Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Salon Pepe Åhmanin kanssa. 

Kävin eilen kampaajalla Lauttasaaren Salon Pepe Åhmanilla ensimmäistä kertaa sitten tammikuun. Juurikasvu oli ehtinyt päästä jo melko mittavaksi ja latvat melko hapsottaviksi tässä viiden kuukauden aikana ja olikin ihana päästä Raisan tuoliin hemmoteltavaksi. Vaikka kampaamoissa on koko ajan huolehdittukin tosi hyvin hygieniasta ja turvallisuudesta, niin nyt viimeistään kun rajoituksia on alettu purkaa, mäkin uskalsin mennä käymään. Riittävät turvavälit muihin asiakkaisiin ja hygienia olivat hyvin hoidossa koko käynnin ajan ja kaikilla työntekijöillä oli myös hengitysmaskit, jotka lisäsivät ainakin omaa turvallisuuden tunnettani entisestään. 

Täytyy myöntää, että en ole tässä kevään aikana jaksanut pitää hiuksista niin hyvää huolta kuin yleensä. Ollaan saunottu niin paljon, että latvat olivat päässeet pahasti kuivumaan. Ja monesti kun ollaan illalla käyty saunassa vain hetkeä ennen nukkumaanmenoa, en ole jaksanut enää kuivata tukkaa nätisti, vaan olen makoillut märällä tukalla sohvalla katsomassa sarjoja, jolloin märkä latva on takkuuntunut ihanasti. Toisaalta, hius on vahvistunut juuresta tosi paljon, kun en ole niin paljoa käsitellyt hiuksia, enkä ole käyttänyt yli puoleen vuoteen pidennyksiä. 

Me lähdettiin siitä, että tukasta sai ottaa vähän reippaammin pituutta pois. Halusin ihanan kevyen ja freesin kesätukan, jossa on asennetta. Ja mahdollisimman HELPON tukan, sellaisen, jonka kanssa ei haittaa jos käy saunassa ja ei jaksa tehdä tukalle sen jälkeen oikein mitään. Nyt kun pituutta otettiin reilusti pois, latvatkin ovat niin hyvässä kunnossa, että eivät takkuunnu niin helposti. Mutta toki yritän taas huolehtia latvasta paremmin nyt, että pysyisikin hyvässä kunnossa, vaikka pituutta tulisi lisää. Nyt sain vihdoinkin ihanan tasapitkän lopputuloksen, kun hiukset ovat vahvistuneet sen verran paljon.

Juurikasvu ennen:

Hiukset nyt:

Raisa vaalensi mun juurikasvun raidoittamalla ja sävytettiin hiuksia vielä kylmemmän sävyiseksi vaalennuksen jälkeen hajusteettomalla Four reasonsin Optima -sävytteellä (tuhkasävyllä). Hetken mietiskelin myös hennon vaaleanpunaista sävytettä, jotenkin on sellainen fiilis, että haluaisin oikein kunnolla repäistä tukan kanssa. Mutta jätin sen nyt vielä harkintaan. Ainahan sitä voi ostaa kotiin jotain parin pesun sävytettä sitten jos tulee sellainen fiilis, että on pakko saada vähän persikkaa tai pastellipinkkiä päähän.

Ottokin on itseasiassa nyt taas blondina, niin mehän mätsätään nyt hyvin yhteen hiuksista kun ollaan molemmat blondeja. Mulle tämä lyhyempi polkka oli juuri sopiva muutos. Se on tarpeeksi erilainen ja ihanan helppo, mutta kuitenkin sellainen klassisen kaunis malli, josta mulla on aiempaa kokemusta. Tämä tulee näyttämään ihanalta kaikkien kesä-asujen kanssa ja tykkään siitä, miten olkapäät jäävät nyt kokonaan hiuksista paljaaksi, kun malli on niin skarppi. Lisäksi tämä on tosi helppo taivutella kevyille laineille ja rutistella tuuheutta tukkaan. Pituus on juuri sopiva, kun tukan saa kuitenkin tarvittaessa esim. lenkin ajaksi niskaan kiinni.

Halusin liittää tähän vielä mukaan Salon Pepe Åhmanin videon, jolla kerrotaan heidän turvallisuuspolitiikasta näin korona-aikaan. Turvallisuudesta huolehditaan hyvin mm. käsidesillä, desinfioimalla liikkeen pintoja sekä työntekijöiden kasvomaskeilla. Kukaan ei tule töihin jos on pieniäkään flunssaoireita, eikä myöskään oirehtivia asiakkaita oteta vastaan. Mulla oli ainakin 100% turvallinen olo käydä kampaajalla. Näinä aikoina on myös tosi tärkeää tukea niitä kotimaisia yrityksiä, jotka yrittävät parhaansa mukaan selvitä eteenpäin vaikeasta keväästä. 

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

 

på:lla turvallisuutesi on tärkeää, tämän videon avulla kerromme kuinka turvallisuutesi on meillä huomioitu. Lämpimästi tervetuloa. ❤️ Onko hiuksesi muuten valmiina kesään? Nyt ne on mahdollista voittaa. 🌸 ARVONTA ihaniin kesähiuksiin alkaa NYT. ☀️ Osallistu tägäämällä kommentteihin se kenen pitäisi päivittää kesähiukset ja tykkää tästä postauksesta, niin olet mukana arvonnassa. Arvomme IG:ssä ja FB:ssä yhdelle onnekkaalle hiusten muodonmuutoksen, värjäys-ja leikkauspaketin. Arvoltaan 170-200e. Osallistumisaikaa on su 7.6.20 asti. 🤩 Muodonmuutos työ tullaan samalla kuvamaan markkinointitarkoitukseen. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. ONNEA arvontaan!😍 Sinua palvelee viisi på-liikettä pääkaupunkiseudulla. ➡️ www.salonpepeahman.fi #ihanapå #pårastahiuksillesi #kampaamoespoo #kampaamovantaa #kampaamotikkurila #kampaamolauttasaari #kampaamohelsinki #hiistenvärjäys #koronakevät #kampaamo #kauppakeskuslauttis #lauttis #espoontori #dixi #kauppakeskusdixi #tapiola #kevinmurphyfinland Facebook ja Instagram eivät ole osallisena arvonnasa. 😊

Henkilön Salon Pepe Åhman (@salonpepeahman) jakama julkaisu Touko 27, 2020 kello 5.04 PDT

SALON PEPE ÅHMAN -ARVONTA – VOITA MUODONMUUTOS:

Salon Pepe Åhmanilla on sekä FB:ssä että Instagramissa käynnissä arvonta 7.6. asti, jossa voi voittaa hiusten muodonmuutoksen: eli värjäys-ja leikkauspaketin. Arvoltaan palkinto on 170-200e. Nyt kannattaa siis kipinkapin mennä seuraamaan Salon Pepe Åhmania FB:ssä tai Instassa @salonpepeahman tai vaikka molemmissa ja osallistua arvontaan.

Kiitos jälleen Raisalle upeasta tukasta, tää tuntuu niin hyvältä ja omalta!

Saatiin tänään viimeinkin laitettua meidän omaa makuuhuonetta vähän valmiimmaksi. Se on ollut aivan kesken, kun keskityttiin niin täysillä lastenhuoneisiin, pihaan ja yhteisiin tiloihin. Meillä ei kyllä omalle makkarille olekaan paljoa vaatimuksia, muuta kuin se, että siellä on rauhallinen tunnelma ja huone on helppo pitää siistinä (= ei liikaa tavaraa). Se on ollut helppo toteuttaa kun kuluneiden kahden kuukauden ajan huoneessa ei ole ollut mitään muuta kuin sänky, peili ja matto. Kodin kolmesta makkarista me valittiin itsellemme se ”pieni makuuhuone”, eli se, jonne ei hirveästi sängyn lisäksi muuta mahdukaan.

Makuuhuoneen seinät maalattiin Tikkurilan Sunnuntai-sävyllä, joka on aivan ihana vaalea beige. Siitä tulee ihan mieleen sunnuntai ja sunnuntaista tulee mieleen nukkuminen, joten se on makuuhuoneeseen ihan perfect meidän mielestä.

Haluttiin huoneeseen kuitenkin vähän kodikkaampaa fiilistä ja ripustettiin viimeinkin seinille jo yli kuukausi sitten tilatut  omista valokuvista tehdyt julisteet kehystettynä, pari koristetta luomaan tunnelmaa ja vaihdettiin vaaleammat verhot. Oltiin muuton yhteydessä ripustettu vaan ekana iltana ensimmäiset muuttolaatikosta löytyneet pimennysverhot ja ne sattuivat olemaan vanhassa lastenhuoneessa olleet tumman turkoosit, eli ei yhtään mun tyyliset. Laitettiin niiden tilalle vaaleanharmaat, jotka meillä oli vanhassakin kodissa meidän makkarissa. Mulle on tosi tärkeää, että makuuhuoneessa on pimeää kun siellä nukkuu ja sälekaihtimien ja pimennysverhojen yhdistelmällä saa ihanasti aivan säkkipimeän meiningin. Verhot tosin pitäisi ehkä lyhentää, tai sitten toinen vaihtoehto on nostaa verhotankoja ylemmäs. En ole tottunut tähän, että verhotangot on näin alhaalla, kun kaikissa mun aiemmissa kodeissa on ollut kiskot katonrajassa ja olen kyllä tykännyt siitä. Mutta pitää katsoa mitä tehdään, toistaiseksi mennään liian pitkillä verhoilla, kun tärkeintä on vaan saada huone pimeäksi. 

Lisäksi ostimme uuden kattolampun, joka sopii kivasti huoneen lämpimään tunnelmaan. Vaikka meidän koti muuten on aika värikäs, haluttiin meidän omasta makuuhuoneesta sellainen rauhan tyyssija, jossa värejä ei juurikaan ole. En tiedä miksi se vaan tuntui oikealta. Muuten rakastan värejä ja haluan täyttää meidän kodin väreillä vielä enemmän, mutta meidän makkari saa ainakin toistaiseksi pysytellä näissä luonnonmateriaalien väreissä ja valkoisessa.

Me käydään makuuhuoneessa lähinnä nukkumassa ja vaihtamassa vaatteita, siellä ei juurikaan vietetä aikaa muuten. Siksi sitä ei tarvitse täyttää toiminnoilla, riittää kun siellä on pehmeää ja kodikasta, sekä tilaa vaatesäilytykseen. Joskus hamassa tulevaisuudessa uusimme vaatesäilytyksen makuuhuoneesta, mutta toistaiseksi mennään näillä. 

Makuuhuoneeseen tuli meidän kuopuksen huoneesta Bloomingvillen matto, joka olisi hänen uudessa huoneessaan ollut ihan liian pieni. Se on kaunis ja boheemi ja tykkään siitä hulluna. Lisäksi meidän vanhan kodin ainoa peili siirtyi nyt meidän makkariin pukeutumispeiliksi – vihdoinkin! Voi juku, että kaipasin vanhassa kodissa aina peiliä sinne missä vaatteetkin ovat, mutta meillä oli vain alhaalla. Nyt on alhaalla peilikaapit ja ylhäällä tämä pieni peili. Niin paljon helpompaa kun ei tarvitse ramppailla portaita kun sovittaa eri asuja. Lisäksi huoneeseen tuli vanha kapea lasipöytä, koska satunnaisesti saatan tehdä siellä töitä, jos kaipaan enemmän omaa rauhaa. Jonkinlainen jakkara olisi vielä hyvä pöydän kaveriksi. 

Uuden lampun ostimme Jyskistä. Mietimme useiden erilaisten koripunoslamppujen välillä, mutta ihastuimme tämän matalaan ja pyöreään malliin. Se on kodikas ja jotenkin söpö. Myimme meidän vanhan käytettynä ostetun Brimnes-sängynpäädyn, sillä se olisi ollut liikaa tähän kompaktiin huoneeseen, kun se olisi tuonut sänkyyn 20cm lisää syvyyttä. Sängyn jalkopääty olisi melkein osunut makuuhuoneen oveen sen kanssa – ei kiva. Mutta oikeastaan sänky on ihanan keveä nyt näin ihan ilmankin päätyä ja tilaa saa hyvin rajattua myös muuten kuin sängynpäädyllä. Edelleen pidämme kovasti tästä Brimnes-sängynrungosta, kun meillä on niin kivasti säilytystilaa sängyn alla.

Lisäksi makuuhuoneessa on muutama säilytyskori ja kasvi ja siinä se. Sängyn taakse on tulossa mahdollisesti vielä palmunlehdistä tehty iso seinäkoriste, me vielä vähän makustellaan asiaa. Mutta olisi kiva juuri rajata sängyn pääty jotenkin muusta seinästä. Toinen vaihtoehto on macrame-koriste siihenkin, mutta katsotaan nyt ensin millä aikataululla saadaan olohuoneen macrame toteutettua, ennen kuin tehdään päätöksiä makkarin suhteen. Ollaan mietitty myös sellaista rottinkista koriste-sängynpäätyä myös, joka voisi olla kiva. Vaihtoehtoja on monta ja halutaan rauhassa löytää se juuri meille oikea. Myös julisteita on tarkoitus ripustella lisää, kunhan saadaan lisää päätöksiä tehtyä, että mitä siihen laitetaan. 

ENNEN makkari näytti tältä:

Mutta tältä näyttää nyt, sängynpäätyä lukuunottamatta meistä oikeinkin kivalta ja valmiilta ja kotoisalta. Täällä maittaa hyvin uni. Ja mä kertakaikkiaan rakastan sitä, että makkarin ikkunasta näkyy ihana kesän vehreys ja puut. Niin rauhoittava ja ihana maisema. 

PS: Oton intensiivikurssi on ohi ja nyt olen viimeinkin kunnolla sorvin ääressä! Tällä viikolla odotettavissa siis jälleen normaali postaustahti viime viikon löysemmän meiningin sijaan.

Sinne se meni. Oudoin kevät ikinä. Ja nyt on kesäloman ensimmäinen päivä. Tämä kevät tuntui samaan aikaan tosi pitkältä ja samaan aikaan meni ihan yhdessä hujauksessa. Meille tapahtui tänä keväänä niin paljon. Paljon enemmän kuin ikinä osasin vuoden ensimmäisenä päivänä aavistaakaan. 

Kun söin aamupalaa 1.1.2020 ei mielessä kyllä ollut, että ollaankohan kaikki tänä keväänä kaksi kuukautta eristäytyneinä omiin koteihin. Enkä osannut arvata sitäkään, että tänä keväänä me vihdoin löydettäisiin se meidän unelmien koti. Toki sitä kodin löytymistä toivoin uutena vuonna kun kello löi 00.00, olenhan salaa leikisti taikauskoinen hömppä. Mutta en silti arvannut. En oikeasti arvannut, että kevät toisi meidät tänne.

Maaliskuussa maailma ja elämä muuttui yhdessä viikossa enemmän kuin se on muuttunut koko mun aikuisuuden aikana. Viikon sisällä teimme ostotarjouksen asunnosta ja Suomi siirtyi poikkeustilaan. Tuntui uskomattomalta, miten kaikki vaan yhtäkkiä tyhjeni. Miten kaupassakäynnistä tuli pelottavaa ja miten niinkin tavallinen asia kuin laivareissu alkoi yhtäkkiä tuntua täysin utopistiselta ajatukselta.

Mutta niin siihenkin vaan tottui. Kotona olosta tuli uusi normaali. Halaukset ja kättelyt elokuvissa alkoivat tuntua oudolta. Haudattiin suunnitelmat Oton ja hänen ystävänsä ysäri-megakolmekymppisistä kesällä. Lakattiiin suunnittelemasta road trippiä. Järjestettiin tekemistä kotiin kasvimaan ja remontoinnin merkeissä. Kiinnityimme vahvemmin kotiin ja toisiimme. Jos mahdollista, hiouduimme entistäkin tiiviimmäksi yksiköksi perheenä. 

Kaksi kuukautta poikkeusarkea ja nyt vanhaan normaaliin asteittain palaaminen tuntuu kutkuttavan jännittävältä. Ylihuomenna avataan osittain ravintolat, matkustaminen kotimaassa on turvallisuus huomioiden hallituksen mukaan jopa suositeltua ja nyt lapsilla on kesäloma. Ihan samanlainen kymmenen viikon kesäloma kuin aiempinakin vuosina. Nyt ollaan kesän kynnyksellä ja ilmassa on toivoa. 

Olen valtavan onnekas, kun olen saanut viettää tätä kevättä perheen kanssa. En ole kärsinyt yksinäisyydestä ja silloin kun tilanne ja tulevaisuus on ahdistanut tai pelottanut, olen voinut turvautua Ottoon. Olen voinut keskittää ajatukset perheeseen ja töihin ja se on pitänyt pään kasassa pahimman yli. Nyt kun kaikki alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, alkaa vasta tajuta mitä kaikkea tässä on tapahtunut. Miten epävarmaa ihan kaikki on ollut ja on osittain edelleen. Miten paljon olen pelännyt sitä, että virus lähtee kaikesta huolimatta leviämään hallitsemattomasti ja mun äidille käy huonosti. Miten kovasti olen pelännyt tulevaisuuden epävarmuutta.

Vielä en uskalla huokaista helpotuksesta. Mutta uskallan ottaa pitkän henkäyksen ja keskittää kaiken tähän hetkeen. Tässä hetkessä kaikki on hyvin. Tässä hetkessä meillä tai äidillä ei ole mitään hätää. Meillä on toivoa, meillä on toisemme, meillä on edessä ihana kesä, josta otamme kaiken irti niissä puitteissa kuin voimme. Siitä ei kannata murehtia, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siihen voi vaikuttaa vain noudattamalla turvallisuusohjeistuksia omalta osaltaan, mutta siinä se. 

Huomenna meillä on edessä ensimmäiset treffit sitten helmikuun New Yorkin reissun. Oton isä tulee meidän lasten seuraksi, kun me menemme Oton kanssa siivoamaan vanhan asunnon lattiasta kattoon ennen sen luovutusta eteenpäin. Edessä on muutama tunti musiikkia, kaakeleiden ja ikkunoiden armotonta hinkutusta ja ennen kaikkea katkeamatonta jutteluaikaa kahden kesken. Siivoustreffit kuulostaa erittäin tervetulleelta tähän hetkeen. 

Hei hei kevät 2020. Olit outo. Olit monin paikoin ihana ja täynnä rakkautta ja naurua. Olit myös aivan hiton pelottava ja ahdistava. Nostit pintaan pelkoja, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Sait mut itkemään, onnesta, rakkaudesta, ahdistuksesta ja pelosta. Helpotuksestakin. Annoit meille paljon, kaikesta huolimatta. Opetit läsnäoloa ja hetkessä olemisen merkitystä. 

Nyt olen ihan valmis kesään kaikkine kujeineen. Lämpöön ja aurinkoon. Hitaisiin aamuihin, jolloin astellaan paljain varpain pihalle syömään aamupalaa. Siihen, että aurinko ei laske ollenkaan. Kukkaseppeleisiin, hiekkakakkuihin ja puhallettavaan uima-altaaseen. Ja jopa siihen keittiöremppaan, joka edessä siintää ja jännittää. 

Lopuksi haluan vielä sanoa, kuinka äärettömän ylpeä olen sekä lapsista että Otosta. Otto ja isommat lapset ovat hoitaneet omat koulunsa ja eskarinsa niin hienosti tänä keväänä. Kuopus on kasvanut ihan älyttömästi ja meillä on mennyt hienosti kotona ja hän on oppinut paljon uutta. Kaikkien neljän oppimista on ollut uskomatonta saada seurata vierestä. Kiitos, kun olette kaikki tehneet parhaanne <3 

Tervetuloa kesä 2020 ja ihanaa alkavaa kesää kaikille <3 

Kun alkuvuodesta kirjoittelin siitä, että on ihanaa kun lapset ovat nyt kaikki isompia ja se mahdollistaa sellaisia asioita, mitkä ennen olisivat olleet ehkä hankalampia toteuttaa, puhuin meidän kesäsuunnitelmista. Tarkoitin erityisesti sitä, kuinka meillä oli tämän kesän suunnitelmissa Euroopan roadtrip meidän omalla autolla. Ideasta oli puhuttu jo useampi vuosi ja tänä kesänä ajoitus olisi ollut loistava: Otolla opintovapaan vuoksi paria kurssia lukuunottamatta vapaa kesä, lapsilla 10 viikon kesäloma ja kuopuskin sen verran iso, että matkustaminen on jo hyvin helppoa ja joustavaa. Aloitettiin matkan suunnittelu jo alkutalvesta ja meille alkoi pikkuhiljaa hahmottua hyvä reitti n. kolmen-neljän viikon reissulle. Säästöjäkin oli kertynyt hyvin reissubudjettiin.

Ensin lautalla Tukholmaan, ja sitten Ruotsin läpi Malmön kautta Tanskaan. Tanskasta Saksaan ja Saksassa viihdyttäisiin pidemmän aikaa. Saksasta lopulta Ranskaan ja Ranskassakin viihdyttäisiin pidempi tovi. Ranskasta Italiaan, joka olisi reissun käännekohta. Sieltä sitten lähdettäisiin pikkuhiljaa kotiinpäin Itävallan, Tsekin ja Puolan kautta. Päiväkohtaiset ajomatkat oli tarkoitus pitää 300-600 kilometrissä ja tehdä myös pidempiä pysähdyksiä, eli joka päivä ei ajettaisi. Yhden yön yöpymiset pääosin edullisissa hostelleissa ja pidemmillä pysähdyksillä kivoissa hotelleissa. Telttailua leirintäalueillakin mietittiin, ainakin teltan olisi voinut ottaa mukaan varmuuden vuoksi. Tälle reitille osuu hurja määrä ihania paikkoja, joissa olisi lasten kanssa vierailtu: Legolandista Disneylandiin ja Europa Parkista Prateriin.

Mutta nyt ei päästä tälle reissulle. Enkä tiedä milloin tulee olemaan seuraava hyvä ajankohta, vai tuleeko sitä ikinä ennen eläkeikää. Ehkä tulee, ehkä ei. Ensi vuonna vasta näemme, millaiseksi Oton työelämä muodostuu koulusta valmistumisen jälkeen. Onko hänellä vapaus päättää omista työajoista ja miljööstä, jossa työskentelee, vai lakisääteiset loma-ajat, jolloin näin pitkä reissu veisi lähes kaiken loman, eikä jäisi aikaa lomailla sukulaisten kanssa kotimaassa kesäloman aikana (kuten me halutaan myös tehdä). Sitä ei voi vielä tietää. Unelmareissun peruuntuminen yhdeltä kesältä on kuitenkin hyvin pieni murhe verrattuna siihen, mitä koronavirus voi aiheuttaa, eikä me sitä jäädä harmittelemaan todellakaan.

Kyllä sen varmasti voi jollain aikataululla toteuttaa joskus ja lyhyemmän Eurooppa road tripin varmasti melkeinpä milloin vain tätä vuotta lukuunottamatta. Mutta hitsi se olisi ollut kiva reissu tehdä! Oltaisiin voitu pakata ensi viikolla kimpsut ja kampsut, ottaa auto alle ja lähteä. Se olisi ollut niin siistiä. Nokka kohti Eurooppaa ja koko maailma avoinna.

Mutta nyt ei lähdetä. Ensi viikolle ei ole mitään suunnitelmia, paitsi kampaajalla ajattelin käydä ekaa kertaa sitten tammikuun. Ehkä mennään uimaan, sääennusteet lupailivat yhdelle päivälle jopa 27 astetta. Ehkä heittäydytään hurjaksi ja käydään joku päivä ravintolan terassilla syömässä, kun ne maanantaina jälleen avautuvat.

STM:n Kirsi Varhilan mukaan vahva suositus on, että tällä hetkellä kotimaassakaan ei matkailla. Matkailusta vastaava ministeri Mika Lintilä taas kannusti Twitterissä ihmisiä kotimaan matkailuun. Hallitus ei ole vielä tehnyt linjausta kotimaan matkailun suhteen, mutta siitä tullaan tekemään erillinen linjaus, jota me odotamme kuumeisesti ja niin varmasti moni muukin. Voisiko olla mahdollista, että meidän kovasti odotettu Euroopan roadtrip voisi vielä vaihtua kenties kaikkein jännittävimpään vaihtoehtoon – tutkimusmatkaan omaan kotimaahan?

Olisi aivan ihanaa tehdä roadtrip Suomessa. Täällä on niin paljon upeita paikkoja, joissa en ole vielä ikinä käynyt! Olen koko ikäni matkustanut autolla Suomen halki, mutta lähinnä nelostietä pitkin Ouluun, sekä tietysti Turkuun ja Tampereelle. Itärajan seutu ja monin paikoin myös länsirannikko on mulle täysin tuntematonta aluetta. En ole käynyt esimerkiksi Porissa tai Raumalla ikinä ja Vaasassakin vain kerran joskus vuoden ikäisenä. Kuopiossa en ole käynyt ja Joensuu on ihan tuntematon. Pohjoisin paikka, jossa olen vieraillut on Rovaniemi.

Saa nähdä millainen linjaus tulee, pysytäänkö tänä kesänä ihan vaan Uudellamaalla vai päästäänkö Ouluun tai jopa Suomi-roadtripille. Pidetään sormet ristissä ja peukalot pystyssä, että päästäisiin tänä kesänä tutustumaan uusiin paikkoihin edes kotimaassa. Vielä en ole luopunut toivosta. Kaikkien kotimaisten matkailualan yritysten puolesta toivon tietenkin myös ihan valtavan paljon, että jos se vain on turvallista, matkailu kotimaassa sallittaisiin.

Yle:n tekemän kyselyn mukaan koronavirus on vaikuttanut neljän viidestä vastaajasta matkasuunnitelmiin, eli reippaasti suurimmalla osalla 400 vastaajasta. Meillä suuri helpotus on se, että koska oltiin menossa niin ”go with the flow” -meiningillä, niin ei oltu tehty myöskään mitään varauksia mihinkään suuntaan.

Miten korona on vaikuttanut teidän kesä- tai matkasuunnitelmiin? 

Nukuin viime yönä huonosti jostain syystä, en vain saanut unta. Aloitin sänkyyn mentyäni lukemaan uutta e-kirjaa ennen nukahtamista. Se olikin niin kiinnostava ja samalla jotenkin raadollinen, että en malttanut laskea sitä käsistäni (kyseessä oli räppäri Mercedes Bentson parin vuoden takainen kirja nimeltä Ei koira muttei mieskään). Huomasin, että Otto tuhisi jo kovaa vauhtia mun vieressä. Siitä tuli sellainen ahdistus, että hitto, jos Ottokin jo nukkuu niin nyt kyllä olen valvonut ihan liian myöhään. Ja sitten en meinannut millään nukahtaa, kuuntelin vaan Oton tuhinaa. Voi olla, että sekin vaikutti, kun oltiin syöty iltapala liian myöhään. Me jumituttiin katsomaan Dynastian uusia jaksoja ja ei huomattu, että kello oli jo puoli kaksitoista. Ehkä mun kroppa meni sekaisin ja piristyi kun söin juuri ennen nukkumaanmenoa ja siksi en saanut unta.

Aamulla silti heräsin vielä seitsemältä, enkä enää nukahtanut. Yleensä mä nukun aina öisin hyvin. Kun menen sänkyyn ja laitan silmät kiinni, mä yleensä nukahdan saman tien. Aamulla herään normaalisti tismalleen klo 8 pirteänä.

Siksi on aina vähän pasmat sekaisin, kun tulee nukuttua huonot yöunet. Aina mietin kauhulla, että miten ihmeessä sitä on pärjännyt silloin kun on heräillyt koko yön joka yö vauvan kanssa! Mutta silloin hormonit on auttaneet toki, nyt ei ole mitään imetyshormoneja apuna omiin nukkumisongelmiin. Mutta onneksi on a u r i n k o ! Aamulla kun heräsin ja avasin meidän terassin oven, mua vastaan tuli ihana kesäinen lämpö ja jotenkin tuli vaan niin hyvä fiilis! Päätin, että en anna kyllä huonojen yöunien lannistaa mun päivää ja ne kyllä unohtuikin siitä lähes samantien kun menin pihalle. Huonot yöunet tuntuu miljoona kertaa huonommalta sellaisena päivänä kun on pilvistä tai sateista ja koleaa.

Päätin ottaa tämän päivän todella rennosti ja jo aiemmin olin päättänyt pitää  vähän rennomman työviikon. Otolla on tällä viikolla intensiivikurssi, jonka ansiosta hän istuu kotona koneella 8h päivässä joka päivä kamera ja mikki päällä ja vielä pari tuntia iltaisin tekemässä läksyjä. Kurssi on super hyödyllinen ja olen tosi iloinen, että Otto käy sen.

Siksi otinkin mielelläni vetovastuun meidän arjen pyörittämisestä tällä viikolla ja teen töitä lähinnä iltaisin, sillä meidän 3-vuotias on kotona päivät, koska ei nähty mitään järkeä siinä, että hän olisi mennyt viikoksi tai kahdeksi päiväkotiin juuri ennen 10 viikon kesälomaa, kun ei ollut mikään pakko. Mä pidän siis tällä viikolla vähän tällaisen puoli-lomaviikon hänen kanssa ja sehän sopii aivan loistavasti myös näiden tämän hetken säiden kanssa! En ollenkaan valita, että saa nautiskella elämästä vaan ja olla lähes kaiken ajan ulkona lasten kanssa, kun mittari näyttää yli 20 astetta. Teen kyllä uusia postauksia tällä viikolla (no tämä on jo toinen jonka tein ja tänään tiistai), mutta en varmaan ihan niin montaa kuin yleensä.

Eilenkin oltiin monta tuntia ulkona ja otettiin 3-vuotiaan pyörästä talutustanko pois. Eilen hän pyöräili ensimmäiset kymmenet metrit itsekseen ilman, että kukaan piti kiinni! Tänään hän oppi ihan kunnolla pyöräilemään itse, liikkeelle lähtökin sujuu hienosti ja hitaammassakin vauhdissa pysyy jo tasapaino. Jarruttamista vielä harjoitellaan, mutta tosi hienosti jo sujuu. Aika juoksee niin hirveää vauhtia! Viikon suunnitelmissa on ainakin paljon lisää pyöräilyä, paljon lisää ulkoilua (olen muuten muistanut kastella meidän kasvit joka päivä ja kaikki ovat hengissä!) ja trampoliinilla pomppimista. Ihan mun lempparijuttuja on iltaisin vaan hengailla lasten kanssa trampalla ja kuunnella musiikkia ja hyppiä ja tanssia.

Tällä viikolla vietetään jo päättäreitä ja sitten alkaa lasten kesäloma ihan oikeasti. Niin mahtavaa!

Ihanaa ja aurinkoista viikon jatkoa kaikille!