Vitsit miten upea ja aurinkoinen viikonloppu meillä on takana! Tämä talvi on ollut niin kaunis, että tuntuu aivan epätodelliselta. Ensin saatiin ihan mieletön pitkä, kuuma ja aurinkoinen kesä ja sen perään pitkä, luminen ja aurinkoinen talvi. Tuntuu aika utopialta näin hyvät säät, ei voi kuin fiilistellä. Meidän viikonloppu on sisältänyt kaikenlaista kivaa, joista itselleni isoimpana juttuna ehkä ensimmäinen ihanat erilaiset perheet -postaussarjan haastattelu Lahdessa! Psst! Jos luet tätä ja olet yksi mukaan hakeneista, enkä ole laittanut vielä tän vuoden puolella viestiä, niin tsekkaa sähköpostisi ensi viikolla!

Olen vasta nyt päässyt kunnolla vauhtiin tämän kanssa, sillä hakemuksia oli niin iso määrä, ja loppuvuosi niin intensiivinen joulukalenterin kanssa, että en kertakaikkiaan ehtinyt tehdä lopullisia valintoja silloin. Nyt olen vihdoin alkanut hahmottaa koko kokonaisuutta, ja tosiaan eka haastattelu on jo takana, se meni aivan loistavasti, ja ensimmäinen ihana erilainen perhe näkyy täällä blogissa vielä tammikuun aikana! He olivat aivan ihania! Mutta nyt, se muu viikonloppu, miten se meni?

1. Taapero on ”luolassa”. Tällä hetkellä meidän viittä vaille kaksivuotiaan lempipuuhaa on ehdottomasti pieniin koloihin kaivautuminen. Sohvatyynyn takana, bOblesissa, tuolin alla, lelukorissa. U name it. Hän löytää kaikki parhaat kolot ja hengailee niissä.

2. Välipalahedelmiä koko porukalle. Lapset saivat valita kaupasta värikkäitä herkkuja, ja herkuttelivat niillä ennen kuin esikoinen lähti kaverisynttäreille. Mä rakastan sitä, että heille maistuu kaikki hedelmät ja vihannekset niin hyvin, ja mä toivon niin paljon, että tämä innostus kantaa läpi loppuelämän heillä.

3. Käytiin kävelyllä ja nappaamassa asukuvia Kaivarissa ja Eirassa tänään sillä aikaa kun esikoinen oli kaverisynttäreillä. Ihan mielettömän kaunis sää, sanoinko jo?!

4. Kaverisynttäreillä maalattu kurpitsa-kasvomaalaus ja ihanat, sotkuiset legoleikit. Me ollaan leikitty viime aikoina tosi paljon duploilla. Aina välillä iskee sellainen kunnon innostus niitä kohtaan ja tulee rakenneltua melkein joka päivä yhdessä. Välillä ne taas unohtuvat, kun L.O.L-pallot tai muut vievät lasten mielenkiinnon niitä enemmän.

5. Hali! Parasta on halia lasten kanssa, ja onneksi kaikki kolme meidän minityyppiä ovat samanlaisia hali-ihmisiä kuin me isotkin! Tänäänkin ollaan halittu ainakin sata kertaa.

6. Otto kuunteli stetoskoopilla, että löytyykö lapsilta aivot päästä. Kuulemma onneksi löytyi. Lapsia nauratti ihan hirveästi tämä höpsö leikki, he kovasti yrittivät kertoa, että tottakai heillä nyt on aivot siellä päässä, vaikka niistä ei ääntä kuuluisikaan.

7. Samalla kun ajeltiin keskustasta kotiinpäin, haettiin noutoruuat mukaan Momotokosta Oton kanssa. Syötiin ihan superhyvää Donburia ja Kimchiä myöhäiseksi lounaaksi. Illalla syötiin Teriyaki-uunilohta ja riisiä, aika aasialaistyyppinen ruokavalio siis tänään.

8. Yhtä paljon kuin mennä pieniin koloihin, tykkää taapero myös ”piiloutua”. Tässä hän on piilossa ruokailutilan kaapin päällä. Rakastan tuota hänen tulppaani-mekkoaan, jonka ostin Bobo Chosesin uudesta mallistosta tällä viikolla. Se on pellava-puuvillasekoitetta ja aivan ihana! Hän on juuri nyt siirtymässä 86- koosta 92-kokoon ja tuntuu, että vaatekaapissa ei ole _mitään_. No on siellä onneksi jotain, mutta siis ehkä 2/3 vaatteista lähti kirppiskassiin tässä vuoden alussa. Ensi viikolla onneksi ilmestyy useampi kevätmallisto, joita olen odottanut, niin saadaan ostettua kaappiin sopivankokoista täytettä. En halunnut ostaa mitään ”ylimääräistä” tässä odotellessa.

9. Tällainen ihana ballerina kävi tänään kaverisynttäreillä. Mä olen suorittanut tässä viikonloppuna sellaisen laskutoimituksen, että mikäli meidän keskimmäisellä ja kuopuksellakin on tulevaisuudessa n. 2o luokkakaveria (ja jo sitä ennen melkein yhtä paljon dagiskavereita), niin meillä on edessä jossain vaiheessa 60 kaverisynttärit vuodessa. Siis apua! Nytkin jo tuntuu, että niitä on joka viikko jommalla kummalla isoista tyypeistä. Tai siis ei tunnu vaan on. Mutta toki se on vaan hyvä juttu, että kavereita ja juhlia riittää, ja ollaan siitä tosi iloisia ja kiitollisia. Ja juhlista kotiin tulee aina niin ihanan iloisia ja innostuneita tyyppejä, joilla on ollut niin hauskaa.

10. Kuopus leikkimässä tulevassa omassa sängyssään, että iso-Nasu ja pikku-Nasu halivat. Me oltiin tänään ihan, että nyt on hyvä päivä alkaa nukkumaan isojen sängyssä, kun taapero on sitä niin pitkään toivonut ja pyytänyt, mutta sitten kun tuli nukkumaanmenon aika, hän ilmoittikin haluavansa nukkua pinnasängyssä. Oltiin siis pedattu sänky ihan valmiiksi yhdessä taaperon kanssa, laitettu sinne hänen rakkaat pehmolelut ja juteltu siitä paljon etukäteen (useampana päivänä). Mutta hän halusi mieluummin omaan tuttuun pinnasänkyyn nukkumaan. Ja sinne hän sai mennä, ja nukahti ihan 5 minuutissa. Kumpikaan isoista tyypeistä ei nukkunut näin pitkään pinniksessä, ja molemmat halusivat todellakin isojen sänkyyn silloin kun saivat mahdollisuuden siihen, niin ollaan tässä aivan uudessa tilanteessa. Mutta tuskinpa kukaan ikuisesti pinnasängyssä nukkuu, niin ei me tästä stressiä oteta. Hän siirtyy sitten kun on itse valmis, ja se on enemmän kuin ok.

Sellainen viikonloppu meillä! Ihana viikonloppu takana, ja ihana viikko edessä. Niin hullua, että ollaan jo tammikuun loppupuolella. Vastahan vuosi vaihtui! Mahtavaa ja aurinkoista alkavaa uutta viikkoa kaikille <3

Jos jotain hyvää siitä joululoman migreeniputkesta, mä sain siitä kipinän mennä vihdoinkin optikon näöntarkastukseen. Mä sain silmälasit alunperin jo 5.luokalla, mutta en ole käyttänyt niitä suunnilleen päivääkään. Mä vihasin niitä laseja, enkä kertakaikkiaan halunnut käyttää niitä. Musta tuntui, että ne päässä näytin vieläkin enemmän oravalta, jolta joku sanoi mun silloin näyttävän. Se oli herkkää aikaa. Nyt mulle on aivan sama jos näytän oravalta, kunhan ei tule päänsärkyä!

Mitä näöntarkastuksessa tapahtuu?

Mua jännitti näöntarkastus tosi paljon, koska silloin alakouluiässä mulle laitettiin silmälääkärin näöntarkastuksessa jotain silmätippoja, jotka aiheuttivat mulle voimakasta huimausta ja pahoinvointia. Vaikka kaikki olivat sanoneet mulle sata kertaa, että optikko ei todellakaan laita mitään tippoja, ja että tarkastus on ihan nopea ja ok kokemus, mua silti ahdisti, enkä ikinä saanut aikaa varatuksi. Nyt näöntarkastuksessa käyneenä voin kertoa, että se oli yllättävän miellyttävä kokemus, eikä yhtään pelottavaa tai epämiellyttävää.

Tarkastuksessa ensin käytiin läpi perustietoja mun näöstä ja onko mulla esim. kohonnutta riskiä glaukoomaan. Mun ”perustiedot” mun näöstä olivat tosiaan peräisin sieltä vuodelta 2002, eli näkö oli kyllä muuttunut huomattavasti niistä ajoista.

Optikko tarkasti mun kauko- ja lähinäön siten, että katselin kirjaimia ja kerroin mitä niistä näin ja mitä en. Lisäksi testattiin erilaisia testilinssejä, ja hän myös testasi onko mun silmissä hajataittoa. Optikko myös mittasi mun silmänpaineen, joka oli onneksi ihan normaali. Mittari on sellainen, joka tosi kevyesti hipaisee silmää, mutta sekään ei tuntunut miltään, ja kesti ihan sekunnin ajan vaan. Koko tarkastusosuus kesti ehkä maksimissaan 20 minuuttia, eli ei mitenkään hirveän pitkä juttu ollut kyseessä.

Sen jälkeen sitten aloin testailemaan erilaisia kehyksiä ja miltä ne näyttivät omilla kasvoillani. Kokeilin myös eri värejä. Totesin kokeillessani, että haluan mahdollisimman kevyet kehykset, jotka eivät paina tai tunnu. Halusin, että on mahdollisimman helppoa unohtaa, että edes on lasit päässä, jotta oppisin käyttämään niitä laseja oikeasti.

Millaiset linssit?

Mä valitsin mun laseihin ”hyvät” linssit, eli ei mitään huippuyksilöllisiä, mutta kuitenkin vakioita huomattavasti paremmat. Näissä on 1x ohennus, likaa hylkivä pinnoite, heijastuksen esto ja kova pinnoite, eli nämä ovat kestävät. Koska haluan oikeasti käyttää näitä, halusin myös, että ne ovat sitten oikeasti mahdollisimman miellyttävät ja helpot pitää puhtaana. Mulla on sen verran vähän plussaa, että en tarvitse mitään kovin moninkertaista ohennusta linsseihin, joten optikkokin suositteli juuri tätä linssiä mulle.

No, sitten ne kehykset! Mä päädyin Tommy Hilfigerin kehyksiin, koska ne olivat juuri sellaiset kuin toivoin, ja vielä enemmän. Mä halusin näyttävät pyöreähköt kehykset, jotka olivat ruskeat. Ihastuin myös toisiin melkein samanlaisiin kehyksiin, jotka olivat Saint Laurentin, mutta nämä Hilfigerit veivät voiton, koska näiden sangat ovat tosi kevyet ja ohuet ja paljon miellyttävämmät kuin niissä toisissa. Eli vaikka näissä on muovia, sangat ovat tosi ohutta ja kevyttä metallia, jolloin nämä eivät paina mun päätä ollenkaan tai tunnu hankalilta.

Mä pyrin nyt käyttämään laseja ainakin silloin kun teen töitä tai luen (mulla on siis plussaa näössä). Siinä on jo ihan tarpeeksi mulle opettelemista, kun olen ollut niin pitkään ihan ilman laseja. Mä olen aina miettinyt, miten ihanaa olisi, jos olisi lasit, koska sitten voisi saada helposti ilmettä kasvoille silloinkin kun on ilman meikkiä. Tosi monet on lasit päässä meikittömillä videoilla ja kuvissa! Voi siis olla, että jatkossa mä kuvaan kaikki mun aamuvarhaiset instastoryt lasit päässä, hah!

Koska olen vielä niin tottumaton, niin esim. kävellessä tai päätä kääntäessä se tuntuu tosi oudolta, kun näkö ”aaltoilee” lasit päässä. Mutta optikko sanoi, että kannattaa vaan käyttää mahdollisimman paljon, ja siinä voi kestää n. 2-3 viikkoakin, että laseihin tottuu. Esim. tässä koneella naputellessa tuntuu ihan luonnolliselta pitää laseja, eivätkä ne tunnu yhtään oudolta. Siihen pyrin, että töitä tehdessä ja lukiessa nämä olisivat päässä ainakin, muuten voin hyvin olla ilmankin.

Jos teillä on jotain kysyttävää vielä lasien hankkimisesta niin antaa tulla vaan! Mä en ole kyllä mikään ekspertti, mutta ainakin on tuoreessa muistissa tämä oma kokemus!

Me katsellaan kuumeisesti asuntoja, ja pikkuhiljaa on alkanut ajatus kirkastumaan siitä, mitä me uudelta kodilta toivomme. Ollaan myös aika varmoja, että ei olla rakentamassa taloa itse, vaan me ostetaan valmis talo. Se tuntuu tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa, sekä näillä taidoilla joita meillä on, turvallisemmalta vaihtoehdolta. Me ollaan siitä onnekkaita, että aivan lähipiirissä on juuri asuntojen asiantuntijoita, nii pankki-alalta, kiinteistönvälitysalalta kuin rakennus-alaltakin, eli me tullaan saamaan paljon apua tähän ostoprosessiin, ja uskallan olla aika varma siitä, että meidän ei ole mahdollista tehdä hutiostosta, kun vaan hyväksytetään tuleva koti etukäteen meitä fiksummilla, ennen lopullisen ostopäätöksen tekemistä.

Nyt aion kuitenkin tehdä vähän listaa, että mitä toiveita meillä kodin suhteen on. Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka kodista pitää löytyä? Mä olen tosi iloinen siitä, että ollaan edetty hitaasti ja rauhallisesti tässä, sillä muuten olisi saattanut käydä niin, että oltaisiin asunnon ostamisen huumassa ostettu koti, joka ei olisikaan täyttänyt kaikkia niitä toiveita, joita meillä on. Ollaan ehditty jutella juurta jaksaen kaikista meidän toiveista, ja saatu rajattua toiveita tietylle alueelle ja tietyn tyyppisiin koteihin. Monet asiathan ovat sellaisia, joita pystyy itse muokkaamaan ja remontoimaan, mutta jotkut asiat täytyy löytyä valmiina.

Mä tiedän, että jos joku näistä meidän tärkeimmistä toiveista talon suhteen jäisi kokonaan puuttumaan, mä tulisin kaipaamaan sitä uudessakin kodissa ja luultavasti jatkaisin edelleen haaveilua sellaisesta kodista, josta ne kaikki löytyy. Mä en halua enää haaveilla, vaan haluan, että unelmien koti täyttää ne kaikki toiveet, joita meillä on. Ja koska ollaan seurattu juuri tämän alueen hintatasoa ja myyntiin tulevia taloja, tiedän, että meillä on myös mahdollisuus löytää sellainen talo, joka täyttää ne kaikki toiveet. Kunhan ei vaan hätiköidä, mutta ollaan kuitenkin tarkkana ja valmiita toimimaan nopeasti tarvittaessa. Niitä koteja ei tule mitenkään liukuhihnalta jatkuvasti, mutta olen varma, että se oikea tulee vielä vastaan ennemmin tai myöhemmin.

Kuvakaappaus mun pinterest-taulusta nimeltä Future Home

Deal breakerit jotka kodista toivottaisiin löytyvän valmiina:

Sijainti: Toivomme, että tuleva koti löytyy n. 2km säteellä koulusta, jonne lapsemme luultavasti menevät jossain vaiheessa elämää. Toki elämässä voi tapahtua mitä tahansa ja voi olla että joku lapsista haluaa vaikkapa yläkouluun keskustaan (itsekin kävin kuvisluokalla Kalliossa Lauttasaaresta käsin yläkoulua), mutta näin etukäteen ajateltuna olisi kiva, että koulu olisi suhteellisen lähellä. Tärkeää on myös hyvät liikenneyhteydet julkisilla mahdollisimman läheltä.

Koko: Tulevan kodin tulee olla kooltaan vähintään 110 neliötä (yhden makuuhuoneen verran enemmän tilaa kuin meillä on nyt), mutta mieluiten 130+. Ollaan kuitenkin valmiita joustamaan neliöissä, mikäli huoneita on kuitenkin riittävästi ja mikäli koti muuten vastaa kaikilta osin meidän toiveita. Siellä tulee olla jokaiselle lapselle ja meille oma makuuhuone, sekä riittävästi tilaa työntekoon kotoa käsin. Eli mieluiten erillinen työhuone myös, mutta joku työpisteelle sopiva nurkkauskin käy, jos asunto muuten vastaa kaikkia toiveita.

Kuvakaappaus mun pinterest-taulusta nimeltä Future Home

Kodinhoitohuone erillisellä sisäänkäynnillä tai kodinhoitohuone ja kuraeteinen erillisellä sisäänkäynnillä: Riittävän monta kertaa on tullut kannettua kuraisia lapsia olohuoneen läpi alakerran ainoaan kylpyhuoneeseen ymmärtääkseni, että unelmien kodissa en halua tehdä niin. Mä haluan, että kengät ja kuraiset kamppeet voi suihkutella puhtaaksi jo heti sisään tullessa, eikä sitä kaikkea kuraa tarvitse tuoda olohuoneeseen tai mihinkään muuallekaan. Erikseen siis arki-eteinen ja ”pääsisäänkäynti”.  Toki sen kuran suihkuttelutilan voi rempata jotenkin varmasti siinäkin tapauksessa, että olisi vain yksi sisäänkäynti, mutta sen pitää olla jotenkin toteutettavissa. Kodinhoitohuone on pakko olla, koska toivotaan, että pyykkejä ja siivouskamppeita voi säilöä ja/tai kuivattaa siihen erikseen varatussa tilassa.

Kuvakaappaus mun pinterest-taulusta nimeltä Future Home

Korkea huonekorkeus olohuoneessa: TÄMÄ! Mulle on periaatteessa aivan sama onko koti yhdessä, kahdessa vai kolmessa tasossa, mutta haluan, että olohuoneessa on korkea huonekorkeus. Tämä on mulle tärkeämpi kuin moni muu tekijä, koska tiedän, että jos ei tätä ole, niin sitten mä kaipaan sitä edelleen. Olen haaveillut siitä niin kauan kuin jaksan muistaa, ja se pitää löytyä. Melkeinpä kaiken muunhan voi jotenkin rempata tai muokata, mutta korkea huonekorkeus on sellainen, että sen täytyy olla valmiina. Tämän takia ollaan sanottu muutamille kaikilla muilla tavoin ihan täydellisille kodeille ei.

Sauna: Me rakastetaan saunoa, ja saunan tulee löytyä uudesta kodista myös. Ei haittaa jos sauna on huonokuntoinen, sen voi kyllä remontoida. Mutta sauna pitää olla.

Kuvakaappaus mun pinterest-taulusta nimeltä Future Home

Tuplasuihkut kylppärissä (tai ainakin tilaa laittaa sinne tuplasuihkut): Meitä on niin monta, että kun koko perhe esim. saunoo yhdessä, olisi tuplasuihkut niin paljon helpommat. On meillä nytkin kotona kaksi suihkua, mutta toinen on alakerrassa ja toinen yläkerrassa, eikä paljoa kiinnostele kesken saunomisen lähteä alakertaan suihkuun.

Siinäpä ne kaikkein tärkeimmät ”vaatimukset”. Toki näiden lisäksi asunnon pitää olla turvallinen asua ja kaikki mahdolliset todistukset olemassa ja tarkastukset tehtynä, sekä mahdollisimman ekologinen lämmitysmuodoltaan. Ollaan valmiita kyllä tekemään keittiö- tai kylppäriremppaa ja pintaremonttia, eli kodin ei tarvitse olla mitenkään priimakunnossa. Mulla on paljon haaveita keittiön ja kylppärin suhteen, ja olen aika varma, että kun me löydetään koti, ei monetkaan niistä haaveista täyty valmiiksi. Mutta onneksi sitten kun koti on oma, sitä voi alkaa pikkuhiljaa muuttamaan enemmän itseä miellyttäväksi (tai jos se pinnat on huonossa kunnossa, voi rempata sen  jo ennen muuttoa).

Kuvakaappaukset mun pinterest-taulusta nimeltä Future Home

Lapsillakin oli muutama toive uudesta kodista: Sieltä pitää kuulemma ehdottomasti löytyä takka, että voidaan paahtaa takassa vaahtokarkkeja karkkipäivänä. Lisäksi he toivovat omia huoneita kaikille, joissa on tarpeeksi tilaa leikkiä. Yksi toivoi merirosvohuonetta ja toinen kiipeilyseinää. Ja yhdelle voisi tehdä huoneeseen oman kioskin kuulemma. Aika ihania toiveita heilläkin.

Kuvakaappaukset mun pinterest-taulusta nimeltä Future Home

Pohjapiirroksen tai pihan suhteen me ei olla yhtään ehdottomia, vaan tosi joustavia. Olen nähnyt monta täysin pohjapiirrokseltaan erilaista taloa, ja ollut niihin aivan yhtä ihastunut. Toki sellainen suuri avoin tila, jossa olisi keittö, ruokailutila ja olohuone yhdessä, olisi kaikkein ihanin, mutta olen avoin muunkinlaisille ratkaisuille, jos koti muilta osin täyttää kaikki haaveet. Pihan ei tarvitse olla suuri, kunhan siellä olisi edes jonkin verran lapsille tilaa leikkiä.

Sellaisia kotihaaveita! Nyt hei kertokaa ihmeessä mulle te, jotka asutte omassa kodissa, että mitkä oli teille just niitä asioita, mitä ehdottomasti halusitte omalta kodilta? Joustitteko niistä? Oletteko katuneet? Ja te jotka vielä etsitte kotia, mitkä on teille niitä asioita, joita toivotte tulevalta kodilta?

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Santanderin kanssa.

Siitä tulee tänä vuonna kuluneeksi kolme vuotta, kun me käveltiin herttoniemeläiseen autoliikkeeseen vaihtamaan meidän rupuista tummanpunaista ahdasta ensiautoa viisihenkiselle perheelle sopivampaan malliin. Odotettiin silloin meidän kuopusta alkumetreillä, ei oltu taidettu vielä käydä ensimmäisessä ultrassakaan muistaakseni. Muistan kuitenkin, kuinka pelkäsin silloin raskaushormoneissani, että auton vaihtaminen isolle perheelle sopivampaan niin aikaisin tuo huonoa onnea, ja ultrassa ei olekaan kaikki hyvin. Mutta onneksi se pelko oli ihan vaan niitä hormoneita.

Näin melkein kolme vuotta myöhemmin voimme todeta, että kuopuksella todellakin oli kaikki hyvin, ja nykyään hän on erittäin näkyvä (ja kuuluva) kohta 2-vuotias osa meidän perhettä. Ja se auto, joka me sinä päivänä tilattiin, on palvellut meitä hyvin. Me ollaan oltu ihan älyttömän tyytyväisiä sekä autoon, että Santander All in One -palveluun, joka me sinä samana päivänä tilattiin.

Tämän mun ja Santanderin yhteistyön aikana moni on kysynyt, että mitä se yhteistyö tarkoittaa, että ollaanko me saatu auto jotenkin Santanderin kautta ilmaiseksi ja siksi kehun sitä. Mutta siitä ei ole kyse. Kuten jo ensimmäisessä yhteistyötekstissä kirjoitin, me otimme All in One -sopimuksen jo silloin 2016 kesällä, eikä silloin ollut tiedossa minkäänlaisia yhteistyökuvioita. Se vaan kuulosti täydelliseltä juuri meidän tarpeisiin, ja siksi valitsimme sen. Me maksamme All in One -palvelusta kuukausimaksua aivan niinkuin kaikki muutkin Santander All in One -asiakkaat.

Me vaihdetaan tänä vuonna autoa, sillä meidän auton sopimuskausi päättyy. Tästä kirjoitin edellisessä postauksessa enemmän perusteluineen, että miksi vaihdetaan, ja millaisia tarpeita meillä on uudelle autolle, joten ne voi käydä sieltä lukemassa. Tässä postauksessa aion keskittyä siihen, miksi me aiomme ottaa uudellekin autolle Santander All in One -autorahoituksen (ja edelleen ihan samalla tavalla kuin kaikki muutkin asiakkaat).

Koska kolmessa vuodessa esimerkiksi omat taloustaidot on kasvaneet huomattavasti, me ollaan mietitty tarkasti läpi kaikki mahdolliset erilaiset vaihtoehdot rahoittaa uusi auto. Vaihtoehtojahan löytyy: auton voi ostaa niin, että maksaa kerralla koko summan pois. Autolle voi ottaa perinteisen rahoituksen tai autolainan esim. pankista. Auton voi ottaa yksityisleasingilla, tai sitten auton voi ottaa Santander All in One -rahoituksella. Mä kysyin myös Santanderin päästä vähän vertailua erilaisista auton ostamistavoista.

Auton ostaminen käteisellä

Kun rahaa löytyy sellainen summa, jolla uuden auton voi ostaa, ei sitä ole mitään järkeä käyttää uuteen autoon. Se on vähän sama kuin heittäisi rahaa suoraan nuotiolle. Tämän hetkisillä koroilla kannattaa ennemmin ottaa autolle rahoitus ja sijoittaa se käteisenä tai pankkitililtä löytyvä summa, ja saada sille sijoituksen kautta tuottoa. Auton arvo tippuu nopeasti uudesta, jolloin se autoon käytetty rahasumma vaan häviää, jos auton hinnan maksaa kerralla pois etukäteen.

Auton ostaminen perinteisellä rahoituksella

Tämä on tietysti ihan varteenotettava vaihtoehto, ja voi olla se kaikkein edullisin. Rahoituksesta kuitenkin puuttuu kaikki palvelut auton pitämiseen, kuten määräaikaishuollot ja vakuutukset. Niistä pitää joko tehdä erillinen huoltosopimus & ottaa vakuutukset erikseen, joka maksaa lisää, tai sitten pitää maksaa niitä erikseen aina silloin kun kuluja esim. määräaikaishuolloista tulee. Silloin tämä ei välttämättä olekaan se edullisin vaihtoehto, eikä rahasumma jakaudu tasaisesti joka kuukaudelle, vaan pitää varautua maksamaan rahoituksen lisäksi suurempia summia kerralla esim. kerran vuodessa.

Auton käyttäminen yksityisleasingilla

Leasing on auton pitkäaikaista vuokrausta. Siinä autosta ja sen kuluista maksetaan kiinteää kuukausierää, aivan kuten autorahoituksessakin. Siinä kuitenkaan auton arvon alenemasta ei tarvitse huolehtia, mutta voittoakaan ei voi tehdä. Autoa ei voi lunastaa itselleen ja mikäli haluaa palauttaa tuotteen kesken sopimuskauden, voi joutua maksamaan paljon ylimääräistä sopimuksen katkaisemisesta. Tätä tehdessä selasin eri autoaiheisilta nettisivuilta vertailuja, ja esim. neljän vuoden aikana leasing voi tulla tuhansia euroja kalliimmaksi kuin autorahoitus. Tästä löytyy lisää infoa kun googlaa esim. yksityisleasing vertailu.

Auton rahoittaminen Santander All in Onella

All in One on osamaksurahoitustuote, mikä tarkoittaa sitä, että auton lainaa lyhennetään joka kuukausi. Lisäksi auton voi lunastaa milloin vain itselleen, myydä eteenpäin tai All in Onen tapauksessa palauttaa myös Santanderille sopimuksen loputtua. Tällöin autosta saa vähintään taatun hyvityshinnan (rahoituksen jäljellä oleva summa), tai mahdollisesti jopa enemmän, mikäli myy auton jonnekin muualle ja autolla on esim. ajettu huomattavasti vähemmän kuin sopimukseen oon määritelty enimmäiskilometrimääräksi (joka on yksi taattuun hyvityshintaan vaikuttavista tekijöistä).

Autoa vaihtaessa voikin Santanderin rahoituksella otetusta autosta saada eteenpäin myydessä hyvin esim. muutaman tuhannen euron käsirahan seuraavaan autoon, mikä taas pienentää seuraavan auton rahoituksen kuukausierää mukavasti, mutta tämä toki vain jos auton arvo on silloin olennaisesti suurempi kuin jäljellä olevan rahoituksen määrä. Autorahoituksen lisäksi All in One -sopimukseen kuuluu muitakin palveluita omien toiveiden mukaan. Sopimuksen voi tehdä kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi.

Palvelutasoja on kolme: Perus, Helppo ja Mukava. Perustasoon kuuluu se taattu hyvityshinta sekä halutessa liikenne- ja kaskovakuutus. Helppoon tasoon kuuluvat edellä mainittujen lisäksi määräaikaishuollot ja korjaukset. Mukavalla tasolla saa niiden päälle vielä renkaiden vaihdot ja rengashotellin, sijaisauton huoltojen ajaksi sekä sisä- ja ulkopesut huoltojen yhteydessä.

Vaikka uusilla autoilla on takuu, eikä rikkoutumisiin tarvitse varautua taloudellisesti, on määräaikaishuollot tehtävä kaikille autoille. Määräaikaishuoltojen hinnat vaihtelevat reilusti automerkistä riippuen esim. 150-900€ (lähde: autojerry.fi). Meille on helpompi vaihtoehto, että maksamme All in One -sopimuksessa kuukausittain tätä(kin) osuutta, jolloin ei tule yllätyksiä, eikä isompia kulueriä, joihin pitäisi erikseen varautua.

Yllätyksettömyys ja tasaisuus ovat ne asiat, jotka Santander All in Onessa vetoavat meihin, ja siksi aiomme ottaa sen myös uudelleen. Se ei välttämättä ole aina edullisin vaihtoehto, riippuu toki autosta, käyttäjästä ja tilanteesta. Mutta se on meidän perheelle kaikkein mieluisin ja turvallisimman tuntuinen. Meidän jälkeen myös useampi meidän kaveri tai tuttu on päätynyt tähän vaihtoehtoon, ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä.

Tällä viikolla mä luin jotain, mikä sai mun leuan lähes tippumaan lattiaan. Se joku, oli sysmäläisen koulun rehtorin haastattelu YLEllä. On uskomatonta, että uutta sukupolvea kasvattaa korkeassa asemassa oleva ihminen, joka toteaa mm. näin:

”– Minusta on aika outoa, että jo 12-vuotiaat rupeavat ilmoittamaan olevansa homoja tai lesboja tai jotakin tällaista. Siihen liittyy hyvin erikoinen pukeutuminen. Se herättää toisissa oppilaissa närkästystä, vihastusta ja ehkä pelkoakin. Sitten he tietysti kohtelevat tätä oppilasta sillä tavoin kuin tuntevat. Sitten tulee kokemus siitä, että kiusataan ja syrjitään, vaikka oppilas tavallaan on itse hakenut sen huomion.” (lähde: yle.fi)

Tässä lausunnossa on kaikki niin pielessä, että en edes tiedä mistä voisin aloittaa. Rehtori tässä implikoi, että erikoinen pukeutuminen ja seksuaalinen suuntautuminen ovat syitä kohdella ihmisiä eriarvoisesti. Hän myös lausunnossaan väittää, että eriarvoinen kohtelu on vain kiusatun kokemus eikä totuus, ja että kiusattu itse on syyllinen kiusaamiseen olemalla erilainen kuin muut. Haastattelu jatkuu siten, että hän kertoo naureskellen joidenkin lasten näyttävän ihan huoralta, ja toteaa, että, ”Sehän (sen ääneen sanominen) on tavallaan jo loukkaus. Mutta kun näyttää siltä”. Rehtorin mielestä aikuisten pitäisi ymmärtää, että jokainen saa olla erilainen ja oma itsensä, ”Mutta niin, että ei provosoi ja ärsytä omalla käytöksellään toisia. Eihän me heterotkaan tuoda seksuaalista suuntautumistamme julki jatkuvasti.” (lähde: yle.fi)

Eli siis käytännössä ei saa olla oma itsensä, eikä varsinkaan erilainen.

Miten voi olla mahdollista, että tällaisia virheellisiä käsityksiä on sallittua jakaa eteenpäin _koulun rehtorina_? Ja kun tätä lähtee miettimään pidemmälle: kuinka yleistä on se, että vanhemmilla on tällaisia ajatuksia, jos jopa rehtorillakin on? Ja kuinka usein he sanovat niitä ääneen lasten kuullen? Me ei koskaan tulla saamaan tästä(kään) sukupolvesta tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhtenäisesti kannattavaa, mikäli lapset kuuntelevat aikuisten suusta tällaisia lausuntoja.

Kuva: Canva

Vaikka ihminen näyttäisi miltä tahansa tai olisi millainen tahansa, syy kiusaamiseen on aina kiusaajan puolella. Ei koskaan kiusatun. Syy voi olla kiusaajan kotitilanteessa, vaikeissa elämän kokemuksissa, pahassa olossa, jonkun toisen esimerkissä tai ihan vaan ilkeässä luonteessa, mutta se syy löytyy aina kiusaajan puolelta, ei koskaan kiusatun. Kiusaaja tekee sen päätöksen sanoa ne ilkeät sanat tai tehdä ne hirveät teot, ei kiusattu. Kiusaaja on se, joka satuttaa, ei kiusattu. 

Jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja toteuttaa omaa itseään juuri siten kun itse haluaa, kunhan ei sillä omalla olemassaolollaan satuta toisia. Kenelläkään ei ole oikeutta mennä kouluun esimerkiksi paljastelemaan itseään alasti, vaikka kuinka se tuntuisi omalta jutulta, koska se on nimenomaan toisia satuttavaa. Mutta jokaisella meillä on oikeus laittaa juuri sellaiset vaatteet tai meikit tai hiukset, tai tykätä mistä sukupuolesta huvittaa, puhua sellaisella äänellä kuin haluaa, tykätä mistä väristä haluaa ja kuunnella sellaista musiikkia kuin haluaa.

Vaikka valinnat olisivat valtavirran mieltymyksistä poikkeavia, ne eivät ole ”provosoimista” tai syy kiusaamiseen. Syy ei myöskään voi olla kiusatun vanhemmissa, tai siinä, millaiset vaatteet he pukevat lapselleen tai minkä nimen antavat lapselleen. Syy ei voi olla kiusatun sisaruksissa, harrastuksissa tai kengissä. Päätös kiusata lähtee AINA kiusaajan puolelta.

Syrjivä kiusaaminen eli kiusaaminen, joka liittyy ulkonäköön, sukupuoleen, ihonväriin tai kieleen, vammaisuuteen, perheeseen tai uskontoon, on kiusaamista, jonka lapset oppivat joltain toiselta. He oppivat sen vanhemmiltaan, toisilta lapsilta tai vaikka sitten rehtorilta. Kukaan lapsi ei syrji toisia sisäsyntyisesti. Kukaan lapsi ei opi kiinnittämään negatiivista huomiota erilaisuuteen sisäsyntyisesti, vaan se tulee joltain toiselta.

Siksi on ihan äärettömän tärkeää, että me vanhemmat mietitään erittäin tarkkaan, miten itse puhutaan toisista ja miten itse kohdellaan toisia. Ne aikuisten harmittomaltakin tuntuvat heitot autossa toisista autokuskeista, tai julkkisten toilailuiden päivitteleminen kovaan ääneen, muokkaavat lasten ajatusmaailmaa. Jokainen vanhempien toisten sukupuolesta, ulkonäöstä, seksuaalisesta suuntautumisesta, kansallisuudesta, vammaisuudesta, uskonnosta tai perheestä sanottu ikävä asia muokkaa lasten ajatuksia ja käsitystä siitä, miten muita ihmisiä on ok kohdella. Mä en ainakaan ikimaailmassa halua siirtää yhtäkään turhaa ennakkoluuloa omille lapsilleni.

Siksi ei ole ok sanoa, että joku tosi tv-julkkis näyttää ihan huoralta. Siksi ei ole ok sanoa, että onpas tuolla lapsella ihan helvetin ruma nimi. Siksi ei ole ok sanoa, että taas surkea naiskuski liikenteessä. Siksi ei ole ok sanoa, että homot on ärsyttäviä. Siksi ei ole ok sanoa, että suomenruotsalaiset ovat snobeja. Siksi ei ole ok haukkua jonkun hiustenväriä tai päivitellä kovaan ääneen, miksi johonkin perheeseen on tulossa jo viides lapsi. Siksi ei ole ok sanoa näitä asioita, ei päin naamaa eikä selän takana. (huom. ks. lauseet usein esim. somesta lukemiani stereotyyppisiä esimerkkejä, eivät todellakaan omia ajatuksiani)

Monet ihmiset tuntuvat ajattelevan, että meillä kaikilla on joku syntymäoikeus ilmaista sitä, miten erilaisuus on väärin. Että oman mielipiteen ilmaiseminen on sama asia, kuin muiden haukkuminen tai arvosteleminen. Newsflash: näin ei ole. Oma mielipide on esim. että ei haluaisi itsellensä oranssia tukkaa. Haukkumista on sanoa jonkun toisen oranssia tukkaa hirveäksi. Siitä ei mitenkään saa tehtyä tarpeellista mielipiteen ilmaisemista, että haukkuu toisen ulkonäköä. Se, että ei tykkää jonkun tukasta, ei ole sen tukan omistajan syy millään tavalla, vaan se on ihan vaan sen syy joka ei siitä tykkää.

Ne omat pienet kommentit eivät ole harmittomia, vaan ne ovat synty sille ajatukselle lapsen mielessä, että on ok arvostella ja haukkua toisia. Ja se taas on pohja kiusaamiselle. Sitä pohjaa mä en halua koskaan luoda, ja toivottavasti ei kukaan muukaan. Jos kotona kuulee usein muiden ihmisten arvostelua, on helpompi ajautua mukaan siihen kiusaamiseen, tai ainakin olla hiljainen hyväksyjä. Jos taas kotoa saa sellaisen mallin, että toisten haukkuminen ei ole ok ja kaikki me ollaan yhtä arvokkaita, on todennäköisempää, että ei hyväksy inhottavaa kohtelua, eikä ainakaan lähde siihen mukaan.