Multa on toivottu jo jonkin aikaa postausta lapsen verkkoidentiteetistä, ja nyt tätä aika pitkään mietittyäni ajattelin tarttua aiheeseen. Aihe on mielestäni ajankohtainen pohdittavaksi, sillä esikoisemme täyttää kolme vuotta, ja hänellä ehdottomasti alkaa olla jo omanlaisensa persoona. Koska kirjoitan perheblogia, mun todellakin täytyy miettiä tätä aihetta tarkasti, ja se miten aion toimia, vaikuttaa myös blogin tulevaisuuteen.

Mä olen valinnut näyttää lasteni kasvot ja kertoa heidän nimensä blogissa. En koe sen olleen väärä valinta, enkä kadu sitä. En koskaan koe jakaneeni lasteni elämästä mitään sellaista, mitä heidän tarvitsisi myöhemmin nolostella tai hävetä, en mitään liian intiimiä. Mutta kuten sanoin jo Tiaran lähestyessä kahden vuoden ikää, olen sitä mieltä että mitä vanhemmaksi lapset kasvavat, sitä pienempi heidän osuutensa blogissani tulee olemaan. Kun tytöt ovat tarpeeksi vanhoja luomaan omat sosiaalisen median profiilinsa, on heillä mahdollisuus luoda itselleen omannäköisensä verkkoidentiteetti, se ei ole mun tehtäväni.

Mutta millaiset asiat sitten vaikuttavat verkkoidentiteettiin? Luonko mä lapselleni nettipersoonan kuvaamalla tämän synttäreillä, ja kertomalla että lapseni nautti juhlistaan? En mielestäni. En myöskään mielestäni kuvaamalla vaikkapa uusia vaatteita lasten päällä, tai laittamalla kuvia puistoreissulta. Tiaran kasvettua yli kahden vuoden ikään, en ole enää kirjoittanut kuukausittaisia kehitys-/kiinnostuspostauksia, kuten vauva-aikana, mutta satunnaisia kuulumisia olen kertonut ja kuvannut videoita, joissa hän on mukana. Yksityiskohtaisesti lapsen tekemisistä, luonteesta ja kiinnostuksenkohteista kertominen on mielestäni persoonan luomista, mutta yleisen perhe-elämän ja tapahtumien kuvaaminen ja kertominen ei.

Mielestäni on eri asia kirjoittaa vauvan tai taaperon kehityksestä, kuin isomman lapsen. Leikki-ikäiset ja sitä vanhemmat lapset ovat jo omia persooniaan, ja heidän täytyy itse saada luoda omanlaisensa sosiaalisen median identiteetti. Sitä nuoremmista lapsista kirjoitetaan lähinnä taitoja ja kiinnostuksenkohteita kävelystä luukkukirjoihin, niitä samoja joita on kaikilla vauvoilla, muutaman kuukauden kehityseroilla vain. Aika persoonatonta, eikö totta?

Luotan myös siihen, että jokainen ymmärtää, että kukaan ei vaikkapa 11-vuotiaana ole enää samanlainen kuin vauvana. Mistä sitä tietää, onko mulla blogia enää siinä vaiheessa, kun tytöt luovat omat profiilinsa netin sivustoille, ei mistään. Mutta en halua ottaa sitä riskiä, että luon tytöistä kuvaa tietynlaisina koko heidän lapsuutensa ajan, ja siksi heillä ei ole vapautta vanhempana olla juuri sellaisia kuin itse haluavat.

Nykyisin valtaosalla vanhemmista on profiili vähintäänkin jossain sosiaalisen median palvelussa, useimmilla monessakin eri palvelussa. Monella äidillä on myös blogi. Mulla ei ole mitään tilastotietoja äitiblogien määristä, mutta se on kyllä fakta että äitien blogeja on nykyään todella paljon. Lisäksi on suuria FB-ryhmiä kuten mainetta niittänyt Äitylit, jossa on 17 000 jäsentä tällä hetkellä. Lasten kuvien, sairastelun, toilailujen ja uhmakohtausten jakaminen on arkipäivää monelle. Silti kukaan ei tiedä, mitä lapset itse tulevat olemaan tästä kaikesta mieltä isompana. Ehkä se on heillekin ihan arkipäivää, nauravat sille että kukkahattutädit ovat tätä pohdiskelleet hätäisinä. Tai sitten he eivät pidä siitä ollenkaan, ja sosiaalinen media kuolee pois.

Kaikki kuvat (c) DMK Photography

Blogini tulee jatkossakin olemaan perheblogi, ja täällä tulee jatkossakin olemaan kuvia tytöistä. Silti aion, yhä suurenevassa määrin, siirtää pääpainoa lifestyleen, vanhemmuuteen ja sen ilmiöihin yleensä, ajankohtaisiin aiheisiin, sekä lasten ja aikuisten vaatteisiin, ja jättää tilaa lapsille kehittää itse omat nettipersoonansa sitten kun he niin haluavat. Saatan jakaa jatkossakin lasten hassuja letkautuksia FB:ssä tai lyhyitä videopätkiä instagramissa, mutta blogissa niitä ei enää tule näkymään. Tämä tuntuu musta itsestäni hyvältä ratkaisulta, ja toivon että se on ratkaisuna oikea. Toivon myös, että te kaikki lukijat ette kaikkoa päätökseni takia, vaikka toki sen ymmärrän jos ainoat jutut mitä täältä on halunnut lukea on olleet lasten kuulumiset.

Mitä mieltä te olette lasten verkkoidentiteetistä? Laitatteko kuvia Facebookiin tai Instagramiin, tai jaatteko erilaisissa sosiaalisen median ryhmissä?

Puhelimeni Google now-sovellus teki mulle hienon tarinan meidän kolmesta Berliinin päivästä, pyytämättä ja yllättäen. Se on viime aikoina innostunut tekemään mulle tarinoita vähän jos vaikka minkälaisista päivistä, ja välillä olen hihitellyt itsekseni kuinka merkittävänä se on pitänyt tavallista maanantai-iltaa kotona, kun on tehnyt siitä ihan tarinan. ”Tässä Iina ottaa peiliselfien ja tässä kuvan asustaan hississä. Tässä näkyy sotkuinen Zelda jäätelöä syömässä. Sitten Iina otti kuvan naistenlehdestä, ja hölmön naamanrypistelykuvan Oton kanssa. Tässä Iinan iltapalapatukka heilahtaneena”. Lopussa lukee aina ”sen pituinen se”.

Ihan hauskahan tuollainen ominaisuus on, niitä on kiva katsella, ja etenkin tämä koko kolmen päivän Berliinin reissu puhelinkuvina, kollaaseina ja gifeinä (kaikki by google now) oli ihan hauska ohjenuora tälle postaukselle. Otin melkein kaikesta kuvia myös puhelimella, vaikka tietenkin järjestelmäkameralla otetut kuvat ovat ne mitkä blogiin päätyvät, ja Instagramiinkin vain parhaat puhelinotokset. Rakkulakuvan Google now jätti pois tarinasta, I wonder why? Se oli kuitenkin merkittävä osa meidän matkaa.

Tarinasta inspiroituneena ajattelin nyt jakaa parhaat Berliinin vinkkini, kokemukset nähtävyyksistä, lempparikauppojen sijainnit ja muita itse hyödylliseksi kokemiani asioita myös teidän kanssanne. Käyn läpi keskustan tärkeimmät alueet joilla pistäydyttiin, ja jaan niistä kaupat, nähtävyydet ja ravintolavinkit. Loppuun kokosin vielä muutaman pikkuvinkin, jotka mielestäni on hyvä tietää, ja helpottavat matkan tekoa.

MITTE

Mitte on alue, jossa meidän hotelli sijaitsi, ja joka on vanhaa Itä-Saksan puolta. Mittessä on suuret kadut Friedrichstrasse ja Unter den Linden, joilta pääsee nähtävyyksille ja kauppoihin. Friedrichstrassella on suurimpia ketjuliikkeitä kuten H&M, Zara, Cos, Massimo Dutti, paikallinen vähän-hienompi-Tiger eli Butlers, lukuisia siistejä kenkäkauppoja, luksusliikkeitä Escadasta Armaniin, sekä tietenkin SE Galeries Lafayette. Siellä suosittelen ehdottomasti vierailemaan, on todellakin sen arvoista.

Galeries Lafayette sijaitsee osoitteessa Französischestrasse 23, mutta pääsisäänkäynti on siis Friedrichstrassella. Monta kerrosta mielettömiä vaatteita, meikkejä, kenkiä ja niitä laukkuja. Sieltä löysin tosiaan oman unelmalaukkuni, jonka esittelen vielä erikseen ostospostauksessa. Galeries Lafayetten pohjakerroksesta pääsee suoraan The Q -nimiseen ostoskeskukseen, jossa oli kaikenlaisia liikkeitä, taidenäyttelyitä pienissä gallerioissa ja siistit vessat.

Friedrichstrassea suoraan eteenpäin kävelemällä pääsee Checkpoint Charlielle. Itse Checkpoint Charlie on nopeasti nähty valkoinen kontti, mutta alueella on paljon infoseinämiä joista voi lukea englanniksi alueen historiasta, ja ne olivat tosi mielenkiintoisia. Checkpoint Charliessa sijaitsee myös museo, mutta siellä me ei käyty.

Unter Den Linden, suuri Friedrichstrassen poikkikatu, johtaa suoraan Brandenburgin portille, joka on oikeasti tosi näyttävä ja kaunis. Unter den Lindenillä sijaitsee myös mm. Madame Tussaud’s, ja muita nähtävyyksiä. Brandenburgin portin välittömässä läheisyydessä on myös juutalaisten muistomerkki, joka sekin oli mielestäni vaikuttava kokemus, joka kuvasti hyvin sitä mitä on tarkoitus. Loputtomat kivipaadet ja pitkät käytävät saivat aikaan ahdistuneen fiiliksen, vaikka kliseisesti tunneleiden päässä näkyi myös valoa. Juutalaisten muistomerkiltä on helppo kävellä mitä tahansa katua pitkin takaisin Friedrichstrasselle, ja etsiä kiva ravintola.

Meidän ehdoton ravintolasuosikki koko reissulla oli Friedrichstrassen rautatieaseman kohdalla, osoitteessa Friedrichstrasse 101, sijaitseva Hans Im Glück. Hannu Hanhi on rento burgergrilli, joka on skandinaaviseen tyyliin sisustettu ja koivunrungoilla koristeltu, raikas paikka. Mielettömän hyvää ruokaa, ei todellakaan mitään perus ketjuravintolaburgereita. Itse söin kokojyväleivälle tehdyn kasvisburgerin, joka sisälsi tulista kasvispihviä, grillattuja ja tuoreita kasviksia, ihanaa kastiketta ja juustoa. Paikassa oli todella hyvä palvelu, hyvää musiikkia ja niin hyvät mojitot ettei mitään järkeä. Suosittelen ehdottomasti sour apple mojitoa!

TAUENZIENSTRASSE & KU’DAMM

Tauenzienstrasselle pääsee helposti, kun jää S-junasta pois Wittenbergin asemalla. Kaufhaus des Westens eli KaDeWe sijaitsee heti aseman pääovia vastapäätä. KaDeWe on näyttävä tavaratalo joka huokuu tyyliä. Sen sisältä löytyvät kaikki luksusmerkit omine shop-in-shopeineen, sekä paljon sellaisia peruslaadukkaita Stockamerkkejä kuten Tommy Hilfiger ja Armani Jeans. KaDeWessa kannattaa käydä jos mielii Topshopiin tai Topmaniin, sillä ne ovat siellä hyvin edustettuina. Otto löysi itselleen KaDeWen Topmanista koruja sekä siistit farkut.

Alkupäässä Tauenzienstrassea on tori, jossa on paikallisia kebuloita ja kahviloita, sekä ilmainen nettipiste bluepoint, jossa voi siis käydä vaikka Facebookissa, tai tarkistamassa jonkin paikan sijainnin. Tauenzienstrassea eteenpäin kävellessä se yhdistyy Kurfurstendammiin eli Ku’Dammiin, ja näiltä kahdelta kadulta löytyy melkeinpä jokainen ketjuliike jonka kuvitella saattaa. Hyvä keskittymä kauppoja löytyy kauppakeskus Europa-Centeriä vastapäätä, kun lähes vierekkäin ovat Zara, H&M, Bershka, Pull & Bear sekä Forever 21. Europa-Centerissä puolestaan sijaitsee mm. Kentucky Fried Chicken, kanaruokien Mäkki.

Ku’Dammilla me selkeästi keskityttiin hardcoreshoppailuun, sillä mulla ei ole sieltä yhtään kuvaa KFC:n kuvaa lukuunottamatta, ja se ei ole postauksen kannalta kovinkaan tärkeä. Mutta siellä tosiaan riittää kauppoja ja nähtävää!

ALEXANDERPLATZ

Alexanderplatzilla sijaitsee Primark, brittiläisen halpavaateketjun kolmikerroksinen megastore, joka on elämys, kuten kaikki Primarkit. Kolme kerrosta, ihan tupaten täynnä ihmisiä Hullut Päivät -tyyliin, ja tuhottomasti ylihalpoja vaatteita, asusteita ja kodintavaroita, sekä -tekstiilejä. Primarkiin ei kannata mennä nälkäisenä, ettei ala huippaamaan, eikä täydellä mahalla ettei tule paha olo. Siellä shoppailu on elämys, ja uskoisin että jokainen löytää sieltä jotain.

Lähellä Primarkia on myös esimerkiksi New Yorker, sekä massiivinen ja moderni ALEXA-kauppakeskus. ALEXAssa on aikapaljon samoja ketjuliikkeitä, joita olen jo maininnutkin, mutta sieltä löytyy myös esimerkiksi paljon kehuttu Pimkie (josta en itse kyllä löytänyt mitään ostamista, vaikka ihan kivoja vaatteita olikin), sekä Tally Wejl, joka sen sijaan on aivan ihana kauppa.

Alexanderplatzilla on paljon ravintoloita, niin hienoja kuin rennompiakin, mutta me valittiin kiireessä (ennen aikaa TV-tornille) vähän huonompi rafla, jonka ruoka ei ollut mistään kotoisin. En valitettavasti muista edes paikan nimeä, mutta se sijaitsi todella lähellä TV-tornia vasemmalla puolella, ja oli jokin ”italialainen” isolla terdellä varustettu punamustasävyinen ravintola. Älkää siis menkö ainakaan sinne! Ravintolan ja TV-tornin välissä oli muuten hauska pikku aukio, jossa oli trampoliineja maassa. Mä kävin siellä pomppimassa innoissani kuin pikkulapsi.

Kuten kävi varmaankin jo ilmi, TV-torni sijaitsee myös Alexanderplatzilla. TV-torni oli vaikuttava paikka, ja mieleen jäi erityisesti hissimatkat ylös. Hissien katot on jätetty läpinäkyväksi, ja hississä olevasta monitorista voi seurata matkan etenemistä. Mukavat hissipojat kertovat koko 40 sekunnin hissimatkan ajan tietoa tornista, ja ylhäällä avautuvat huikeat maisemat, ravintola ja baari. Me ostettiin liput torniin etukäteen netistä, ja vältettiin siten kokonaan jonottaminen, mikä oli mukavaa. Lippuja ei tarvitse tulostaa vaikka nettisivuilla niin lukeekin, vaan pelkkä QR-koodi puhelimessa riittää. Ennen hissimatkaa on lentokenttätyylinen turvatarkastus, jossa laukut tutkitaan ja pitää kävellä metallinpaljastimen läpi.

MUUT VINKIT:

Berliinissä tarvitsee ehdottomasti käteistä. Monissa ravintoloissa käy maksuvälineenä ainoastaan käteinen raha, näin myös esimerkiksi KFC:ssä ja Burger Kingissä, sekä kaikissa hienommissa ravintoloissa. Käteistä tarvitsee myös vessakäynteihin (50 senttiä), sekä julkisen liikenteen lippuihin. Mun suomalainen kortti ei ainakaan toiminut keskustan lippuautomaateissa, vaikka lentokentän automaatissa se toimikin. Kannattaa siis pelata varman päälle ja pitää pari kolikkoa taskussa, kun mielii ostaa metrolippuja.

Berliinin CITY-TOILETTE:t ovat todella siistejä, maan alla olevia isoja vessoja joihin tosiaan maksaa sen 50 centtiä sisälle. Modernit vessat ovat varmaan puhtaampia kuin suomalaiset sairaalat, sillä niissä leijuu puhdas ja raikas tuoksu, ja niissä on kokoajan siivooja paikalla, minkä ansiosta kaikki kiiltelee puhtauttaan. Saisivat suomalaiset keskustan tummanvihreät haisulikopit ottaa mallia Saksasta.

BVG.de -sivustolla on samantyylinen reittiopas kuin HSL:llä ja kumppaneilla, sieltä on siis helppo suunnitella julkisen liikenteen reitit etukäteen. Päivälippu A+B-vyöhykkeillä maksaa 6,70 euroa, ja sillä saa käyttää kaikkia mahdollisia liikennevälineitä 24h ajan. AB-vyöhykkeet kattavat melkeinpä kaiken, myös Tegelin lentokentän. TXL-bussi kulkee suoraan Mitteen Tegelistä, ja matka-aika on ruuhkista riippuen n. 30-50 minuuttia. Me jäätiin pois Unter den Lindenillä, ja siitä myös noustiin kyytiin kun lähdettiin kotiin.

DM-ketjun kosmetiikkamarketteja on vähän joka puolella, esimerkiksi Alexanderplatzilla ja Friedrichstrassella. Niistä kannattaa hamstrata meikkejä, puhdistusaineita, laastareita, mitä ikinä keksiikään, itse löysin vaikka mitä kivoja meikkejä ja rakkolaastareita ihan pikkurahalla. Lisäksi niissä on jättiläisvalikoima matkakokoisia tuotteita 0,5-2 euron hintaan, joten olin salaa tyytyväinen etten jaksanut raahata shampoita ja muita mukaan, niin sain testata kivoja uusia pikkutuotteita.

Parhaat aamiaiset on paikallisissa leipomokahviloissa, Starbuck’s ja muut ketjut jäivät ihan toiseksi. Mittessä on paljon ihania terasseja tosiaan, ja ympäri Mitteä on ravintoloihden sisäänheittäjiä, jotka jakavat drinkkilippuja ja muita etukuponkeja. Meidän hotellikadulla Oranienburgerstrassella sijaitsi kivan oloinen ravintola Mirchi, jossa tarjoiltiin singaporelaista ruokaa ja coctaileja alle viidellä eurolla. Mua harmittaa ettei ehditty käymään siellä, sillä se oli molempina iltoina aivan täynnä ja ruoka olisi varmasti ollut hyvää. Mutta ensi kerralla sitten! Hotellikadullamme sijaitsi muuten myös Neue Synagogue, Berliinin jälleenrakennettu synagoga, joka oli aivan mielettömän kaunis rakennus.

Loppuun vielä lapsiperheen vinkit joita toivottiin: Mehän ei itse näissä käyty, mutta googlailun ja muiden kertomusten perusteella ne paikat joissa lasten kanssa vieraillaan vielä tulevaisuudessa, ovat ainakin Legoland Discovery Centre Mittessä, Berliinin eläintarha ja akvaario Zoologisher Gartenilla, sekä erilaiset Kinder Cafet (tässä lista yhdeksästä eri kahvilasta), eli lapsiperheiden omat kahvilat, jotka ovat täynnä leluja ja tekemistä lapsille. Mä veisin itse meidän tytöt myös ainakin TV-torniin, koska se on jännittävä ja hauska kokemus kenelle tahansa. Lisäksi Berliinissä on lukuisia ihania leikkipuistoja, osassa niistä myös uima-allas hellepäivien varalta.

Overall experience: Berliini on I-H-A-N-A! En voi kuin suositella. Me ei varmasti nähty vajaassa kolmessa päivässä kaupungista kuin murto-osa, mutta jo tämän perusteella voin kertoa että se on vaan ihan huikea kaupunki, jossa takuulla ei voi pettyä, tai sitten tekee jotain väärin. Kontrasti vanhojen kauniiden talojen, DDR:n aikaisten rakennusten ja huippumodernien pilvenpiirtäjien välillä on valtava, ja se juuri tekee mun mielestä Berliinistä niin kauniin. Siellä on kaikille kaikkea, ja kaupungin historian voi aistia joka puolella.

Enää (erittäin lyhyet) yöunet ja ollaan jo lentokentällä lähtötunnelmissa, iiiiiik! Tänään ollaan yritetty tehdä tyttöjen kanssa kaikkea ekstrakivaa, käytiin rannalla uimassa, ja jopa minä heitin talviturkin! Lisäksi ollaan rakennettu seitsemän eriväristä legotaloa, syöty Tiaran valitsemaa ruokaa (pizzaa), käyty kirjastossa lainaamassa uusia iltasatuja mummulle luettavaksi ja köllötelty ja völlötelty yhdessä kaikki muu aika. Tiaran kanssa juteltiin muutamaan otteeseen, että äiti ja isi lähtee matkalle kahdeksi yöksi, ja Tiara selitti innoissaan kuinka hän hoitaa Zeldaa mummun kanssa. Varmasti tytöt pärjäävät hyvin!

Haikea olo tuli silti, kun laitettiin tytöt nukkumaan ja sanottiin hyvät yöt vielä. Annoin molemmille varmaan miljoona pusua ja halia, eikä tehnyt mieli sulkea lastenhuoneen ovea perässään, vaan jäädä sinne vaan koko yöksi. En voi väittää etteikö viime viikon hirveä tragedia Ukrainassa olisi saanut mua vähän pelkäämään lentämistä. Me ei onneksi lennetä läheltäkään mitään konfliktialueita, mutta silti mielessä pyörii kaikenlaista. Mutta ei se mitään auta että murehtii etukäteen, pitää vaan ottaa rennosti ja toivoa parasta.

Kuvat: DMK Photography

Sain tänään muutaman maistiaiskuvan viimeviikon valokuvauksista, jotka siis voitin palkinnoksi helmikuisissa Wedding Blog Awardseissa. Valokuvat on ottanut Domi DMK Photographysta, ja täytyy sanoa että en voisi olla tyytyväisempi näihin kuviin joita olen jo saanut nähdä. Odotan innolla lisää kuvia! Kuvaukset olivat rennot lifestyletyyliset kuvaukset, vailla mitään pönötystä ja mentiin ihan täysin lasten ehdoilla. Lopuksi otettiin vielä musta jonkinverran yksityiskuvia, joille tulee toivottavasti olemaan vielä enemmänkin käyttöä täällä blogin puolella lähiviikkoina! Muita valokuvia tulen myös esittelemään, kunhan saan ne itselleni.

Mulla on pää ihan pyörällä kun on niin paljon mielessä, ja nyt on pakko alkaa pakkaamaan kun ei olla sitä vielä ehditty tekemään. Kaikki muu on onneksi tsekattu valmiiksi, Tv-torniliput ostettuna etukäteen, reitti hotellille katsottuna ja pitkä lista vierailukohteita osoitteineen tulostettuna. En yksinkertaisesti ehtinyt tänään tekemään enää matkasuunnitelmalistaa, mutta uskoisin että hyödyllisempi on postaus matkan jälkeen Berliinin nähtävyyksistä, eikö!

Ihanaa viikkoa kaikille! Blogi hiljenee nyt perjantaihin asti, koska nyt mä vietän mun hurjan kolmen päivän blogiloman, hyvällä omallatunnolla. Nauttikaa upeista säistä kun ne kerrankin hellivät meitä suomalaisia! Instagram päivittyy vaikka blogi hiljeneekin, eli siellä voi seurata mua @iinalaura ja Ottoa @akkavalta!

Ruokapostausta pitkästä aikaa vuorossa! Kesäloman aikana me ollaan oltu suorastaan äärimmäisen laiskoja ruuanlaittajia arkeen verrattuna, syöty siis ulkona useamman kerran viikossa, ja kotonakin tehty paljon vain helppoa ja nopeaa ruokaa. Helppo ja nopea ei välttämättä aina ole huono, sehän on se paras vaihtoehto jos saa nopeassa aikataulussa ruuan väännettyä mahdollisimman terveelliseksi ja maistuvaksi. Välillä on kuitenkin kiva myös panostaa, ja kokkailla vähän pidemmän kaavan mukaan!

Ajattelin esitellä pari meidän helpompaa kesäruokaa, ja pari vähän enemmän vaivaa vaativaa ruokaa (helppoja toteuttaa nekin kyllä), sekä yhden ihanan kesäherkun.

Paistettua bataattia ja perunaa

• 1 n. 1-1,5kg painoinen bataatti
• 5-6 perunaa
• 2 kevätsipulia
• 3 valkosipulin kynttä
• 1dl oliiviöljyä
• suolaa ja rouhittua mustapippuria

Pilko bataatti ja perunat sopiviksi viipaleiksi, ja kevätsipulit varsineen pieneksi. Murskaa valkosipulin kynnet ensin veitsellä, ja pilko sen jälkeen pieneksi silpuksi. Sekoita oliiviöljyyn oman maun mukaan suolaa ja pippuria, sekä sipulit ja valkosipulit. Sivele vaikka pullasudilla pellille ohuesti levitettyjen bataattien ja perunoiden päälle. Paista uunin keskitasolla 30-40 minuuttia 225 asteessa.

Tarjoile itketetyn ja paistetun kesäkurpitsan, grillattujen pihvien ja salaatin kanssa. Mä laitoin kokonaisen kesäkurpitsan viipaloituna talouspaperin päälle, lisäsin vähän suolaa ja annoin nesteen irrota kymmenisen minuuttia. Sitten pyyhin nesteen ja liian suolan pois, ja paistoin öljyssä pannulla. Nam!

Maissi-halloumisalaatti

• 2 tuoretta maissia
• halloumi-juusto
• rasiallinen kirsikkatomaatteja
• 1/2 kurkku
• salaattia oman maun mukaan’
• 1 paprika
• 1 kevätsipuli
• margariinia
• suolaa

Sivele maisseihin vähän margariinia ja grillaa (joko grillillää tai uunin grillitoiminnolla) kypsäksi yhdessä viipaloidun halloumin kanssa. Pilko veitsellä maissista jyvät (??) irti, ripottele oman maun mukaan suolaa. Pilko halloumi, vihannekset ja salaatti pieneksi, ja tarjoile pihvien tai vaikka grillimakkaran kanssa. Salaattiin voi myös lisätä vaikka kanaa tai lohta jos haluaa siitä ruokaisamman.

Kesäkurpitsa-tomaatti-mozzarellavuoka

• 4 tomaattia
• 1 kesäkurpitsa
• 1 mozzarellapötkö/ 1 vuohenjuustopötkö
• 1/2 purkkia pestoa
• mustapippuria

Viipaloi tomaatit, kesäkurpitsa ja mozzarella tai vuohenjuusto. Sivele pestoa tomaatteihin ja kesäkurpitsoihin, ja lado vuorotellen pyöreään vuokaan tomaattia, kesäkurpitsaa ja mozzarellaa. Ripottele lopuksi mustapippuria päälle, ja paista uunissa n. puoli tuntia 225 asteessa.

Paistettua pinaattua ja valkosipulia

• n. 400-500g pinaattia
• kolme valkosipulinkynttä
• 1-2rkl voita

Pilko valkosipulit pieneksi silpuksi ja paista yhdessä pinaatin kanssa voissa pannulla n. 3-5 minuuttia.Tarjoile esim. broilerin ohuiden fileeleikkeiden kanssa.

En voinut laittaa pinaatista parempaa kuvaa, sillä itse fiksuna ostin 70g pinaattia (puolustuksekseni on sanottava että iso rasia näytti siltä että pinaattia saa kunnon satsin, mutta enhän mä dille tajunnut että se kutistuu niin paljon). Itse siis tosiaan sain pinaattia juuri tuon verran, kuin kuvassa pihvin päällä näkyy, ja Otto samanlaisen nykerön. Ensi kerralla ostetaan tosiaan vähän enemmän ehkä. Oli aika valkosipulista kun tosiaan siihen 70 grammaan käytin tuon kolme pilkottua kynttä, mutta onneksi se ei valkosipulilovereita haittaa!

Jokirapu-caesarsalaatti

• 150g jokirapuja
• 1 ruukku romainesalaattia
• 1 cosmopolitansalaatti
• 1 ruukku tammenlehtisalaattia
• 100g parmesanlastuja tai raastetta
• 100g krutonkeja
• caesar-salaatinkastiketta

Revi salaatit sopiviksi kulhoon. Raasta tai vuole parmesanista lastuja ja lisää salaattien joukkoon. Lisää jokiravut ja krutongit. Sekoita joukkoon Caesar-kastiketta oman maun mukaan.  Kastike on ilmeisen helppo tehdä itsekin, mutta kesällä laiskotellessa myös esimerkiksi Hellmansin valmis kastike on ihan kelpo vaihtoehto.

Huijausbanoffeen resepti löytyi Valion sivuilta, ja oli ihan taivaallisen herkullinen! Omasta annoksestani jätin banaanin pois kun olen allerginen, ja maistui se hyvältä ilmankin. Annokset oli nopea ja helppo valmistaa ja herkku maistui Otollekin, vaikka hän ei niin makean ystävä yleensä olekaan.

Mun annokset eivät todellakaan ole mitään esteettistä blogiruokaa, mutta maistuvat herkulliselta ja se on pääasia. Ihastelen usein blogikollegojeni upeita ruokakuvia, ja voin vain toivoa että kykenisin itse samaan! Mutta edelleen on jäänyt mysteeriksi, miten ne ruuat saa näyttämään niin kauniilta?! Tykkään käyttää paljon kasviksia ruuanlaitossa, ja kokeilla aina kaikkea uutta. Haluan tutustuttaa tytöt jo pienestä asti kaikkiin erilaisiin makuihin, ja opettaa heidät rakastamaan ruokaa, sillä ruoka on ehdottomasti yksi elämän suurimpia nautintoja.

Nyt me aiotaan nauttia siitä että ollaan tyttöjen kesken tämä viikonloppu, eli toisinsanoen laitan metsäsienikastikkeen tulille, ja herkutellaan tuoreilla kanttarelleilla ja muilla herkuilla tänään äidin ja lasten kanssa. Ihanaa lauantaipäivää kaikille<3

Moikka! Kulunut viikko on ollut yhtä hulinaa, huomaa että loman lähestyessä loppuaan sitä yrittää puristaa siitä kaiken viimeisenkin irti. Ollaan hoidettu asioita ennen Berliinin reissua, joka viimeinkin koittaa ensi viikolla, ja lisäksi mä oon kokoustanut Kidenaisten kanssa. Tänään oltiin sitten koko perhe valokuvauksissa, joista lisää myöhemmin!

Paljon ollaan saatu aikaiseksikin, mutta en voi kyllä sanoin kuvailla miten paljon odotan meidän kahdenkeskistä kahden yön minihäämatkaa ensi viikolla! Matkaan ei ole enää monta päivää, ja olen jo ihan into piukassa täällä. Käsittelin tätä häämatka-aihetta hääblogissani jo kauan sitten, ja totesin silloin jo että kaksi yötä on mulle ihan ehdoton maksimimäärä, vaikka moni suosittelikin edes yhden yön pidempää matkaa, jotta siitä saisi enemmän irti.

Mä oon kuitenkin todennut sen tässä parilla blogimatkalla käytyäni, että se yksi yö erossa lapsista on mulle jo niin iso juttu (vaikka lapsille ei niinkään), että kahta yötä enempää en mitenkään pysty olemaan erossa.  Zelda on kuitenkin vasta 1v3kk, me ehditään Oton kanssa matkustella kahdestaan vaikka maailman ympäri sitten kun tytöt ovat aikuisia, nyt riittää ihan hyvin tällainen minipyrähdys, ja pidemmät reissut sitten lasten kanssa yhdessä. Onneksi lapset saavat olla kotona, tutun ja turvallisen mummun kanssa, eikä mun tarvitse heidän pärjäämisestään stressata ollenkaan, enemmän stressaan sitä omaa ikävöimistäni.

Huomenna Otto lähtee mökille poikien kanssa viikonlopuksi, ja meillä on kotona tyttöjen viikonloppu. Äiti tulee huomenillalla Oulusta Mörkön kanssa tänne ja otetaan ihan rauhassa, ulkoillaan jos säät sallivat, ja tehdään hyvää ruokaa. Ehkä voisi pyörähtää kauppatorilla syömässä mansikoita, tai tehdä jotain muuta hauskaa, mitä omassa lapsuudessani tehtiin äidin kanssa kesäisin. Odotan innolla, että päästään viettämään äidin ja tyttöjen kanssa rauhassa yhdessä aikaa, kun viimekerrat on olleet aina niin hulinaa äidin ollessa täällä.

Lopuksi vielä Sheinsiden kesäarvonnan voittaja! Voittajaksi arpoutui Jenny, paljon onnea voitosta! Välitän sun sähköpostiosoitteen eteenpäin Sheinsidelle, niin he ottavat sieltäpäin suhun yhteyttä, ja saat palkintosi.

Viikonlopun aikana on tulossa toinenkin arvonta, joten pysykää kuulolla. Tulossa on myös vihdoinkin toivottua ruokapostausta, kun olen muistanut kuvata ruokia ja kokata vähän eri ruokia, kuin mitä aiemmin olen blogissani jakanut.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille<3