Vuosi sitten tähän aikaan oli mun vuoden pelottavin päivä. Mun äiti meni sinä päivänä rutiinileikkaukseen johon oli odottanut aikaa jo hyvän tovin. Leikkauksen piti olla ihan muutaman tunnin läpihuutojuttu, mutta siinä ilmenneiden komplikaatioiden vuoksi äiti joutui teho-osastolle, enkä saanut äitiin yhteyttä. Koko päivän vaan päivitin ja päivitin puhelinta, milloin äiti laittaa viestiä, että kaikki hyvin. Kun viestiä ei vaan kuulunut, lopulta soitin osastolle, jonne äidin piti mennä ja sieltä kerrottiin, että äiti ei ole mennyt sinne osastolle ollenkaan, vaan leikkauksesta suoraan teholle. Vasta seuraavana päivänä sain yhteyden äitiin ja pystyin vihdoin huokaisemaan helpotuksesta. Mutta ne 24 tuntia siinä välissä, ne olivat pelottavat ja kaikenlaista kävi jo mielessä.

Viime vuonna marraskuu ei todellakaan ollut mitään herkkua. Äiti oli viikkokausia sairaalassa, koska komplikaatioiden vuoksi häntä ei voinut kotiuttaa. Lopulta hän pääsi vähän ennen joulua kotiin, oltuaan sairaalassa yli kuukauden. (Nämä kerrottu äidin luvalla jo viime vuonna). Huoli äidistä oli kova, mutta lisäksi oli muutenkin kurjaa. Koronatilanne paheni jatkuvasti ja kaikki oli todella epävarmaa, talous, joulu ja elämä ylipäätään. Silloin ei vielä oltu aloitettu rokotuksiakaan ja jotenkin koko se koronavuosi tuntui ihan loputtoman pitkältä ja synkältä, ulospääsyä ei ollut näkyvissä, kun sille ei ollut mitään konkreettista aikataulua.

Silloin haaveiltiin kovasti vauvasta ja oltiin annettu vauvalle lupa tulla, mutta vauvaakaan ei ihan vielä kuulunut. Kaikki se epävarmuus ja stressi sinä vuonna oli saanut meidät miettimään mikä meille tuo kaikkein eniten onnea, iloa ja rakkautta elämään ja yhdessä tuumin oltiin tultu siihen tulokseen, että se on meidän perhe. Lapset. Me haluttiin vielä yksi sellainen, yksi ihana pieni rakas, joka tuo loputtomasti onnea ja rakkautta lisää mukanaan. Toivottiin niin kovasti, että oltaisiin vielä kerran niin onnekkaita, että voitaisiin saada lapsi.

Silloin en tiennyt, että jo seuraavasta kierrosta tärppäisi. Marraskuu oli täynnä huolta, surua ja stressiä ja jotenkin sen kaiken jälkeen joulukuussa meidän vauva sai alkunsa. Aina sanotaan, että lopeta vain stressaaminen niin tulet heti raskaaksi. No voin kertoa, että minä kyllä stressasin ja murehdin kaikkea mahdollista vielä joulukuussakin, mutta jostain syystä tämä rakas tarttui mukaan juuri silloin.

Nyt kun katson vuoden taaksepäin, toivon, että voisin antaa ison rutistushalin itselleni. Että kyllä, kaikki todella järjestyi parhain päin niinkuin silloin yritin ajatella kovasti. Äiti pääsi kotiin ja toipui, maailma avautui vihdoin taas, työkuviot lähtivät korona-ajan jälkeen takaisin nousuun ja saatiin se vauvakin, jota niin kovasti oltiin toivottu.

Aina kun tuntuu, että  on vaikeaa, pitäisi vaan keskittyä etenemään hetki kerrallaan, eikä ainakaan murehtia tulevaisuutta. Useimmiten se onnistuu multa ihan hyvin, mutta jos liikaa kasaantuu asiat, niin kyllä siinä voi välillä tulla sellainenkin ajatus mieleen, että apua, entä jos kaikki ei vaan järjestykään. Entä jos tulevaisuudessa onkin vaan lisää kurjia juttuja? Onneksi rinnalla kulkee sellainen järjen ääni kuin Otto, joka muistuttaa, että kyllä ne asiat aina järjestyy. Ja jos ei ihan kaikki aina järjestyisikään juuri niinkuin itse toivoo, niin hän on siinä rinnalla kuitenkin. Ottamassa mun kanssa vastaan mitä ikinä tuleekaan.

Marraskuun pimeät illat saavat miettimään kaikenlaista, ja ehkä myös se, että mun aikuiselämän rankimmat hetket ovat sattuneet juuri marraskuulle. Marraskuu on se kuukausi kun menetin mun mummun ja marraskuu oli todella rankka myös viime vuonna. Ne muistot palaavat marraskuussa herkästi mieleen. Tämän vuoden marraskuu on kuitenkin täynnä valoa ja iloa ja onnea. Kaikkea sitä, mistä viime vuonna vain haaveilin ja mitä pelkäsin menettäväni.

Joskus tulee niitä rankempia marraskuita ja joskus niitä marraskuita, kun kaikki on juuri kohdallaan. Vuosi voi tehdä valtavan eron. Etukäteen ei kannata murehtia, että entä jos ensi marraskuu onkin juuri se marraskuu, kun kaikesta tulee hankalaa. Koska silloin kun on vaikeaa, ei koskaan ajattele, että onneksi murehdin sitä etukäteen. Mutta jos sulla on juuri nyt siellä meneillään rankka marraskuu, niin ehkä sulle antaa toivoa ja iloa se, että vuoden päästä tilanne voi olla ihan toinen. Vuoden päästä voit olla juuri siellä, mikä on nyt vasta varovainen haave. Haleja kaikille teille ihanille siellä <3 

Moikka ihanat! Ajattelin, että pitkästä aikaa olisi hauskaa tehdä ihan perinteinen sillisalaattinen kuulumispostaus ja samalla kertoa vähän viime aikojen lemppareita myös. Tässä vauva-arjen lomassa kuulumisia on ollut ihanan helppoa ja rentoa päivittää Instagramin puolella, mutta tiedän toki, että osa seuraa ennemmin vain täällä blogissa, joten kerrotaan nyt täälläkin että mikä on meininki. Viimeiset puolitoista viikkoa ollaan nautittu Oton kesäloman jämistä, ja vielä on muutama päivä onneksi jäljellä, kun tämä on ollut niin ihanaa.

Epäonnistuin hieman omassa päätöksessäni olla tekemättä niin paljon töitä näinä ensimmäisinä kuukausina kun olen vielä yksin vauvan kanssa. Kun ei sitä vaan osaa sanoa ei kiinnostaville mahdollisuuksille. Ensimmäisen kuukauden otin kyllä tosi iisisti, mutta etenkin tämä lokakuu on ollut kyllä kiireisin mitä mulla on ollut hetkeen. Vauvan ollessa hereillä olen tietysti keskittynyt häneen, mutta muuten päiväuniajat ja monet illat vauvan mentyä nukkumaan ovat menneet paljolti töitä tehden. Tämä on kuitenkin sikäli onnellinen tilanne, että töitä riittää, ja siitä saa aina olla kiitollinen.

Ja tietty se on tärkeintä, että itse jaksan – kyllä sitten osaan laittaa stopin, jos tuntuu, että muuten olisi ihan liikaa. Vauva on onneksi niin tyytyväinen ja hyvin nukkuva tapaus, että sitä rauhallista työaikaa on jäänyt riittävästi. Ja olen jopa onnistunut harrastamaan jotain muutakin kuin työntekoa: maalasin meidän olkkariin uuden jättitaulun vanhan kuvan päälle. Se oli ihanaa ja rentouttavaa. Mutta Oton tuleva vanhempainvapaa tulee kyllä kreivin aikaan, sillä siinä 4kk korvilla päikkäritunteja alkaa olla jo vähän vähemmän kuin näiden ihan ekojen kuukausien aikana. Loman jälkeen Otolla on siis vielä nelisen viikkoa töitä ennen vanhempainvapaan alkua ja sitä me kovasti jo odotellaan, että saadaan oikeasti olla päivisin yhdessä.

Meillä on tulossa ensi viikolla koululaisten halloween-yhteissynttärit, vaikka kummankin oikea synttäripäivä meni jo aikoja sitten. Kaverisynttärit heillä on ollut ja perheen kesken on toki juhlittu molempia, mutta heidän yhteinen toive oli pitää nimenomaan halloween-juhlat sukulaisille ja muille läheisille. Huhtikuisen synttärit jäivät tänäkin vuonna juhlimatta isommin, kun silloin oli kaikkein pahin sulkutila käynnissä. Onneksi nyt saa taas juhlia ja toivottavasti 9-vuotissynttärit päästään viettämään sitten ihan ajallaan jo puolen vuoden päästä. Rakastan pukeutumista naamiaisasuihin ja nyt onkin ihan lempiaika niiden osalta meneillään, kun on niin monet Halloween-tapahtumat tulossa.

Nyt tätä kirjoittaessani Otto on vauvan kanssa vaunulenkillä ja isommat muksut ovat koulussa ja dagiksessa. Vauva nukkuu yleensä parhaat aamupäiväpäikkärit niin, että Otto tai minä käyn hänen kanssa puolen tunnin tai tunnin lenkillä, ja sitten vauva jatkaa uniaan vielä ainakin pari tuntia sen jälkeen vaunuissa. Se on kyllä ollut ihan siunaus! Osaan arvostaa näitä pitkiä katkeamattomia päikkäreitä, kun aiemmin on ollut kokemusta paljon katkonaisemmista päiväunista isompien lasten vauvavuosina. Oton loma on ollut ihana, kun saatiin esimerkiksi eilenkin käytyä keskellä päivää lounastreffeillä vauvan päiväuniaikaan.

Kohta lähdetään Oton ja vauvan kanssa yhteen PR-tilaisuuteen ja illalla menen käymään vielä meidän lukupiirin tapaamisessa vauvan kanssa. Elokuun tapaamisen aikaan olin synnyttämässä ja viimeksi skippasin vielä, kun baby oli niin pieni, mutta nyt on ihana päästä moikkaamaan lukupiirikollegoita pitkästä aikaa! Ja näyttämään vauvelia tietysti myös!

Ei meille oikeasti mitään sen ihmeempää kuulu, tällaista kuusihenkisen perheen touhukasta arkea. Harrastusrumbaa iltaisin, paljon rakkautta ja haleja. Viikonloppuisin köllöttelyä yhdessä, ystävien ja läheisten kanssa hengailua ja paljon (Oton tekemää) hyvää ruokaa. Odotetaan kaikki ihan hulluna sitä, että saadaan alkaa odottaa joulua. Odotuksen odotus best! Marraskuussa vaihtuu autossa taas päälle jouluradio ja katsotaan milloin laitetaan joulukuusi. Työjuttujen kannalta se olisi kiva laittaa mahdollisimman aikaisin, niin saa ihanan jouluisan taustan. Tänä vuonna sille on täydellinen, arvoisensa paikkakin, odottakaa kun näette!

Nyt niitä lemppareita vielä tähän lopuksi:

Paras biisi just nyt: Ed Sheeran – Shivers & Victor Leksell Eld & Lågor, niin söpöjä molemmat!

Paras herkku viime aikoina: Fazerin sitruunamarenkijogurtti-suklaapatukoita on kulunut kyllä aika monta.

Paras kirja, jonka olen tänä syksynä lukenut: Olen ihan koukussa Lars Kepleriin, luen hänen dekkareita aina illalla ennen nukkumaanmenoa, enkä kummaa kyllä ole vielä ainakaan nähnyt painajaisia, vaikka niissä on todella ällöttäviä ja graafisia juttuja. Tällä hetkellä kesken on Keplerin Peilimies.

Paras sarja jota katsotaan: Tällä hetkellä meneillää on You:n kolmoskausi ja sitä ennen katsottiin Squid Game. Molemmista tykkään tosi paljon!

Paras vaate, jota käytän koko ajan: Löysin mun kamelin värisen villakangastakin taas ilmojen kylmettyä ja se on kyllä ajaton ikuisuuslemppari.

Paras arkiruoka: Oton tekemä palak paneer leipäjuustosta! Niin herkullista.

Paras juttu tällä viikolla: Päästiin keskellä päivää treffeille vauvan päiväuniaikaan ja käytiin lounaalla.

Paras juttu, joka on vielä tulossa: Lapsilla on yhteensä viidet eri halloween-bileet seuraavien kahden viikon aikana, pääsen siis toteuttamaan omia salaisia maskeeraushaaveitani oikein runsaasti!

Paras tekeminen (isompien) lasten kanssa: Ollaan maalattu viime aikoina taas paljon yhdessä, se on niin ihanaa puuhaa! Rakastan katsoa mitä kaikkea he keksivät tehdä ja heillä on muutenkin niin hyviä, luovia ideoita. Viime viikolla he askartelivat itse tarroja.

Paras tekeminen vauvan kanssa: Tällä hetkellä vauva alkaa olla jo ihan messissä esim. siinä, jos hänen masua päristelee. Rakastan siis päristellä ja pusutella vauvan pientä masua ja varpaita ja kuunnella kun hän kujertaa pieniä naurun kujerruksia. Ihana tyyppi!

Ihanaa viikon jatkoa kaikille <3 

Kaupallinen yhteistyö: Kiilto Hajusteeton

Tällä hetkellä eletään syksyn kiireisimpiä viikkoja, sillä koulu, varhaiskasvatus ja lasten harrastukset ovat täydessä vauhdissa, Otto tekee töitä, itselläni on töissä meneillään syksyn kiireisin kuukausi ja lisäksi meillä on kuukauden ikäinen vauva, joka jaksaa jo hyvin seurustella päivisin. Lisämaustetta tuo samalle kuukaudelle osuvat vauvan kastejuhla, mun kolmekymppiset ja esikoisen 10-vuotissynttärit. Voin kertoa, että siivous ei tällä hetkellä ole sitä kaikkein mieluisinta puuhaa, juhlia varten tehtävästä suursiivouksesta puhumattakaan. Siksi olenkin juuri nyt äärimmäisen kiitollinen siitä, että meillä toimii arjen perussiivous sen verran hyvin, että millekään valtavalle ylimääräiselle juhlasiivoukselle ei ole tarvetta tässäkään kuussa.

Moni varmasti kaipailee arkeen helppoja siivousvinkkejä, jotka auttavat pitämään paikat kunnossa kiireenkin keskellä, ja siksi ajattelin jakaa tässä postauksessa 10x neljän lapsen äidin arjen siivousniksit, jotka auttavat välttelemään suursiivousta menestyksekkäästi. Postauksessa myös tehokkaat ja vastuulliset Kiilto Hajusteeton tuotevinkit, joilla pinnat saa pysymään kunnossa.

10x kiireisen arjen cleaning hacksit

#1: 15 minuutin päivittäinen siivous-munakello

Vartin päivittäinen pikasiivous on mun number one -vinkki siihen, miten kodin saa pysymään siistin näköisenä. 15 minuuttia on hyvin helposti lähestyttävä aika, sen voi helposti ihan huomaamatta käyttää somen selaamiseen, vahingossa huonon telkkariohjelman tuijotteluun, yleiseen lagaamiseen tai mihin tahansa turhaan. Mutta jos sen sijaan sen käyttääkin pikasiivoukseen, saa paljon aikaiseksi ja sitten jää vielä paljon aikaa kaikkeen muuhun.

15 minuuttia on myös lapsille helposti lähestyttävämpi aika keskittyä siivoukseen. Jos koko meidän perhe (vauvaa lukuunottamatta) osallistuu 15 minuutin ajan kodin ylläpitosiivoukseen/järjestelyyn, se tarkoittaa jo yhteensä 75 minuuttia siivousta. Aika tehokasta, eikö! Aikaa vastaan kilpailu on myös usein lasten mielestä viihdyttävämpää kuin muuten vaan siivous, joten se saattaa auttaa saamaan enemmän aikaiseksi. Tähän voi muuten yhdistää myös lemppari soittolistan Spotifysta, munakello ja lempparibiisit tekevät siivouksesta huomattavasti mukavampaa. Pikasiivouksesta löytyy myös reels mun Instagram-profiilista.

#2: Perus puhdistusaineet jatkuvasti helposti käden ulottuvilla siellä, missä niitä tarvitaan

Kiilto Hajusteeton Tiski, Kiilto Hajusteeton Koti ja Kiilto Hajusteeton WC on meillä jatkuvasti esillä. Näin saa nopeasti ja kuin huomaamatta siivottua pienet tahrat tai pyyhkäistyä lavuaarin pinnat heti kun sotkua syntyy, tai vaikka samalla kun pesee käsiä. Nopeuttaa muuten myös sitä vartin siivousta, jos ei tarvitse aloittaa sitä varttia etsimällä siivousvälineitä.

Kiilto Hajusteeton Tiski astianpesuainesuihke on mun lemppari yksittäisten likaisten astioiden nopeaan puhdistukseen. Sillä saa kätevästi juuri oikean määrän pesuainetta esim. yksittäisen kattilan nopeaan tiskaamiseen. Kiilto Hajusteeton Koti on käytössä kaikkien kodin pintojen puhdistuksessa muualla kuin WC/Kylpytiloissa. Ja Kiilto Hajusteeton WC on paras vessojen pintojen pyyhkimiseen. Kiilto Hajusteeton sarjan tehokkaat ja ekologiset tuotteet on kehitetty nimenomaan suomalaisille pinnoille ja tarpeille ja niillä on Allergia- ja astmaliiton allergiatunnus.

#3: Lapsille omat vastuutehtävät

Tässä on itselläni kaikkein eniten petrattavaa, sillä olen laiska antamaan oman huoneen lisäksi siivousvastuuta lapsille, kun itse on niin helppoa ja nopeaa hoitaa kaikki puoliksi Oton kanssa. Mutta koko ajan opetellaan antamaan heille enemmänkin puuhia, koska pitäähän lastenkin oppia perus siivousasiat ja ottaa sitä vastuuta. Ollaan sovittu, että esimerkiksi tiskikoneen tyhjennys on meillä aina lasten homma, kuten myös roskien vieminen, sekä alusvaatteiden ja sukkien lajittelu ja paikoilleen vieminen. Ei haluta antaa liikaa tehtävää, mutta ainakin yksi pieni ja nopea homma/päivä arkisin. Tämä ei sisälly siihen siivousvarttiin, vaan siivousvartti on sitä omista jutuista huolehtimista varten. Silloin katsotaan omat huoneet järjestykseen/pyykit/lelut/tavarat paikoilleen.

#4: Ota aina mennessäsi mukaan jotain

Esimerkiksi yläkertaan mennessä nappaa portailta ne siihen jätetyt vaatteet, tai vie puhtaat käsipyyhkeet ylös, tai alas mennessä tuo ylhäältä likaiset pyykit kodinhoitohuoneeseen. Meillä ainakin varsinkin tuohon portaille kertyy aina kaikkea mahdollista ja mahdotonta, joten ollaan tehty sääntö, että ylös mennessä otetaan aina ne tavarat, mitä portailla on. Ja jos menee ulos, vie samalla roskat, tai jos kauppaan, käy viemässä kartongit ja keräyspaperit samalla keräyspisteelle.

#5: Kaikelle oma paikka

Tämän pitäisi varmaan olla se numero ykkössääntö siivousvartin lisäksi. Siivousta helpottaa ihan valtavasti, kun kaikelle on kotona jokin oma paikka. Silloin ei jää pyörimään niitä random tavaroita, jotka eivät kuulu minnekään. Lastenkin on helpompi siivota omat huoneet, kun he tietävät minne mikäkin lelu ja tavara kuuluu. Samoin kierrätys on helpompaa, kun on omat keräsyastiat kotona erilaisille kierrätettäville asioille.

#6: Pienemmät säilytyslokerot jääkaapissa/kuivaruokalaatikossa

Ihan super hyvä kikka helpottaa jääkaapin ja kuivaruokalaatikoiden siivousta on se, että kaikki purkit ja pussukat ovat omissa pienemmissä säilytyslokeroissaan. Silloin näkee helposti koko ajan mitä kaapeissa on, saa helposti pidettyä ensimmäisinä esillä ne, jotka ovat menossa ekana vanhaksi, ja saa nopeasti tyhjennettyä laatikot/kaapit puhdistusta varten, jolloin se on sujuvampaa. Tämä on auttanut meillä tosi paljon esimerkiksi jääkaapin siistinä pitämisessä, kun sinne takaseinän perukoille ei pääse enää kertymään vanhaksi meneviä juttuja ja myös jääkaapin pinnat on niin helppo puhdistaa säännöllisesti, kun tavarat saa nopeasti kerralla pois tieltä. Puhdistan jääkaapin lokerikot Kiilto Hajusteeton Tiski -aineella ja kiinteät pinnat Kiilto Hajusteeton Koti -suihkeella.

#7: Pidä tiskiharjat, liesituulettimen suodattimet ja muut säännöllistä puhdistusta vaativat jutut puhtaana pesemällä ne säännöllisesti tiskikoneessa.

Me pestään tiskiharja koneessa vähintään kerran viikossa (tai tarvittaessa useammin) ja suodattimet ainakin kerran kuussa. Tiskikoneessa voi pestä paljon muutakin kun vain astioita, en nyt uskalla suositella itse mutta kannattaa googlailla mitä kaikkea siellä voi pestä. Rohkeimmat pesevät puutarhakengät, lelut ja hammasharjatkin tiskikoneessa, mutta itse olen kokeillut vasta näitä perusjuttuja. Liesituulettimen suodattimet on tärkeää pitää puhtaana, jotta niihin ei pääse kertymään rasvalikaa ja pölyä. Kun ne pesee tiskikoneessa, ei tarvitse itse nähdä vaivaa.

#8: Tehokkaat, mutta vastuulliset tuotteet

Kiilto Hajusteeton tuotesarja on mun lemppari siksi, että kaikki tuotteet aidosti toimivat ja ovat vastuullisia. Kiilto Hajusteeton Ikkuna -suihkeella saa puhdistettua peilit ja ikkunoiden pienet sormenjäljet, Lattia -tiivisteestä riittää pitkäksi aikaa ja se sopii loistavasti sekä meidän parketille että vinyylilaatalle, ja jo aiemmin mainitut arjen perussuihkeet tekevät pintojen pyyhkimisestä nopeaa ja helppoa. Kiilto Hajusteeton WC puhdistusgeeli on myös todella tehokas, vaikka se on kasvipohjainen ja 100% nopeasti biohajoava. WC-geelin tehoaineena on käytetty helposti biologisesti hajoavaa maitohappoa, joka poistaa tehokkaasti kalkkisaostumia ja raikastaa pöntön. Tuotteet on pakattu kierrätetystä muovista valmistettuihin pulloihin ja pakkaukset ovat täysin kierrätettäviä. Kiilto Hajusteeton kodinpuhdistus tuotteet valmistetaan Suomessa Hankasalmella aurinkosähköllä.

#9: Pidä kylppäri helposti puhtaana suihkun yhteydessä.

Joka kerta kun käy suihkussa, ei kylppäriä tarvitse putsata, eikä rentouttavaa lauantaisaunaa tarvitse muuttaa joka viikko kylpyhuoneen perusteelliseksi siivoukseksi. Mutta kylppärin siivous käy paljon nopeammin, kun vaikka jonkun ihan perus suihkun yhteydessä käy pinnat läpi parin viikon välein Kiilto Hajusteeton Kylpy -suihkeella ja pyyhkäisee. Kun tämän hoitaa suihkun yhteydessä, aikaa kuluu paljon vähemmän, eikä se tunnu niin paljoa siivoukselta mitä se tuntuisi, jos alkaisi oikein erikseen ”minäpä nyt siivoan kylpyhuoneen” -mentaliteetilla hommiin. Ja kun tämän muistaa tehdä säännöllisesti parin viikon välein, ei tarvitse ollenkaan käyttää aikaa pinttyneen lian hinkuttamiseen jollain supertehoplus-harjalla, koska sitä pinttynyttä likaa ei ehdi syntyä.

#10: Kaiken A ja O: kun säännöllisesti käyttää usein lyhyen ajan siivoukseen, ei tarvitse edes tehdä valtavia vaikeasti lähestyttäviä suursiivouksia, joihin kuluu paljon enemmän aikaa.

Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään. Jokainen meistä tietysti määrittelee itse itselleen ja kodilleen sopivan siisteystason ja meillä kaikilla on ne omat preferenssit kuinka usein tykkää tehdä mitäkin. Mutta ainakin omalla 10 vuoden kokemuksella lapsiperhearjesta se siisteys on tuhat kertaa helpompaa ylläpitää silloin kun tekee pieniä hommia usein vs. isoja hommia harvoin.

Me ollaan joskus vanhassa kodissa päästetty esim. se kylppäri tai liesituulettimen suodatin siihen kuntoon, että on sitten ihan todella saanut hinkata, ja kyllähän se sitten ärsyttää käyttää siihen todella paljon aikaa ja hangata niin, että käsi tulee kipeäksi. Täällä nykyisessä kodissa kun ollaan ylläpidetty arjessa hyvää siisteystasoa, siivous käy paljon helpommin, eikä sellaiset ”pitäisi siivota sitä ja tätä” -ajatukset ärsytä ja rassaa takaraivossa, kun ei ole jättänyt hommia roikkumaan.

+Bonusvinkit vauvaperheille: Kantoreppu & robotti-imuri! Nämä on meidän kaksi lempparia. Jos vauva haluaa olla sylissä, kantoreppu vapauttaa kädet siivoukseen ja järjestelyyn. Ja robotti-imuri on paras sijoitus sujuvampaan siivoukseen. Kun joku muu (meillä Ronaldo-niminien roboimuri) huolehtii joka päivä imuroinnista, voi itse keskittyä ylläpitosiivouksessa kaikkeen muuhun, kuten pintojen puhdistukseen ja järjestelyyn. 

Näillä keinoilla meidän koti pysyy sellaisessa kunnossa, että ei haittaa, vaikka tulisi yllätysvieraita keskellä arkiviikkoa. Kun siistin kodin pitää aina vartin pikasiivouksen päässä, on siivous matalan kynnyksen helppoa hommaa. Mutta on meilläkin ne ongelma-alueet, kuten pyykit, joista en edelleenkään ole oppinut tykkäämään. En lajittelusta, en viikkauksesta, enkä varsinkaan sukkien parien etsimisestä. Mutta kaikkea ei voi aina saada, eihän?! Onneksi on iso perhe jakamassa vastuuta myös pyykeistä!

Käy tutustumassa Kiilto Hajusteeton tuotesarjaan lisää @kiiltokoti-tilillä Instagramissa.

Meidän vauva täytti tiistaina jo kaksi viikkoa ja nämä viikot ovat kyllä hujahtaneet aivan hetkessä. Ne kolme ensimmäistä yötä sairaalassa ovat enää kaukainen muisto vain ja ollaan aika hyvin päästy kotona jo tähän vauvalyfeen kiinni. On hän vaan niin ihana ja rakas! Vauva on sujahtanut luontevasti osaksi meidän perhettä ja elämää. Vauvanhoitokin on tullut kuin jostain selkäytimestä, ei ole tarvinnut paljoa miettiä, että mitenkäs tämä nyt menikään. Hän on tosi tyytyväinen ja lunki tyyppi ainakin toistaiseksi. Vauva on kulkenut hyvin mukana kun ollaan touhuttu isompien kanssa (pidettiin esim. vikana kesälomapäivänä lapset päättää päivä ja käytiin museossa ja leikkipuistossa).

Ollaan nukuttu hyvin myös ekojen koti-öiden jälkeen kun löytyi ne itselle sopivat toimintatavat. Ekat kaksi yötä nukuin nimittäin hänen kanssa sohvalla, kun oli niin vaikea siirtyä sieltä sairaalan valoisasta huoneesta & puoli-istuvasta asennosta yhtäkkiä pilkkopimeään makkariin täysin makuulle. Mutta kahden sohvayön jälkeen me siirryttiin omaan sänkyyn ja laitettiin sinne pikkuinen yövalo. Se on koko yön päällä, eikä häiritse, mutta auttaa näkemään vauvan aina kun hän havahtuu. Me nukutaan perhepedissä, koska imetyksen kannalta se on mulle kaikkein kätevintä. Perhepedissä vauva jatkaa unia aina syönnin jälkeen heti ja saadaan nukuttua molemmat hyvin.

Tähän pariin viikkoon on mahtunut yksi vähän tiheämmin heräilty yö, kun vauva söi tunnin välein koko yön ajan. Muuten hän havahtuu yleensä n. 2-3h välein syömään yöllä ja nukkuu läpi yön. Iltaisin hänellä on yleensä sellainen parin tunnin tankkaushetki ja ollaan silloin tiiviisti ihokontaktissa. Hän viihtyy päivisin unien välissä hereillä yleensä jo tunnin ja välillä jopa kaksi, ja on ihanaa kun hän tuijottelee silmiin ja ihmettelee meidän meininkiä. Ensimmäistä tarkoituksellista hymyä odotellessa! Vahinkohymyjä unissaan tulee monta kertaa päivässä ja ne on niin suloisia.

Meillä oli eilen neuvolassa vielä painokontrolli (painoa on tärkeää seurata tiheästi kunnes 3kg raja ylittyy) ja nythän se 3kg raja olikin jo mennyt yli! Oikein hyvin siis riittää mun maito. Saa olla kyllä helpottunut ja kiitollinen edelleen siitä, että ennenaikaisuudesta huolimatta imetys on sujunut näin helposti. Kaikki oli muutenkin oikein mainiosti neuvolassa, eikä enää tarvitse seurata painoakaan erityisemmin, vaan ne ihan perus neuvolakäynnit ohjelman mukaan riittää. Meillä oli tällä kertaa eri hoitaja, kun omalle ei ollut aikoja, ja oli niin hauskaa hämmentää kun hän kysyi, että onko vauva meidän ensimmäinen ja me saatiin ylpeänä ilmoittaa että ”ei, kun neljäs!”. Ihmisillä on aika hauskoja reaktioita, kun me varmaan näytetään iän puolesta perus ensisynnyttäjä-perheeltä, mutta sitten kyseessä onkin jo meidän neljäs lapsi.

Oton isyysvapaata on vielä muutama päivä jäljellä ennen kuin arki alkaa täysillä siihen asti, että Otto jää marraskuussa vanhempainvapaalle. Nyt vauva ehtiikin kasvaa jo melkein 4kk ikään ennen kuin Oton vanhempainvapaajakso alkaa, kun mulla oli juuri ennen hänen syntymäänsä vasta alkanut 29. päivä heinäkuuta se mun oma pakollinen (minimi)äitiysrahakausi. Mutta mikäs siinä, vauva ehtii myös loppupäässä sitten kasvaa kuukauden vanhemmaksi ennen kuin Oton vanhempainvapaajakso loppuu, niin sehän on vaan kiva. Nyt pitää kuitenkin selvitä nämä kolme kuukautta tässä välissä ensin niin, että teen itse myös jonkin verran töitä. Toistaiseksi ainakin vaikuttaa siltä, että se onnistuu ihan hyvin, koska vauva nukkuu ihan hyviä päiväunipätkiä. Mutta toki mennään 100% vauvan ehdoilla, katsotaan millaiseksi se arki sitten muodostuu kun Otto on palannut töihin ja vauva vähän kasvaa.

Lapset ovat ottaneet pikkusiskon niin ihanasti vastaan ja joka päivä täällä käydään debattia siitä, että kuka saa pitää ekana vauvaa ja kuinka kauan ja milloin on kenenkin vuoro. Vauvalla on hereillä ollessaan viihdyttäjiä tarjolla ihan joka suunnasta ja lapset myös ihanasti auttavat vauvan hoidossa täysin pyytämättä. Tuovat esimerkiksi puhtaat vaatteet tai harson, tai heittävät käytetyn vaipan roskikseen. Joka ilta vauvalle lauletaan tuiki tuiki tähtönen, kuten myös mahassa ollessa. Saapa nähdä kuka meistä saa sen ensimmäisen tarkoituksellisen hymyn osakseen, kaikki me ollaan kovia höpöttelemään vauvalle.

Viime viikolla pidettiin lapsille lapset päättää päivä, joka oli valtava hitti! Lapset keksivät kaikkea ihanaa tekemistä, joka onnistui hyvin myös vauvan kanssa, kuten leikkipuiston ja Luonnontieteellisessä museossa vierailun. Meillä oli niin kiva päivä! Tällä viikolla he palasivat jo arkeen kun koulu ja dagis alkoivat 10 viikon kesäloman jälkeen. Nyt meillä on jo nelosluokkalainen, tokaluokkalainen ja yksi, joka on dagiksen isoimpien ryhmässä!

Me ollaan täällä kyllä niin täysin vauvakuplassa ja niinkun Otto kirjoitti oman IG-kuvan kuvatekstissään, voitais olla aina vaan vauvakuplassa. Täällä on ihanaa. Vauvan kanssa tulee elettyä niin täysin hetkessä koko perhe ja kiinnitettyä jatkuvasti huomiota kaikkiin suloisiin pieniin asioihin.

Vitsit mikä vappuviikonloppu! Tämä viikonloppu on tuntunut jotenkin tavallista pidemmältä, kun on ollut spesiaaliohjelmaa vapun vuoksi. Toki me ollaan juhlittu vappua ihan vaan kotioloissa, mutta kuitenkin pienet juhlavalmistelut kotonakin tuovat jo sitä juhlatunnelmaa. Ollaan paistettu munkkeja, nautittu perinteisistä vappuruuista ja vappubrunssista ja perjantaina pukeuduttiin itse askarreltuihin naamiaisasuihin. Ne pienet jutut tekevät juhlasta ikimuistoisen, vaikka olisikin vain kotona.

Halusin askarrella meille hauskat vappuasut erityisesti siksi, koska halusin keksiä hauskan raskausasun! Pinterestin ihmeellisestä maailmasta bongasin jo vuosia sitten, että raskaana ollessa voisi hyvin pukeutua avokadoksi, koska pyöreä pallomaha on kuin avokadon siemen. Ja niin maalasin pahvista itselleni avokadoasun, ja lainasin Oton ruskeaa t-paitaa, niin mahasta tuli täydellinen avokadon siemen. Otto pukeutui pahvista askarrelluksi paahtoleiväksi, koska hei kukapa ei rakastaisi avokadotoastia?!

Lapset saivat ideoida itse asunsa sen pohjalta, mitä koulusta oli ehdotettu pukeutumisteemaksi. Toisen luokka pukeutui keltaiseen, joten hänestä tuli sitten tietysti ananas. Ja toisella sai pukeutua miten halusi, mutta erityisesti panostettiin päähineisiin. Me keksittiin yhdessä, että hattara olisi aika hauska ja helposti toteutettava asu. Kaikki asut askarreltiin kotoa jo löytyneistä jutuista, kuten vanhoista vaatteista, kartongista, kuumaliimasta, vanusta ja maalista. Yllättävän näyttäviä asuja sai ja oikeasti aika pienellä vaivalla, mulla kesti yhteensä ehkä kaksi tuntia näiden neljän asun tekemisessä. Meidän 4v:n sushiasu on jo parin vuoden takaa, mutta edelleen suosikki. Ruokateema oli mielestämme mainio ja meitä kaikkia kyllä nauratti hauskat asut! Näistä jäi mahtavat kuvat muistoksi.

Kokkailtiin perjantai-iltana jo Bella Tablen vihreää perunasalaattia ja munkkejakin leivottiin, ja niitä oli tarjolla sitten myös lauantain brunssilla. Meidän vapun brunssimenu koostui koko perheen vappulemppareista:

Vihreä perunasalaatti parsalla ja fenkolilla

Nakit

Munakokkeli

Mangoa

Viinirypäleitä

Kurkkua ja tomaattia

Croissantteja tuorejuustotäytteellä

Croissantteja suklaatäytteellä

Munkit

Sima

Appelsiinimehu

Eilen syötiin iltaruuaksi herkullista porkkanasosekeittoa, jossa maistuu kookosmaito, chili, inkivääri ja juustokumina. Se on yksi meidän perheen lemppariruokia tällä hetkellä. Kestää hetki kun sen valmistaa, mutta sitä voi tehdä valtavan satsin kerralla ja syödä sitten pari päivää ruuaksi, tänäänkin saatiin siitä vielä lounas. Ihan super herkullista! Tänään meillä oli iltaruuaksi pizzaa pitkästä aikaa. Mulle ei oikein ole maistunut pizza nyt raskausaikana, mutta muulla perheellä teki mieli pizzaa/kebua ja mäkin päätin sitten kokeilla josko se maistuisi. Ja tänään pizza maistui jopa ihan hyvältä.

Vappuna availtiin myös lastentarvikkeiden paketteja, joita vilautinkin nopeasti jo Instassa. Näytän myöhemmin täällä blogissakin meidän juttuja, kunhan kaikki ei vain loju ympäri asuntoa, vaan saadaan jotain valmiiksikin. Vielä monet jutut puuttuu, mutta pikkuhiljaa alkaa olla monta juttua myös hankittuna. Isommat hankinnat on aikalailla selvillä vesillä, mutta vaatteet on vielä ihan vaiheessa. Kolmea ekaa kokoa on kaikkia vähän, mutta riittävästi ei vielä mitään.

Tänään ollaan luettu esikoisen kanssa kokeisiin, piirrelty ja leikitty. Otettiin koko vappu tosi rennosti ja nautittiin vaan kiireettömyydestä. Mulla on ollut aika paljon töitä viime aikoina, mikä on tietysti aivan ihanaa, mutta välillä tekee hyvää myös ottaa iisimmin. Tarkoituksena on tässä ennen vauvan syntymää tehdä mahdollisimman paljon töitä, jotta vauvan kanssa voi sitten ekat viikot ottaa mahdollisimman rauhallisesti ja ilman paineita. Toistaiseksi olen jaksanut tosi hyvin ja ihan normitahtiin tehdä töitä ja jatkan samaan tapaan niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu. Kesällä kuitenkin on aina muutenkin hieman hiljaisempaa ja tarkoituksena on pitää silloinkin ainakin viikon kesäloma.

Ihan kreisiä, että nyt on toukokuu ja enää kuukausi lasten kesäloman alkuun. Meidän pitäisi laittaa pihaa kuntoon, istuttaa taimet ja suorakylvää osa lavakaulusten kasveista ja vaikka mitä muuta, mutta ehtiihän sitä tässä. Mutta aika siistiä, että lapsillakin on enää viisi viikkoa koulua ja sitten on edessä 10 viikon kesäloma, jonka jälkeen meille syntyy vauveli! Laskettu aika on elokuun lopussa, mutta jos tämä pikkukaveri seuraa isosisarustensa jalanjäljissä, niin hän saattaa syntyä vaikka juuri sillä viikolla, kun koulut alkavat (sinä päivänä kun ruotsinkieliset koulut Helsingissä alkavat mulla on 38+0).  Eli voisi ajatella, että enää yksi kuukausi, kesäloma ja sitten VAUVA! Apua en mä kestä!

Meille kuuluu hyvää, tavallista perhearkea ja raskausarkea. Jotenkin on vähän sellainen hassu fiilis siitä, että ei yhtään tiedä miltä kesä näyttää. Ei vielä tiedä kuinka paljon saa tavata läheisiä, uskaltaako esim. äiti matkustaa Oulusta tänne yms. Meillä ei ole vielä mitään kesäsuunnitelmia, paitsi Oton kesäloman aikataulu on lyöty lukkoon. Muuten on vielä ihan auki, että mitä tapahtuu, mutta me pysytellään varmasti aika pitkälti kotioloissa, vaikka kotimaassa saakin varmasti matkailla. Ehkä tehdään pikkureissu/reissuja johonkin max. 2h ajomatkan sisälle, mutta viimeisillään raskaana en uskalla enkä jaksa istua sitä pidempään enää autossa, eli Oulu jää varmasti tältä kesältä väliin. Toivottavasti saadaan sen sijaan Oulusta rakkaita tänne meidän luo, jos koronatilanne sallii!

Tästä tuli tällainen perinteinen sillisalaattipostaus vappukuvilla höystettynä. Ja nyt ei kun uutta viikkoa kohti hyvällä fiiliksellä! Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3