Marraskuu on ollut kyllä rankin kuukausi mitä olen vuosiin kokenut, ja en voi sanoa ettenkö olisi iloinen että se päättyy juuri tänään. Olen niin valmiina toivottamaan joulukuun tervetulleeksi, keskittymään joulufiilistelyyn, joulukalenteriin ja kivoihin juttuihin mitä on tiedossa. Vaikka tämä kuukausi on ollut poikkeuksellisen rankka ja surullinen, on onneksi päiviin mahtunut paljon hyvääkin. Ollaan nähty rakkaita ystäviä, olen tutustunut yhteen uuteenkin ystävään mikä on aikuisiällä harvinaista (ainakin itselleni), ja sen lisäksi olen pitkästä aikaa käynyt monessa kivassa tapahtumassa. Tänään käytiin Mini Rodinin ensimmäisen Suomen myymälän avajaisissa kuopuksen kanssa, ja näin paljon tuttuja ja saatiin kurkistaa ihanaan myymälään vähän etuajassa, huomenna se nimittäin aukeaa oikeasti.

Mä rakastan joulua ja olen oikeasti ihan super joulufiilistelijä, mikä ei varmaan ole jäänyt kenelläkään aiempina vuosina blogia lukeneelta huomaamatta. Tänä vuonna joulumieli on kuitenkin ollut vähän kateissa, kun ajatukset on olleet niin paljon mummussa, ja huoli Oulussa olevista läheisistä on ollut kova. Niin moni jäi kaipaamaan meidän mummua. Lasten into on kuitenkin vihdoin alkanut tarttua itseenikin, ja kyllä mä silti odotan joulua tosi paljon. Ehkä joulu on juuri se piristys, jota juuri nyt kaipaankin. On ihanaa saada uppoutua jouluisaan puuhasteluun. Ja aion kyllä löytää sen ihan täyden joulufiiliksen, sillä tämä on meidän pienimmän tontun ihan ensimmäinen joulu, ja siitä pitää tehdä ikimuistoinen.

Joulukoristelaatikko on kannettu varastosta sisään, huonekuusi voi hyvin (jo kolmatta kuukautta, siis oon niin ylpeä itsestäni!) ja ekat glögitkin on juotu. Viime viikolla Otto ripusti tanssahdellen 200 lediä pihalle, joten sielläkin on jo jouluisaa. Ensimmäisten pipareiden leivonta jää kuitenkin joulukuun puolelle, mikä on myöhäisin aloitus meidän perheelle ikinä. Aina ne on leivottu marraskuussa ennen. Mutta ehtiihän sitä joulukuussakin onneksi, ja ihan hyvinkin vielä.

Huomisaamuna kello seitsemän starttaa tämän blogin viides joulukalenteri. Se tarkoittaa sitä, että joka ikinen aamu huomisesta jouluaattoon asti kello 7 pärähtää uusi luukku ilmoille täällä blogissa. En välttämättä ole itse silloin hereillä, eli en ehkä ehdi sitä silloin vielä jakaa somekanaviin, mutta täältä blogista se kuitenkin löytyy. Jokaisessa luukussa on luvassa jotain ihanaa jouluisaa, kuten DIY-juttuja, reseptejä, ajatuksia joulusta, joulukoristeita, sekä tietenkin pari arvontaa jossa voi voittaa jotain kivaa. Kannattaa siis pysyä mukana, jos yhtään kaipaa joulufiilistä.

Pyrin päivittämään blogia joulukalenterin lisäksi lähes yhtä aktiivisesti kuin muutenkin, eli postauksia tulee ilmestymään melko tiheässä tahdissa, parhaimmillaan kaksi kertaa päivässä, aattoon asti. Viime vuonna joulukuussa julkaisin 49 postausta, huhhuh. Kannattaa siis selata reippaasti taaksepäin jos on ollut vähän taukoa lukemisesta, täällä on joulukuussa paljon sisältöä! Mulle itselle joulukalenterin tekemisestä on tullut tosi tärkeä ja rakas juttu, ja musta on aivan ihanaa ideoida sitä ja keksiä kaikkea uutta. Joka vuosi joulu lasten kanssa saa aivan uusia ulottuvuuksia kun he kasvavat, ja myös oma ajatusmaailma muuttuu. On mahtavaa valmistautua jouluun isolla porukalla teidän kaikkien muiden joulufiilistelijöiden kanssa, ja toivottavasti joulukalenteri saa tartutettua joulun henkeä myös niihin teistä, jotka eivät muuten olisi niin innoissaan.

Aivan ihanaa marraskuun viimeistä iltaa kaikille, ja näin jo etukäteen mahtavaa joulukuun ensimmäistä!

Mielettömän ihanaa jouluaattoa tyypit! Niin vaan tuli käytyä läpi tämä vuoden 2016 blogijoulukalenterikin, huh! Mä olen hurjan onnellinen että sain odottaa joulua yhdessä teidän kanssa jälleen kerran, ja virittäytyä joulufiilikseen. Tämän luukun myötä meidän perhe hiljenee joulun viettoon, ja toivottaa teille rauhallista, ihanaa ja rakkaudentäyteistä joulua. Kiitos hurjasti kaikista kauniista sanoista, vinkeistä ja kokemuksista joita olette kalenterin aikana jakaneet, mä olen ainakin aistinut joulufiiliksen joka kerta kun olen viime aikoina kommenttiboksin avannut. Viimeisestä luukusta löytyvät siis meidän perheen perinteiset jouluterkut videolla.

Hyvää joulua <3

Viime vuonna me ei tehty piparkakkutaloa jostain syystä, oiskohan ollut siksi että mulla oli niin hurjasti töitä että ei vaan jaksettu. Se silloin jäi harmittamaan ja tänä vuonna haluttiin ehdottomasti tehdä se! Piparkakkutalon kasaaminen oli osa mun ja Oton joulukalenterin tehtäviä, ja kasattiin se tuossa eräänä iltana ja sitten koristeltiin lasten kanssa yhdessä. Me ei olla mitään koristeluvirtuooseja kukaan, mutta se ei estä pitämästä hauskaa ja kokeilemassa eri juttuja. Yksi piparkakkutalon seinä me onnistuttiin halkaisemaan ja tiputtamaan sulaan sokeriin ja siitä tuli hieno ja kiiltävä taikaseinä lasten mielestä. Yleensä meidän leipomiseen liittyy aina jotain kommelluksia, mutta turha sitä on ottaa liian vakavasti vai mitä.

Tein itse sinistä kuorrutetta munanvalkuaisesta, tomusokerista ja sinisestä pastaväristä ja käytettiin sen kaverina kaupan valmista valkoista jota oli jäänyt piparitalkoista. Lisäksi koristeltiin talo erilaisilla nomparelleilla, strösseleillä ja karkeilla sekä tomusokerilla josta tuli muka lunta. Huomasin että yhdestä ikkunasta on mystisesti kadonnut yksi karkki, kenenköhän suuhun se on koristelun jälkeen hävinnyt?

Sisälle ajattelin tökätä pari led-tuikkua tuomaan ihanaa joulutunnelmaa ja pikkuista valonkajastusta sinne. Heti kunhan löydän tuikut, lapset ovat vieneet ne jonnekin salaiseen piilopaikkaan. Lapsista taloa oli hurjan jännittävää ja hauskaa tehdä ja niin myös musta. En usko että musta koskaan tulee mitään superleivontavirtuoosia tai koristemestaria, mutta pakko myöntää että tällainen pieni puuhastelu yhdessä lasten kanssa on vaan ihan parasta, lopputuloksesta viis.

Vaikka meidän piparitalo ei ole itsetehty muuten kuin koristeiden osalta, ja se ei mikään kulmakunnan komein kartano ole muutenkaan, niin ainakin se on ihan meidän näköinen: vähän sinne päin! Musta tuntuu että tässä joulukuussa on ollut enemmän joulun taikaa ja tunnelmaa kuin kaikissa edellisissä yhteensä. Luulen että siihen liittyy olennaisesti se että lapset ovat jo isompia ja heidät saa niin hyvin otettua mukaan kaikkeen jouluun valmistautumiseen. He ovat aivan innoissaan kaikesta mihin liittyy joulu ja bongailevat muka tonttuja joka kulman takaa ja kuiskuttelevat salaisuuksia toisilleen.

Oletteko te leiponeet piparkakkutaloja tänä vuonna, tai koristelleet kaupan piparkakkutaloja? 

Pidettiin Oton kanssa meidän parisuhdejoulukalenterin mukaisesti tuossa yhtenä iltana jo pienet paketointitalkoot. Toiset samanmoiset on vielä luvassa, kunhan ollaan ostettu kaikki lahjat. Sanoin muistaakseni viime viikolla että tilanne on hyvä lahjojen kannalta ja melkeinpä kaikki lasten lahjat on ostettu. No niin onkin, mutta hitsi vie melkein kaikki aikuisten lahjat on edelleen ostamatta ja paketoimatta!  Ja nyt on jo 13. päivä. Ensi viikonloppu on niin täyteen buukattu että ei toivoakaan jouluostoksista, että kai se taas menee ihan viime tippaan niinkuin viime vuonnakin. Onneksi mun äiti tulee meille pari päivää ennen jouluaattoa niin voidaan mennä sitten vielä hoitamaan pakolliset joululahjaostokset Oton kanssa, ja onneksi sentään itsetehdyt lahjat on jo kaikki tehty.

 Paketontitalkoot vol2. voidaan pitää samalla kun valvotaan kinkkua, sehän menee hyvin siinä samalla. Mutta ai että mä olen innoissani taas paketoinnista, se on yksi kivoimpia puuhia jouluun valmistautumisessa. Tänä vuonna me mätsätään suurin osa paketeista joulukuusen kanssa, vaikka ei sillä mitään väliä periaatteessa ole kun pukki ne kuitenkin aattona tuo ja kaikki meidän ja sukulaisten ja kummien ja ystävien antamat paketit menevät iloisesti sekaisin.

Panostan paketteihin lähinnä siksi koska se tekee paketoinnista kivempaa ja nautinnollisempaa, jouluaattona kukaan ei enää kiinnitä huomiota siihen miltä paketit näyttävät kun ne kuitenkin menevät pukin lahjasäkeissä sekaisin ja ruttuun. Nämä paketit kuvasin kuusen alla eräänä päivänä lasten ollessa päiväkodissa, ja vein ne äkkiä takaisin piiloon ennen kuin he tulivat kotiin.

Tänä vuonna löysin kauniita lahjapapereita Pop up -kemuista, ja ostin sekä mustavalkoista vähän kuin ”eläimen turkin” tai joulupukin parran näköistä paperia, sekä mustakultaista numeropaperia. Lisäksi ostin glittertähtiä pakettikorteiksi. Löydettiin myös kauniin mustavalkoista lintupaperia Ikeasta, ja se oli sopivasti vähän isokokoisempaa niin siihen saa paketoitua super isot paketit joihin ei normipaperi riitä.

Mä tykkään koristella paketteja, ja meillä on lisäksi monia erilaisia naruja ja puisia pakettikortteja joita käytetään vuodesta toiseen. Mä tykkään noista meidän puisista pakettikorteista tosi paljon koska ne säilyvät hyvänä ja ei tarvitse ostaa aina uusia jos ei halua. Meillä on myös yleensä suhteellisen samat lahjansaajat joka vuosi, niin ne on hyvä kierrättää aina kun leikkaa ne vaan aattona irti ja ottaa talteen.

Millaisia paketteja teillä on tänä vuonna? Joko te olette ostaneet tai valmistaneet kaikki lahjat?

Tervetuloa blogijoulukalenterin ensimmäiseen luukkuun! Tästä tämä ihana matka kohti joulua alkaa jo neljättä kertaa mun blogissa ja mä olen ihan superhyper innoissani. Toivottavasti tekin. Kivaa odottaa joulua yhdessä teidän kanssa ja virittäytyä tunnelmaan joka aamu. Mä julkaisen uuden joulukalenteriluukun joka aamu tasan klo 7.00 eli hyvin kerkeää vaikka työmatkalla tsekkaamaan jos haluaa. Kalenterissa on luvassa vaihtelevasti kaikkea mahdollista tarinoista vinkkeihin, diy-jutuista resepteihin ja videoista arvontoihin. Pysykää siis kuulolla! Tässä sen pidemmittä puheitta, ensimmäinen luukku eli meidän kuopuksen ihan eka oma joulutarina hänen tekemänsä kuvituksen kera.

”Olipa kerran joulupukki. Se oli tyttö jolla oli punainen mekko ja pitkä parta. Joulupukki meni sen autolla joka osasi lentää. Se meni sillä antamaan lapsille lahjoja. Ne meni ekaksi Espanjaan, sitten Suomeen, Englantiin, Ruotsiin, Kreikkaan ja Japaniaan ja vielä Helsinkiin. Ne lapset halusi lahjaksi vaatteita, ja prinsessavaatteita koirille ja kaulahuivin ja sitten vielä aikuisten pinnejä. Sitten se pukki kävi meidän kummitytön luona Zimbabwessa ja antoi sille lahjaksi housut kun sillä oli vaan hame. Sitten se kokeili niitä ja ne oli kivoja ne housut mutta vähän pitkät ja sitten se pukki vähän klippasi niitä. Sitten pukki meni sen omaan kotiin Korvatunturille. Se leikki sen tonttukavereiden ja porojen kanssa. Sen pituinen se.”

Ihanaa joulukuun ensimmäistä tyypit <3