Osa teistä varmaankin muistaa mun postauksen raskausajalta, jossa pohdiskelin oman tyylini löytämistä ja odotin kovasti että pääsen pukeutumaan ”omiin vaatteisiini” ja jättämään äitiysvaatteet unholaan. En ehkä silloin omannut ihan realistista käsitystä siitä miten imetys vaikuttaa pukeutumiseen mutta tässä vauvan ensimmäisten viikkojen aikana tämä on kyllä käynyt hyvin selväksi. Uskoisin että oon blogissani tuonut aika paljon esille sitä miten tärkeää ulkonäkö ja pukeutuminen on mulle ja siksi olikin kova paikka kun tajusin että enhän mä ihan kaikkia paitoja/mekkoja voikaan käyttää vielä koska ne eivät mahdollista imetystä.

Kotonahan tietysti on ihan sama miten pukeutuu kun voi ottaa vaikka koko paidan pois imetyksen ajaksi, mutta ulkona liikkuessa tai vaikkapa juhliin lähtiessä on ajateltava sitä miten vauvan syöttäminen parhaiten onnistuu niin että sitä rintaa vilahtaa vaatteen välistä mahdollisimman vähän. Aika paljon suosin edestä napitettavia kevyitä paitoja/toppeja mutta kyllä sitä täytyy olla muitakin vaihtoehtoja pukeutumiseen. Mulle nimenomaisessa imetysvaatteessa tärkeintä on se että ensivilkaisulla se ei huuda ”hei olen imetysvaate, minut on tehty siksi että tissin saa helposti esiin, ei ulkonäöstä väliä”.

Suurin osa imetysvaatteista ainakin mun silmään näyttää juurikin siltä että niiden ainoa tarkoitus on edesauttaa ruuan saamista nopeasti esille vauvalle, ei olla tyylikkäitä tai edes trendikkäitä. Mutta sitten on Mama  Licious, Bestsellerin sopuhintainen äitiysvaatemerkki joka tarjoaa innovatiivisia, trendikkäitä, tyylikkäitä ja pirteän värisiä äitiys- ja imetysvaatteita. MamaMia.fi lisäsi valikoimiinsa ensi kertaa Mama Liciousta ja innokkaana otin vastaan minulle testattavaksi tarjotut Mama Liciouksen kirkkaankeltaisen (ja kovasti teidän kehuman) Feed Me -imetyspaidan ja Ria -imetysmekon.

Feed Me on mun lempi-imetyspaita, se näyttää täydelliseltä ruskettuneen ihon kanssa ihanan keltaisen värinsä ansiosta ja on käytännöllinen näyttämättä kuitenkaan niin selkeästi imetysvaatteelta. Olenkin käyttänyt sitä nyt niin usein kun se on pesusta mun käyttööni kerennyt ja ajattelin kyllä hommata useammassa värissä tuota samaa mallia itselleni koska se sattuu olemaan niin toimiva! Eikä muuten ole pesuista mennyt miksikään! Paita istuu todella hyvin ja on pitkää mallia, ainakin mä voin käyttää sitä myös leggingsien kanssa ilman että toiset joutuvat katselemaan leggingssipyllyä!

Ria-mekko on myös aivan ihana – ja sekin päässyt jo käyttöön ensimmäisten lämpimien päivien ansiosta. Mekko on ihanan pehmeää mustavalkokuvioista viskoosia ja laskeutuu todella kauniisti. Imetys on helppoa ja huomaamatonta imetysluukkujen ansiosta, mutta mekosta ei todellakaan edes hiffaa jos ei tiedä että se on imetysmekko, luukut kun on piilotettu niin loistavasti! Mekko myös sopii jo odotusaikana kauniin empire-mallinsa ansiosta. Mä sanoisin että Mama Licious tekee imetyksestä taas himpun verran ihanampaa, helpompaa ja coolimpaa!

Mun lukijoilla on seuraavan viikon ajan loistava tilaisuus hommata itselleen Mama Liciouksen tai muiden MamaMian tarjoamien merkkien imetysvaatteita, sillä alekoodilla IINANVAUVA te saatte -15% kaikista kategorioiden *imetyspaidat ja imetysmekot* ja *imetysliivit* tuotteista! Koodi on voimassa 15.5.-22.5.2013!

Millaisista imetysvaatteista te tykkäätte, vai tykkäättekö? Millainen on loistava imetysvaate?

Muhun otettiin jokin aika sitten yhteyttä Therisdream -nimisestä yrityksestä joka maahantuo saksalaisen Theralinen tuotteita Suomeen. Theraline valmistaa laadukkaita, äitien arkea helpottavia tuotteita kuten erilaisia imetystyynyjä, vauvatyynyjä, tukivöitä sekä keskostyynyjä. Imetystyyny on varmaan useimmille tuttu konsepti, mutta oletteko kuulleet Mamma padseista? Niinpä, en ollut minäkään! Mutta nyt viikon niitä testanneena voin kertoa että ne viimeisetkin imetyksen haittapuolet tuntuvat kadonneen kuin tuhkana tuuleen.

Mamma padsit ovat silikonista valmistetut rinnansuojukset jotka kiinnittyvät itsestään iholle ja estävät maidon valumisen  (ominaisuus jota olen todella kaivannut!). Ne ovat ihan erilaiset kuin perinteiset liivinsuojat joita saa olla vaihtamassa jatkuvasti ja jotka näkyvät vaatteista läpi ja haisevat puklulle. Mamma padsit muodostavat oikein asetettuna kevyen paineen ja estävät maidon ulostulon kokonaan. Ne eivät näy ollenkaan vaatteista läpi koska ne mukautuvat täysin omaan rinnan muotoon ja lisäksi ne voi pestä joka käyttökerran jälkeen jonka jälkeen ne ovat heti taas käyttövalmiit! Eli yhdet Mamma padsit riittävät koko imetysajaksi, ei tarvitse hamstrata kestoliivinsuojia eikä myöskään kuormittaa ympräristöä miljoonalla paketillisella kertakäyttöisiä liivinsuojia.

Mä en tykkää öisin pitää rintaliivejä mutta imetysaikana on ollut pakko ettei lakanat menisi maidosta sotkuun, mutta Mamma padsit saatuani oon saanut taas nukkua ihan rauhassa ilman rintsikoita ja ilman huolta mahdollisesti syntyvistä maitolammikoista. Mamma padsit voi myös laittaa vaikka bikinien alle rannalle tai jos tykkää olla päivisinkin ilman rintaliivejä, ovat ne huomaamattomat silloinkin.

Mammapadsien lisäksi sain testaukseeni kaksin kappalein tyynyjä, unelmanpehmeän Plushy Moon -imetystyynyn itselleni ja vauvatyynyn vauvalle. Imetystyyny on ollut mulla nyt jatkuvassa käytössä niin imettäessä kuin selän takana esimerkiksi dataillessa (kuten nyt) ja onpahan sekä Tipa että Ottokin ihastuneet siihen. Plushy Moon on plyysipintainen, ihanan pehmeä pienillä mikrohelmillä täytetty imetystyyny joka kompaktin kokonsa vuoksi on helppo ottaa myös matkalla mukaan. Kompkatista koosta kuullessani mä ihmettelin että mikä taskukokoinen minityyny sieltä on tulossa, mutta oikeasti se on ihan muhkean kokoinen ja vain helposti kasaan menevä pehmeiden ja mukautuvien materiaaliensa vuoksi.

Meidän vauva ainakin viihtyy tosi hyvin imetystyynyn päällä loikoillen ja mustakin se on todella mukava käytössä. Otto lainaa tyynyä aina videoita katsellessaan niskatyynyksi ja Tiara käy halimassa sitä muutenvain! Mä tykkään tästä tosi paljon koska esimerkiksi sairaalassa kokeilemiini ”tavallisiin” imetystyynyihin verrattuna tää on paljon helpommin muotoiltavissa itse ja paljon paljon pehmeämmän tuntoinen! Plushy Moonissa (ja muissakin Theralinen imetystyynyissä) on etuna se että mikrohelmitäyte on täysin puhdistettua, toisin kuin monien muiden valmistajien imetystyynyissä jotka on vain pyritty tuottamaan mahdollisimman halvalla. Puhdistamattomasta polystyreenista valmistetuissa imetystyynyissä on yleensä voimakas ominaishaju ja niistä voi haihtua myrkkyjä! Theralinen imetystyynyille on myönnetty Toxproof -sertifikaatti merkiksi siitä että ne ovat täysin turvallisia ja puhtaita myrkyistä.

Theralinen tuotteilla on Suomessa jo useita jälleenmyyjiä, mm. VauvaPopit Ideaparkissa ja Vantaalla sekä Babystyle Oulussa. Kaikki jälleenmyyjät löytyvät *täältä!*

Äitienpäivän kunniaksi mä sain arvottavakseni myös teille Plushy Moon -imetystyynyn sekä Mamma padsit! Arvontaan voit osallistua vierailemalla *Therisdreamin nettisivuilla* ja valitsemalla sieltä mieluisimman värin Plushy Moon imetystyynylle (vaihtoehtoina antrasiitti, hiekka tai valkoinen). Keksi itsellesi nimimerkki, kommentoi mieluisin väri tämän postauksen kommenttiboksiin ja jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään niin saan voittajan kiinni! Osallistumisaikaa on ensi viikon perjantai-iltaan kello kuuteen asti jolloin arvon voittajan. Onnea arvontaan!

Moni teistä on toivonut että mä kirjottaisin imetyksestä ja siitä miten se on sujunut ja millaisilla fiiliksellä imetyksestä olen näin toisen lapsen kohdalla, joten saamanne pitää!

Tiaraa odottaessani mulla oli korkeat tavoitteet, mä halusin ehdottomasti että imetys onnistuu. Vanhat lukijat ainakin varmaan muistavat miten kaikki kuitenkin Tiaran kohdalla meni (ja uudet voivat lukea koko tarinan Tiaran imetyksestä TÄÄLTÄ!). Vaikka imetys ei viimeksi sujunutkaan niinkuin Strömsössä, mulla oli tällä kertaa aivan toinen lähestymistapa koko juttuun. Itseluottamus oli nyt toisella kertaa jo sairaalassaoloaikana aivan eri luokkaa, viimeksi kun sairaalassa olin tosi epävarma omista kyvyistäni niin äitinä kuin imettäjänäkin mikä on varmaan ensisynnyttäjälle ihan luonnollista.

Mä luulen että sen lisäksi että mulla oli jo vuoden ja seitsemän kuukauden kokemus äitinä olosta, mun itseluottamusta ja hyvää fiilistä imetyksestä lisäsi kaikkein eniten se että mä sain rauhassa heti synnytyssalissa antaa vauvan olla rinnalla niin kauan kuin hän vain jaksoi olla eikä häntä riistetty heti multa pestäväksi ja mitattavaksi. Vauva tajusi heti koko homman jujun, mä löysin heti mukavan imetysasennon ja kaikki tuntui sujuvan kuin tanssi ja näin on ollut siitä asti. Vaikka viimeksi kätilöt kehuivat Tiaran imuotetta (vaikkei se selkeästikään ollut oikea kun ei sitä ruokaa mennyt sinne pieneen masuun yhtään) mä olin tosi tosi epävarma ja pyysin varmaan jokaiselle imetyskerralle kätilön tarkistamaan että vauva söi hyvin.

Tällä kertaa mä huomasin ihan itsekin että vauvalla on oikea ote ja kuulin kuinka vauva nieleskeli kuuluvasti maitoa ja söi hyvällä halulla ja osasin imetyksen sujuvuudesta kertoa että se sujuu oikein mainiosti. Lisäluottamusta omaan riittävyyteeni antoi toki myös kotiinlähtöpunnitus jossa vauvan paino ei ollut laskenut kuin ihan pikkuisen ja kontrollikäynnin punnitus neljä vuorokautta synnytyksen jälkeen jolloin paino oli jo lähtenyt takaisin nousuun. Se tunne kun tietää että on itse kykenevä ruokkimaan oman lapsensa omilla antimillaan on ihan mahtava, kyllä siitä tulee uskomattoman hyvä fiilis!

Mä oon silti edelleen sitä mieltä että imetys on jokaisen äidin oma asia eikä mulla ole korvikkeista mitään pahaa sanottavaa. Tiara kasvoi korvikkeilla hienosti ja on ollut terve ja allergiaton paria harmitonta pikkuflunssaa lukuunottamatta (kop kop!). Korvikevauvakin saa läheisyyttä ihan samalla tavalla, me ainakin pidettiin Tiaraa aina lähellä sylissä ja siliteltiin sen hiuksia ja tuijoteltiin sitä silmiin. Ja korviketta annettaessa myös isän on helppo osallistua syöttämiseen eikä se jää yksin äidin harteille.

Mutta kyllä imetyksessä ehdottomasti on omat hyvät puolensa! Se on helppoa, ilmaista ja rintamaito kulkee aina mukana tarjoiluvalmiina vauvalle. Mua ei hävetä imettää julkisilla paikoilla, olen imettänyt mm. Itiksessä shoppailun lomassa, eikä hävetä kavereiden tai sukulaistenkaan edessä. Ymmärrän kyllä hyvin jos joku kokee imetyksen liian intiimiksi eikä halua sitä julkisesti tehdä, mutta mä itse en oo koskaan osannut ”hävetä” mun kroppaani ja koen imettämisen yhtä luonnolliseksi kuin vaikkapa bikineissä rannalla hengailun. Ja jos nyt on paljon tuijottavia silmäpareja niin ainahan voin kiskaista harson siihen suojaksi niin ei kukaan näe mitään!

”Ei se tuntunu yhtään sen läheisemmältä kun pulloruokintakaan, oikeastaan päinvastoin. Imettäessä oli vaikeampaa löytää hyvää asentoa ja siihen itse ruokinnan onnistumiseen piti keskittyä paljon enemmän. Toki oli varmasti kyse myös tottumattomuudesta. ” Tämän lauseen lainasin tuolta mun aiemmasta imetystä koskevasta postauksesta, koska mua nauratti se. Jo tuosta lauseesta huomaa että mun ja Tiaran yhteinen juttu se imetys ei ollut ollenkaan kun pelkkä asennon löytäminen oli noin vaikeaa! Nyt mä nimittäin voin imettää suunnilleen missä asennossa vaan ja se on silti helppoa ja onnistuu takuuvarmasti. Molemmat tiedetään vauvan kanssa mitä tehdään.

Siihen mä en usko että imetys voi aina onnistua oli tilanne mikä hyvänsä, itse olen kokenut sekä korvikevauvan että tämän hyvin sujuvan imetyksen ja edelleen voin rehellisesti sanoa että Tiaran kanssa imetys ei vain onnistunut mutta sen myönnän että jos olisin itsepintaisesti jatkanut, jatkanut ja jatkanut pumppaamista niin ehkä olisin kyennyt jatkamaan pumpatun maidon antamista korvikkeen seassa hieman pidempään.

Imetys on mun mielestä ihanaa, ja mua harmittais ihan älyttömästi jos se nyt loppuisi yhtäkkiä! Vaikka en kyllä keksi yhtään syytä miksi sen täytyisi loppua kun se näin kivasti sujuu. Ainoa mitä pelkään jatkuvasti on se pirun rintatulehdus, koitan ulkonakin kietoutua lämpimään villahuiviin ja pitää takin visusti kiinni mutta silti aina kuumottaa että jostain se tuuli pääsee tuivertamaan ja mä jotenkin saan sen tulehduksen sitten napattua itselleni. Mutta pidetään peukkuja että se pysyy kaukana musta ja mun rintavarustuksesta! Ja onneksi ensi viikolle on ainakin luvattu lämpimämpiä kelejä, täytyy toivoa että ne tulisivat jäädäkseen.

Sellaiset fiilikset mulla on imetyksestä tällä hetkellä, vauvelikin tuntuu olevan ihan tyytyväinen! Millaisia kokemuksia teillä on imetyksestä? Onko muita joilla ei ensimmäisen kanssa sujunut mutta tokalla kerralla kyllä?

Multa on viimeaikoina taas kyselty kauheasti siitä miksi en imetä Tiaraa ja lisäksi vastaanotin muutama viikko sitten postaustoiveen omista imetyskokemuksistani/ mielipiteistäni. Imetys on niin arka aihe äitien keskuudessa että kesti kauan miettiä avaanko nyt tätä sanaista arkkuani vai en, mutta päätin nyt kumminkin sitten kertoa oman kantani tähän asiaan.

Tiara siis syntyi noin kuukauden etuajassa ja oli syntyessään suhteellisen pieni (3010g/46cm) vaikkakin viikkoihinsa nähden (35+6) hyvän kokoinen. Sairaalassa mulla lähti maito hyvin nousuun, Tiaralla oli loistava imuote ja aattelin että kuinka mahtavaa että tää sujuu näin hyvin vaikka pieni syntyikin niin aikaisin. Hoitajat tuli oikein monta kertaa päivässä kattomaan että ”kylläpä se sujuu mukavasti, kuin vanhalla tekijällä”. Näin oli siis ensimmäiset kolme päivää sairaalassa, sitten päästiin vauvan kanssa kotiinlähtötarkistukseen jossa Tiara punnittiin ja yhtäkkiä paino olikin tippunut kolmesta kilosta päälle kahteen ja puoleen. Ei muuten päästy kotiin sinä päivänä! En vielä tänä päivänäkään tiedä että miksi se sitten tippui, Tiara saattoi viihtyä rinnalla puolesta tunnista tuntiin kerrallaan ja imi kyllä kokoajan mutta kai mun maito ei sitten vaan riittäny ja se imi rintaa myös huvikseen. Lääkäri ja kätilöt oli ihan ihmeissään ja samantien Tiara alkoi saamaan lisämaitoa pullosta. Mun käskettiin vaan pumpata maitoa ja Tiaraa piti syöttää kokoajan pullosta jotta maidon määrää voi seurata helpommin. Kun sitten pumppailin maitoa niin eipä sitä niin kovin paljoa tullutkaan ja Tiara sai jo sairaalassa suurimmaksi osaksi lahjoitettua rintamaitoa.
                   Päästiin sitten kotiin yhdeksi yöksi viiden sairaalapäivän jälkeen ja jatkoin pumppaamista mutta oli meidän pakko ostaa korvikettakin koska mun oma maito ei vaan millään riittänyt. Yhden kotipäivän jälkeen jouduttiin taas sairaalaan jossa Tiaralle ei enää edes annettu rintamaitoa, vaan pelkkää korviketta koska oli sitä kerran saanut jo kotonakin. Sairaalassa mä en sen yhden päivän aikana yksinkertasesti jaksanu pumpata, mä olin ihan loppu ja mua ahdisti olla siellä ihan yksin ja Tiara -raukka makas sinivalossa silmäsuojien kanssa. Musta tuntuu et sillon oli hormonit varmaan eniten sekasin mitä kertaakaan raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen on ollut. Mä itkeskelin enkä saanu ollenkaan nukuttua ja sen sairaalayön jälkeen maidon tulo väheni entisestään. Tässä vaiheessa Tiara oli viikon ikäinen ja paino oli edelleen alle 2,7kg eli reilusti alle syntymäpainon.

                  Kotona mä yritin neuvolatädin kehotuksesta pitää Tiaraa rinnalla jotta maidontuotanto lähtis paremmin käyntiin, mutta eihän se neiti enää osannut imeä kun oli saanut pullosta. Lisäksi mulle oli tullut kammo imetystä kohtaan kun kaikki näytti muka sujuvan niin hienosti sairaalassa mutta oikeasti Tiara ei tainnut sitä maitoa mun rinnoista saada masuunsa paljoa yhtään. Mua harmittaa että Tiaraa ei sairaalassa punnittu jo heti alussa useammin, mun mielestä se ois ollu loogista koska neiti kumminkin syntyi niin paljon etuajassa. Jos jo heti alussa olisi voitu puuttua tilanteeseen ennen kun paino tippui liikaa niin ehkä imetys olis onnistunut pidempään. Mutta niin mä sitten pumppailin omaa maitoa ja laitoin aina loput korviketta. Pikkuhiljaa maidontulo vaan väheni ja väheni ja kun Tiara oli kolmen viikon ikäinen, maitoa ei tullut enää edes 10ml kerralla ja Tiara veteli korviketta 60-100ml kolmen tunnin välein. Me oltiin siirrytty kokonaan pulloruokintaan.
                   Tiara saavutti kuukauden iässä taas syntymäpainonsa ja me voitiin huokaista helpotuksesta. Paino lähti huimaan nousuun ja ekan kuukauden jälkeen Tiara onkin kasvanu tosi hienosti. Mua toisaalta harmittaa hirveästi että imetys ei onnistunut meidän kohdalla, olishan se ollut tietenkin Tiaran kannalta parempi jos olisin voinut imettää pidempään. Mutta toisaalta, pullossakin on hyviä puolia: Ottokin voi syöttää, maidon määriä on helppo edelleen seurata ja Tiaralle on kehittynyt selkeät rytmit. Yöt nukutaan meillä kokonaan eikä enää herätä parin tunnin välein syömään vaikka ikää on vasta rapiat kolme kuukautta. Tiara ei myöskään oo tottunut nukahtamaan rinta tai pullo suussa vaan nukahtaa ihan itsekseen omaan sänkyynsä sitten kun hänet sinne viedään iltamaidon jälkeen.
                    Meillä kävi onneksi hyvin, ensimmäinen korvikemerkki jota kokeiltiin (NAN1) passasi heti ja neidillä ei oo ollu masuvaivoja pienen ikänsä aikana juuri ollenkaan. Tiara ei oo koskaan puklaillut paljoa, en tiedä johtuuko siitä että masu on hyvin kehittynyt vai Mamin anti-colic -pulloista (maailman parhaita!) mutta meillä ei kyllä neiti puklaile edes joka viikko. Muutenkin masu toimii hyvin joka päivä. Mä pelkäsin että meillä tulis hirveesti masuongelmia koska Tiara oli ennenaikainen, pienipainoinen ja korvikevauva. Mutta eipä meillä olla niistä onneksi koskaan kärsitty lukuunottamatta muutamaa ilkeää pierua joskus harvoin. Mutta niitä varmaan on useimmilla vauvoilla joskus.

Nyt kun oon meidän tarinan imetyksestä ja imettämättömyydestä kertonut niin voisin vähän kertoa mun omaa kantaa imetykseen. Mun mielestä se on äidin oma asia imettääkö vai ei. Jos imetys tuntuu todella epämukavalta tai se ei vaan mitenkään onnistu niin silloin on mun mielestä parempi siirtyä korvikkeeseen kun menettää hermonsa totaalisesti. Sitä mä kyllä vieroksun että ei haluta imettää vaan siksi että rintojen ulkonäkö menis pilalle, se on ainakin mun mielestä aika tyhmä syy olla imettämättä jos se muuten onnistuis hyvin. Mutta tärkeintä on että vauva saa ruokaa ja kasvaa hyvin, imettämällä tai korvikkeella.
                       Mä en itse henkilökohtasesti kokenu imettämistä mitenkään kovin erikoisena, se oli vaan tapa jolla Tiara sai ruokaa (tai no ei saanu ilmeisestikään mut kumminkin :D). Ei se tuntunu yhtään sen läheisemmältä kun pulloruokintakaan, oikeastaan päinvastoin. Imettäessä oli vaikeampaa löytää hyvää asentoa ja siihen itse ruokinnan onnistumiseen piti keskittyä paljon enemmän. Toki oli varmasti kyse myös tottumattomuudesta. Nykyään kun syötän Tiaraa pullosta niin asennon löytyminen on helppoa, neiti kun varmaan söis pullosta vaikka pää alaspäin. Me tuijotellaan toisiamme silmiin ja pidetään yhdessä pullosta kiinni. Usein silittelen Tiaran hiuksia tai sitten se pitää mua toisella kädellä sormesta kiinni. Se on kyllä hämmentävää miten rauhallinen ja keskittynyt Tiara on silloin, on se aika ihanaa♥ Mä oon ehkä vähän kateellinen niille jotka kokee
jonkin selittämättömän yhteyden ja läheisyyden imettäessään vauvaansa, mulle kun ei sellaisia tuntemuksia tullut. Rakastin kyllä Tiaraa ensi hetkestä alkaen ja se oli ihanin asia maan päällä mutta ei se tissin suussa pitäminen mitenkään muuttanut mun fiiliksiä suuntaan tai toiseen.
                       Mä en koe minkäännäköistä syyllisyyttä siitä että imetys ei onnistunut, niin vaan kävi. Ehkä jos olisin vieläkin kovemmin yrittänyt niin se ois saattanut onnistua vähän paremmin ja jos olisin saanut enemmän tukea sairaalassa. Mutta turha sitä enää on jossitella, nyt neiti kasvaa korvikkeella ja vellillä aivan loistavasti, nukkuu hyvin ja on terve ja pirteä. Vain yksi yhden päivän kestänyt (multa saatu) pieni nuha isänpäivänä on tähän 3,5 kuukauteen mahtunut että kyllä se vastustuskyky meilläkin pelaa vaikkei rintamaitoa saakaan neiti ravinnoksi.
                       Jos meille joskus suodaan lisää lapsia niin aion kyllä tarmokkaasti yrittää imettämistä uudelleen, toivottavasti paremmalla menestyksellä. Mutta stressiä en siitä aio edelleenkään ottaa, stressaaminen ei auta mitään ja vähentää maidontuloakin entisestään. Vaikka nyt kirjoitinkin näin arasta aiheesta ja edustan vielä sitä puolta jonka kimppuun yleensä hyökätään niin toivon että voisitte olla kommenteissanne asiallisia.

Miten teillä syödään, rinta vai pullo ja miksi? Kertokaa omia näkemyksiänne asiaan!