Heippa ihanaiset! Joulukuu lähestyy jo hurjaa vauhtia, ja mä olen jo hetken pohdiskellut, että millaisen joulukalenterin teen tänä vuonna. Kahtena viime vuonna olen saanut siitä kovasti hyvää palautetta, mutta tietenkin joulukalenterinkin pitää kehittyä joka vuosi pysyäkseen kiinnostavana, ja olen jo kaksi vuotta jouluisia juttuja kirjoitellut. Mun joulukalenteri ei ole koskaan tarkoittanut sitä, että en postaa mitään muuta kuin joulujuttuja, esimerkiksi viime vuonna kirjoitin 24 joulukalenteripostausta ja 18 tavallista postausta joulukuun aikana, eli yhteensä 42 postausta, mikä on reilusti enemmän kuin keskiverto blogikuukausina.

Tänä vuonna haluaisin tehdä joulukalenterista taas vähän uudenlaisen, freesimmän. Mun lapsuuden joulumuistot, joulupöydän reseptit ja lempijoululaulut voi käydä lukemassa jo Joulukalenteri-tagin alta jos haluaa, ja siksi haluankin tuoda uusia juttuja mukaan. Tottakai joulukalenterissa on jouluiset jutut olennaisena osana tänäkin vuonna, joulukoristeet, joululeivonnaiset ja kaikki pieni jouluinen kiva mitä tänä vuonna tapahtuu. Mutta se osa mitä aiemmin olen täyttänyt joulunostalgialla, tai jokavuotisilla jutuilla kuten joululeffoilla ja joululauluilla, pitäisi korvata tänä vuonna. Siksi toivonkin, että te toivotte joulukalenteriin postauksia. Mitä te haluaisitte nähdä joulukalenterissa?

Joulukalenteri tulee tänäkin vuonna täyttymään sekä pienistä päivän piristyksistä, lyhyemmistä postauksista, että sitten ihan kunnon kertomuksista jotka ovat pidempiä. Molempia saa toivoa! Mitä te haluatte lukea tai nähdä? Ja toiveiden ei kaikkien tarvitse liittyä jouluun millään tavalla, sillä mun mielestä joulukalenterin ideana on enemmänkin se yllätyksellisyys eikä se että se liittyy pelkästään jouluun. Joka päivä joku uusi kiva pieni juttu jota odottaa. Ja hei, mitä mieltä olette haastatteluista tai vieraskynäilystä? Jotain sellaistakin saa ehdottaa. Onko teillä tarinoita joita haluatte kuuluviin?

Kuvituksena joulunostalgiaa viime vuodelta, sillä säästän tämän vuoden jouluisuudet kalenterin varalle, haha!

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin & Dronningholmin yhteistyökampanjassa, ja pääsin leipomaan lasten kanssa ihan ekat tähtitortut tälle vuodelle jo vähän aikaa sitten. Dronningholm on siis tähtitorttumarmeladien tuttu tuotemerkki, joka tarjoaa sekä perinteistä Dronningholm tähtitorttu luumumarmeladia, että Dronningholm tähtitorttu omena-kanelimarmeladia. Me käytettiin torttuihin molempia tasapuolisesti kun ei osattu päättää kahden herkun väliltä.

Pääsin kampanjan myötä tutustumaan vähän erilaisempiin tortuntaitteluohjeisiin, ja me kokeiltiin tällä kertaa melkein kaikkea. Se perinteinen tähtitortun muoto ei ole ollut mulla käytössä enää pariin vuoteen, kun kaveri opetti toisenlaisen taittelutavan, kukan, jo muutama joulu sitten. Nyt tehtiin osa niitä tuttuja ja turvallisia kukkatorttuja joita teen joka vuosi, ja sitten kokeiltiin muutamaa Dronningholmin taitteluohjetta: pöllöä, sydäntä ja snautseria. Snautseria, jonka meidän hulivilineidit nimesivät siis Mopsitortuksi. Myös tämä mun kaverilta opittu kukkaohje löytyy Dronningholmin sivuilta, jos joku haluaa kokeilla!

Olikin hauska miettiä tähtitorttuja vähän uudenlaisella tavalla – ei siis tähtitorttuina ollenkaan. Miksi niiden pitäisi aina olla samanmuotoisia? Lapsena aina tähtitorttujen leipominen oli vähän tylsää, mutta pipareiden taas superhauskaa. Juuri siksi, koska tähtitortut olivat aina samanlaisia ja samalla tavalla täytettyjä, ja pipareiden kanssa taas sai päästää luovuuden valloilleen. Kiitos Dronningholmille siitä, että he saivat mut tajuamaan että torttujakin voi tehdä ainakin ziljoonaa eri muotoa. Meidän lapsilla ei ainakaan ollut yhtään tylsää, torttujen leivonta taisi olla ihan koko viikonlopun kohokohta, eikä torttujen syönnistä meinannut tulla loppua.

Otin tytöt mukaan tortunleivontaan ihan täysillä, ja he saivat niin leikata, taitella kuin lisätä Dronningholmin tähtitorttumarmeladejakin. Osaan mopsitortuista tuli täytettä vähän runsaammalla kädellä kun 2- ja 4-vuotiaat itse annostelivat, mutta sehän ei haitannut yhtään. Tortuissa se marmeladi on muutenkin se kaikkein paras osa ainakin mun mielestä, niin saa laittaakin ihan niin runsaasti kuin haluaa.

Snautserit, tai siis Mopsitortut on tosi helppoa taitella ja täyttää. Tein teille tällaisen helpon ja lyhyen Gif-videon josta näette miten homma toimii. Videolta näette myös miten mopsitorttu syödään oikeaoppisesti:

Dronningholmin Instagramissa on muuten käynnissä hauska kilpailu, jonka osallistujat palkitaan viikottain Dronningholm-joulupaketeilla. Kilpailuun osallistuminen on helppoa: Leivo mieleisesi tähtitorttu joko valmiiden ohjeiden pohjalta tai keksi hyvä muoto itse. Ota tortusta kuva ja jaa se Instagramiin hashtagilla #UUDETMUODOT ja @dronningholm.

Ihania leivontahetkiä ja mahtavaa maanantaita kaikille <3

Iltaa tyypit! Mä alan vihdoinkin parantua ja nyt viikonloppuna olen jo jaksanut ja uskaltanut touhutakin. Perjantaina me ei tehty muuta kuin viikon ruokaostokset, ja öllöteltiin loppuilta. Eilen taas lähdettiin jo aamupäivällä leikkipuistoon, ja lounaan jälkeen suunnattiin Itiksen ja pikkushoppailuiden kautta ystävien tupareihin Espooseen lasten kanssa. Vietiin tuparilahjaksi sitä perjantaina täällä esittelemään valkosuklaa-piparirockyroadia, ja oli niin kiva nähdä kavereita pitkästä aikaa. Tytötkin olivat innoissaan kun näkivät niin monta kummia kerralla. Tupareissa saatiin maistaa ihanaa itseleivottua mustikkapiirakkaa, juoda kahvit ja lapset saivat juosta vähän aikaa hippaa ja tanssahdella. Ennen seitsemää oltiin jo matkalla takaisin kotiin.

Tänään syötiin herkkuaamiainen, minkä jälkeen suunnattiin jo yhdentoista aikaan läheisen kauppakeskuksen jouluparaatiin, missä tytöt saivat kasvomaalaukset ja mä sai käydä äkkiä salaa ostamassa muutaman joululahjan sillä aikaa kun Otto kiersi tyttöjen kanssa etsimässä joulupukkia. Kerrankin olen ajoissa liikkeellä, meillä on varmaan puolet lahjoista jo hommattuna. Yleensä havahdun lahjaostoksiin joskus viikkoa ennen joulua kun alkaa olla hankala löytää niitä suosituimpia lahjoja. Ehkä sitä oppii tässä vuosi vuodelta. Ennen oli myös hankalampaa raahata niitä lahjoja, tai piilotella niitä, kun lapset olivat mukana. Nyt vaan kävin yksin viemässä ne auton takaluukkuun, mistä Otto äsken haki ne kun lapset olivat jo nukkumassa. Ah miten helppoa.

Kokeiltiin tänään myös tehdä vähän erilaista ruokaa, mistä tuli ihan mielettömän hyvää, ja siitä kerron lisää ensi viikon aikana! Loppupäivä ollaan siivoiltu, ja sen jälkeen aloitettiin lasten kanssa pikkuhiljaa joulukoristeiden laittaminen esille. Tyttöjen huoneessa on jo ihan kunnon koristelut päällä, mutta muualla meillä on vasta metallikorissa joulupalloja ja perus jouluvalot. Ihanan jouluisa tunnelma siitäkin jo tulee. Näillä mennään itsenäisyyspäivään asti, ja sitten koristellaan joulukuusi niinkuin meidän perheen perinteisiin kuuluu jo mun lapsuudesta asti.

Ollaan myös luettu kirjoja, ja katsottu koko perhe vanha Ipanat -leffa netflixistä, joka oli mun ja Oton kummankin lemppari kun oltiin pienempiä. Se oli ihan superhauska ja koskettava vieläkin, ja lapsetkin tykkäsivät. Nyt ymmärsi tietysti niitä aikuisten läppiä itse ihan eri tavalla kuin silloin pienenä.

Kiva että sai melko viikon kipeilyn jälkeen nauttia rauhallisesta viikonlopusta yhdessä perheen kanssa, hyvällä voinnilla. Huomenna pääsenkin pitkästä aikaa toimistolle, ja tytöillä on valokuvaus päiväkodissa! Jännittää, iik!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

PS: Mä olen hurjan iloinen eiliseen postaukseen saamastani palautteesta ja sähköposteista.  Oli hienoa huomata miten erilaisia taustoja omaavia ihmisiä mun blogia lukee, ja miten uskomattoman ihania ihmisiä siellä ruutujen takana on. Jännää oli se, että sain kaksi melkein samanlaista sähköpostia viiden minuutin sisällä toisistaan. Sähköpostien lähettäjät edustivat täysin päinvastaisia uskontokuntia, mutta olivat asioista tismalleen samaa mieltä. Ja täysin tietämättä toisistaan he lähettivät nämä viestit mulle melkein samaan aikaan. Jos vaan kaikki ymmärtäisivät miten samanlaisia suurin osa ihmisistä kuitenkin on, kulttuurista, uskonnosta ja taustasta riippumatta. Suurin osa ihmisistä haluaa vain rauhaa ja turvaa kaikille. Musta on tärkeää ottaa kantaa näihin asioihin, vaikka jonkun mielestä tietämätön ja naiivi blogimamma varmasti olenkin. Mulla on kuitenkin kanava ja mahdollisuus levittää tärkeää sanomaa kymmenille tuhansille ihmisille, ja sen aivan varmasti teen silloin kun koen sille olevan tarvetta.

Kokeilin jotain vähän uutta, nimittäin uusimmasta K-ruoka -lehdestä bongaamaani jouluisen Rocky Roadin ohjetta. Se kuulosti niin herkulliselta että en vaan voinut jättää testaamatta, ja nyt kun olen maistanut itse on pakko vinkata teillekin! Alkuperäisessä ohjeessa on neljä ainesosaa, minun versiossani vain kolme. Lisäksi herkun valmistamiseen menee vain 10min valmisteluaika + 30min pakastimessa tai tunti jääkaapissa kovettumiseen.

Talvinen Rocky Road

200g valkosuklaata

n. 60g kuivattuja karpaloita

3-4 keskikokoista piparia

Sulata pilkottu suklaa. Murskaa piparit ja leikkaa karpaloita vähän pienemmäksi muruksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja kaada leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan tai lautaselle. Laita pakkaseen puoleksi tunniksi, tai tunniksi jääkaappiin. Leikkaa sitten sopivan kokoisiksi annospaloiksi ja tarjoile esim. glögin kanssa iltaherkkuna. Nam!

Mitkäs on teidän lemppareita helppoja talviherkkuja, sellaisia jotka pyöräyttää käden käänteessä jos tulee vaikka yllärivieraita? Tämä taitaa olla mun uusi suosikki! Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Viime  yö meni mulla muutaman tunnin yöunilla, kun melkein heti nukahdettuani mulla alkoi nousemaan kuume tosi korkealle ja tuli ihan jäätävä päänsärky ja kurkkukipu. Ei sitten näköjään se parin viikon takainen flunssa mennytkään ohi vaan tuli kahta kauheampana takaisin. Kuume laski vasta aamulla joskus seitsemän aikaan ja sitten sain nukuttua pari tuntia ennen kuin tytöt heräsivät. Tsemppasin vielä aamulla ja tein Otolle isänpäiväaamupalan pekonisydämineen, munakokkeleineen ja hedelmineen, mutta sitten oli kyllä voimat ihan loppu ja on edelleen. Huomenna pitää mennä lääkäriin jos vaikka sieltä saisi avun joka katkaisisi tämän ikävän flunssakierteen.

Oton isänpäivä ei siis ole sisältänyt huonepalvelua, lapsivapaata tai muuta erityistä sen aamupalan ja lahjojen lisäksi, vaan lähinnä lasten kanssa satumetsän leikkimistä, ruuanlaittoa ja isänä olemista. Ja kuulemma hänellä on ollut juuri passeli isänpäivä, eikä hän olisi kaivannut mitään enempää. Mua harmittaa että Oton isänpäivä kului mun sairasteluun, mutta onneksi häntä ei tunnu harmittavan muu kuin se että mulla on huono olo. Parempi onni ensi kerralla, ja onneksi isää voi muistaa ihan tavallisenakin sunnuntaina.

Lapset saivat kertoa isästään omin sanoin, kun askarreltiin Otolle yhdessä kortti. Lapset kuvailivat Ottoa näin:

..Isi näyttää hyvältä.

..Isi on rakas.

..Siwwä itiwwä on muhta tukka. (Sillä isillä on musta tukka.)

..Hän on ihana.

..Isin kanssa on kivaa leikkiä legoilla.

..Isi osaa ajaa tosi hyvin autolla.

..Isin kanssa voi pelata Rocket Leagueta ja Hohokumia.

..Ja Wocowocoa (Locorocoa).

..Iti voi pewata myöh Owaf-tikkupewiä. (Isi voi pelata myös Olaf-tikkupeliä.)

..Isi on paras isi koska sen kanssa voi hassutella.

..Iti on pawah kohka tihki. (Isi on paras koska siksi.)

Mun mielestä Otto on paras isi, koska hänestä näkee miten paljon hän rakastaa lapsiaan ja miten paljon hän nauttii siitä että saa olla heidän kanssaan. Tytöt pukeutuivat tänään aamulla My Little Ponyiksi, koska kuulemma isi tykkää poneista, kovasti. Ehkä siitäkin voi jotain päätellä Oton heittäytymisestä. Vaikka tiedän että ponit ja barbien korkokengät eivät ole ehkä oikeasti Oton kiinnostuslistan kärkipäässä, hän ei anna sen häiritä leikkiä lasten kanssa. Ja lapset tuntevat olevansa tärkeitä isälleen, aina. He tietävät että isi kuuntelee aina, ja isille voi kertoa ihan mitä tahansa.

Olen maailman onnekkain kun olen saanut itselleni ja lapsilleni noin ihanan miehen ja isän. Otto on kaikkea sitä, mitä ikinä olisin voinut omalta isältäni toivoa, jos mulla sellainen olisi ollut. Olen kiitollinen siitä, että meidän lapsilla on ihana, rakastava ja välittävä isä. Isä jonka syliin kiivetä, isä jolta kysyä hupsuja ja vähemmän hupsuja kysymyksiä, isä joka kuorii omenoita kun äiti on allerginen. Isä joka innostuu hassuista jutuista, ja jonka kanssa lapset saavat pelata pelejä ja kokea ihan erilaisiakin asioita kuin äidin kanssa.

Hyvää isänpäivää Otto ja kaikki muut ihanat isit <3