Koska tänä keväänä en pääse niin paljoa kauniista kevätpäivistä ja luonnon eloonheräämisestä nauttimaan, on mulla ollut jotenkin tavallistakin kovempi tarve tuoda sitä kevätfiilistä kaikilla muilla mahdollisilla keinoilla. Tyttöjen vaatekaappi loistaa sisällöllään auringon väreissä ja huominen Ikea-reissu tuo sitä kaivattua kevätfiilistä lisää kotiinkin, vaikka jonkinverran keltaista olen jo tännekin ujuttanut kaikessa hiljaisuudessa. Tämä postaus keskittyy kuitenkin siis lasten vaatetukseen, kevätfiilikseen ja pohdintaan siitä, miten voi vaatemaku muuttua vajaassa kahdessa vuodessa niin hurjasti.

Näin raskaanaollessa sitä tulee podettua huonoaomaatuntoa mitä kummallisimmista asioista, kuten esimerkiksi siitä että esikoinen on ensikuukausinaan saanut vähemmän upouusia luomupuuvillavaatteita kuin kuopus tai siitä että kuopus joutuu tästä huolimatta käyttämään enemmän käytettyjä vaatteita kuin esikoinen. Näin ylös ajatuksiani kirjoittaessani huomaan kuinka naurettavalta huonon omatunnon poteminen noista asioista kuulostaa, mutta vaatejuttuja tosissani hormonihuuruissa miettiessäni olen saanut kyyneleetkin tirautettua aiheuttamani kauhean eriarvoisuuden vuoksi. Hieman taisi olla ylireagointia pelissä, nyt jo naurattaa!

Totuus on se että kun lapsia on pian kaksi tulee paljon enemmän ajateltua vaatteen kestävyyttä, varsinkin niiden joita ostan Tiaralle koska mielellään laitan ne myöhemmin kiertoon myös pikkusiskon vaatekaappiin ja toivon että toiselle käyttäjälle päätyessään ne edelleenkin näyttävät ja tuntuvat hyvältä. Lisäksi olen tyytyväisenä sisäistänyt sen että tämä on luultavasti viimeinen kerta kun omalle lapselle noita miniminipieniä vaatteita ostelen ja haluan ottaa siitä kaiken ilon irti. Nämä ovat niitä ihanuuksia ja vintageaarteita joita tulevaisuudessa lahjoitan omille lapsenlapsilleni!

Ei varmaan ole kenellekään jäänyt epäselväksi että tällä hetkellä mun suosikkiväri kaikessa on se keltainen! Siksipä olenkin shoppailua keskittänyt jonkinverran niihin merkkeihin joilta kyseistä ihanuusväriä on sattunut löytymään; eli Mini Rodiniin ja Seppälä Babyyn. Polarn O. Pyret on löytänyt enenevissä määrin tietään meille yksinkertaisesti ihanan pehmeiden materiaaliensa ja mahtavan raikkaiden raitojensa vuoksi ja paras vaateketjututtavuus; brittiläinen Next on osoittautunut myös ihanaksi ostospaikaksi ja sieltäkin tuli tilattua jo toiseen otteeseen. Facebookissa jo vähän vilautinkin mutta tässä tulevat kevään ihanuusvaatteet:

Seppälästä löysin maailman ihanimman kietaisubodyn ikinä! Yleensä kietaisubodeja löytyy vain vaaleanpunaisena, vaaleansinisenä tai sitten neutraaleissa väreissä mutta tämä Seppälän ihanuus yllätti iloisesti mielettömän raikkaalla kuosillaan. Siihen nappasin kaveriksi supersöpöt ja pirteät kirkkaankeltaiset röyhelöpyllyleggingsit. Ja Po.Pin vaaleanpunaista Eco-raitaa olen miettinyt koko kevään, että onko se meidän juttu vaiko ei mutta tarpeeksi kauan mietittyäni tulin siihen tulokseen että kyllä se sopii oikein hyvin vauvan vaatevalikoimaan! Nextiltä tilasin jo aiemmin vauvalle ihanan lammaskuosisen mekko+sukkahousut -setin mutta enhän mä voinut sitten lopulta vastustaa tuota ihanaa hupullista lammasneulettakaan ja tuota suloista lammaspiposettiä. Mä oon muutenkin ihan ihastunut lampaisiin nyt, Tiaran juttu on aina ollut pupu-pehmolelut niin jos mä vaikka kuopuksen kohdalla inspiroituisin näistä suloisista lampaista ja hamstraisin pikkutyypille lammaspehmoleluja? Neuleita pikkutyypillä alkaa olla jo aika kiitettävä kokoelma, mutta toisaalta aion nyt nauttia kesän eduista kun ihania neuletakkeja ja -huppareita ei tarvitse piilottaa talvivaatteiden alle vaan ne saavat vapaasti näkyä kun on lämmintä!

Mä en ensin syttynyt tuolle Budgie-kuosille ollenkaan kun Bon Voyagen ykkösjutut tulivat myyntiin mutta tässä pidemään lintukuosia katseltuani se alkoikin tuntua tosi ihanalta. Väritkin on ihan mun lemppareita joten miksikäs ei? Linnut on kivaa vaihtelua ainaisille söpöille tähdille, sydämille, pupuille ja nalleille. Ja kuka voisi vastustaa noita unelmanpehmeitä ihanan oransseja Mini Rodinin basic-leggingsejä? Ne sopivat kaiken kanssa! Jo kauan ennen kun Mini Rodinin kevätkokoelman ensimmäinen osa tuli myyntiin asti mä kuolasin tuota ihanaa pallokalakuosia ja muistan vieläkin kuinka mun naama venähti kun niitä ei tullutkaan myyntiin vielä viime kuussa. Eilen tilanne kuitenkin Bon Voyagen kakkososan myötä korjaantui vihdoin ja tilasin Tiaralle tuon suloistakin suloisemman pallokala T-paidan!  Meidän perheen minille tietysti sopiva T-paita myöskin, teksti on oikein osuva ja väri mitä ihanin.

Lammasneuletakin ja -pipojen seurana tilasin Nextiltä Tiaralle kevääksi kahdet farkkuleggingsit ja tuon ihanan puuvillaisen peplum-paidan (jossa näkyy pieni tahra kun unohdin kuvata paidan ennen kuin puin sen Tipalle päälle eilen).  Mä huomasin että Tiaralla on talven jäljiltä vaan hurjasti tummia housuja niin ajattelin että yhdet pinkit söpöydet piristäisivät kivasti valikoimaa. Ja tummille perusfarkkuleggingseille tulee varmasti käyttöä.

Pikkuhiljaa vauvan hankintalista on lyhentynyt ja vaatejutut meillä ainakin on aika hyvällä mallilla, kaikesta muusta lisää ensi viikolla sitten. Tänään bongasin kylpytuenkin sopuhintaan Citymarketista ja tutit, tuttipullot, liivinsuojat, minivaipat ja harsot ovat jo kaikki valmiina omilla paikoillaan. Isommat hankinnat kuten vaunut ovat varmasti ne jotka eniten kiinnostavat mutta mä salailen vielä hetkisen verran niin on jotain odotettavaakin. Sairaalakassia pitäisi alkaa pakkaamaan lähiviikkoina ja vauvan kotiutumisvaatteita valitsemaan ettei käy niinkuin viimeksi että samalla kun soitin taksia ja kärsin 2min välein tulevista 3min kestoisista supistuksista heittelin vain ihan mitä sattuu isoon lätkäkassiin ja sairaalassa tajusin että ei mulla ole puoliakaan siitä mitä tarvitsen.

Huomenna suunnataan siis pupun kanssa tekemään niitä isompia ostoksia ja illalla on sitten Natali K.n valokuvanäyttelyn avajaiset Galleria 4-kuudessa joihin meidät on myös kutsuttu! Täytyy katsoa missä kunnossa olen päivän aktiviteettien jälkeen että onko musta juhlimaan ollenkaan. Nyt toivotan ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille ja kipittelen äkkiä kiltisti nukkumaan että jaksan aamulla herätä aikaisin! Hyvää yötä ihanat <3

Mitkä olivat teidän suosikkeja? Iskevätkö kirkkaat värit vai pukisitteko tyttövauvan mieluummin hempeisiin väreihin? Mitä te olette pakanneet mukaanne sairaalakassiin?

Mä en kovin montaa kertaa ole erilaisiin pr-tilaisuuksiin tässä kevään aikana päässyt paikalle kun olen ollut vuodelevossa ja milloin flunssassa tai mitä tahansa, mutta nyt kerrankin pääsin paikalle Polhem PR Finlandin hulppeisiin tiloihin Esplanadille kun Lindex esitteli kevään vaateuutuuksiaan. Tietenkin ollaan koko alkuviikko Tiaran kanssa kärsitty flunssasta mutta onneksi olo helpotti sen verran että uskalsin liikkua tänään. Paikalla oli mun lisäkseni kattava joukko ihania bloggaajia, myös kaksi maailman parasta KIDEkollegaani Anna ja Anniina sekä herkullista vadelmalimonadia ja cake popseja, nam! Oli ihana nähdä kavereita pitkästä aikaa ja tutustua samalla pirtsakan keväisiin vaateuutuuksiin.

Ensimmäisenä oli vuorossa lastenvaatteiden esittelyä ja mä kyllä niin tykästyin siihen ihanan iloiseen väriloistoon! Täytyy sanoa että viikon 12 jälkeen Lindexeihin kautta maan ilmestyvät kevään Littlephant -vaatteet ovat niin suloisia että syön vaikka mun kaikki kengät jos meille ei yhtään kappaletta niistä ihanuuksista päädy neitien vaatekaappiin! Kirkkaat värit on aina kesää kohden enemmän se mun juttu, niin tänäkin vuonna ja siksi mä tykästyin enemmän juurikin Littlephanteihin kuin vintage-tyylisiin hempeisiin mekkoihin ja leggingseihin.

Naistenvaatteista rakastuin eniten raikkaisiin raitakuosisiin neuleisiin ja ihaniin mekkoihin, mutta en uskalla vielä edes haaveilla niistä ennen kuin tiedän missä mitoissa sitä kesällä ollaankaan. Tuntuu nimittäin että näin loppua kohden sitä paisuu kuin pullataikina! Onneksi myös asustevalikoiman ihanat niittisandaalit ja näyttävät korut menevät millaisen kropan omistajalle tahansa joten niitä katselinkin erityisen innoissani.  Mua vähän naurattaa tämä mun raitainnostukseni, pitkään kun olin niin raitakuosia vastaan mutta nykyään haalin sitä lasten vaatteiden lisäksi jo sisustukseenkin roppakaupalla (tästä lisää ensi viikolla), ja varmaan siis pian myös omaan kaappiinkin.

Osa kuvista lainattu Annalta!

Reippaan tunnin seurustelun jälkeen mun selkä alkoi sanoa sopimuksen irti ja supistukset muuttumaan sen verran tiheneviksi että koin järkevämmäksi alkaa siirtyä pikkuhiljaa kotia kohti. Mukaani nappasin Anniinan ja Iliaksen joka kovasti ikävöi Tiaraa ja mentiin kauppakeskus Galleria Esplanadiin jossa mun äiti ja Tiara jo odottelivatkin. Tiara ja Ilias innoissaan vaihtoivat muutaman sanasen ja napattiinpa me muutama kuvakin ennen kun lähdettiin! Kiitoksia vielä seurasta ihanat!

Nyt on pakko mennä nukkumaan kun kotimatkalla tullut migreeni alkaa taas painaa päälle pikkuhiljaa, mutta huomenna olisi vuorossa vähän viimeaikaisten vaateostosten esittelyä. Tänään kerkesin ennen Lindex-tilaisuuteen lähtöä vielä klikkailla Mini Rodinin Bon Voyagen tänään ilmestyneestä pt. 2:sta pari ihanuutta ostoskoriin ja nyt odottelen pakettia into piukassa! Mutta siis huomiseen ja ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille jo näin etukäteen <3

Löytyykö mun lukijoista yhtään Camilla Lundstenin Littlephant -mallistoon hurahtanutta? Epäilen vahvasti etten ole ainoa ;)!

Me tultiin Tiaran kanssa kipeäksi heti kun Oton flunssa alkoi osoittaa laantumisen merkkejä, ei kiva! Eilen mulla oli aamulla jo vähän kurkku kipeänä, mutta Tiara vaikutti ihan hyvävointiselta. Päätettiin tehdä ihan pieni ja superhidas kävelylenkki yhdessä aurinkoisessa ulkoilmassa koska ei niin ihanaa auringonpaistetta voinut heittää ihan hukkaan, mutta sitten kun päästiin kotiin niin ei mennyt kovinkaan kauaa että mulla ja Tiaralla nousi molemmilla kuume. Ei auta kuin toivoa että flunssa menisi äkkiä ohi, Otolla se ei ainakaan onneksi kestänyt muutamaa päivää kauempaa.

Tämä päivä on kulunut sairastaessa kera kuuman sadepäivän ilo -lempiteen, viltin ja lastenkirjojen parissa. Tiara on ollut sohvaperunana mun kainalossa ja ihmetellyt jatkuvasti kylkeen paukuttavaa masuvauvaa! Masuvauva on ollut tänään muutaman rauhallisemman päivän jälkeen taas hyperaktiivisella tuulella ja heilunut kyllä ihan joka suuntaan. Mulla ei ole mitään hajua onko pikkutyyppi pysynyt raivotarjonnassa vai kääntynyt kenties perätilaan kuten isosiskonsa aikoinaan, sen verran jokapuolelle mua murjotaan tällä hetkellä. Seuraavaan neuvolaan on vielä viikko joten siellä sitten toivottavasti selviää! En mä kyllä viimeksikään sitä tiedostanut kun Tiara oli kääntynyt raivotarjonnasta perätilaan (eikä neuvolatätikään kopeloinnista huolimatta, vaan se selvisi vasta ultratessa äitiyspolilla).. En siis voi olla varma että sitä huomataan tälläkään kertaa ja se vähän kieltämättä jännittää.

Eilen tulikin viikkoja täyteen jo se 30+0 eli ollaan siirrytty onneksi aikalailla turvallisille viikoille. Nyt en enää panikoi joka supistuksesta, alaselkäkivusta tai muusta ihan niin pahasti kuin muutama viikko sitten vaikka tietysti vieläkin vauvan olisi hyvä pysyä masussa kasvamassa ainakin sinne asti kuin Tiarakin aikoinaan. Kerkesin eilen ottaa kauniissa auringonpaisteessa tasaviikkojen kunniaksi muutaman masukuvankin ennen uloslähtöä kun vointi oli vielä  kohtalaisen hyvä.

Mun olisi nyt parempi pikkuhiljaa parantua tästä, sen verran on tälle viikolle nimittäin puuhaa suunniteltuna ettei olisi oikein aikaa sairastella. Viikko huipentuu mun loppuraskauden liikunnallisimpaan päivään joka pelottaa jo valmiiksi, se kun sisältää mm. Ikea -reissun ja valokuvanäyttelyn avajaiset joihin haluaisin ihan hirveästi päästä! Sitä ennenkin olisi kaikenlaista actionia, mutta niistä lisää myöhemmin kunhan selviää että pääsenkö mä täältä sängynpohjalta minnekään vai en. Sillä aikaa kun mä täällä sairastelen Yogat jalassa niin käykää te klikkaamassa itsenne osallistuneiksi meidän Lupa laittautua -kauneusblogin Sobea -arvontaan *täällä!!* jossa voit voittaa itsellesi ihan omat Yoga-housut valitsemassasi kauden uutuusvärissä!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Facebookin puolella teitä jo eilen kiittelinkin, mutta mun on pakko sanoa vielä täälläkin että kiitos teille kaikille siitä miten runsaslukuisesti ja innolla osallistuitte kasvatusperiaate-keskusteluun! Oli ihan mieletöntä lukea teidän tarinoitanne ja mielipiteitänne ja mulle tuli tosi hyvä mieli teidän ihanista kommenteista! Mielipidepostausten kirjoittaminen on ehkä kaikkein antoisinta puuhaa bloggaamisessa, se kun yleensä kirvoittaa ihmisiä jakamaan niitä omiakin aivoituksiaan. Mutta hömppäjuttujen ystävät älkää pelätkö, en mä ole kokonaan mielipidejuttujen kirjoittajaksi todellakaan ryhtymässä – olen vaan taas pienen tauon jälkeen löytänyt mielipidekirjoitukset uudelleen.

Tänään on otsikon mukaisesti ollut tosi rento päivä. Otto oli töissä ja meille tuli kylään mun maailman paras naapuri jonka kanssa kahviteltiin ja sisustus-unelmoitiin puolin ja toisin. Haaveissa siintää jo kesäisen aurinkoinen ihanan kutsuva parveke sohvaryhmineen, chili- ja yrttiruukkuineen ja pehmoisine puuvillamattoineen. Muutama suuri lattiatyyny ja unelmanpehmeä viltti vauvalle jossa köllötellä, Tiaralle uima-allas jossa polskutella ja leikkiä ankoilla.

Toivottavasti muistan tulevan vauva-arjen keskellä myös toteuttaa nämä parvekehaaveet, voisin nimittäin kuvitella että olisi aivan ihanaa viettää kesäpäiviä tuollaisella partsilla. Ja kuinka mukavalta kutsuva parveke ja vaikka kylmä jääteekannullinen tuntuisikaan valvotun yön jälkeen (joita toivottavasti ei tule kuitenkaan kovin paljoa)!  Nyt meidän parveke on siis ihan keskeneräinen ja sieltä tulee vaihtumaan koko sisustus, mutta kummasti kyllä tuo pilkistelevä kevätaurinkokin jo piristää tunnelmaa ja tuo kesäfiilistä talven harmauden jälkeen! Kaiken tämän sisällä kökkimisen jälkeen en voi sanoin kuvailla kuinka paljon odotan sitä että pääsen tekemään kävelylenkkejä, puistoilemaan ja vaikka kahvilan terassille nauttimaan jäälattea!

Pienen tauon jälkeen otin muutaman päivänasukuvankin, niitä on vain niin vaikea muistaa aina ottaa kun on niin paljon vain kotona Sobean Yogat jalassa ja koittaa selvitä aina yhden viikon lähemmäs laskettua aikaa. Mä oikein odotan sitäkin että pääsen taas pukeutumaan normaaleihin vaatteisiin ja etsimään mun oman tyylin uudelleen taas kaikkien raskausvaatteiden jälkeen.  ”Pientä” tyylin etsintää olen tässä jo harrastanutkin aina välillä ja koonnut jättimäistä kansiota inspiraatiokuvista, voisin vaikka joku päivä työstää muutaman kollaasinkin siitä miten haluaisin pukeutua raskauden jälkeen. Mutta tässä nyt kuitenkin sitä raskausasua (ja -masua)!

T-paita ZARA / Toppi, korkkarit H&M / Farkut Dr. Denim / Rannekoru Cubus

Mä tänään huvin vuoksi blogin kävijätilastoja selaillessani lukaisin taas viikon hakusanojen parhaimmistoa (eli siis millä hakusanoilla on Googlesta eksytty mun blogiini) ja sain kyllä hyvät naurut parin kohdalla. ”Tiukka pylly” ja ”Tiaran blogi” oli ainakin tosi mielenkiintoisia, mistä lähtien mun 1v5kk ikäinen tyttäreni on ollut kirjoitustaitoinen?! Kokosin teille kollaasiin noi parhaat mutta eniten jäi ihmetyttämään toi ”masu on hullu mies”. Tule ihmeessä kertomaan löysitkö blogistani etsimäsi sinä joka noita hakusanoja käytit :D!

Vajaan tunnin päästä mulla on kasassa viikkoja 30+0! Ihan huikeaa että ollaan jo turvallisesti tässä vaiheessa  raskautta! Kivaa sunnuntaipäivää kaikille jo etukäteen ja hyvää yötä<3

Postaustoiveita teiltä taannoin udellessani vastaanotin todella mielenkiintoisen postaustoiveen; toiveen että kertoisin millaisia ovat meidän perheen kasvatusperiaatteet. Mä oon miettinyt tässä jo useamman viikon tätä aihetta, koittanut kiinnittää huomiota siihen millainen kasvattaja olen omasta mielestäni ja millainen Otto on. Olen myös pohtinut tulevaisuutta, meidän arvoja ja sitä millaisiksi ihmisiksi haluan meidän lapset kasvattaa. En voi sanoa että meillä olisi mitään tiettyä kasvatusfilosofiaa enkä näe itseäni minkään tietyn vanhemmuuden tyylisuuntauksen toteuttajana (esim. kiintymysvanhemmuus, curling-vanhemmuus, mitä näitä kaikkia ihania nimityksiä onkaan), mutta on asioita joita kasvatuksessa pidän tärkeinä ja asioita joita pidän vähemmän tärkeinä. Ne tärkeät asiat ajattelin jakaa teidän kanssanne tässä postauksessa.

Mikään ei ole rakkautta ja rakastamista tärkeämpää, siitä mä olen aivan varma. Tärkeintä mulle kasvattajana on että meidän lapset saavat osakseen rutkasti rakkautta ja tuntevat olonsa rakastetuksi. Mä haluan opettaa meidän lapset sekä rakastamaan että ottamaan rakkautta vastaan. Mun mielestä lapsi ansaitsee vanhempiensa ehdottoman rakkauden ja luottamuksen oletusarvoisesti. Luottamuksen voi menettää – ja ansaita takaisin – mutta rakkautta ei. Mä aion rakastaa Tiaraa ja tulevaa tytsykkää aina ja ikuisesti tapahtui mitä hyvänsä. Se on tärkein arvo mitä mä oon mun äidiltä oppinut, että äidinrakkaus on ehdotonta ja aina saa tulla kotiin vaikka mikä olisi.

Olennaista mun mielestä on se että lapset tuntevat olevansa rakastettuja ja tärkeitä juuri sellaisina kuin ovat. Kehua ei voi koskaan liikaa, ja mulle on tärkeää vahvistaa lasten itsetuntoa. Tai varmaan kehuakin voi liikaa (silloin on mun mielestä jotain pielessä kun vanhemmat päästävät kehuja jaellen alaikäisen totaalisen laulutaidottoman lapsensa Idolsiin nolaamaan itsensä koko kansan edessä), mutta en usko että lasta voi kehua liikaa niistä asioista joissa hän oikeasti on hyvä.

Vanhempana koen myös että on mun tehtävä auttaa lapsia löytämään niitä asioita joissa he ovat hyviä ja tarjota mahdollisuuksia lapsille itselleen löytää se/ne omat juttunsa. Kehua voi myös ihan muutenvain, ei lapsen tarvitse olla huippu-urheilija tai 3v valokuvamalli kuullakseen olevansa hyvä jossain, vanhempana voi myös kehua erityisen hienosta leikistä, mahtavasta piirustuksesta tai hienosti syödystä poronkäristys -lautasellisesta. Kehut kuuluvat osaksi arkipäivää, mutta toki sitä rakkautta voi ja pitää osoittaa muutenkin. Meillä halataan, pussataan ja paijataan  päivittäin ja toivon että tämä tapa säilyy hamaan tulevaisuuteen asti. Tietenkin kunnioitan lapsen rajoja että jos ei pussaaminen enää tunnu lapsesta luontevalta niin en mä väkisin ole pussaamassa, mutta niin kauan kun mua ei kielletä niin hukutan Tiaran ja vauvan suukkoihin joka päivä!

Se että haluan tarjota lapsille mahdollisuuksia löytää oma juttunsa, tarkoittaa sitä että haluan kannustaa lapsia harrastamaan ja kokeilemaan uusia juttuja. Mä oon itse saanut aina harrastaa mitä olen halunnutkin ja harrastinkin nuorempana tanssia melkein 10 vuotta ja taidekoulua samanverran. Oon kiitollinen äidille siitä että äiti aikoinaan mut vei taidekerhoon pikkunaperona kun huomasi että mä tykkään ihan hurjasti piirtää ja maalata! En kuitenkaan halua ketään pakottaa mihinkään harrastukseen jos ei lasta itseään kiinnosta enkä myöskään ajattele että varsinkaan pikkulapsena (tai myöhemminkään) tarvitsisi olla montaa harrastusta, kunhan on se joku oma juttu jossa tuntee olevansa hyvä ja josta tykkää!

Sukupuolineutraalius ei kuulu meidän kasvatusperiaatteisiin, enkä yhtään tykkää siitä miten leimaava nimitys se on. Mä uskon ennemmin tasa-arvoon ja yksilön vapauteen olla hyväksytty sellaisena kuin on. En aio väkisin meidän tytöistä mitään pinkkejä pissisprinsessoja kasvattaa mutta en myöskään aio ostaa vain ja ainoastaan neutraalin värisiä puuleluja siinä pelossa että Barbiet ovat liian naista halventavia ja tyttöjen leluja. Meillä on nytkin sekä autoja että eläinlegoja enkä mä ainakaan ajattele niin että on tyttöjen ja poikien lelut/harrastukset/värit ym erikseen. Kumpikin meidän lapsista on oikeutettu olemaan niin poikamainen tai tyttömäinen kuin vain itse haluaa. Tällä hetkellä lastenhuone on ulkomuodoltaan hyvinkin pinkki ja hempeä, mutta olen valmis sitä muuttamaan sitä mukaa kun lapset osaavat kertoa mistä itse tykkäävät.

Mulle on tärkeää että meidän lapset omaavat hyvät käytöstavat ja osaavat ottaa toiset huomioon. Kotona harjoitellaan kiitosta, tervehtimistä, anteeksipyytämistä ja muita perusjuttuja, mutta kotiympäristön lisäksi haluan tutustuttaa lapset julkisiinkin paikkoihn ja niissä käyttäytymiseen. Mua on pienestä asti otettu mukaan ravintoloihin, matkoille, museoihin ja teatteri-esityksiin ja olen oppinut sen miten toimitaan erilaisissa tilanteissa. Samoja kulttuurielämyksiä haluan tarjota myös omille lapsilleni ja ollaankin otettu Tiara aina rohkeasti mukaan eri paikkoihin. Ei lapsi voi tietää miten käyttäydytään esimerkiksi ravintolassa jos ainoa ”ravintola” -kokemus on RAX:in buffet kerran vuodessa.

Syömisessä mulla on yksi tärkeä periaate: kaikkea pitää maistaa ainakin kerran. Jos ei tykkää, ei ole pakko syödä mutta maistaa pitää. Sama periaate on ollut mun äidilläni ja itse olin ainakin sellainen lapsi joka Stockan herkussa huuteli 4-vuotiaana kalatiskin kohdalla että ”äiti ostetaanhan me sitä mätiä! Ja smetanaa kanssa!” ja myyjät tiskin takana naureskelivat. Haluan myös opettaa lapsille terveelliset elämäntavat niin ruokavalion kuin liikunnankin puolesta ja toivon että molemmat  ovat luonteva osa lasten arkea tästä päivästä vanhuuteen asti.

Mä yritän olla johdonmukainen kaikessa mitä teen jotta lapsetkin voivat luottaa muhun ja mun sanaan. Haluan myös olla sellainen äiti jolta uskaltaa kysyä mitä vaan pelkäämättä joutuvansa naurunalaiseksi ja jonka kanssa voi keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä. Mä oikein odotan että Tiara alkaa kysyä miksi -kysymyksiä enemmänkin ja saan kertoa asioita! Haluan olla lapsilleni läsnä ja toivon etten koskaan unohda miten tärkeää on kiireenkin keskellä antaa lapsille huomiota, leikkiä yhdessä, halia ja jutella. Tunteita saa näyttää ja niistä saa puhua ja yritän parhaani mukaan opettaa lapset käsittelemään omia tunteitaan, myös niitä negatiivisia.

Se on myös tärkeää opettaa, että vaikka tuntuisi kuinka pahalta niin sitä ei koskaan saa purkaa satuttamalla toisia, ei henkisesti eikä varsinkaan fyysisesti. Mä olen itse ehkä liiankin empaattinen ja mietin aina miltä toisesta tuntuu, mutta haluan opettaa myös lapsetkin empaattisiksi. Kaikkia ihmisiä täytyy kohdella samanarvoisesti ja kunnioittaa niin etnisestä taustasta, seksuaalisesta suuntautumisesta, ulkonäöstä ja varallisuudesta riippumatta. Kiusaaminen ja rasismi ovat kuvottavimpia asioita joita tiedän ja niitä en halua lasteni kokevan ikinä, en kiusatun enkä kiusaajan osassa.

Kiusaamisesta mulla näin sopivasti tulee mieleen koulunkäynti. Koulutus on mun mielestä elintärkeä asia ja mä haluan että mun lapset panostavat opiskeluun ja tekevät koulussa aina parhaansa. Kukaan ei enempään pysty, eikä tarvitsekaan. Mulle riittää että on edes yrittänyt parhaansa. Koulua ei tarvitse ottaa liian vakavasti, mutta kulkeminen aina sieltä mistä aita on matalin on vain typerää. Mä aion parhaani mukaan auttaa läksyissä ja kokeisiin lukemisessa jos mun apua kaivataan ja olen ajatellut jopa että sitten hamassa tulevaisuudessa kun meidän tytöt aloittavat koulutien voisin vaikka lähteä mukaan vanhempaintoimikuntaan. Aion myös kannustaa lapsia jatko-opintoihin ja toteuttamaan rohkeasti omia ura- ja koulutushaaveitaan, mutta en kuitenkaan missään nimessä halua painostaa heitä mihinkään tiettyyn kouluun vain siksi että pidän sitä itse arvossa.

Aika paljon mulla on käytössä niitä periaatteita joita on mun äidillänikin ollut mun kasvatuksessa. Äitinä haluan olla rento, rakastava ja turvallinen niinkuin munkin äiti on ollut. Ainakin toistaiseksi olen aika varma että tiukkojen kotiintuloaikojen, siivousvuorojen, kotiarestien, läksytuntien ja yökyläilykieltojen sijaan tulen suosimaan keskustelua ja tilanteen mukaan sopimista. Tietysti riippuu myös aika pitkälti siitä millaisia neidit kasvaessaan ovat luonteeltaan, mutta toivon mukaan tiukkojen joustamattomien rajojen sijaan riittää se että yhdessä sovitaan ja siitä pidetään kiinni. Tiaran ikäisen kanssa ne suhteellisen tiukat rajat on vielä aika tärkeitä kun tuollainen 17kk ikäinen taapero oppii paremmin asioita kun ne menevät joka kerta johdonmukaisesti samalla tavalla, mutta isompana onkin sitten ihan eri juttu.

Huh, aikamoisen rönsyilevä kirjoitus! Mulla olis niin paljon mitä haluan sanoa ja kuitenkaan en viitsi tästä mitään romaania alkaa kirjoittaa vaikka salaisena haaveena mulla olisikin ehkä joskus kirjoittaa oma kirja. Haaveista tuli mieleeni vielä se avainjuttu, ikuinen klisee joka kyllä mun mielestä pitää erittäin hyvin paikkansa: kun vanhemmat voivat hyvin voivat lapsetkin paremmin. Äitinä haluan siis myös muistaa itseni, olla muutakin kuin aina vain se äiti ja antaa aikaa myös parisuhteelle.

Millaisia kasvatusperiaatteita teillä on? Mitä pidätte tärkeänä? Millaisen kasvatuksen te olette saaneet kotoanne?