Raskauden jälkeinen tyyli

11.01.2017

Ai millä mä piristän itseäni kun odottelen että synnytys käynnistyy ja saadaan vihdoin nähdä meidän pieni? No tietenkin suunnittelemalla mitä kaikkea ihanaa teen ja syön ja puen sitten kun vauva on viimein syntynyt! Näistä aiheista aion myös kirjoittaa vaikka kaikista jos vain ennen synnytystä vielä kerkeän, tänään luvassa siis ensimmäinen osa jossa pohdin raskauden jälkeistä tyyliäni. Tein samantyyppisen postauksen myös Zeldan odotusaikana tai pian sen jälkeen, ja koin sen todella hyödylliseksi sitten kun vihdoin pääsin kauppoihin pyörimään ja sain alkaa muodostamaan itselleni uutta tyyliä kuukausien raskausrytkyissä hengailun jälkeen.

Viimeksi mulle tuli imetyksen myötä ehkä vähän järkytyksenä se miten paljon se vaikutti pukeutumiseen. En voinutkaan heti raskauden jälkeen pukeutua ihoa nuoleviin kotelomekkoihin joissa oli vetoketju vain takana, vaan piti ottaa imetys huomioon kaikessa pukeutumisessa. Olin raskausaikana odottanut juuri sitä että saan muka kaikki vanhat vaatteet takaisin käyttöön ja voin taas pukeutua juuri niinkuin itseäni huvittaa. Eikä se sitten mennytkään yhtään niin. Ensin luulin että joudun käyttämään pelkkiä imetysvaatteita seuraavan vuoden, mutta sitten aloin pikkuhiljaa hiffaamaan millaisia ominaisuuksia imetysajan vaatteilta vaaditaan, ja opin katsomaan kaupassa ihan normiosastoilta sellaisia yläosia ja mekkoja jotka soveltuivat hyvin myös imetykseen.

Tärkeintähän on se että yläosa on mahdollista avata edestä, tai sen verran löysä/venyvä että sitä saa vedettyä alaspäin niin että imetys onnistuu. Monen paidan alle voi pukea ihan tavallisen imetystopin, joka monipuolistaa valikoimaa heti ihan hurjasti. Näin ollen mun oman kokemuksen mukaan mulle itselleni kaikkein parhaita imetysyläosia ovat kauluspaidat ja kaikki edestä napitettavat tai muuten avattavat paidat, sekä kietaisupaidat ja -mekot. Sen lisäksi hyvin toimivat esim neuleet joissa on avara kaula-aukko, yhdistettynä yksiväriseen imetystoppiin. Sitten kun vauva kasvaa niin voi pikkuhiljaa alkaa käyttää ihan kaikkia paitoja, mutta niin kauan kun vauvan nälkä voi yllättää ihan missä tahansa milloin tahansa, pääsen itse helpommalla kun otan imetyksen huomioon jokaisen vaatteen kohdalla ja teen siitä mahdollisimman helppoa meille molemmille.

Kokosin muutaman kollaasin, minkä tyyppisiä vaatekappaleita toivoisin kaapistani tänä keväänä siis löytyvän. Kun nyt imetyksestä ollaan puhuttu, niin aloitetaan toki yläosista:

Näin kevään korvalla kaikki pastellisävyt uppoavat mulle erityisen lujaa, ja vaatekaappiin on aivan pakko haalia vaaleanpunaista. Tulevan kevään trendijuttuja ovat yläosissa ainakin mun kuuleman ja lukeman mukaan röyhelöt, vaaleanpunainen ja pinkki sekä näyttävät hihat. Kaikki näistä miellyttävät mun silmää todella paljon, ja soveltuvat suhteellisen hyvin myös imetykseen. Nyöripaidat taitavat olla vähän menneen talven lumia jo vaikka niitä edelleen kaupoista paljon löytyykin, mutta ne olisivat varmasti aika käteviä imetyksen suhteen juuri tuon suuren avattavan kaula-aukon vuoksi. Sinne vaan alle yksivärinen imetystoppi niin hyvin sujuu. Tuosta vetoketjulla avattavasta Onlyn trikoopaidasta tulee aika ysärivibat mieleen, mutta siis hyvällä tavalla, ja vetskari helpottaisi mukavasti myöskin imetystä.

Alaosien suhteen haluan olla itselleni armollinen synnytyksen jälkeen, eikä todellakaan ole tavoitteena mahtua heti tai välttämättä enää ikinä kaikkiin 24-tuumaisiin farkkuihini. Näin kolmannella kerralla ja monen vuoden tauon jälkeen palautuminen ei välttämättä ole niin nopeaa kuin viimeksi, eikä tarvitsekaan olla. Pääasia on että vaatteissa on mukava ja helppo olla. Siitä huolimatta toivon kuitenkin voivani näyttää omaan silmään ihan kivalta ja yritinkin miettiä sellaisia alaosia jotka olisivat armollisia yhdeksän kuukauden vauvankasvatusprojektista toipuvalle mahalle ja ainakin kolme kilometriä levinneelle lantiolle ja reisille.

Yksi kevään trendejä ovat paperbag-vyötäröiset housut, ja ne jos mitkä ovat imartelevia vastasynnyttäneelle vartalolle. Leveä vyötärönauha luo illuusiota kapeasta vyötäröstä vaikka se olisikin oikeasti kadoksissa, ja housut eivät ole ahdistavan tiukat ja puristavat. Lisäksi ne ovat hyvä sijoitus muuttuvalle vartalolle, niiden kokoa ja istuvuutta kun on helppo säädellä solmimalla vyötäröä tiukemmalle tai löysemmälle, eivätkä ne näytä järkyttävän isoilta sittenkään kun raskauskilot alkavat lähtemään. Paperbag-housuista toimii niin kokopitkä kuin vajaamittainen culottes-mallikin. Aika paljon käytän varmasti ainakin alkuun myös leggingssejä ja muita venyviä housuja, koska ne vaan ovat yksinkertaisesti kaikkein mukavimmat päällä. Tämän kevään trendejä ovat myös ysäriltä oman äitinikin vaatekaapista tutut hiihtarit, eli kangaspökät joissa on lenksut jaloille. Ne näyttävät jotenkin raikkaalta ja kivalta ja sellaiset aion ehdottomasti haalia myös itselleni!

Farkkujen suhteen en ole vielä päättänyt mitä teen. Heti ekana en ole ainakaan ryntäämässä farkkukaupoille, koska ei ole mitään järkeä ostaa farkkuja jotka ovat oikean kokoiset vain hetken aikaa. Sitten kun lähden ostoksille niin mua kiinnostelevat sekä paksummasta farkkukankaasta tehdyt ihan ”oikeat” farkut, että sitten jeggingssit, kenties vanhasta tottumuksesta. Sen muistan ainakin edellisen synnytyksen jälkeiseltä ajalta, että korkeavyötäröiset napakat farkkulegginssit toimivat hyvin sitten kun halusi käyttää jotain vähän ihonmyötäisempää. Ne kursivat mahanahkan hyvin kasaan ja siloittivat siluettia.

Mekkojen kanssa imetys on myös huomioitava, ja siksi uskon että paitamekot ja kietaisumekot tulevat olemaan tämän kevään mekkosuosikkeja. Tuo River Islandin vaaleanpunainen paitamekko on niin herkku! Ja siis vaaleanpunainen, voiko sitä olla liikaa?? Tekisi mieli hamstrata vaan kaikki mahdolliset vaaleanpunaiset vaatteet omaan kaappiin. Saatan silti päätyä kyllä johonkin vähän neutraalimpiin valintoihin, mutta jotain vaaleanpunaista on saatava. En ole päivittänyt takkivalikoimiani viime keväänä ostetun bomber-takin jälkeen, joten tänä keväänä aion ehdottomasti hankkia ainakin yhden uuden takin. Tekomokka houkuttelee kovasti koska se on materiaalina niin upean näyttävä! Ihastuin sekä Ivy Revelin tekomokkaiseen ohueen trenssiin, että River Islandin harmaaseen tekomokkabikeriin. Molemmat ovat ihan syötävän söpöjä! Lisäksi tuo New Lookin metallinhohtoinen toppis on aika herkku myös. Se voisi olla hyvä nyt kun on vielä talvista ja kylmää, ja siinä yhdistyvät sekä talven toppatakkitrendi että kevään metallinhohtoisuus.

Asustepuolikin kaipaa jonkinlaista päivitystä, en ole nimittäin investoinut myöskään uusiin asusteisiin viime kevään jälkeen. Ainakin ostoslistalla on jotkut herkut ja söpöt tennarit joiden kanssa on helppo liikkua ja työnnellä rattaita. Niken Classic Cortezit näyttävät mun silmään jotenkin tosi raikkaalta mallilta tällä hetkellä, samaten ihastuin noihin Topshopin (yllättäen) vaaleanpunaisiin tossuihin. Alkukevääseen nilkkurit on varmasti paras valinta kun on vielä viileää. Ja sitten presseihin ja muihin tapahtumiin olisi kiva löytää kevääksi jotkut vähän hienostuneemmat kengät. Olen aivan ihastunut näihin Flatteredin Alexandra-loafereihin jotka oikein huokuvat tyylikkyyttä ja ovat ihanan teräväkärkiset ja skarpit.

Laukkujen suhteen mä tarvitsisin päivitystä sekä mustasta pikkulaukusta, että sitten jostain vaaleammasta ihanuudesta. Olen ollut tosi tyytyväinen Rebecca Minkoffin Mini Love -laukkuni laatuun joten voisin hyvinkin kuvitella ostavani myös tuon mustan Chevronin. Toisaalta Furlan vaaleanpunainen Metropolis on myös aivan yli-ihana, ja mun edellinen vaalea pikkulaukku eli Marc  by Marc Jacobsin Double Percy taas alkaa olla tosi huonossa kunnossa. Se on ollut mun käytetyin laukku ja sen on kyllä näköinenkin. Mutta ei valitettavasti ollut laadultaan sitä mitä toivoin, enkä enää toiste kyllä saman merkin laukkua osta.

Tuo River Islandin tupsulippis ei ole tuossa siksi että se olisi jokin pakkohankinta tulevaan vaatevalikoimaan. Se on siinä muistuttamassa mua, että mä voin pukeutua juuri niinkuin itse haluan, ja saan tehdä rohkeitakin valintoja. Raskausaikana olen niin kangistunut kaavoihin mammaleggingssien ja trikoolörttöjen kanssa että odotan ihan hurjasti sitä että saan oikeasti pukeutua taas jännittäviin ja inspiroiviin vaatteisiin. Toki olisin saanut nyt raskausaikanakin jos olisin halunnut/jaksanut/viitsinyt. Mutta siinä tulee mun piheys vastaan, en vaan halua käyttää isoja rahasummia väliaikaisiin vaatteisiin, vaan aina jotain ostaessani toivon sen olevan pidempiaikainen sijoitus. Siksi en ole nytkään raskausaikana ostanut kuin muutaman mammapaidan ja ne pakolliset leggingssit, sekä pari hassua vaatetta joita on mahdollista käyttää myös raskausajan jälkeen.

Tein itselleni vielä ostoslistan helpottaakseni tulevaa ostosreissua. Aion pitäytyä tässä listassa, sillä en oikeasti tarvitse mitään tämän listan ulkopuolelta, enkä halua vaatekaappiini yhtään turhia vaatteita – haluan kasata itselleni hyvän valikoiman josta on helppo yhdistellä vaatteita keskenään ja jonka kanssa ei koskaan tulisi fiilistä että ”mulla ei ole mitään päällepantavaa” niinkuin tässä raskausaikana niin kovin usein on tullut.

1. 2-3 kauluspaitaa pastelliväreissä, joko röyhelöin tai näyttävin hihoin koristeltuna

2. 1-2 Edestä napitettavaa tai vetoketjulla avattavaa trikoopaitaa tai toppia harmaana tai mustana

3. 1 Nyörikaula-aukolla varustettu tai muuten avara kaula-aukkoinen neule vaaleassa värissä

4. Paperbag-vyötäröiset housut mustana, beigenä, harmaana tai tummansinisenä

5. Hiihtarit mustana

6. Farkut, sellaiset jotka istuvat ja tuntuvat hyvältä päällä

7. Vaalea alaspäin levenevä midimittainen hame, ehkä pliseerattu

8. Imetykseen soveltuva mekko, joko kietaistava tai paitamekko

9. Kevättakki vaaleassa värissä, oli se sitten biker tai trenssi

10. Tennarit 

11. Siistit mustat loaferit

12. Musta tai vaalea pikkulaukku

13. Villi kortti – jotain piristävää ja hauskaa jonka päälle pukiessa tulee hyvälle tuulelle.

IIk, sellaisia suunnitelmia! En malta odottaa että saan pukeutua kivoihin vaatteisiin (enkä montaa muutakaan asiaa).

Mitkä te olette kokeneet kätevimmiksi imetysvaatteiksi heti alussa? Entä mitkä ovat olleet muuten parhaita vaatteita pikkuvauva-aikana?


Ajatuksia imetyksestä

19.10.2016

Käynnissä olevan kansainvälisen imetysviikon vuoksi mä ajattelin muistella omaa imetystaivaltani, ja kääntää katsetta kohti tulevan vauvan imetystä. Mulla on takana kaksi hyvin erilaista imetyskokemusta kahden hyvin erilaisen vauvan kanssa, ja tulee olemaan jännittävää nähdä miten imetys sujuu sitten kolmannen neidin kanssa. Toivon mukaan kaikki sujuu hyvin, ainakin omiin taitoihini mä luotan sen verran että niistä se ei ole kiinni. Sen sijaan mä tiedän omasta kokemuksestani, että vauvasta ja olosuhteista se on kiinni ja paljon.

Meidän esikoinen syntyi viisi viikkoa etuajassa kuten moni teistä tietää. Hän oli todella keltainen, pieni ja väsynyt, ja alussa hänellä ei noussut paino eikä hän saanut olla juurikaan ihokontaktissa sinivalohoidon vuoksi. Hän ei myöskään jaksanut tehdä töitä rinnalla, vaan nukahti heti, eikä vaan sitten syönyt ollenkaan. Imuotekin oli aivan päin prinkkalaa, näin jälkikäteen ajateltuna, jos hän sellaista edes kerkesi ottaa ennen kuin nukahti.

Sairaalassa hänelle tarjottiin pulloa jo heti synnytyksestä seuraavana päivänä reilusti laskeneen painon vuoksi, enkä mä osannut sitä ihmetellä tai kyseenalaistaa nuorena ensisynnyttäjänä. Mun rinnat eivät myöskään pidä pumppua tarpeeksi vauvana, eivät sairaalapumppua eivätkä kotipumppua, eikä multa heru pumpulle maitoa vaikka vauvalle sitä tulee enemmän kuin tarpeeksi. Tätäkään en ymmärtänyt silloin, vaan opin sen vasta toisen lapsen kanssa. Luulin että maitoa ei tule tarpeeksi koska sitä ei tule pumpulle. Syitä on monia, mutta näiden kaikkien asioiden summana esikoisen kanssa äidinmaitotaival päättyi jo ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan, ja se surettaa mua vieläkin, vaikka hän hienosti korvikkeella kasvoikin.

Zelda sen sijaan syntyi täysiaikaisena, pirteänä ja elinvoimaisena ja jo vähän pullaa poskiin keränneenä viikolla 37+0. Synnyttyään hän vietti elämänsä ensimmäiset kaksi tuntia ihokontaktissa rinnalla, ja alkoi syömään heti. Meillä oli sellainen sanaton sopimus että tämä juttu nyt vain onnistuu, ja niinhän siinä kävi. Imetystä kesti 359 päivää, ja se päättyi helposti ja kivuttomasti juuri sopivaan aikaan kun lähdin yhden yön työmatkalle Frankfurtiin.

Maitoa tuli juuri sopivasti vauvan tarpeisiin, ja imetys oli ensimmäisen viikon totuttelun jälkeen maailman helpoin juttu. Silloin mä ymmärsin että se on ihan todella paljon kiinni vauvastakin, ja lakkasin syyttämästä itseäni imetyksen epäonnistumisesta ensimmäisellä kerralla. Ei imetyksen tarvitse eikä kuulu olla ylivoimaisen hankalaa, silloin jos se tuntuu vievän kaikki voimat eikä siitäkään huolimatta onnistu toivotulla tavalla, on varmasti kaikille parempi juttu vaan siirtyä korvikkeeseen.

Olen äärimmäisen iloinen että olen saanut kokea myös onnistuneen imetyksen, sillä se on jotain ainutlaatuista joka on vaikuttanut mun ja tyttäreni suhteeseen todella paljon. En tule koskaan unohtamaan niitä aamuja, kun köllittiin sängyssä, vauva mua vasten käpertyneenä, ja tuo pieni pötkylä piti mua sormesta kiinni ja söi samalla maitoa ahnaasti. Tai sitä hetkeä kun oltiin kolmeviikkoisen neidin kanssa ostoksilla ja imetin harson alla samalla kun katselin vaatteita, eihän kolmeviikkoinen edes painanut juuri mitään. Silloin ajattelin että olisipa elämässä kaikki yhtä helppoa.

Vuodessa imetyksestä ehti kertyä miljoona muistoa, ihanaa, herkkää ja myös hauskaa muistoa. Se rajoitti elämää monessa asiassa ruokailusta pukeutumiseen, ja oli välillä rankkaakin, mutta toi silti elämään niin hurjan paljon lisää. Mulla on sitä ikävä.

Toivon täydestä sydämestäni että mun kolmas imetyskokemus muistuttaa enemmän toista kuin ensimmäistä, koska imetys on onnistuessaan helppoa ja ihanaa. Toivon että imetys lähtee sujumaan luonnollisesti ja vaivattomasti. Tiedän mitä mun kannattaa tehdä, mitä osaan tehdä ja miten voin itse edesauttaa imetyksen onnistumista, enkä myöskään epäile ettenkö voisi onnistua. Ihan varmasti voin onnistua imetyksessä hienosti jos kaikki menee muuten mallikkaasti vauvan kanssa ja hän syntyy terveenä ja jaksavaisena. Tarkoituksena on imettää ainakin yhtä kauan kuin keskimmäistä, miksei kauemminkin jos vauva niin haluaa ja elämäntilanne sallii.

Mutta paineita en aio ottaa, en itseltäni enkä keneltäkään muultakaan. Imetys on jokaisen äidin oma asia, se on äärimmäisen herkkä asia ja se on asia jossa kukaan ei kaipaa painostusta, ainoastaan tukea.

Mä haluan imetysviikon ja imetysrauhan hengessä kiittää sekä molempia ihania tyttäriäni, että miestäni siitä että olen saanut imetyksen kokea. Otolla on ollut suuri rooli mun imetyksen onnistumisessa, kun hän on kantanut mulle pullokaupalla vettä imetysmaratonien aikana, juossut hakemaan kaupasta lanoliinivoidetta, ja nukkunut perhepedissä tyytyväisenä. Kannustanut mua jatkamaan, ja huomioinut esikoista silloin kun vauva on ollut rinnalla.

Toivotaan, että ensi kerrallakin imetys sujuu hienosti. Yhden asian aion tehdä seuraavalla kerralla imetyksessä paremmin: otan enemmän imetyskuvia. Mua harmittaa se että vuoden imetystaipaleesta ainoat kuvat ovat nämä kaksi tässä näkyvää kuvaa. Ehkä vuonna 2013 imetyskuvat eivät olleet vielä niin yleisiä muistan ainakin miten hulluna mua silloin jännitti laittaa näitä blogiin ja ajattelin että ne on varmasti jonkun mielestä tosi sopimattomia. Olen superkiitollinen ja iloinen siitä miten paljon äidit näiden muutaman vuoden aikana ovat tuoneet imetystä esille niin somessa kuin muuallakin mediassa, ja ennenkaikkea positiivisessa valossa. Jos vain imetys sujuu, aion jatkaa samalla linjalla itsekin. Ihanaa imetysviikkoa kaikille <3

Millaisia imetyskokemuksia sinulla on? Kuka on tukenut sinua eniten imetyksessä? Oletko kohdannut arvostelua tai painostusta omista ratkaisuistasi?


359 päivää imetystä

10.04.2014

Mä lopetin imetyksen tiistaina, päätöksen lopetuksesta tosin tein vasta tänään. Alunperin mulla ei ollut mitään tavoitteita imetyksen suhteen, olin vain onnellinen siitä että Zeldan kanssa se sujui niin helposti. Muutaman kuukauden imetettyäni mä aloin ajatella että haluan imettää niin lähelle yhden vuoden ikää kuin mahdollista, ja siinä mä myös koen onnistuneeni. Kaikilla imettävillä äideillä ja myös niillä jotka eivät imetä on varmasti omat mielipiteensä siitä, minkä ikäiseksi asti imetystä on hyvä jatkaa.

Mulle henkilökohtaisesti se ajatus että imetän vuoden ikään tuntui sopivalta, ja etenkin nyt tässä viimeisen parin kuukauden aikana kun imetys on muuttunut Zeldan kasvaessa, on se ajatus vahvistunut. Viimeaikoina ainoastaan illan viimeiset imetykset ovat sujuneet rauhallisesti, ja päivisin imetys on ollut yhtä kiipeilyä, tukasta repimistä, läpsimistä ja vapaanaolevan rinnan nipistelyä, ei niin mukavaa siis.

Aamuyön imetyksistä luovun myös oikein mielelläni, ne kun eivät enää pitkiin aikoihin ole olleet varsinaista imetystä vaan pelkkää huvitutteilua, ja unen pätkimistä. Aina (ne hurjat kolme kertaa) kun olen ollut yön pois kotoa, on Zelda nukkunut kokonaisen 12h yön, mutta mun ollessa kotona typy herää aina tismalleen kello 4.30 ja tulee viereen nukkumaan, syömään, nukkumaan, syömään, vartin välein vaihtaen. Frankfurtissa ollessani Zelda oli tehnyt taas oman uniennätyksensä, siinä missä itse heräilin Suomen aikaa 4.30 (Saksan aikaa 3.30) eteenpäin kello seitsemän herätykseeni asti vartin välein.

IMG_2206Mä järkeilin tämän lopetuksen ajankohdan tänään itselleni niin, että on reilumpaa Zeldaa kohtaan lopettaa kerralla, kun hän kerran on ollut jo kaksi päivää ilman, kuin että olisin tänään imettänyt ja sitten ollut taas huomenna ja lauantaina blogigaaloissa. Kaksi päivää ilman imetystä olivat jo sujuneet hienosti, eikä Zelda ollut kaivannut maitoa nukahtaessaan tai muutenkaan. Tämä päivä sujui myös yllättävän helposti, eikä Zelda kertaakaan hapuillut rintaa tai tehnyt elettäkään siihen suuntaan että kaipaisi maitoa.

Tällä hetkellä neiti nukkuu omassa sängyssään, lastenhuoneessa, jo kolmatta tuntia, jännittävää nähdä kuinka tämä yö sujuu, kun hän tietää että olen kotona ja on tottunut tulemaan viereen rinnalle nukkumaan. En kuitenkaan aio enää pyörtää päätöstäni, kävi miten kävi, koska se vasta hämmentäisikin Zeldaa. Toivotaan siis että yö sujuu nätisti kuten kaksi edellistäkin, ja me saataisin jatkossa nauttia suurimmaksi osaksi kokonaisista yöunista katkonaisten sijaan.

Zelda on n. 10 kuukauden iästä syönyt hapanmaitotuotteita, ja nyt ollaan tosiaan n. reilun viikon ajan annettu pieniä määriä tavallista maitoa, eikä oireita ole tullut. Zelda syö mielellään jugurttia, viiliä, rahkaa, juustoa ja monia muita maitotuotteita joten kalsiumin saannista en ole huolissani. Tiaran kanssa aikoinaan tavalliseen maitoon siirtyminen oli haasteellista, eikä Tipa vieläkään oikein välitä maidosta muuten kuin smoothiessa tai myslin kanssa, mutta onneksi niissä se sentään menee.

Tänään olen miettinyt paljon kulunutta vuotta ja etenkin imetystä, enkä voi sanoin kuvailla miten hyvä fiilis mulla on! Mä oon ylpeä siitä että onnistuin, vaikka taustalla oli Tiaran kanssa koetut imetysvaikeudet. Imetys oli aivan ihanaa, helppoa, parasta, läheistä ja luonnollista. Ajoittain imetys oli myös rajoittavaa, kipeää, ja vaikeaa, mutta päällimmäisinä tunteina silti on vain se, miten ihanaa se oli, ja miten haikeaa on lopettaa. Kaikki tunteet laidasta laitaan tuli kyllä käytyä läpi imetyksen aikana, ainakin kertaalleen, mutta suurimmaksi osaksi mä nautin imetyksestä. Ja ennenkaikkea nautin siitä, että näin kuinka tärkeää se oli Zeldalle.

IMG_9852xNeljän päivän kuluttua Zelda täyttää vuoden ja nyt on aika hyväksyä se että vauvasta on tullut taapero. Tänäänkin on seisottu ilman tukea jatkuvasti ja otettu pari haparoivaa askelta. Äitikään ei ole enää ättä vaan ihan selkeä äiti. Ja mun on aika suunnata katse lopullisesti kauemmas imetysvaatteista, kohti vaikka korsetteja jos mieli tekee, ja nauttia pitkästä aikaa siitä että isi on 100% kaikkeen yhtä sopiva vaihtoehto kuin äiti.

Olen aloittanut ja pyyhkinyt pois tämän viimeisen kappaleen valehtelematta kymmenen kertaa, sillä ainakin mulla imetykseen liittyy niin vahvoja tunteita, että on vaikea lopettaa tätä postausta ja koettaa mahduttaa tähän kaikki mitä haluaa kertoa. Ehkä tyydyn vain sanomaan, että imetys on ihanaa, ja mulle tulee sitä kova ikävä, mutta aika aikansa kutakin.

Millaisia imetyskokemuksia teillä on? Miten lopetus sujui ja missä vaiheessa lopetitte imetyksen?


Joulukalenteri luukku 10

10.12.2013

luukku10Tänään onkin sitten taas vähän erilainen luukku vaihteeksi! Mä ajattelin nimittäin, että koska tekin olette kyselleet multa paljon kysymyksiä lukuisissa kysymyspostauksissa, mäkin voin nyt kysyä teiltä muutaman kysymyksen, tai oikeammin neuvon. Hää-, blogi-, joulu- ja lapsiperhekiireiden keskellä mä painiskelen tällä hetkellä monenmoisten kysymysten parissa ja olisi ihanaa kuulla vinkkejä viisaammilta. Kirjoitin ylös viisi tällä hetkellä eniten mieltäni askarruttavaa kysymystä, ja ajattelin että käännyn teidän puoleenne.

Suuri huolenaihe mulla on tällä hetkellä, että kuinka löydän luotettavan, ulkopuolisen lastenhoitajan meille hääpäiväksi, jotta kaikki meidän rakkaat läheiset saavat nauttia häistämme ilman että tarvitsee kokoajan juosta Tiaran tai Zeldan perässä tai sotkea juhlamekkoa sosetahroihin. Mä päätin jo kesällä että tämä on ehdottomasti se tapa jolla haluan toimia, koska mun mielestä meidän lapset ansaitsevat myös hääpäivänä jonkun luotettavan aikuisen 110% huomion, ja sekä minä ja Otto, että meidän kaikki vieraat ansaitsevat sen että saavat nauttia häistämme täysillä, varsinkin mun äitini.

Lapset tulevat siis tottakai olemaan mukana meidän häissä ja varmasti kokoajan pysyvät meidän ja mummunsa lähellä, mutta haluan vain varmistaa että heitä varten on joku joka pitää kaikesta huolen ja syöttää ja vaihtaa Zeldan vaippaa ja leikittää, ynnä muuta mitä lasten kanssa täytyy ottaa huomioon. Lastenhoitaja olisi hyvä löytää nyt mahdollisimman pian, sillä häihin on enää alle kaksi kuukautta (!!!) ja olisi hyvä tutustuttaa tyttöjä hoitajaansa muutaman kerran ennen hääpäivää.

Lisäksi meillä pyörii paljon mielessä nyt tyttöjen nukkumajärjestelyt ja yöimetyksen lopettaminen, ja ajattelin kysellä teidän vinkkejä myös näihin asioihin. Koska ajattelin että moni muukin saattaa pohdiskella näitä juttuja, ja joku mun lukijakin voisi löytää apua pulmiinsa tämän postauksen kommenteista, laitoin viimeiseksi kysymykseksi vielä tuollaisen yleishyödyllisen ”paras vinkkinne lapsiperhearkeen” -kysymyksen. Avatkaa siis sanainen arkkunne ja jakakaa parhaat niksinne!

kysymyksiäKiitos jo etukäteen! Ainiin ja vielä yksi kysymys; Mitäs tykkäätte siitä että joulukalenterissa on ollut paljon tälläisiä erilaisia juttuja, joita blogissa ei ole ennen nähty?


Vauva 2kk

12.06.2013

Heippa! Pahoittelut hiljaiselosta, meillä kävi taas perinteiset ja sekä muhun että Ottoon on iskenyt järjetön flunssa näin mukavasti ristiäisten alla. Mä oon jo paranemaan päin vaikka viimeiset pari päivää olikin ihan kamalia mutta Otto on sitten vuorostaan kipeänä, toivottavasti paranee lauantaiksi. Virallisestihan vauva täyttää kaksi kuukautta vasta perjantaina, mutta koska en usko ehtiväni vauvan kuulumisia silloin näin tarkasti kirjoittelemaan mä ajattelin tehdä tämän kuukausikatsauksen jo nyt. Musta on ihanaa kirjoittaa näitä kuukausipostauksia koska siinä saa muistiin kaikki tärkeimmät jutut (jotka on sitten helppo tarkistaa täältä ja lisätä myöhemmin vauvakirjaan kun vain saa aikaiseksi).

IMG_4619 IMG_4626x IMG_4650Meidän vauva on tässä kuukauden sisällä ottanut aivan huikean kasvuspurtin ja muuttunut kertaheitolla vastasyntyneestä vauvaksi. Vauva syö ja nukkuu, mutta jaksaa olla jo muutaman tunnin hereilläkin aina välillä. Joskus nukkuu ja syö koko päivän ja nukkuu vielä yönkin, joskus saattaa valvoa pari tuntia putkeen ja kerran taisi valvoa jopa neljä tuntia illalla jos oikein muistan. Vauva on kova seurustelemaan, hänellä on erittäin läpitunkevan tarkkaavainen katse ja hän tuijottelee todella mielellään meidän kaikkien nassuja.

Jokeltelu on nykyään arkipäivää, ei tarvitse paljoa houkutella että vauva alkaa kujertelemaan ja höpöttämään meille, mutta kaikkein kovimmat jokeltelut saavat osakseen olohuoneen kameraverhot ja vauvan oma pärstä peilissä. Peili on ihan paras, vauva katselisi itseään mielellään peilistä vaikka koko illan tai päivän. Oma lukunsa on myös kylpyhuoneen katto, tämä Tiarankin vauva-ajan suosikki. Ei hymyile koskaan meidän vauvat kenellekään niin leveästi kuin kylpyhuoneen katolle, siinä vain on sitä jotain!

IMG_4663x Vauva nukkuu edelleen yönsä todella hyvin (kop! kop!) ja musta tuntuu että meidän typy on synnäriltä asti vain tiennyt yön ja päivän eron. Päivällä ollaan seurallisia ja höpötellään syötön jälkeen mutta yöllä vauva vain syö pikaisesti pitäen kokoajan silmiä kiinni ja jatkaa tyytyväisenä uniaan heti kun masu on täynnä. Näin on ollut siitä ensimmäisestä yöstä lähtien joka me kahdelleen sairaalassa vietettiin. Nukkumaan me laitetaan vauva yleensä samalla kun itse mennään (n. 00.00 aikoihin), sitten vauva herää syömään 5-6 aikaan aamulla ja seuraavan kerran silloin kun Tiarakin herää eli 8-9 aikaan. Vauva myös nukahtaa iltaisin itsekseen, hän ei ole moneen viikkoon nukahtanut iltaisin rinnalle vaan yleensä potkiskelee peittoa hetken aikaa ja ähertää jotain ja sitten vaan sammuu.

Vauvalla oli viikko sitten masuvaivoja parina iltana, mutta ne onneksi menivät ohitse eivätkä  ole jatkuneet. Silloin meidän Tula oli kyllä niin korvaamaton apu kun siinä vauvalla oli hyvä olla ja nukkua eikä itkettänyt! Täytyy toivoa etteivät masuvaivat palaa enää kiusaamaan meidän pikkuista, on ne niin inhottavia ja se tuntuu niin pahalta kun toinen on niin pieni eikä ymmärrä miksi sattuu.

2kk-neuvola meillä on vasta viikon kuluttua joten mittoja en vauvasta tiedä, 6vkon iässä ne olivat 4940g ja 56cm eli ihan komeat ainakin mun mielestä. Ainakin siitä päätellen miten vaatteet ovat muuttuneet roikkuvista ihonmyötäisiksi ja lahkeet pituudeltaan sopiviksi on neiti jatkanut kasvuaan hienosti. Ja on hänellä mahtavan pyöreät posketkin! Vauva on edelleen täysimetyksellä mistä mä olen enemmän kuin onnellinen, en olisi oikeasti ikinä voinut uskoa että imetys voi olla näin helppoa ja mukavaa.

IMG_4709Nyt täytyy lähteä niistämään nenää taas kerran ja toivoa että jollain ihmeen kaupalla onnistuttaisiin koko perhe olemaan edes suhteellisen terveitä ristiäispäivänä! Hyvää yötä kaikille teille ihanuuksille♥♥