Mulla on vähän venähtänyt tämä vastailu, mutta nyt sain vihdoinkin kolmannen osan kysymyksistä vastailtua kun löytyi sopivasti aikaa! Tässä osassa käsittelen mun tyyliä sekä kavereita ja vapaa-aikaa. Viimeisen osan toteutan videolle ja sen aiheena on ”minä & mun luonne”. Mä teen videon mahdollisimman pian, tämän viikon aikana joka tapauksessa.

Tyyli

Käytkö koskaan kirpputoreilla? Käyn joskus ainakin lastenvaatekirppiksillä, mutta itselleni tunnun harvemmin löytävän kirpparilta mitään vaikka haluaisinkin.

Suositko mielummin kaikkeee minirodinii , ja polarn o pyretiii vaiko hm,lindex ja seppälä vaatteita? Mulla on tosi sekalainen vaatemaku lastenvaatteissa, mä en oo kovinkaan merkkiuskollinen vaan valitsen enemmänkin hyväksi havaittua ja omasta mielestäni hyvännäköistä, oli merkki tai liike mikä hyvänsä.

Mistä ostat itelles vaatteet? Siinäpä vasta loistava kysymys johon mulla ei tällä hetkellä ole vastausta! Mä oon niin  pihalla oman tyylini kanssa taas vaihteeksi 9kk mammavaatteita käytettyäni, että mun pitää tätä asiaa pohtia ihan ajan kanssa ja ajattelinkin tehdä postauksen oman tyylini etsinnästä tässä lähiaikoina kunhan pukeutumisjutut taas ajankohtaistuvat.

Mistä asiasta tykkäät eniten sun ulkonäössä ja mistä vähiten? Eniten tykkään mun pitkistä ja hoikista jaloista (tai siis hoikista ennen tätä raskautta) ja vähiten varmaankin mun epätasaisesta ihonsävystä kasvoissa ja tummista silmänalusista.

Jos saisit käyttää vain yhtä meikkiä, minkä valitsisit? Mineraalimeikkipuuterin, koska mulla on ripsienpidennykset niin silmät tulee jo muutenkin esille!

Ripsipidennykset vs. Rakennekynnet? Miksi? Ripsipidennykset koska ne on paljon käytännöllisemmät pikkulapsiarjessa koska sen sijaan että ne vaikeuttaisivat esim. vaipanvaihtoa tai vauvan pukemista niin ne säästävät aikaa meikatessa. Mutta on mulla kyllä rakennekynsiäkin kova ikävä ja laitan ne varmaan takaisin jossain vaiheessa, eivät ne niin hankalat kuitenkaan ole.

Onko sulla jotain suosikkikynsilakkamerkkiä? Eipä oikeastaan, oon ihan surkean huono muistamaan lakata kynsiä! Saa suositella!

Jos saisit valita viisi vaatetta joilla sun pitäisi pärjätä kuukausi, mitkä valitsisit? Olettaen että en olisi raskaana niin varmaankin musta perus bleiseri, lempparifarkut, hienompi pusero esim. jokin vaalea silkkipaita, valkoinen perustoppi ja tyylikäs kynähame. Viisi vaatetta kuukaudeksi on hurjan vähän, kymmenen vaatetta ois parempi :D!

Kengänkoko? 36-37 riippuen merkistä ja mallista

Pituus? 167cm

Kui usei ostat itelles uusii vaatteita? Normaaliolosuhteissa ehkä kerran-pari kuussa, tai aina jos löydän jotain kivaa, mutta näin raskaanaollessa tosi harvoin. Alussa ostin enemmän ja nyt lopussa oon luovuttanut ja odotan vain sitä että saan oman kropan takaisin!

Mistä tyylisi koostuu? Sen kuin tietäisi! Tulevaisuudessa toivon mukaan laadukkaista perusvaatteista joihin yhdistelen sitten asusteita ja yksityiskohtia sesongin mukaan. Mutta tästäkin voisin enemmän kirjoittaa siinä tyylipostauksessa, kysymys on nimittäin todella mielenkiintoinen ja haluan pohtia asiaa!

miten sinä pysyt niin laihana? Mä en tiedä, en voi vedota liikunnallisuuteen tai siihen että söisin vähän koska oikeasti syön kuin hevonen. Kai se on ihan aineenvaihdunnasta ja geeneistä kiinni. Ruokavaliokaan ei ole vaikuttanut, sama kroppa mulla on ollut niin opiskeluaikojen hamppari/limu/valmisruoka/biletys -elämäntavoilla kuin terveellisellä ja säännölliselläkin ruokavaliolla. Mutta raskauden jälkeen ajattelin pikkuhiljaa alkaa liikkumaan enemmän koska haluan kohottaa mun kuntoa ja yritän muistaa ylläpitää tätä terveellistä ruokavaliota raskauden jälkeenkin sen sijaan että unohtaisin kiireessä syödä lämpimän ruuan tms.

Mikä on sun lempiväri? Keltainen, musta, valkoinen, mintunvihreä, beige, harmaa, pinkki, oranssi 😀 Niitä on aika paljon!

Kuinka usein sheivaat sun sääret/jalat/kädet? 🙂 Tarpeeksi usein, riippuu vähän siitä onko kesä vai talvi ja onko mulla rantapallon kokoinen maha ja 0% kiinnostusta jalkojen karvaisuusasteeseen. Kainalot sensijaan sheivaan joka kerta suihkussa käydessäni, olin raskaana tai en.

Paljon sun paino oli alkuraskaudessa tai ennen sitä ja nyt? Mulle on tullut raskauskiloja tähän mennessä varmaankin n. 15kg (meen huomenna neuvolaan niin toi on vain arvio) mutta sen tarkemmin en painoa enää kirjoita postauksiin koska en koe tarpeelliseksi kuunnella muiden ihmisten arvioita siitä olenko/olenko ollut anorektinen/normaalipainoinen/lihava. Se on tärkeintä että on itse tyytyväinen ja mähän olen.

Etkö sä lihonu tiaran synnytyksen jälkeen ? Samanlaiselta sun kroppa on näyttänyt kokoajan, maha vaa kasvaa, ainaki näin mun mielestä 😀 Tiarasta mulla tuli raskauden aikana kiloja 18 kappaletta ja ne kaikki lähtivät pois ja sen jälkeen vielä muutama lisääkin, saa nähdä miten tällä kertaa käy palautumisen kanssa. Mua peloteltiin viimeksikin ikuisesta mahalöllöstä ja jämähtävistä kiloista mutta niin ne vain lähtivät kaikki pois ja sain oman litteän masun takaisin, toivottavasti niin käy nytkin.

Kaverit, oma aika ja sosiaaliset suhteet

Ootko enää ollenkaan yhteyksissä ystäviesi kanssa, joita sinulla oli ennen Tiaraa? Oon mä kaikkien tärkeimpien kanssa, monet heistä ovat Tiaran kummejakin ja osa tulee olemaan pikkutyypin kummeja.

Millaisten ihmisten kanssa et tule toimeen? Mä tuun yleensä kaikkien ihmisten kanssa toimeen, mutta ihmisiä joiden kanssa mä en halua olla tekemisissä ovat ilkeät, kaksinaamaiset ja vain omaan napaansa tuijottelevat tyypit. En halua mun ympärilleni sellaisia ihmisiä jotka manipuloivat toisia, puhuvat pahaa selän takana tai eivät ymmärrä vauva-/pikkulapsiarjen asettamia rajoitteita. Mutta sellaistenkin ihmisten kanssa kykenen kyllä tulemaan toimeen jos on jonkin tilanteen vuoksi pakko.

Paras ystäväsi? Ei mulla ole vain yhtä parasta ystävää vaan monta<3

oletko enään deryan kanssa väleissä ? En ole.

onko sulla paljon niitä kavereita kenen kanssa nuorena olit? On mulla, kyllä ne rakkaimmat ovat pysyneet matkassa elämänmuutoksista huolimatta.

Onko sulla paljon ystäviä? On! Ja se on ihanaa! En olisi selvinnyt kyllä tästä raskausajasta ikinä jos ei mulla olisi niin ihania ihmisiä ympärillä.

mistä löytää parhaiten itselleen ”mammaseuraa”? Mä oon löytänyt parhaiten ehkä tämän blogin avulla, mutta myös esim. leikkipuistossa oon tutustunut aivan ihanaan äitiin joka on nykyisin mun hyvä kaveri.

ootteko enää tekemisissä saran ja eliaksen kanssa? Ollaan me, mutta sekä mun että hankala Saran raskausaika ovat asettaneet omat haasteensa meidän yhteisille lemppariaktiviteeteille kuten pitkille vaunulenkeille yms. Luulen että kunhan mäkin saan vaavelin synnytettyä niin nähdään taas useammin (ainakin toivottavasti :D)!

Miten reagoit sellaisiin itsellesi tuntemattomiin ihmisiin, jotka tulevat sanomaan sinulle haluavansa tutustua sinuun ja olla kavereita kanssasi? Jännä kysymys! Vaikka olisinkin tuollaisessa tilanteessa hurjan otettu, on mun valitettavasti pakko ehkä sanoa että varsinkin nyt kun blogi on tullut suhteellisen tunnetuksi niin aika varauksella, koska ikinä ei voi tietää kuka on luotettava ja kenet voi päästää lähelle omaa perhettä. Jos mun kanssa haluaa kaveerata niin kannattaa ennemmin jutella ihan normaalisti ja tutustua muutenvain sensijaan että heti ilmoittaa haluavansa ryhtyä kavereiksi.

Miksi et enää ole Deryan kaveri? Tää asia on puitu jo ihan tarpeeksi moneen kertaan näissä kysymyspostauksissa, ja mun näkemys asiasta on sama edelleen.

Ystävystytkö ihmisten kanssa helposti? Entä tuomitsetko helposti? Ystävystyn tosi helposti mun mielestä, koskaan ei ole ollut kyllä vaikeuksia löytää seuraa. Ja mä en ole yhtään tuomitseva tyyppi, en valitse mun ystäviä ulkonäön tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella tai minkään muun turhan asian perusteella, mulle riittää se että on mukava ja luotettava.

Ja vähän tähän liittyen; ootko mielestäs uusien tuttavuuksien seurassa ujohko vai ihan rohkea ja sosiaalinen alusta asti? Hyvä kysymys! Tää riippuu niistä uusista tuttavuuksista ja tilanteesta todella paljon, mä koen olevani supersosiaalinen ihminen ja sellainen että tuun kaikkien kanssa toimeen mutta joskus mua ujostuttaa ja saatan ensin olla vähän hiljainen.

Mitkä ovat hyviä baareja Helsingissä? Mä oon niin väärä tyyppi vastaamaan tähän kysymykseen! Viimeisin baari missä oon käynyt oli Venue selvinpäin mun synttäreillä ja se oli ainakin ihan järkyttävää kuraa. Mä tykkään sellaisista paikoista missä on hyvää musiikkia, mukavaa porukkaa ja iso tanssilattia. Suosituksia anyone?

Kuinka hemmottelet itseäsi? Shoppailemalla ja hyvällä ruualla.

Paras tapa viettää ”omaa aikaa” ja rentoutua? Suklaata, muotilehtiä ja pehmeät villasukat jalkaan on aika täydellinen yhdistelmä.

onko tiara ollut koskaan hoidossa? Tiara on ollut mun äidin hellässä huomassa muutamaan otteeseen täällä meillä kotona ja yhden kerran Tiara on ollut yöhoidossa Oton synttäreiden aikaan viime kesänä meidän ystävien luona.

kaipaatteko ikinä enempää omaa aikaa? No ei oikeastaan, sitä yhteistä kahdenkeskistä aikaa ehkä joskus enemmän, mutta toisaalta sitäkin jää tosi paljon kun Tiara menee 20.00 nukkumaan joka ilta. Mä oon varsinkin tosi kotihiiri enkä hirveän usein osaa/halua ottaa sellaista omaa aikaa että lähtisin yksin johonkin (varsinkaan nyt raskausaikana), mutta Oton kanssa on kiva käydä joskus syömässä tai leffassa tai vaikka juhlimassa. Ja Ottokin tuntuu viihtyvän aika hyvin kotona, ikinä mulla ei tule sellaista oloa jos Otto haluaa mennä jonnekin itsekseen että ”vastahan sä olit, taasko oot menossa”.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille<3

PS: MiniMintin 100 euron lahjakortin arvontaan on osallistumisaikaa vielä kolme päivää, kipinkapin osallistumaan jos et ole vielä sitä tehnyt! 😉

Viikot poksuu ja masu poksuu, tänään olen kuullut enemmän kuin kymmenen kertaa että mun masu näyttää siltä että se pian räjähtää. Mä oon pahoillani siitä että kirjoittelu ja kommentteihin vastailu on jäänyt niin huonolle tolalle tämän viikon aikana, mutta mulla on vaan yksinkertaisesti ollut niin rankka ja kiireinen viikko ettei ole löytynyt aikaa eikä energiaa koneen äärellä istumiseen ja siihen että olisin ehtinyt keskittyä siihen mitä teen. En myöskään missään nimessä halua täyttää mun blogia tyhjänpäiväisillä täytepostauksilla tai vastata kommentteihin vain yhdellä sanalla joten mieluummin olen sitten odottanut sellaista hetkeä että jaksamista löytyisi.

Viimeiset kolme päivää olen kärsinyt säännöllisistä, kivuliaista supistuksista ja sen lisäksi tämä meidän alas laskeutunut pikkukaverimme on pitänyt huolta että masu heiluu supistusten välillä ja kaikki mahdolliset luut ja sisäelimet saavat osansa liikkeistä. Olo on ollut harvinaisen tukala ja suoraan sanoen kauhulla odottelen ensi viikkoa ja Oton iltavuoroja. Onneksi mun ihanat ystävät ovat tulossa seuraksi ja avuksi ja pääsiäislomakin häämöttää jo muutaman päivän päässä!

Tänään on viikkoja siis 34+0, hui! Musta tuntuu että koko raskauden ajan vallinnut seesteinen mieliala on vaihtunut viimeisten viikkojen järkyttäviin mielialanvaihteluihin. Tänäänkin olen tirauttanut itkut niin monta kertaa ettei varmaan yhden käden sormet riitä laskemaan, itkun syinä mm. ”Otto, mua itkettää kun sä oot noin ihana” (Otto leikki Tiaran kanssa ihan normaalisti), ”yksi, kaksi, koome, neejä, viisi, kuusi, seitsemän, kasiksan, ysiksän, kymmenen…toista!” (Tiara laski kymmeneen, itkin vaikka olen kuullut sen monta kertaa) ja ”Otto mua itkettää!” ”Miksi” ”En mä tiiä ees!”. Viimeiseksi mainittu on se yleisin syy. Mutta ehkä Otto kestää tätä vielä muutaman viikon, oon kuitenkin ollut tosi rauhallinen koko raskauden ajan viime kertaan verrattuna!

Meidän ihana Tipa-rakas on alkanut juttelemaan vauvasta melkeinpä päivittäin ja mulla on aina tapana kysyä neidiltä että ”Kuka äidin masussa on?” Yleensä vastauksena on ”vauva” tai ”sisko” mutta tällä viikolla mun masussa on kuulemma ollut myös ”aamupala”, ”kakka” ja ”ystävä”. Mutta ihan hyviä vastauksiahan nekin on ;)!

Mun ajattelukyky tähän aikaan illasta alkaa olla aika heikkoa ja silmätkin meinaavat painua jo kiinni ihan itsestään joten voisin suosiolla luovuttaa ja painua nukkumaan. Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa pääsiäisviikkoa kaikille <3

PS: Jos on mennyt mun & MiniMintin huikea arvonta ohitse niin osallistumisaikaa on vielä perjantaihin asti!

Tuntuu että tämän raskauden aikana on kyllä vastoinkäymisiä riittänyt kerrakseen! Alkuraskauden jumalaton ikuisuuden kestänyt migreeni-putki, aikaisin alkaneet supistelut, viikon 25 säännölliset, kivuliaat supistukset joista seurauksena vuodelepo ja nostokielto. Kaikesta on jotenkin selvitty ja viikkojakin on kasaantunut jo aika mukava määrä taakse, mutta eilen tuli taas uusi vastoinkäyminen. Kuten blogin Fb-sivuilla jo kerroinkin, mun äitini, joka on täällä ollut apuna meille mun vuodelevon ajan, kaatui ulkona ja mursi pahasti jo kerran aiemmin murtuneen olkapäänsä. Äiti muuttuikin auttajasta autettavaksi ja mun lepo vaihtui sekä Tiarasta että äidistä huolehtimiseen.

Äiti lähtee Ouluun takaisin perjantaina kunhan kykenee kivuiltaan matkustamaan, sillä mä en mitenkään kykene hoitamaan sekä äitiä että Tiaraa yksin päivisin. Äiti on ollut meille ihan jättisuurena apuna täällä, mutta nyt äiti itse tarvitsee apua ja meidän pitää vaan selvitä. Onneksi mäkin oon jo turvallisilla viikoilla joten uskallan jo vähän touhutakin Tiaran kanssa vaikken enää näillä viikoilla kaikkeen samalla tavalla kykenekään kuin ennen vuodelepoa. Ja onneksi mulla on myös ihania ystäviä jotka ovat luvanneet tulla meitä tänne auttelemaan ja piristämään päivisin Oton ollessa töissä.

Eilen itketti mutta nyt jo vähän naurattaa, ei voi kuin kauhulla odotella että mitä tässä seuraavaksi tapahtuu. Onneksi tiedossa on myös ensiviikolla alkava neljän päivän pääsiäisloma joka lyhentää kaksi työviikkoa nelipäiväisiksi ja näinollen helpottaa vähän munkin arkea kun Otto voi olla enemmän kotona. Ja noiden kahden ja puolen viikon jälkeen mulla onkin jo 36 viikkoa kasassa! Nyt pitää vain ottaa viimeinen loppuspurtti tähän hommaan, pian me saadaan se kauan odotettu ihana pieni tuhisija syliin tuolta masusta ja voidaan alkaa pikkuhiljaa opettelemaan taas sitä ihan normaalia arkea.

Mun ihana kaverini Emmis oli onneksi eilen täällä meidän seurana kun sain kuulla äidin loukanneen itsensä ja lohdutti mua. Me kerettiin viettää kivaa tyttöjenpäivää valokuvailuineen, lego- ja nukkeleikkeineen sekä vanhoille kuville naureskeluineen ennen kuin äiti soitti ikävät uutiset.

Mä halusin muutaman kuvan vielä tuossa valokuvaaja Natali K:lta saamassani ihanassa Asos mama -mekossa, ennen kuin en joko a) enää mahdu siihen tai b)ole enää raskaana. Se näytti nyt vielä entistäkin ihanammalta kun masu täytti sen kokonaan, ja voi kuinka mua harmittaa ettei ole ollut mitään häitä tai muuta juhlavaa tilaisuutta jossa sitä olisin voinut käyttää raskauden aikana. Mutta mä säästän tuon ja toivon että vaikka sitten Tiara tai pikkutyyppi pääsevät sitä aikanaan käyttämään sitten jos musta joskus tulee mummu!

Mutta niin, joku jo kerkesi kyselemään että miksen ole vastannut kommenttihin niin ehkä tässä on vähän vastausta siihenkin kysymykseen? Mulla on niinsanotusti kädet erittäin täynnä töitä ja olo suhteellisen tukala jo valmiiksi, koitan vastailla niihin nyt mutta jos uni vie voiton niin sitten vie. Siitä huolimatta kaikkien teidän kommentit piristävät aina mun päivää ja mä arvostan sitä että jaksatte osallistua keskusteluun ja jakaa omia kokemuksianne, ei tämä blogin pitäminen olisi mitään ilman teitä! Tällä hetkellä tärkeintä on kuitenkin auttaa äitiä ja huolehtia että sekä Tiaralla että vauvalla on masussa kaikki hyvin, kaikki muu on toisarvoista.

Hyvää yötä ja kaikille ihanaa huomista torstaipäivää<3

Megamasu tässä moi! Mun maha näyttää ja tuntuu siltä että se pian jo poksahtaa! Ensimmäiset pienet arvetkin ovat ilmestyneet vanhan umpisuolen leikkausarven seuraksi, mutta ovat onneksi tosi haaleita (vielä). Saapa nähdä miten mun mahaparan nahan vielä käy tulevien viikkojen aikana. Välillä vauvan työnnellessä pyllyään navan oikealta puolelta ylös voi  tuntea kuinka nahka venyy ihan äärirajoilleen, mutta onneksi tyyppi rauhoittuu heti jos Otto tulee juttelemaan ja silittelemään masua. Sf-mitta oli viime viikon neuvolassa 31cm eli tismalleen sama kuin Tiaraa odottaessani oli näillä samoilla viikoilla. Sekin jää nähtäväksi kuinka isoksi mitta kasvaa, viimeksi se oli synnytyspäivänä 35cm.

Viikonloppuna alkoivat kivuliaat supistuksetkin taas ilmestymään viikkojen tauon jälkeen, ja vieläpä ajoittain suht säännöllisinä. Sekä tänään että eilen kellottelin tunnin ajan alle 5min välein tulevia kivuliaita supistuksia, mutta ne sitten loppuivat kuitenkin levossa sen tunnin jälkeen. Eikä se kipu ole vielä sellaista että huolestuisin, vaan tismalleen samanlaista kuin Tiaraakin odottaessani mulla oli sen parin viikon ajan ennen kuin neiti syntyi.

Väistämättä lähestyvä synnytys pyörii mielessä päivittäin ja se jännittää kyllä hurjasti etukäteen, vaikka toisaalta odotankin sitä enemmän kuin innolla. Kipua en pelkää, enkä ponnistamista, mutta sitäkin enemmän pelottaa että sujuuko kaikki hyvin, onhan vauvalla kaikki kunnossa ja kaikkein eniten se että ehditäänkö me ajoissa sairaalaan. Tiaraa synnyttäessä me ehdittiin olla sairaalassa kaksi tuntia ja 7 minuuttia ennen kuin neiti oli syntynyt, mutta silloin olin ensisynnyttäjä. Uudelleensynnyttäjät taitavat yleensä olla nopeampia joten mua pelottaakin että näkeekö meidän ipana päivänvalon kenties taksissa matkalla sairaalaan tai mahdollisesti jo kotona?

Löytyykö täältä kohtalotovereita joilla ensimmäinen synnytys on ollut nopea (mulla ensimmäisen synnytyksen kokonaiskestoksi merkitty ~4h)? Miten toinen synnytys on sujunut? Tuliko kiire sairaalaan?

Mun kaveri ja Tiaran kummitäti Emmis tuli meille Rovaniemeltä kylään muutamaksi päiväksi ja tänään ollaankin vietetty tosi kiva päivä! Tiarakin on innoissaan kun kummitäti on kylässä ja mä oon kyllä kans. Ihanaa vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja hengailla kaikessa rauhassa. Mä jatkan nyt Emmiksen seurasta nauttimista ja toivotan kaikille ihanaa alkanutta viikkoa<3

PS: Käykääs Kultahippu-blogissa *Klik!* osallistumassa huikaisevaan Crocs-arvontaan jossa voi voittaa 50€ lahjakortin Crocs -verkkokauppaan!

Facebookissa kyselinkin teiltä jo että missä muodossa haluatte vastaukset! Päädyin teidän toivedenne pohjalta toteuttamaan vastauspostaukset nyt sillä tyylillä, että tässä postauksessa on vähän vajaa puolet kysymyksistä ja loput toteutan sitten tulevan viikon aikana (osan tekstinä, osan videolla). Kysymyksiä tuli siis yhteensä kaikenkaikkiaan 240 kappaletta!! Ihan hurja määrä, kiitoksia kaikille kysyneille! Mä olen jonkinverran yhdistellyt samoja kysymyksiä ja muutamaan olen yksityisyyden vuoksi jättänyt vastaamatta, mutta eiköhän näistäkin ihan kattava paketti tule. Vastaukset on jaettu kategorioihin ja tässä postauksessa keskityn perheeseen, lapsiin ja parisuhteeseen.

Otto ja parisuhde

Miten teidän parisuhde voi? Meidän parisuhde voi hyvin ja onnellisesti, ehkä paremmin kuin koskaan vaikka ei meillä kyllä huonosti ole mennytkään ikinä. Edelleen ollaan samanlaisia ällösöpöilijöitä kuin pari vuotta sitten ja tullaan varmaan aina olemaankin. Vaikka tietysti parisuhde onkin kehittynyt tässä yhteisen taipaleen myötä ja saanut ihan uusia ulottuvuuksia niin se kuherruskuukausi ei ole tainnut mennä vieläkään ohitse, päinvastoin: pahenee vaan!

Riitelettekö koskaan Oton kanssa? Vaikutatte niin ihanan onnellisilta jatkuvasti näin ruudun välityksellä. Se on todella kadehdittavaa. No kyllä me joskus kinastellaan, mutta ei me suoranaisesti riidellä yleensä ikinä. Lähinnä silloin jos molemmat on nälkäisiä niin sitten saatetaan olla vähän ärripurreja, mutta hyvä ruoka –> parempi mieli!

Ostetteletteko Oton kaa toisillenne aina jotai ylläreit niiku esim. jotai suklaat tai sellast? No ostellaan me, mä ostelin ennen enemmän ylläreitä mutta sitten Otto tajusi miten onnelliseksi mä tuun vaikka pikkuisesta suklaapatukasta tai kortista jossa on söpö lause ja ehkä viimeisen vuoden(?) ajan sekin on keksinyt enemmän ihania ylläreitä! Joskus isompia ja joskus pienempiä.

Oton unelma-ammatti? Koitin tiedustella herralta yksiselitteistä vastausta mutta enhän mä tietenkään sellaista saanut! Kuulemma Oton tavoitteena on päästä nykyisessä työssään etenemään mahdollisimman pitkälle, mikä kuulostaa ainakin mun korvaan tosi hyvältä!

Mitä mieltä olet pettämisestä? No aika helppo kysymys, se on väärin ja ihan naurettavaa touhua.

Onko sinua ikinä petetty/ oletko itse koskaan pettänyt? Kaikenlaista sitä on tullut nuorempana koettua, mutta en toisaalta kutsuisi aiempia ”parisuhteitani” parisuhteiksi sanan varsinaisessa merkityksessä ja näinollen pettäminenkin on vähän kaksipiippuinen juttu.

Voiko parisuhde toimia ilman seksiä? Mä en tiedä, ei ole kokemusta. Varmaan se jotenkin voi?

Missä Otto on töissä? Otto on töissä tietotekniikka-alalla, sen tarkemmin en kerro.

Parasta ja huonointa Otossa? Parasta on se miten rakastava, hellä, huolehtiva ja hauska heppuli se on. Ja se että se on mun! Ja se että Ottoa parempaa isää en voisi lapsilleni toivoa. Huonointa Otossa on se että se laittaa juuston päällimmäiseksi leivänpäällä, ihan naurettavaa!!

Jakautuuko teillä kotityöt tasaisesti? lempi- ja inhokki kotityö? Normaaliolosuhteissa mä teen enemmän mikä on mun mielestä ihan loogista koska olenhan päivät kotona. Mutta kyllä Ottokin usein imuroi työpäivän päätteeksi, laittaa pyykit kuivamaan tai siivoaa vaikka keittiön ihan pyytämättäkin ja ruokaa me laitetaan aina yhdessä. Nyt tietysti mun ollessa levossa on mun osuus kotitöistä aika pieni, mikä turhauttaa mua koska tykkään siivota! Mun lempi kotityö on vessanpesu, se jos mikä on terapeuttista puuhaa. Kamalinta on astianpesukoneen täyttäminen!

Minkä ikäisenä ihastuit ensimmäistä kertaa ihan kunnolla? No mä olin hurjan rakastunut ekaa kertaa jo eskarissa yhteen poikaan! Mutta hmm ehkä ensimmäinen kunnon ihastus tuli siinä lukion aikana, vuotta en kerro!

Minkä ikäisenä pussasit poikaa suulle ekaa kertaa? Ala-asteella venäläisessä postissa, tosi romanttista!

Kuinka Oton kanssa hoidatte parisuhdettanne keskellä kiireistä arkea, onko teillä esim. hemmottelupäiviä vai molemminpuolisia pieniä romanttisia juttuja arjen keskellä? Meillä on molempia sopivassa suhteessa. Pyritään huomioimaan (ja huomioidaankin) toisiamme ihan normaalissa arjessa osoittamalla hellyyttä esimerkiksi söpöillä viesteillä ja kuvilla pitkin päivää, tuomalla toisen lempparisuklaata tai -limua kaupasta pyytämättä ja joskus myös pienillä lahjoilla. Me myös osoitetaan hellyyttä paljon sanoin ja teoin ja aina iltaisin Tiaran mentyä nukkumaan  vietetään aikaa kahdestaankin toisen kainalossa kyhnäten. Välillä sitten käydään kahdenkesken syömässä/leffassa ja merkkipäivinä kuten vuosipäivänä helmikuussa tai esim. isänpäivänä keksitään jotain ekstrakivaa kuten toisen kovasti toivoma lahja, kahdenkeskinen luksusillallinen tai jotain muuta. Ihanaa on myös jos Otto vaikka yllättää mut tekemällä jotain hifistelyherkkuja iltapalaksi!

Oletteko ajatelleet naimisiin menemistä? Milloin aiotte mennä naimisiin ja pidittekö kihlajaisia ollenkaan? Naimisiin ollaan menossa, johan tässä on oltu kihloissakin 1,5 vuotta mutta meillä tuli tämä vauva numero kaksi tähän väliin ja lykkäsi hääsuunnitelmia. Mä lupaan kyllä informoida tulevista häistä joko täällä blogissa tai sitten ihan omassa hääblogissaan heti kun asia on tarpeeksi ajankohtainen. Malttakaahan hetki vielä!

Minkälainen suhde Tiaralla/Sulla/Otolla on Oton vanhempiin? Tai siis millä tavalla olette tekemisissä. 🙂 Kiinnostaa tietää kun asiasta ei oo lainkaan puhuttu. :DJos niin, puhuvatko he Tiaralle ruotsia? Tämä asia tuntuu kovasti kiinnostavan kun sitä oli aika paljon kyselty, mutta jatkossakaan Oton perhesuhteet eivät tule olemaan millään tavalla esillä mun blogissa ja that’s it.

Mikä Otossa ärsyttää eniten sua ja toistepäin? Otossa ärsyttää eniten se että se ei tykkää suklaasta ja mä olen kateellinen (siis kuinka helppoa olisi naisen elämä jos inhoaisi suklaata!). Ottoa ärsyttää mussa kuulemma eniten se että mä tykkään sienistä ja haluaisin että sekin tykkäisi niistä ja yritän totuttaa sitä niihin piilottamalla niitä ruokiin. Ai mitenniin me ollaan ruokakeskeisiä?

Mua jäi huvittamaan ihan hirmusesti oton kertomus siitä miten teidän juttu sai alkunsa ja pakko kysyä että mistä sait moisen päähänpiston vai värittikö otto tapahtunutta? 😀 Hmm.. sanotaanko vaikka näin että kyllä Otto sitä ehkä sen verran väritti että en mä kyllä mihinkään kurkkuun asti kieltäni työntänyt (väitän kivenkovaa että ensipusussa ei ollut kieltä edes mukana!) mutta se on totta että kyllä mä Ottoa pussasin. Meillä oli mun kaverin kanssa leikkimielinen ”Kumpi saa tuon söpön keesipäisen pojan iskettyä” -kilpailu meneillään ja päätin pistää kaveriani paremmaksi. Nykyisin tämä kaveri on Tiaran rakas kummitäti!

Kuinka pitkä Otto on ja paljonko teillä on pituuseroa? Otto on n. 180cm pitkä eli meillä on n. 13cm pituuseroa.

Raskaus, synnytys, imetys

Imetitkö Tiaraa? Imetin aluksi.

Luovutitko äidinmaitoa sairaalaan? En luovuttanut.

Aiotko imettää tulevaa pikkusiskoa? Aion imettää ja toivon kovasti että se onnistuu!

Oletko ajatellut synnyttäväsi pikkukakkosen alateitse? Olen ajatellut ja voin vain toivoa lujasti että saan sen tehdä, sillä koskaanhan ei voi tietää mitä tuleman pitää.

Tuntuiko se synnytys kipu ihan kuolettavalta ja hirveeltä?:D Ei se tuntunut kuolettavalta, hirveältä ja todella kivuliaalta kylläkin. Avautumisvaiheessa en voinut mistään positiivisesta kivusta puhua mutta ponnistusvaiheessa sen todella tunsi kuinka jokainen ponnistuis toi vauvaa lähemmäs syliä ja se antoi voimaa. Mun synnytys tosin oli todella nopea, ja varmaan siksikin avautumisvaihe oli niin raju etten siitä pahemmin muista edes mitään.

Kerrothan synnytyskertomuksen täällä,niin kuin tiaran synnytyksestä? 🙂 Kyllä mä ajattelin synnytyskertomuksen kirjoittaa!

Jos pikkuinen syntyisi kehitysvammaisena, pitäisittekö hänet? Pidettäisiin me, meidän lapsi se olisi ja ihan yhtä rakas silti. Rankkaa varmasti tulisi olemaan, mutta mä en kykenisi antamaan omaa lastani pois.

Jos lääkäri sanoisi raskausaikana, että on suuri mahdollisuus, että lapsesta ei tulisi ollenkaan elinkelpoinen eli jotenkin hyvin vakavasti sairas, niin olisitko valmis kaikkiin testeihin mitä lääkärit suosittelee, vaikka km-riski niissä olisikin? Ja jos tällainen tilanne tulisi ja lääkäri suosittelisi keskeytystä, niin olisitko valmis keskeyttämään raskauden vai haluaisitko synnyttää? Olisin valmis testeihin, ne on kuitenkin aika turvallisia ne testit loppupeleissä ja km-riski on aika pieni. Kyllä mä haluaisin tietää jotta ehtisin varautua parhaalla mahdollisella tavalla tulevaan. Jälkimmäiseen kysymykseen en osaa vastata, se riippuisi niin monesta tekijästä.

Aiotteko pitää tulevalle vauvalle baby showerit? Ei me aiota, mutta en kyllä pistäisi ollenkaan pahakseni jos joku pitäisi mulle baby showerit.

Onko annettu 100% varmuudella, että tulee tyttö? Kun noin varmalla otteella ostatte kaikkea ns. tytölle. 🙂 No kolmessa ultrassa on sanottu että tyttö on, mutta tietenkään eihän mikään voi koskaan olla 100% varmaa. Mun mielestäni me ollaan osteltu todella vähän tyttömäisiä juttuja, enimmäkseen neutraaleja värejä ja iloisia kuoseja ja vain mausteeksi muutama mekko/vaaleanpunainen vaate.

Miten palauduit niin hyvin raskauden jälkeen ? Mä en ihan rehellisesti sanottuna tiedä, en voi vedota liikuntaan enkä terveelliseen ruokavalioon koska oikeasti en tehnyt palautumisen eteen juurikaan mitään.

Oliko toinen raskautesi suunniteltu? Jos oli niin kuinka kauan yrititte että tulos oli positiivinen? Sitä en ymmärrä että miksi tämä ihmisiä kiinnostaa, eikai sillä ole mitään väliä että onko lapsi suunniteltu vai ei kunhan on rakastettu ja toivottu! Mutta vastauksena kysymykseen: Kyllä oli suunniteltu ja ensimmäisestä kierrosta tärppäsi.

Milloin sulla on laskettu aika? 5.5.2013

Onko neuvolatäti joskus ultrassa sanonut sulle jotain vauvaan liittyen, mikä on saanut sinut huolestumaan? Neuvolatäti ei ole mua ultrannut kertaakaan, meidän neuvolassa on ainoastaan yksi ultralaite ja se on neuvolalääkärin huoneessa. Mutta ei ole lääkärikään koskaan sanonut mitään huolestuttavaa ultratessaan! Äitiyspolilla mä huolestuin ultrassa kun sain tietää silloin aikoinaan että Tiara on perätilassa, mutta onneksi kaikki kuitenkin sujui todella hyvin siitä huolimatta.

Mitä kaikkia eroja ja yhtäläisyyksiä on ollut raskauksilla? Molemmissa on ollut aikalailla samat raskausoireet, tässä toisessa raskaudessa kaikki oireet ovat vain olleet voimakkaampia. Mielialat heittelivät paljon enemmän ensimmäisessä raskaudessa, nyt olen ollut seesteisempi, mutta ensimmäisen raskauden aikaan voin fyysisesti paremmin. Masut on ihan eri muotoisia! Ja mikä tärkeintä, typy on kiinnittynyt pää alaspäin toisinkuin jääräpäinen isosiskonsa aikoinaan ;)!

Kuinka pian sun maha alkoi näkyä (omaan silmään) ekassa raskaudessa? entä milloin muut sen huomas? Omaan silmäänhän maha näkyi heti kun viivat ilmestyivät tikkuun mutta kaverit alkoivat huomauttelemaan joskus rv 9 tienoilla muistaakseni.

Tuleva vauva,Tiara ja perhe-elämä

Ootteko heittäneet oton kanssa mitään veikkauksia siitä koska tää toinen syntyisi? Esim. meillä mä taisin veikata 7.6. ja toi isi veikkasi kai 2.6. 🙂 Ei olla veikattu, en ainakaan uskalla veikata ainakaan mitään kovin aikaista kun sitten se menee mun tuurilla kolme viikkoa yliajalle!!

Toivoitko Tiaralle pikkusiskoa -vai veljeä? Toivoin tervettä tulokasta, sukupuolesta ei väliä.

Mikä tulevan tylleröisen nimeks ois tullu, jos hän oiski ollu poika? En kerro, koskaan ei tiedä vaikka nimelle tulisikin joskus vielä käyttöä vaikken sitä uskokaan. Kerron sitten kun olen 60v tai jos aiemmin annetaan se nimi vaikkapa koiralle tai fretille!

Mitä muita nimivaihtoehtoja mietitte nimetessänne Tiaraa? Mä en enää edes muista muita kuin että Freja oli yks mun lemppareista!

Onko Tiaran valtavan hienosti kehittyneestä puheenlahjasta mainittu erityiskehuina esim. neuvolassa? Me ollaan käyty Tiaran omalla neuvolakäynnillä viimeksi syyskuussa ja silloin Tiara osasi vasta muutaman sanan, mutta joskus ennen joulua Tiara oli mukana mun äitiysneuvolakäynnillä ja silloin neuvolatäti kehui kun Tiara höpötteli niin paljon. Saapa nähdä mitä tulevassa 1,5v. -neuvolassa sanotaan!

Onko teidän perheellä jotain yhteistä lempiruokaa, mitä syötte usein? Ainakin riistakäristys, kukkakaali-perunamuusi ja puolukkahillo on lempparilistalla, samoten kun kaikki erilaiset salaatit. Mutta me myös kyllästytään aika äkkiä ja mä koitan aina keksiä kaikkia uusia ruokia.

Onko Tiara enemmän äitin vai isin tyttö? Isin tyttö ihan selvästi, mut äidin tyttö siinä että tykkää meikeistä, koruista, vaatteista, kengistä ja kaikesta kiiltävästä.

Ennen kuin tiesitte vauvan sukupuolen, oliko teillä toiveita sukupuolen suhteen? Mulla ei ollut, Otto kuulemma varovasti toivoi tyttöä (mutta olisi ollut onnellinen pojastakin) koska Tiarakin oli tyttö ja tytöstä oli kokemusta jo entuudestaan.

Pelottaako elämä kahden lapsen kanssa? Eipä oikeastaan, rankkaa saattaa olla välillä tai sitten ei, kyllä mua peloteltiin yhdestäkin lapsesta jatkuvasti ja hienosti ollaan pärjätty.

Oletko koskaan katunut että päätit pitää Tiaran ? En ikinä, sekuntiakaan.

Meneekö teillä oikeasti elämässä kaikki niin hyvin ja ihanasti mitä annat ymmärtää postauksissa? No en mä koskaan valehtele postauksissa, eli kaikki mitä kirjoitan on totta. Mutta sitten taas esimerkiksi saatan jättää postauksessa kertomatta sen että mua närästi aamulla kaksi tuntia, kaadoin kaakaot vahingossa pitkin keittiön lattiaa, luulin saavani migreenin ja että mua vähän harmitti kun Otto vahingossa osti vain yhden paketin maissia kahden sijasta. Jos keskittyisin jatkuvasti valittamaan pikkuasioista, ei mun blogini olisi se hyvänmielen blogi jollaisena sen haluan pysyvän.

Mietittekö pitkään Tiaran nimeä, vai oliko se ns. itsestäänselvyys? Heti kun Tiara -nimi löytyi oli se itsestäänselvyys, mutta ensin pohdittiin muitakin nimiä kun ei ollut Tiara-nimeä vielä löydetty.

Mikä on parasta äitiydessä? Entä huonointa? Parasta on saada seurata oman lapsen kasvua ja kehitystä ja saada ihania märkiä pusuja ja halauksia. On maailman ihaninta kun Tiara aamulla herää ja huutelee ”äitiiii, rakaaaas, herätyyyyys!” omasta sängystään. Huonointa äitiydessä on jatkuva pelko siitä että lapsille kävisi jotain ikävää mitä ei itse voisi estää mitenkään.

Muistatko mikä oli Tiaran ensimmäinen kunnon sana, jos ”höyäääöaaa” tms. ei lasketa? Se oli äiti<3

Oliko vaikea keksiä nimi tulevalle vauvalle ja oliko teillä erimielisyyksiä sen suhteen? Ei ollut vaikeuksia, me keksittiin nimi samana päivänä kun tyypin sukupuoli varmistui ja edelleen ollaan molemmat varmoja siitä että meidän keksimämme nimi on aivan loistava.

Mietitkö koskaan, että millainen sun elämäs olis ja missä olisit nyt, jos et olis tavannut miestäsi, etkä tullut raskaaksi? Enpä juurikaan, mutta teitä lukijoita se tuntuu todella usein mietityttävän!

Syöttekö ikinä roskaruokaa? Joskus, mutta harvemmin. Jos subit lasketaan roskaruuaksi niin sitten ehkä kerran-pari kuukaudessa, mutta hampurilaisia ym. ehkä kerran puolessa vuodessa.

Tuleeko Tiara hyvin toimeen Mörkö koiran kanssa? Tulee, ne on hyviä kavereita ja Tiara osaa kohdella Mörköä tosi hienosti ja hellästi.

Kasvatus ja arvot

Luitko paljon raskaudesta ja kasvatuksesta kertovia kirjoja ennen Tiaran syntymää, vai luetko niitä kenties edelleen? Vai kasvatatko kenties Tiaraa ihan oman kokemuksen kautta? Kyllä mä aika paljon luin ja edelleenkin luen jonkinverran, mutta eniten toimin kuitenkin ihan oman kokemuksen kautta.

Puhutko Tiaralle suomea vai ruotsia, kun olette kahdestaan? Suomea puhun aina ettei Tiara mene sekaisin, ruotsin kieli on isin juttu ja suomen kieli äidin.

Minkälaisia haasteita kohtaat arkena? (esim. Tiaraan/Ottoon liittyen) Miten niistä selviät? Tämä on vaikea kysymys, koska en koe Tiaraa tai Ottoa mitenkään haasteellisina enkä tiedä ymmärsinkö kysymystä! Mutta suurin arjen ”haaste” tällä hetkellä mulle on se että en saisi ottaa Tiaraa syliin koska olen edelleen nostokiellossa, mutta en useinkaan voi vastustaa kiusausta ja silti kaappaan Tipan mun sylkkyyn  jos neiti sitä itse pyytää.

Kaipaatko elämää ilman lapsia? En ollenkaan!

Millainen on arvomaailmasi? Tämä on niin laaja kysymys että vaatisi ihan oman postauksen (tai kirjan) saada vastattua siihen. Tärkeintä mulle on rakkaus ja toisista välittäminen.

Tiaran ilta ja aamurutiinit? Aamurutiineihin kuuluu sängyssä köllöttelyä, aamupala, aamupesut ja päivävaatteiden pukeminen päälle. Iltarutiinit ovat iltapala, kylpy + hammaspesu, yökkärit päälle ja iltasatu sekä hyvänyöntoivotukset.

Rajoja vai rakkautta? Että jos jommasta kummasta pitäisi luopua, niin kummasta luopuisit? Rajoista luopuisin, rakkaudesta en koskaan.

Tuntuuko susta että sun olisi helppo tulevaisuudessa hyväksyä kaikki lastesi valinnat, jos vaikka Tiara haluais isona ryhtyä gootiksi tai jotain vastaavaa? 😀 Niin kauan kuin meidän lapset eivät vahingoita itseään tai muita ihmisiä mä voin hyväksyä aika paljon.

Kui usei annatte Tipalle karkkia? Ei anneta! Tiara ei verbaalisista taidoistaan huolimatta toistaiseksi ainakaan osaa sanaa karkki ja tähän asti kaikista naminamijutuista (esim xylitol-pastillit, muumikeksit ja maissinaksut) on käytetty sanaa ”herkku”. Me pyritään pitämään Tiara ja karkit erossa toisistaan mahdollisimman pitkään, sillä sitä mitä ei koskaan ole saanut ei osaa myöskään kaivata.

Ootko uskonnollinen? Jos olet, niin haluatko ”opettaa” lapsesikin uskonnollisiksi? En koe olevani kovinkaan uskonnollinen, mutten myöskään ateisti.

Opetatko tiaralle uskomaan jumalaan? Oletko kertonut sille jumalan olemassaolosta jne…? Tiaralle Jumala varmaan on vielä vähän turhan absurdi asia käsiteltäväksi tässä iässä. Mä en aio opettaa Tiaralle mitään vaan Tiara itse saa päättää mihin haluaa tai ei halua uskoa kunhan kasvaa.

Ootko miettinyt että laitatko Tiaraa ja pikkusiskoa kokeilemaan jotain harrastuksia? En ole miettinyt mitään tiettyä, sen näkee sitten mikä neitejä alkaa itseään kiinnostaa ja mitä he itse haluavat harrastaa mutta jokin liikunnallinen harrastus olisi ainakin hyvä olla.

Oletko miettinyt millaiseen päiväkotiin laitat tyttösi, siis jos he ovat menossa päiväkotiin ennen koulua? Esim. ihan tavallinen kunnallinen päivähoito, vai jokin erityistä kasvatusideologiaa toteuttava (montessori, steiner, reggio-emilia) tai taide- tai musiikkipainotteinen pk? Mä olen miettinyt jonkinverran erilaisia kasvatusideologioita toteuttavia päiväkoteja, mutta en ole päättänyt vielä mitään tiettyä. Luulen kuitenkin että lapset menevät ihan normaaliin kunnalliseen päivähoitoon.

Aijotteko laittaa Tiaran ja tulevan prinsessan suomen vai ruotsinkieliseen kouluun/päiväkotiin? Ruotsinkieliseen päiväkotiin ja kouluun olisi tarkoitus tytöt laittaa.

Päätittekö Tiaran kanssa, että juuri tämän ikäisenä haluan äidiksi, vai jos saisi olisitko tullut äidiksi myöhemmällä iällä? Mä aina halusin nuorena äidiksi ja Tiara oli mun unelmieni täyttymys.

Osaisitko kuvitella itsesi 5 (tai enemmän) lapsen äitinä? En osaisi, kaksi on juuri sopiva määrä meille.

Mikä perhe-elämässä on sinulle antoisinta? Yhdessäolo ja Tiaran ihanat jutut. Se että tuntee olevansa tärkeä ja rakastettu ja saa seurata maailman rakkaim(pien)man pikkuisen kasvua ja kehitystä.

Kaipaatko esim. ulkona Tiaran kanssa leikkimisiä tai sitä kun pääsee ulkoilemaan? Kaipaan, ihan järkyttävän paljon! Voi miten odotankaan että päästään puistoon ja lenkille ja leikkimään hiekkaleluilla!

Mitä muita nimiä mietitte tiaran kohdalla, ja tuliko joku niistä nimistä pikku kakkoselle nimeksi (nimeä ei tietenkään tarvitse kertoa) ? Tuolla ylempänä jo mainitsin sen Freja-nimen koska muita en nyt muista! Mutta tulevalle vauvalle tulee ihan omat nimet joita ei mietitty Tiaralle ollenkaan.

Onko sulla ja Tiaralla sun vai oton sukunimi? Mulla on omani (koska ei olla naimisissa vielä) ja Tiaralla on Oton.

Ymmärtääkseni raskaus Tiarasta tuli sulle yllätyksenä, (iloisena sellaisena!) Ennen kuin aloit odottaa Tiaraa olitko suunnitellut valmiiksi minkä ikäisenä haluaisit ensimmäisen lapsesi? 🙂 Olin toivonut että saisin lapsia nuorena ja uhmakkaasti päättänyt tulla äidiksi ennen kuin täytän 25!

Kuinka paljon annatte Tiaran syödä herkkuja? Oikeita herkkuja ei juurikaan, mutta Tiaran ”herkuiksi” mieltämiä asioita kuten niitä yllämainittuja xylitol-pastilleja ja maissinaksuja aina välillä. Ja kyllä Tiarakin siis saa maistaa jos mä vaikka leivon jotain!

Voisitko kuvitella elämääsi ilman lapsiasi? En voisi, ei elämä olisi mitään ilman Tiaraa ja tulevaa pikkutyyppiä (ja Ottoa)!

Toivottavasti tykkäsitte vastauksista, mä alan nyt nukkumaan kun silmät eivät pysy enää auki! Hyvää yötä ihanat <3