He jakavat elämästään kaiken, synnytyksestä naimisiinmenoon ja uusiin bikineihin. Kuinka irstasta, eikö mitään voi pitää itsellään?

He kertovat vain positiivisia asioita itsestään ja perheestään. Feikkiä, huijausta, luulevatko ne oikeasti, että kukaan uskoo mitä ne selittävät? Eihän kenenkään elämä voi olla noin onnellista! Blogit olisivat paljon aidompia jos niissä kerrottaisiin edes joskus jotain negatiivista.

He kertovat rehellisesti negatiivisia asioita itsestään. Herranjumala miten typeriä ihmisiä he ovat! Eikai oikeasti ole mahdollista, että joku ei pääse ensimmäisellä kerralla kouluun sisään, miten tyhmä voi olla? Poikaystävästä eroaminen tarkoittaa varmasti sitä, että bloggaaja on pettänyt poikkistaan, tai toisinpäin. Tätä on pakko spekuloida joka puolella, koska eihän me nyt voida elää ilman tätä tietoa!

He kirjoittavat vain itsestään ja vaatteistaan, ovat siis yltiöpinnallisia ja suorastaan narsisteja. Eikai kukaan muuten olisi noin huomionhakuinen?

He kertovat lapsistaan ja niiden taidoista, luulevat että lapset ovat jotenkin erityislahjakkaita tai poikkeuksellisen kauniita, typerykset! Ihan tavallisia pulliaisiahan nuo ovat, elleivät vähän pullukampiakin. Kukahan nuo nyt kiskoisi pilvilinnoistaan takaisin maanpinnalle ja kertoisi, että niiden lapset on oikeasti ihan tyhmiä, ja kaikki kaksivuotiaat osaa muutenkin lukea!

He eivät kerro lapsistaan tarpeeksi. Miksi ei muka voisi kertoa Jani-Petterin pottaharjoituksista, ihme salailua! Koska se ei kerro, niin se niiden lapsi on varmasti vielä vaippojen suurkuluttaja, varmasti myös vielä kouluiässä on sama keissi. Kuinka noloa!

He eivät kerro koko nimeään ja piilottavat kasvonsa kuvista. Kuinka tylsää, ketä muka kiinnostaa? Eihän tuollaisella blogilla voi mitenkään menestyä, kun ei jaa koko elämäänsä!

He ostavat kalliita luksuslaukkuja. Kuinka joku voi olla niin pinnallinen, että käyttää tuhansia euroja laukkuun? Bloggaajien päässä ei kyllä liiku mitään muuta kuin pinnallista huttua. Se on ihan sama onko laukku Ginasta vai Marc Jacobsilta.

He eivät osta luksuslaukkuja, ja se yksi kertoi joskus laittaneensa kalapuikkoja ruuaksi. KALAPUIKKOJA???? Ei voi olla totta, siis vitsi mitä köyhiä, varmasti elävät sossun tuilla ja nuo Zaran laukutkin on ihan feikkejä vaan.

He eivät mainitse yhteistöistään tarpeeksi selkeästi. Kyllä postauksessa pitäisi lukea capslockilla ainakin 30 kertaa, että kyseessä on yhteistyö, miten muuten osaisin jättää sen lukematta?

He leuhkivat yhteistöillään. Kirjoittavat päivänasuihinsakin että ”saatu blogiyhteistyön kautta”, onko sillä pakko leuhottaa jos saa jotain? Yhteistöitä on ihan liikaa, on väärin että bloggaajat saavat ilmaista tavaraa, se on ehdottomasti minulta pois!

Bloggaajat eivät järjestä tarpeeksi arvontoja. Siis miten mä jaksaisin lukea blogia, josta mulla ei ole mahdollisuutta hyötyä itse mitenkään?

He hengaavat omissa bloggariporukoissaan ja kuvittelevat olevansa kaikkia muita parempia. Ihan kuin omalla elämällään retostelu ja yhteistöiden vinkuminen tekisi kenestäkään hienompaa ihmistä!

He eivät hengaa bloggaajaporukoissa, ja käyvät joskus verkkarit jalassa puistossa. Uskomattoman noloa! Siis miksi mä lukisin tuollaisen blogia, joka ei edes kelpaa cooleimpien bloggareiden seuraan, tai ei jaksa laittautua aina kun lähtee ovesta ulos!

He hehkuttavat avoimesti rakkauttaan. Eihän kukaan voi oikeasti olla parisuhteessaan onnellinen, eihän? Pelkkää pintaa, kiiltokuvaa ja feikkiä. Pinnan alla on varmasti riitoja, mustasukkaisuutta ja pettämistä. Kuvottavaa esittämistä!

He puhuvat poikaystävästään vain etunimen alkukirjaimella. Hitto miten ärsyttävää, miksi ei muka voi kertoa tyypin nimeä tai näyttää kuvaa?? Siis eihän sitä koko poikaystävää varmasti ole edes olemassa, kun ei voi sitä esitellä blogin puolella. Tai jos onkin, niin ne varmasti vaan tappelevat ja pettävät toisiaan.

Bloggaajat ovat liian lihavia, ja liian laihoja. He näyttävät teiniltä, mutta ovat silti ihan rupsahtaneita. Tekisivät jotain noille silmäpusseille ja pyöreille poskille. Se yksikin näyttää ihan oravalta, paitsi mun kaveri sanoi että sehän on hevosnaama, eikä mikään orava. He ovat laiskoja jos eivät harrasta crossfitiä, mutta ei se fitnesstrendikään ole hyväksyttyä. Nolot salimuijat vaan esittelevät lihaksiaan, ja sairastavat piilossa bulimiaa.

Koska bloggaajat eivät osaa tehdä mitään oikein, on muilla oikeus spekuloida heidän asioitaan ihan missä tahansa, miten tahansa. Jos asioiden todellinen laita ei selviä perusteellisella selvitykselläkään, niin aina voi valehdella, vähän tai paljon, niin saadaan vähän actionia keskusteluun. Koska bloggaajat ovat itse asettaneet itsensä julkisen arvostelun kohteeksi pitämällä julkista blogia, ei heillä ole oikeutta minkäänlaiseen yksityisyydensuojaan.

Kertokaa ihmeessä, jos keksitte vielä jotain muuta minkä bloggaajat tekevät väärin!

Toim. huom. postaus on kieli poskessa kärjistäen huumorilla väännetty blogi-ilmiöstä yleisesti, eikä mun blogin tai mun blogin lukijoiden perusteella, ja minä kauhea bloggaaja täällä ruudun takana tiedän kyllä, että suurin osa teistä siellä ruudun takana on niitä ihania tyyppejä, jotka eivät tunnista omia ajatuksiaan yhdenkään virkkeen kohdalla. Love you guys<3

Mä otan, tai siis Otto ottaa, melkein aina nykyään päivänasukuvat musta, ihan vain siksi että siitä on tullut niin rutiinihommaa. Päivän asu -kuvien ottaminen tekee pukeutumisesta hauskempaa joka päivä, musta on ainakin paljon mielekkäämpää panostaa pukeutumiseen, kun tiedän että saatan laittaa kuvia tännekin. Ihan samalla tavalla kuin koen bloggaamisen vaikuttavan positiivisella tavalla arkeen siten, että pyrin tekemään arjesta kauniimpaa ja hauskempaa, se vaikuttaa myös hyvällä tavalla pukeutumiseen.

Mä koen oikeasti saaneeni todella hyviä vinkkejä teiltä lukijoilta pukeutumisen, tyylin, hiusten ja kaiken suhteen, ja olen niistä ikuisesti kiitollinen. Teiniprinsessatyylini on aikuistunut huomattavasti parin viime vuoden aikana, mutta toki edelleen välillä tekee mieli pukeutua vähän ”nuorekkaammin”. Tyylini on aikojen saatossa ollut suorastaan järkyttävän mauton välillä, siitä hyviä esimerkkejä on näkynyt myös täällä blogin puolella. En lähde enää analysoimaan, mikä saa ihmisen pukeutumaan niin väärin, vaan tyydyn hiljaisesti olemaan tyytyväinen siitä, että nuo pukeutumismokat ovat ainakin suurimmaksi osaksi takanpäin.

Viimeinen taannoisen Sheinsiden paketin vaatekappale jonka sain, oli musta peplumtoppi taaksesolmittavalla rusetilla. Tämä peplum-toppi on juuri sellainen, että väärien kavereiden kanssa se näyttäisi tosi mauttomalta, mutta sitten taas oikeassa seurassa mielestäni oikein kivalta. Kokeilin yhdistää sen kimonotyyliseen jakkuun jonka löysin H&M:n alennusmyynneistä Oulussa, ja neonväreihin sateisen harmaana päivänä, kun halusin uhmata harmautta, ja se toimi hyvin. Neonvärit piristävät aina, vaikka niiden kanssa saakin myös olla tarkkana, ettei tule niitä mauttomia viboja. Mitä mieltä te olette asusta? Mauton vai ei?

Peplum-toppi Sheinside* / Kimonojakku H&M / Farkut Dr. Denim / Rannekoru Indiska* / Laukku River Island / Kengät River Island / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Pukeutumisesta ja tyylistä on aina kiva kirjoittaa, mutta oikea syy, miksi halusin nyt aamulla postata, oli se, että halusin kertoa, että meillä on Kideblogeissa kaksi uutta hauskaa juttua. Ensimmäinen niistä on Viikon Mammabloginosto. Bloggaajamme valitsevat vuoroviikoin oman suosikkiäitibloginsa kaikkien netin äitiblogien joukosta, eli siis ei vain meidän portaalistamme, ja nostavat sen ”Bloggaajavinkit”-sivulle. Mä pääsin valitsemaan ekaa kertaa tällä viikolla, käykää kurkkaamassa kenet valitsin. Toinen hauska juttu, on Äitiyshousujen Helian uusi ja erilainen MURU-blogi, johon ihastuin heti! Siitä mulle urpolle vinkkiä blogin nimeämiseen, yksinkertainen, nelikirjaiminen sana joka jää heti muistiin ja tuo mieleen ihania juttuja.

Hauskaa päivää kaikille, me lähdetään nyt lasten kanssa ulkoilemaan!

Kauheaa, että pian ollaan jo loman puolivälissä, ei tämän näin nopeasti pitänyt mennä! Etenkin tämä ensimmäinen lomaviikko kotona, on mennyt vaa hujauksessa, eikä olla saatu oikeastaan mitään järkevää aikaiseksi. Ollaan vaan niin lomafiiliksellä, että aikataulutus tuntuu ylivoimaiselta. Eilen piti mennä Ikeaan, mutta lähdettiin niin viime tipassa, että myöhästyttiin kolme minuuttia Ikea-bussista, eikä jaksettu odottaa puoltatoista tuntia seuraavaa. Suunnattin siis keskustaan shoppailemaan, kivaa toki sekin.

Vaikka ollaankin vain lusmuiltu ja oltu tekemättä mitään suunniteltua, mua ei harmita ollenkaan, eikä tunnu että loma olisi valunut hukkaan, päinvastoin. Superkiireisen ja aikataulutetun vuoden jälkeen se, että ei ole kiire minnekään, tuntuu vaan niin rentouttavalta ja ihanalta, parhaalta ikinä! Ja kyllä meillä on tässä vielä monta viikkoa aikaa tehdä niitä suunniteltujakin juttuja, kiertää kesäkohteita ja käydä siellä Ikeassakin. Kunhan vaan nuo säät tuosta paranisivat, niin olisi kivempi lähteäkin vaikka sinne Korkeasaareen tai pikinikille.

Tänään pidettiin tyttöjen kanssa askartelupäivä, kun suunniteltu puistoreissu ei tuntunutkaan niin kivalta ajatukselta jäätävän kylmän ja voimakkaan tuulen takia. Tiara on jo pitkään toivonut omaa tehtäväkirjaa, sellaista johon voi harjoitella kirjoittamaan numeroita ja kirjaimia, ja opetella laskemista, ja tänään löydettiin kiva ”Kohta mennään kouluun” -kirja, josta voi pyyhkiä uudelleen ja uudelleen tehdyt tehtävät, ja harjoitella niin monta kertaa kuin haluaa.

Ensin ajattelin, että tehtävät voisivat olla liian vaikeita Tiaralle ja hän turhautuisi, mutta mitä vielä, neiti oli into piukassa ja piirteli kirjaimia katkoviivaa pitkin tai vähän vierestä, kuin vanha tekijä. Ei vaan tuntunut niin kauhean ajankohtaiselta tuo ”Kohta mennään kouluun” meidän 2,5v:n kanssa, mutta Tiara oli toista mieltä, ja äiti oli väärässä luuloineen. Ehkä sitä ei niin kannata näissä oppimisjutuissa tuijottaa suositusikiä, vaan kuunnella lasta itseään, tuskin siitä haittaa on jos lapsella itsellään riittää kiinnostusta haastavempiinkin tehtäviin. Eri asia ovat pelit ja leffat jotka oikeasti voivat olla haitallisia liian nuorille katsojille tai pelaajille.

Zelda keskittyi enemmän (kiinni olevien) tussien imeskelyyn, kirjaintarrojen järjestelyyn pöydälle, ja Tiaralta tussien varasteluun, mutta näytti viihtyvän puuhissaan ihan hyvin hänkin. Mä itse keskityin vauvakirjojen täyttämiseen pitkästä aikaa, kun muutama päivä sitten tilaamani parinsadan paperivalokuvan satsi saapui kotiin asti. Tarkoituksena on päivittää vähän myös olkkarin valokuvakollaasia, ja siksi meidän piti sinne Ikeaankin mennä, että oltaisiin ostettu muutamat kehykset lisää.

Mä rakastan täyttää vauvakirjoja, mutta aina unohdan niiden olemassaolon liian pitkäksi aikaa ja sitten pitää aina stalkata täältä blogista, että mitäs siinä ja siinä ikävaiheessa onkaan tapahtunut. Onneksi kuitenkin on blogi, täältä löytyy niin kattavat höpötykset joka kuukaudelta, että ei ole vaikea täydentää kirjaa jälkikäteenkään.

Huomenna on luvassa lisää höpötyksiä, esittelyssä mun paras ostos ikinä, ja yritän myös vastailla huomiseen mennessä kaikki parin päivän aikana kertyneet kommentit. En voi sanoin kuvailla kuinka kiitollinen olen teille kaikille osoittamastanne tuesta postauksessa, jossa kerroin etten päässytkään kouluun. Epäonnistumisen tunne on vaihtunut toiveikkuuteen ja olen saanut kunnon motivaatioboostinkin. Kyllä tämä tästä, enkä mä kyyneleitä ole tirauttanut tämän asian vuoksi. Syksyn mahtavat haasteet siintävät jo mielessä, vaikka ilolla nautinkin vielä lomasta ja rauhasta.

Ihanaa huomista perjantaipäivää kaikille, ja kauniita unia<3

Muistatte varmaankin Saksaan, Schwalbachiin suuntautuneen matkani huhtikuussa? Pääsimme Mintun ja Kaksplussan toimituspäällikön Kaisan kanssa yhdessä Norjan ja Ruotsin suosituimpien perhebloggaajien kanssa vierailemaan Pampersin tutkimuskeskukseen. Vilautin silloin Instagramissa kuvaa tutkimuskeskuksesta, mutta nyt on aika kertoa vähän enemmän. Kahden lapsen äitinä, tosin vain yhden vaippaikäisen, mulle on tärkeää tietää mistä käytettävät vaipat tulevat, mitä ne sisältävät ja miten ne kehittyvät. Mä olen todella iloinen siitä, että sain mahdollisuuden vierailla tutkimuskeskusessa, ja intensiivistä tietoa juuri niistä asioista, mistä toivoinkin. Nyt on aika jakaa nämä tiedonmuruset myös teille!

Schwalbachissa sijaitsee yksi useista Pampersin tutkimuskeskuksista, vuonna 2000 perustettu keskus, joka työllistää 350 ihmistä 20 maasta 20 eri alalta. 25% tutkimuskeskuksen työntekijöistä on lääkäreitä. Useat eri tutkimuskeskukset ympäri maailmaa mahdollistavat sen, että Pampers pystyy kehittämään erilaisia vaippoja eri alueiden lapsille, onhan esimerkiksi selvää että kuumassa ja kosteassa elävät vauvat tarvitsevat erilaisia vaippoja, kuin Suomen pakkastalvissa lumihangessa istuksivat vaippapyllyt.

Kaikki Pampers-tuotteet testataan ensin useassa eri vaiheessa laboratoriossa, ja aina ennen markkinoilletuloa vaipat testataan myös ihan oikeassa käytössä vauvoilla. Pampersin tutkimuskeskuksessa käy joka päivä n. 300 vapaaehtoista testipaneeliin kuuluvaa  perhettä hakemassa vaippoja ja muita erilaisia testituotteita kotiin kokeiltavaksi. Perheet vastaavat erilaisiin kysymyksiin, ja tekevät erilaisia tehtäviä, riippuen siitä mitä milloinkin testataan. Testipaneeliin kuuluvien 45 000 tutkittua vaipanvaihtoa joka viikko antavat arvokasta tietoa lasten ja vanhempien kokemuksista.

Tutkimuskeskuksessa testaamassa vaippoja käy myös n. 10-12 perhettä päivittäin. Keskuksessa on testaamista varten ihana leikkipaikka, jossa nähdään miten vaipat toimivat käytännössä. Tutkimuksen kohteena on mm. lasten liikkuminen, ja lisäksi tutkimuskeskuksen Skin-labissa mitataan esimerkiksi ihon kosteutta vaipan sisällä, ja testataan ihoa monen eri muuttujan kautta. Pampers pitää toiminnan hauskana lapselle, ja jokainen tutkimus kestää maksimissaan kahdesta kolmeen tuntia. Ainakin meidän näkemämme lapset leikkivät innoissaan, ja pääsimme seuraamaan myös ihotutkimusta, joka oli täysin kivuton lapselle, ja hän sai leikkiä myös tutkimuksen aikana. Osa tutkimuksista toteutetaan tietysti myös käytetyillä vaipoilla.

Meidän tutkimuskeskuksessa vieraillutta bloggaajaryhmäämme ehkä kaikkein eniten kiinnostanut asia oli Pampersin ympäristövastuu, josta saimmekin kattavasti tietoa. Pampersin tavoitteena on tarjota tuotteita, jotka ovat hyviä sekä lapsille, vanhemmille, että ympäristölle, nyt ja tulevaisuudessa. Viimeisen 20 vuoden aikana Pampers on kehittänyt tuotteita, jotka kuluttavat vähemmän materiaaleja, mutta pitävät lapsen kuivempana kuin koskaan. Vaippa on nykyään  50% pienempi, ja vaippapaketti 70% pienempi kuin 20 vuotta sitten.

Vuosina 2006-2012 Pampersin hiilidioksidipäästöt vähenivät 28%, valmistuksesta aiheutuva jäte väheni 62%, vedenkulutus 18% ja energiankulutus 8%. Ympäristötyössään Pampers ottaa huomioon koko tuotteen elinkaaren aina valmistuksesta käytetyn vaipan hävittämiseen, ja keskittyy niihin alueisiin jotka kuormittavat ympäristöä eniten. Suurimmat ympäristötekijät ovat tuotteiden valmistus, ja materiaalit sekä kuljetus, ja niihin kiinnitetään erityishuomiota.

Me saimme seurata meitä varten tehtyjä esimerkkitestauksia, mm. mainoksista tuttua paperilapulla vaipan kosteuden mittausta Pampersin vaipalla ja kilpailijan vaipalla, eri kerrosten vaikutusta vaippojen kuivuuteen ja paljon muuta. Pääsimme myös vertailemaan testeissä Pampersin vanhoja vaippoja uusiin, sekä kokeilemaan hauskaa Superabsorbent -ainetta kädellä, se on sitä sinistä mömmöä, polymeeria joka kykenee sitomaan itseensä 200-kertaisen määrän nestettä, ja mahdollistaa sen että lapsen vaippa pysyy kuivana. Oli jännittävää päästä näkemään ihan omien silmien edessä, miten tutkimuksissa käy, mainoksissa kun kaikki tuntuu aina niin kaukaiselta, eikä niihin ehkä uskalla luottaa samalla tavalla kuin omiin silmiinsä.

Ennen kierrosta ja käytännössä tutkimusten tarkastelua, saimme myös hauskan tietopaketin Pampersin historiasta ja pääsimme vertailemaan 60-luvun ensimmäisiä kertakäyttövaippoja, 90-luvun tytöille ja pojille erikseen myytyjä nallevaippoja ja uudempia vaippoja keskenään. Ne ikivanhat vaipat tuntuivat kyllä ihan uskomattoman paksuilta ja hankalilta nykyvaippoihin verrattuna, vaikka olivatkin oman aikansa edistyksellinen keksintö. Onneksi arvokasta tutkimustyötä tehdään ja vaipat kehittyvät kokoajan!

Esittelyn aikana meille vastailtiin myös Pampersille useimmin esitettyihin kysymyksiin esimerkiksi vaipoissa käytetyistä voiteista tai kemikaaleista, vaippojen hajusta ja vaippaihottumasta. Pampersilla on sekä voidetta sisältäviä, että voiteettomia vaippoja. Pampers New baby- ja Active fit -vaipat sisältävät voidetta. Voidetta sisältävissä vaipoissa käytetty voide, on vaseliinia. Voidetta on vaipassa isolle alueelle levitettynä yksi n. nuppineulanpään kokoinen pisara, eli todella vähän. Silti tämän pienen määrän on todettu vaikuttavan positiivisesti vaippa-alueen ihoon. Eli vaipoissa ei ole mitään megakehiteltyjä kemikaaleja, vaan ihan puhdasta vaseliinia.

Vaipoissa ei myöskään ole käytetty mitään hajusteita, ja ne ovat kaikki allergia- ja astmaliiton kanssa yhteistyössä kehitettyjä. Vaippaikäisten lasten ihoärsytys vaippa-alueella, on kuluneiden 15:sta vuoden aikana vähentynyt 45% ja vaikea ihoärsytys jopa 80%, ja Pampers kehittää vaippojaan jatkuvasti välttääkseen vaippaihottuman aiheutumista. Usein vaippaihottuma kuitenkin liittyy lasten tiettyihin ikäkausiin, eikä käytettyyn vaippaan.

Vierailusta jäi todella hyvä fiilis, oli hienoa päästä tutustumaan koko valmistus- ja tutkimusprosessiin ihan alusta alkaen. Suuri kiitos Pampersille vieralusta, nyt uskallan hyvillä mielin luottaa siihen, että meidän käyttämät vaipat ovat tutkittuja ja turvallisia tuotteita. Tietysti vaippoja valitessa täytyy pitää mielessä jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet. Vaikka mä etenkin nyt vierailtuani tutkimuskeskuksessa luotan kaikkein eniten juuri Pampersiin, saattaa joskus tulla eteen tilanne, että ne eivät esimerkiksi sovi Zeldan ruumiinrakenteelle, ja vuotavat. Silloin pitää vaan kokeilla jotain muuta, ja sekin on ihan okei!

Yhteistyössä Pampersin kanssa toteutettu.

Mitä vaippoja teillä käytetään? Muistatteko nuo ihanat nallekuvioiset ysärivaipat?

Helsinki Priden kunniaksi mä kirjoitan tänään aiheesta, joka on mulle tärkeä ja josta omaan vankat mielipiteet. Aihe on toki muutenkin pinnalla, tällä viikolla tulleen lakivaliokunnan tasa-arvoista avioliittolakia koskeneen hylkäävän äänestyspäätöksen vuoksi. Keskiviikkona mua suututti, ja suututtaa edelleen, paljon. On kuvottavaa, että edelleen niin suuri osa suomalaisista on sitä mieltä, että kaikki ihmiset eivät ole samanarvoisia, eivätkä ansaitse samoja oikeuksia.

Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa samaa sukupuolta olevien ei ole mahdollista mennä naimisiin, eikä adoptoida yhdessä lasta. Ruotsissa samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeus on astunut voimaan jo vuonna 2003, ja tasa-arvoinen avioliittolakikin jo viisi vuotta sitten, sitä ennen Ruotsissakin oli käytössä rekisteröity parisuhde kuten Suomessa vielä nykyisin. Muissakin Pohjoismaissa laki on jo pitkään asettanut kaikki ihmiset seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta samalle viivalle, mutta ei Suomessa, ehei.

Täällä meilläpäin suvaitsevaisten äitien älymystön kehdossa, av-palstalla, asetetaan ihmisiä samalle viivalle esimerkiksi koirien ja kissojen kanssa. Luin ketjua otsikolla JES!! LAKIALOITE ”TASA-ARVOISEN” AVIOLIITON PUOLESTA HYLÄTTIIN! ja se sai kyllä mun vereni kiehumaan jo ensimmäisen sivun aikana. Jo otsikon lainausmerkkeihin asetettu sana tasa-arvoisen, on ihan käsittämätön, mitä epätasa-arvoista kaikille samassa avioliittolaissa muka olisi? Niinpä. Ei mitään. Kävin ihan tarkoituksella provosoitumassa av-palstalla, sillä mukavasti sujuneen Babyshower-iltapäivän jälkeen kaipasin pientä potkua persuksiin, jotta sain oikean vireen kirjoittaakseni tämän tekstin.

Aiemmin kirjoittamani tilapäivitys äänestyspäätöksen uskomattomuudesta blogini fb-sivuilla keräsi runsaasti tykkäyksiä ja kommentteja. Keskustelua syntyi sekä puolesta, että vastaan, mutta en silti vielä senkään keskustelun jälkeen keksinyt yhtään hyvää syytä, miksi tasa-arvoisen avioliittolain ei pitäisi tulla voimaan. Keskustelussa avioliittolakia vastaan esitettyjä argumentteja olivat mm. oma uskonto, ja lain mukana tuleva samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeus. Kysyessäni miksi homot olisivat heteroita huonompia adoptiovanhempia, en saanut yhtään vastausta.

Itse yksinhuoltajaäidin kanssa kasvaneena, runsaasti erilaisista perhetaustoista tulevia ihmisiä tuntevana en voi ymmärtää, että joku jaksaa edelleen roikkua ydinperheidyllissä kuin hukkuva pelastusrenkaassa. Meillä on se normaali kaksi lasta ja aviopari -ydinperhe, joo, mutta se ei tarkoita että pitäisin meitä millään tasolla parempina vanhempina, kun jotain eronnutta pariskuntaa, yksinhuoltajaa, lesboa, homoparia, leskeä tai vaikkapa kuuroa. Se on hienoa jos lapsella on sekä isä, että äiti, mutta aina niin ei vain syystä tai toisesta käy. Maailmassa on liikaa lapsia orpokodeissa ilman yhtäkään vanhempaa, mutta he eivät saisi päästä rakastavan perheen luokse turvalliseen maahan vain siksi, että vanhemmat olisivat kaksi miestä tai kaksi naista?

Usein tasa-arvoista avioliittolakia ja LGBT-adoptio-oikeutta vastustavat vetoavat siihen, että seksuaalivähemmistöön kuuluvien vanhempien lasta kiusataan koulussa. Tämä argumentti on yhtä typerä, kuin mikä tahansa muu kiusaamisen pelkoon perustuva argumentti. Meidän lasten nimiä on päivitelty, koska kyllähän erikoinen nimi tekee kantajastaan kiusaamisen kohteen. Jos jotakuta kiusataan koulussa, syy on kiusaajassa, ei kiusatussa. Juuri nyt on se oikea hetki kaikille vanhemmille vaikuttaa, ja kasvattaa lapsistaan niitä suvaitsevia tyyppejä, jotka eivät kiusaa. Mä toivon että mun lasteni sukupolvi koostuisi vähän fiksummista tyypeistä, kuin tämä omani, jossa kiusaaminen typerien asioiden takia on normaalina pidetty asia.

Adoptio-asiassa olen törmännyt myös väitteeseen, että osa nykyisistä maista, joista Suomeen adoptoidaan lapsia, voisi kieltäytyä antamasta lapsia adoptioon Suomeen ollenkaan, jos Suomessa sallittaisiin samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeus. En löytänyt tilastotietoa tästä argumentista hardcore-googlailullakaan, mutta monessa adoptio-oikeutta koskevassa palstakeskustelussa olen tähän törmännyt. Tutustuin vertailun vuoksi Ruotsin kansainvälisiin adoptiolukuihin vuosilta 2001-2004, ja ainakaan minun silmääni vuosittaiset adoptiot eivät näyttäneet vähentyneen ollenkaan v. 2003 voimaan astuneen yhtäläisen adoptio-oikeuden jälkeen.

Toinen tilapäivitykseni kommenteissa esitetty vasta-argumentti tasa-arvoista avioliittolakia vastaan, oma uskonto, ei mielestäni ole validi, kun puhutaan kansalaisten tasa-arvoisuudesta Suomen lain edessä. Valtio ja kirkko ovat kaksi eri asiaa, ja nyt on kyse Suomen laista, ei kirkosta tai raamatusta. Lakialoitteessa ei vaadita mahdollisuutta kirkkohäihin, vaan sitä että Suomen laissa kaikki ihmiset olisivat avioliiton suhteen samalla viivalla. Se ei vaadi ketään pappia vihkimään homoparia vastoin vakaumuksiaan, mutta sallisi sen niille, jotka sen hyväksyisivät. Rekisteröity parisuhde ei ole sama asia kuin avioliitto, eikä aseta kansalaisia samaan asemaan.

Kommenteissa otettiin esille myös polyamoria, jos homoilla olisi oikeus mennä naimisiin, niin pitäisikö myös moniavioiset suhteet sallia? Mielestäni tämä on erittäin kaukaahaettu ajatus, mutta ihan tosissaan, pohdittuna, se että jollakin olisi useampi kumppani avioliitossa, ei olisi multa tai keltään muultakaan mitenkään pois, eikä loukkaisi ketään, niin kauan kuin jokainen avioliiton osapuoli olisi naimisissa täysi-ikäisenä ja vapaaehtoisesti.

Homofobia on sairaus, homous ei. En ole vielä koskaan kuullut yhtäkään tasa-arvoista avioliittolakia vastaan esitettyä perustelua, joka olisi ollut oikeasti perusteltu. Se johtuu siitä, että ei ole mitään syytä loukata seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia eväämällä heiltä valtaväestön oikeuksia. Mä toivon, että kaikki ”hyi homot on ällöjä” -tyypit menisivät itseensä, ja miettisivät miten ällöttäviä ovat itse. Muutos ei ole pahasta, aikojen saatossa on tehty monia edistyksellisiä muutoksia, esimerksiksi annettu naisille äänioikeus ja vapautettu naiset miesten vallasta. Miksi ei voitaisi tehdä tätäkin muutosta, muutosta joka on jo kauan sitten toteutunut monessa muussa maassa, eikä näissä maissa vielä tänäkään päivänä kukaan mene naimisiin koirien, sohvien, tai lasten kanssa.

Mä haastan teidät kaikki jakamaan tätä aihetta, kirjoittakaa oma tekstinne tai linkatkaa tämä, mutta älkää hiljentykö. Laki on saatava tasa-arvoiseksi kaikille, eikä peli ole vielä menetetty vaikka tilanne tällä hetkellä onkin tämä. Niin kauan kuin lakiin ei tule muutosta, tätä aihetta ei saa haudata.