Kuopus on vaihtanut vaatekokoa tässä talven aikana, ja joulun aikaan tuntui, että kaappi oli ihan tyhjä, eikä siellä ollut kuin pari hassua vaatekertaa, nekin siskojen vanhoja. No, oli siellä onneksi myös muutamia vaatteita viime syksyltä, jotka ostin vähän reilummassa koossa, ja jotka ovat edelleen tosi hyvän kokoisia. Mutta suurin osa perusvaatteista, kuten leggareista ja paidoista jäi pieneksi yhtäaikaa.

Olen onneksi säästänyt isosiskojen kaapeista vanhoja kaikkein lemppareimpia vaatteita, vaikka niitä on joitakin saanut säilöä käyttämättömänä kolmekin vuotta. Kaikkia en viitsi säästää, koska meiltä loppuisi tila kesken, jos aina säilyttäisin monen vuoden ajan vaatteita. Mutta säästän kuitenkin ne kaikista suurimmat lempparit, joita voisin säilöä vaikka kymmenenkin vuotta.

Ihan kaikki tämän kevään mallistot eivät vielä ole ilmestyneet, enkä ole vielä tehnyt ihan kaikkia ostoksia, joita vaatekaappiin tarvitsee tehdä. Olen kuitenkin ostanut jo muutaman uuden vaatteen esim. Mini Rodinin, Mainion ja Bobo Chosesin uusista mallistoista.

 

Mua viehättää tosi paljon murretut värit edelleen, kuten on jo pitkään tehnyt. Tällä hetkellä kaikkein suurimmat suosikit on varmaan vaalea beige, hiekka ja konjakin ruskea sekä eri vaaleanpunaisen sävyt. Mä en ole koskaan oikein ollut ihan sellainen, että pukisin paljon vaaleanpunaista meidän lapsille, mutta nyt se on jotenkin kolahtanut tosi kovaa. Viime syksyn keltainen kausi on mennyt suurimmaksi osaksi ohi, mutta keltainen on kyllä edelleen tosi suloinen väri, joka yhdistyy kivasti myös ruskeaan ja murrettuihin väreihin.

Edelleen 2-vuotiaankin vaatekaapissa on ne muutamat perusvaatteet, jotka ovat olleet esillä jo moneen kertaan eri vaatekokojen kaappeja esitellessä. Näitä samoja ostan aina uudelleen vaikka koko vaihtuukin. Mini Rodinin mustia perusleggingssejä, (on vaan maailman kätevimmät ja kestävät kovaa kulutusta), Papun neutraalin värisiä polvipaikkaleggareita, kuten harmaat mustilla polvipaikoilla ja mustat aprikoosin värisillä, sekä sukkahousuja mustana ja harmaana. Niiden päälle on niin helppoa rakentaa se kaapin pohja, oli sitten ihastunut mihin väreihin tahansa.

Bobo Chosesin uudesta mallistosta ostin kuopuksen kaappiin aivan hurmaavan ihanan pellavasekoite-mekon tulppaaniprintillä, sekä suloisen mandariini-topin beigellä pohjalla. Isommille tytöille ostin yhteiseksi ”crop topin”, joka menee kivasti korkeavyötäröisten hameiden kanssa. Crop topissa on ihana kirsikan kuva. He pystyvät hyvin käyttämään molemmat samaa väljää paitaa, vaikka pituuseroa onkin.

Mini Rodinilta ostin mustien basic-leggareiden lisäksi myös leopardikuvioiset basic-leggarit. Tämäkin kuosi on sellainen klassikko, jota meillä on Rodinilta ollut lapsilla jo vuosia eri vaatekappaleissa, tällä kertaa päädyin ostamaan leggingssit. Viime koossa oli lyhythihainen mekko, sekin oli tosi kiva. Lisäksi ihastuin uuteen apinaprinttiin ruskealla pohjalla, ja ostin myös apinakuvioiset leggarit. Mallisto oli aika hauska apinoineen ja banaaneineen, mutta ainakin nyt toistaiseksi tyydyn näihin kahteen. Vähän jäi vielä houkuttelemaan vaaleanpunainen krokotiilikuvioinen mekko, mutta saa nähdä, että tuleeko sitä ostettua. Samalla kertaa kun tein Rodinin ostoksia, löysin myös Adidaksen karkkipinkin logo t-paidan, joka oli tosi suloinen.

Mainiolta ostin isommille tytöille aivan ihanan beige-raidallisen t-paidan, sekä mustat culottes-housut. Molemmat ovat aivan hurmaavia, ja juuri sitä tyyliä, joka just nyt eniten iskee muhun. Tytöt ihastuivat jo viime kesänä culottes-housujen rentouteen, ja uskon, että tänä keväänä niitä tulee ostettua useammatkin. Niissä on niin helppo leikkiä ja liikkua ja olla. Löysin myös talvi-aleista Kaikon ihanat cross-paidat kuopukselle ja esikoiselle vaaleanpunaisena. Niihin on niin helppo yhdistellä kaikkia vaatteita!

Viimeinen tämän kevään uusi ostos taisi olla Freya & Lillien ihana vaaleanharmaa pellavamekko, jonka ostin kuopukselle synttärimekoksi. Se on aivan älyttömän ihana ja suloinen, ja toivon niin, että se menee kuopukselle vielä kesälläkin. Ainakin tällä hetkellä mekossa on vielä hyvin kasvunvaraa.

Isompien vanhoja on tällä hetkellä kuopuksen kaapissa ainakin ihana Mini Rodinin pallokala t-paita, jonka otin hänelle käyttöön jo vuosi sitten väljänä, ja joka nyt 2-vuotiaana on 92/98 -koossa vielä aavistuksen reilu, mutta aika sopiva jo. Lisäksi on Mini Rodinin Jaguar-kuosinen collegemekko vuodelta 2013 sekä MR Pingviinimekko vuodelta 2013. Gugguun huppari mun kaikkien aikojen lempparisävyssä, eli mauve-sävyssä vuodelta 2016 on aivan ihana, ja sitten vielä Gugguun viininpunainen ballerina-paita, joka myös on muistaakseni vuodelta 2015. Tyttöjen sokeriserkulta saatiin hänelle pieneksi jäänyt Gugguun vaaleanpunainen mekko.

Taaperon omia lempparivaatteita on pallokalapaita sekä pingviinimekko. Aina kun kysyn häneltä mitä hän haluaisi pukea päälleen, hän vastaa juuri jomman kumman näistä. En tiedä johtuuko siitä, että kerroin niiden olevan siskojen vanhoja, vai siitä, että niissä on hauskoja eläimiä, mutta ne ovat muodostuneet suosikeiksi. Se on musta tosi sympaattista, ja aivan ihanaa, että nämä vanhat aarteet ovat edelleen niin hyvässä kunnossa vuosien käytöstä huolimatta.

Sellaisia ihanuuksia! Tänä keväänä ilmestyy vielä vaikka kuinka monta ihanaa mallistoa, ja siksi en vielä olekaan ostanut tämän enempää. Haluan punnita rauhassa mun ostoksia ja miettiä tarkkaan vaatekaapin sisällön. Odotan innolla ainakin vielä Aarrekidin ja Kaikon uusia mallistoja, sekä Monkind Berlinin uutta mallistoa. Tinycottonsiltakin tuli vaikka mitä kivaa, joita olisi helppo yhdistellä näihin jo tehtyihin ostoksiin.

Mitä te odotatte eniten tämän kevään dropeista tai mitkä ovat teidän kaikkien aikojen suosikkikuoseja? Mitä olette säästäneet isommilta pienemmille? Säilöttekö vaatteita vuosien ajan, jos ikäero on iso?

Mun on pakko nipistää itseäni, että uskon sen todeksi: tänään alkoi Oton opintovapaa. Ainakin seuraavat 1,5 vuotta me saadaan olla yhdessä arkipäivisin ja tehdä kumpikin omia hommiamme kotoa käsin. Toki Otolla on välillä myös päiviä, kun on läsnäoloa koululla (monimuotona ei onneksi kovinkaan usein), ja toki mullakin on mun omia tapaamisia, tilaisuuksia ja pressejä, mutta yleisesti ottaen me voidaan olla joka päivä yhdessä! Ja se on parasta ikinä.

Me saadaan arkeen niin paljon lisää joustoa, yhteistä aikaa ja kaivattua aikaa myös sille rentoutumiselle, että tämä vaan tuntuu niin uskomattomalta. Mutta eihän se uskomatonta ole, vaan asia, jonka eteen ollaan nähty vaivaa. Välillä yhdistelmä mun yrittäjyyden, Oton kokopäivätyön ja Oton korkeakouluopintojen sekä kolmen lapsen, joista yksi kotihoidossa, kanssa on tuntunut kuormittavalta. Mutta tämä puolen vuoden spurtti on mahdollistanut sen, että nyt Otto voi jäädä opintovapaalle. Ja jos kaikki menee kuten on suunniteltu, hän saa koulunsa valmiiksi etuajassa. Sitten hän pääsee mahdollisimman nopeasti hyödyntämään opintojaan myös työelämässä.

Kuukauden kuluttua myös kuopus aloittaa osa-aikaisen dagiksen, jolloin meillä molemmilla on oikeasti sitä rauhallista työ- ja opiskeluaikaa päivisin yhtäaikaa kolmena päivänä viikossa. Se on suuri muutos nykyiseen, jolloin työaikaa on mulla ollut vain iltaisin tai vuorotellen Oton koulutehtävien kanssa viikonloppuisin. Ollaan siitä hurjan kiitollisia, että kuopus on voinut olla kotona 2-vuotiaaksi asti, eikä häntä ole ollut pakko laittaa hoitoon esim. taloudellisista syistä aiemmin. Tiedän, että kaikille ei ole mahdollista mennä varhaiskasvatuksen aloitus-ajankohdan suhteen sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvältä. Tämä on ollut suuri etuoikeus, että me ollaan oltu näin onnekkaita.

Nyt meistä tuntuu, että hän on ihan valmis lähtemään dagikseen, ainakin hänen päivittäisistä pyynnöistään päätellen. Sitä ennen nautitaan kuitenkin näistä yhteisistä viikoista, ja pian alkavasta isompien lasten hiihtolomasta yhdessä koko perhe. Siksi siis aloitus vasta kuukauden kuluttua, koska ajateltiin, että ei olisi mitään järkeä mennä esim. viikoksi päiväkotiin ja olla heti viikkoa pois.

Vapaus tehdä töitä ja opiskella omassa tahdissa on jotain, mistä ollaan haaveiltu pitkään. Me osataan molemmat pitää kiinni deadlineista ja saadaan tarvittavat hommat ja enemmänkin tehtyä, mutta nautitaan kovasti siitä, että ei olla sidottuja joka arkipäivä samaan rytmiin. Seuraavan puolentoista vuoden aikana me saadaan muovata itse miltä meidän töiden ja opiskelutehtävien päivä-aikataulut näyttävät ja missä me niitä töitä tehdään. Se jos mikä on luksusta, jota pitää osata arvostaa. Toki lasten päiväkoti- ja koulu pitävät meidät kiinni niissä yhteiskunnan normi-aikataluissa, mutta kuitenkin.

Rauhallisen työajan lisäksi kaikkein eniten mä olen odottanut tässä oikeasti sitä, että saadaan vaan olla yhdessä. Me viihdytään yhdessä ja toimitaan hyvin yhdessä. Saadaan paljon aikaan kun pystytään tsemppaamaan toinen toistamme, ja meillä on tiedossa myös ainakin yksi yhteinen projekti tälle keväälle. En voisi olla enemmän innoissani!

Tähän loppuun haluan vielä hieman kehaista tuota ihanaa aviomiestäni. Koska siis eihän tämä olisi ollenkaan mahdollista, ellei hän olisi päässyt kouluun ja hoitanut sekä töitä että koulua näin hienosti, kuin hän on tehnyt. Otto mahdollisti aikanaan mulle mun unelmien tavoittelun, ja nyt on mun vuoro tehdä se hänelle. Siitä ei ole mitään haittaa, jos siinä samalla meillä on ihan pirun hauskaa yhdessä, vai mitä?

Otto, mä olen susta niin ylpeä. Tästä se alkaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille, terveisin pää pilvissä liihotteleva Iina!

Takana on nyt n. 1,5 viikkoa taaperon nukkumista lastensängyssä pinnasängyn sijaan, miten on mennyt? No, tosi hyvin, ja välillä ei niin hyvin. Ensimmäinen ilta meni aivan loistavasti silloin, kun taapero halusi itse mennä nukkumaan kerrossängyn alasänkyyn. Hän nukahti sinne kymmenessä minuutissa ja nukkui aamuun asti. Muutama seuraavakin yö meni toosi hyvin, vaikka joinakin iltoina nukahtamisessa kesti hieman kauemmin. Viime viikolla meidän isommilla jyllännyt flunssa tuli sitten alkuviikosta taaperollekin, ja hänelle se iski keskellä yötä. Sitä edeltävänä iltana ei vielä ollut mitään flunssan merkkejä havaittavissa, mutta nukahtamisessa kesti varmaan kaksi tuntia.

Oli ne kaikki klassiset sängystä poistumiset, janot ja muut joista aina puhutaan. Keskellä yötä sitten nousi kuume, ja hän tulikin loppuyöksi meidän väliin nukkumaan. Myös seuraava yö oli aikamoista hulinaa, ja silloinkin unet jatkuivat meidän sängyssä aamuyöstä eteenpäin. Onneksi hän toipui flunssasta pikavauhtia, ja sen tokan hulinayön jälkeen ei ollut enää kuumetta tai mitään muutakaan. Nyt on mennyt taas pari yötä hyvin, niinkuin alussakin.

Iltaisin on kestänyt hieman kauemmin kuin sen perus 10 minuuttia, mutta hän on nukkunut koko yön putkeen onneksi. Yhtenä yönä hän myös putosi sängystä keskellä yötä, mutta onneksi ollaan pidetty sängyn edessä patjaa, niin ei käynyt kuinkaan. Hän vaan heräsi ihmetellen, että mitä juuri tapahtui.

Kaiken kaikkiaan siirtyminen meni siis aivan loistavasti, kukapa nyt saisi flunssassa nukuttua hyvin? Itse en ainakaan. Ollaan tosi iloisia, että tämä uusi asia meni näin kivasti, ja toivotaan, että jatkuu mukavasti myös jatkossa. Varmasti erilaisia vaiheita tulee (ainakin näin 7,5 kokemuksella etukäteen ajateltuna) ja jotkut yöt ovat tulevaisuudessakin varmasti satunnaisesti hankalia aina välillä, mutta se ei maailmaa kaada. Nyt on tämä suuri askel otettu, ja ollaan siitä kaikki tosi iloisia.

Lastenhuoneeseen tuli todella paljon lisää leikkitilaa, kun isokokoinen pinnasänky muutti uuteen kotiin viime viikonloppuna. Tässä asunnossa lasten makuuhuoneet ovat sen verran pieniä, että kaksi sänkyä oli aivan liikaa. Nyt tyypit mahtuvat aivan mahtavasti leikkimään, ja on taas sellainen olo, että me mahdutaan tähän ihan hyvin. Parina aamuna lapset ovat jo heränneet itsekseen leikkimään kaikessa rauhassa huoneessa ja se on ollut aivan ihanaa!

Ostettiin lastenhuoneen oveen portti, jotta taapero ei lähde yksinään portaisiin aamulla herätessään. Hän nimittäin osaa avata oven. Sitä ei varmasti tarvita ikuisesti, mutta ainakin toistaiseksi se tuo meille vanhemmille mielenrauhaa ja paremmat yöunet.

Meidän keskimmäinen oli silloin 3v kun tähän kotiin muutettiin, ja hän osasi silloin ihan hyvin kiivetä portaat ylös ja alas, eikä tarvittu porttia mihinkään. Varmasti siis pian voidaan jo luopua siitä taaperonkin kanssa, kunhan hän saa rauhassa harjoitella sitä varmuutta portaiden kulkemiseen ja pienet jalat kasvavat vielä vähän pidemmiksi, niin jyrkät portaat eivät ole niin hankalat.

Sellaisia nukkumisjuttuja täällä meillä! Mä sain itse saman flunssan kun taapero oli parantunut, ja olen itse nyt koittanut parantua siitä inkiväärin, hunajan ja kurkuman voimalla. Toivottavasti tämä jää mulla yhtä lyhyeksi kuin kaikilla muillakin. Kuumetta ei ainakaan ole ollut tänään enää, ja alunperinkin oli vain pientä lämpöä. Odotan kovasti, että päästään ulos riehumaan lumessa ja luistelemaan, kun vajaan parin viikon vuorottelevan flunssaputken takia on tullut oltua niin paljon sisällä, viime viikonlopun luistelureissua lukuunottamatta. Toivottavasti sairastelut olisivat taas meidän osalta pitkäksi aikaa tässä!

Tsemppiä ja paranemisia kaikille, joilla tällä hetkellä on flunssaa tai noroa tai mitä nyt ikinä näin keväällä onkaan itsellä tai lapsilla <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä SoFine Luomu Tofun kanssa.

Tofu. Siinäpä sellainen ruoka-aine, jota aika harvoin on tullut valittua omaan ostoskärryyn kaupasta, vaikka paljon kasvisvaihtoehtoja suosinkin. Syy sille on ollut se, että en ole osannut valmistaa sitä oikein. Muistan lapsuudestani vaan, että jos joku tarjosi tofua, se yleensä maistui kumimaiselle, tai siis koostumus oli kumimainen ja makua ei juurikaan ollut. Ja voi olla, että mun lisäksi ainakin silloin oli monia muitakin, jotka eivät osanneet valmistaa sitä oikein. Muistan, että Tofua syötiin myös silloin, kun asuin vielä äidin kanssa. Silloinkin lopputulos oli aina sama: mauton ja kumimainen. Siksi mä halusinkin vähän haastaa itseäni, ja lähdin mukaan tähän SoFinen kaupalliseen yhteistyöhön testailemaan luomu tofuja.

Tofu on tosissaan itsessään aika mautonta, siksi se onkin loistava paletti mille tahansa maulle. Tämän kokemuksen myötä tiedän, että tofun onnistuneessa valmistuksessa tärkeimmät seikat ovat sen kuivaus, paistaminen rapeaksi sekä maustaminen. Näin välttyy siltä kumimaiselta ja mauttomalta kokemukselta. Vaikka meille aikuisille se ”mauttomuus” on pahin juttu ruuassa, monet lapset tykkäävät siitä, että tofussa on niin mieto maku.

Tofun valmistuksessa on muutama kriittisen tärkeä vaihe:

1. Ensin tofu leikataan pieniksi paloiksi ja kuivataan kahden talouspaperipalan välissä. Neste puristellaan pois ja vaihdetaan talouspaperit tai astiapyyhe kuiviin niin kauan, kunnes tofu on kuivaa (pinta tuntuu kuivalta). Rakas inspiraation ja elämänviisauksien lähteeni Pinterest neuvoo kuivaamaan tofupaloja vähintään puoli tuntia, ja pitämään painona painavia kirjoja (kirjan ja paperin/astiapyyhkeen väliin voi laittaa vaikkapa leikkuulaudan, niin kirja ei kastu ja/tai ala tuoksua tofulta).

2. Koska tofu ei maistu miltään, siihen on saatava makua. Marinointi on paras tapa maustaa tofu. SoFinen Luomu Tofujen joukosta löytyy sekä maustamattomia että marinoituja vaihtoehtoja.

3. Tofu paistetaan öljyssä. Pannun on oltava todella kuuma ja tofun pinnan kuiva, jotta tofusta tulee rapeaa, eikä kumimaista. Myös tähän löytyi lisäohjeena, että extra rapsakan lopputuloksen toivossa kannattaa lisätä tofupalojen pintaan hieman maissitärkkelystä. Testasin, ja TOIMII!

4. Jos kaikki kolme ylläolevaa vinkkiä tuntuivat liian hankalilta, unohda ne kokonaan, ja kokeile ennemmin SoFine Tofu A’la Minute -kuutioita, jotka ovat valmiiksi marinoituja ja esikypsennettyjä. Niiden kanssa pääsee siis suoraan kokkaamaan.

Me syödään nykyään paljon enemmän kasvisruokaa kuin vaikkapa kolme vuotta sitten. Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, ja se on lähtenyt ihan siitä, että ollaan kokeiltu ihan uudenlaisia reseptejä ja tuotteita. Joitakin raaka-aineita ollaan yritetty ”korvata” kasvisvaihtoehdoilla, mutta ollaan huomattu, että parhaita ovat ne kasvisruoka-vaihtoehdot, jotka ihan itsessään ovat niin herkullisia, ettei niiden tarvitse ”korvata” mitään. Mä rakastan kokeilla uusia kasvisruokareseptejä, ja mulle yksi parhaista lähteistä siihen on juurikin aiemmin mainitsemani Pinterest. Sieltä löydän vinkit uusien raaka-aineiden käsittelyyn ja parhaisiin resepteihin.

Me aiotaan jatkaa edelleen tällä samalla tyylillä kuin nytkin, että aina kun se tuntuu hyvältä, valitaan kaupasta kasvisvaihtoehto. Ei pakoteta eikä kielletä itseltämme mitään, vaan mennään hyvällä fiiliksellä. Se toimii meillä, ja se on saanut meidät syömään maapallon kannalta huomattavasti kestävämmin kuin silloin 3 vuotta sitten, kun vasta alettiin pyrkiä yhteen kasvisruokapäivään. Nykyisin meillä ei ole mitään kasvisruokapäiviä viikossa, on vain paljon kasvisruokaa sekä lounaalla että päivällisellä, mutta ei ihan joka päivä.

Nyt mä jaan teille kaksi ihanaa reseptiä, joihin alunperin löysin inspiraation Pinterestistä, mutta joita muokkasin hieman sen perusteella, mitä meiltä löytyi kotoa. Toinen resepti on vegaaninen ja toinen on lakto-ovo-vegetaarinen ja lasten makuun.

Tähti-Nugetit Tofusta (neljälle lapselle tai kahdelle aikuiselle)

3 pakettia SoFine Luomu Tofu Natural  maustamatonta tofua

2 kananmunaa

2rkl vehnäjauhoja

1-2 dl pankojauhoja

1tl  suolaa

1tl mustapippuria

2tl pizzamaustetta tai muuta yrttimaustetta

Aloita valuttamalla nesteet tofusta ja leikkaamalla tofupalat kolmeksi yhtä suureksi viipaleeksi. Lopputuloksena siis yhdeksän viipaletta. Kuivaa tofupaloja mielellään n. puoli tuntia ylempänä olevan ohjeen mukaan. Leikkaa tofupaloista tähti-piparkakkumuotilla (tai muulla haluamallasi muotilla) tähtiä, ja leikkaa jäljelle jäävät palat sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Ota esiin kolme lautasta. Ekalle lautaselle 2rkl vehnäjauhoja. Tokalle lautaselle 2 munaa rakenne rikottuna. Kolmannelle lautaselle pankojauhot ja mausteet hyvin sekoitettuna.

Pyörittele tofun palat ensin kauttaaltaan vehnäjauhossa, sitten munassa ja sitten pankojauho-mausteseoksessa. Kun kaikki palat näyttävät raaoilta nugeteilta, paista ne öljyssä kuumalla pannulla kunnes ne ovat kullanruskeita ja rapeita. Tarjoile esim. vihannesten ja vaikkapa riisin kanssa. Kaveriksi sopii vanha kunnon ketsuppi! Meidän lapsille tämä oli ihan hitti.

Valkosipulinen Tofu Sticky Sauce (2 annosta)

2 pakettia SoFine Luomu Tofu Inkivääri-Valkosipulia

1 punasipuli

1/2 punainen chili

5 valkosipulinkynttä

1dl soijaa

1rkl vaahterasiirappia tai ruokosokeria

1tl srirachaa

1tl inkivääriä tai inkivääritahnaa

2 kevätsipulia

2 hengen annos riisiä

seesamiöljyä (tai jotain muuta ruokaöljyä paistamiseen)

seesaminsiemeniä paahdettuna

1rkl maissitärkkelystä

Aloita valuttamalla nesteet & marinadit tofusta talteen (kannattaa lisätä annokseen myöhemmin tuomaan lisämakua) ja kuutioimalla tofu pieniksi kuutioiksi. Kuivaa ylläolevan ohjeen mukaan. Valmista sillä aikaa sticky sauce: sekoita soija, sriracha, vaahterasiirappi ja inkivääri. Pilko chilit, punasipuli ja valkosipuli pieneksi. Laita 1rkl maissitärkkelystä lautaselle ja pyörittele tofukuutiot siinä. Lisää pannulle seesamiöljy. Paista tofukuutioita seesamiöljyssä, kunnes ne vähän rapsakoituvat ja saavat väriä. Lisää sitten valkosipuli, chili ja punasipuli. Pilko samalla kevätsipulit pieneksi. Lisää pannulle kastikeainekset, ja sekoittele, kunnes kastikkeesta on tullut tahmaista ja täyteläistä. Tarjoile riisin ja kevätsipulin kanssa. Tähän sopisi hyvin myös tuoresalaatti kaveriksi!

KILPAILU: VOITA 30€ ARVOINEN SOFINE-LAHJAKORTTI!

Miten te saatte tofun maistumaan lapsille tai itsellenne? Kommentoi ja voita 30€ arvoinen SoFine-lahjakortti! Osallistumisaikaa on 5.2. klo 23:59 asti ja tarkemmat säännöt ja tiedot arvontaan löydätte TÄÄLTÄ.

Mä haluan oppia tofusta lisää ja olen tosi iloinen, että pääsin testaamaan sitä. Jakakaa ihmeessä teidän lemppari tofureseptejä, niin pääsen kokeilemaan lisää!

Olen jo jonkin aikaa ihastellut super suloisia sateenkaari-seinäkoristeita Pinterestissä ja Instagramissa. Bongasin myös muutaman valmiina myynnissä eri putiikeista, mutta jotenkin mulle tuli niitä kaikkia katsellessa sellainen olo, että haluan tehdä sateenkaaren ihan itse. Alkoi armoton googlettelu ja Pinterestin selaaminen, ja lopulta onnistuin löytämään melko selkeät ohjeet englanniksi sateenkaaren tekemiseen. Alkuperäinen englanninkielinen ohje löytyi Pure Sweet Joy -sivustolta.  Näistä sateenkaarista on monenlaisia eri versioita, osassa on esimerkiksi tupsuja koristeena. Niitä voi tehdä suurempia tai pienempiä, ja melkeinpä millä tahansa väreillä, joista itse tykkää.

DIY: Sateenkaari-seinäkoriste

Mitä tarvitset:

3m paksua köyttä. (Itse ostin Clas Ohlsonilta 1,2mm paksua ankkurointiköyttä 10m pakkauksen, joka maksoi 19,95, eli yhdestä pakkauksesta saisi kolme samankokoista sateenkaarta)

5-7 eri väristä puuvillalankakerää (Mä tein kuudella eri värillä, mutta viisi ja seitsemän ovat myös ihan ok. 5 värillä myös köyttä kuluu vähemmän). (Ostin nämä Sinellistä, jossa oli ota 3 maksa 2 -tarjous, jolloin maksoin vain neljästä lankakerästä).

2m paksua rautalankaa (Niin paksua, että pysyy muodossa, mutta niin ohutta, että pystyy käsin taivuttelemaan kuitenkin).

Teippiä (ihan tavallinen läpinäkyvä teippi toimii aivan hyvin).

Ompelulankaa

Kaareva ompeluneula

1. Aloita asettelemalla köysi sateenkaaren muotoon. Teippaa tiukasti molemmilta puolilta ne kohdat, joista aiot leikata köydet sateenkaaren palasiksi, jotta köysi ei lähde purkautumaan kun leikkaat. Leikkaa teippien välistä.

2. Mittaa sopivan kokoiset rautalangat jokaiselle sateenkaaren palalle niin, että köyden päähän jää molemmille puolille n. 5cm pelkkää köyttä. Teippaa rautalanka kiinni köyteen hyvin. Pidä huoli, että köyttä jää jokaisen palan alaosaan saman verran, jotta ”värit” alkavat samasta kohdasta kaikissa paloissa.

3. Mieti mihin järjestykseen haluat sateenkaaren värit, ja aloita ensimmäisestä väristä. Itse aloitin sisimmästä köyden palasta (eli pienimmästä), mutta olisin ehkä näin jälkikäteen ajateltuna halunnut aloittaa isoimmasta, niin suurin työ olisi tehty ekana.

4. Solmi puuvillalanka parilla umpisolmulla heti sen teipin alapuolelle, jolla rautalanka on teipattu kiinni köyteen. Ala nyörittää lankaa köyden ympäri niin kauan, että pääset toisen rautalangan päätyyn. Kierrä lankaa ja tee solmu ainakin 4-5 kertaa, jotta se ei lähde avautumaan.

5. Toista tämä vaihe jokaisen köydenpalan kohdalla. Muista tarkkailla, että alat kiertämään lankaa aina samasta kohdasta jokaisessa palassa.

6. Kun kaikki köydenpalat ovat saaneet omat värinsä, on aika ommella palat yhteen. Tässä toimii parhaiten käyrä neula.

7. Katso kumpi puoli sateenkaaresta on siistimpi, ja ompele kaikki palat epäsiistimmältä puolelta yhteen tavallisella ompelulangalla ja neulalla. Mun ompeleista ei tullut mitenkään erityisen siistejä, mutta ne ovat tarpeeksi pitävät, ja se on tärkeintä. Nurja puoli ei näy kenellekään. Samalla kun ompelet sateenkaaren osat yhteen, voit ommella taakse piiloon kierityksestä jääneet langanpätkät, niin ne eivät varmasti ainakaan lähde purkautumaan.

8. Lopuksi voit joko ommella langoista nyöritetyn lenksukan, tai pujottaa rautalangasta muotoillun renkaan puuvillalangan alta, jotta sateenkaareen saa ripustuslenkin.

9. Kun kaikki on muuten valmista, on aika irroittaa teipit köysien päistä. Sitten avataan köyden punokset, jolloin sateenkaari saa kauniin hapsuhelman.

Valmista tuli!

Sateenkaaren tekeminen oli tosi helppoa, mutta otti kyllä jonkin verran aikaa. Siinä ei ollut hankalia työvaiheita, eli hankalinta oli se ”puuduttavuus”, koska langan kiertäminen ja osien yhteen ompelu ottaa oman aikansa. Mutta lopputuloksesta tuli mun mielestä sen verran ihana, että olen tosi iloinen, että jaksoin tehdä tämän! Oli ihana ripustaa lastenhuoneen seinälle jotain, jonka tein ihan itse. Sellainen vinkki, että materiaalikustannuksissa voi hyvin säästää, jos tekee esim. yhden tai kahden kaverin kanssa sateenkaaret. Yhdestä köydestä riittää kolmeen sateenkaareen ja langoista varmaan kymmeneen, eli jos ostaa kaverin tai kavereiden kanssa, niin tämän hinnaksi ei jää kuin 10-15 euroa.

Langan värien ja määrän lisäksi kaaren ulkonäköä on helppo muokata myös köyden paksuudella ja pituuksilla, eli siitä voi tehdä paljon isomman, pienemmän, ohuemman ja paksumman. Mitä pienempi se on, sitä vähemmän työtä. Pienempikin sateenkaari voisi olla söpö, ja jäin vielä miettimään, josko askartelisin toisenkin tällaisen.

Huikkailkaa muuten ihmeessä, jos tykkäätte DIY-vinkeistä! Musta on ihanaa välillä askarrella ja puuhastella itsekin kotiin juttuja, ja jos tykkäätte näistä, niin olisi hauskaa tehdä jotain DIY-juttuja vaikka kerran kuussa.