Muistatteko kun keväällä olin mukana tekemässä Korusi-lehteä? No mua kysyttiin mukaan myös talven numeroon, enkä epäröinyt hetkeäkään, vaan sanoin heti kyllä! Mun mielestä on ihan huippua olla mukana tekemässä lehteä, joka jaetaan tänä talvena jo 700 000:n suomalaiseen kotiin, ja saada siihen oma aukeama jossa saan esitellä omia talven suosikkikorujani. Lehteä jaetaan myös yli 60:ssä koruliikkeessä, eli sieltä voi hakea omansa jos ei kotiin asti tule.

Tällä kertaa sain vaikuttaa itse myös aukeaman tyyliin, ja siitä syntyikin sellainen talven ihmemaa, iloinen mutta tyylikäs mielestäni. Valitsin aukeamalle koruja Lumoavan valikoimista, ja siihen pääsivät tietenkin myös mun omat Serafina-hääkorut, jotka edelleenkin ovat ehkä ne kauneimmat Lumoava-korut mun mielestäni. Omalle aukeamalleni valitsin myös mun kaksi lemppari Lumoava -uutuutta, Sinisiipi-kaulakorun, sekä Vanilja-rannekorun. Muita lehdessä esillä olevia juttuja ovat mm. Citizenin ja Lacosten kellot, Rhythm kodinkellot, Lasten Angry Birds- ja Muumi-tuotteet, sekä Saurumin korut.

Lehti jaetaan koteihin tänään, ja eilen ovat auenneet myös talvisen ilmeen saaneet korusi.com-sivut, joilta löytyy esimerkiksi korusuunnittelija Heikki Hartikaisen designer-haastattelu, ja lehden digiversio, sekä lukijakysely, johon vastaajien kesken arvotaan yhteensä 1000€:n arvosta Lumoava-koruja. Kyselyyn voi osallistua 31.1.2015 saakka korusi.com-sivustolla! Mä palan halusta kuulla teidän mielipiteitä lehden ilmeestä ja mun aukeamasta sekä valinnoista, joten käykää ihmeessä osallistumassa kyselyyn tai kertokaa mietteitä tänne kommenttiboksiin!

Korusi-lehden tiimoilta on tulossa huomenna ja myöhemmin tässä kuussa pari kivaa ylläriä blogin joulukalenteriin, joten pysykääpä kuulolla, ja kertokaa ihmeessä omia lempparikorujanne lehdessä esitellyistä Lumoava-koruista, niin saatan ottaa vähän vinkkiä ;)!

Kuvat: Tatu Ahonen Mainostoimisto Ad Kiivi Oy

Mukavaa iltapäivää kaikille <3

Olympus OM-D E-M-10, kamera joka pelasti mun talven, tai ainakin alkutalven. Sain kuukaudeksi tämän Olympuksen ihanan kameran lainaan, ja voin ihan rehellisesti sanoa että itkettää kun pitää siitä vielä luopua! Mä en ole koskaan testannut parempaa kameraa, vaikka aika montaa järkkäriä, kompaktijärkkäriä ja pokkaria on tullut testattua vuosien varrella.

Jo ensimmäiset postaukset joissa olin ottanut kuvat tällä kameralla aiheuttivat kysymystulvan kamerasta ja sen ominaisuuksista, enkä ihmettele. Parannus kuvanlaadussa on vaan niin huikaiseva! Ihmeellistä, että keskellä vuoden pimeintä aikaa mun ei tarvitse stressata iltapäivähämärässä kuvaamisesta, tai kuvien epätarkkuudesta, OM-D, tuttavallisemmin OOÄMGEE hoitaa kaiken.

Kuvattu iltapäivän hämärässä, aukko f 1.8 valotusaika 1/60s

Olen testannut OM-D:täni auringonpaisteessa, pilkkopimeässä, pilkkopimeässä katulampun valossa, hämäränä päivänä sisällä, valoisana päivänä sisällä ja oikeastaan vaikka ja missä olosuhteissa. Kertaakaan en ole vielä pettynyt. Uskomattominta on kyllä se mihin kamera pystyi katulampun valossa, illalla kello kuuden aikaan kun oli aivan pimeää. En käyttänyt lisäsalamaa, en käyttänyt kameran omaa salamaa, otin vaan kuvia ja ne olivat tarkkoja, hyvän värisiä ja kivoja.

Molemmat kuvattu katulampun valossa, pilkkopimeässä ilman salamaa, aukko f 1.8 valotusaika Tiaran kuvassa 1/60s ja yhteiskuvassa 1/40s

Mulla on lainassa kameran kanssa myös 25mm Zuiko-objektiivi, joka on muoto- ja asukuvien ottamiseen ihan nappivalinta. Se on pienikokoinen, niinkuin kamera itsessään, ja siitä saa kauniin syvyysterävyysefektin. Objektiivissa on sama aukko kuin mun oman järkkärin 50mm/f 1.8 -objektiivissa, mutta tuo 25mm objektiivi antaa paljon enemmän liikkumavaraa, mikä on tosi näppärää. Siinä missä 50mm objektiivilla joutuu menemään kolmen metrin päähän että saa kokonaisen ihmisen kuvaan, 25mm -objektiivilla riittää paljon pienempikin etäisyys. Etenkin sisällä kuvatessa tämä on ehdottoman tärkeää. Silti objektiivi on todella valovoimainen ja tosiaan sillä saa kauniin syvyysterävyyden kuviin.

Kuvattu päivänvalossa, aukko f 1.8 valotusaika 1/1000s

Näin talvella käytössä on melkein jatkuvasti f 1.8. Siinä missä mun omalla järkkärillä tuota aukkoa käytettäessä kuvat ovat usein epätarkkoja, Olympus tuottaa pelkkää priimaa. Mun omalla järkkärillä osa kuvista on jalustallakin otettaessa epätarkkoja. Olympuksella epätarkkoja kuvia ei tule vaikka kädet vähän tärisisivät tai lapset juoksentelisivat, tarkennus on tosi nopea ja hyvä.

Kuvattu iltapäivän hämärässä, aukko f 1.8 valotusaika 1/80s

Upeinta on mielestäni se, miten hyviä kuvia kameralla saa otettua myös keinovalossa sisällä. Kuvat eivät koskaan ole tippaakaan keltaisia tai epätarkkoja, toisin kuin Canon eos 600:D:llä jota olen tähän asti tottunut käyttämään. Ennen välttelin viimeiseen asti keinovalossa kuvaamista, koska kuvista tuli vaan niin noh kauheita. Mutta nyt se ei ole katastrofi jos jotain pitää kuvata vielä auringon laskettua kotona, vaan päin vastoin.

Kuvat otettu kaikki hehkulampun valossa, aukko f 1.8 valotusaika kaikissa 1/60s

Kamera on niin tervetullutta vaihtelua megakokoiselle järkkärille, ettei tosikaan. Sitä on maailman helpointa kuljettaa laukussa mukana, ja ottaa mukaan kaikkialle. Myös kaulassa se kulkee kivasti, eikä ole jatkuvaa pelkoa siitä että se kaulassa törmäisi johonkin. Toki 25mm objektiivikin auttaa, kun ei ole sieltä massiivisimmasta päästä.

Kuvattu aamuhämärässä meidän pimeässä kodissa, aukko f 1.8 valotusaika 1/8s

Meillä oli siis näin hämärää sämpylöitä kuvatessa 😀

Mä oon alkanut ottamaan enemmän kuvia kuin ennen, koska musta on vaan niin ihana katsoa ottamiani kuvia ja haastaa kameraa, katsoa mihin se pystyy. Tekisi mieli pitää oikein jotkut talvikuvaukset meidän lapsille vielä kun kamera on käytössä! Tulen kirjoittamaan vielä lisää kamerasta ennen testijakson loppua, ja ajattelinkin kysyä teiltä, että mitä haluaisitte siitä tai valokuvauksesta yleisesti tietää? Kiinnostaako teitä vinkit talvikuvaukseen tai vinkit lapsikuvaukseen? Mikään ammattilainenhan mä en ole missään määrin, mutta jonkin verran kokemusta on näiden vuosien aikana karttunut, ja osaan mä ainakin jotain vinkkejä varmasti antaa!

Oletteko kokeilleet Olympuksen kameroita? Kiinnostaisiko teitä kuvausvinkit? Millaisella varustuksella itse kuvaatte talvella?

Tänään kurkistetaan kolmivuotiaamme kirjeeseen joulupukille, jonka hän on itse sanellut, ja ylpeä äiti kirjoittanut ylös hihitellen, sydän rakkaudesta pakahtuen. Olen editoinut kirjeestä pois neidin henkilökohtaiset terveiset joulupukille, ja jättänyt vain lahjatoiveet näkyviin, koska ne terveiset on hänen omia henkilökohtaisia juttuja joita en täällä jaa. Mutta lahjatoiveet ovat vapaata riistaa, olivat nekin musta aika hellyyttäviä!

Tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa enemmän meidän perheen periaatteista ja mielipiteistä joululahjojen suhteen, tässä luukussa keskitytään nyt vain näihin toiveisiin. Kokosin kollaasin Tiaran toiveista, ja hän auttoi iloisesti miettimään sopivan paikan kullekin lahjatoiveelle kuvasta.

1. Barbie & hevonen -setti
2. Huolisyöppö
3. Littlest Petshop -talo/huone ja hahmoja
4. Pengoloo -peli*
5. Hugo-toimintokoira
6. Lego Friends -paketteja
7. Puhuva Aino-nukke*

Mun mielestä nuo lahjatoiveet ovat oikein ihania! Barbien heppasetin muistan saaneeni itsekin pienenä lahjaksi ja se oli mun unelmien täyttymys! Heppasetti on ehkä jossain jopa tallessakin Oulussa, vinkvink äiti sen voisi etsiä Tipan mahdolliselle tulevalle hepalle kaveriksi! Huolisyöppö on niin hauska ja hellyyttävä idea että olen aika iloinen että neiti toivoi sellaista. Littlest petshopit ovat nyt se uusin villitys joita kerätään, ja joista haaveillaan. Pienempikin osaa jo sanoa ”Pehtop!”.

Hugo-toimintokoirasta hän on puhunut siitä asti kun ensimmäinen lelukuvasto tuli kotiin. Hyvä että aloin tutkimaan sen saatavuutta, sillä se näytti olevan jo nyt melkein kaikista kaupoista loppu. Onneksi Verkkokaupan myymälässä Jätkäsaaressa niitä oli vielä, ja Otto reippaana kipaisi tänään hakemassa sieltä yhden joulupakettiin. Meidän koiran jälkeen sinne jäi niitä viisi, äsken kun tsekkasin, näytti olevan kolme jäljellä. Ilmeisesti Hugo on yksi joulun suosikkilahjoista?

Pengoloo -pelin ja puhuvan Aino -nuken me saimme Competolta testattavaksi, mikä oli aika hauska sattuma, sillä Tiara oli juuri katsellut nukkea kuvastossa, ja ainoa peli josta hän on haaveillut ikinä on tuo Pengoloo -niminen muistipeli, jossa pitää etsiä erivärisiä munia puisten pingviinien alta Etelänavalla. Siellä ne odottavat varmassa piilossa paketointia jo nyt. Täytyy toivoa että meidän pienet salapoliisit eivät löydä äidin ja isin lahjakätkölle!

Kirjeen valmistumisenkin jälkeen on kuvastoja selailtu ja kiinnostusta on löytynyt myös My Little Ponyihin ja Monster High-nukkeihin. Pitää koettaa selvittää ne tärkeimmät toiveet, vaikka se kolmevuotiaan tuuliviirin kanssa vähän haastavaa onkin. Saapa nähdä mitä niistä paketeista sitten lopulta paljastuukaan, pukkihan onneksi tietää kaiken, vaikka kaikkea ei kirjeeseen olisi kirjoittanutkaan.

Millaisia toiveita teidän kolmivuotiailla on jouluksi? Löytyykö samoja kuin meiltä? Mitä lelusarjoja teillä kerätään?

Joku kommentoi mulle tuossa viikko pari sitten, että huomaanko itse että kirjoitan melkein jokaisessa postauksessa kiireestä, että mihin mulla muka on oikeasti kiire? Siitä sain idean, että teen vihdoin paljon toivotun postauksen siitä, mitä bloggaaminen työnä ja työ blogiportaalin taustatiimissä tarkoittaa minulle käytännössä.

Kun on bloggaaja, ja sen lisäksi toimii osakkaana blogiportaalissa, joulun aika on aika kiireistä. Kevään pressipäivät ja pikkujoulut ovat kaikki ennen joulua, ja lisäksi on paljon juttuja joita pitää suunnitella ja tehdä esimerkiksi joulukalentereita varten (sekä omaa että Kideblogien). Lähetettyjä ja vastaanotettuja sähköposteja kertyy jo yhtenä päivänä kymmeniä, puhelut ja eri paikoissa ja tapahtumissa vierailut siihen päälle. Muutama viikko meni niin etten ehtinyt olla melkein yhtään päivää vaan kotona ja rentoutua, tehdä sitä mitä olen tehnyt perheen kanssa koko tämän viikonlopun.

Kuten sanottua, mulle se kaikki oli ja on positiivista kiirettä, tykkään ihan hirveästi siitä mitä saan tehdä blogimaailman parissa. Vaikka kuinka tykkäisi siitä mitä tekee, joskus se kiire silti vain aiheuttaa stressiä, kun yrittää pitää tasapainoa yllä. Olla mahdollisimman paljon lasten kanssa, olla hyvä vaimo miehelleen, pitää oman blogin mielenkiintoisena ja tiiviisti päivittyvänä, ja lisäksi siinä samalla pyörittää muiden yhtä kiireisten äitien kanssa blogisivustoa.

Päivän asu / Paita Sheinside* / Takki Sheinside* / Pipo Asos / Laukku Zara / Housut Cubus / Kengät Skopunkten / Huivi Cubus* / Korvakorut Ur & Penn* / *blogin kautta saatu.

Ammatikseen bloggaamisessa on se, että sulla ei oikeastaan koskaan ole lomaa. Bloggaaminen on niin kokonaisvaltaista, se alkaa siitä kun aamulla herää ja loppuu siihen kun illalla nukahtaa, vuoden jokaisena päivänä. Se on läsnä kaikissa elämän isoissa ja pienissä juhlissa, kuten myös jokapäiväisessä arjessa. Se ei ole kahdeksasta-neljään duuni jonka voi unohtaa kun sulkee työpaikan oven perässään, vaan se on jatkuvasti läsnä. Mä en ole kasista-neljään -tyyppi, vaikka sellaisesta työstä joskus haaveilenkin.

Mulle tämä elämäntapa ja kokonaisvaltainen bloggaamiseen heittäytyminen kuitenkin sopii, tätä mä rakastan tehdä, mutta bloggaamisessa, kuten kaikessa muussakin on omat etunsa ja haittansa. Bloggaamisen hyvä puoli on se, että se ei ole kasista neljään -duuni, vaan mulla on vapaus olla lasten kanssa kotona, tehdä kaikkea kivaa arkenakin, nukkua pitkään aamulla lasten kanssa jos nukuttaa, ja kirjoittaa vaikka keskellä yötä jos huvittaa. Huono puoli on se, että se ei ole kasista neljään -duuni. Blogi vie paljon tilaa ajatuksista, eikä blogia koskaan voi unohtaa ainakaan pitkäksi aikaa, vaan se on iso osa elämää ja arkea, ainakin kasista neljään -duunin verran tunteja vuorokaudessa.

En kaipaa lomapäiviä bloggaamisesta, vaikka joskus pidänkin taukopäiviä postaamisessa. Kamera ei pysy piilossa ikinä kokonaista päivää, siitä yksinkertaisesta syystä että rakastan valokuvaamista. Vaikka en kirjoittaisi yhtenä päivänä postausta, mä otan kuvia, suunnittelen tulevia kirjoituksia, muokkaan kuvia, päivitän somekanavia, vastaan kommentteihin, sähköposteihin ja puheluihin. Vain pieni osa tästä kaikesta näkyy lukijalle asti. Mä otan esimerkiksi vuoden jokaisena päivänä vähintään 50-300 kuvaa, joista 5-10 kerrallaan yleensä päätyy postaukseen.

Mitä sitten työ blogiportaalin taustalla pitää sisällään? Luonnollisestikaan en voi yksityiskohtiin mennä, mutta voin kertoa suurpiirteisesti. Mun työ on mediamyyntiä, eli käytännössä tarjousten vastaanottamista, tarjousten tekemistä, yritysten kontaktointia, neuvottelua, ideointia ja lisäksi sivuston ja somekanavien ylläpitoa. Pienessä yrityksessä kaikki tekevät vähän kaikkea, eikä mulla ole mitään hienoa ammattinimikettä jonka voisin lisätä tuohon sivupalkkiin, haha.

Myös oman blogin blogimarkkinointi pitää sisällään tapahtumissa käymistä, uusiin tuotteisiin tutustumista, ja taustatiedon selvittämistä, sekä huolellista testaamista. Jos esittelen täällä teille uuden puhelimen, mä selvitän kaiken mahdollisen tiedon mitä vain irti saan, vertailen sitä omiin kokemuksiini tuotteesta, ja kirjoitan vasta sen jälkeen mielipiteeni. En esittele enkä kehu tuotteita, joista en oikeasti tykkää ollenkaan, vaan jokainen kaupallinen postaus on huolellisen testauksen ja selvittelyn tuotos.

Bloggaaminen on välillä glamouria, en ikinä unohda tammikuista reissuani Kööpenhaminaan luksuskylpylään tai herkullista illallista Pampersin järjestämällä matkalla Frankfurtissa. Bloggaamiseen kuuluu pr-tapahtumia, skumppaa ja gaaloja. Suuri osa bloggaamisesta on kuitenkin mahallaan makaamista kylmässä maassa, että saa hyvän kuvan otettua toisen kengistä, ilman takkia seisoskelua asukuvien tähden, loputtomia näytön valossa naputellen vietettyjä tunteja, ja oman blogin nimen sanomista kangerrellen esittäytyessä uusille ihmisille.

Kaikkine hyvine ja huonoine puolineen, bloggaaminen on kamalan ihanaa, ja ihanan kamalaa. Niin ihanaa, että en voi kuvitella olevani ilman, mutta joskus myös kiireistä ja stressaavaa. Nyt blogissa alkaa kuitenkin mun kaikista lempparein aika, nimittäin joulun aika, kun mä saan tehdä mun blogijoulukalenteria! Eka luukku ilmestyy huomenna, stay tuned! Ihanaa alkavaa joulukuuta ja viikkoa kaikille <3

Millainen käsitys teillä on bloggaajien arjesta? Bloggaatteko itse, millaista teidän blogiarkenne on?

…kuvina. Tänään oli sellainen sopiva päivä että muistin kuvata melkein kaiken mitä tehtiin, joten ajattelin toteuttaa pitkästä aikaa päivä kuvina -postauksen. Me herättiin aamulla puoli tuntia ennen kerhon alkua, koska olin unissani onnistunut sammuttamaan herätyskellon ja lapset heräsivät vasta puoli yhdeksältä. Aamutoimet suoritettiin siis aikamoisessa kiireessä, mutta ehdittiin kuin ehdittiinkin kerhoon ajoissa. Tuosta ensimmäisestä puolituntisesta ei liiemmin ole kuvia, mutta loppupäivästä onneksi on!

9.15 Oltiin Zeldan kanssa kahdestaan kotona, siivottiin, leikittiin leipomista ja höpötettiin muuten vain. Valmistelin myös päivällä julkaisemaani postausta samalla un Zelda leikki duploilla. Ihanan rento aamupäivä!

11.30 haettiin esikoinen kerhosta, leikittiin vielä hetki ulkona ja ihmeteltiin pientä lumikasaa, minkä jälkeen tultiin kotiin lounastelemaan eilisen jämiä.

13.00 Zelda meni päiväunille, ja sillä aikaa mä hoidin muutaman työpuhelun ja sähköpostin, ja Tiara leikki Barbien pikkutavaroilla. Juteltiin myös kerhopäivästä ja leikeistä ja soiteltiin yhdessä Tiaran kummitädille Netalle.

14.30 Zelda heräsi päiväunilta ilmeisesti vähän kesken kun oli vielä niin uninen ja harmissaan herätessään, mutta ei enää halunnut nukkua uudelleen. Päikkäriajan jälkeen mulla tulikin jo vähän hoppu kun piti valmistautua illan menoon, mutta sain onneksi kaiken valmiiksi. Tytöt leikkivät ja söivät välipalaa siinä, ja pian Ottokin tuli jo töistä kotiin. (tässä välissä ilmeisesti unohdin kameran olemassaolon).

16.30 lähdin kohti Itäkeskusta ja Itiksen Ur&Penn -myymälää, jossa oli tänään blogi-ilta. Tapasin siellä paljon tuttuja ja tutustuin ihaniin koruihin ja kelloihin. Mukaan lähti tapahtumasta saadulla lahjakortilla muutamia ihanuuksia, ja yksi aivan hömppäjuttu, joka oli vaan pakko ottaa, nimittäin selfie-stick. Voin kertoa että myöhemmin illalla Otto hihitteli mulle, kun en tajunnut kääntää tikun päässä olevaa puhelinta niin että kuvan saisi oikeasti otettua kauempaa, vaan yritin ottaa kuvaa samalla tavalla kuin pelkällä puhelimella. Okei, vaikea selittää. Todettakoon vaan että herra sai hyvät naurut mun blondiuden kustannuksella.

18.30 Otto ja lapset tulivat mua vastaan, ja mentiin yhdessä ostamaan vähän täydennystä jääkaappiin kun maito ja leivänpäälliset olivat loppu. Ostin myös itselleni iltapalaksi pakastepizzaa pitkästä aikaa, en nimittäin kerennyt syömään ennenkuin lähdin ja Otto oli syönyt lasten kanssa sillä aikaa kun en ollut kotona. Lapset tutkivat korupussukkaa ja olivat haltioissaan uusista pompuloista, ihanat. Mä tuunasin pizzan kasviksilla ja Otto pyöräytti mulle superhyvän salaatinkastikkeen! Otto on meidän kastikemestari, se vaan osaa sekoittaa ihan täydellisellä suhteella punaviinietikan, öljyn, hunajan, sinapin ja mausteet.

19.30 Pian olikin jo lasten iltapala-aika, ja ihastelin ylpeänä kuinka Zelda on viimein oppinut syömään lusikalla niin että lusikka pysyy oikein päin melkein kokoajan. Pitkään ollaan harjoiteltu ja nyt se alkaa sujua. Iltapalan jälkeen neidit kävivät iltapesulla, sitten Otto luki iltasaduksi Minttu Karkaa -kirjaa, minkä jälkeen tytöt antoivat toisilleen ja meille hyvänyön halit ja pusut, ja alkoivat koisimaan. Fb-tykkääjät lukivatkin jo, että Zelda ei ihan heti nukahtanut kun sängyssä laulatti, mutta nyt ovat molemmat tuhisseet jo pitkän tovin.

Nyt mä kömmin Oton kainaloon täältä sohvan toisesta nurkasta johon oon jumahtanut, ja voisin juoda vielä kupillisen kaakaota, kun alkoi tekemään mieli pitkästä aikaa! Edit: Otto kömpikin mun kainaloon tuolta ennenkuin ehdin julkaista, hahaa ihana!

Hyvää yötä ihanat, ja mieletöntä huomenna alkavaa viikonloppua!<3