Eilen oli tyttöjen ihkaensimmäinen kevätjuhla. Molemmat tytöt esittivät omien ryhmiensä kanssa ihania lauluesityksiä, ja juhla sujui todella hyvin. Nuorempi ei ihan hirmuisesti vielä laulanut mukana, mutta hän osallistui hienosti heiluttamaan huivia muiden mukana, se oli aika söpöä. Ja iso ja leveä hymy kasvoillaan hän siellä eturivissä seisoi, että ei ainakaan jännittänyt ihan liikaa.

Vanhempi neideistämme sen sijaan oli ihan täysillä mukana lauluissakin ja muisti kaikki liikkeet joita lauluesitykseen kuului. Molempia katsoessa oli kyllä sellainen ylpeyden ja rakkauden myrsky että meinasi tulla itku. Esitysten jälkeen molemmat kävivät viemässä kukat ja pienet lahjat omien ryhmiensä kaikille ohjaajille ja antoivat halit kaikille, ja kiiteltiin tietysti me vanhemmatkin.

En voi sanoin kuvailla miten loistava tuuri meillä on käynyt että ollaan saatu paikat nimenomaan tuosta päiväkodista. Kodinomainen meininki pienine ryhmineen on korvaamattoman arvokasta, etenkin tässä tilanteessa kun tulee luettua hallituksen hienoista ryhmäkoon kasvatuspäätöksistä. Lapsille heidän päiväkotinsa on kuin toinen koti, vaikka he ovatkin siellä vain alle seitsemän tuntia kolmena päivänä viikossa. Se on tärkeä, tuttu ja turvallinen paikka jonne on kiva mennä, ja jonka aikuisiin he selkeästi luottavat ja turvautuvat myös.

Kolmen kuukauden aikana itkuisia aamuja on ollut molemmilla vain yksi. Kuopuksella parin viikon flunssasta aiheutuneen hoitotauon jälkeen, esikoisella siksi että hän luuli että minä olen lähdössä kokonaan pois päiväkodista sanomatta heippa, vaikka menin vaan laittamaan hänen kenkiään hyllyyn, ja olin tulossa tietenkin halimaan ja pusimaan ja toivottamaan mukavaa päiväkotipäivää. Kun aamut sujuvat kivasti, on itselläkin hyvä mieli jättää heidät sinne ja lähteä itse töihin. Myös se luo turvallisuudentunnetta, että tietää että voi koska tahansa soittaa ja kysyä miten menee, ja aina aamulla hoitajat kyselevät miten viikonloppu/edellispäivä on sujunut ja iltapäivällä taas kertovat kattavasti päiväkotipäivän kulusta ja siitä miten lapsilla on sujunut.

Mä tykkään siitä, että tyttöjen päiväkodissa kaikki tuntevat toisensa nimeltä ja jokaiselle tuntuu riittävän aikaa ja syliä. Kun lapsia ei ole liikaa, tai hoitajia liian vähän, on helpompi myös tukea jokaisen yksilöllisiä tarpeita. Huomaan myös kuinka molempien kielellinen kehitys on ottanut räjähdysmäisen kasvupyrähdyksen. Vanhempi neiti kommunikoi jo ihan sujuvasti myös ruotsiksi, ja nuorempikin ymmärtää ruotsiksi suurimman osan puhutuista asioista, ja vastaa ruotsiksi lyhyin lausein tai yksittäisin sanoin. Joissain asioissa ruotsi on vallannut alaa suomelta, mutta tietenkin se suomi edelleen on kummallakin vahvempi.

Paljon on apua varmasti myös siitä että omat tarhakaverit puhuvat pääosin ruotsia. Kaikki päiväkodin lapset ovat aivan ihania, ja ottavat hienosti kaikki mukaan leikkeihin. Musta on ihanaa miten Tiaran ryhmäläiset halivat aamuisin Zeldaakin ja ottavat myös hänet mukaan, vaikka hän on vielä paljon pienempi.

Me ollaan kyllä kaiken puolin todella tyytyväisiä, ja tiedän että lapset menevät ilolla vielä muutaman viikon ajan aamuisin hoitoon ennen kesäloman alkua. Syksyllä on myös kiva palata samaan paikkaan takaisin. Mua pitkään vaivannut asuntokuume on helpottanut, ja oikeastaan vaihtunut peloksi että omg jos meidän pitää muuttaa isompaan asuntoon joskus ennen tyttöjen koulun alkua, koska en haluaisi että tytöt joutuvat vaihtamaan ikinä pois tuosta päiväkodista. Tietenkin asuntoja löytyy varmasti täältäkin missä nyt asutaan, mutta mun kantakaupunkiinmuuttohaaveet on kyllä erittäin ristiriidassa sen kanssa että en haluaisi vaihtaa ikinä päiväkotia. Onneksi näitä asioita ei tarvitse kuitenkaan miettiä nyt, just nyt on hyvä näin.

Me lähdetään viettämään mukavaa iltapäivää Itiksen uudelle leikkiasemalle tyttöjen kanssa! Ihanaa torstaipäivää kaikille <3

Me testattiin tällä viikolla helppoja ja terveellisiä arkiherkkuja, eli itsetehtyjä ”mehujätskejä”, tosin vähän eri tyylillä kuin mun ysärilapsuudessa. Ei pinkkiä ja sokerista mehutiivistettä, vaan lisäaineetonta monihedelmämehua, sekä tuoretta ananasta, mansikoita ja pensasmustikoita. Löydettiin hauskat jätskimuotit Tigerista parilla eurolla ja ryhdyttiin puuhaan. Pilkoin vaan ananaksen pieneksi, ja viipaloin mansikat että ne mahtuivat tasaisesti muotteihin, ja sitten lisäsin muotteihin vuorotellen ananasta, marjoja ja mehua niin kauan että muotit olivat täynnä.

Tiistai-iltana tehdyt jätskit maistuivat herkulta eilen illalla ruuan jälkeen, ja voin vain kuvitella miten raikkaita nämä ovat sitten kun ne oikeat kesähelteet ovat täällä, ja pötkötellään vaikka partsilla ottamassa aurinkoa. Seuraavalla kerralla valkkaan ehkä jotain vielä makurikkaampia pieniä marjoja, kuin pensasmustikoita, ne eivät nimittäin jäätyneinä olleet mitenkään kovin erottuvia siellä kaiken muun seassa, mutta eivät ne kyllä haitanneetkaan. Olen nähnyt netissä monen laittavan kiiviä näihin herkkuihin, ja se voisi kyllä toimia aika hyvin, en vaan itse tiedä uskallanko syödä kun en ole maistanut vuosikausiin, koska ainakin lapsena olin kiiville allerginen.

Lapset tykkäsivät todella paljon ja söivät jäätelönsä hitaasti nautiskellen. Pidettiin arki-illan jäätelökekkerit lastenhuoneessa, jota ennen jätskejä vähän sisustelin niillä mun itse tuhertelemilla ”tauluilla” ja Tigerista ostetuilla talon muotoisilla hyllyillä uuteen uskoon. Ihan hauska pikku muutos, tytöt olivat ainakin innoissaan uudesta tauluseinästään ja Ottokin jopa kehaisi.

Musta on ihanaa keksiä tällaisia pieniä kivoja juttuja meidän arkipäiviin, koska niistä tulee kaikille hyvä mieli. Vähän jotain erityistä ja hauskaa. Tänään meillä ei taida olla lisäpiristykselle tarvetta, sillä työ- ja tarhapäivän jälkeen on vuorossa lasten ensimmäinen kevätjuhla! Mä jännitän jo valmiiksi ihan into piukassa ja lapsetkin olivat aivan täpinöissään. Eilen illalla valittiin mekkoja vaikka kuinka kauan, kaikki mahdolliset kengät kumppareista liian pieniin sandaaleihin piti testata, ja voi jos olisitte nähneet kuinka hartaasti esikoinen valitsi nutturaansa kiinnitettävää pinniä, siinä kesti kauan. Kuulemma ainakin harjoituksissa oli ollut tosi kivaa, toivottavasti tytöillä on juhlassakin mukavaa. En kyllä kestä, mun isot tytöt!

Aivan ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3

Musta on jo hetken aikaa tuntunut, että mä olen aina väärässä paikassa nykyään, tai toisinsanoen, teen väärää asiaa. Tänä keväänä meidän koko elämänrytmi on kokenut mullistuksen kun mä aloitin työt ja tytöt päiväkodin. Samaan aikaan olen kuitenkin halunnut pitää yllä blogia tismalleen samanlaisena kuin aina ennenkin, ja olen yrittänyt olla tinkimättä tyylistäni, tahdistani tai postausten laadusta. Välillä se on tarkoittanut sitä, että mä olen ihan piipussa, kirjaimellisesti aivan loppu, ja silti yritän takki tyhjänä vielä yömyöhällä selviytyä mun puuhista, mikä kostautuu aamulla entistä pahempana väsymyksenä.

Kun mä sanon että musta tuntuu että olen aina väärässä paikassa, tai teen väärää asiaa, mä tarkoitan sitä tunnetta, että aina pitäisi olla tekemässä jotain muuta. Kun tyhjennän astianpesukonetta, mietin sähköposteja. Kun katson leffaa ja vastaan kommentteihin samalla, mietin että pitäisi muokata kuvat ja vastata sähköpostit. Kun olen metrossa ja kuuntelen spotifya, mietin postausideaa. Töissä mä pystyn keskittymään täysillä töihin ja unohtamaan kaiken muun, ja lasten kanssa ollessa myös, mutta ”oma aika” on ollut viime kuukausina täysin vieras käsite mulle, ja siihen on tultava muutos. Koska jokainen tarvitsee myös niitä rentoutumisen hetkiä, jolloin antaa aikaa vain itselleen ja antaa itsensä levätä.

Mä tiedän että blogin ylläpitäminen päivätyön ja äitiyden ohella ei ole mahdottomuus, olenhan siitä itsekin selvinnyt nämä kuluneet kuukaudet, ja niin monet muut mun lisäksi, ja vielä paljon paremmin kuin minä. Mulla on vain ollut hurjasti opettelua aikatauluttamisessa ja siinä että osaisin suunnitella itselleni hetkiä niin että ehdin tehdä kaikki asiat JA että aikaa jää myös sille rentoutumiselle.

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet niin järkyttävän täynnä tekemistä, että en ole yksinkertaisesti ehtinyt vastaamaan kommentteihin tai sähköposteihin. Kun illalla raahautuu seitsemän aikaan kotiin, ehtii olla lasten kanssa tunnin ennenkuin he menevät nukkumaan, ja sen jälkeen lösähtää sohvalle ensimmäistä kertaa päivän aikana istuen (jos ei metroa lasketa) ei vaan enää riitä energiaa mihinkään, vaikka silti jotain yrittääkin tehdä. Ja niinä päivinä kun on lasten kanssa kotona, haluaa vaan olla koko päivän heidän kanssaan ja ottaa kiinni sen kaiken ajan jonka on viettänyt heistä erossa työpäivinä. Iltaisin yritän sitten kuroa umpeen loputonta tehtävälistaa.

Hyvä ja huono puoli on se, että ideoiden puutteesta ei ole kyse, eikä myöskään haluttomuudesta kirjoittaa. Mulla on pitkä lista tulevia postauksia, mun pää pursuaa juttuja ja muistivihko on täynnä ajatuskarttoja, mieleen putkahtaneita mietteitä ja myös teidän toiveita. Mä rakastan edelleen kirjoittaa, postauksen kirjoittaminen on rentouttavaa ja mä uppoudun aina täysillä kirjoittamiseen, into blogia kohtaan ei ole laantunut. Joskus vaan toivoo että vuorokaudessa olisi ne ylimääräiset viisi tuntia.

Juuri nyt mun on helppo avautua tästä aiheesta, joka on pyörinyt mielessä jo viikkokaudet, koska tiedän että ihan pian helpottaa. Oton kesäloma kolkuttelee jo muutaman viikon päässä, mikä tarkoittaa että mun päivät lyhenevät huomattavasti kun pois jää tarhaan viennit ja hakemiset, työpäivän jälkeiset kauppareissut ja muut. Lisäksi saan helpommin itselleni blogiaikaa niinä päivinä kun en ole töissä, koska Otto voi lähteä lasten kanssa vaikka pariksi tunniksi puistoon päivällä, eikä mun tarvitse jättää ihan kaikkia blogijuttuja yömyöhälle.

Mun ei ole helppo sanoa että en jaksa, ja siksi olen yrittänyt kaikin keinoin jatkaa niinkuin ennenkin, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta, varsinkaan kommenttien osalta. Mä pyydän sitä anteeksi, ja lupaan teille että tähän tulee muutos. Mä alan oppia pikkuhiljaa aikatauluttamaan paremmin ja paremmin, ja olen vihdoinkin ymmärtänyt sen kuinka paljon niinkin yksinkertaiset jutut kuin järjestys, taulukot ja kalenterin ylläpitäminen auttavat tässä(kin) asiassa. Silti mulla on edelleen kiinniotettavaa, ja paljon onkin.

Lupaan yrittää parhaani, että pääsen ajantasalle kaikessa. Lupaan silti myös itselleni, että en stressaa ja kiusaa itseäni silloin kun kalenteri on tupaten täynnä, vaan annan myös itselleni luvan rentoutua ja ottaa joskus sen oman hetken, vaikka se tarkoittaisikin jonkin tehtävän asian lykkääntymistä. Tällainen kevyt avautuminen tähän perjantain myöhäisiltaan. Hyvällä filiksellä täällä ollaan, varsinkin nyt kun sain nämä mielessä pyörineet ajatukset kakistettua ulos. Onneksi te tyypit siellä olette parhaita, ja uskon että moni äiti osaa myös samaistua siihen kuinka oma rooli menee ehkä vähän hukkaan kun aloittaa työt, ja aika pitääkin jakaa täysin eri tavalla kuin aiemmin.

Ihanaa viikonloppua kaikille, ottakaa rennosti<3

Olen mukana Indiedaysin ja McDonalds’in kampanjassa, jonka myötä pääsin maistamaan Mäkkärin herkullisia smoothieita osana mun päivää. Kuvasin aamusta iltaan koko mun päivän sisällön, ja tältä näytti mun keskiviikko:

7.22 Heräsin itse kahdeksan minuuttia ennen herätyskellon soittoa, mikä oli aika hauskaa koska yleensä torkutan puoli tuntia. Ensimmäinen ajatus aamutuimaan oli tämän postauksen myötä, että tuolle mikrolle voisi näyttää vähän Mummi & Minä polkkakarkki-siivoussuihketta ja rättiä, eikö totta? Sitten menin suihkuun ja kuivasin hiukset.

8.15 Hipsin herättämään tytöt. Hetken aikaa vain ihastelin meidän kauniita neitejä jotka niin rauhallisesti ja kauniisti nukkuivat omassa kerrossängyssään. Herätyksen jälkeen pötköteltiin hetki sohvalla katsomassa Pikkukakkosta.

8.30 Aamuhalituokion jälkeen vuorossa oli aamupala. Tytöt söivät pöydän ääressä, ja mä vedin puuron naamariin samalla kun meikkailin.

9.30 Lähdettiin bussilla kohti päiväkotia. Tiara osaa jo hienosti viittoa bussille ja muistaa aina viittoa oikealla kädellä bussia pysähtymään. Tytöt jäivät tyytyväisinä päiväkotiin ja mä sain lähteä hyvällä mielellä jatkamaan matkaa.

10.15 Mä tulin töihin. Heitettiin hölmöä mutta ah niin huvittavaa läppää työkavereiden kanssa ja join ison kupin kahvia. Meillä on toimistolla aina rento meininki ja hyväthuonot jutut, ihan parasta.

13.00 Lounastauko, sushia ja kiinalainen buffet. Sushit menivät hyvin alkupalana ja pääruuaksi buffet, näin pitäisi tehdä aina koska mulle tulee ainakin sushin jälkeen aina melkein heti nälkä vaikka söisin ison annoksen!

14.00 Jälkkäriksi hain Mäkkäristä meille maisteltavaksi smoothieita, mango-ananasta ja mansikka-banaania.  Mä olen itse allerginen banaanille, joten mun lemppari on tuo mango-ananas, mutta työkavereille maistui mansikka-banaanikin hyvin. Melkein aina kaikissa valmissmoothieissa on jotain mille mä olen allerginen, joten tykkään tosi paljon siitä että Mäkkäri on pitänyt ainesosat yksinkertaisina, ja että löytyy vielä sellainen maku joka ennenkaikkea maistuu todella hyvälle, vaikka siinä ei niitä mua allergisoivia ainesosia olekaan.

14.15 Raikkaan smoothiehetken jälkeen itapäivä kului hektisesti mutta hyvällä fiiliksellä valokuvausten parissa. Hurjasti malleja, koruja ja äksöniä. Tuntuu uskomattomalta päästä tekemään näin siistejä juttuja työkseen, eilen ja tänään on pitänyt jälleen muutaman kerran nipistää itseään että tämä on totta. Tänään pääsin itsekin meikattavaksi ja kameran eteen, oli aika jännä fiilis mutta kuvista tuli toivottavasti hyviä!

18.00 Kuuden maissa saavuin kotiin, missä mua odotti Oton eilen valmistama herkullinen kanapata, ja iloiset lapset joilla oli ollut mukava tarhapäivä. Asiaa oli hurjasti, ja molemmat kertoivat innoissaan päivän touhuista. Ihanin yllätys oli pöydällä mua odottanut voikukka, jonka tytöt olivat kotimatkalla halunneet napata mukaan mulle. ”Katso äiti, me poimittiin sulle blomma matkalla kotiin, eikö olekin ihana?”

18.30 Kun mä olin syönyt oman ateriani, oli vuorossa leikit tyttöjen kanssa. He halusivat leikkiä hääleikkiä, ja pukeutua hienoihin häävaatteisiin ja laittaa hääkampauksetkin. Hääleikin jälkeen leikittiin vielä hetki Barbeilla spotifyn pauhatessa ja innostuttiin vähän jammailemaan siinä lomassa. Kai se on ihan okei jos meidän 3v laulaa ”Lähettiin pämppää!” Teflon Brothersin tahtiin?

19.30 Iltapala, iltasatu ja hyvänyön pusut. On meillä kyllä ihanat neidit, niin ihanat pienet muruset<3

20.15 Tietokone, blogi ja tämä postaus, jota tässä rustaan. Loppuilta on mennyt tätä tehdessä, ja tämän jälkeen edessä on sähköposteihin ja kommentteihin vastailua, ja ilta(yö)pala ennen kuin mä varmaan nukahdan tähän sohvalle. Onneksi on Otto tuossa vieressä röhnöttämässä.

Ihana keskiviikko ja ihana viikko muutenkin. Tarhapäivinä on aina vähemmän aikaa olla lasten kanssa, tietenkin, mutta onneksi meillä on meidän rauhalliset ja kiireettömät aamut, ja vain kolme tarhapäivää viikossa. Loppuviikon mä vietän tyttöjen kanssa, mutta vielä on kaksi vähän tapahtumarikkaampaa päivää edessä ennen viikonloppua. Onneksi edessä on kaikkea kivaa!

Hyvää yötä ihanat<3

Tässä kuussa on tapahtunut paljon kaikkea ihanaa, ja mulla on jäänyt vaikka mitä juttuja näyttämättä täällä blogin puolella. Mä halusin pitkästä aikaa tehdä vähän enemmän kuvapainotteisen postauksen, ja kokosin tähän postaukseen mun kuukauden lempparikuvia joita täällä ei vielä ole nähty. Toukokuussa ollaan..

..Käyty pyöräilemässä monta kertaa joka viikko.

..Herkuteltu jäätelöbuffalla ja juhlistettu äitienpäivää etukäteen tyttöjen pikkupikkuserkun äidin ja muksujen kanssa.

..Ihasteltu yksivuotiasta pikkupikkuserkkua ja ihmetelty miten nopeasti hänkin on kasvanut!

..Leikitty pikkulegoilla ja rakastuttu kevätväreihin vaatteissa ja asusteissa.

..Puhalleltu Lentsikat-saippuakuplia parvekkeella purkkikaupalla. Lapset alkavat olla jo aika taitavia!

..Leikitty isommilla Legoilla ja tajuttu että r.ento puolinuttura sopii lapsill.e ihan yhtä hyvin kuin aikuisillekin.

..Vietetty rentoja ja rauhallisia aamuja. Aamut on ihan meidän juttu!

..Avattu grillikausi komeasti ja grillattu aika monta kertaa jo, nami mitä herkkuja!

..Naurettu. Paljon.

..Tartuttu, tai siis minä tartuin pitkästä aikaa, pensseliin, akryylimaaliin ja mustaan permanenttitussiin ja räpeltelin muutaman A4:n yksinkertaisia kuvia, joista ajattelin että saisi hauskoja tauluja kehystettynä lastenhuoneen seinälle. Mutta kehtaako noita edes laittaa? Lapset onneksi vaikuttivat tykkäävän ja se kai on tärkeintä.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3