Vauva-arkea kolmannella kierroksella on takana pian viisi kuukautta, ja musta tuntuu että ollaan saatu kokea jo aika paljon niitä vauvojen hassuja ominaisjuttuja. Toki tässä on vauvavuodesta vielä reilut 7 kuukautta (onneksi) jäljellä ja paljon ihan uusia vainvauvajuttuja vielä tulossa, mutta ajattelinpa nyt kasata yhteen näitä hassutuksia mitä vastasyntyneestä alle puolivuotiaaseen asti vauvoilla usein on, tai ainakin meidän vauvoilla on ollut. Postaukseen saa ehdottomasti kommentoida omat #vainvauvajutut, koska tästä listasta aivan varmasti puuttuu vaikka ja mitä.

1. Kun vastasyntynyt vauva on “maitokoomassa”, silmät seisovat päässä ja maidot on poskella

2. Kun vastasyntynyt vauva kesken unien käy hetken kevyemmässä unen vaiheessa ja avaa silmät muka pätevänä mutta ne katsovat ihan eri suuntiin

3. Kun vauva pitkien päiväunien jälkeen tulee syömään ja tissit on aivan täynnä maitoa, mutta vauva intoutuu hetken syötyään hymyilemään todella aurinkoisesti nänni suussa, ja maidot suihkuavat joka suuntaan

4. Kun vauva alkaa muuten jo kaljuuntua, mutta päälaelta puskee viisi 20x muita hiuksia pidempää karvaa. Olen alkanut ymmärtää piirrettyjen bebejä joilla on aina joku kolme karvaa päässä

5. Kun vauvan paras höpöttelykaveri on mustavalkokuvioinen peitto, tai kattolamppu

6. Kun yrität laittaa vauvalle vaippaa ja juuri silloin vauva päättää harjoitella jalkojen suoristamista tehden vaipan kiinni laittamisesta mahdotonta.

7. Kun vauva tarraa kiinni vanhemman nenästä luullen sen olevan irtoava osa

8. Kun luulet että vauva on valmis nukahtamaan ja sänkyyn viedessä alkaakin armoton höpötys

9. Kun vauva hämmentyy naamalla olevasta asiasta: oli se sitten oma pehmokirja, rättipupu tai sukka, hän hämmentyy ja huitoo vimmatusti kun onnistuu laittamaan jotain naamalleen

10. Kun vauva löytää nyrkkinsä ensi kertaa, laittaa sen suuhun ja irvistää kun se maistuu oudolta

11. Kun vauva löytää korvansa, tarttuu siihen kiinni ja koettaa sekä irroittaa että muotoilla sitä uudelleen yllättynyt ilme kasvoillaan

12. Kun vauva päästää suustaan jonkin uuden äänen josta hän hämmentyy itsekin, välillä jopa säikähtää

13. Kun vauvan lempipuuhaa on tissipeukalo – syödä tissiä ja peukaloa yhtäaikaa

14. Kun vauva leikkii onnesta soikeana tutilla – kunnes tutti menee suuhun ja vauvaa yökkäyttää

15. Kun vauvan lempiruokaa on oma mekon helma

16. Kun vauvan on aina pakko ottaa sukat pois jalasta, tai vielä parempaa: repiä sukkahousut niin että sukkisten polvitaive on varpaiden kohdalla

17. Kun vauva voi tuijottaa vaikka tunnin räpäyttämättä silmiä kertaakaan

18. Kun vauvan on ihan pakko punkea itsensä istumaan sitterissä, turvakaukalossa, vaunuissa ja sylissä, vaikka ei vielä saisi

19. Kun vauva on jo nukahtanut mutta herää koska on kääntynyt mahalleen, eikä osaa laittaa päätä alas nukkuakseen, vaan hengailee käsiensä varassa hätääntyneenä

20. Kun vauvan mahaa päristää ja hän kiljuu ilosta joka kerta kovempaa ja kovempaa

21. Kun nälkäisenä vauva yrittää syödä ihan kaikkea äidin olkapäästä isin nenään

22. Kun vauva leikkii piilosta ja kääntää aina sylissä nauraen pään toisen vanhemman pään taakse piiloon, kun toinen vanhempi kurkkaa

23. Kun vauvaa nostelee ilmaan selällään makoillessa  ja saa ihanan kuolayllätyksen silmään tai suuhun

24. Kun vauva makoile sohvalla ja rapsuttaa onnesta soikeana selkänojan karheaa kangasta josta kuuluu kiva ääni

25. Kun vauva nukahtaa kesken leikkien ja huitoo vielä puoliunessa lelujaan

Musta tuntuu että melkein kaikki mitä vauvat tekevät on jollain tavalla hauskaa, ja arki on täynnä naurua kun hihittelee kuopuksen toilailuille. On nuo pienet höpsöt vaan ihan parhaita, vaikka eipä kyllä kommelluksilta välty isompien ihanuuksienkaan kanssa <3

Jakakaa ihmeessä teidän parhaat vainvauvajutut!

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Kotona ollaan ja se on ihanaa, mutta oli meillä kyllä niin mahtavat kaksi viikkoa Oulussa. Vaikka on ihana nähdä sukulaisia ja olla reissussa, niin kerkesi tässä tulla jo pieni koti-ikäväkin. Tytöt hihkuivat onnesta kun pääsivät oman pihan trampalle pomppimaan (vaikka Oulussa on myös tramppa, ja vielä isompi), ja kyllä munkin sydäntä lämmitti juoda kahvia aamulla omasta I-kupistani. Kotikin oli onneksi tallella ja meidän kaikki pihakasvitkaan ei olleet kuolleet, ilmeisesti täällä on satanut sitten tarpeeksi sillä aikaa kun oltiin poissa.

Paluumatka sujui menomatkaa huomattavasti paremmin, mentiin nimittäin yhden pysähdyksen taktiikalla, ja Nova nukkui kummankin välin ennen pysähdystä ja sen jälkeen. Yönkin hän nukkui hyvin, ja heräsi isin kainalosta vasta aamukymmeneltä, vaikka mä nousin jo kahdeksalta kun ei enää nukuttanut. Postauksen kuvat on vielä mun tädin pihalla Oulussa otettu, oltiin eilen iltasella kotona ja kauppareissun sekä illallisen jälkeen mentiin aikaisin nukkumaan.

*Kuvat sisältävät blogin kautta saatuja vaatteita.

Meillä ei ole vielä mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia seuraaville parille viikolle, joten mennään varmasti aivan extempore-meiningeillä, ja tehdään juuri sitä mikä sillä hetkellä sattuu hyvältä tuntumaan. Ihan ekana pitää kyllä kuitenkin pestä ainakin sata koneellista pyykkiä, tai no ainakin kolme, ja tehdä kunnon siivous, kun poissa ollessa koti pääsi pölyttymään. Pihakalusteetkin keräsivät siitepölyä, kun taisi olla juuri se pahin siitepölyaika silloin kun lähdettiin.

Oulussa ollessani joka paikasta alkoi tulvia kuvia Haagan Alppiruusupuistosta, missä ei olla koskaan käyty. Jos siellä vielä kukkii, niin mahdollisesti voitaisiin mennä käymään ainakin siellä. Eli saa kertoa onko siellä vielä kukkia jos olette juuri käyneet! En tiedä jaksaako kukaan enää katsella kuvia sieltä mutta jos siellä vielä on nättiä niin olisi ihanaa mennä ihastelemaan upeaa kukkaloistoa itsekin. Lisäksi on ainakin pakko grillata ja joku päivä mennään Stadikalle tai Kumpulan maauimalaan uiskentelemaan ja hengailemaan.

Ihan hassua että ylihuomenna alkaa jo heinäkuu – miten se kesäkuu vaan taas tällä tavalla humpsahti ohitse? Onneksi vielä on kesää jäljellä (apua, nyt se biisi alkoi soida päässä), eikä kesäkuun loppu nyt vielä ole paha. Ja oikeastaanhan se kesä tässä vasta alkaa ja ilmat lämpeävät toivottavasti kunnolla. Oulussa sää oli aika vaihtelevaa koko reissun ajan, mutta kotona meitä odotti upea auringonpaiste ja sortsikelit.

*Kaikki leggingssit ja Novan body saatu Lilla Companysta. Mulla Vimman mustat lettileggingssit, ja Novalla mustat lettibaggyt. Tiaralla Vimman ihanat pandaleggingssit ja Novalla panda-body lettien kaverina. Zeldan leggingssit ovat upeaa Ihastus-kuosia, myös Vimmalta. Lettien lisäksi Vimmalla on niin paljon muitakin ihania kuoseja, jotka on melkein kaikki nyt reilussa alessa Lilla Companyssa. Kannattaa käydä kurkkaamassa! Vimman lisäksi huikeassa alessa kaikkea muutakin. 

Mä taidan nyt alkaa siihen suursiivoukseen, laitetaan nupit kaakkoon ja moppi heilumaan. Ihanaa aurinkoista päivää kaikille <3

Ollaan oltu täällä nyt reilun viikon verran, ja fiilis on ihanan rentoutunut. Vaikka kotonakin on tietysti rentoa niin täällä sitä voi rentoutua vielä aavistuksen enemmän, kun on koko iso suku ympärillä ja sellainen koko kylä kasvattaa -meininki. Täällä voi vaan poiketa nopeasti käymään kaupassa ja huikata lapsille että ”äiti ja isi käy Novan kanssa kaupassa”, ja lapset jatkavat tyytyväisinä leikkejään mun serkkujen kanssa. Ja illalla kun lapset jo nukkuvat, voi hyvin mennä Oton kanssa kahdestaan saunaan ilman itkuhälytintä ja istua löylyissä vaikka tunnin, kun tietää että mun täti kyllä hoitaa jos joku sattuu heräämään kesken unien.

Ollaan käyty katsomassa mun mummua hoitokodissa ja ajeltu Haaparannalle ja käyty Kemissä moikkaamassa Oton sukulaisia. Paljon ollaan vietetty aikaa sukulaisten kanssa ja se on ihan parasta. Onneksi ollaan molemmat niin perhekeskeisiä ihmisiä että väenpaljous ja yhdessäolo ei meitä ahdista, vaan nimenomaan on ihanaa. Huomenna on jo juhannusaatto, hirveää vauhtia taas mennyt tämä aika täällä. Me pidetään isolla porukalla juhannusjuhlia täällä mun tädin luona ja saadaan tänne serkkuja ja mun äiti ja pappa, ja isotäti perheineenkin illanviettoon, tulee varmasti mukavaa. Saa vain nähdä että miltä tuo sää näyttää huomenna, että onko perinteiset juhannuksen räntäsateet vai jopa ihan aurinkoa. Jos vain sää sallii niin päivällä piipahdetaan torilla, ja illalla sitten grillaillaan porukalla.

Jonkinlaiset juhannusseppeleetkin pitäisi tytöille vielä värkätä jos vain löydän tarpeeksi sopivia kukkia. Ehkä he lähtevät niitä etsimään yhdessä mun kanssa tänään? Viime vuonna tein seppeleet heille ekaa kertaa ja eihän se edes ollut kovin hankalaa, vaan aika hauskaa. Ja tytöt näyttävät niin ihanan söpösiltä kauniit seppeleet päässään.

Musta tuntuu että Nova on kasvanut taas ainakin kilometrin sinä aikana kun ollaan oltu täällä, ja muutenkin on alkanut matkimaan ja tekemään vaikka mitä hassuja juttuja. Hän matkii päristelyä ja huulten paukauttamista ja yskii herrasmiesyskää kun haluaa huomiota. Ja ne naurunkiljahdukset mitä hän päästelee kun nuuskuttaa hänen masua tai hyppyyttää, on niin suloisia.

Ja jos on meidän kuopus kasvanut niin ai että on kyllä nuo isommatkin. Puolitoista viikkoa isompien lasten seurassa ja he ovat muka itsekin niin isoja ja itsenäisiä. Yleensä heitä saa halia sohvalla vaikka koko illan jos haluaa mutta nyt he touhuavat kokoajan mun pari vuotta vanhemman kummipojan kanssa ja käyttävät mun teini-ikäisen serkun kanssa koiraa lenkillä ja menevät ja tulevat pihalle ja sisälle aivan omia aikojaan. Hyvä että ruokapöydässä kerkeää istua hetken paikoillaan. Käytiin ostamassa esikoiselle oma kruisailulauta (tämä on nyt korjattu että ei ole skeittilauta ei), ja hän sillä kovasti harjoittele etenemistä. Apua! Missä mun pienet vauvat on<3

Mä päivittelen kyllä juhannuskuulumisiakin tänne mutta haluan jo nyt etukäteen toivottaa aivan ihanaa juhannusaattoa kaikille, toivottavasti säät suosivat <3

Naputtelin alunperin tässä tekstiä siitä miten rentoa ja kivaa meillä on Oulussa, ja todellakin onkin. Mutta säästän sen tekstin toiselle päivälle, koska nyt mua alkoi liikaa mietityttämään asia johon törmäsin jälleen kerran FB-ryhmien ihmeellisessä maailmassa. Nimittäin kurittaminen, ja se miten lapsena kurittamista, toisinsanoen perheväkivaltaa, kokeneet itse kirjoittavat siitä näin aikuisena.

Kaikenlainen kurittaminen, niin piiskaaminen, tukistaminen kuin luunapitkin, on ollut kiellettyä lailla Suomessa jo vuodesta 1984 asti, eli 33 vuotta. Silti mm. moni oman ikäluokkani tyyppi on sitä vielä kokenut omassa lapsuudessaan, ja siksi tämä on edelleen pöydällä oleva puheenaihe. Vaikka lähes kaikki sanovatkin (onneksi) että eivät ikinä kurittaisi omia lapsiaan, mua huolestuttaa enemmänkin se ajatusmaailma joka monella tuntuu olevan itse kokemaansa kuritukseen. Nimittäin se, että piiskan saaminen, avokämmenellä läppäisy, luunappi tai tukkapölly olisi ollut jotenkin ”ihan oikein” ja ”ansaittua”.

Musta se on tosi surullista, että lapsuudesta on jäänyt sellainen fiilis että se että vanhempi (jonka pitäisi olla se tuki ja turva ja rakkaus johon turvautua kaikissa tilanteissa) ratkaisi asioita satuttamalla lasta, olisi ollut oikein. Sehän on aivan nurinkurista! Väkivalta ei missään tilanteessa ole oikein, ja vaikka siitä ei ehkä jää kaikille traumaa ja sen voi antaa anteeksi ja jatkaa eteenpäin, ei missään tilanteessa saa ajatella että sen olisi itse ansainnut, tai vielä pahempaa ”musta olisi varmaan tullut ihan kauhea jos en olisi saanut piiskaa ja luunappeja”.

Ymmärrettäväähän se on että vielä 80- ja 90-luvulla on näihin keinoihin turvauduttu. Silloin laadukasta ja oikeaa tietoa kasvatuksesta ei ollut yhtä helppoa saada kuin nykyään. Ei ollut miljoonaa vanhemmille suunnattua nettisivua yhden klikkauksen päässä puhelimessa, eikä näistä asioista puhuttu yhtä laajasti kuin nykyään. Perhetyö ei ollut kovin yleistä, eikä työkaluja ja tukea ristiriitatilanteiden ratkaisuun saanut niin helposti yhteiskunnan toimesta silloin kun sitä olisi tarvittu.

Oli vain omilta vanhemmilta periytyneet tavat ja arvot, ja muistikuva siitä että jos lapsi käyttäytyi oikein huonosti niin sille näytettiin ”koivuniemen herraa”. Joku lehtinen neuvolasta annettiin vauvaa odottaessa mutta ei sitä kaikki lukeneet. Ei silloin opetettu aikuisille miten käydään lapsen kanssa ristiriitatilanteita läpi, vaan uskottiin että rankaiseminen on hyvä tapa ratkaista asioita. ”Eihän ne muuten opi”. En siis halua syyttää sen ajan vanhempia tällä tekstilläni, eihän tiedon puutteesta voi suuttua kenellekään jos ei tieto ole tarpeeksi helposti ollut saatavilla.

Monia tuntuu naurattavan lapsena saadut luunapit ja tukkapöllyt, tai esimerkiksi väkivallalla uhkailu. ”Aina meitä risulla uhkailtiin ja itse saatiin valita remmi vaatekaapista, mutta ei sitä koskaan käytetty”. Vaikka varsinaista fyysistä väkivaltaa ei olisi käytetty, on sillä uhkailu jo itsessään väkivaltaa. Eikä se ole yhtään sen hyväksyttävämpää kuin fyysinenkään väkivalta.

Mä en voi ymmärtää, miten kukaan voi suhtautua näihin asioihin kevyesti naureskellen. Se on ihan mahtavaa jos ei ole traumoja jäänyt ja jos pystyy ymmärtämään miksi vanhemmat on näin toimineet ja suhteet heihin on kunnossa. Mutta mä toivon että jokainen joka on kokenut kurittamista, väkivaltaa, ymmärtäisi että ei mitenkään ole sitä omalla käytöksellään ansainnut. Vaikka lapsi tekisi mitä tahansa ikinä, ei siihen oikea vastaus ole väkivalta. Ei vanhemman eikä kenenkään muunkaan toimesta. Ei suuri väkivalta, ei pieni väkivalta, ei sillä uhkailu, eikä mikään muukaan pelottelu. Lapsi ei koskaan ansaitse väkivaltaa.

Väkivalta ja uhkailu ei opeta lapselle mitään muuta kuin että hän ei saa näyttää todellisia tunteitaan tai suuttua tai tehdä virheitä koska vanhempi ei kestä sitä ja satuttaa. Rakkaus, tunteiden sanoittaminen, kielteistenkin tunteiden vastaanottaminen, keskustelu ja näiden keinojen ollessa riittämättömiä – ulkopuolinen apu – auttavat paljon enemmän, rakentavasti ja turvallisesti.

Mä toivon että jokainen joka ajattelee niin että olisi itse ansainnut satuttamisen tai jopa kokee saaneensa siitä jotain hyvää, tarkistaisi omaa ajatusmaailmaansa ja arvostaisi itseään vähän enemmän.

Oletko sinä kokenut kurittamista tai väkivaltaa lapsuudessasi? Miten suhtaudut siihen nykyään?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa.

Juhlien teemat vaihtuvat, juhlan kohteet kasvavat ja juhlamiljööt muuttuvat mutta yksi meidän perheessä säilyy juhlasta toiseen: Toast Skagen juhlatarjottavana. Toisinaan ollaan vaihdettu leipää ja tehty toastin sijaan ruisnappi skagen, mutta muuten resepti on ollut aina sama, Oton bravuuri. Se on ihan superhyvää, ja Otto on aina ollut reseptistään ylpeä. Kunnes pari päivää sitten testattiin uudenlaista reseptiä, tarkoituksena raikastaa skagenia aavistus limellä ja wasabilla.

Vanha Skagen-resepti vaihtoon

Ja me ihastuttiin. Ja nyt ei ole enää paluuta. ”Siis miksi mä olen aina tehnyt meidän skagenit, kun sä kerta osaat tehdä noin hyvää itse?” kysyi Otto leikillään muka happamana. Otto on skagenistaan tarkka, joten voitte uskoa että uusi hittiresepti oli löytynyt. Pakko myöntää että me vedettiin kulhollinen skagenia ja ruisnappeja kerralla, kun sattui olemaan vielä kaveri kylässä kolmantena syöjänä.

Toast skagenin reseptissä tärkein osanen on mun mielestä aina ollut laadukas majoneesi, oli mausteena sitten perinteisempää sinappia tai jännittävämpää wasabia. Majoneesista syntyy se koko pohja hyvälle skagenille, ja siihen ei mielestäni mitkään kevytversiot sovi, vaan täytyy olla aitoa tavaraa. Meidän vakkarimajoneesi skageniin on Hellmann’s Real -majoneesi, joka on valmistettu laadukkaista raaka-aineista, ja siinä on pehmeän kermainen maku.

Hellmann’s Real sopii joka paikkaan

Hellmann’s Real majoneesi sopii sellaisenaan loistavasti hamppareiden väliin, perunoiden dipiksi ja vaikka uuniperunoiden täytteeseen, mutta se taipuu hyvin myös leivontaan ja ruuanlaittoon. Majoneesi sisältää paljon pehmeää tyydyttymätöntä rasvaa, ja runsaasti omega 3 -rasvahappoja. Majoneesi ei siis ole mikään iso paha susi rasvan takia, sillä rypsiöljystä tuleva rasva on laadultaan pehmeää niinkuin vaikkapa kalassa tai avokadossa.

Wasabilla ja limellä raikastetut ruisnappi-skagenit (60kpl)

180g katkarapuja

0,5dl Hellmann’s Real majoneesia

100g creme fraichea

1/2 limen puristettu mehu

1tl wasabia

1tl mustapippuria

1 nippu retiisiä

2 kevätsipulia varsineen

kourallinen ruohosipulia

pussillinen ruisnappeja

Silppua sipulit ja ruohosipulit pieneksi, ja pese ja pilko retiisit ohuiksi viipaleiksi. Sekoita Hellmann’s Real majoneesi, creme fraiche ja limen mehu yhteen. Lisää sipulit, sekä wasabi ja mustapippuri. Levitä ruisnapin päälle skagenia, kaksi katkarapua, kaksi retiisisiivua ja ruohosipulia koristeeksi. Täydelliset coktailpalat juhliin ovat valmiit! Tai jos haluat nauttia herkusta itse, paahda niin monta leipää kun jaksat syödä ja sekoita ravut ja skagen-soosi yhteen. Istu sohvalle netflixin ääreen ja lusikoi soosia suoraan leivälle. Nam!

LUKIJAKILPAILU:

Voita Hellmann’sin herkkuja! Mihin sinä käyttäisit Hellmann’s Real majoneesia? Jaa resepti-ideasi ja osallistut kolmen Hellmann’s -tuotepaketin arvontaan (arvo 15€). Osallistumisaikaa 22.6. asti. Muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Tarkemmat säännöt kilpailuun löydät TÄÄLTÄ. 

Hellmann’sin Instagramista ja FB-sivuilta löytyy lisää inspiraatiota herkullisiin resepteihin.

Yhteistyössä Hellmann’s.

Aurinkoista kesäpäivää kaikille <3