytöstä migreenin vuoksi 1,5 vuotta sitten, jouduin vaihtamaan lähes kaikki mun tuotteet kerralla niin kosmetiikan, hiustenhoidon kuin myös kodinhoidon osalta. Se ei tosiaan ole ollut mikään ihan helppo prosessi, että on löytynyt uudet, sopivat ja tehokkaat lempparit, jotka vastaavat omia toiveita ja arvoja. Hajusteettomuus ei ole mulle se ainoa merkitsevä tekijä vaan sen lisäksi odotan kaikilta mun käyttämiltä siivoustuotteilta myös laatua, tehokkuutta, turvallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Tämä kaventaa vaihtoehdot aika vähäksi, mutta onneksi näiden vaihtoehtojen joukosta löytyy myös ihan huippuja tuotteita, jotka ovat korvanneet tai ohittaneet aiemmat lempparit mennen tullen.

Ainakin meidän perheessä sotkua ja pyykkiä tulee paljon ja usein. Meillä ei varota vaatteita tai pintoja, vaan kaikki vaatteet on pidettäväksi tarkoitettu ja lapset saavat piirtää ja maalata ja liimata missäpäin kotia haluavat. Meillä saa myös syödä banaania, tomaattikastiketta ja mustikoita tai puhaltaa saippuakuplilla. Tärkeintä ei ole se, että kaikki pysyy puhtaana vaan se, että sotkut on helppo puhdistaa, jos (ja kun) sellaisia tulee. Sotkut kuuluvat elämään ja usein ne hauskimmat jutut on just niitä, joista tulee vähän tai paljon sotkua. Vanhempana mun hermoja säästää se, että tiedän olevan tehokkaita keinoja puhdistaa ne sotkut. Silloin mun ei tarvitse hokea lapsille ”varo!” tai ”älä!” koko ajan. Kun me siivotaan ja pestään usein, on entistäkin tärkeämpää, että käytössä on ympäristöystävälliset tuotteet.

Vaatehuolto menee meillä niin, että pestään vain täysiä koneellisia, kuivataan suurin osa pyykeistä narulla (ainoastaan lakanat ja pyyhkeet kuivausrummussa), poistetaan tahrat tehokkaasti ja käytetään ympäristöystävällisiä, hajusteettomia pesuaineita. Meillä on käytössä Lumme Kirjopyykki Sensitive -pyykinpesuaine, joka on kehitetty yhteistyössä Allergia,- Iho- ja Astmaliiton kanssa. Lisäksi käytössä on nestemäinen Lumme Tahranpoistaja, joka on myös hajusteeton ja dermatologisesti testattu. Se on tehokas esikäsittelyaine sekä valko- että kirjopyykille. Molemmilla tuotteilla on Pohjoismainen ympäristömerkki, eli Joutsen-merkki. Lumme pyykinpesunesteet on tiivistetty, joten yhteen koneelliseen pyykkiä tarvitaan vain 40 ml pesuainetta. Yhdellä pakkauksella pyykinpesunestettä pesee siis 20 koneellista normaalilikaista pyykkiä. 

Sekä Tahranpoistaja että Kirjopyykki Sensitive toimivat jo alhaisissa lämpötiloissa. Me pestään käyttövaatteet aina 30 asteessa alusvaatteita lukuunottamatta, koska alhainen pesulämpötila on sekä hellävaraisempi vaatteelle että ekologisempi valinta. Pyyhkeet, lakanat ja alusvaatteet pestään korkeammissa lämpötiloissa, mutta niitäkin vain täysiä koneellisia. Pyykinpesuainepussit ja kierrätetystä muovista valmistetut Tahranpoistaja-pullot kierrätetään lopuksi muoveina. Pyritään pitämään pyykkihuolto mahdollisimman ympäristöystävällisenä alusta loppuun asti.

Monet tahrat lähtevät ihan ilmankin pesuainetta, kuten mustikkatahrat kiehuvalla vedellä. Osa tahroista, kuten juuri banaani, saippuakuplat ja rasvatahrat vaativat järeämpiä aseita ja silloin me otetaan Tahranpoistaja käyttöön. Sitä suihkutetaan tahran päälle, annetaan vaikuttaa viisi minuuttia ja sen jälkeen pestään normaalisti.

Mulle on tärkeää, että siivouksessa käytetyt puhdistusaineet ovat hajusteettoman lisäksi turvallisia ja ympäristöystävällisiä. Meillä myös lapset saavat auttaa siivouksessa ja esimerkiksi pintojen pyyhkimisessä, joten on erityisen tärkeää, että tuotteet ovat turvallisia käyttää myös heille. Meillä on käytössä Lumme Yleispuhdistusaine Hajusteeton, jossa on rajoittava vaahtosuutin, joka levittää vähemmän aerosoleja ilmaan kuin tavallinen suutin ja vähentää riskiä sisäänhengittää ainetta. Lumme-puhdistussuihkeet valmistetaan tehtaalla, joka toimii 100 % tuulivoimalla, uusiutuvalla energialla ja pullo valmistetaan 100 % kierrätetystä muovista.

Lumme  kasvipohjainen ja vegaanisertifioitu Yleispuhdistusaine sisältää vain tarkkaan valittuja ainesosia uusiutuvista raaka-aineista. Yleispuhdistusaine puhdistaa kaikki pinnat ja sopii hyvin myös lasi- ja peilipinnoille, eikä jätä raitoja. On kätevää, kun yhdellä aineella saa puhdistettua kaiken. Mä rakastin ennen puhdistusaineiden tuoksuja. Rakastin ostaa erilaisia tuoksuvia tuotteita ja koti nimenomaan tuoksui puhtaalta silloin, kun täällä leijaili raikas puhdistusaineen tuoksu. Pikkuhiljaa olen tottunut siihen, että silloin kun koti on puhdas, täällä ei tuoksu mikään ulkopuolinen aine vaan täällä tuoksuu me. Meidän koti, meidän kodin asukkaat. Nykyisin hajusteeton tuoksuu puhtaalta. Sama pyykin suhteen. Ennen rakastin erilaisia huuhteluaineita ja tuoksuttelin niitä. Nykyisin rakastan sitä, että pyykki tuoksuu puhtaalta, kun se ei tuoksu erityisesti miltään.

Astiat me pestään Lumme Konetiskitableteilla. Niissä ei ole hajusteita eikä väriaineita ja ne on kehitetty yhteistyössä Allergia, Iho ja Astmaliiton kanssa. Tabletit on pakattu 100 % kierrätysmateriaaleista ja kierrätettävästä kartongista valmistettuihin kartonkipakkauksiin ja niillä on sekä Joutsenmerkki että Vegan Society -sertifiointi. Lumme konetiskitableteissa on mukana huuhtelukirkaste, joka antaa astioille puhtaan pinnan, sekä suolaa, joka huolehtii astianpesukoneen puhtaudesta. Tabletit toimivat tehokkaasti jo 50 asteen lämpötilassa, mikä on hyvä, koska tykätään pestä astiat meidän koneen 50 asteen Eco-pesuohjelmalla, vaikka se onkin hieman hitaampi. Ennakoimalla senkin käyttö kuitenkin onnistuu hyvin.

Ilman migreenin aiheuttamaa hajusteyliherkkyyttä mä varmasti edelleen rakastaisin erilaisia tuoksuja ja nauttisin niistä täysillä, mutta kun tilanne on tämä, olen oppinut elämään sen kanssa. Lumme-tuotteiden joukostahan löytyy paljon myös ympäristöystävällisiä, tuoksuvia vaihtoehtoja heille, jotka tuoksuista pystyvät edelleen nauttimaan. Itse olen vain super iloinen ja kiitollinen siitä, että laadukas, kaunis ja ympäristöystävällinen brändi on tehnyt myös meille hajuherkille sopivat vaihtoehdot. Käytän niitä ilomielin nyt ja jatkossa ja toivon, että hajusteettomien tuotteiden valinnanvara lisääntyy jatkossakin entisestään.

Psst! Instagramin puolella on muuten arvonta, jossa kaksi onnekasta voittaa Lumme-tuotepaketin itselleen! Käy osallistumassa mun @iinalaura -tilillä.

Millaisia tuotteita te käytätte siivouksessa ja/tai pyykinpesussa? Koetteko, että hajusteettomia vaihtoehtoja on helppoa löytää tarvittaessa?