Mulla on takana sellainen action-pläjäysviikonloppu että mökkiytynyttä kotiäitiä hirvittää edes muistella! Mutta hauskaa on ollut ja aivan huikeita kokemuksia. Lauantai alkoi hääjuoksulla Messukeskuksessa ja viikonloppu huipentui BB-finaalin eturiviin. Hääjuoksusta ja messuista kirjoitan enemmän hääblogin puolelle kunhan saan kaikki kuvat itselleni ja haastatteluvideon Ellen Jokikunnaksen haastattelusta Lumoavan messuosastolta ladattua youtubeen Oton puhelimesta, mutta sen verran voin paljastaa että hääjuoksussa voitettiin palkinnoksi Junior sviitti skumppa-aamiaisella hääyöksi Hotelli Bestwestern Premier Katajanokalta, eli entisestä Katajanokan vankilasta. Ihan huippu palkinto, mä oon niin iloinen!

Lauantai-iltana vilkkaan messupäivän jälkeen Karomuru tuli Seinäjoelta tänne ja liittyi mun ja Oton seuraan kun oltiin menossa istumaan iltaa meidän ystävien Kaislan ja Simon luo Espooseen. Zelda ja Tiara jäivät mummunsa hellään huomaan kotiin nukkumaan ja me vaihdettiin vapaalle. Oli kiva nähdä monta rakasta ystävää pitkästä aikaa ja istua ihan rauhassa, aikuisten juttuja jutskaillen. Me tytöt kiharreltiin toistemme hiuksia ja pojat oli poikia, hahah. Vähän meni myöhäiseen mutta kerrankos sitä, oli mun ja Oton eka kerta yhdessä ulkona Zeldan syntymän jälkeen jos ei niitä yksiä lasillisia lasketa jotka käytiin siemailemassa laivalla lasten ollessa hytissä nukkumassa mun äidin kanssa.

Eilen meillä olikin sitten Karon kanssa jännittävä päivä kun suunnattiin BB-studioon kun meidät oli kutsuttu katsomaan Finaalia Jokakoti BB-kilpailun voiton kunniaksi. Meille oli varattu eturivin paikat ihan keskeltä suoraan lavan edestä ja oli kyllä hauskaa päästä seuraamaan kaikkia tapahtumia niin läheltä. Tunnelma studiossa oli mahtava ja fiilis ehkä vähän epätodellinen, telkkarissa kaikki näyttää aina niin mahtipontiselta vaikka oikeasti studio oli just sellainen kotoisa ja mukava eikä mikään megahalli. Hauska kokemus!

Nyt onkin tullut aika julkistaa ketkä pääsevät meidän kanssa BB-taloon! Päätös on ollut ihan uskomattoman vaikea, hakemuksia on tullut kymmeniä ellei jopa yli sata ja tuntuu ihan hullulta että joudun päättämään näin ihanien ihmisten välillä. Mä sain valita kolme tyyppiä, mikä on suuri kunnia. Mun lukijoistani mukaan pääsevät kommentilla pitkän hakemuksen laittanut Linkku, joka on ollut blogini ahkera kommentoija jo pitkään. Kuten olen täällä kertonutkin, mulle kommentit on hirvittävän tärkeitä ja mä koen että mun täytyy ehdottomasti palkita ahkerasta kommentoinnista kun kerran mahdollisuus on!

Linkun seurana taloon pääsee myös ylläolevissa kuvissa esiintyvä Kaisla. Kaisla on mun kaveri, kyllä, mutta Kaisla on myös ollut mun blogin lukija jo silloin kun ei vielä tunnettu. Kaisla laittoi myös mulle s-postilla niin loistavat perustelut, että en missään nimessä voinut jättää valitsematta häntä. Kaisla on mahtava tyyppi ja mä takaan että teillä kaikilla taloon menijöillä on Kaislan kanssa hauskaa.

Kolmas taloonpääsijä lähetti myös niin koskettavan hakemuksen, että en voinut olla valitsematta juuri häntä. Fannin kertomus rankasta vuodestaan sai mut valitsemaan juuri hänet. Mä oon ihan varma että juuri teidän kolmen kanssa mulla ja muilla taloon lähtijöillä on ihan mahtava reissu! Kiitos ihan huikean paljon kaikille hakeneille vielä kerran, mä toivon että eteen tulee vielä lisää näin uskomattoman siistejä mahdollisuuksia, ja toivon että ensi kerralla tälläisen mahdollisuuden osuessa kohdalle mä saan valita enemmän mahtavia ihmisiä mukaani. Olette maailman parhaita lukijoita kaikki♥

Mulla on yksi elämäni huikeimmista viikonlopuista takana, kiitos kaikille siinä mukana olleille! Tänään mä otan niin iisisti kuin mahdollista, pussailen meidän puolivuotiasta pikkupullaa ja kaksivuotiasta prinsessaa ja panikoin huomisista vaatteistani Karon kanssa. Ja huomisen jälkeen en kyllä liiku kotoa ainakaan loppuvuonna, kun tuntuu että näiden muutaman päivän sisälle on mahtunut ihan överipaljon menoa ja meininkiä! Tällä viikolla blogissa on luvassa juhlahumun lisäksi Zeldan puolivuotispostaus, paljon toivottu meikkipostaus ja myös pari kivaa ylläriä! Mahtavaa alkanutta viikkoa kaikille♥

Moikka! Ensiksi hieman murinaa, nimittäin edellisen postauksen kommentoinnista. Mä ymmärrän että kaikilla ei ole välttämättä halua tai varaa laittaa Mini Rodinin verran rahaa lastenvaatteisiin ja se on ihan okei mulle, ei mulla ole mitään pahaa sanottavaa kenenkään muun lastenvaatteista. Mutta se ei ole okei että täällä vedetään aivan uusiin sfääreihin Mini Rodinin ostajien haukkumista. Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa, mutta vanhemmuuden kanssa ei ole kyllä mitään tekemistä sillä ovatko vaatteet H&M:ltä vai Mini Rodinilta. Mä en myöskään esittele täällä siksi Mini Rodinin vaatteita että kaikkien pitäisi niitä mielestäni käyttää, vaan siksi että minä pidän niistä ja mielelläni levitän tietoutta niistä muillekin.

Sen verran täytyy myös sanoa että te jotka paasasitte kestävästä kehityksestä voitte käydä lukemassa esimerkiksi tämän tekstin jos englanninkielentaitonne on riittävä ja tulla sitten uudestaan kertomaan mielipiteenne. Mä ostan oikein mielelläni näitä vaatteita jotka ovat vastuullisesti ja ympäristöystävällisesti valmistettu laadukkaista, ympäristöystävällisistä luomu- ja kierrätysmateriaaleista ja menevät sitten myös Tiaralta Zeldalle ja kaksoiskokojen ansiosta myös omaavat pitkän käyttöiän. Ostan mielelläni myös muiden merkkien vaatteita ja usein vierailen myös H&M:llä, Lindexillä ja Kappahlissa.

Paras perustelu meidän lapsiraukkojen kauhean karmivalle Mini Rodiniin pukemis -kohtalolle oli kyllä se että ”Näin siinä käy kun teinit tekevät lapsia”, valitettavasti nimittäin en ole teini, eikä ole Ottokaan. Sinulle Ninnu-Jeeee-Minä haluan sanoa, että piristit nuhaista iltaani esittämällä kolmea eri henkilöä, en nimittäin vähään aikaan ole saanut yhtä mojovia nauruja, kiitos! Mä oon samaa mieltä sun kanssasi Ninnu-Jee-Minä siitä että lapsille kannattaa ehdottomasti säästää rahaa jos siihen on mahdollisuus ja jos pitäisi valita säästämisen ja Mini Rodinin vaatteiden välillä niin ehdottomasti säästäisin. Mutta onneksi ei tarvitse kun voi tehdä molemmat! Jos ihmettelette mistä puhun niin tsekatkaa blogin FB-sivut.

Ehkä jatkossa jos kovasti käy hiertämään Mini Rodinien esittely niin voi vaikka jättää sen postauksen väliin, koska mun mielestä on näistä postauksista aidosti kiinnostuneita lukijoita kohtaan inhottavaa että kommenttiboksista löytyy tälläistä katkeraa ulinaa (ja tällä tarkoitan epäasiallisia kommentteja, on aivan sallittua sanoa oma mielipiteensä kuoseista tai hinnoista mutta meidän vanhemmuuteen vetoaminen on vain älytöntä). Jotenkin vain tulee sellainen olo että kokevatko nämä negatiiviset kommentoijat jonkinlaista alemmuudentunnetta kun missään ei ole väitetty  Mini Rodinin olevan parempi kuin kaikki muut merkit tai haukuttu muita merkkejä, mutta silti he nousevat puolustuskannalle oikein tosissaan.

Nyt kuitenkin mukavempiin aiheisiin. nimittäin tänään on luvassa videopostaus pitkästä aikaa! Mä kävin vähän läpi mun youtubekanavaa ja huomasin että oon nyt laittanut suunnilleen kerran kuukaudessa uuden videopostauksen, mutta mietin että voisin alkaa tekemään vaikka vieläkin useammin, esimerkiksi kerran kahdessa viikossa postauksen videolle kun näitä toivotaan niin paljon. Eilen illalla kuvattu video on tuttuun tapaan sekavaa hömppää, toivottavasti ei haittaa!

Kiitos ja kumarrus, toivottavasti ette harmistuneet siitä että ehkä hieman kärkkäästi toin esille mielipiteeni tuosta aiheesta, vaikka mulla ei ole tapana toimia näin. Mun mielestä ei vaan ole kunnioittavaa alentua haukkumaan toisten vanhemmuutta niinkin vähäpätöisen asian kuin vaatetuksen vuoksi ja vieläpä täysin väärin, tuulestatemmatuin perustein. Peace out, mukavaa päivää kaikille♥♥

PS: Viikonlopun aikana luvassa pieni ylläri hääblogin puolella, pysykää kuulolla!

Mielenkiintoinen postaustoive yhdistettynä siihen ikuiseen kiireeseen on yhtäkuin järkyttävä ideatulva ja kirjoittamisen palo. Älkää siis säikähtäkö tekstioksennusta, mulla on vain paljon asiaa kun viimeinkin sain istuttua alas kirjoittamaan tätä tekstiä.

Bloggaaminen on mun kaikkien aikojeni rakkain harrastus, harrastus joka muuttui duuniksi vajaa vuosi sitten kun But I’m a human not a sandwich sai uuden kodin Kideistä. Tuntuu hassulta edes muistella bloggaamista vuosi sitten, silloin se oli niin harrastusmaista että ei sitä melkein voi edes verrata nykyiseen. Itsenäisenä bloggaajana en ollut vastuussa muille kuin itselleni juttujeni tasosta, mulla ei ollut paineita kirjoittaa mahdollisimman usein ja sähköposti ei ollut paikka jonne kurkistelin useamman kerran päivässä. Vaikka joskus ikävöinkin tuota huolettomuutta hetkellisesti, olen kuitenkin aivan mielettömän onnellinen nykyisestä tilanteesta.

Vaikka nykyisin bloggaaminen on enemmän työ kuin harrastus ja siihen työhön liittyy myös vastuuta, on se paras työ maailmassa. Kirjoittaminen on edelleen yhtä rakasta mulle kuin ennenkin, nykyään vain teen paljon töitä tuottaakseni mahdollisimman laadukasta tekstiä enkä halua pitää liian pitkiä taukoja. Blogatessa nälkä kasvaa ja halu kehittyä ja päästä ylemmäs ja ylemmäs tavoitteissa on huikeaa. Yksi blogi on muuttunut kahdeksi, postauksia ilmestyy useammin kuin koskaan aikaisemmin ja blogien aihepiiri on monipuolistunut nuoren äidin raskausblogista koskemaan laajempia kokonaisuuksia häistä lastenvaatteisiin ja ruokaan.

Nykyään pyrin postaamaan suunnilleen kerran päivässä vähintään jompaankumpaan blogiin. On päiviä jolloin en vain millään ehdi kirjoittamaan, mutta pyrkimys on kuitenkin kerran päivässä. Mun blogi on ollut mun lukijoideni keskuudessa tykätty siksi, että kirjoitan pitkiä ja monipuolisia postauksia, eivätkä muutaman lauseen ja parin kuvan mittaiset tynkäpostaukset kuulu blogini postausrepertuaariin. Olen ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän verran kirjoittanut näitä lyhyempiä postauksia, mutta yleensä kirjoitan vähintään neljästä viiteen kappaleen mittaisia tekstejä – eli käytän myös tekstipuoleen aikaa. Aiheita ei ole vaikeaa keksiä, enemmänkin on vaikeaa löytää aikaa kaikkien ideoiden toteuttamiseen. Yleensä mulla kestää yhden postauksen kirjoittamisessa valokuvien nappailut, valitsemiset ja muokkailut mukaanlukien noin puolestatoista kahteen tuntia päivässä. Mielipidepostaukset ja pidemmät jutut ovat sitten asia erikseen!

Oma lukunsa ovat tietysti myös postausten kuvat, joita aiheesta riippuen tulee räpsittyä pitkin päivää tai tiiviinä rupeamana, melkein kuin kuvausten muodossa. Silloin kun kirjoitan kuulumisia, on kuvien ottaminen rennompaa – kamera kulkee mukana ja aina välillä otan sillä kuvan jos toisenkin. Ottokin joutuu välillä linssin taakse kun asukuvia on otettava, joskus mielellään ja joskus vähän vähemmän mielellään. Otolla on polvet sökönä, mutta kuten kaikki asukuvia postaavat bloggaajat tietävät niin asukuvat otetaan alhaaltapäin ja silloin joutuu vähän kyykkimään. Tässä vuosien aikana Ottokin on onneksi tottunut asukuvailuun ja aika mukisematta se niitä räpsii vaikka varmasti Ottoakin joskus kyllästyttää eikä voisi aina vähempää kiinnostaa nappailla kuvia mun vaatteista.

Joskus Otto ottaa myös kuvia Tiarasta kun kuvataan lastenvaatteita, Tiara kun on vähän isin tyttö niin uhmispäivinä hymyt irtoavat isille herkemmin kuin äidille. Lastenvaatteita tai omia ostoksiani kuvatessani näen yleensä enemmän vaivaa ja otan paljon kuvia jotka käyn tarkkaan läpi ja käsittelen ennenkuin ne pääsevät blogiin. Mun blogini ei ole valokuvablogi, en ole todellakaan ammattilainen valokuvausasioissa eikä mun kuvauskalustoni (canon eos 450d kittiobjektiivilla) ole mikään maailman laadukkain, mutta koen sen kuitenkin kuvia blogiinsa laittavan bloggaajan velvollisuudeksi, että tarkistaa kuvien olevan edes etäisesti tasokkaita.

Postauksiin liittyvät läheisesti myös kommentit. Kommentit ovat blogin suola ja sokeri, ne ovat ainakin mulle se tärkein syy mikä tekee bloggaamisesta antoisaa. Ilman palautetta ei voi tietää mitä lukijat tykkäävät kirjoituksista ja koko kirjoittaminen tuntuu ehkä yhdentekevältä. Miksi kirjoittaa kun ketään ei kiinnosta edes kommentoida? Ainakin itselleni tulee joskus epäonnistunut fiilis postauksen kerätessä vain muutaman hassun kommentin. ”Olinko minä todella noin huono että kenelläkään ei tullut edes mitään sanottavaa?” Samaan aikaan kuitenkin olen myös itse niin laiska lukija että harvoin ehdin tai jaksan kommentoida mitään, vaikka tykkäisinkin lukemastani postauksesta älyttömästi.

Vaikka kommentteihin vastaaminen viekin paljon aikaa silloin kun niitä tulee paljon, on se todella antoisaa. Esimerkiksi yhden kymmeniä kommentteja keränneen mielipidepostauksen kommenttien vastaamiseen saattaa kulua kolmesta neljään tuntia, mikä on aika pitkä aika ottaen huomioon että mulla on kaksi pientä lasta joista huolehtiminen on mun oikea kokopäiväinen tehtäväni. Mutta silti, musta mikään ei ole niin palkitsevaa kuin lukea teillä heränneitä ajatuksia ja saada teiltä palautetta mun teksteistä. Myös rakentava kritiikki on tervetullutta, koska halu kehittyä ja kasvaa paremmaksi bloggaajaksi istuu mussa tiukassa. Mä haluan että Te pidätte lukemastanne ja näkemästänne, ja haluatte sitä lisää, koska teille mä tätä kirjoitan enkä itselleni.

Lukijat ovat blogin suurin osa, ainakin mulle, ja sosiaalinen media tärkeä kanava lukijoiden tavoittamiseen. Mullakin on blogiin liittyen niin Facebook -sivut kuin Instagram -tilikin. Facebookissa pyrin päivittämään arjen sattumuksia, laittamaan hauskoja kuvia ja juttuja etukäteen ja lisäksi jakamaan jokaisen blogipäivityksen tuoreeltaan. Se on helppo kanava seurata meidän juttuja niin blogista kuin sen ulkopuoleltakin. Facebook tuo ihan uuden ulottuvuuden bloggaamiseen, nimittäin kasvot lukijoille. On jännittävää päästä vaihtamaan ajatuksia ihan oikeiden tyyppien kanssa kasvottomien nimierkkien tai nimettömien tyyppien sijaan. Blogin Facebook -sivuilla tulee käytyä välillä mielenkiintoisia keskusteluja ja niihin mä haluaisin panostaa vielä nykyistäkin enemmän.

Instagram taas on ehkä se kaikkein henkilökohtaisin somen muoto jonka jaan lukijoilleni, siellä on paljon sellaista jota en itsenäisenä kuvana tai videona liittäisi blogiin ollenkaan. Instagram on väylä jolla voi kurkistaa meidän arkipäivään sellaisena kuin se on. Some ylipäänsä on bloggaajille nykypäivänä tärkeä näkymisen muoto, jos haluaa kehittyä ja päästä eteenpäin. Sosiaalinen media on nykypäivän lisäksi tulevaisuutta ja vankka seuraajapohja somessa tuo bloggaajalle uskottavuutta. Siksi koen ainakin itse myös joskus paineita päivittää näitä seurauskanavia ahkerasti normaalin postaamisen lisäksi.

Sähköpostit ovat yllättävän tärkeä osa bloggaamista. Niitä tulee päivässä useampia, yleensä noin viidestä kahteenkymmeneen ja niihin mulla kuluu postausten ja kommenttien lisäksi eniten aikaa. Osa sähköposteista tulee lukijoilta, osa tietysti yhteistyökumppaneilta ja mahdollisilta yhteistyökumppaneilta. Osan sähköposteista vievät myös erilaiset tapahtumakutsut ja tuoteinfot. Sähköposteja muut eivät näe kuin minä ja moni ei arvaisi että niihinkin kuluu niin paljon aikaa! Välillä saatan vastailla myös sähköposteihin useamman tunnin ajan, mutta onneksi nykyään on älypuhelimet ja lyhyempiin sähköposteihin saa usein vastattua vaikka puistossa samalla kun Tipa leikkii hiekkalaatikolla ja Zelda nukkuu vaunuissa.

Yhteistyöt ovat nykyään yhä suurempi osa blogimaailmaa. Yhteistyökuvioita on niin pienemmillä kuin isommillakin blogeilla ja niitä suorastaan kaivataan. Ainakin mun blogiin on toivottu arvontoja ja toki niitä on musta todella mukavaa järjestääkin lukijoille! Arvonnat ovat yhteistöistä ehkä isotöisimpiä, vaikkakin palkitsevimpia kun tietää että lukijat saavat jotain mukavaa. Arvontaa järjestäessä täytyy yleensä kuvata arvontaan tulevat tuotteet ja sen lisäksi tietysti kirjoittaa itse arvontapostaus. Arvonnan voittajan arpominen on kuitenkin se suurin homma, sillä osallistujia tulee yleensä useita satoja ja täytyy olla tarkkana että laskee kommentit oikein ja arpoo oikean voittajan.

Mä olisin urpo jos edes yrittäisin väittää että ei ole kivaa saada tavaraa testattavaksi, tottakai se on mukavaa, mutta en mä kyllä sen takia todellakaan tätä blogia kirjoita. Se sensijaan on vähemmän mukavaa että meidän lähipostin postinkantajat varmaan nauravat mulle kun aina kun mulle tuodaan paketteja mä oon suunnilleen just herännyt ja vaihtamassa Zeldan vaippaa tai sitten meillä on joku muu pienimuotoinen kaaos meneillään. Kaikista saamistani tuotteista mun ei tarvitse kirjoittaa ja monista tuotteista jätänkin kirjoittamatta, mutta on todella mielenkiintoista tutustua uusiin juttuihin ja  saada paljon tuotetietoutta moneltakin saralta.

Bloggaamiseen ja yhteistöihin kuuluu myös erilaisissa PR-tapahtumissa vierailemista, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mun mielestä nämä ovat kivoja tilaisuuksia joissa on hauska tavata blogituttuja ja vaihtaa kuulumisia yleensä kivan ohjelman merkeissä. Jos mulla vain olisi aikaa ja mahdollisuuksia niin kävisin useammissakin tapahtumissa, mutta mulla nuo pienet ihanuudet usein asettavat omat rajoitteensa eikä olisi heitä kohtaan reilua raahata heitä harva se päivä ihastelemaan vaikka uuden uutukaisia kenkiä tai muita vastaavia. Monet tapahtumat kuitenkin ovat sellaisia joihin lapset voi ottaa mukaan tai sitten jopa lapsille suunnattuja ja niissä käyn mielellään!

Paljonko kaikkeen tähän sitten kuluu aikaa? Päivässä, viikossa vuodessa? Paljon, huomaamatta niitä tunteja vain kertyy. Päivässä, ehkä neljästä viiteen tuntia, vaikkakin muutamana päivänä viikossa pyrin tekemään vähemmän ja joskus taas aikaa kuluu huomattavasti enemmän. Viikossa ehkä n. 25-30 tuntia joten mitä se tekee vuodessa? Nämä neljästä viiteen tuntia harvoin onnistuvat yhdeltä istumalta, eli pitkin päivää teen pienissä pätkissä kaikkia hommia ja illalla lasten mentyä nukkumaan mä yleensä kirjoittelen enemmän. Bloggaajana mä en halua pysähtyä paikoilleen tai tuudittautua turvallisuudentunteeseen siitä että vanha ja tuttu toimii aina. Mä haluan kehittyä ja päästä eteenpäin, ehkä jopa vaikuttamaan joskus johonkin. Blogi muuttuu ja kasvaa mun mukana ja kasvattaa mua siinä samalla. Mä toivon, että joskus tulevaisuudessa Suomen blogiskene on jotain sellaista mitä se on Ruotsissa ollut jo vuosia ja jos tämä joskus toteutuu, mä toivon että saan olla osana sitä.

Lopuksi voisin vielä kertoa vähän blogistatistiikkaa. Nykyisin mun blogillani on lähemmäs 2000 FB-tykkääjää ja Instagram -seuraajaa. Blogilistan luetuimmissa blogini pitää sijaa 79 mistä olen ihan tavattoman iloinen ja ylpeä. Mun blogini on Suomen sadan luetuimman blogin joukossa, hurjaa! Bloglovinissa blogini pitää Family-kategorian Suomen ykkössijaa ja hääblogini Wedding -kategorian Suomen ykkössijaa, jonne se kipusi kolme päivää avaamisen jälkeen. Nämä ovat asioita jollaisia en olisi koskaan, edes villeimmissä unelmissani osannut toivoa ja näistä on kiittäminen vain ja ainoastaan teitä ihania lukijoita, kiitos!

Mä toivon että tämä postaus valotti edes himpun verran sitä, mitä kaikkea bloggaaminen on näiden teille näkyvien postausten lisäksi. Tämä on tietysti vain oma kokemukseni bloggaamisesta, joku toinen kokee ja tuntee kaiken aivan eri tavalla! Mulle bloggaaminen onantoisaa, ihan mahtavaa, kiireistä ja joskus myös ihan pirun rankkaa. Joskus ei kiinnostaisi ollenkaan ottaa kameraa esille ja joskus ajatus takkuaa eikä mitään tunnu saavan aikaiseksi. Suurimmaksi osaksi se kuitenkin on sitä että ajatukset rullaavat eteenpäin, tekstiä syntyy helposti ja kuvia valitessa iskee valinnanvaikeus kun tekisi mieli näyttää teille niin paljon mutta ei kehtaisi laittaa viittäkymmentä kuvaa yhteen postaukseen ainakaan kovin usein. Kiitos siitä että te jaksatte seurata vuodesta toiseen mun (ja joskus Otonkin) höpötyksiä♥

Millaista te ajattelitte bloggaamisen olevan? Herättikö tämä postaus mitään ajatuksia?

Päivän asu / Takki TOPSHOP / Farkut DrDenim / Kengät Dinsko / Paita H&M / Kaulakoru H&M / Laukku River Island

Ihanaa kun syksyisemmät ilmat ovat viimein saapuneet, vaikka kyllä tämä pitkä kesä on ollut aivan ihana! Katselin juuri kuvia viime vuoden syyskuulta ja silloin oli jo paljon kylmemmät ilmat, käytin jopa mun kevyttopattua parkatakkia jo samoihin aikoihin vuosi sitten. Se tosin saattoi osin selittyä hormonaalisilla syilläkin, 5.9. tuli nimittäin tasan vuosi siitä kun plussasin Zeldasta. Apua! Miten voikin aika kulua niin nopeasti? Muistan kuin eilisen kun kävelin kauppaan Tiaran kanssa Oton ollessa töissä ja nappasin halvimman mahdollisen testiliuskapaketin Cittarin valikoimista kun en uskonut että oikeasti edes olisin raskaana. Kädet täristen tein testin kotona ja häkellyin kun samantien ilmestyi kaksi tulipunaista viivaa vaikka tein testin kalenterin mukaan ensimmäisenä mahdollisena testauspäivänä.

Vuosi sitten Zelda oli vain punainen viiva liuskassa, epämääräinen tunne mahassa ja ihana ajatus mielessä ja tuossa se nyt köllöttelee lattialla ja ölisee kirahvilleen. Meinaa itku tulla, kun muistelen sitä puhelua minkä soitin Otolle varttia ennen kun sillä olisi loppunut työpäivä 5.9.2012 kun en vain malttanutkaan odottaa yhtään minuuttia testin tekemisen jälkeen. Kerroin Otolle tehneeni testin jonka jälkeen me naurettiin yhdessä niin että poskiin sattui ja purskahdettiin ilosta itkuun. Huolissani mietin jo silloin että tuleekohan Tiaralle paha mieli kun meille tulee toinen vauva, onneksi hormonihirmuinen huoleni oli aiheeton ja Tiara on siskostaan ilmeisen onnellinen. Ihania tyttöjä molemmat! TÄMÄ postaus on muuten kirjoitettu vuosi sitten juuri kun olin saanut tietää meidän uudesta tulokkaasta, muistan vieläkin kun kihertelin iloisena yksin että eipä kukaan tiedäkään vielä mitä meille on tapahtumassa ja kirjoittelin ihan muina miehinä normikuulumisia.

Viikonloppuna käytiin näiden ihanien tyttösten kanssa siellä Häägalleria -tapahtumassa josta kirjoittelin eilen enemmän hääblogin puolella ja lisäksi ulkoiltiin sunnuntaina yhdessä koko perhe nauttien aivan mielettömästä säästä. Tipasta en näytäkään vielä ulkoilukuvia kun niihin liittyen aion kirjoitella aivan oman postauksensa, mutta tässä pari kuvaa viikonlopulta kuitenkin:

Nyt kuitenkin takaisin tähän päivään! Me saatiin viikko sitten Itellalta testattavaksi pari paketillista uuden uutukaisia Angry Birds -kortteja ja postimerkkejä jotka eilen tulivat myyntiin posteihin kautta maan. Toinen korttisarja sisältää vintagetyylisiä lintuja ja toinen kirkasvärisiä alkuperäisiä lintuja ja possuja. Mä tykkäsin niistä vintagetyylisistä ehkä enemmän, Tiaraan taas vetosivat kirkkaat sävyt! Angry Birdsit eli ”aalinpöötsit” ovat jotenkin kummasti Tiaran lemppareita siitä huolimatta että hän ei ole koskaan kuullutkaan niistä peleistä tai piirretyistä, tosin Tipan lemppari on ehdottomasti se vaaleanpunainen ja söpö Stella -lintu joka ei alkuperäiseen joukkoon taida kuuluakaan. Hyvin on onnistuttu lintujen markkinoinnissa, haha!

Me päätettiin ilahduttaa läheistä (jota en nyt paljasta ettei ylläri mene pilalle) vaaleanpunaisella kortilla joka käytiin tänään viemässä postiin. Tiara oli aivan innoissaan kun sai lähettää postikortin! Tulipa mieleeni että koska sitä on oikeasti viimeksi tullut lähetettyä ihan rehellinen vanhanaikainen postikortti tekstarin tai fb-viestin sijaan jos ei joulukortteja ja ristiäiskutsuja lasketa? Eipä tule mieleen! Mutta veikkaan että kortin saaja ilahtuu tästä nykypäivänä harmittavan epätavalliseksi käyneestä eleestä, tai ainakin toivon että ilahtuu!

Nyt mä alan tyttöjen kanssa iltapuuhiin, neideillä ohjelmassa ainakin kylpyä, iltapalaa ja iltasatu. Toivottavasti tykkäsitte vaikka olikin vaihteeksi aikamoinen sillisalaattipostaus pitkän tauon jälkeen! Tällä viikolla luvassa vielä ainakin Instaweek, Bloggaaminen behind the scenes -toivepostaus ja ihania ulkoilukuvia Tiarasta. Koska mua kiinnostaa kovasti se että mikä teitä lukijoita kiinnostaa, niin mä ajattelin kysyä näin syksyn, uusien lukijoiden ja uudistumisfiiliksen kunniaksi että Mistä te lukijat tykkäätte mun blogissa? Millaisia postauksia on kiva lukea? Mikä on se juttu joka saa teidät palaamaan tänne uudelleen? Onko jotain mikä ei niin paljoa innosta? Oletteko jääneet kaipaamaan pois jotain mitä blogissani on ennen ollut?

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille♥

Moikka! Nyt olisi pitkästä aikaa taas kuulumisten vuoro! Me ollaan oltu menossa koko viikko ja sama meno jatkuu viikonloppuna mutta ajattelin tulla päivittämään pikamoikat kuitenkin. Takana on niin kaveritapaamisia kuin hääjärjestelyitäkin ja viikonloppuna tiedossa vielä vähän töitä ja vähän hupiakin. Ajattelin lisäksi toteuttaa sen kirjapostauksen nyt viikonlopun aikana ja esitellä viimein vähän meidän välikausivarustusta kun ilmakin on ainakin vähän syksyisempi kuin alkuviikosta. Olenkohan mä ihan hullu kun vähän jo kaipailen syksyä viileine aamuineen ja ihanaa lehtien ja sateen tuoksua?

Mä oon aina tykännyt syksystä, lapsena siksi että silloin on mun synttärit mutta nykyään myös siksi että syksyllä ilmassa on niin paljon kaiken uuden tuntua. Syksy inspiroi pohtimaan tulevaisuuden haaveita ja antaa energiaa aloittaa uusia harrastuksia. Kesällä mä en kertakaikkiaan saa niin paljon aikaiseksi kuin syksyisin, mutta ei onneksi tarvitsekaan. Mutta nyt on kesä otettu rennosti bloginkin kannalta kuten valitettavan alhaisiksi jääneistä postausmääristä huomaa ja nyt alkaa syksy ja arki, ihana, ihana arki. Pienen loman mä vielä varastan itselleni kun mennään elokuun lopussa piipahtamaan päiväksi Tukholmaan perheen kesken, mutta muuten on aika palata kunnolla sorvin ääreen.

Syksyn kunniaksi mua on myös vihdoin puraissut jokin pieni mutta pippurinen liikuntakärpänen ja mä oon pitkästä aikaa liikkunut säännöllisesti 5-6 kertaa viikossa jo muutaman viikon. Mä kirjoittelen varmaankin tästä elämäntaparemontista lisää sitten kun ihan oikeasti voin sanoa että mä oon saanut jotain aikaiseksikin, mutta nyt toistaiseksi keskityn ylläpitämään tätä saavutettua treenitahtia ja huolehtimaan imetyksen kannalta riittävästä ravinnonsaannista. Pakko kuitenkin sen verran sanoa että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mä oon taas tuntenut sen mahtavan fiiliksen joka on aina liikunnan jälkeen!

Mitäs muuta? Jotenkin tuntuu että mä oikeen pursuilen ideoita niin paljon että en pysy edes itse perässä. Mulla on hirveän kova halu kehittää sekä itseäni että blogia taas eteenpäin, en halua jämähtää paikoilleen. Ihan mahtavia juttuja on tulossa teillekin, varsinkin hääblogin puolelle on syksyn ja talven varalle tiedossa sen verran kivoja juttuja että kannattaa pysyä kuulolla! Ja ensimmäisenä pienenä kehitysaskeleena eteenpäin mä oon koittanut taas aktivoitua Instagramissa ja blogin Facebook-sivuilla, kuvia ja videoita olen postannut useamman kerran päivässä ja kuulumisia yritän nyt ahkerammin päivitellä siis myös Facebookiin jotta siitä on blogin seuraamisen helppouden lisäksi myös muutenkin iloa teille mahtaville seuraajille! Sain viimeinkin myös tuonne sivupalkkiin tuon seuraus-kuvakkeen joten sieltä pääset fb-tykkääjäksi ellet vielä ole.

Syksyn ja uudistumisen kunniaksi mulla on myös kova tarve päästä kaikesta vanhasta eroon jotta saan uudelle tilaa. Alunperinhän ajattelin jonkinlaista IRL -kirppistä, mutta pitkällisen pohtimisen ja teidän mielipiteidenne kyselyn (FB-sivuilla) jälkeen olen päättänyt sitten kuitenkin jaksaa nähdä sen hullun vaivan ja avata blogikirppiksen. Tavaraahan meiltä löytyy siis jätesäkeittäin, lastenvaatteita, kenkiä ja asusteita niin perusliikkeiden (mm. Zara, H&M, Kappahl newbie, Lindex) jutuista Popiin, Mini Rodiniin ja muihin merkkeihin sekä mun vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Mä tulen tässä lähiviikkojen aikana avaamaan blogikirppikselle erillisen blogger -blogin josta ilmoittelen täällä.

Nojoo, eiköhän tässä ollut jo aikamoinen infopläjäys tulevasta syksystä, kuvituksena random -otoksia kuluneen viikon ajalta. Jos teillä on jotain toiveita liittyen blogin tulevaisuuteen niin kertokaa ihmeessä! Kiitos teille kaikille että seuraatte meidän juttuja päivästä toiseen osallistuen jo kolmatta vuotta♥