Heippa! Mulla on vähän venähtänyt tämä Zeldan 8kk-postauksen tekeminen, ensin joulukalenterin, neuvolakuulumisten odottelun ja sairastelun takia, ja nyt on sitten ollut uusi vuosi ja kaikkea muuta häsellystä. Tänään kuitenkin laitoin lastenhuoneen oven kiinni ja varastin vain hetken itselleni, kuopuksellemme ja kameralle ja räpsin kuvia minkä kerkesin jotta saan tämän postauksen viimein tehtyä.
Ehkä onni onnettomuudessa, että tämä vähän venähti, sillä nyt mulla on teille roimasti enemmän kerrottavaa kuin kaksi viikkoa sitten, viimeisen kahden viikon aikana meillä on nimittäin otettu merkittäviä kehitysharppauksia eteenpäin oikeastaan aivan kaikessa. Tasan kaksi viikkoa sitten neuvolakäynnillä neuvolantädille jutteli eräs lopen uupunut äiti, jonka suurin huolenaihe oli miten saada kahdeksankuukautisen katkonaiset yöunet kokonaisiksi. Zelda oli siis jo muutaman viikon nukkunut unensa (ne 12h mittaiset) 20 minuutin jaksoissa, joista alkuillan hän itkeskeli ja halusi tuttia 20min välein ja loppuyön sitten käytti mua huvituttina 20 minuutin välein.
Neuvolantäti kertoi minulle juuri sen minkä tiesin itsekin, eli että nyt on aika lopettaa yösyötöt, sillä kuulemma siinä vaiheessa kun nukkumisesta tulee tuollaista sirkusta vaikka lapsi saa päivisin jo kaiken tarvitsemansa ravinnon, on tismalleen oikea hetki tavoitella kokonaisia yöunia. Toinen radikaali ratkaisuehdotus oli tutista luopuminen. Mä hetken makustelin näitä neuvolakäynnin herättämiä ideoita, mutta jo samana iltana, 20 minuutin sirkuksen alettua jälleen kerran, päätin että nyt saa riittää. Zelda ei koskaan ole ollut mitenkään järin kiintynyt tuttiinsa, oikeastaan alkoi syömään sitä vasta 7kk iässä kun alettiin opettaa häntä nukahtamaan omaan sänkyynsä joten tutista yöunilla luopuminen ei ollut hankalaa. Nukahtaminen kesti ehkä hetken pidempään, mutta yöuni muuttui heti paljon levollisemmaksi jo ensimmäisenä iltana.
Yöimetyksestä luopuminenkin kävi erittäin paljon kivuttomammin kuin pelkäsin, neiti piti ensimmäisenä yönä kahden aikaan n. puolen tunnin protesti-itkut ja sen jälkeen luovutti ja nukkui aamuseitsemään, eli siis kertaheitolla pisimmän unipätkänsä sitten ensimmäisten elinviikkojen. Ensimmäisestä yöstä sisuuntuneena mä päätin että vaikka mitä tulisi eteen niin nyt ei enää luovuteta (eikä olisi kannattanutkaan, siinähän se vauva vasta olisikin hämmentynyt jos yhtenä iltana toimitaan näin ja toisena iltana taas palataan vanhaan).
Ensimmäinen viikko meni ensimmäisen, helpon yön jälkeen siten että joka aamu heräsimme kello 4.30 viimeistään mikä hetkellisesti alkoi jo vähän uuvuttaa, mutta nyt tällä viikolla me ollaan nukuttu jopa kaksi kertaa puoli yhdeksään. Mä toivon että tästä on edelleen suunta vain ylöspäin, ja ne viimeisetkin yöitkut (Zelda herää n. pari kertaa yössä edelleen ja itkeskelee hetken, mutta rauhoittuu silitykseen) loppuvat tässä pikkuhiljaa kun tytsylle tulee ikää lisää. Luulen että osasyy heräilyyn on myös ne juuri opitut uudet taidot joista aion nyt kertoa lisää!
Zeldahan on siis noussut konttausasentoon jo useamman kuukauden, ja ryöminyt viiden ja puolenkuukauden iästä takaperin, eli ollaan junnattu samassa vaiheessa tosi pitkään mikä on turhauttanut Zeldaa, sillä hän olisi kovasti halunnut osallistua jo enemmänkin isosiskonsa leikkeihin ja muihin puuhiin. Viikko sitten Zelda nousi yhtäkkiä istumaan konttausasennosta ihan itse ja samana iltana konttasi ensimmäiset askeleensa (vai olikohan se aamu?). Nyt neiti konttaa jo kuin vanha tekijä, istuu kokoajan, ja eilen, uuden vuoden ensimmäisenä aamuna, nousi aivan itse tuolia vasten seisomaan.
Meidän köllöttelevä vauveli muuttui siis kertaheitolla viikon sisällä tutkivaiseksi vaaperoksi joka käy omatoimisesti rikkomassa siskonsa Duplolinnat, maistelee joulukuusen oksia ja yrittää karata vessaan levittämään vaippoja tai herkuttelemaan vessapaperilla. Zelda vaikuttaa itse paljon tyytyväiseltä oloonsa nyt kuin kaksi viikkoa sitten, tosin sekin varmaan vaikuttaa että kaksi viikkoa sitten tytsykällä oli elämänsä ensimmäinen korvatulehdus alkamassa. Mä pelkään todella kovasti että Zeldallakin alkaa sama korvatulehduskierre joka mulla oli lapsena, mutta pidetään nyt peukkuja että siltä säästyttäisiin. Parin viikon kuluttua mennään Pikkujättiin korvakontrolliin ja toivotaan että kaikki on korvissa kunnossa. Kiitos muuten kaikille jotka suosittelitte Itiksen Pikkujättiä, käytiin siellä siis ja lääkäri oli todella mukava ja paikka muutenkin todella kiva, jos nyt lääkäriasemasta näin voi sanoa.
Karvan verran vajaan kahdeksan kuukauden iässä Zelda oppi ensimmäisen sanansa, ”mamma”. Zelda on alkanut samassa syssyssä uusien liikunnallisten taitojen lisäksi hokemaan kauheasti erilaisia tavuja, kuten ”päpäpää”, ”mämämää” ,”ättä” ja ”tissi”. Kyllä, tissi. Kaikkia muita tavuja Zelda toistelee pitkät pätkät peräkkäin, mutta ”mamma”. ”ättä” ja ”tissi” tulevat lyhyesti ja ytimekkäästi ja ne on aina kohdistettu mulle, niin oletan Zeldan tarkoittavan niillä jotain muutakin kuin normaalia iloista pulputustaan. Mamma on silti se yleisin näistä hokemista edelleen, pahinta Zeldan yösyötöistä pois opettamisessa olikin se kun neiti heti ensimmäisenä iltana päätti vihlaista mun omaatuntoa sanomalla lohduttoman itkun seasta täysin selkeällä ruotsinkielellä ”mamma” ennenkuin jatkoi huutoaan. Onneksi en luovuttanut vaikka mieli teki kaapata toinen samantien kainaloon ja antaa tuhista siinä koko yö.
Zelda heräilee siis suunnilleen kahdeksan aikoihin, ja menee kahdeksan aikoihin myös nukkumaan. Päiväunia neiti nukkuu nykyään paremmin kuin koskaan ennen, eli kahdet päivässä ja molemmat kestoltaan yhdestä kahteen tuntia. Zelda ruokailee säännöllisesti viisi kertaa päivässä ja imetän Zeldaa edelleen 5-6 kertaa päivässä, riippuen vähän päivän tekemisistä. Kovinkaan kauaa Zelda ei enää jaksa keskittyä rinnalla oleiluun mutta käy kuitenkin ottamassa muutaman huikan aina.
Zelda syö jo karkeampaa ruokaa ja sormiruokailee paljon eri hedelmiä, marjoja ja vihanneksia, sekä neljän viljan täysjyvämuroja ja maissinaksuja. Hampaita joilla pureskella hänellä on kaksi alhaalla edessä ja ylhäälle kolmas tulossa. Vettä Zelda juo tavallisesta muovimukista, kuten blogin puolella kerroinkin jo muutama viikko sitten, ja tällä viikolla Zelda on myös oppinut juomaan mukista ihan oikeasti, eikä niin että body kastuu samalla tai ruokalapussa on maissinaksujen uima-allas.
Suurinta hupia Zeldasta on käydä Tiaran kanssa kylvyssä. Molemmat tytöt läiskyttävät innoissaan toistensa päälle vettä ja kiljuvat ja kikattavat. Zeldasta on myös hauskaa kun Tipa kaataa omaan päähänsä vettä ja kiljuu. Zelda rakastaa myös keinumista, Duplojen imeskelyä ja aamupuuroa kiisselin kanssa. Zelda ei tykkää jos Mörkön turkki hipaisee hänen kättään tai poskeaan koiraherran kävellessä ohitse, vaan sätkii joka suuntaan ja naama vääntyy sellaiseen ilmeeseen että ei jää epäselväksi kokemuksen olevan karmiva. Koiran touhuja on kuitenkin mukava seurata ja ihmetellä turvallisen välimatkan päästä. Kauheaa on myös sotkujen pyyhkiminen naamasta ja pipon pukeminen päähän.
Ainiin ja ne neuvolakuulumiset joiden takia tämä postaus venähti alunperin ja jotka meinasin unohtaa koko postauksesta, pituus 71,5cm (70cm) ja paino 9360 (9250g). Painoa ei hirveästi ollut nyt tullut, mikä ei neuvolatädin mukaan haittaa mitään, vaan johtuu ainoastaan siitä että Zelda on lakannut olemasta paikoillaan makoileva möllykkä. Ruoka onneksi maistuu neidille tosi hyvin joten en ole itsekään huolissani. Käydään kuitenkin mun toiveesta 10kk iässä ylimääräisessä neuvolassa, sillä haluan varmistaa kuitenkin kaiken varalta, että paino nousee tasaisesti.
Sellainen on meidän Zelda, touhukas, rakas, ihana, pussatessa nenästä ei-niin-hellästi puraiseva iloinen pulputtaja joka ei pysy sekuntiakaan paikoillaan♥
Millaisia teidän vauvat ovat olleet 8kk iässä? Mikä on ollut vauvojenne lempipuuhaa, inhokkitekemistä tai parasta sormiruokaa?
