Perinteiset ”eiaikaoikeestivoikuluanäinnopeesti” -kliseepäivittelyt tähän alkuun, taas kerran sitä oikeasti sai aamulla kalenteria vilkaistessa järkyttyä siitä miten äkkiä ne päivät ja viikot kuluvat ja vastasyntynyt onkin yhtäkkiä kuukauden ikäinen. Kuukauden ikäinen on pieni, suorastaan minimaalisen pieni, mutta silti jo ihan eri juttu kun se pieni ruttunaama jonka synnytyssalissa sain syliini. Kuukauden ikäinen osaa jo tuijottaa suoraan silmiin niin ihanasti että meinaa itku tulla ja tekisi mieli vain rutistaa toista sylissä eikä päästää ikinä pois.

Kuukauden ikäinen on jo tuonut esiin omaa luonnettaan. Meidän tyyppi on rauhallinen, pohdiskeleva neiti joka hereillä ollessaan katselee suurilla tummilla silmillään mielellään äidin, isin tai siskon kasvoja tai mieluusti myös olkkarin mustavalkoisia Vallilan Kamera-verhoja. Meidän pikkuinen on kova ääntelemään, hän ähisee ja tuhisee tosi paljon – mutta itkee hyvin harvoin. Joskus ähinän seassa kuuluu jo pientä kujerrusta tai jokellusta, sellaista että sen kuuluessa vilkaistaan Oton kanssa toisiamme ”mä en kestä miten meillä voi olla noin ihana lapsi” -katseella. Ensimmäistä tarkoituksellista hymyä mä vielä odottelen, Otto on sellaisen jo saanut osakseen! Tahattomia ylisöpöjä hymyjä taas saa todistaa ihan jatkuvasti.

Vauva on kova syömään ja kova nukkumaan, hereilläolo on vielä aika harvassa. Vauva herää aamuisin seitsemän aikoihin syömään, jonka jälkeen hän jatkaa uniaan yhdeksään tai kymmeneen jolloin taas syödään. Sitten hän yleensä nukkuu vaunuissa kolmen-neljän tunnin päiväunet kun ollaan ulkoilemassa Tiaran kanssa puistossa ja puistoreissun jälkeen vauva taas syö. Iltapäivisin vauva viihtyy hereillä syönnin jälkeen yleensä puolesta tunnista tuntiin jonka jälkeen hän taas nukkuu pari tuntia – syö ja nukkuu sen aikaa että käväistään kaupassa. Kauppareissun jälkeen vauva syö ja nukkuu n. tunnin pikku-unet ja sitten illalla hän viihtyykin rinnalla vähän tiheämmin, yleensä syö 20.00-23.00 välillä montakin kertaa ja tykkää nukkua mun masun päällä aina syöntien välissä. Yhdeltätoista hän syö vielä kunnolla kerran ja sitten onkin aika mennä nukkumaan. Yöllä hän herää vaihtelevasti yleensä 04.00-05.00 syömään ja sitten seuraavan kerran taas aamuseitsemän aikoihin.

Vauva ei pienistä hermostu vaan ottaa aika lungisti niin vaipan- kuin vaatteidenkin vaihdot, asennon vaihdot imettäessä ja oikeastaan kaiken mitä kuvitella saattaa. Silmien putsauksesta hän ei tykkää, mutta kukapa tykkäisi kun silmää pyyhitään yhtäkkiä jollain märällä? Niin ja se kaikkein tärkein sanottava, vauva on ihana, kultainen, rakas ja niin meidän kuin olla ja voi.

Toivepostausviikko/synttäriviikko huipentuu tänään siihen lupailemaani toisintoon viime vuodesta, eli luvassa on päivä videoina -postaus mun tokasta oikeasta äitienpäivästä!

Tämä on varmaan mun blogihistorian tekstittömin postaus mutta joskus näinkin päin! Onnea vielä kaikille äideille, nykyisille ja tuleville ♥

Muhun otettiin jokin aika sitten yhteyttä Therisdream -nimisestä yrityksestä joka maahantuo saksalaisen Theralinen tuotteita Suomeen. Theraline valmistaa laadukkaita, äitien arkea helpottavia tuotteita kuten erilaisia imetystyynyjä, vauvatyynyjä, tukivöitä sekä keskostyynyjä. Imetystyyny on varmaan useimmille tuttu konsepti, mutta oletteko kuulleet Mamma padseista? Niinpä, en ollut minäkään! Mutta nyt viikon niitä testanneena voin kertoa että ne viimeisetkin imetyksen haittapuolet tuntuvat kadonneen kuin tuhkana tuuleen.

Mamma padsit ovat silikonista valmistetut rinnansuojukset jotka kiinnittyvät itsestään iholle ja estävät maidon valumisen  (ominaisuus jota olen todella kaivannut!). Ne ovat ihan erilaiset kuin perinteiset liivinsuojat joita saa olla vaihtamassa jatkuvasti ja jotka näkyvät vaatteista läpi ja haisevat puklulle. Mamma padsit muodostavat oikein asetettuna kevyen paineen ja estävät maidon ulostulon kokonaan. Ne eivät näy ollenkaan vaatteista läpi koska ne mukautuvat täysin omaan rinnan muotoon ja lisäksi ne voi pestä joka käyttökerran jälkeen jonka jälkeen ne ovat heti taas käyttövalmiit! Eli yhdet Mamma padsit riittävät koko imetysajaksi, ei tarvitse hamstrata kestoliivinsuojia eikä myöskään kuormittaa ympräristöä miljoonalla paketillisella kertakäyttöisiä liivinsuojia.

Mä en tykkää öisin pitää rintaliivejä mutta imetysaikana on ollut pakko ettei lakanat menisi maidosta sotkuun, mutta Mamma padsit saatuani oon saanut taas nukkua ihan rauhassa ilman rintsikoita ja ilman huolta mahdollisesti syntyvistä maitolammikoista. Mamma padsit voi myös laittaa vaikka bikinien alle rannalle tai jos tykkää olla päivisinkin ilman rintaliivejä, ovat ne huomaamattomat silloinkin.

Mammapadsien lisäksi sain testaukseeni kaksin kappalein tyynyjä, unelmanpehmeän Plushy Moon -imetystyynyn itselleni ja vauvatyynyn vauvalle. Imetystyyny on ollut mulla nyt jatkuvassa käytössä niin imettäessä kuin selän takana esimerkiksi dataillessa (kuten nyt) ja onpahan sekä Tipa että Ottokin ihastuneet siihen. Plushy Moon on plyysipintainen, ihanan pehmeä pienillä mikrohelmillä täytetty imetystyyny joka kompaktin kokonsa vuoksi on helppo ottaa myös matkalla mukaan. Kompkatista koosta kuullessani mä ihmettelin että mikä taskukokoinen minityyny sieltä on tulossa, mutta oikeasti se on ihan muhkean kokoinen ja vain helposti kasaan menevä pehmeiden ja mukautuvien materiaaliensa vuoksi.

Meidän vauva ainakin viihtyy tosi hyvin imetystyynyn päällä loikoillen ja mustakin se on todella mukava käytössä. Otto lainaa tyynyä aina videoita katsellessaan niskatyynyksi ja Tiara käy halimassa sitä muutenvain! Mä tykkään tästä tosi paljon koska esimerkiksi sairaalassa kokeilemiini ”tavallisiin” imetystyynyihin verrattuna tää on paljon helpommin muotoiltavissa itse ja paljon paljon pehmeämmän tuntoinen! Plushy Moonissa (ja muissakin Theralinen imetystyynyissä) on etuna se että mikrohelmitäyte on täysin puhdistettua, toisin kuin monien muiden valmistajien imetystyynyissä jotka on vain pyritty tuottamaan mahdollisimman halvalla. Puhdistamattomasta polystyreenista valmistetuissa imetystyynyissä on yleensä voimakas ominaishaju ja niistä voi haihtua myrkkyjä! Theralinen imetystyynyille on myönnetty Toxproof -sertifikaatti merkiksi siitä että ne ovat täysin turvallisia ja puhtaita myrkyistä.

Theralinen tuotteilla on Suomessa jo useita jälleenmyyjiä, mm. VauvaPopit Ideaparkissa ja Vantaalla sekä Babystyle Oulussa. Kaikki jälleenmyyjät löytyvät *täältä!*

Äitienpäivän kunniaksi mä sain arvottavakseni myös teille Plushy Moon -imetystyynyn sekä Mamma padsit! Arvontaan voit osallistua vierailemalla *Therisdreamin nettisivuilla* ja valitsemalla sieltä mieluisimman värin Plushy Moon imetystyynylle (vaihtoehtoina antrasiitti, hiekka tai valkoinen). Keksi itsellesi nimimerkki, kommentoi mieluisin väri tämän postauksen kommenttiboksiin ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään niin saan voittajan kiinni! Osallistumisaikaa on ensi viikon perjantai-iltaan kello kuuteen asti jolloin arvon voittajan. Onnea arvontaan!

Moni toivoi videoita tälle synttäriviikolle paljon joten mä ajattelin kerrankin tarjota niitä! Video loppuu hieman ”kesken” koska tässä vaaleanpunaista vauvahattaraa eläessäni olen huomaamattani täyttänyt mun kännykän gigat aika tehokkaasti kuvilla ja videoilla ja näinollen mulla loppui tila kesken videon. Mutta eiköhän vajaat kahdeksan minuuttia meidän löpinöitä ole kuitenkin ihan jees! Tämän päivän videopostauksen lisäksi aion kuvata siis äitienpäivänä samalla tavalla lyhyitä videoita pitkin päivää kuin viime vuonnakin!

Videopostauksen kuvaamisen lisäksi mä nappasin tänään muutaman aivan ihanan söpölin kuvan noista pikkuneideistä ja pakko kyllä jakaa ne teillekin! Tiara ihanasti halusi paijata ja pussailla siskoa, aww! On meillä kyllä maailmankaikkeuden ihanimmat tytöt, pakko myöntää.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille♥

Moni teistä on toivonut että mä kirjottaisin imetyksestä ja siitä miten se on sujunut ja millaisilla fiiliksellä imetyksestä olen näin toisen lapsen kohdalla, joten saamanne pitää!

Tiaraa odottaessani mulla oli korkeat tavoitteet, mä halusin ehdottomasti että imetys onnistuu. Vanhat lukijat ainakin varmaan muistavat miten kaikki kuitenkin Tiaran kohdalla meni (ja uudet voivat lukea koko tarinan Tiaran imetyksestä TÄÄLTÄ!). Vaikka imetys ei viimeksi sujunutkaan niinkuin Strömsössä, mulla oli tällä kertaa aivan toinen lähestymistapa koko juttuun. Itseluottamus oli nyt toisella kertaa jo sairaalassaoloaikana aivan eri luokkaa, viimeksi kun sairaalassa olin tosi epävarma omista kyvyistäni niin äitinä kuin imettäjänäkin mikä on varmaan ensisynnyttäjälle ihan luonnollista.

Mä luulen että sen lisäksi että mulla oli jo vuoden ja seitsemän kuukauden kokemus äitinä olosta, mun itseluottamusta ja hyvää fiilistä imetyksestä lisäsi kaikkein eniten se että mä sain rauhassa heti synnytyssalissa antaa vauvan olla rinnalla niin kauan kuin hän vain jaksoi olla eikä häntä riistetty heti multa pestäväksi ja mitattavaksi. Vauva tajusi heti koko homman jujun, mä löysin heti mukavan imetysasennon ja kaikki tuntui sujuvan kuin tanssi ja näin on ollut siitä asti. Vaikka viimeksi kätilöt kehuivat Tiaran imuotetta (vaikkei se selkeästikään ollut oikea kun ei sitä ruokaa mennyt sinne pieneen masuun yhtään) mä olin tosi tosi epävarma ja pyysin varmaan jokaiselle imetyskerralle kätilön tarkistamaan että vauva söi hyvin.

Tällä kertaa mä huomasin ihan itsekin että vauvalla on oikea ote ja kuulin kuinka vauva nieleskeli kuuluvasti maitoa ja söi hyvällä halulla ja osasin imetyksen sujuvuudesta kertoa että se sujuu oikein mainiosti. Lisäluottamusta omaan riittävyyteeni antoi toki myös kotiinlähtöpunnitus jossa vauvan paino ei ollut laskenut kuin ihan pikkuisen ja kontrollikäynnin punnitus neljä vuorokautta synnytyksen jälkeen jolloin paino oli jo lähtenyt takaisin nousuun. Se tunne kun tietää että on itse kykenevä ruokkimaan oman lapsensa omilla antimillaan on ihan mahtava, kyllä siitä tulee uskomattoman hyvä fiilis!

Mä oon silti edelleen sitä mieltä että imetys on jokaisen äidin oma asia eikä mulla ole korvikkeista mitään pahaa sanottavaa. Tiara kasvoi korvikkeilla hienosti ja on ollut terve ja allergiaton paria harmitonta pikkuflunssaa lukuunottamatta (kop kop!). Korvikevauvakin saa läheisyyttä ihan samalla tavalla, me ainakin pidettiin Tiaraa aina lähellä sylissä ja siliteltiin sen hiuksia ja tuijoteltiin sitä silmiin. Ja korviketta annettaessa myös isän on helppo osallistua syöttämiseen eikä se jää yksin äidin harteille.

Mutta kyllä imetyksessä ehdottomasti on omat hyvät puolensa! Se on helppoa, ilmaista ja rintamaito kulkee aina mukana tarjoiluvalmiina vauvalle. Mua ei hävetä imettää julkisilla paikoilla, olen imettänyt mm. Itiksessä shoppailun lomassa, eikä hävetä kavereiden tai sukulaistenkaan edessä. Ymmärrän kyllä hyvin jos joku kokee imetyksen liian intiimiksi eikä halua sitä julkisesti tehdä, mutta mä itse en oo koskaan osannut ”hävetä” mun kroppaani ja koen imettämisen yhtä luonnolliseksi kuin vaikkapa bikineissä rannalla hengailun. Ja jos nyt on paljon tuijottavia silmäpareja niin ainahan voin kiskaista harson siihen suojaksi niin ei kukaan näe mitään!

”Ei se tuntunu yhtään sen läheisemmältä kun pulloruokintakaan, oikeastaan päinvastoin. Imettäessä oli vaikeampaa löytää hyvää asentoa ja siihen itse ruokinnan onnistumiseen piti keskittyä paljon enemmän. Toki oli varmasti kyse myös tottumattomuudesta. ” Tämän lauseen lainasin tuolta mun aiemmasta imetystä koskevasta postauksesta, koska mua nauratti se. Jo tuosta lauseesta huomaa että mun ja Tiaran yhteinen juttu se imetys ei ollut ollenkaan kun pelkkä asennon löytäminen oli noin vaikeaa! Nyt mä nimittäin voin imettää suunnilleen missä asennossa vaan ja se on silti helppoa ja onnistuu takuuvarmasti. Molemmat tiedetään vauvan kanssa mitä tehdään.

Siihen mä en usko että imetys voi aina onnistua oli tilanne mikä hyvänsä, itse olen kokenut sekä korvikevauvan että tämän hyvin sujuvan imetyksen ja edelleen voin rehellisesti sanoa että Tiaran kanssa imetys ei vain onnistunut mutta sen myönnän että jos olisin itsepintaisesti jatkanut, jatkanut ja jatkanut pumppaamista niin ehkä olisin kyennyt jatkamaan pumpatun maidon antamista korvikkeen seassa hieman pidempään.

Imetys on mun mielestä ihanaa, ja mua harmittais ihan älyttömästi jos se nyt loppuisi yhtäkkiä! Vaikka en kyllä keksi yhtään syytä miksi sen täytyisi loppua kun se näin kivasti sujuu. Ainoa mitä pelkään jatkuvasti on se pirun rintatulehdus, koitan ulkonakin kietoutua lämpimään villahuiviin ja pitää takin visusti kiinni mutta silti aina kuumottaa että jostain se tuuli pääsee tuivertamaan ja mä jotenkin saan sen tulehduksen sitten napattua itselleni. Mutta pidetään peukkuja että se pysyy kaukana musta ja mun rintavarustuksesta! Ja onneksi ensi viikolle on ainakin luvattu lämpimämpiä kelejä, täytyy toivoa että ne tulisivat jäädäkseen.

Sellaiset fiilikset mulla on imetyksestä tällä hetkellä, vauvelikin tuntuu olevan ihan tyytyväinen! Millaisia kokemuksia teillä on imetyksestä? Onko muita joilla ei ensimmäisen kanssa sujunut mutta tokalla kerralla kyllä?