Tehtiin eilen pieni retki Uunisaareen Kaivopuiston edustalle lasten kanssa. Eiliselle sattui aivan mielettömän upea sää ja oli loistava hetki kävellä tunnelmallista vanhaa siltaa pitkin Uunisaareen ja mennä sinne ihmettelemään. Olen käynyt Uunisaaressa viimeksi joskus omassa lapsuudessani. Sieltä oli niin kauniit näköalat ja lapsille paljon tutkittavaa. Kolmen hehtaarin kokoiseen Uunisaareen pääsee kesäisin lautalla ja talvella sinne kulkee ponttoonisilta. Uunisaaresta on myös silta läheiseen Liuskasaareen.

Tuli kyllä sellainen fiilis, että ensi kesänä pitää ehdottomasti tehdä päiväretki Uunisaaren uimarannalle lasten kanssa jos säät vain suosivat. Jos säät eivät suosi, niin löytyy sieltä paljon muutakin tekemistä: grillailupaikkoja, kahvila, ravintola ja paljon ihania kallioita, joilla kiipeillä.

Ollaan monta kertaa kesäisin veneilty Uunisaaren ohi, mutta vasta nyt käveltiin kunnolla ympäri koko saari ja tutkittiin mitä kaikkea siellä on. Helsingin kaupungin sivujen mukaan siellä on aikanaan toiminut mm. öljynkeittämö ja maalitehdas ja siellä on valmistettu esimerkiksi ruumisarkkuja. 1800-luvun loppupuolella Uunisaarella on toiminut myös kuuluisa merikylpylä ja viime vuosisadan alkupuolella Helsingfors Simsällskapin uimalaitos, joka oli ilmeisen suosittu.

Helsinki on kyllä niin ihana kaupunki, kun täällä riittää niin paljon aina tutkittavaa ja vierailtavaa lasten kanssa. Oltiin sitten ulkona tai sisällä – aina on uusia paikkoja ja tekemistä, niin maksullista kuin ilmaistakin. On niin suuri onni saada asua täällä.

Löydettiin Uunisaaresta myös linnun ruumis, jota ihmeteltiin lasten kanssa vaikka kuinka kauan. Joku eläin oli syönyt linnusta suuren osan ja sen siipiluut olivat esillä. Ei tietenkään koskettu siihen tai menty muutenkaan liian lähelle, mutta etäämmältä katseltiin. Se oli tosi kiehtovaa lapsille, kun harvoin näkee mitään sellaista. Juteltiin yhdessä siitä, mihin lintu oli mahdollisesti kuollut ja miksi, mikä eläin sitä oli ehkä syönyt ja miten ylipäätään kiertokulku luonnossa menee.

Uunisaaressa käveleskelyn jälkeen mentiin vielä vähäksi aikaa Kaivopuiston lohikäärmepuistoon lasten kanssa. Se on aina ollut yksi meidän lempparileikkipuistoista, koska siellä on huikaisevan pitkä liukumäki, hyvät kiipeilykalliot ja lohikäärme, jolla voi myös kiipeillä. Lisäksi siellä on leikkiautoja, keinuja, kiipeilytelineitä ja myös hauska temppurata ja tähystystorni. Kaivari on kyllä sellainen paikka, mihin me lähdetään aina koko perhe ihan innoissaan. Siellä on niin kaunista ja paljon tekemistä. Kaivopuisto on niiin sellaista perinteistä Helsinkiä ja se oli itselleni elämys aina jo omassa lapsuudessa. Kaivarin alueelta löytyy useampia leikkipuistoja ja leikkipaikkoja ja lisäksi tietysti monet ihanat kahvilat ja ravintolat. Ja upeat näköalat!

Viikonloppu oli tosi ihana! Mua vähän jännitti sään takia, kun Otto lähti mökille saareen siinä kauheassa myrskyssä, mutta onneksi kaikki olivat päässeet ehjänä perille. Meillä oli oikein hauska tyttöjen viikonloppu täällä lasten ja mun kälyjen kanssa. Tehtiin hyvää ruokaa, leivottiin, pelattiin lautapelejä, laulettiin Let’s Singiä ja saunottiin. Pitää kyllä ehdottomasti useamminkin järjestää tällaisia viikonloppuja, kun oli niin kivaa!

Tästä on hyvä lähteä marraskuun viimeiseen viikoon. Niin ihanaa, että ensi viikolla on jo joulukuu ja saa avata joulukalenterin ensimmäiset luukut! Mun pitää vielä askarrella meidän perhejoulukalenteri valmiiksi, tarvikkeet kyllä löytyy. Blogijoulukalenteri on myös jo hyvällä  mallilla, enkä malta odottaa, että saan alkaa julkaisemaan kalenteriluukkuja ensi viikolla.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Meidän on jo pidempään ollut tarkoitus lähteä käymään Vuosaaren huipulla eli Vuosaaren täyttömäellä. Vuosaaren huippu on mahtava korkeimmillaan 60 metriä meren yläpuolelle kohoava korkea näköalapaikka ja ulkoilualue, josta näkee ihan joka puolelle ympäri Helsinkiä. Paikka on sillä tavalla piilossa, että aina on tuntunut jotenkin isolta projektilta lähteä sinne, eikä tiedetty etukäteen esimerkiksi, että pääseekö sinne rattailla. Odotettiin siis reissun kanssa sitä, että taaperokin jaksaa kävellä pidempiä matkoja. Kesällä meidän naapurit kuitenkin vinkkasivat, että sinne pääsee myös rattailla (vaikka matkalla oli pari hieman haastavampaa n. 100m kohtaa). Päätettiin silloin, että pitää ehdottomasti lähteä tsekkaamaan se.

Tänään mietittiin, että mitä tehdään yhdessä koko perhe ja mä sanoin, että haluan mennä metsään. Oltiin jo lähdössä toiseen suuntaan, kun yhtäkkiä muistinkin sen Vuosaaren huipun ja me lähdettiinkin sinne. Pakattiin mukaan mehua ja mustikoita vedettiin ulkokamppeet niskaan. Otettiin mukaan meidän Babyzen Yoyo+  -rattaat, jotka on siitä kätevät, että silloin jos maasto on liian hankalaa niille, ne voi laittaa kasaan ja kantaa niitä ”laukkuna”, kun eivät paina kuin viisi kiloa.

Lapsetkin innostuivat, kun kerrottiin, että lähdetään katsomaan Helsinkiä tosi korkealta paikalta. Kävelyreitti Vuosaaren huipulle oli tosi kiva ja siinä riitti paljon nähtävää. Löydettiin niin puolukoita, vadelmia, katajanmarjoja, sieniä kuin muitakin marjoja ja paljon ihania kukkia ja kasveja. Matkalla vastaan tuli monta muuta lapsiperhettä ja pari koiraa, joita pysähdyttiin rapsuttamaan. Muutama mummokin pyöräili ohi, joille meidän taapero vilkutti ja toivotti mukavaa päivän jatkoa. Suurimman osan menomatkasta hän käveli, eikä halunnut istua rattaissa, joten kannettiin niitä vaan mukana/työnneltiin tyhjänä. Takaisin tullessa hän kuitenkin halusi istuskella puolet matkasta, joten oli ihan hyvä, että rattaat oli mukana.

Kävelymatka Vuosaaren huipun ulkoilureitin alusta kesti meidän porukalla perille ehkä n. puoli tuntia tai vähän yli, kun ei pidetty mitään kiirettä vaan pysähdeltiin tuon tuostakin ihmettelemään lasten kanssa jotain.

Vuosaaren huipulta näkyy niin Kalasataman Redi, Vuosaaren Cirrus kuin kaikki korkeimmat nosturit ja muut Helsingin maamerkit. Sieltä näkee upeasti koko Vuosaaren valtavan sataman ja voin vain kuvitella, kuinka upealta Vuosaaren huipun näköalat näyttävät sitten kun syksy hieman etenee ja puissa on upeat ruskan värit. Sitten sinne on ihan pakko lähteä uudestaan ja ottaa mukaan kaakaota termarissa ja vaikka korvapuusteja. Ihan täydellinen syysretkikohde! Ja siis luonto oli jotenkin niin omaperäistä siellä, ihan erilaista kuin muualla Helsingissä. Ei jotenkin meinannut edes tajuta, että ollaan Helsingissä kun siellä näytti niin erilaiselta.

Vuosaaren huipulle kiipeämisen jälkeen me tultiin kotiin ja laitettiin sauna lämpeämään keskellä päivää. Käytiin päiväsaunassa ja sen jälkeen herkuteltiin Oton itse tekemällä sienikeitolla. Otto ei siis ennen voinut sietää sieniä, mutta pari vuotta sitten hänen veljensä tarjoili meille tosi herkullista sienikeittoa (ja Otolla oli kamala nälkä eikä muuta ruokaa ollut tarjolla), joten Otto ”joutui” maistamaan sieniä. Sen jälkeen hän on alkanut itsekin tekemään sieniruokia ja toivomaan, että mä teen kantarellikastiketta tai metsäsienipiirakkaa.

Iltaruuan jälkeen vietettiin vielä #readhouria klo 19-20 lasten kanssa. Isommat lapset lukivat itse kirjoja ja me tehtiin Oton kanssa niin, että kumpikin sai lukea puoli tuntia yksinään omaa kirjaa ja puoli tuntia toinen luki taaperolle. Mä luin ensin taaperolle kolme satua ja sitten puoli tuntia omaa kirjaa. Otto luki sitten toiset kolme satua seuraavan puolen tunnin aikana.

Aivan ihana retki ja päivä lasten kanssa kyllä ja sanoinkin tänään Otolle, että voisko tää olla meidän sunnuntai joka viikko tänä syksynä? Metsää, saunomista, herkullista satokauteen sopivaa ruokaa ja paljon kirjoja. Ai että, kuulostaa niin hyvältä. Se oli meidän sunnuntai tänään ja se voisi kyllä olla aika moni tulevakin sunnuntai.

Toivottavasti teillä on ollut ihana ja rentouttava viikonloppu <3 Oletteko käyneet Vuosaaren huipulla? Mitä muita ihania retkeilypaikkoja Helsingissä on lasten kanssa? 

Me vietettiin tämän viikon maanantaina meidän perheen kolmatta lapset päättää -päivää. Tämä oli niistä ensimmäinen, johon taaperokin kunnolla osallistui, sillä tällä kertaa hän sai myös olla mukana päättämässä päivän sisällöstä. Päivä oli aivan ihana ja jälleen kerran saatiin yllättyä siitä, miten ihania toiveita lapsilla oli ja miten hienosti he tekivät yhteistyötä päättämisessä. Lapset suunnittelivat yhdessä meille unohtumattoman ihanan päivän.

Päivä alkoi suunnittelutuokiolla ja lego- sekä koiraleikeillä taaperon kanssa. Sitten kun oltiin yhdessä käyty herättämässä Otto, suunnitelma oli jo valmiina ja aloitettiin päivän vietto lasten suunnittelemalla ”terveellisellä herkkuaamupalalla”. Mua hihitytti tämä, että suunnitelmassa oli erikseen mainittu sana ”terveellinen”. Oli aamupalatoiveessa kyllä tuoreita marjoja, kauramaitoa, sokeroimatonta jugurttia, täysjyväleipää ja muita ihan hyviä juttuja, mutta lisäksi oli maapähkinävoi-hilloleipiä sekä rice crispies -muroja, joita me ollaan kesäloman kunniaksi ostettu. No yhtä kaikki meillä oli ihana aamupalatuokio ja kaikki saivat mahat täyteen.

Aamiaisen jälkeen keskusteltiin ensin vähän lounaasta. Lapset toivoivat lounaaksi valmiita snack pot -kuppipastoja, joihin vain lisätään keitetty vesi. Heillä oli kuitenkin toiveena vierailla kahdessa eri paikassa, joiden välissä syötäisiin lounas. Tultiin yhdessä siihen tulokseen, että on logistisesti fiksumpaa käydä jossain syömässä näiden kahden eri paikan välissä, kuin ajaa kotiin syömään ne snack potit. Lapset valitsivat sitten McDonaldsin, kun mietittiin sopivaa ruokapaikkaa kahden eri vierailukohteen välissä.

Sitten oli aika lähteä kohti Rush Trampoliinipuistoa, jonka lapset valitsivat päivän ”maksulliseksi aktiviteetiksi”. Oltiin sovittu yhdessä, että voidaan tehdä yksi joku spesiaalijuttu, johon voi olla sisäänpääsymaksut tms. ja sitten toinen aktiviteetti, jonka pitää olla ilmainen. Rush oli tosi hyvä kohde ja meillä oli niin hauskaa siellä. Ostettiin 1,5h rannekkeet ja saatiin pomppia itsemme kyllä aivan litimäriksi hiestä. Tehtiin sellainen moka, että ei otettu vaihtovaatteita. Me ei oikeasti arvattu, että siellä tulee niin tajuttoman kuuma. Olisihan se pitänyt älytä, että 1,5h pomppimisesta tulee hiki.

No, hikisinä ja onnellisina suunnattiin sitten lounaalle Mäkkiin Töölöön ja sen jälkeen lähdettiin kohti Lasten liikennekaupunkia, joka sijaitsee Auroran sairaalan vieressä. Oltiin varauduttu omilla pyörillä ja potkulaudoilla, sillä viimeksi kun käytiin siellä, se oli kiinni ja siellä sai liikkua omilla välineillä. Nyt paikka olikin täynnä elämää ja lapset pääsivät osallistumaan liikenneoppitunnille ja sen jälkeen ajamaan polkuautolla. Taapero ei vielä päässyt mukaan oppitunnille, eikä ajaminenkaan oikein luonnistunut, mutta paikalla oli onneksi ihan tosi kiva aidattu leikkipuisto, jossa hän olisi viihtynyt vaikka yöhön saakka.

Oppitunnin ja 40min polkuautoajelun jälkeen me lähdettiin pikkuhiljaa kotia kohti ruokakaupan kautta. Tytöt halusivat iltaruuaksi enchiladaa, joten käytiin ostamassa tarvikkeet siihen. Lisäksi oltiin etukäteen sovittu, että he saavat jotkut pienet karkkijutut lapset päättää -päivänä, vaikka se ei olekaan yleensä karkkipäivä. Kotona kokattiin, syötiin ja leikittiin ilta. Syötiin vielä iltapalaakin, vaikka unohdin sen kuvata videolle siinä tohinassa, kun taapero alkoi olla jo väsynyt aktiivisesta päivästä. Hän lähtikin sitten kesken iltasadun jo yöunille ja me höpöteltiin sen jälkeen isompien kanssa vielä hetki päivästä ja sen tapahtumista.

Oli kyllä kertakaikkisen ihana päivä jälleen kerran ja täytyy ehdottomasti järkätä taas uusi tällainen päivä mahdollisimman pian. Ehkä syksyllä meidän etelän lomalla voisi olla seuraava hyvä tilaisuus?

Tässä vielä video meidän päivästä, joka on tekstitetty (sekä ruotsinkieliset kohdat myös suomennettu) alusta loppuun asti.

Se oli ihana aloitus tälle helteiselle viikolle, joka sai tänään ihanan lopetuksen täydellisellä rantapäivällä. Törmättiin vielä rannalla kavereihin ja lapset seilasivat Pizza-uimapatjan kanssa meressä vaikka kuinka kauan kikattaen. Taas yksi viikko kesästä takana. Voisin sanoa, että kesän paras ja kesäisin viikko. Toivottavasti huomenna alkava ensi viikko on yhtä ihana <3

Tsekkaa myös:

Lapset päättää päivä

Lapset päättää päivä 2.0