Hei rakas,

sä et vielä tunne meitä, eikä me sua, mutta mä ajattelin kirjoittaa sulle kirjeen siitä ketkä täällä sua odottavat. Varmasti olet kuullut meidän äänet, sen millainen nauruhepulikohtaus me saadaan välillä yhtäaikaa koko perhe ja miten sun isosiskot laulaa sulle aina välillä. Olet ehkä tuntenut miten sun isi on paijannut sun selkää, ja nähnyt valoa mahaan kun asennettiin uudet yölamput meidän makuuhuoneeseen ja ne olikin ”vähän” liian kirkkaat ja juuri sopivasti mahan korkeudella.

Mä olen sun äiti, Iina, 25 vuotta. Mä rakastan hassutella lasten kanssa, tanssin välillä villisti ja tykkään kokata. Ehkä säkin olet saanut vähän maistaa lempiruokia, olen nimittäin lukenut että se mitä äiti syö vaikuttaa myös siihen miltä lapsivesi maistuu. Hassua, eikö? Odotan ihan hirveästi että saan tavata sinut, koska olen kesäkuusta asti ajatellut sua ja miettinyt millainen tyyppi sä olet.

Tiedän jo valmiiksi että olet ihana, ja ihan hurjan aktiivinen. Sinulla on samanlainen nenä kuin siskollasi, ja olet kova liikkumaan. Innostut aina kun kuulet musiikkia autossa, mitä kovempi basso sitä hurjemmat bileet. Musta tuntuu että sun kanssa pidetään vielä vähintään yhtä kovia diskohetkiä kotona kuin isosiskojesi kanssa, ainakin jos se on musta kiinni. Kunhan sä vähän kasvat, mä otan sut mun mukaan kahviloihin, tapahtumiin, ravintoloihin ja ostoksille. Tulet tapaamaan paljon ihmisiä, ja näkemään vaikka mitä kivaa jo ihan pienestä asti niinkuin siskosikin.

Sun isi Otto on 26-vuotias. Se on maailman paras isi, voin luvata sen sulle ihan helposti. Se leikkii sun kanssa, kutittaa sua, juoksee sun kanssa leikkipuistossa hiestä märkänä ja kuskaa sua harrastuksiin sitten kun olet isompi ja keksit mitä haluat tehdä. Tiedän jo valmiiksi että isi tulee saamaan sut nauramaan ekaa kertaa, ja varmaan kiljumaankin, se on nimittäin vähän sellainen naurattaja.

Sä olet siitä onnekas että saat viettää isin kanssa paljon aikaa jo alusta asti, isi nimittäin jää sun kanssa kotiin kunhan äidin vapaa loppuu. Siitä tulee varmasti ihanaa aikaa niin teille, kuin meidän koko perheelle. Isi opettaa sut pelaamaan jos vaan itse haluat, ja se hihittää kun sun ukkeli lähtee ihan väärään suuntaan. Isi ei tykkää leikkiä barbeilla, mutta se vaihtaa kyllä niille kiltisti vaatteita jos haluat. Ja se suojelee sua ihan kaikelta ja rakastaa sua aina.

Sun vanhempi isosisko Tiara on viisivuotias. Sillä alkaa syksyllä eskari ja se on jo iso tyttö. Se odottaa sua tosi kovasti, ja se on luvannut opettaa sut pyöräilemään ja uimaan ja laulamaan. Se voi myös lukea sulle iltasatuja tai muitakin satuja, se lukee nimittäin Zeldallekin. Tiara tykkää tosi paljon My Little Ponyista ja Lego Friendseistä, joilla on paljon paljon pikkutavaroita. Se on kuitenkin luvannut pitää ne piilossa sinulta sitten kun alat ryömimään ja laittamaan asioita suuhun.

Teistä tulee varmasti hyvät kaverit sitten kun säkin vähän kasvat. Tiara on luvannut auttaa vaihtamaan sulta vaippaa ja syöttämään sua, ja hän on niin hienosti järjestänyt kaikki sun vaipat kauniisti koreihin ja pinoihin värien ja koon mukaan. Tulet ehkä huomaamaan että hän on aika tarkka tyyppi, mutta se on vaan hyvä. Tiara rakastaa sua, ja kunhan olette molemmat isoja, se pitää susta varmasti hyvin huolta jos jää lapsenvahdiksi.

Sun toinen isosisko Zelda on odottanut sua aivan hurjasti siitä asti kun sai kuulla että hänestä tulee isosisko. Aluksi hän kysyi joka päivä, joko vauva tänään syntyy. Pikkuhiljaa hän ymmärsi että ei vauva synny ihan niin nopeasti vaan mahan pitää ensin kasvaa tooooooooosi isoksi ja joulun ja uuden vuodenkin mennä ohitse. Välillä hän on odottanut kärsivällisemmin, välillä vähemmän kärsivällisesti. Viime aikoina hän on huokaillut syvään ja pyytänyt että sinä tulisit jo, aina samalla kun on selittänyt sulle kaiken maailman asioita. Hän on hellä ja empaattinen ja antaa sulle varmasti ihan super määrän pusuja ja haleja heti kun olet syntynyt. Hän ei koskaan unohda sanoa että rakastaa sua, ja antaa sun varmasti leikkiä kaikilla leluillaan.

Me kaikki odotetaan sua ihan ylipaljon täällä, koska tiedetään miten ihana sä olet ja miten sä tulet muuttamaan meidän perhettä. Vaikka susta tuleekin osa meidän perhettä, myös meidän perheestä tulee osa sua. Sä muutat meidän koko elämää, ja toisaalta sulaudut osaksi sitä, juuri niinkuin kuuluukin. Täydennät meitä ihan omalla tavallasi. Sä tunnut jo niin omalta, vaikka ei olla koskaan nähty. Tiedän että kun saan sut ensimmäistä kertaa syliin, tuntuu siltä kuin olisit ollut meidän kanssa aina. Ja siitä meidän yhteinen taival vasta alkaa.

Nähdään pian, olet rakas <3

Voitteko uskoa että meidän esikoinen täyttää tänään viisi vuotta? Niin, en mäkään! Miettikääpä, että moni teistäkin on seurannut täällä meidän tarinaa, meidän pienen perheen kasvua jo siitä asti kun vasta odotimme esikoista saapuvaksi. Puoli vuosikymmentä sitten iltapäivällä mä kävin neuvolalääkärissä Oton kanssa kurkkimassa ultralla meidän pientä tyttöä, ja olin autuaan tietämätön siitä että vielä samana iltana saisin pitää häntä sylissäni, meidän esikoistytärtä. Tiara muutti meidän elämän syntyessään, hän teki siitä niin paljon parempaa ja rikkaampaa.

Meidän esikoinen on syntymästään asti ollut sellainen tyyppi joka tuo valoa jokaiseen päivään. Hän on fiksu, empaattinen ja oivaltava, ja siitä asti kun hän sanoi ensimmäisen sanansa, on hän joka ikinen päivä opettanut mulle jotain uutta. Toki jo ennen sitäkin hän opetti meille paljon, mutta se puhumisen taito häneltä on kyllä pienestä asti löytynyt. Pienestä asti hänellä on ollut ihan uskomaton huumorintaju, ja välillä hän heittää sellaista läppää että isilläkin menee jauhot suuhun. Sarkasmi on oma taiteenlajinsa jonka hän hallitsee jo viisivuotiaana ihan kevyesti. Hän on oikeasti ihan huippu tyyppi, sellainen jonka mä haluaisin mun kaveriksi vaikka en olisikaan hänen äitinsä.

Viisivuotiaat rakastavat salaisuuksia ja omia pieniä juttuja. On ihan parasta jos saa tehdä jotain ihan kahdestaan vain äidin tai vain isin kanssa, ja päiväkirja on tärkeä juttu minne liimataan tärkeitä tarroja, kirjoitetaan omia muistoja ja muita hauskoja juttuja. Meidän viisivuotias voisi käyttää kaiken aikansa kirjoittamiseen ja lukemiseen, ja hänellä onkin jo komea kokoelma tehtäväkirjoja, aapisia, matikkavihkoja ja muita oppimisen välineitä. Toki välillä hän haluaa myös leikkiä legoilla tai poneilla, ja katsoa hauskoja videoita.

Hänellä on oma vahva luonteensa ja tahtonsa, mutta hän on myös herkkä. Viisivuotiaasta voi huomata jo ihan uudenlaisia luonteenpiirteitä ja tapoja osoittaa omaa tahtoaan välillä vahvastikin. Hänelle säännöt ovat todella tärkeitä, ja leikeissä saattaa olla monimutkaisiakin juonikuvioita. Hän puhuu sujuvasti kahta kieltä, ja ruotsia jo muakin sujuvammin, tai ainakin luontevammin.  Välillä, tai aika useinkin tuntuu uskomattomalta että me ollaan voitu luoda tuo fiksu ihminen joka tuossa puuhailee omiaan ja osaa jo niin paljon kaikkea. Missä välissä siitä iloisena kikattelevasta ja joka paikkaan sosetta levittävästä pallerovauvasta kasvoi tuo pitkänhuiskea mahtityyppi joka syö haarukalla ja veitsellä?

Esikoisemme rakastaa akrobatiaa ja on sirkuskoulun innokas oppilas. Hän tekee hurjia temppuja jotka saavat äidille hien pintaan ja isille hymyn kasvoille. Missä vaiheessa meidän pienestä hiekkaakin inhonneesta hienohelmasta tuli tuollainen hurjapää? Lasten kasvua on mieletöntä seurata, ja parasta on huomata se miten lapsi itse muovaa itsestään juuri sellaisen tyypin kuin hänen kuuluukin olla. Usein saa huomata että oma lapsi kasvoikin jossain asiassa ihan toisenlaiseksi kuin alunperin itse ajatteli, ja se on just vaan hyvä. Koskaan ei voi tietää etukäteen, voi vaan seurata ja ihastella, ja tehdä kasvattajana parhaansa tukeakseen lasta kaikissa mahdollisissa elämänvaiheissa ja tilanteissa.

Me ollaan kyllä niin ylpeitä vanhempia, ylpeitä meidän molemmista maailman ihanimmista ja rakkaimmista tytöistä. Paljon paljon onnea rakas Tiara viisi vuotta, olet meidän maailman rakkain esikoinen <3

Meidän esikoinen täyttää pian viisi vuotta. Melkein viisi vuotta sitten hän syntyi täydellisenä pienenä rimpulana, 46 senttiä pitkänä pötkönä, väärinpäin ja vähän liian aikaisin. Se väärinpäin ja vähän liian aikaisin on kuin täydellinen määritelmä hänen elämänkulustaan, hän kun tuntuu tekevän kaiken vähän liian aikaisin ja rakastaa olla väärinpäin ihan kirjaimellisesti. Kohta viisivuotias aloittaa viikon päästä sirkuskoulun josta niin pitkään on haaveillut, ja pääsee ihan ohjattuna roikkumaan väärinpäin ja temppuilemaan.

Hänestä on kasvanut juuri sellainen neiti miltä hän jo pienenä vaikuttikin, ajatteleva ja herkkä, ja kova höpöttämään. Hän on varmasti meidän perheestä eniten perillä asioista, hän ei nimittäin koskaan unohda yhtään mitään. Se on siunaus ja kirous näin vanhemman kannalta. Siinä missä itse kirjoitan kaiken kalenteriin ylös ja laitan muistutuksia, hän muistaa pyytämättä neuvola- ja hammaslääkäriajat, kavereiden ovikoodit, leikkitreffit ja päiväkodin metsäretket, eikä koskaan unohda jotain mikä hänelle on joskus luvattu. Hän hoputtaa mua aamuisin, ”äiti kello on jo melkein bussin verran”, nyt kengät jalkaan!

Hän huolehtii pikkusiskostaan enemmän kuin tarvitsisi, toki kyykyttää tätä myös. Kai se on niitä esikoisen juttuja mistä itse en ainoana lapsena ole perillä, näin olen ainakin kuullut.

*Tiaran paita saatu blogin kautta.

Viisivuotiaana säännöt ovat kovin tärkeitä, ja niitä kehitellään kaiken aikaa. Leikkeihin, pukemiseen ja oikeastaan ihan mihin tahansa. Joskus sukset menevät siskoilla ristiin, kun toinen kehittää sääntöjä ja toinen ei ymmärrä tai ainakaan noudata niitä. Toisinaan esikoinenkin heittää säännöt silti romukoppaan ja leikkii niin että pikkusiskokin ymmärtää, silloin ei naurusta ole tulla loppua kummallakaan. Satunnaisesta eripurasta huolimatta he ovat parhaita ystäviä keskenään, ja sitä on ihana seurata.

Viisivuotiaan kanssa voi keskustella jo ihan eri tasolla, kuin vaikkapa kolmivuotiaan. Hänellä on paljon ajatuksia ja kysymyksiä, ja hän huomaa paljon sellaisia asioita joita ei itse ajattelisi että lapset huomaavat. Toisaalta hämmästelen tätä samaa asiaa joka vuosi, miten paljon enemmän yksi vuosi tekee keskustelutaidoille. En koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, koska mun mielestä tässä maailmassa ei ole mitään mielenkiintoisempaa kuin mun lasten ajatukset, vaikka kovin kiinnostunut maailmasta ja maailman tapahtumista olenkin.

Tänä aamuna heräsin esikoisen kanssa kahdestaan jo reilusti ennen kuopusta. Me tehtiin yhdessä aamupalaa, tai siis kumpikin teki omat ruisleipänsä, häntä kun ei saa auttaa missään minkä hän osaa itsekin. Sen jälkeen istuttiin pöydän ääressä ja juteltiin kavereista, dagiksesta, synttäreistä ja kaikesta mahdollisesta mitä maanantaisena aamuna päässä voi pyöriä. Kun leivät oli syöty, hän totesi: ”Olipa meillä äiti kivat aamutreffit ihan tyttöjen kesken kahdestaan.” Ja niin meillä kyllä oli, ihan parasta.

Ihanaa maanantaipäivää kaikille <3

Meillä oli tänään viimeinkin esikoisen lääkäriaika, jossa juteltiin mahdollisesta maitoallergiasta, laktoosi-intoleranssista ja keliakiasta, ja jonka jälkeen otettiin keliakia- ja laktoosi-intoleranssikokeet. Lääkäri oli maailman mukavin ja kuunteli meitä ja otti tosissaan kyllä kaiken, mutta pakko kai lääkäreiden on aina kyseenalaistaa myös vanhempia. Se tuntuu vaan niin hassulta, että vaikka itse tasan tietää että kyse ei ole ollut noroviruksesta tai muusta vatsapöpöstä kun oireet olivat niin erilaiset (+ meillä oli juuri ollut vatsapöpö viikkoa aiemmin), niin lääkäreille saa sanoa sitä monta monta kertaa ennen kuin he siirtyvät miettimään että mikähän se sitten olisi voinut olla. Mutta tosiaan kun tämä vatsatautipohdiskelu oli käyty läpi, niin päästiin juttelemaan ihan oikeasti näistä jutuista ja lisäksi lääkäri tutki neidin perusteellisesti ja totesi että tällä hetkellä vointi on aivan loistava, hän kasvaa todella hyvin omalla käyrällään ja vatsa oli täysin normaali.

Eli selkeästi tämä ruokavalio on auttanut. Nyt saatiin ohjeeksi palauttaa laktoosittomat tuotteet ruokavalioon kunhan ollaan seurattu vielä viikko ilman gluteenia ja kaikkia maitotuotteita. Sitten seurataan niitä viikko-pari tuleeko oireita, ja jos ei, niin toki voidaan jatkaa niiden laktoosittomien tuotteiden käyttöä. Sen jälkeen palautetaan gluteeni hiljalleen, ja seurataan tuleeko siitä oireita. Toki jos testeissä näkyy selkeästi keliakia, tai laktoosi-intoleranssin mahdollisuus (siitä ei voi saada 100% varmistusta), niin silloin mietitään uudelleen. Maitoallergiaa ei lääkärin mukaan voi testata millään yksittäisellä kokeella, vaan tämä altistaminen on ainoa luotettava tapa sitä testata.

Se ajatuskin siitä että raukka voisi saada uudelleen ne kauheat oireet on ihan hirveä, ja tuntuu kyllä hullulta että vielä 2010-luvulla ei ole löydetty tapaa testata allergiaa muuten kuin pakottamalla pieni lapsi kärsimään kivuista ja pahoinvoinnista. Toki mä nyt olen vain tällainen tavallinen perheenäiti että en varmasti ymmärrä mitään siitä miten hankalaa se allergian löytäminen jostain testinäytteestä olisi, mutta tuntuu vaan kauhealta ettei ole mitään muuta keinoa. Onneksi saadaan vielä viikko mennä näin, ja sitten todella varovasti kokeillaan laktoosittomia juttuja.

*Haalari saatu Polarn O. Pyretiltä.

Tottakai mä toivon että se olisikin ollut vaikka sitä vatsatautia, eikä olisikaan mitään allergiaa millekään, mutta epätodennäköiseltä se tuntuu. Muutos entiseen on niin selkeä tällä nykyruokavaliolla. Toivotaan parasta kuitenkin, ja katsotaan miten tämä tästä etenee. Onneksi Tipa on niin reipas ja ottanut tämän oikein hienosti, ja tänäänkin oli lääkärissä niin reipas ja höpötteli lääkärille vaikka mitä, eikä säikähtänyt edes verikoetta kun mä näytin samalla hassuja kuvia puhelimesta. Hienon nallepuh-tarrankin sai palkkioksi ja se pääsi kunniapaikalle hänen päiväkirjaansa.

Mitäs muuta meille kuuluu kuin päivitystä allergiatilanteeseen? Mä olin tosiaan siellä Startup-tapahtumassa Kaapelitehtaalla sekä eilen että tänään lääkärin jälkeen. Ollaan nautittu helteestä aina iltaisin sen minkä ollaan keretty, mutta mereen ei olla vielä uskaltauduttu uimaan. Mielessä kummittelee Stadikka, sinne on pakko päästä heti kun seuraava lämpöaalto tulee. Ja kyllä me vielä mereenkin mennään heti kun vesi vielä vähän lämpenee, niinkuin ollaan menty joka kesä.

Huomenna me kurvataan jo aamusta aikaisin Lahteen, sillä sain kutsun tulla tutustumaan Lahden kaupunkiin sekä tsekkaamaan YlexPop -konsertin. Otto ja tytöt tulevat mukaan ja meille tulee varmasti oikein mahtava päivä! Mä en ole koskaan käynyt Lahdessa muuten kuin ajanut läpi vaan, joten tosi kiva päästä tsekkaamaan ihan uusi kaupunki. Eikä ollenkaan haittaa nähdä Antti Tuiskua, Eveliinaa ja muita huippuartisteja esiintymässä siinä samalla. Jos olette YlexPoppiin tulossa niin tulkaa nykäisemään hihasta jos näette meitä siellä! Musta on aina niin mahtavaa päästä juttelemaan teidän lukijoiden kanssa ihan livenä, eikä tarvii pelätä että ois outoa sanoa moi, koska mä olen sellainen höpöttelijä ja tykkään siitä kun ihmiset moikkailee! Toivottavasti törmäillään!

Ja ihanaa viikonloppua kaikille <3

Eilen vielä nautittiin vikasta lomapäivästä, ja tänään ollaankin sujahdettu täysillä takaisin arkeen. Onneksi ihan mielettömän kaunis kesäsää on hellinyt meitä ja tehnyt kotiinpaluusta huomattavasti miellyttävämpää kuin mitä se olisi ollut esimerkiksi perinteisillä juhannuksen +12 asteella. Paettiin eilen matkatavaroiden täyttämää kotikaaosta Linnanmäelle Emilian, Topiaksen ja lasten kanssa ja vietettiin hauska iltapäivä yhdessä. Lapset juoksivat laitteesta toiseen ja me aikuiset saatiin vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa. Käytiin viime kesänäkin yhdessä Lintsillä, ja tästä voisi kyllä ottaa sellaisen jokakesäisen perinteen, vai mitä, Emilia?!

Maanantaiaamu alkoi aikaisin, ja päiväkodin kautta menin töihin. Tiaralle pitää olla omat eväät nyt aina jos päiväkodissa on jotain gluteenia tai maitoa sisältävää ruokaa, ja veinkin hänelle evästä sinne. Onneksi päiväkodissa oltiin tosi tosi ihania ja huomioivia  ja kaikki mitä vaan voi antaa Tipalle tulee nyt päiväkodin puolesta siihen asti että saadaan ne tulokset testeistä, sen jälkeen tietysti kaikki muutkin ruuat erikoisruokavaliota noudattaen. Vaikka meillä ei vielä todistusta olekaan niin päiväkodissa alettiin jo järjestää asioita ja tekemään tilauksia.

Menomatkalla Mallorcalle, lentokoneessa, Tiaralle tuli uudelleen samanlainen kipu- ja pahoinvointikohtaus kuin aiemmin samalla viikolla, ja me säikähdettiin tietysti pahanpäiväisesti. Neljän tunnin lennosta ensimmäiset 3,5 tuntia meni samalla tavalla kuin taannoinen yö sairaalassa, kivusta kieriskellen ja pahoinvoiden, mutta onneksi viimeisen puolen tunnin aikana neidin olo helpotti vihdoin ja koneen laskeuduttua hän jo oli heti lähdössä uimaan. Me jätettiin tuon jälkeen ihan kaikki maitotuotteet gluteenin lisäksi pois, ja sen jälkeen kaikki oireet ovat hellittäneet. Eli vahvasti nyt epäilen että kyseessä on sitten se maito, kun lääkärin neuvoa noudattaen pelkän laktoosin ja gluteenin pois jättäminen ei vaikuttanutkaan mitenkään pysyvästi.

Viikko ja kaksi päivää ilman maitotuotteita, ja hän on kuin uusi neiti. Niin pirteä, hyvinvoiva ja mahakaan ei ole ollut kertaakaan kipeä tai turvonnut. Sitten kun diagnoosi varmistuu, niin otetaan pikkuhiljaa takaisin ruokavalioon ne ainekset joille hän ei olekaan allerginen, eli luultavasti viljat. Mutta tosi hyvin hän on ymmärtänyt ettei voi syödä nyt niitä tai maitotuotteita, ja hyvin ollaan löydetty korvaavia tuotteitakin. Neiti ei ole joutunut luopumaan mistään lemppareista, gluteeniton mysli menee mantelimaidon kanssa ja gluteeniton pasta on ihan yhtä hyvää.

Lisää Mallorcakuulumisia tulee kunnolla heti kun mulla on parempi hetki keskittyä, mä en halua nimittäin sekoilla tai höpötellä mitään turhanpäiväistä vaan jakaa kaikki ne lomamatkahetket juuri niin ihanina kuin ne olivat. Siksi maanantai-iltana, työpäivän ja kolmen tunnin varaston tyhjentämisen jälkeen mulla riittää aivokapasiteettia juuri tällaiseen höpöttelyyn, ja jätän ne paratiisikuvat paremmalle päivälle. Mutta hei, nyt on 90% tyhjempi varasto kuin vielä muutama tunti sitten, kiitos Oton joka kantoi kaiken ulos, ja meidän taloyhtiön joka tilasi vaihtolavan kevään kunniaksi pihalle. Ja löysipä moni meidän vanha huonekalu, vaate ja lelu jo uuden kodinkin kun naapurit kävivät tsekkailemassa lavaa. Mahtavaa!

Ihanaa olla takaisin tohinassa ja touhussa, tunnen olevani ihan elementissäni vaikka lomailu ihanaa olikin. Huomenna on tyttöjen kevätjuhla enkä malta odottaa että näen heidän esityksensä<3 Ottokin tuossa juuri silittää hiki hatussa Zeldan mekkoa juhlaa varten, ja hoitajien lahjat on paketoituna. Huomisesta tulee varmasti kiva päivä.

IHanaa alkanutta viikkoa kaikille <3