Uusi postaus, vanha tarina: kiirettä, kiirettä ja kiirettä. Miksi musta tuntuu että kiireet ei koskaan hellitä vaan aina vähän lisääntyy pikkuhiljaa salakavalasti? Jotenkin sitä hommaa vain aina kertyy ja kertyy ja sitten huomaakin yhtäkkiä ettei ole istunut itsekseen alas ja syönyt rauhassa jäätelöä blogisuosikkeja lukien moneen viikkoon! Tänään mä aion ottaa rennosti, ulkonakin on kökön näköinen ilma niin voi hyvällä omallatunnolla viettää yhden pyjamapäivän. Zelda nukkuu ja Tiara lukee kirjoja, ah mikä ihana rauhallinen hetki.

Musta tuntuu että viime aikoina olen vähän valahtanut kiireisestä suorittajan puolelle, en enää osaa rentoutua vaikka joskus saisinkin nipistettyä hetken ettei tarvitse tehdä mitään. Takaraivossa kummittelee ainavain uusi puuha joka on tekemättä; sähköpostit, kommentit, uusi postauskin pitäisi kirjoittaa, blogin Facebook -sivut, hääblogin päivitys vain muutamia mainitakseni – ja sitten samalla mulla on nämä meidän kaksi ihanaa pientä palleroista joista huolehdin sekä koti. En valita, olen maailman onnellisin siitä että olen tässä pisteessä ja teen edes osapäiväisesti työkseni hommaa jota rakastan: kirjoittamista.

Joskus vain kaiken yhteensovittaminen arjessa tuntuu haasteelliselta, mulla kun sitä selkeää työaikaa ei ole vaan hommat täytyy tehdä silloin kun arkipuuhilta kerkeää. Blogihommiin saattaa helposti kulua vain yhden päivän aikana neljästä viiteen tuntia jos laskee kuvien ottamisen, niiden läpikäymisen, sähköpostit, kommentit ja uuden postauksen kirjoittamisen! Osan saan hoidettua tietysti silloin kun Otto on töissä ja neidit joko päikkäreillä tai puuhailevat omiaan, mutta vähintään viitenä iltana seitsemästä tyttöjen mentyä illalla nukkumaan lähestulkoon mun koko ”vapaa-aika” kuluu näihin blogijuttuihin. Se on mulle ihan okei, mutta mun täytyisi löytää se taito rentoutua edes niinä parina vapaailtana uudelleen! Pitäisi kyetä päästämään hetkeksi irti kaikista velvollisuuksista ja olla vain.

Onneksi on Otto joka muistaa sanoa mulle kun stressaan liikaa ja yllättää esimerkiksi itsetekemällä herkkujälkkärillä tai tuomalla kaupasta mun lempilehden. Ja onneksi mulla on myös paljon ihania ystäviä, joiden kanssa sitä väkisinkin irtautuu hetkeksi arjesta ja samalla lapsetkin saavat mukavaa seuraa! Viime päivinä ollaankin tavattu ahkeraan ystäviä ja Tiara on ollut aivan pyörällä päästään kavereiden määrästä. Hienosti Tipa silti muistaa kaikkien kavereiden nimet ja on mummullekin selittänyt puhelimessa ummet ja lammet leikeistään kivojen kamujen kanssa.

Launtaina me saatiin kaksi ihanaa blogiäitiä lasten kanssa meille kylään sekä vekkulit Helmi ja Armas Tipalle leikkikavereiksi. Viimeksi kun näin Armaksen tammikuussa oli hänellä ikää vasta muutama hassu viikko ja nyt hän jo niin tomerasti kääntyili ja ryömi ja oli niin isoa poikaa meidän pikkurääpäleen rinnalla! Oli ihana nähdä Annaa ja Anniinaa pitkästä aikaa, syödä vähän herkkuja ja jutella niitänäitä. Mahtava lauantaipäivän piristys, näitä useammin! Osa kuvista lainattu Annalta.

Sunnuntaina pyörähdettiin rannalla, alunperin suunnitelmana oli suunnata Skidit Festareille, mutta Otolla olikin senverran työjuttuja että päätettiin pysyä ihan kotikonnuilla ja mennä vaan rannalle lekottelemaan ihanaan hellesäähän. Ihan uskomatonta miten Tipa jo nauttii rannalla olosta ja vesileikeistä kun viime vuonna Tipakin oli niin pikkuinen ja pelkäsi kylmää vettä. Me oltiin pari tuntia rannalla ja syötiin jätskit ja oli aivan ihanaa. Siinä toinen keino rentoutua, helle ja ranta! Ehkä mun ongelma ei olekaan se rentoutuminen vaan se että en osaa rentoutua kotona niin helposti kun tietokone ja kamera hengaavat lähettyvillä muistuttamassa odottavista puuhista. Paras stressinpoistovinkki taitaisi olla juoksukengät, läheinen lenkkipolku ja nappikuulokkeista pauhaava musiikki.

Maanantaina nähtiin pitkästä aikaa meidän mahtavia entisiä naapureita Saraa ja Eliasta sekä tietysti pienintä kaveria Niklasta jota ei oltu ennen tavattukaan. Oli tosi mukava vaihtaa kuulumisia ja jutella siitä millaista tämä arki kahden pienen kanssa on nyt kun meillä on sekä esikoiset että kuopukset melkein samanikäisiä ja samalla ikäerolla syntyneitä. Käytiin yhdessä parissakin eri leikkipuistossa, merenrantakävelyllä ja lopuksi kaverit tulivat vielä meille käymään kun eivät tätä meidän ”uutta” kotia olleet vielä nähneet. Hassua muuten ajatella että me ollaan asuttu täällä jo reippaasti yli puoli vuotta vaikka tuntuu että vastahan me muutettiin! Kuvat lainattu Saralta.

Niklas 4kk & Zelda 2,5kk

Eilen tavattiin vielä lisää blogikavereita kun Jenni ja suloiset Joel ja Alex tulivat piipahtamaan meillä kylässä. Lapset tulivat tosi hienosti toimeen keskenään ja oli mukava jutella vähän erilaisista jutuistakin kuten lasten kaksikielisyydestä, meillä kun ei muita ruotsinkielisiä lapsiperhekavereita vielä olekaan! Tipakin intoutui puhumaan muutaman sanasen ruotsia Jennille mutta kyllä se suomen kieli silti on käytössä suurimmaksi osaksi edelleen. Mä kirjoittelen tästä aiheesta lisää Tiaran 22kk-postauksessa jonka teen varmaankin ensi viikolla kun Tipalla tulee tuo ikä täyteen. Hurjaa että kohta Tipa juhlii jo 2v-synttäreitä!

Hui mikä kaveripläjäys! Ihanaa miten äitiyden myötä on saanut tutustua niin mielettömän kivoihin tyyppeihin ja ihaniin minityyppeihin jotka viihtyvät meidän minityyppien kanssa. Multa toivottiin postausta siitä miten kaverisuhteet ovat muuttuneet lapsien myötä ja aion ottaa tämän aiheen kyllä esille mahdollisimman pian! Mutta nyt mä jatkan mun rentoilupäivää ja menen sohvalle lukemaan ison kasan kirjoja Tiaralle ja Zeldalle.

Toivottavasti kukaan ei ymmärtänyt väärin mun stressiavautumista, tarkoitukseni ei suinkaan ole sanoa että en jaksaisi blogata tai en jaksaisi arkea lasten kanssa, vaan halusin vain kirjoittaa ajatuksia ylös. Ehkäpä juuri siksi että itse muistaisin miten turhaa on stressata! Mä tiedän että te ihanat lukijat ymmärrätte vaikka joskus postaustauko venähtääkin parin päivän mittaiseksi tai jos en heti kerkeäkään vastata kaikkiin kommentteihin.

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille, olette parhaita♥♥

Tänään blogi-ikää tuli mittariin jo kaksi vuotta, uskomatonta! Mä muistan oikeasti kuin eilisen kun tasan vuosi sitten blogin 1v-postausta kirjoittelin, tuntuu että sehän oli ihan äsken. Ja mitä kaikkea sen jälkeen onkaan tapahtunut, vain muutamia mainitakseniTiaran 1v-synttärit, muutto niin meillä kuin blogillakin sekä tietysti se kaikkein tärkein: meidän toisen pikkuneidin syntymä! Mä oon ottanut jo monta vuotta sitten tavoitteeksi ja uudenvuoden ainoaksi lupaukseksi sen että jokaisen vuoden tulee olla edellistä parempi ja se on mulla tavoitteena myös blogivuosissa. Mun mielestä se on ihan loistava tavoite ja tähän asti se on toiminut joka kerta.

Kuluneen blogivuoden aikana blogi on kasvanut ihan huikean paljon suurempiin mittasuhteisiin kuin koskaan olisin voinut uneksiakaan! Vuosi sitten blogilla ei ollut edes Facebook -sivuja, tällä hetkellä taas teitä seuraajia on sitä kautta jo 1250! Mahtavaa! Suurin muutos viimevuoteen nähden on tämä blogin uusi koti, KIDEblogit, joka on ainakin mun mielestä tuonut ihan uusia ulottuvuuksia bloggailuun, juuri kuten toivoinkin. KIDEblogien kautta olen tutustunut ihaniin ihmisiin, kehittynyt kirjoittajana ja bloggaajana ja saanut mahdollisuuden tehdä yhteistyötä upeiden tahojen kanssa. Ihan mielettömiä juttuja on takana ja vielä mielettömämpiä on edessä, siitä olen varma.

Kiitos teille kaikille upeille tyypeille jotka meidän juttuja seuraatte täällä, Facebookissa ja Instagramissa, kiitos kaikista upeista sanoista, jakamistanne kokemuksista ja kertomistanne loistavista vinkeistä. Kiitos myös asiallisesta kritiikistä jonka avulla olen voinut kehittää blogia paremmaksi. Kiitos siitä että inspiroitte ja ilahdutatte mua joka päivä! Mulla on parhaat lukijat koko blogimaailmassa! Kiitosten jälkeen voisin mennä siihen aiheeseen, joka oli siis kokoelmapostaus blogivuoden parhaimmistosta ja kohuista, samaan tapaan kuin viime vuonnakin.

VIISI LEMPPARIA VUODEN AJALTA

Mä valitsin tämän ekaksi lemppariksi koska tuo päivä on vieläkin mun mielessäni ihanana, täydellisenä kesäpäivänä! Se oli yksi niitä ainoita viime kesän helteisiä päiviä ja me oltiin yhdessä koko perhe ulkona aamusta iltaan. Käytiin festareilla, ravintolassa ja rannalla kastamassa varpaat meriveteen. Ihana, aurinkoinen ja rakkaudentäyteinen päivä, jonka haluaisin elää uudelleen koska tahansa!

Läpikäydessäni postauksia viime vuodelta mä löysin tämän ja hihittelin! Kuinka pieni Tiara silloin olikaan vaikka sekä hän itse että minä ylpeä äiti kuviteltiin että hän on jo tosi iso! Ihana Tipa.. Täytyy antaa neidin lukea tuo kyseinen postaus itse sitten kun hän oppii lukemaan, jos hän vaikka ”muistaisi” sitten että osuiko se äiti yhtään oikeaan hänen aivoituksia arvuutellessaan. Ja tiedän kyllä ettei Tiara voi muistaa oikeasti aikaa jolloin hän oli alle vuoden ikäinen!

R niinkuin raskaus on mun lemppareissa koska mulle tulee siitä se sama odottavan kutkuttava fiilis joka silloin oli kun masunkasvatus oli vasta ihan alkuvaiheilla! Ja siksi myös koska mua nauratti postauksessa ollut lause ”But I’m a human not a sandwich ei tule muuttumaan raskausblogiksi” koska kyllähän mä aika reippaasti raskaudesta päivittelin! Se johtunee kuitenkin suureksi osaksi myös siitä miten paljon raskaus vaikutti meidän koko perheen kevääseen kun jouduinkin vuodelepoon ja raskaus rajoitti kaikkia mun tekemisiä. Tuota postausta kirjoittaessani olin vielä onneksi autuaan tietämätön edessä olevista vaikeuksista!

KIDEblogien lanseerausjuhlissa mä sain tavata teitä ihania lukijoita! Sain myös tavata uudet blogikollegani (ja myös vanhoja tuttuja ihanuuksia) ja vietin ihanan päivän upeassa miljöössä Tampereella. Tarjolla oli herkullista ruokaa ja mahtavaa seuraa, ja ilmassa kihisi jännittynyt tunnelma uuden sivuston julkaisun ansiosta. Mä muistan tuon päivän mahtavana, iloisena uuden lehden kääntymisenä mun blogiuralla, tuosta hetkestä se mun blogiura vasta kunnolla alkoi!

Synnytyskertomus on itseoikeutetusti tuoreudestaan huolimatta se kaikista lempparein lemppari. Täytyy myöntää että nyt kun luin sen muutaman viikon tauon jälkeen niin tulihan se tippa taas linssiin! Ihan mieletön kokemus, mulla on suorastaan aivan järkyttävä synnytysikävä. Raskautta ei ole ikävä, ei masua eikä niitä vaivoja, mutta oi jos vaan saisin synnyttää!

VIISI KOHUA VUODEN AJALTA

Kirjoitin tämän mielipidepostauksen kun kyllästyin siihen että ikäviä juttuja naamioitiin mukapositiivisen kommentin rivien väliin ja näinollen oikeutettiin minkä tahansa ilkeyksien sanominen. Edelleen olen samalla linjalla, ei millään pahalla ei oikeuta yhtään mitään enkä noiden sanojen tarkoitusta edes ymmärrä tai halua ymmärtää. Tuon postauksen ansiota tai ei, tuon kaltaiset kommentit ovat vähentyneet viime aikoina todella reippaasti mun blogissa, ihanaa!

Kun joulupukki ei enää riittänyt

Kun joulupukki ei enää riittänyt oli se vihaisen raskaanaolevan äidin avautuminen vihaisten lintujen tunkeutumisesta rakkaalle, nostalgiselle joulukulkueelle. Sittemmin se vihainen lintu, tuttavallisemmin ”pööts” kuten Tiara sanoo, on tunkeutunut meidänkin kotiin vappuilmapallon muodossa. Edelleen pidän silti kiinni siitä että vihaisissa linnuissa ei ole mitään jouluista, mutta täytyy sanoa että se hymy jonka Pööts toi vappuna Tiaran kasvoille oli sen linnún arvoinen todellakin!

Minä kasvattajana

Kasvatusaiheista postausta mä mietin pitkään että uskallanko kirjoittaa, mutta oon tosi iloinen että sen tein. Se postaus sai aikaan mukavaa kuhinaa kommenttiboksissa ja sain kirjoittaa itselleni tärkeästä aiheesta. Ja kuhinasta huolimatta myös eriävät mielipiteet tuotiin esille erittäin asialliseen sävyyn mikä ilahdutti mua suuresti! Jos vain aika riittäisi niin kirjottaisin mielipidepostauksia mielellään vaikka joka viikko (valitettavasti ei vain riitä).

Menneen talven lumia

Otto pääsi meidän 9.2. olleen vuosipäivän kunniaksi kertomaan oman versionsa meidän tapaamisesta ja hupaisalla tyylillään sai ilmeisesti aika monet naurut aikaiseksi (ainakin kommenteista päätellen)! Kyllä nauratti muakin, mutta edelleen tahdon täsmentää että en kyllä ainakaan tunkenut kieltä kurkkuun vaan korkeintaan sivistyneesti vähän pussasin, niin kerta! Voi niitä villejä aikoja, onneksi silloin olin rohkea ja sain tuon ihanan pönttöpään napattua itselleni.

Koti vauvavalmiiksi osa 2 | Mountain Buggy Duet

Viimeisen kohu oli tämä vaunupostaus, kohu siitä että meille ei tule vaunukoppaa. Tämä naurattaa mua edelleen suuresti! Lähiaikoina teen postausta siitä miten vaunut ovat toimineet käytännössä mutta voin jo etukäteen sanoa että viime viikkojen päivittäisen käytön perusteella  oikein hienosti ollaan pärjätty ilman sitä koppaa ja vauvakin on ihan tyytyväisenä nukkunut joka ikisen vaunureissun turvallisesti valjaisiin kiinnitetyn makuupussin suojissa makuuasennossa.

Siinäpä kymmenen mun mieleen jäänyttä postausta! Muistatteko te näitä kirjoituksia? Onko teillä jäänyt jokin muu postaus mieleen joka on herättänyt tunteita? Onko blogi mielestänne kehittynyt parempaan vai huonompaan suuntaan kuluneen vuoden aikana? Risuja, ruusuja? Ihanaa keskiviikkoiltaa ja huomista helatorstaita kaikille♥

Vauvan tultua jo komeaan kahden viikon ikään me uskallettiin viimein aloittaa varovaisesti ulkoilut ja suunnattiinkin tänään jo aamulla yhdeksän jälkeen läheiseen puistoon koko perhe! Vauva nukkui tyytyväisenä vaunuissa ja Tiara oli onnensa kukkuloilla kun pääsi liukumäkeen, keinuun ja karuselliin. Tuo meidän lähipuisto on Tiaran makuun kun siellä ei ole hiekkaa tai pikkukiviä, meidän neiti hienohelma kun karttaa parhaansa mukaan kaikkia tuollaisia luonnonmateriaaleja ja esimerkiksi lumisella/loskaisella kotipihalla hän kevään aikana vain seisoskeli tai käveleskeli tumput suorina tai halusi keinua.

Tiara on hassu hömppä, vaikka kaverimuksut remuavat innoissaan rapakoissa, loskassa ja hiekkalaatikolla niin Tiara ei mene mukaan vaikka sisäleikeissä kavereiden kanssa yhdessä puuhaileekin innoissaan. Mutta ehkäpä se remuamisvaihe tulee meillekin vielä jossain vaiheessa, siihen asti nautitaan uudenveroisina säilyvistä välikausivaatteista ja -kengistä! Puistosta suunnattiin merenrantakahvilaan juomaan aamukahvit ja nappasin vapun kunniaksi ihanan munkkirinkilänkin! Tuli niin kesäinen fiilis kun istuttiin terassilla kahvilla ja aurinko paistoi, pian kesä on vihdoinkin täällä (ainakin toivottavasti!).

Mitäs muuta me ollaan viime aikoina puuhailtu? No ainakin Tiaran kanssa testattiin neidin lahjaksi saamia vesivärejä joista Tiara innostui ihan hurjasti! Tiara haluaisi kokoajan vain maalata ja ihmeen kauan hän jaksoi keskittyäkin siihen maalailuun. Mä vielä avustin siveltimen kastelemisessa mutta Tiara ymmärsi heti että miten sitä väriä saa sutiin ja tosi ihanasti maalasi kaksi kuvaa. Mä räpeltelin eläimiä Tiaran pyynnöstä paperille ja yhden porkkanan, hävettää edes  näyttää mun surkeita tuherruksia kun en ole vesiväreillä tainnut maalata pahemmin ala-asteen jälkeen! Kuvisluokalla me maalattiin enemmän akryyli- ja öljyväreillä ja niitä on paljon helpompi käsitellä.

Lisäksi ollaan shoppailtu, vauvalle collegehaalari Polarn O. Pyretistä, Tiaralle pari T-paitaa jotka ovat nyt pesussa niin en saanut kuvattua, äidille täydelliset neonkeltaiset farkut BikBokista ja isille PS Vita -pelikonsoli. Lisäksi ostettiin pinkki leivänpaahdin meidän hajonneen ikivanhan paahtimen tilalle, mutta siitäkään en näköjään muistanut ottaa kuvaa! Pitää kuvata se myöhemmin, se on tosi söpö.

En tiedä huomasitteko noista farkkukuvista (joissa mun tukka on imetysmaratoni -makoilun jäljiltä supertakkupesäke) ollenkaan, mutta mä myös viimeinkin värjäsin hiukset ensimmäistä kertaa elokuun jälkeen! Vaalensin näitä pari astetta ja oon kyllä tosi tosi tyytyväinen, vaikkakaan kuvista se ei taida välittyä miten paljon nää oikeesti vaaleni! Mutta on paljon raikkaampi olo nyt kun tukka on kuosissa eikä ole 9kk juurikasvua, vaikkei se niin erottuva ollutkaan mutta kuitenkin.

Niin ja sitten meillä on vielä se vauva jonka kuvia varmaan suurin osa teistä odottaa eniten? Vauva on alkanut olemaan paljon enemmän hereillä päivisin, tänäänkin kun Oton pikkuserkku oli sulhasensa kanssa meillä moikkaamassa vauvaa niin hän oli jopa ensimmäiset kymmenen minuuttia hereillä! Melkeinpä ensimmäistä kertaa vauveli hengasi edes hetken silmät auki kun oli vieraita. Vauvalla on myös ihan parhaita ilmeitä, ne on niin huvittavan teatraalisia ja söpöjä! Meidän pikkutyyppi muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän siskoaan sekä ulkonäöltään että luonteeltaan, mutta on silti aivan ihana ja ainutlaatuinen neiti jolla on myös ihan omat juttunsa<3

Mulla ois vaikka mitä asiaa ja hirmuisesti kuviakin laitettavana ja ties mitä, mutta aikaa ei ole nyt ollut blogille niin paljoa kuin yleensä! Mä pahoittelen kovasti blogin hiljaiseloa, ja lupaan koittaa palata normaaliin postaustahtiin mahdollisimman pian. Blogilla alkaa muuten 2v-synttäriviikko (HURJAA!!) heti pian Vapun jälkeen ja silloin ajattelin keksiä jotain kivaa, tekin saatte tähän postaukseen toivoa jotain synttäripostausideoita tai muita sellaisia synttäriviikon kunniaksi!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja koitan tulla huomenna vielä kertoilemaan vappukuulumisia ja esittelemään paremmin tätä uutta tukkaa!

Mä en kovin montaa kertaa ole erilaisiin pr-tilaisuuksiin tässä kevään aikana päässyt paikalle kun olen ollut vuodelevossa ja milloin flunssassa tai mitä tahansa, mutta nyt kerrankin pääsin paikalle Polhem PR Finlandin hulppeisiin tiloihin Esplanadille kun Lindex esitteli kevään vaateuutuuksiaan. Tietenkin ollaan koko alkuviikko Tiaran kanssa kärsitty flunssasta mutta onneksi olo helpotti sen verran että uskalsin liikkua tänään. Paikalla oli mun lisäkseni kattava joukko ihania bloggaajia, myös kaksi maailman parasta KIDEkollegaani Anna ja Anniina sekä herkullista vadelmalimonadia ja cake popseja, nam! Oli ihana nähdä kavereita pitkästä aikaa ja tutustua samalla pirtsakan keväisiin vaateuutuuksiin.

Ensimmäisenä oli vuorossa lastenvaatteiden esittelyä ja mä kyllä niin tykästyin siihen ihanan iloiseen väriloistoon! Täytyy sanoa että viikon 12 jälkeen Lindexeihin kautta maan ilmestyvät kevään Littlephant -vaatteet ovat niin suloisia että syön vaikka mun kaikki kengät jos meille ei yhtään kappaletta niistä ihanuuksista päädy neitien vaatekaappiin! Kirkkaat värit on aina kesää kohden enemmän se mun juttu, niin tänäkin vuonna ja siksi mä tykästyin enemmän juurikin Littlephanteihin kuin vintage-tyylisiin hempeisiin mekkoihin ja leggingseihin.

Naistenvaatteista rakastuin eniten raikkaisiin raitakuosisiin neuleisiin ja ihaniin mekkoihin, mutta en uskalla vielä edes haaveilla niistä ennen kuin tiedän missä mitoissa sitä kesällä ollaankaan. Tuntuu nimittäin että näin loppua kohden sitä paisuu kuin pullataikina! Onneksi myös asustevalikoiman ihanat niittisandaalit ja näyttävät korut menevät millaisen kropan omistajalle tahansa joten niitä katselinkin erityisen innoissani.  Mua vähän naurattaa tämä mun raitainnostukseni, pitkään kun olin niin raitakuosia vastaan mutta nykyään haalin sitä lasten vaatteiden lisäksi jo sisustukseenkin roppakaupalla (tästä lisää ensi viikolla), ja varmaan siis pian myös omaan kaappiinkin.

Osa kuvista lainattu Annalta!

Reippaan tunnin seurustelun jälkeen mun selkä alkoi sanoa sopimuksen irti ja supistukset muuttumaan sen verran tiheneviksi että koin järkevämmäksi alkaa siirtyä pikkuhiljaa kotia kohti. Mukaani nappasin Anniinan ja Iliaksen joka kovasti ikävöi Tiaraa ja mentiin kauppakeskus Galleria Esplanadiin jossa mun äiti ja Tiara jo odottelivatkin. Tiara ja Ilias innoissaan vaihtoivat muutaman sanasen ja napattiinpa me muutama kuvakin ennen kun lähdettiin! Kiitoksia vielä seurasta ihanat!

Nyt on pakko mennä nukkumaan kun kotimatkalla tullut migreeni alkaa taas painaa päälle pikkuhiljaa, mutta huomenna olisi vuorossa vähän viimeaikaisten vaateostosten esittelyä. Tänään kerkesin ennen Lindex-tilaisuuteen lähtöä vielä klikkailla Mini Rodinin Bon Voyagen tänään ilmestyneestä pt. 2:sta pari ihanuutta ostoskoriin ja nyt odottelen pakettia into piukassa! Mutta siis huomiseen ja ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille jo näin etukäteen <3

Löytyykö mun lukijoista yhtään Camilla Lundstenin Littlephant -mallistoon hurahtanutta? Epäilen vahvasti etten ole ainoa ;)!

Mä taisin aamulla salaperäisesti vähän mainitakin meneväni tänään valokuvauksiin, ja voi ei miten ihanan upea kuvauspäivä meillä olikaan! Valokuvaaja Natali K. otti muhun yhteyttä pari kuukautta sitten ja kysyi mua malliksi tulevaan näyttelyynsä tuleviin kuviin ja enhän mä voinut muutakuin suostua nähtyäni Natalin upeita kuvia hänen *Facebook-sivuillaan*. Mua jännitti hirmuisesti etukäteen että osaanko mä olla sellainen ”malli” kun Natali toivoi ja toivottavasti onnistuin, ainakin itse oon tyytyväinen lopputulokseen. Kuvat tulevat siis esille maaliskuussa Helsingin keskustaan Uudenmaankadulle Galleria 4-kuuteen ja elokuussa ne matkaavat vielä näyttelyyn New Yorkiin! Aika huikea juttu mun mielestä, enpä olisi uskonut tälläistäkään mieletöntä mahdollisuutta osuvan kohdalleni kun bloggailun joskus aloitin.

Ammattimeikkaaja Suzana Reich meikkasi mut ennen kuvauksia ja mun hiukset kiharrettiin ja sitten matkattiin kuvauspaikalle eli maailman ihanimpaan Helsingin Talvipuutarhaan. Pakkanen paukkui ja oli hurjan liukasta ja tuulista mutta me kuvattiin ulkona! Oli jotenkin ihan mieletön kokemus keikistellä seitinohuessa Asoksen mekossa ja pikkukorkkareissa kaiken sen lumen keskellä. Oli siinä vähän erilaista fiilistä kuin vaikkapa Otolle sunnuntaisin poseeratessani kun on saatava uusia masukuvia blogiin, vaikka siis muru on sekin kivaa että sä mua kuvaat! Mutta ehkä ymmärrätte mitä tarkoitan! Tunsin itseni ihan prinsessaksi ja sehän sopi hyvin kun kuvauksen teemana oli Prinsessa Ruusunen. Mitäs tykkäätte Natalin ottamista kuvista? Tuleeko Prinsessa Ruusus -fiilistä?

Mitä piditte kuvista? Mun mielestä oli ihan mahtavaa että sain näyttää nämä kuvat teillekin omassa blogissani! Tää oli ihan uskomaton kokemus kyllä, jos vain olisin pidempi, nuorempi ja vähemmän raskaana niin voi hitsi mä tahtoisin olla ihan oikea malli ja tehdä tätä vaikka jokaikinen päivä!

Thank you so much Natali, Suzana and Mika for such a wonderful day! I hope you had as nice time as I did! This was an amazing experience!

EDIT// PS: 24+0 masuvertausta Tiaramasuun voi käydä kurkkimassa blogin *Facebook-sivuilta* kun tässä kiireissäni olen luistanut viikon masupostauksesta täällä blogin puolella!