Pienet rakkaushetket

03.12.2015

Ensimmäinen asia mihin tänä aamuna Facebookin avatessani törmäsin, oli linkki Bored Panda -sivuille, artikkeliin jossa esiteltiin Philippa Ricen sarjakuvia arjen ja parisuhteen pienistä hetkistä, joissa rakkaus näkyy. Mulle tuli siitä jotenkin niin ihana, lämmin ja hyvä mieli. Juuri noista pienistä asioista se parisuhteen onni ja ilo ja rakkaus nimenomaan koostuu, ei lahjoista tai kukkasista. Tuli hyvä mieli heti aamusta kun selaili jotain näin söpöä, ja aloin miettimään artikkelin pohjalta, mitkä ovat niitä meidän arjen pikkuhetkiä, jotka tekevät meidän parisuhteesta niin rakastavan ja  lämpimän kuin se on.

Aamuiset kainalossa torkutut vartit ennen töihinlähtöä ovat ehdottomasti ainakin se asia mistä saa hyvän startin päivään. On vaan niin ihana halia lämpimän peiton alla ennenkuin kummankin pitää nousta. Yhdessä ollaan silmät ihan ristissä ja tuhistaan vaan tukat pystyssä. Parasta.

Se kun Otto toivottaa mulle hyvää työpäivää tai hyvää vapaapäivää lähtiessään töihin, ja mä saan toivottaa hänelle takaisin, on ehdottomasti yksi niistä hetkistä. Niin pieni juttu, mutta siitä tulee vaan niin hyvä mieli. On ihanaa kun tietää että joku toivoo että mulla on hyvä päivä.

Musta on ihanaa se että höpötellään työpäivän aikana tauoilla ja laitetaan söpöjä viestejä ja kuvia ja linkataan hölmöjä juttuja ja nauretaan niille yhdessä. Vaikka ei olla yhdessä niin ollaan silti yhteydessä.

Se että Otto hakee mut yleensä aina töistä koska meidän työpaikat on aika lähekkäin, on yksi niistä arjen voimavaroista. Tekee hyvää jutella ja höpötellä päivän tapahtumista vartti rauhassa kahdestaan samalla kun ajellaan hakemaan tytöt päiväkodista. Saa sellaisen pienen kahdenkeskisen breikin aina ennenkuin hyppää töiden parista lapsiperhearkeen.

Kaupassakäynnit on yhdessä mukavia. Voidaan jutella yhdessä siitä, mitä laitettaisiin päivälliseksi tai pohtia mitkä olisivat kaikkein terveellisimpiä muroja. Tai jos olen tehnyt kauppalistan valmiiksi, voidaan yhdessä kerätä tarvittavat jutut ja suoriutua kauppareissusta ekstrasupernopeasti: ”hae sä banaanit, avokadot ja tortillat niin mä kipaisen juuston, leivän ja maidon”.

Illalla on kiva laittaa ruokaa yhdessä koko perhe. Otto pilkkoo, ja mä paistan. Lapset sekoittavat, maustavat, repivät salaattia ja kattavat pöytää. Yhteiset ateriat ovat niitä arjen parhaita hetkiä, jolloin kaikki ovat läsnä ja saavat hyvää ruokaa. Ja silloin joskus jos ruoka on pahaa, voi sillekin nauraa yhdessä. Niin ei käy usein, mutta en ikinä unohda sitä kun joskus kauan sitten kokeilin uutta reseptiä ja oltiin ihan yhtä mieltä siitä että se maistui ihan kilin kikkaralle, mutta kumpikaan ei uskaltanut sanoa mitään, ennenkuin mä sitten sanoin ja revettiin yhdessä nauramaan. Taidettiin sitten tilata pizzat.

Ne hetket kun jompaakumpaa väsyttää tai kiukuttaa, ovat niitä joissa parisuhde on koetuksella, mutta joissa rakkaus todella näkyy. Niinä hetkinä osaa arvostaa sitä, että vaikka tiuskaisee väsyneenä jotain, toinen vaan sanoo että mene sä sohvalle lepäämään niin mä tyhjennän ton astianpesukoneen. Ja sitten voi pyytää anteeksi. Ja kummatkin tietävät, että kumpikaan ei halua ikinä satuttaa toista, joskus on vaan kakka päivä.

Jos ei olisi Ottoa, mä en koskaan varmaan katsoisi yhtään leffaa koska en osaisi päättää mitä katson. Yhdessä on paljon helpompi tehdä päätöksiä: Otto ehdottaa elokuvia ja mä sanon että okei, katsotaan vaan. Yleensä meidän maku osuu tosi hyvin yhteen ja ollaan yhtä mieltä siitä onko leffa ollut hyvä vai huono.

Ja iltaisin vaikka me ei aina ollakaan yhdessä, kuten juuri nyt, me ollaan silti yhdessä. Vaikka mä istun tässä koneella, ja Otto pelaa omalla pleikkarillaan Just Cause 3:a, me höpötellään silti tässä samalla. Otto käskee mut välillä katsomaan jotain hassua kohtaa pelistään, ja mä kyselen välillä Otolta että ostettaisiinko marmorinen vai musta sohvapöytä.

Tärkeintä on se, että jokaisessa hetkessä, hyvässä ja huonossa, voi luottaa siihen että toinen rakastaa ehdoitta, tapahtui mitä tapahtui. Niitä hetkiä on varmasti miljoona muutakin, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen. Olen mä kyllä hitsin kiitollinen siitä, että saan jakaa arjen juuri Oton kanssa.

Mitä ihania arkisia parisuhdejuttuja teillä tulee ekana mieleen?


Joulukalenteri 2015 luukku 3

03.12.2015

 

Mahtia torstaita tyypit! Tänään kurkitaan meidän lastenhuoneen jouluun, joka on täysin lasten omaa käsialaa. Lapset ripustivat itse koristeet kuuseen, ja saivat päättää mihin kaikkialle koristeita ripustellaankaan. Koristeita päätyi näin myös ikkunanripoihin, laatikoiden vetimiin, hyllyille ja jopa ovenkahvaan. Osa palloista on kyllä niistä otettu tässä viikkojen aikana jo pois, kun tytötkin ovat huomanneet että ne eivät ole kovin käteviä.

Tytöt valitsivat tosi yllättäen pinkkiä ja punaista huoneensa koristeisiin, ja mahdollisimman paljon väriä ja valoa muutenkin. Indiskan ihana tähti on heidän suosikkinsa, ja äidin lemppareita ovat viime vuonna Tukholmasta tyttöjen itse valitsemat  robotti- ja autokoriste, sekä tuo ihana tonttuneiti joka on mun omasta lapsuudenkodista. Pinkki tonttuneiti on ostettu joskus ajomatkalla Oulusta kohti Helsinkiä, Kermansaven tehtaanmyymälästä Pihtiputaalta. Se oli vielä joku kuuma kesäpäivä, enkä muista miksi ihmeessä me ostettiin tonttu, mutta se on siitä asti kuulunut mun jokaiseen jouluun.

On mahtavaa miten oman lapsuuden joulukoristeet ovat säilyneet vielä seuraavallekin sukupolvelle, ja miten lapset jakavat jouluinnostuksen äitinsä kanssa. Näiden kahden pikkutontun kanssa joulua on maailman parasta valmistella <3

PS: Tämän postauksen tehtyä tuli järkyttävä kuume koristella jo koko loppu koti! Meidän olkkarin kuusesta tulee niiiiin siisti, tämäkin on ihana, mutta on ihana päästä myös koristelemaan joulua sillä tyylillä mikä itseen iskee näin aikuisiällä.


Joulukalenteri 2015 luukku 2

02.12.2015

 

Tokassa luukussa pääsette kurkkaamaan mun joululahjatoiveita! Listasin seitsemän toivetta ylös ja perustelin, miksi toivon juuri kyseistä lahjaa.

1. Estelle & Thild Fresh Water Lily Body Lotion

Luomukosmetiikkamerkki Estelle & Thildin ihana vartalovoide jonka sain testiin on jo melkein loppuun kulutettu, ja toivon saavani sitä joululahjaksi lisää. Tuoksu on huumaava, ja voide imeytyy nopeasti, usein teen niin että sekoitan tähän pari tippaa itseruskettavaa, niin saan kevyttä hehkua mutta en ole yliruskea näin keskellä talvea.

2. Rebecca Minkoff Love -laukku tai Mini Love -laukku

Olen kuolannut tätä kyseistä mallia nyt hetkisen, ja vakuuttunut siitä että juuri tämän mä tarvitsen seuraavaksi. En osaa päättää haluaisinko ennemmin minin vai normikokoisen Loven. Myös värin suhteen on hankaluutta, sillä rakastan tuota isommassa laukussa näkyvää Sandstone-väriä, mutta tiedän että käytännöllisin olisi ottaa musta kultaisilla yksityiskohdilla, jolloin se sopisi kaikkiin mun muihin asusteisiin ja koruihin.

3. Happy Socks sukat

Tai ihan mitä vaan sukkia, niitä ei nimittäin koskaan ole tarpeeksi eikä ainakaan parillisia! Terveisin toisessa jalassa ikivanha ehjä Happy Socksin pinkki-keltapilkullinen sukka ja toisessa jalassa vaaleanpuna-punaraitainen H&M sukka, jonka kantapäässä on reikä.

4. Fleece-pyjamahousut, H&M

Mukavuus on kotona kaiken A & O ja se on jo perinne että ostetaan jouluisin Oton kanssa toisillemme uudet lökärit. Tällaiset fleece-versiot multa vielä puuttuukin kokoelmasta, ja siis en voi kyllä kuvitella kovin montaa mukavampaa materiaalia lökäreille kuin juuri fleecen. Enkä tuota herkkua Mikki Hiiri -kuosiakaan pistäisi pahitteeksi.

5. Sophie Kinsella Shopaholic to the Rescue -kirja

Vihdoin Himoshoppaaja-sarja on saanut jatkoa, ja tässähän olisi ihan täydellinen aattoillan kirja. Vähän kinkku-sinappi-joululimppuja, glögiä ja kirjaa lukemaan uudet pyjamahousut jalassa. Ai että!

6. Arne Jacobsen Design Letters mukit I & O

Meillä on jo lapsille omat Z- & T- mukit joten olisi hauskaa jos multa ja Otoltakin löytyisi omat samanlaiset.

7. Marimekon Oiva Siirtolapuutarha -lautasia

Meillä on Marimekon Siirtolapuutarha -kulhoja ja Tasaraita-mukeja ja tykkään molemmista ihan hulluna. Nämä siirtolapuutarha -lautaset olisivat kivoja kavereita niille, mä vaan rakastan tuota ihanaa kuosia.

Mitä teidän ihanien joululahjalistoilta löytyy? Ja hei, musta vai sandstone -värinen laukku??

 


Joulukuun eka

01.12.2015

Mikä lopetus marraskuulle! Eilen aamulla ihan ensimmäiseksi lennätin puhelimeni kaaressa takataskusta suoraan vessanpönttöön, kun unohdin että se on siellä. Nää on näitä #vainiinajuttuja. Tämä oli siis kolmas kerta, edellinen oli 2,5 vuotta sitten ja sitä edellinen 2,5 vuotta ennen sitä. Mulla kestää siis n. 2,5 vuotta unohtaa se että puhelinta ei missään nimessä kannata pitää takataskussa, eikä ainakaan silloin kun on menossa vessaan. Sain kyllä hyvät naurut. Nyt naurattaa myös se että en ole koskaan rikkonut mitään muuta, kuin niitä puhelimia, ja siis edellisen kerran hain kotivakuutuksesta korvausta juuri siksi koska tiputin puhelimen samalla tavalla pönttöön. Kehtaankohan hakea edes tästä, johan ne jo ajattelee että miten ihmeessä tuo nainen onnistuu tuossa joka kerta! Mutta hei, mieluummin tämmöinen pikkujuttu kuin jotain isompaa.

Ja ainiin hei, hyviä uutisia kaikille iPhonen omistajille joille mun snäpit on näkyneet puoliksi vihreinä! Ei näy nimittäin enää, kun on tämä uusi puhelin. Kävin ostamassa itselleni eilen samanlaisen LG G4-puhelimen kuin Otolla, koska olen vaan niin rakastunut siihen kameraan. Nyt ei tarvitse enää koskaan raahata järkkäriä mukana mihinkään tapahtumiin, kun on niin hyvä kamera puhelimessa. Vielä on vähän opeteltavaa tuon puhelimen käytössä, kun on se ihan erilainen kuin mun vanha, mutta kameraa sentään osaan käyttää. Olen ihan innoissani, ehkä mä nyt innostun enemmän Snapchatistakin kun on parempi kamera.

Tosiaan ei siinä vielä kaikki että puhelin lensi pyttyyn, ilmeisesti tämä tilanteen aiheuttama naurunsekainen epätoivo laukaisi mulla migreenin työmatkalla, ja mulla oli eilen ihan kauhea olo puolet päivästä. Pienen levon jälkeen sain kuitenkin tehtyä töitä ja lounaan jälkeen olo alkoi vähän helpottaa. Illalla selvisin vielä Oton ja lasten kanssa Design Museon mahtavaan lasten iltaan, missä lapset saivat leikkiä bObleseilla ja saatiin kotiinkin yksi ihana minidonitsi.

Ei voi nyt kyllä sanoa kuin että suunta on vain ylöspäin! Tänään nähtiin lasten kanssa huikean pinkki taivas kun auringonnousu näkyi pitkästä aikaa. Lapset olivat hyvällä tuulella, joulukalenterista paljastui kivoja juttuja, vietettiin pizzailtaa Oton perheen kanssa ja huomenna mulla on päivällä töiden lisäksi työpaikan pikkujoulut. Niin hyvä meininki! Ihan parasta että joulukuu on vihdoinkin alkanut.

Toivottavasti tykkäätte joulukalenterista, ja muistakaa siis että uusi luukku avautuu joka aamu klo 8.00 jouluaattoon asti ja luvassa on vaikka ja mitä ylläreitä! Hyvää yötä ihanat <3


Joulukalenteri 2015 luukku 1

01.12.2015

Tervetuloa But I’m a human not a sandwichin kolmanteen joulukalenteriin, joka starttaa tänään! Joka päivä on luvassa jotain uutta: Hassuja pikkujuttuja, syvällisempiä pohdintoja, lasten mietteitä ja teidän toivomia juttuja. Tänään mä olin klassisesti unohtanut ajastaa postauksen, ja huomasin sen vasta nyt, mutta jatkossa siis joukukalenterin luukku avautuu joka aamu kello 8.00. Ihanaa joulukuun ensimmäistä!

Tänään aloitetaan lasten selityksillä – lapset saivat selittää kymmenen joulaiheista sanaa kumpikin erikseen, ja vastauksista tuli aika hulvattomia!

TONTTU

Zelda: Nooo tonttuwakki. (tonttulakki).

Tiara: Semmonen joka kurkkii ikkunasta miten lapset käyttäytyy.

JOULUKUUSI

Zelda: Noo te on puu, jotta ei oo wavoja. (Nooo se on puu, jossa ei oo valoja).

Tiara: Semmonen mikä näyttää että on joulu.

JOULUSUKKA

Zelda: Nooo ei wuoka, vaan tukka. (Noo ei ruoka, vaan sukka).

Tiara: Semmonen johon voi laittaa vaikka karkkia.

PIPARI

Zelda: Nooo wuoka, te on iwtapawa. (Nooo ruoka, se on iltapala).

Tiara: Semmonen jota syödään jouluna, se on ruskea.

LANTTULAATIKKO

Zelda: Öööö…. No pintettawinnatta te on. (Prinsessalinnassa se on).

Tiara: Semmonen jossa voi säilyttää jotain.

JOULURAUHA

Zelda: En mä tiedä. Mä waitan Tiawan tukat. (Mä laitan Tiaran sukat).

Tiara: Että saa olla rauhassa jouluna. Rauhassa ruokalevolla.

JOULUTÄHTI

Zelda: Te on tähti, te juohkee. (Se on tähti, se juoksee).

Tiara: Semmonen mitä katsotaan ulkona.

KORVATUNTURI

Zelda: Te on tewwanen tawo. (Se on sellanen talo).

Tiara: Siellä joulupukki ja tontut asuu.

JOULUPUKKI

Zelda: Noo opettaja te on. Te tuo muwwe pattokitawan. (Se tuo mulle bassokitaran).

Tiara: Semmonen joka katsoo maalman lasten perään ja tontut voi myös ottaa pukille kuvia että onko lapset nätisti ja sit pukki päättää et tuoko se lahjoja vai ei.

KULKUNEN

Zelda: Te kiwitee. (Se kilisee).

Tiara: Se on semmonen jota käytetään jouluna.

Ihanaa joulukuun ensimmäistä kaikille <3