Kiitos ihan mielettömän paljon kaikesta positiivisesta palautteesta jota sain teiltä tuohon videopostaukseen! Tuli kyllä niin hyvä mieli ja semmonen fiilis et voisin tehdä noita useemminkin, vaikka kerran viikossa-parissa. Huomenna helpottuu tää postailukin entisestään kun saadaan vihdoin uusi netti (meidän talossa vaihdettiin soneran valokuitukaapeliin ja ei olla viel saatu uutta modeemia ku oltiin ennen welhon asiakkaita niin ollaan oltu äidin mokkulan ja puhelinten nettien varassa). Meille tulee huomenna semmonen joku sonera viihdepaketti, se vissiin vaikuttaa telkkariinkin jotenkin ku siinä tulee joku hd digiboksi ja jotain kanavia mukaan, mä en oikeen ymmärrä noista mitään mut niin kauan ku nään salkkarit ja pääsen bloggeriin ja facebookiin nii oon tyytyväinen!

                    Mä voisin huomenna koittaa uudemman kerran siirtää vielä sitä Tiaran höpötysvideota puhelimesta youtubeen jos vaikka se ois nopeempi se soneran sadan megan netti sit puhelimessa kun toi mobiilinetti jolla menee ikuisuus yrittää ladata sitä ja sit seki failaa. Mutta voisin kyllä nää tekniset höpötykset lopettaa ihan tähän paikkaan kun en kumminkaan mitään noista tajua ja kertoa teille vaikkapa vähän meidän viikonlopusta! Eilen oltiin siis shoppailemassa Oton kanssa ja tänään sitten käytiin Kaislan kanssa katsastamassa Indiedaysin Fashion Weekendin kirppistapahtuma.

                   Mentiin suht myöhään sinne (tapahtuma oli alkanut 12.00 ja oltiin siellä vähän ennen yhtä) joten ei siellä hirveesti enää mitään löytöjä tehty mut jotain pientä kumminkin. Mä oikeestaan arvasinkin sen että sieltä kaikki loppuu todella nopeaan kun kumminkin Suomen suosituimpien muotibloggaajien kamppeita myynnissä, mut kyllä se tungos silti nauratti vähän. Varmaan oli kauempaakin kuin pk-seudulta tultu sinne ihmettelemään tarjontaa ja kaikilla oli niin kova kiire tutkimaan ja hutkimaan että siellä ei kyllä kauaa jaksanut olla. Päädyttiin sitten vähän kierteleen vielä kauppoja Kaislan kanssa ja piipahdettiin jopa Mäkissä pitkästä aikaa (tai ainakin mulle pitkästä aikaa, viimeksi käyny siel varmaan joskus syksyllä?). Tiara viihtyi tapahtuman ajan kotona isin kanssa ja mä otin pari tuntia omaa aikaa. Teki kyllä ihan hyvää päästä hengailemaan ihan ”aikusten kesken”, mutta aivan järkyttävä ikävä tuli ja suunnilleen juoksin bussipysäkiltä kotiin että sain kaapata ton ihanan palleron syliin. Voisin jopa laittaa vähän kuvia tältä päivältä ja esitellä niitä ostoksia myöskin:

Päivän asu:

Takki, toppi, ruutupaita ja vyö – H&M

Neuletakki – Zara

Farkut – Dr. Denim

Laukku – Mango

Kengät – Dinsko

Aurinkolasit – Bershka

Kaulakoru – Nora Norway

Ostoksia:

Valkoinen reikäneule – 19,90 € Gina Tricot

Mustavalkoraidallinen lyhyt lörttöpaita – 12,00 € Monki

Pinkkimustaruudullinen paita – 19,95 € H&M

Raidallinen hellemekko Tiaralle – 4,95 € H&M

Käärmekuvioinen H&M:n trikoomekko rypytyksillä – 5 € Indiedays kirpparilta

2-pack pilkullisia ja pallollisia sukkiksia 9,95 € H&M ja 5-pack sukkia 7,95 H&M

Näiden kaikkien ihanuuksien lisäksi ostin vielä meikkejä (mm. meikkivoide, ripsari ja eyeliner) ja käytiin eilen stockan delissä Oton kanssa syömässä ihana aamiainen. Kuvat on Oton puhelimessa eiliseltä, se lupasi kyllä siirtää ne mutta tais unohtua meiltä molemmilta tänään. Mä söin aivan ihanan kylmäsavulohi-bagelin ja Otto otti vuohenjuusto-bruschettan. Nam!

Tiaralle ostettiin jo perjantaina aivan ihanat punaiset trikoo pillihousut Lindexiltä kun oltiin menossa ruokakauppaan. Niistä ei nyt oo tommosta yksittäiskuvaa kun ne oli jo neidillä tänään jalassa mutta eiköhän noista kuvista nää!

Mikä ihme toi asento oikeesti on? Ihana neiti ku pitää vääntää ja kääntää ittensä ihan mutkalle, meidän pieni hömppä<3

Tämmöstä tänä viikonloppuna! Huomenna kahlaan kaikki postaustoiveet läpi ja alan miettimään missä järjestyksessä toteuttelen niitä. Koitan myös saada sen videon sieltä puhelimesta ulos, palan nimittäin halusta päästää teidätkin kuuntelemaan meidän neidin ihanaa höpötystä joka täällä raikaa aina kun se on hereillä. Ei oo kyllä mitään sulosempaa kun toi ihana pieni tyttö! Hyvät yöt vaan kaikille ja mahtavaa alkavaa viikkoa myöskin, ootte ihan parhaita!<3

Nyt aattelin kertoa vähän meidän kuulumisia viikon ajalta kun ei niitä oo tullut kertoiltua pitkään aikaan! Me ollaan otettu tää viikko super rennosti ja hengailtu vaan ihan kotosalla leikkien ja syöden. Mut kuulumisia on lisää sitten tuolla loppupuolella, nyt on vuoro ihanien kuvien joita oon neidistä, Otosta, Mörköstä ja mummusta räpsinyt tässä viikon kuluessa. Täysin Iinaton postaus ei oo tulossa, mut mua näätte siis vasta lopussa ;D

Tiara tykkäsi mustikasta alkujärkytyksen jälkeen kuin hullu puurosta mutta oli kyllä suihkun ja kylvyn paikka kun sotkua tuli varmaan seittemän kertaa niin paljon kuin yleensä! Mutta eipä se sotku mitään haittaa, mä en ainakaan oo turhan tarkka 🙂

Oton ja Tiaran kanssa ollaan köllötelty koko viikko aina iltasin ja ölisty kilpaa ja kutitettu ja nauratettu neitiä oikein olan takaa. Kuinka sulosia noi kaks voi oikeesti olla yhdessä?! <3

Mörkö alkaa jo olla paljon paremmassa kunnossa ja lääkärissä ei enää tarvi käydä kun 1-2 kertaa viikossa. Ollaan jokapäivä suihkuteltu ja puhdisteltu tuota haavaa ja siihen alkaa nyt pikkuhiljaa vihdoin kehittymään uutta ihoa! Onneksi ollaan jo voiton puolella vaikka välillä pelottikin ihan hurjasti!

Tiara ”vähän” innostu kun riisuttiin kypärälakkia päikkäreiden jälkeen! Meidän ihana pieni pönttö! On se kyllä aika ihanaa että pienet asiat tekee onnelliseksi Tiaran, kuten hyvin nukutut päikkärit, äidin nassu ja kypärälakki.

Tiara jatkaa edelleen ryömimisharjoituksia, enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi. Eiköhän se muutaman viikon päästä jo etene pari senttiä enemmän? Vaikka ei tässä mikään kiire ole, mutta sen verran mallikkaasti neiti jo potkii että luulisin oppimisen sujuvan nopeasti tässä asiassa.  Nyrkin syöminen on muuten vähentynyt meillä huimasti, hassua sinänsä. Tiaralla on niin kova tarve mölistä ja kiljua että ei siinä kerkeä nyrkkiä mussuttaa kun on niin paljon asiaa!

Maissinaksu näytti maistuvan hyvin, vähän piti ihmetellä mutta pikku ihmettelyn jälkeen naksu pysyi hyvin kädessä ja suussakin jopa! Ostettiin noita Real Snack’sin luomu Junior maissinaksuja siis.

Tässä ois sitten tähän loppuun tämmönen joka oli kaikkein suosituin postaustoive, eli siis mun ja Tiaran videopostaus! Toivottavasti tykkäätte vaikka olinkin vähän jäässä aina välillä! Tiara jännitti vissiin kameraa vähän liikaa kun ei uskaltanut kauheesti jutella, mutta mulla on toinen video puhelimessa jossa se juttelee enemmän ja lisäilen senkin tänne heti kunhan saan sen ulostautumaan mun puhelimesta koneelle. Oi miten edustava tuo kuva ennen kun video lähtee pyörimään…NOT! 😀

Mahtavat viikonloput teille kaikille! Moimoi -ta tuli hoettua vissiin ihan tarpeeksi jo tuossa videolla, joten sitä ei tarttekkaan enää lisätä tähän loppuun 😀 Tai no ehkä vielä kerta kiellon päälle, MOIMOI! <3

Mä siis lupasin tehdä meidän perhetutulle Lillille meikit vanhojen tansseihin ja olin jo etukäteen ihan innossaan kun pääsin Lilliä meikkaileen! Lillillä oli ihana kultainen puku ja mä sitten tein kultaan ja pronssiin vivahtavat silmämeikit pukuun sopivasti. Oli ihan mieletöntä päästä meikkaamaan juuri Lilliä kun sillä on niin ihanan isot silmät ja muutenkin niin nätit kasvot ja onneksi neiti vaikutti oikein tyytyväiseltä lopputulokseen, kuten mäkin. Lillillä oli sen kaveri Ronja mukana ja molemmilla oli kyllä ihan upeet mekot ja lookit! Siinä tuli kyllä hirvee kiire kun piti kaikki saada valmiiksi alle tunnissa, mutta selvittiin sentään ja tytöt myöhästy koulusta vain vähän eikä ilmeisesti missanneet mitään tärkeää. Siinä meikkaillessa ja laittaessa mulla kyllä taas vahvistu niin miljoonakertasesti se tunne että beauty is my business, tai no hiukset ja kauneus! Mitäs tykkäätte?

Meillä oli taas siihen malliin kiireinen viikonloppu ettei siinä paljoa nokka tuhissut. On juhlittu, syöty hyvin, leivottu, shoppailtu, nähty kavereita, leikitty ja tehty vähän töitäkin. Perjantaina tein tosiaan ne wanhojen meikit Lillille ja illalla mun vanhat tarhakaverit Yasmin ja Taru tuli meille kylään. Kiitos muuten kaikista ihanista leipomusvinkeistä! Perjantaina mä en millään kerennyt leipomaan joten turvauduttiin kotiuunin pakaste mustikka-tuorejuustoviinereihin, hyviä ne olivat nekin! Lauantaina sen sijaan kerkesin vihdoin leipomaan ja Oton ja äidin avustuksella saatiin aikaiseksi ihan mielettömän hyvänmakuinen porkkanakakku! Kiitos siis sulle joka laitoit sen ohjeen! Tuli kyllä niin monta muutakin herkullisen kuuloista vinkkiä että musta tuntuu et lihon kohta ainakin 20 kiloa kun pitää niitä kaikkia päästä kokeilemaan.

                    Lauantaina oltiin sovittu että meidän kaverit Jonsu, Karo, Kaisla ja Simo tulee meille syömään ja istumaan iltaa. Kokkailin sitten hyväksi havaittua Meksikolaista salaattia ja sen kaveriksi katkarapu-caesaria. Jälkkäriksi tietenkin oli sitä porkkanakakkua ja hyvin näytti maistuvan kaikki. Pelattiin Aliasta ja leikittiin Tirriäisen kanssa, joka muuten vierasti taas ihan hulluna. Kaikkia piti mulkoilla epäluuloisesti ja aina välillä ilmaista vähän painavaa asiaa kitinän muodossa. Mutta me keksittiin ihan loistava ratkaisu Tiaran vierastamiseen, ollaan huomattu että se on tyytyväinen aina kun se saa olla ilman vaatteita karvapeitolla. Oli sitten nälkä, väsy, vieraita ihmisiä tai ihan mikä tahansa huonosti niin jos neiti saa olla ilkosillaan karvapeiton päällä niin sillä ei ole huolen häivää ja hymy on mitä levein. Aamuisin aina kun ollaan vasta herätty ja mä meen laittamaan maitoa Tiaralle niin riisun siltä vaatteet pois ja nostan sen vaan karvapeiton päälle niin se jaksaa hetken odotella maitoa ihan tyytyväisenä vaikkei olekaan syönyt koko yönä.

 Meidän oli tarkoitus olla ihan vaan kotona, mutta siinä illan lomassa heräsi ajatus että pakko päästä tanssimaan! Viime viikonloppuna kun ei mentykään sinne baariin vaan tultiin vaan kotiin ja äitikin oikeen painosti että ”No menkää nyt kun kerrankin pääsette!”. Tiara oli jo nukahtanut yöunille joten tiesin että se nukkuu aamuun asti ja ei ole mitään hätää ja niin me sitten lähdettiin piipahtamaan Tivolissa ja neiti jäi mummun kanssa kotiin nukkumaan. Oli ihan mielettömän hauska vaan tanssia, vaikkei kauaa kerettykään olemaan. Mä oon onnellinen siitä että nykyään mä en tarvi todellakaan mitään alkoholia siihen että mulla ois hauskaa, baarissakaan ei juotu kuin yhdet siiderit koska tanssiminen oli pääosassa (ja Otolla ja Simolla kosiskelijoiden hätistely meidän ympäriltä ;D). Sitten kömmittiin rättiväsyneinä kotiin Oton kanssa ja aamulla herättiin neidin kanssa pirteänä uuteen päivään.

                   Nyt on kyllä taas tanssit vähäksi aikaa tanssittu, vaikka kivaa olikin niin nyt kyllä ei oo mitään tarvetta lähteä minnekään. Kotona on hyvä olla ja päristellä pikkuneidin pömppistä. Sen verran sanon baarireissusta kumminkin, että vaikka mulla onkin maailman ihanin mies niin kyllä se on itsetuntoa kohottavaa että vielä näin synnyttäneenä naisenakin saa hätistellä miehiä pois ympäriltä! Ainakaan en siis ole ihan rupsahtanut, jos näin voi sanoa. Kylläpä se tais Oton ja Simonkin mieltä lämmittää ettei oltu Kaislan kanssa mitään seinäruusuja. Kuvat on lainattu Kaislan puhelimesta 😀

Torstaina shoppailtiin vähän Oton kanssa Tiaralle uusia vaatteita mun lipastoinventaarion jälkeen ja tehtiinkin kivoja löytöjä niin kirppikseltä kuin Lindexiltäkin. Mä odotan jo niin innolla että pääsen kunnolla ostamaan neidille kesävaatteita, ihania mekkoja ja toppeja ja pienenpieniä farkkushortseja! Tämmöisiä eksyi neidin lipastoon:

Eilinen sunnuntai meni ihan kotona löhöillessä ja neidin kanssa leikiessä. Ainut mikä tässä nyt varjostaa sekä leikkimistä että postailua on mun käteen taas kerran ilmestynyt rasitusvamma. Mulla on jostain 15-vuotiaasta asti aina tasasin väliajoin tullu ranne tosi kipeeksi, niin ettei sitä voi taittaa tai liikuttaa. Tää kipu kestää jonkun vajaan viikon ja sen jälkeen menee taas ohi ja tulee muutaman kuukauden päästä takasin. Mä oon käyny lääkärissäkin monta kertaa mutta mun kädestä ei oo löytyny mitään vikaa. Mulla ei koko raskausaikana ollu kertaakaan käsi kipeenä ja aattelin jo päässeeni eroon tästä hommasta, mutta mitä vielä; eilen se kipu sitten alkoi taas ja nyt ku oon tässä naputellu koko neidin päikkäriajan niin voin kertoa että tällä hetkellä en ollenkaan rakasta mun kättä. Mä en voi käsittää mistä toi johtuu, esimerkiksi viime viikolla mä en ollu koneella paljoa ollenkaan joten se ei voinut tulla siitäkään ja silloin kun vielä opiskelin parturi-kampaajaksi niin se käsillä tekeminen ei mitenkään edesauttanut tota kipua, tai et mulla ei tullu käsi mitenkään useemmin kipeeksi sen takia tai mitään. Tää on vaan tosi kummallista ja ärsyttävää mutta onneksi tiedän että tän pitäis mennä muutamassa päivässä ohi, ellei raskaushormonit sit oo muuttanu tätä joksikin aggressiiviseksi kädensyöjätaudiksi, who knows. Mutta tässä kuvia vielä mun eilisen löhöilyasusta, kipeestä kädestä ja parista ihan o
masta ostoksesta joihin oon enemmän kuin tyytyväinen!

 Sunnuntain päivänasu

Lörtsäpaita – Kappahl

”mokka”leggingsit – H&M

Sukat – Lindex

Nää sukat on ihan rakkautta! Mä en muista edes milloin olisin viimeksi ostanu uusia sukkia itelleni, varmaan vuosia sitten. Siitä johtuen mä oon käyttänyt vaikka kuinka kauan jo eriparisia sukkia jotka on ties minkä värisiä ja nyt sitten päätin kerrankin repästä kun löysin noin suloset sukat ja oon maailman tyytyväisin! Sukat on vaan yleensä sellanen asia jota mä en edes ajattele, pakollinen paha, mut näitä mä voisin käyttää vaikka perkele sandaalien kanssa! No en sentään, mut on nää aika söpöt.

Ihan parasta huulirasvaa! Mun huuliin ei auta ees bepanthen, mutta yllättäen halpa ja ihanan tuoksuinen Carmex oli vastaus mun huulien hätähuutoon, tää auttaa! Ei halkeile enää huulet ja toi on niin namin tuoksusta että nuuhkin sitä vaan kokoajan.

Tässä on mun käsi-raukka! Ihan tyhmää pitää tommosta rumaa sidettä! No, jospa se siitä taas paranis..

Tästä tuli nyt harvinaisen Tiaraton postaus, ihan vaan sen takia että toi neitokainen ansaitsee ihan oman kokonaisen postauksen kun tänään tuli jo viisi kuukautta täyteen! Joten sellainenkin on tässä tekeillä siis, sekä yksi toinen postaus josta mainitsin aikaisemmin. Palailen siis myöhemmin, moikkamoi!

Perjantaina tuli siis tasan vuosi siitä kun mä tein positiivisen raskaustestin, kuten monet teistä arvasikin. Mä muistan sen päivän kuin eilisen, torstai 17.2.2011. Edellisenä iltana oltiin katsomassa Johanna Tukiaista ja Otto tuli meille yöksi. Meidän oli pitänyt ostaa testi jo silloin keskiviikkona, mutta se vaan ”jäi”. Torstaina sitten käveltiin Oton kanssa meidän lähiapteekkiin, siellä ei tietenkään ollut yhtään muita asiakkaita ja yli-innokkaat myyjät tulivat heti kyselemään josko me tarvittais apua. Siinä sitten soperrettiin että no jos semmosta raskaustestiä ois mahdollista löytää jostain päin apteekkia. Saatiin jopa ostettua testi ja sitten Oton piti lähteä töihin. Mua ei oo varmaan ikinä pelottanut niin paljoa kun sillä hetkellä siinä apteekin edessä. Mä halasin Ottoa kun viimestä päivää enkä halunnu että se lähtee mihinkään.

                   Otto sitten lähti töihin ja mä menin kotiin pyörittelemään testiä kädessä, kattelin ja kattelin. Ohjeetkin luin moneen kertaan mutten saanut tehtyä sitä, mä en halunnut tehdä sitä koska ajattelin etten jaksa sitä pettymystä siitä etten olekaan raskaana. Mä halusin nauttia vielä edes hetken siitä kutkuttavasta tunteesta että ”oon ehkä raskaana”. Mä pakkasin testin laukkuun ja lähdin Tiaran kummitädille Nonalle yöksi koska mun piti tehdä Nonalle Vanhojentanssikampaus. Koko bussimatkan meiltä Vantaalle mä panikoin ja aattelin että en ikinä uskalla tehdä sitä testiä. Nonan kanssa ihmeteltiin niilläkin varmaan tunti kunnes Nona sanoi että ”NYT ihan oikeesti Iina mennään tekemään se testi!”

                   Niin me sitten lukkiuduttiin Nonan yläkerran vessaan ja mä pissasin paniikissa tikkuun. Samantien kun ensimmäinen pissatippa osui tikun testikohtaan, siihen ilmestyi kaksi tulipunaista viivaa. Voitte uskoa että hämmennys oli suuri; koko päivän olin henkisesti valmistanut itteeni pettymykseen ja sitten yhtäkkiä testi näyttikin positiivista! Me Nonan kanssa kiljuttiin vaan ja mä nauroin ja itkin ja tärisin ja en tajunnut mistään mitään. Se oli mun siihenastisen elämän hämmentävin mutta onnellisin hetki. Selvittiin vessasta ulos jotenkin ja sitten mä soitin Otolle kädet täristen. ”Mä tein sen testin nyt. Se oli positiivinen”. Puhelimen toisessa päässä oli hyvin hiljainen Otto ja vastauksena oli jotain epämääräistä mongerrusta. Me sovittiin että soitellaan illemmalla ja mä olin taas ihan paniikissa. Ajattelin että nonni, nyt se jättää mut. Mä menin Nonan kanssa alakertaan pilkkomaan vihanneksia illan tortilla-ateriaa varten ja kädet täristen en meinannut saada edes paprikaa palasiksi. En mä kyllä saanut oikeen syötyäkään vaikka tortilloista tykkäänkin.

                 Illalla Otto sitten onneksi soitti ja kertoi olleensa kaupan kassalla kun mä soitin ja sen takia ei ollut oikeen pystynyt puhumaan kunnolla. Otto sanoi ne just oikeet sanat ”Sä et oo yksin tässä, mä en oo menossa mihinkään.” ja vihdoin mä pystyin huokaisemaan helpotuksesta ja nauttimaan siitä tiedosta että joskus hamassa tulevaisuudessa musta tulee ihan oikee äiti. Seuraavana päivänä meninkin sitten Otolle viikonlopuksi ja me köllittiin peiton alla kattelemassa salkkareita ja leffoja. Otto silitti mun masua ja mikään ei ollu koskaan tuntunu niin oikeelta kun just se hetki siinä niin. Olin maailman onnellisin nainen.

              Näin meni mun alkutaival matkalla äidiksi, mulle tää on edelleen huikea jännitystarina kun muistelen noita päiviä ja jännittävää se oli oikeastikin. Noi päivät määräsi ainakin osittain sen, miten ja kenen kanssa mä vietän mun loppuelämän ja mä oon niin onnellinen siitä että kaikki on menny just näin. Jos haluatte jakaa oman tarinanne niin kysyisin että millainen hetki raskaustesti on ollut teidän elämässä muut mamit? Missä olette tehneet sen, yksin vai jonkun muun kanssa? Mitkä fiilikset heti testin jälkeen?

Raskaustestitarinan lisäksi ajattelin tehdä tän Vauva-lehden raskaustestin joka mulla oli tarkoitus tehdä jo raskausaikana mutta se unohtui kun se loppuraskaus olikin käsillä nopeammin kuin kuvittelin. 

Alussa mun oli ihan pakko syödä jotain kokoajan koska mulla oli kokoajan etova ällötys olo vaikken oksennellutkaan. Pahoinvointi meni onneksi aika aikaisin ohi, mä sairastin todella rajun oksennustaudin jonka jälkeen en enää voinut pahoin tai ainakaan en huomannut sitä enää samalla tavalla. Silloin oli menossa muistaakseni rv 9. Pahoinvoinnin mentyä ohi mulla alkoi terveellinen kausi, söin kokoajan salaatteja ja join pelkkää vettä, ja joka aamu herkuttelin yhdellä kidius-vanukkaalla. Terveellinen kausi loppui joskus loppukesästä kun masulla alkoi jo olla kokoa ja sitten mulla tuli taas sellainen olo että voisin syödä mitä vaan ja kuinka paljon tahansa. Tää kausi ei kestäyt kauaa koska sitten neiti alkoi viedä jo sen verran tilaa että mulla ei mahtunut kuin pienen pieniä annoksia kerrallaan masuun. Hyvä että ei mahtunut, en halua ees tietää millanen lihapulla musta ois tullu isoilla annoksilla kun jo noi pienet annokset sai mut kasvamaan niin järjettömän suureksi :D!

Ei oikeastaan, kahvin tuoksussa ei ollut mitään vikaa mutta en voinu juoda kahvia koska siitä seurauksena oli ihan järjetön närästys.

Ensimmäisen puoliskon raskaudesta mä nukuin ihan kokoajan, mä saatoin nukkua 15-20 tuntia päivässä ja en koskaan jaksanu valvoa myöhempään kuin yhteentoista illalla vaikka oisin heränny tosi myöhään. Sitten alkoi se maaginen puolivälin pirteys ja mä aloin kukkumaan yöllä ja heräilemään aikasin aamulla järjestelemään vauvanvaatteita. Lopussa mä olin myös aika väsynyt mutta närästys ja pissahätä valvotti mua tosi usein ja nukuin vaan lyhyitä pätkiä.

Suonenvetoja mulla oli ehkä muutaman kerran loppuraskaudessa keskellä yötä. Ne oli aivan kamalia mutta ei niitä tullut kuin ehkä pari kertaa. Närästystä mulla oli ihan hulluna elo-syyskuussa ja rennie oli mun paras kaveri vaikkei sekään aina auttanut. Närästys iski aina kun menin nukkumaan ja se oli kyllä suoraan sanottuna ihan perseestä. Mutta selvisin siitäkin! Mulla ei ollut turvotusta oikeestaan missään muualla kuin naamassa, kädet ja nilkat mulla oli ihan normaalit kokoajan mut naama turpos kun pullataikina.

No kyllä oikeestaan, ainakin ekat 30 viikkoa. Kyllä mulle tuli hyvä fiilis mun masusta, niin isosta kuin siitä pienemmästäkin jo ja olihan se kivaa saada ekaa kertaa elämässään vähän naisellisia muotoja. Lopussa mulla oli niin hankala olla että ei oikeen ollut seksipommit ekana mielessä, mutta en mä tuntenut itteeni kyllä mitenkään epäseksikkääksi norsuksikaan (vaikka ois ehkä pitäny :D).

Joo kahdesti, ensin meni viidenkympin raja rikki ja lopuksi vielä kuudenkympin.

Joo! Mä itkin joka päivä, ainaki viis kertaa. Mä koin raskausaikana vain suuria tunteita, jos olin ilonen niin olin ihan mielettömän ilonen ja jos itketti niin mä itkin sitten kerralla ainakin yhden Niagaran putouksen verran. Otolle hatunnosto siitä että se aina lohdutti mua!

Hyvä äiti antaa lapselleen aikaa ja rakkautta. Jos imetys onnistuu hienosti niin loistava juttu, jos ei niin ei se mitään. Meillä ei onnistunut eikä se tee musta yhtään huonompaa äitiä
, mutta toivon myös että imetys sujuisi paremmin jos meille joskus suodaan toinen ipana. Jos ei suju sittenkään niin sitten ei vaan voi mitään, hyvinpä tuo meidän neiti ainakin on näyttänyt kasvavan korvikkeella.

Kävinhän mä Haikaranpesässä suunnittelemassa ja tiesin etukäteen että haluan epiduraalin mutta muuten mun synnytys kyllä oli kaikkea muuta kuin sitä mitä olin kuvitellut. Ennenkaikkea nopeampi, helpompi ja miljoona kertaa ihanampi<3

Nyt tuli kuvaton postaus mutta ei hätää, mulla on kolme postausta kesken tällä hetkellä kun vähän kertynyt tota asiaa viikonlopun aikana, teen ne niin nopeasti  loppuun kuin ehdin mutta tänään luvassa vielä vähintään yksi postaus, ehkä jopa kolme :D! Ihanaa alkuviikkoa kaikille <3