Sukupuolisensitiivisyys, aihe johon en ole itse ottanut kovinkaan paljoa kantaa, mutta joka tuntuu olevan tapetilla usein. Viimeisin veto oli tietenkin Perussuomalaisten kieroutuneita vitsejä aiheuttanut lippiskampanja, joka kaikessa naurettavuudessaan oli ennenkaikkea surullinen. Se toi esiin sen, miten suuri ihmisjoukko meidän yhteiskunnassa on edelleen, joka ei ymmärrä sitä että kaikkia ei tarvitse tunkea samaan muottiin. Suuri joukko ihmisiä, jotka kaipaisivat oikeaa tietoa, ja kykyä nähdä sen oikean tiedon omien rajoittuneiden käsitystensä takaa.

Sukupuolisensitiivisyys ei tarkoita sukupuolten kieltämistä, sukupuolten välisten erojen kieltämistä, tai sukupuolettomuutta. Se tarkoittaa vain sitä, että tarjotaan kaikille yhtäläinen mahdollisuus toteuttaa itseään parhaaksi katsomallaan tavalla, vailla ennakko-odotuksia, oli sukupuoli sitten mikä hyvänsä. Sukupuolisensitiivisyys on itsemääräämisoikeutta. Se tarkoittaa sitä, että tyttöä ei pakoteta tekemään yleisesti tyttöjen juttuina pidettyjä asioita, tai pukeutumaan ”niinkuin tytöt pukeutuu”, ihan vaan koska hän on tyttö.  Se ei tarkoita sitä, että tytölle ei voisi antaa tytön nimeä tai ostaa vaaleanpunaisia vaatteita. Se tarkoittaa sitä, että ihminen jolla on piirteitä molemmista sukupuolista, on ihan samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin.

Meidän molemmilla lapsilla on prinsessanimet, siis ihan suoranaiset prinsessanimet. Toisen nimi tarkoittaa kruunua, ja hän on siitä järjettömän ylpeä. Toisen nimi tulee videopelin kauniilta prinsessalta. Me ei edes mietitty että haluttaisiin erityisesti antaa prinsessanimiä, huomattiin se vasta kun toimittaja huomautti tästä meille haastatellessaan meitä. Nimistä huolimatta, en ole koskaan olettanut että meidän tytöt tykkäisivät prinsessoista. En ole koskaan olettanut että he tykkäisivät edes omista nimistään, enkä myöskään loukkaantuisi jos he joskus haluaisivat vaihtaa nimekseen vaikka Havu tai Timo.  Hehän nimeä kantavat, en minä.

Meidän perheelle sukupuolisensitiivisyys on itsestäänselvyys, ja uskoisin että se on sitä monille muillekin. Se on asia mitä ei tarvitse julistaa, tai mitä tulisi edes ajateltua. Sitä vaan arjessa yleensä ottaa huomioon sen, että jokainen on yksilö. En voi vaatia lasta tykkäämään barbeista koska itse tykkään, en halua tuputtaa hänelle Hello Kitty -suklaamunaa jos hän on mieltynyt Star Warsiin, enkä missään nimessä käske lapsen mennä leikkimään kotia jos hän haluaa kiipeillä. En myöskään estä lapsia nauttimasta tyttöydestään täysillä, tai tekemästä yleisesti tyttöjen juttuina pidettyjä juttuja. Meillä vietetään tyttöjen päiviä, lakataan kynsiä, shoppaillaan, tehdään kampauksia ja lauletaan prinssessalauluja. Ei siksi että meidän tytöt ovat tyttöjä, vaan siksi että he pitävät niistä asioista. Jos toinen lapsistamme olisi poika, tai vaikka interseksuaalinen, hänellä olisi ihan yhtäläinen oikeus haluta tehdä näitä asioita.

Se, miksi aiheen kuitenkin haluan tuoda esiin on että vielä löytyy se tietty prosentti ihmisistä jotka eivät ymmärrä. Jotka pitävät tasa-arvoa ”huuhaana” ja haluavat sulkea kaikki ihmiset tiettyihin muotteihin, joiden väliin ei mahdu mitään. Sukupuolisensitiivisyyden ideana ei ole tehdä naisista miehiä ja miehistä naisia, sen ideana on vaan tiedostaa se että kaikkien meidän ei tarvitse olla samanlaisia, mutta me kaikki ollaan silti ihan yhtä hyviä.

Mä en aio kieltää sitä faktaa etteikö olisi asioita joita edelleen pidetään yleisesti tyttöjen tai poikien juttuina. Varmasti aina tulee olemaan naistenlehtiä, omat pukukopit tytöille ja pojille, ja tampooneja jotka on naisille tehty, vaikka ainakin She’s the man -leffan mukaan auttavat myös nenäverenvuotoon. Silti kenenkään ei pitäisi edistää näitä ahtaita muotteja. Mä rakastaisin nähdä enemmän lelulehtiä joissa on poikia imuroimassa, tyttöjä leikkimässä turtleseilla ja ennenkaikkea kaikki lapset yhdessä tekemässä mitä hyvänsä, eikä niin että tyttöjen ja poikien jutut on eroteltu omille sivuilleen. Lapsille ei tarvitse opettaa niitä muotteja, mihin meidät on vielä kasvatettu.

Vaikka uskon, että monessa perheessä asia on niinkuin meillä: itsestäänselvyys, se ei silti ole sitä kaikille, eikä saisi olettaa että koko yhteiskunta on suvaitseva siksi että enemmistö on sitä. Mut tekee surulliseksi se, että vielä on ihmisiä, vanhempia, joille heidän omat lapsensa eivät uskalla kertoa olevansa esimerkiksi homoja tai että eivät tiedä kumpaa sukupuolta tuntevat olevansa. Jos mä olisin vielä 2010-luvulla tai tulevaisuudessa se vanhempi, jolle ei uskalleta kertoa,  mä olisin tosi pettynyt itseeni. Nykyään kuitenkin on saatavilla tietoa vähän eri malliin kuin vaikka 20 vuotta sitten. Nykyään suvaitsemattomuutta ei voi mitenkään järjellä perustella hyväksyttäväksi.

Tänään telkkarista tulee Marja Hintikka Live jossa sama aihe on tapetilla. Toivottavasti se onnistuu herättämään lisää keskustelua, hyväksyntää ja ajatuksia.

Näkyykö sukupuolisensitiivisyys teillä kasvatuksessa tai arjessa? Mitä mieltä olette siitä että lapsia yritetään pakottaa tiettyihin sukupuolirooleihin?

Kukkuluuruu! Helmikuu jäi jo tasan viikko sitten taakse, mutta nyt on aika ottaa pieni kurkistus vielä kuukauden tapahtumiin vähän arkisemmasta näkökulmasta: mun puhelimen linssin läpi. Nämä ovat siis kuvia, joita ei ole nähty instassa tai snapchatissa tai missään muuallakaan, arkisia räpsyjä joita tulee otettua enemmän tai vähemmän joka päivä. Sitä arkea aidoimmillaan, hupsuja tilanteita, arkiruokia ja kaikkea mitä meidän päiviin nyt sisältyy. Tämä postausidea oli niin tykätty viimeksi, että päätin siis tehdä tästä sarjan. Jatkossa saatte siis nähdä aina kuukausittain näitä puhelinkuvia.

1.  Makoilin sohvalla töiden jälkeen Zeldan kanssa. Maailman söpöimmät leggingssit pääsivät mukaan kuvaan<3
2.  Zelda matkalla pulkkamäkeen.
3. Ja pulkkamäen jälkeen kaupassa, pirteänä kuten kuvasta näkyy <3
4.  Hugon Ryhmä Hau -synttäreillä oli niin nastaa! Ja paljon herkkuja!

1. Äidin ikivanhat lasit päässä. Nämä on säästetty huumoriarvon vuoksi.
2. Armasta ulkoiluttamassa helmikuun alussa, kun mummu oli täällä käymässä.
3. Vika lounas Döner Harjussa ennenkuin toimisto muutti Kalliosta keskustaan.
4. Isin kanssa vähän vispipuuroa ja isin masulle sopivaa maitoa, tää on noiden kolmen herkku.

1. Oton kokkaama illallinen, uunimunakasta ja salaattia. Nam!
2. Vapaapäivän aamuna ehtii vähän pomppia sängyssä ja hengailla yökkärissä puolille päivin.
3. Neiti päätti irroittaa seinätarrat ja liimata ne paitaan. ”Kato äiti miten hienon mä tein!”
4. Onko mitään söpömpää kuin uninen taapero? No okei on montakin juttua mutta aww kattokaa nyt!

1. Matkalla päiväkotiin aamulla.
2. Uuden toimiston kulkukortti. Ihanan pirteä ja keltainen!
3. Sushia lounaaksi Iso-Roban Yamatossa, tosi hyvää.
4. Ja vaihteeksi uninen isi rankan työviikon jälkeen. Otto on niin söpö kun se joskus nukahtaa sohvalle.

1. Uuden toimiston tiloja, parissa kerroksessa on mukavat sohvat ja koko paikka muutenkin ihanan rennosti sisustettu.
2. Päivälliseksi lihamureketta, salaattia ja bataattiperunamuusia.
3. Oton isovanhempien luona Kangasalla saatiin maailman herkuinta banaani-marenkijuttua jälkkäriksi. Otin aika monta kertaa lisää, hups!
4. Tytöt Lempäälän Ideaparkin karusellissa, piti päästä monta kierrosta ympäri.

1. Demi oli meillä töissä mallina Viiman ja äitinsä kanssa, olivat ihan huikeita malleja kaikki kolme!
2. Salon Pepe Åhmanilla oli mahtava päivä, vaikka vähän jännitti värjäysvaiheessa kun väriaine oli noin kirkasta.
3. Isin kainalo paras kainalo<3
4. Uusi tukka, uusi minä. Niin niin niin paljon pirteämpi fiilis edelleen!

1. Fafa’sin pita oli superhyper hyvää!
2. Verkkokaupassa ostamassa leuanvetotankoa, Otto salakuvasi meitä tyttöjä.
3. ”Äiti saisinko pliis sitä juuris-leipää iltapalaksi?” (niitä uusia punajuuri-porkkana-leipiä, on muuten superhyviä).
4. Tän mä kyllä lähetin Otolle, olin niin tyytyväinen kun sain kerrankin treenattua heti aamusta.

1. Selfie tämän söpöliinin kanssa, en kestä mikä hoopo<3
2. Meidän pieni lukutoukka, aina kirja kourassa.
3. Tuhottiin perheen kesken yksi ananas viidessä minuutissa yhtenä sunnuntaina. Päätettiin tehdä sunnuntai-ananaksesta perinne, ja eilenkin vedettiin ananasta naamariin niin että napa ruskasi. On se vaan herkkua!
4. Arvaisitteko mitä tässä kuvassa tapahtuu? Ette varmasti arvaisi oikein. Kyllä, kuopuksemme on piilossa. Eteisen matolla, silmät kiinni, on hyvä paikka olla piilossa. ”Jos mä en nää muita niin ei nekään nää mua”, ja silleen. 😀

1. Aamupala auringonpaisteessa.
2. Kauppareissulla, pienet pipopäät kärryssä.
3. No olihan se nyt pakko ottaa yhteiskuva, kun meidän tukat mätsää! Tää on vieläkin niin hassua, meidän hiukset ei ole koskaan aiemmin sopineet yhteen.
4. Törkeän hyvä salaatti Factoryssa Aleksilla, ja toi kastike(!!!!), sinappi-hunaja-oliiviöljy -sekoitusta. Yksinkertainen on parasta.

1.  1. Muut näyttää peukkua jos on hyvät meiningit, mutta meidän Zelda näyttää etusormia. Mutta tässä kuvassa on tosi hyvä meininki, eikö olekin!
2. Tytöt odottelemassa tanssitunnin alkua.
3. Ruispastaa parsalla ja pinaatilla ja tietenkin parmiggiano reggiano -juustolla.
4. Kun molemmat halusivat olla yhtäaikaa elefantteja, sai esikoinen kuningasidean. ”Ollaan molemmat tiikerielefantteja, ota sä toi elefantin pää ja tiikerin puku, niin mä otan tiikerin pään ja elefantin puvun!” ”JOOOO!!!”. Ja niin oli kaikilla hyvä mieli <3

1. Kuopus opasti meillä kyläillyttä pientä vierasta bObles-keinumisessa.
2. Toinen selfie, nyt mätsää takitkin. Mitä meille on tapahtumassa!!
3. Kaverin piirustustaulu on niin paljon coolimpi kuin oma, että pitihän se kirjoittaa ihan täyteen. ”Tipa, kirjoita sipuli!” ”Joo mä kirjotin. Ja sit mä kirjotin et parsa, ja kukkakaali”.
4. Kotiruuaksi bataattiranuja, salaattia ja BBQ-pihviä. Namnamnam!

Sellainen ihana helmikuu ja pari maaliskuun ensimmäistä päivää! Mä tulen luultavasti tekemään tämän aina suunnilleen samaan aikaan, eli aina muutaman päivän seuraavan kuukauden puolella jo. Näitä on hauska katsoa jälkeenpäin, muistaa niin ihanasti kaikkia pieniä tärkeitä hetkiä, ajatuksia ja hassuja tilanteita.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin & F-Securen kampanjassa, jonka myötä sain mielenrauhan siitä että tämän perheen tietoturva-asiat ovat hyvässä turvassa. Mieheni ollessa kunnon teknologiahamsteri, meiltä löytyy laitetta vähän joka lähtöön. Kaksi tablettia, iPad, tietokoneet ja puhelimet, joita mulla on käytössä kaksi töiden takia. Laitteita on sen verran paljon, että jos jokaisen virus- ja tietoturvasta lähtee erikseen huolehtimaan, on se aika raskasta. Se että F-Securen uuden SAFE-tietoturvan saa asennettua kerralla viidelle laitteelle, on siis ainakin meidän perheelle varsinainen helpotus. Asennukseen ei tarvitse myöskään mitään fyysisiä levyjä, vain yhden koodin.

Me aikuiset toki tiedetään aina mitä tehdään ja ei ainakaan tähän asti olla koskaan päädytty sivuille joilla olisi joutunut epäilemään turvallisuutta, mutta lapset eivät tietenkään aina voi tietää mitä tekevät kun selaavat tablettia. Heillä on kyllä selkeät säännöt ja heitä on opastettu iPadin käytössä, mutta ei tarvittaisi kuin pari virheellistä näpäytystä ja youtubestakin saattaisi päätyä vaikka minne. F-Secure SAFE analysoi sivujen turvallisuutta taustalla huomaamatta jatkuvasti, ja se estää pääsyn vaarallisille ja lapsilta kielletyille sivuille automaattisesti. Kun SAFE on käytössä, ei siis ole riskiä että lapset näkisivät jotain lasten silmille sopimatonta vaikka esimerkiksi youtubesta jotain videolinkkiä vahingossa klikkaisivat.

Meidän lapset ovat tosi taitavia käyttämään padia, ja vaihtavat helposti sovelluksesta toiseen sen mukaan mitä haluavat tehdä. iPad on lapsista tietysti ihan super hauska juttu, ja aina he eivät haluaisi luopua siitä silloin kun vanhemman mielestä ruutuaikaa on ollut jo ihan tarpeeksi. F-Secure SAFE mahdollistaa myös aikarajan asentamisen lapselle. Aikarajasta on hyvä tehdä yhdessä pelisäännöt niin että lapset tietävät sen muutenkin, mutta viimeistään automaattinen aikaraja varmistaa sen että lapsi ei unohdu ruudun ääreen turhan pitkäksi aikaa. Sitten kun meidänkin tytöt ovat vähän isompia, ja alkavat asentamaan sovellukset itse, on kiva että Android-versiossa on mahdollista ottaa käyttöön myös turvalliset sovellukset -toiminto. Se tarkastaa kaikki asennetut sovellukset haitallisten koodien tai epäilyttävän mainonnan  varalta, ja varmistaa ettei laitteisiin päädy vaarallisia sovelluksia.

Mä olen välillä vähän huithapeli, kuten tälläkin viikolla kun unohdin mun rakkaat aurinkolasit tyttöjen tanssikouluun. Niissä ei tietenkään ollut mitään henkilökohtaisia tietoja, ja sain ne jopa vielä takaisinkin, koska tanssikoulussa onneksi liikkuu vain mukavia ja rehellisiä ihmisiä. En voinut kuitenkaan olla miettimättä, että mitä jos se olisikin ollut vaikka mun puhelin tai tabletti, ja paikka vaikkapa metron penkki. F-Secure SAFEn avulla voi suojella omia laitteitaan myös etänä. Vaikka puhelin hukkuisi, unohtuisi tai se varastettaisiin, sen voi paikantaa ja lukita etänä, ja omat tiedot voi poistaa pysyvästi tarvittaessa.

Tietoturva on sellainen juttu joka helposti unohtuu arjessa, mutta oikeasti se on todella hyvä pitää kunnossa. Kun tietoturva on kunnossa, ei ole pelkoa että omat luottokorttitiedot päätyisivät huijareiden käsiin verkkokauppaostoksilla tai että lapset saavat traumoja pelatessaan tabletilla. F-Secure SAFE on hyvä apu kun lasta opetetaan käyttämään erilaisia laitteita, mutta se on tärkeä myös aikuisille.

F-Secure SAFEa voi nyt kokeilla ilmaiseksi neljän kuukauden ajan, ja se ei velvoita mihinkään pidempään sitoutumiseen. Kokeilu tapahtuu yhdellä koodilla, jolla palvelun saa käyttöön neljäksi kuukaudeksi. Koodin saat käyttöösi F-Secure SAFE -sivulta.

Lukijakilpailu: Haluaisitko palvelun käyttöösi ilmaiseksi vuodeksi? Kerro kommenttiboksissa miksi juuri sinä tarvitsisit F-Securen vuodeksi ja olet mukana kilpailussa, jossa voit voittaa palvelun käyttöösi vuodeksi! Muista lisätä sähköpostisi sille varattuun kenttään. Kilpailuaikaa on 10.3. klo 22.00 asti. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti.

Onnea kisaan kaikille ja ihanaa sunnuntaita!

Lapset alkavat olla jo ihan valmiita kevääseen, ja puhuvat jo joka päivä siitä miten kevät lähestyy, on valoisampaa ja lumet sulavat. Taitavat olla sellaisia auringonkaipuisia niinkuin äitinsäkin. Saatiin Lindexiltä vähän lastenvaatteita jokin aika sitten ja ihanan keväiset kuosit ovat olleet meidän kaikkien mieleen! Tiara on aivan ihastunut uuteen papukaijapaitaansa, sekä röyhelöpolvisiin leggingseihin jollaiset me oltiin itse ostettu vaaleammassa sävyssä jo aiemmin. Lindexin leggingssit ovat ihan mun lemppareita tosi hyvän hinta-laatusuhteensa vuoksi. Ne kestävät hyvänä pesusta toiseen, ja yleensä niistä löytyy kivoja kuoseja ja värejä. Lisäksi mitoitus on kohdillaan meidän pitkäsääriselle esikoiselle, mutta passaa hyvin myös kuopukselle.

Tänä keväänä lastenvaatetrendeistä olen bongannut erityisen paljon collegepaitoja, farkkua, lintuja, kukkia, tiipiitä ja kaktuksia. Tiipiitä ja kaktuksiakin olen hamstrannut, mutta tämä papukaijakuosi on tosi suloinen. Vielä mulla on etsinnässä tytöille välikausivaatteet, sekä sellaiset kaupunkitakit. Juuri tällä hetkellä olenkin Kampin kauppakeskuksessa 3. kerroksessa myymässä meidän vanhoja vk-vaatteita, muita vaatteita ja kenkiä pois, eli sinne siis kipinkapin ostoksille jos kiinnostaa!

Panta Lindex * / Paita Lindex* Leggingssit Lindex* / Kengät Lindex & Crocs* / Aurinkolasit Äidin Ray Ban Clubmasterit / *saatu blogin kautta. Kenkiä piti vaihtaa kuulemma keväisempiin kesken asukuvien, Crocsit olivat jo liian talviset tyttären mielestä

Vk-vaatteista mä en oikein ole vielä päässyt itseni kanssa selvyyteen että minkä väriset / kuosiset / merkkiset ostetaan kun mikään ei oikein ole nyt sytyttänyt. Mahdollisesti kallistun Moloon tai Popiin, kun ne ovat toimineet meillä hyvin tähänkin asti. Lapset saavat kyllä itse valita kuosin / värin kunhan löydetään kivat mallit vain. Kengistä viime syksyiset sopivat ainakin kuopukselle ihan hyvin vielä kun olivat silloin tosi reilut eikä jalka ole kovasti kasvanut, esikoiselle ehkä pitää ostaa uudet. Kumppareita meillä on, mutta kaikki asusteet pitää myös katsoa vielä uusiksi. Kuravaatteet ovat onneksi ok vielä tämän kevään kun ostin nekin reiluina päiväkotiin viime vuonna.

Mä olen aina ihan myöhässä vk-vaatepohdintoineni, mutta aina ollaan tähänkin asti saatu ne juuri sellaisena kun ollaan haluttukin, vaikka ei olla ostettu vielä tammikuun alussa, hah! Saapa nähdä mitä kivaa me tytöille löydetään!

Ihanaa viikonloppua ja toivottavasti törmäillään mahdollisimman monen kanssa tänään Kampin kauppakeskuksen 3. kerroksessa <3

Mä rakastan Ottoa. Mun hassua miestä, joka joka päivä kurvaa hakemaan mut töistä vaikka ei tarvitsisi, ihan vaan että saadaan olla hetki kahdestaan. Mun miestä, joka innostuessaan jostain uppoutuu sen maailmaan ihan todella, ja joskus vetää mutkin mukanaan. Mun miestä joka on tutustuttanut mut näiden vuosien aikana niin moneen uuteen asiaan, joita ilman en nykyään osaisi enää olla ilman. Mun miestä, joka turhautuu yrittäessään paistaa täydellistä kananmunaa ja luullessaan epäonnistuneensa siinä. Mun hassua miestä, joka mun tarjoutuessa ottamaan mahdollisesti epäonnistuneen kananmunan ilmoittaa naama kurtussa yrittäneensä paistaa sitä täydellistä munaa mulle, ei kuulemma hänen munillaan niin väliä ole. Mun miestä, joka lohduttaa mua silloin kun suren hukkaamiani aurinkolaseja. Jonka mielestä on ihan ok että mua harmittaa se että hukkasin ne, ja joka ymmärtää että sellainenkin voi harmittaa. Ja joka jaksaa vakuuttaa mulle kymmenen kertaa että saan ne varmasti takaisin, ollen oikeassa.

Mä rakastan meidän hassua pientä isoa esikoista, joka joskus miettii sanansa niin tarkkaan että hänellä kestää sanoa yksinkertaisessa lauseessa niin kauan että kerkeäisi nopeasti käydä lähikaupassa jos juoksisi. Esikoista, joka joskus puhuu niin nopeasti ettei pysy perässä. Esikoista, joka haluaa joka päivä opettaa kuopukselle uusia asioita, välillä kärsivällisesti, välillä turhautuen. Esikoisesta, joka on fiksu, välittävä ja ihana tyttö, välillä pelottavankin fiksu. Esikoista, joka ymmärtää enemmän kuin välillä haluaisi noin pienen ymmärtävän. Esikoista, joka huolehtii aina toisista, äidistään, naapurin koirasta ja päiväkodin hoitajastakin. Esikoista, joka miettii kaiken todella tarkkaan, harkitsee ja punnitsee. Esikoista, jonka kanssa fanitetaan yhdessä Antti Tuiskua, Robinia, Evelinaa ja Sannia. Esikoista joka on ihastuttavan korrekti joka tilanteessa.

*Panta  & paita saatu blogin kautta Lindexiltä.

Mä rakastan meidän hassua pientä kuopusta, joka hänkin hitsi vieköön täyttää kohta kolme! Meidän kuopusta, joka on syntynyt sarkasmi suussaan, sitä itse tajuamatta. Kuinka joku voikin olla niin naseva, hauska ja osuva tajuamatta sitä vielä itse ollenkaan? Kuopusta, joka on aivan kuin isänsä: uppoutuu yhteen asiaan kerrallaan ja haluaa tuoda sen asian elämänsä jokaiselle alueelle mukaan. Kuopusta, joka haluaa Jali ja Suklaatehdas-synttärit ja joka sellaiset myös saa. Kuopusta, joka osoittaa rakkauttaan usein ja paljon, eikä koskaan unohda kehua jos näkee jotain kaunista, oli kyseessä sitten päiväkotikaverin äidin korvakorut tai bussikuskin hieno takki. Kuopusta joka on mun ikuinen sylivauva ja kotonakin viihtyy sylissä, kainalossa ja viekussa.

Mä rakastan nykyään myös itseäni. Täytyy mussa jonkun olla ihan ok kun saan viettää mun elämää kolmen noin mielettömän tyypin kanssa. Ainakin mä oon ihan yltiömäisen onnekas, kun olen heidät saanut elämääni. Kiitos minun hassu pieni perheeni, kun teette mut niin onnelliseksi joka ikinen päivä. <3

Millaisia hassuja pieniä tai isoja perheitä teillä on? <3 Ihanaa perjantaita kaikille!