Kaupallinen yhteistyö: Cybex

Cybex e-Priam sähköavusteiset vaunut

Kun keväällä valittiin meidän Cybex e-Priam sähköavusteiset vaunut, ei meillä ollut mitään hajua siitä, miten siistejä juttuja niihin oli vielä tulossa! Innostuttiin vaan siitä, että ne auttavat portaissa, lumihangessa, hiekalla ja ylä- ja alamäessä sähkön avulla. Se kuulosti niin jännittävältä ja mahtavalta, että haluttiin ehdottomasti testata. Ehdittiin nauttia näistä ominaisuuksista muutama viikko vastasyntyneen kanssa, kun bongattiin instasta @wauvakauppa -tililtä jotain käsittämätöntä. Meidän vaunut sai yhdistettyä bluetoothin avulla puhelimen e-Priam appiin, jonka avulla vaunut heijaavat itsekseen. Ominaisuus, jota en olisi ikinä osannut kuvitella tulevan valmiina vaunuihin. Tämä on tulevaisuutta.

Nykyisinhän markkinoilla on myös parikin erilaista vaunujen hytkytintä, joita voi erikseen ostaa. Ne maksavat 60-150 euroa mallista ja liikkeestä riippuen. Mutta Cybex e-Priameissa tämä ominaisuus on valmiina ja se on ihan huippua. Olen käynyt jo monesti lounaalla ja leikkipuistossa vauvan kanssa. Kuinka ihanaa on laittaa keinutusominaisuus päälle helposti puhelimesta ja sen jälkeen keskittyä rauhassa ruokailemaan tai leikkimään vanhempien lasten kanssa puistossa, kun ei tarvitse itse hytkyttää vaunuja.

Meillä oli Cybex Priamit myös 2017 syntyneellä vauvalla ja oltiin niihin todella tyytyväisiä. Niiden vuoksi oltiin 100% varmoja meidän vaunuvalinnasta jo silloin kun vasta alettiin yrittää vauvaa. Tein silloin meidän kolmannen vauvavuonna parikin postausta Priameista blogiin ja ne ovat olleet todella suosittuja. Nyt on kuitenkin aika päivittää hieman tämän blogin tietoja Cybex Priameista, koska ne ovat kehittyneet huimasti tässä viiden vuoden aikana. Sähköavusteisuutta ja sen tuomaa pientä painolisää lukuunottamatta meidän e-Priamit ovat ihan samanlaiset kuin normi Priamit, joten tästä postauksesta löytyy tuoreita kokemuksia molemmista.

Vauvan eka vaunulenkki ylläolevissa kahdessa kuvassa <3 Käytiin ekalla vaunulenkillä vauvan ollessa 5 päivää vanha ja se sujui hienosti, hän nukkui tyytyväisenä vaunuissa ja jatkoi unia vielä kotona. 

Cybex Priam Lux vaunukoppa

Me valittiin vaunukoppa kauniilla tumman harmaalla Simply flowers -kuosilla, jossa on siis kauniit koholla olevat kukat samassa harmaassa värissä. Halusin vaunukopasta kauniin ja näyttävän, mutta kuitenkin helpon yhdisteltävän kaikkiin kuoseihin ja väreihin mitä puen päälle itselle tai vauvalle. Lux-vaunukoppa on ylellinen ja mukava ja siellä on vauvalle reilusti tilaa (15% enemmän kuin edellisessä mallissa).

Vaunukopassa on sisällä 100% puuvillaverhoilu ja se on aivan unelman pehmeä. Lisäksi siellä on laadukas ja pehmeä, hengittävä patja, sekä panoraama- ja kattoikkuna vauvalle, jotta hän viihtyisi paremmin myös hereillä ollessaan, eikä läkähdy helteelläkään, kun koppaan pääsee ilmaa jos ”ikkunat” avaa. Kopassa on keinonahkapäällysteinen kantokahva, josta koppaa on helppo kantaa ja nostaa. Koppa menee vastasyntyneestä 9 kg:n painoon asti. 

Cybex e-Priam & Priam runko

Cybex ePriam rungossa on 4-in-1 Travel System, eli siihen saa kiinnitettyä vastasyntyneelle vaunukopan tai Cybex Cloud Z i-size turvakaukalon, sekä istuvalle lapselle Lux Seat-istuimen, jota voi käyttää jopa 22kg asti. Lux Seatiin voi yhdistää myös Lite Cot -vaunukopan, jonka kanssa vaunuja voi käyttää jo vastasyntyneestä alkaen. Rungossa on mahtava jousitus, joka tekee kyydistä todella smoothia vauvalle jopa mukulakivillä. Eturenkaissa on oma erillinen jousitus myös. Runko on täydellisellä korkeudella, jotta lapsi voi myös esimerkiksi istua rattaissa ravintolan pöydän ääressä, eli ratasistuin toimii myös syöttötuolina. Ja työntöaisa säätyy helposti yhdellä kädellä moneen eri korkeuteen, niin alas että meidän lapsetkin voivat työntää ja niin ylös, että kaksimetrisellekin on mukava työnnellä. 

Runkoa on saatavilla kolmessa eri värissä: mattamustana, ruusukultaisena sekä kromin värisellä rungolla joko mustalla tai konjakin värisellä työntöaisalla. Meillä on näistä mattamusta runko, koska ajattelin sen sopivan parhaiten yhteen Simply Flowersin kanssa. 2017 meillä oli kromin värinen runko ja Manhattan Gray -väriset kankaat. Rungossa on yhden käden kasausmekanismi, joka on ihan paras. Sen saa siis yhdellä kädellä kasaan ja helposti auton takakonttiin, ja sieltä myös avattua. Rungon saa kasaan myös ratasistuimen ollessa siinä kiinni. Myös kaukalon saa kiinni runkoon mukana tulevilla adaptereilla helposti yhdellä kädellä. Priam- ja e-Priam-vaunuissa on tilava tavarakori, jonne mahtuu paljon tavaraa. 

e-Priameissa ja Priameissa on sähköavuste-ominaisuuden lisäksi pieni ero: e-Priam työntöaisaan ei saa ripustaa laukkua, koska se häiritsee sähköavusteisuutta. Lisäksi e-Priamit painavat enemmän kuin normi Priamit, koska niissä akku ja moottorit tuovat pientä lisäpainoa. Mutta sepä ei onneksi tunnu työntäessä yhtään sähköavusteisuuden vuoksi. Ja tietty jos lisävastusta kaipaa lenkillä, niin sähkön voi laittaa pois päältäkin!

Cybex e-Priam sähköavusteisuus

Ylä- ja alamäkiavustin on mun mielestä aivan nerokas ominaisuus. Se toimii työntöaisaan integroitujen sensoreiden havaitseman työntö- ja vetovoiman perusteella, eli tästä syystä myöskään aisaan ei saa ripustaa laukkua. Kun vaunuja työntää mäessä, tuntuu ihan kuin olisi tasaisella maalla. Tai no, ylämäessä monesti tuntuu kuin vaunut vetäisivät työntäjääkin ylöspäin, hah. Alamäessä (tai vaikka  kaupan liukuhihnalla) vaunut siis jarruttavat, ja ylämäessä työntävät. Sähköavustin avustaa myös hiekkarannalla, lumessa ja loskassa tai metsäpolulla. Ei siis tarvitse pelätä hankaliakaan paikkoja. 

e-Priameiden ladattava akku kestää yhdellä kuuden tunnin latauksella n. 8-45 km riippuen olosuhteista (esim. lämpötilasta ja maastosta). Latauksen tason näkee koko ajan rattaiden led-näytöstä, joka löytyy sieltä mistä ladattava akku ja moottoritkin, eli alhaalta taka-akselista. Akku on helppo irrottaa, ladata ja napsauttaa takaisin kiinni. Me ollaan oltu oikein tyytyväisiä akun kestoon, riittää kun sen lataa 1-2 kertaa viikossa meidän käytöllä. Toki talvella voi olla, että akku kuluu hieman nopeammin, kun on kylmää ja maasto on haastavampi jos on loskaa ja lunta. 

Tässä vauvan eka kerta Haltialan eläintilalla <3 Tässä hän oli viikon ikäinen  ja nukkui tyytyväisenä kaukalossa koko reissun. 

Cybex e-Priam runko & Cybex Cloud Z i-size turvakaukalo

Cybex Cloud Z i-size turvakaukalo menee ergonomisempaan makuuasentoon kaukalon ollessa auton ulkopuolella ja siksi se on ihan paras yhdistettävä myös vaunujen runkoon. Jos vauva sattuu autossa nukahtamaan kaukaloon, hän voi jatkaa unia kaukalossa myös kaupassa tai missä ikinä ilman, että selkä rasittuu, koska kaukalon saa helposti makuulle. Me käytetään paljon tätä ominaisuutta ja niin tehtiin jo kolmosen kanssa vanhoilla Priameilla. On vaan super kätevää, kun vauva saa rauhassa jatkaa unia auton ulkopuolellakin, eikä tarvitse kuumottaa sitä asentoa, kun Cloud Z:n saa loivempaan makuuasentoon kuin useimmat sitterit.

Cybex Priam- ja e-Priam -runkojen mukana tulee paikoilleen napsautettavat pienet adapterit, joilla kaukalon saa yhdellä kädellä kiinni runkoon helposti, ja kaukalo on myös helppo irrottaa rungosta helposti. 

Cybex Cloud Z i-size turvakaukalo

Cloud Z -turvakaukalo on  jopa 15% kevyempi kuin edeltäjänsä Cloud Q, joka meillä oli 2017 vauvan kanssa. Kaukalo on voittanut Red Dot -palkinnon ja se on menestynyt kaikissa Euroopan johtavissa turvatesteissä ja kuluttajatesteissä super hyvin. Siksi se oli meille itsestäänselvä valinta alusta asti.

Cloud Z niskatuen saa säädettyä jopa yhteentoista eri asentoon kätevästi yhdellä kädellä (kaikki Cybexillä toimii aina kätevästi yhdellä kädellä 😀). Turvavyöt säätyvät yhdessä niskatuen kanssa, joten niitäkään ei tarvitse pujottaa erikseen kun lapsi kasvaa. Ihanan helppoa. Turvakaukalossa on XXL-kuomu, kuten Priameissakin. Kuomu suojaa hyvin auringolta ja kurjalta säältä ja siinä on +50SPF UV-suoja. 

Cloud Z kaukalossa on erilliset L.S.P. System – lisäsivutörmäyssuojat, ja yhdessä kaukalon törmäysenergiaa vaimentavan rungon kanssa ne vähentävät sivutörmäyksen voimaa ja ohjaavat sitä pois lapsesta. Se sivutörmäyssuoja, joka on oven puolella, pidetään auki silloin kun auto on liikkeessä.

Cloud Z turvakaukaloa voi käyttää vastasyntyneestä 13 kiloon asti. Toki moni vaihtaa istuimeen jo ennen sitä, kun vauva ei enää välttämättä viihdy niin makaavassa asennossa autossa. Kaukalossa on irroitettava tuki vastasyntyneelle, jonka avulla pienen vauvan asento on makaavampi. Tuen voi irroittaa kun vauva on n. 60 cm pitkä, jolloin tilaa tulee lisää. 

Mä valitsin meidän kaukaloon myös ihanan Simply Flowers kuosin, mutta kauniin vaaleanpunaisessa värissä. Ajattelin, että kaukaloon jos mihin uskaltaa ottaa tällaisen ihanan heleän värin ja vaaleanpunainenhan on mun lempiväri, niin se oli luonteva valinta! Rakastan sitä ja kaukalo pääsee paljon myös esille yhdistettynä e-Priam runkoon. Rakastan kukkia ja kaunista väriä ja mietittyjä yksityiskohtia, kuten kauniita kirjailuja.

Cybex Cloud Z i-size turvakaukalo & Base Z telakka

Meille oli tärkeää, että kaukalon saa kiinnitettyä autoon ja pois autosta mahdollisimman helposti ja siksi haluttiin myös Base Z -telakka. Se on ihan super kätevä! Cloud Z on nimittäin ensimmäinen turvakaukalo, jonka voi kääntää Base Z -telakassa auton ovelle päin. Niin paljon helpompaa, kun vauvan voi laskea helposti kaukalossa kasvot itseä kohti autoon ja sitten vaan kääntää kaukaloa telakassa oikeaan asentoon. 

Cloud Z on mahdollista kiinnittää autoon myös turvavöillä, mutta silloin se ei ole i-Size luokiteltu. Oikein kiinnitettynä kaukalo on turvavyökiinnitteisenäkin täysin turvallinen. Mutta itse ehdottomasti suosittelen telakkaa, koska se helpottaa niin paljon arjessa, kun ei tarvitse erikseen alkaa joka kertaa kiinnittämään, kun naksauttaa vaan paikoilleen.

Me ollaan kyllä oltu aivan super tyytyväisiä tähän kokonaisuuteen. En ole vielä valinnut kankaita meidän rattaiden istuinosaan, kun odottelen, että keksiikö Cybex jotain vieeeeläkin ihanampaa kuin Simply Flowers (se on hyvin mahdollista, sillä Cybex on hyvin aktiivinen tuottamaan upeita yhteistyömallistoja ja näitä erilaisia fashion-kuoseja. Mutta toisaalta rakastan myös Simply Flowersia ja voi olla, että sitten kun vauva oppii istumaan, tilaan istuinkankaat siinä kuosissa. Mä kerron mielellään lisää meidän kokemuksia Cybexin tuotteista. Jos tulee mitä tahansa kysyttävää, laittakaa instassa mulle DM!

Syksy on meillä aina alkuun tätä synttäritykitystä, etenkin jatkossa, kun nuorinkin sattui syntymään elokuussa. Mutta ei se mitään, mä rakastan juhlia ja synttäreitä. Tänään on esikoiseni 10-vuotispäivä – nyt on eka lapsi siirtynyt kahteen numeroon. 10 vuotta on kulunut kuin silmänräpäys. Olen kokenut nämä äitiyteni ensimmäiset 10 vuotta ihan äärimmäisen ihaniksi ja antoisiksi ja musta on vaan niin siistiä, miten upeita lapsia meillä on. Sen ajatuksen äärelle tulee usein pysähdyttyä.

Mutta täytyy sanoa, että vaikka ikuinen vauvakuumeilija olenkin (trust me, se vauvakuume tuli uudelleen jo raskausaikana), niin nyt esikoisen täyttäessä 10 aletaan päästä siihen osuuteen vanhemmuudesta, mitä olen odottanut alusta asti ihan valtavasti. Teini-ikä alkaa lähestyä, omia mielipiteitä, haaveita ja ajatuksia on yhä enemmän ja ehkä nyt saan vihdoin alkaa haastaa itseäni vanhempana. Ensimmäiset 10 vuotta ovat olleet ihan lasten leikkiä, enkä nyt sinänsä usko, että lastemme persoonat muuttuisivat maagisesti 10-vuotispäivän korvilla ja tekisivät yhtäkkiä vanhemmuudesta tosi haastavaa. Mutta tottakai, mitä enemmän lapselle antaa vapauksia, vastuuta ja velvollisuuksia, sitä enemmän saa myös tehdä ajatustyötä vanhempana. Mikä on sopivasti missäkin iässä, mikä on oikein juuri minun lapselleni. Sitä olen odottanut.

10-vuotiaat eivät ole enää mitään pikkulapsia, vaan aktiivisia toimijoita ja ajattelijoita, joiden kanssa voi käydä keskustelua mistä tahansa ja jotka tekevät jo paljon asioita itsenäisesti. Silti he ovat vielä selkeästi lapsia, vaikka paljon jo tietävät, osaavat ja ymmärtävätkin. Ihana ikä, niinkuin jokainen ikä omalla tavallaan. Ollaan puhuttu niin paljon kaikesta ja minun ja 10-vuotiaani yhteistä lempitekemistä onkin ihan vaan yhdessä hengailu ja jutteleminen. En koskaan kyllästy kuulemaan mitä ajatuksia lasteni päässä liikkuu. Se on ehkä siisteintä vanhemmuudessa, että saa oppia ymmärtämään ja tutustua aitiopaikalla niin mahtavien tyyppien ajatusmaailmaan. Ja tietenkin myös vaikuttaa siihen ainakin jossain määrin. Se jos mikä on ihan valtavan palkitsevaa, kun huomaa lasten itse ajattelevan ja huomioivan arjessa ja elämässä niitä asioita ja arvoja, joita itse pitää tärkeänä ja joita on heille halunnut opettaa.

Edelleen musta tuntuu, että vasta eilen olin itse teini. Muistan niin selvästi millaista oma teini-ikäni oli ja koen, että sen ansiosta mulla on hyvät lähtökohdat näihin vanhemmuuden seuraaviin 10 vuoteen. Uskon, että pystyn hyvin ymmärtämään teinin ajatusmaailmaa, tarpeita ja toiveita ja olemaan silti myös se turvallinen aikuinen, joka asettaa sopivat rajat. Toisaalta, jokainen ihminen on tietysti erilainen, eikä esikoiseni teini-iässä välttämättä ole mitään samaa kuin omassani. Ainakin toivon, että hän saa kasvaa teinivuotensa rauhassa ilman liikaa vastuuta ja velvollisuuksia, joita itselläni oli äidin sairauden vuoksi. Vaikka ne kasvattivat minua ja opettivat tärkeitä taitoja, en silti toivo kenellekään samaa. Onneksi meitä on tässä kaksi vanhempaa ja neljä lasta jakamassa yhdessä tätä elämää, tapahtui mitä tapahtui.

Kun kasvattaa teinityttöjä 2020-luvun Suomessa, on mun mielestä ihan super tärkeää välttää niitä sudenkuoppia, joihin on itse teinityttönä pudonnut. Omassa teini-iässäni koin häpeää monesta asiasta. Menkoista, ulkonäöstä ja siitä millainen olin ja mitä tein. Mun tyttöjen ei tarvitse hävetä eikä potea kiltin tytön syndroomaa tai olla hyviä jätkiä. He ovat tismalleen oikeanlaisia, kuten itsekin olin, vaikka en sitä tiennytkään. Mä opetan mun tytöt kyseenalaistamaan ja haastamaan rohkeasti. Enkä ajattele olevani itse aina oikeassa, koska olen äiti. Tai että opettaja on aina oikeassa, koska on opettaja. Jos ja kun he haastavat mun ja muiden aikuisten ajatuksia ja opettavat vuorostaan itse mua, olen onnistunut.

Uskon, että nämä seuraavat 10 vuotta äitiyttä tulevat olemaan ihan mieletön seikkailu. Edessä on tärkeitä vuosia, jolloin lapseni tulevat ehkä löytämään itsensä ja unelmansa. Seuraavan 10 vuoden aikana lapseni tulevat saamaan yhä enemmän päätösvaltaa omista asioistaan ja vuosikymmenen loppupuolella, täysi-ikäisenä, ehkä jo muuttamaan omilleen, opiskelemaan tai keksimään mitä haluavat tehdä isona. Toisaalta mulle on ihan älyttömän tärkeää opettaa heille, että mikään mitä he tekevät teinivuosina ei määrittele loppuelämän suuntaa. Vaikka he mokailisivat, olisivat keskeneräisiä, eivätkä tietäisi unelma-ammattiaan tai edes sitä, mitä haluavat seuraavan vuoden aikana, he ovat ihania omina itsenään ja heillä on koska tahansa mahdollisuus tehdä mitä vaan ja muuttaa elämän suuntaa.

Joo, tässä nyt mentiin jo melko pitkälle eteenpäin, mutta oikeasti, jos seuraavat 10 vuotta menevät yhtä nopeasti kuin nämä edelliset, niin kyllä, kohta esikoiseni täyttää 20 vuotta.

Kiitos rakas esikoinen siitä, että olen saanut olla äitisi jo 10 vuotta. Ja maailman eniten onnea 10-vuotiaalle <3 Tänään on sun päivä! 

Kaupallinen yhteistyö: Ainu

Vauvalla on ikää viisi viikkoa ja imetys on lähtenyt meillä hyvin käyntiin. Vauva on kasvanut mun rintamaidolla alusta asti todella hyvin ennenaikaisuudesta huolimatta. Olen tosi kiitollinen siitä, että se imetys lähti sujumaan, koska mulla on taustalla myös aivan toisenlainen kokemus imetyksestä ja ennenaikaisuudesta. Vuodet ja kokemus ovat tuoneet varmuutta ja helpottaneet hommaa. Yksi asia on silti tälläkin kertaa ihan samalla tavalla kuin esikoisen kanssa kymmenen vuotta sitten: sairaalan rintapumpulle multa ei herunut maitoa ollenkaan, kun mua painostettiin sitä kokeilemaan. Silloin 10 vuotta sitten luulin, että multa ei vaan tule ollenkaan maitoa (koska sille kovalle, epämukavalle ja meluisalle pumpulle ei tullut).

Nykyään tiedän, että se sairaalan pumppu ei kerro mitään siitä kuinka paljon maitoa tulee vauvalle. Pitkään luulin, että en heruisi millekään pumpulle ja olin hyväksynyt sen, että jos haluan imettää, niin meillä ei sitten pullo onnistu ollenkaan. Kuinka kauaskantoisia vaikutuksia yhdellä huonolla kokemuksella voikaan olla? Mutta onneksi ympärillä on viisaita äitejä, joilla on kokemusta ja jotka kannustavat ja rohkaisevat.

Neljännen kanssa halusin rohkeasti kokeilla jos kuitenkin onnistuisin pumppaamaan edes satunnaisia maitoja pakkaseen varalle, koska nimenomaan Otto jää kotiin vauvan kanssa pidemmäksi aikaa marraskuussa, ja minä olen se, joka tekee töitä. Pääosin olemme kaikki yhdessä kotona ja syötän vauvaa suoraan rinnasta. Mutta jos joskus tulee sellainen tilanne, että minulla on vaikka lyhyt työtapaaminen, tai Otto menee vaikka yksin vauvan kanssa pidemmälle lenkille tai asioille, niin olisi kiva, jos sitä mun maitoa olisi varalta saatavilla myös pullosta.

Sain testiin uuden laadukkaan ja helppokäyttöisen Ainu MAM 2in1 Single rintapumpun, jota voi käyttää sekä elektronisena että käsikäyttöisenä. Pumpussa on ladattava akku, eli paristoja ei tarvita, eikä myöskään tarvitse olla kahlittuna pistokkeeseen kun pumppaa. Tai jos akku sattuisi loppumaan kesken pumppauksen, eikä latausmahdollisuutta olisi juuri silloin (esim. kaupungilla), vaihto elektronisesta käsikäyttöiseen pumppuun onnistuu muutamassa sekunnissa helposti pumppuyksiköitä vaihtamalla.

Maidon voi halutessaan pumpata suoraan pulloon, josta se on helppoa tarjoilla vauvalle hygieenisesti ja ilman ekstratiskiä, tai sitten voi käyttää Ainu MAM säilytysratkaisua ja säästää maidon myöhempää käyttöä varten pakastimessa tai jääkaapissa. Säilytysratkaisun voi myös kiinnittää suoraan pumppuun, ja maidon pumpata suoraan sinne. Ja näin me  ollaan toimittu. Nyt maitoa on pakkasessa tulevaisuuden varalle jo hyvä määrä. Ainu MAM Single 2in1 pumpun pakkauksessa tulee mukana kaksi eri kokoista MAM Anti-colic -tuttipulloa, sekä kaksi MAM säilytysratkaisua.

Säilytysratkaisuun voi kätevästi merkitä lyijykynällä pumppausajankohdan, niin tietää mihin asti maitoa voi käyttää. Merkintä poistuu pestessä. Purkit ovat mikroaaltouunin, astianpesukoneen ja pakastuksen kestäviä, ja sitten kun niitä ei tarvita enää maidolle, niitä voi hyvin käyttää esimerkiksi sose- tai sormiruuan säilytyspurkkeina tai välipalojen säilytykseen vielä isommankin lapsen kanssa. Purkit voi steriloida keittämällä viisi minuuttia. Säilytysratkaisuja voi ostaa myös erillisen 5kpl pakkauksen, jossa on viisi purkkia kansineen.

Äidinmaito säilyy Imetyksen tuen mukaan:

• 6 tuntia huoneenlämmössä (lämpötila noin 20 astetta)
• 2 vrk jääkaapin takaosassa (lämpötila alle 6 astetta)
• 6 kk pakastimessa
• 1-2 viikkoa pakastelokerossa
• 1 vrk sulatettuna jääkaapissa

Eli nämä nyt pumpatut maidot säilyvät hyvinkin pakastimessa sinne asti, kun vauva on isompi ja sormiruokailee jo. Silloin hän voi harjoitella maidon juontia vaikka myös ihan suoraan MAM säilytyspurkista tai nokkamukista. Ajattelin hiljalleen ilman stressiä ja rauhallisessa tahdissa pumppailla maitoa pakkaseen vaikka pari kertaa viikossa talteen.

Ainu MAM Single 2in1 pumpussa on kaksivaiheinen pumppaus, joka jäljittelee vauvan luonnollista imurytmiä ja helpottaa siksi maidon herumista rinnasta. Elektronisessa pumpussa pumppaus alkaa ensin automaattisella stimulaatiovaiheella ja vasta sitten kun maitoa alkaa herua, siirrytään varsinaiseen pumppaukseen. Elektronisessa 2in1 rintapumpussa on 9 eri tehoa ja ajastin, josta näkee pumppauksen keston. Pumpussa on myös pehmeä silikoninen rintakuppi, joka tekee pumppauksesta paljon miellyttävämpää kuin sellainen kova, ikävän tuntuinen kuppi, joista mulla oli aiempaa kokemusta.

Olen ollut kyllä tosi tyytyväinen siihen, että sain itselleni näin monen vuoden jälkeen viimein positiivisen kokemuksen pumppauksesta. Siitä tulee niin voimaantunut fiilis, että mä pystyn siihen, eikä se ollutkaan yhtään hankalaa kun löytyi oikeat välineet. Kannattaa tutustua Ainu MAM-tuotteisiin lisää Ainun sivuilla. Ainulta löytyy apua moneen erilaiseen tilanteeseen vauvan kanssa. Esimerkiksi rintakumit imetystä helpottamaan, jos sellaisille on tarvetta. Sekä myös ainoat tutit, jotka meidän vauva kelpuuttaa!

Miten voi olla, että meidän pieni vastasyntynyt onkin jo kuukauden? Laskettu aika olisi ollut 1.9. jolloin hän täytti tasan neljä viikkoa. Arki on alkanut ja hänestä on tullut luonteva osa meidän perhettä. Klassinen, ”en enää osaisi kuvitella elämää ilman vauvaa” on niin totta. Hän on osa meitä, vaikka on ollut täällä vasta vähän aikaa. Hän on niin ihana ja rakas ja niin tärkeä meille kaikille.

Nyt kuukauden iässä meidän kuukauden etuajassa syntynyt vauveli on kehittynyt ihan valtavasti ja aivan samassa tahdissa kuin täysiaikaisena syntyneet sisaruksensa. Hän on jo hymyillyt viime viikolla isille ja meidän esikoiselle kummallekin ja katsonut suoraan silmiin. Minä odottelin tähän päivään asti ekaa hymyäni häneltä. Välillä pääsee jo pieniä jokeltavia ääniä pikkuvauvan ähinän seasta ja ne ovat maailman suloisimpia. Hän katselee kiinnostuneena neuvolasta saatua kasvokuvaa hoitopisteen yläpuolella ja seuraa katseellaan esimerkiksi mustaa ilmapalloa ja mustavalkoista kuvakirjaa, jota lapset heiluttavat hänelle innoissaan.

Hän on tosi rauhallinen ja tyytyväinen, eikä ole onneksi kärsinyt onneksi masuvaivoista ollenkaan. Ollaan päästy helpolla. Hän nukkuu yleensä pitkiä päiväunia ja öisinkin on unessa pääosin. Yksi sellainen yö on ollut, että hän heräsi kahden aikaan ihmettelemään ja seurustelemaan ja valvoi yli tunnin, ja viime viikolla oli yksi sellainen yö, jolloin hän heräsi pitkän unipätkän jälkeen vartin välein aamuun asti. Mutta muuten hän on nukkunut melko hyvin kaikki yöt. Meillä on ollut myös yksi sellainen yö, jolloin hän heräsi vaan kahdesti syömään. Yleensä taas nukkuu yhden pidemmän n. 4h pätkän yössä ja muuten syö n. tunnin välein, yhteensä yleensä 4-5 kertaa.

Tuntuu ihan utopistiselta, että neljännellä kerralla voi päästä näin helpolla. Toki meillä on ollut jokainen lapsi erilainen ja ollut sekä helppoja että haastavampia hetkiä vauvavuosina, mutta tämä nelonen on kyllä ainakin tähän saakka ollut tosi chilli tapaus. Mua jännitti ennenaikaisuuden vuoksi mahdolliset mahavaivat, koska suolisto olisi voinut olla vielä kehittymätön. Mutta onneksi niitä ei koskaan tullut, ilmeisesti vauveli kerkesi kasvaa riittävän kauan mun kohdussa, että hänelle ei tullut mitään kurjia vaivoja ennenaikaisuudesta. Meidän supervauva.

Hereillä vauva viihtyy sekä sylissä, että pötkötellen lattialla ja ihmetellen. Toki hänellä on vanhempien lisäksi kolme maailman innokkainta viihdyttäjää, että ei varmasti aika käy makoillessakaan tylsäksi. Hän myös nukkuu päiväunia mielellään niin vaunuissa, sitterissä, sylissä, autossa, vauvapesässä kuin sängyssäkin. Sellainen lunki nelonen, joka on tottunut alusta asti ison perheen menoon ja meininkiin.

Ihan hurjaa, että ensi viikonloppuna meidän vauva saa jo nimen. Tai no nimi hänellä on ollut sieltä maaliskuusta asti kun käytiin häntä kurkkaamassa ultrassa ja saatiin tietää, että hän on tyttö-oletettu. Mutta nyt varsinkin syntymän jälkeen ollaan puhuttu hänestä lähinnä vauvana, jotta lapset eivät vahingossa käyttäisi nimeä läheisten kuullen ennen kuin nimi on virallisesti käytössä. Viime päivinä olen tehnyt kastejuhlajärjestelyita, tilannut kakkua ja käynyt koristeostoksilla. Menukin on suunniteltu. Meidän juhlat ovat tällä kertaa tosi pienet, vain kummit ja isovanhemmat/Oton sisarukset. Mutta ihana saada juhlia edes pienellä porukalla.

Tänään käytiin myös neuvolassa ja vauva oli kasvanut ihan valtavasti. Tuntuu hyvältä, että oma maito riittää näin hyvin, varsinkin kun se alkuun jännitti. Ihanaa kun hän kasvaa ja samalla niin haikeaa. Nämä ensimmäiset viikot ovat niin ainutlaatuisen ihanaa aikaa, ja kuluvat niin käsittämättömän nopealla vauhdilla. Jos hän oppisi ja kehittyisi yhtä nopeasti kun meidän kolmonen, niin viiden kuukauden kuluttua hän jo konttaisi ja nousisi seisomaan omin avuin, apua! Mutta meille kyllä varsin mieluusti kelpaisi hieman hitaampi vauhti, niin saisi nauttia rauhassa pötköttelevästä tyypistä vieläkin pidempään, kyllähän siinä pääsee paljon helpommalla kuin perässä juostessa, hah.

Kirjoitan varmaankin nyt ekan vuoden aikana ainakin jonkinlaiset tällaiset kuukausipostaukset talteen, sitten myöhemmin en enää. Mutta tätä vauvan kehitystä on kiva seurailla ja varsinkin, kun tiedän, että siellä ruutujen takana on monta lähes samanikäistä vauvaa, niin olisi ihan vaihtaa kuulumisia muiden loppukesän/alkusyksyn vauvojen vanhempien kanssa! Saa laittaa siis instassakin viestiä tai tulla kommentoimaan oman vauvan kuukausikuulumisia, niitä on ihana lueskella!

Ihanaa viikon jatkoa kaikille, nyt vauva tuolla heräilee päikkäreiltä ja mä menen nuuskuttamaan vauvan tuoksua <3 

Meidän vauva täytti tiistaina jo kaksi viikkoa ja nämä viikot ovat kyllä hujahtaneet aivan hetkessä. Ne kolme ensimmäistä yötä sairaalassa ovat enää kaukainen muisto vain ja ollaan aika hyvin päästy kotona jo tähän vauvalyfeen kiinni. On hän vaan niin ihana ja rakas! Vauva on sujahtanut luontevasti osaksi meidän perhettä ja elämää. Vauvanhoitokin on tullut kuin jostain selkäytimestä, ei ole tarvinnut paljoa miettiä, että mitenkäs tämä nyt menikään. Hän on tosi tyytyväinen ja lunki tyyppi ainakin toistaiseksi. Vauva on kulkenut hyvin mukana kun ollaan touhuttu isompien kanssa (pidettiin esim. vikana kesälomapäivänä lapset päättää päivä ja käytiin museossa ja leikkipuistossa).

Ollaan nukuttu hyvin myös ekojen koti-öiden jälkeen kun löytyi ne itselle sopivat toimintatavat. Ekat kaksi yötä nukuin nimittäin hänen kanssa sohvalla, kun oli niin vaikea siirtyä sieltä sairaalan valoisasta huoneesta & puoli-istuvasta asennosta yhtäkkiä pilkkopimeään makkariin täysin makuulle. Mutta kahden sohvayön jälkeen me siirryttiin omaan sänkyyn ja laitettiin sinne pikkuinen yövalo. Se on koko yön päällä, eikä häiritse, mutta auttaa näkemään vauvan aina kun hän havahtuu. Me nukutaan perhepedissä, koska imetyksen kannalta se on mulle kaikkein kätevintä. Perhepedissä vauva jatkaa unia aina syönnin jälkeen heti ja saadaan nukuttua molemmat hyvin.

Tähän pariin viikkoon on mahtunut yksi vähän tiheämmin heräilty yö, kun vauva söi tunnin välein koko yön ajan. Muuten hän havahtuu yleensä n. 2-3h välein syömään yöllä ja nukkuu läpi yön. Iltaisin hänellä on yleensä sellainen parin tunnin tankkaushetki ja ollaan silloin tiiviisti ihokontaktissa. Hän viihtyy päivisin unien välissä hereillä yleensä jo tunnin ja välillä jopa kaksi, ja on ihanaa kun hän tuijottelee silmiin ja ihmettelee meidän meininkiä. Ensimmäistä tarkoituksellista hymyä odotellessa! Vahinkohymyjä unissaan tulee monta kertaa päivässä ja ne on niin suloisia.

Meillä oli eilen neuvolassa vielä painokontrolli (painoa on tärkeää seurata tiheästi kunnes 3kg raja ylittyy) ja nythän se 3kg raja olikin jo mennyt yli! Oikein hyvin siis riittää mun maito. Saa olla kyllä helpottunut ja kiitollinen edelleen siitä, että ennenaikaisuudesta huolimatta imetys on sujunut näin helposti. Kaikki oli muutenkin oikein mainiosti neuvolassa, eikä enää tarvitse seurata painoakaan erityisemmin, vaan ne ihan perus neuvolakäynnit ohjelman mukaan riittää. Meillä oli tällä kertaa eri hoitaja, kun omalle ei ollut aikoja, ja oli niin hauskaa hämmentää kun hän kysyi, että onko vauva meidän ensimmäinen ja me saatiin ylpeänä ilmoittaa että ”ei, kun neljäs!”. Ihmisillä on aika hauskoja reaktioita, kun me varmaan näytetään iän puolesta perus ensisynnyttäjä-perheeltä, mutta sitten kyseessä onkin jo meidän neljäs lapsi.

Oton isyysvapaata on vielä muutama päivä jäljellä ennen kuin arki alkaa täysillä siihen asti, että Otto jää marraskuussa vanhempainvapaalle. Nyt vauva ehtiikin kasvaa jo melkein 4kk ikään ennen kuin Oton vanhempainvapaajakso alkaa, kun mulla oli juuri ennen hänen syntymäänsä vasta alkanut 29. päivä heinäkuuta se mun oma pakollinen (minimi)äitiysrahakausi. Mutta mikäs siinä, vauva ehtii myös loppupäässä sitten kasvaa kuukauden vanhemmaksi ennen kuin Oton vanhempainvapaajakso loppuu, niin sehän on vaan kiva. Nyt pitää kuitenkin selvitä nämä kolme kuukautta tässä välissä ensin niin, että teen itse myös jonkin verran töitä. Toistaiseksi ainakin vaikuttaa siltä, että se onnistuu ihan hyvin, koska vauva nukkuu ihan hyviä päiväunipätkiä. Mutta toki mennään 100% vauvan ehdoilla, katsotaan millaiseksi se arki sitten muodostuu kun Otto on palannut töihin ja vauva vähän kasvaa.

Lapset ovat ottaneet pikkusiskon niin ihanasti vastaan ja joka päivä täällä käydään debattia siitä, että kuka saa pitää ekana vauvaa ja kuinka kauan ja milloin on kenenkin vuoro. Vauvalla on hereillä ollessaan viihdyttäjiä tarjolla ihan joka suunnasta ja lapset myös ihanasti auttavat vauvan hoidossa täysin pyytämättä. Tuovat esimerkiksi puhtaat vaatteet tai harson, tai heittävät käytetyn vaipan roskikseen. Joka ilta vauvalle lauletaan tuiki tuiki tähtönen, kuten myös mahassa ollessa. Saapa nähdä kuka meistä saa sen ensimmäisen tarkoituksellisen hymyn osakseen, kaikki me ollaan kovia höpöttelemään vauvalle.

Viime viikolla pidettiin lapsille lapset päättää päivä, joka oli valtava hitti! Lapset keksivät kaikkea ihanaa tekemistä, joka onnistui hyvin myös vauvan kanssa, kuten leikkipuiston ja Luonnontieteellisessä museossa vierailun. Meillä oli niin kiva päivä! Tällä viikolla he palasivat jo arkeen kun koulu ja dagis alkoivat 10 viikon kesäloman jälkeen. Nyt meillä on jo nelosluokkalainen, tokaluokkalainen ja yksi, joka on dagiksen isoimpien ryhmässä!

Me ollaan täällä kyllä niin täysin vauvakuplassa ja niinkun Otto kirjoitti oman IG-kuvan kuvatekstissään, voitais olla aina vaan vauvakuplassa. Täällä on ihanaa. Vauvan kanssa tulee elettyä niin täysin hetkessä koko perhe ja kiinnitettyä jatkuvasti huomiota kaikkiin suloisiin pieniin asioihin.